Browsing Category

Taide

Näissä Kööpenhaminan nähtävyyksissä kannattaa käydä

Kööpenhaminassa aikaa vain muutama päivä ja nähtävyyksiä vaikka millä mitalla. Vaikeus valita, mihin rajallisen aikansa käyttäisi. Tässä pari nähtävyyttä tämän täti-ihmisen mieleen.

Kööpenhaminan nähtävyyksien repertuaari aiheutti todellakin päänvaivaa. Mittavia museoita, kiinnostavaa taidetta ja jopa useampi kuninkaanlinna laajoine puistoalueineen turistia houkuttamassa. Pakko oli panna jäitä hattuun ja tehdä kylmästi päätös, että otetaan tällä reissulla nyt sitten vaikka nämä kaksi nähtävyyttä lähempään tarkasteluun. Ihan hyvät kohteet onnistuttiinkin valitsemaan.

Oluttehtailijan intohimo

Taidemuseo, joka pitää sisällään tuhansia veistoksia, ei ensi alkuun tuntunut asiaan vihkiytymättömälle kovin mielenkiintoiselta käyntikohteelta. Vaikka taiteesta pitäisikin, kukapa jaksaa innostua sadoista kipsi- ja marmoripäistä tai kymmenistä huoneista, joissa poseeraavat samanoloiset renessanssityyliset naisfiguurit.

Siltikin vakuutan, että Kööpenhaminan Ny Carlsberg Glyptotek (sana glyptoteekki tarkoittaa veistoskokoelmaa) -museoon kannattaa ehdottomasti mennä. Rakennus jo itsessään houkuttelee matkailijaa komeudellaan ja mahtipontisuudellaan. Juuri tuo rakennuksen kauneus ja monipuolisuus oli ainakin minulle paikan parasta antia. Huone toisensa jälkeen löysin kauniita yksityiskohtia, jotka vaihtuivat tunnelmasta, ajasta ja värimaailmasta toiseen. Upeita kattorakennelmia, hienoja lattioita ja taidokkaita koristeluja. Vaikka taide ei kiinnostaisi, itse glyptoteekin rakennus on nähtävyys.

Hetken olet muinaisessa Egyptissä Faaraoiden maassa. Sitten siirryt antiikin Kreikan sankaritarustoihin ja sieltä antiikin Roomaan pylväiden reunustamaan halliin. Sadat patsaat ja rintakuvat tuntuivat olleen paikallaan ikuisuuksia. Usea näyttelytila yllätti. Unohdin pääosin yksittäiset teokset ja fiilistelin lähinnä kokonaisuuksia, joista muodostui yhdessä mittavia tilataideteoksia ympäristön kanssa. Mietitytti, että miten ihmeessä nuo kaikki arvokkaat esineet oli saatu Kööpenhaminaan hankittua.

Mukava lisänsä museossa oli keskellä rakennusta, suuren kattokupolin alla oleva talvipuutarha. Siellä saattoi hetkeksi istahtaa kuuntelemaan suihkulähteen solinaa ja nautiskelemaan ympäristön viehkoudesta.

Carlsberg Glyptoteekin perusti oluttehtailija Carl Jacobsen. Rakennusta alettiin rakentaa 1888 ja laaja yli 10.000 teosta käsittävä museo avautui yleisölle 1897. Jacobsen oli intohimoinen taiteenkeräilijä ja pahasti näytti siltä, että herralla oli mopo karannut käsistä jossain vaiheessa. Kokoelma on aivan käsittämättömän suuri ja mittaamattoman arvokas. Veistoskokoelmassa on mm. useita veistoksia Auguste Rodinilta.

Veistosten lisäksi nähtävillä on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ranskalaisia ja tanskalaisia maalauksia. Museossa pääsee ihailemaan mm. 1800-luvun ranskalaisia impressionisteja kuten Paul Gauguinia, Claude Monetia, Vincent van Goghia ja Paul Césannea.

Liekö tässä maailman kuuluisin suudelma, Auguste Rodin: The Kiss.

Ny Carlsberg Glyptotek sijaitsee Vesterbron alueella lähellä Tivolia. Tiistaisin museoon on vapaa pääsy.

www.glyptoteket.com

 

Kristallikruunujen loistetta

Kuninkaallisissa on kieltämättä jotain kiehtovaa ja hohdokasta. Jos vähänkään kuninkaallisten elämä ja historia kiinnostavat, Kööpenhaminassa kruunupäiden elämään pääsee kurkistamaan jopa useamman linnan verran.

Me kävimme kiertelemässä Christiansborgin palatsissa, joka on itseasiassa rakennettu kolmesti. Alkuperäisen linnan tuhosi tulipalo vuonna 1794. Toinen Christianborgin linna valmistui 1828, joka myös koki edeltäjänsä kaltaisen ikävän kohtalon. Tämänkin linnan tuli tuhosi suurimmalta osin vuonna 1884.

Nykyinen kolmas linnaversio valmistui vuosien 1907-1928 aikana. Linnassa toimii kuningashuoneiden lisäksi useita valtiollisia instituutioita kuten Tanskan parlamentti, maan pääministeri ja korkein oikeus. Kuningasperhe käyttää Christiansborgin palatsin tiloja erilaisissa valtiollisissa vastaanottotilaisuuksissa.

Näissä saleissa teki kummasti mieli vähän tanssahdella.

Palatsiin voi ostaa yhteislipun, jolla pääsee tutustumaan kuninkaallisten vastaanottotilojen lisäksi linnan keittiöön, linnan maanalaisten kerrosten vanhoihin 1100-luvulta peräisin oleviin raunioihin sekä kuninkaallisiin talleihin. Itse ostimme lipun vain itse palatsin tiloihin.

Linnassa kannattaa käydä, jos vähänkään pidät kuninkaallisesta loistosta ja kristallikruunujen välkkeestä, kuten minä. Palatsin mielenkiintoisin nähtävyys oli minusta suuri juhlahuone, jonka seiniä koristivat 17 suurikokoista ja värikylläistä gobeliinia. Nuo gobeliinit ovat kuningatar Margareetalle teetetty 50-vuotissyntymäpäivälahja. Ei ihme, että niiden valmistuminen kesti kymmenisen vuotta, sillä sen verran taidoikkaista käsityön mestariteoksista on kyse. Gobeliineihin on kuvattu yli 1000-vuotisen Tanskan historian eri vaiheet. Ihailin rohkeutta, millä taiteilija on kuvituksen toteuttanut. Tyyli on uskalias ja moderni, jopa paikoin hieman naivistinen.

Tänne mahtuu vähän suurempikin porukka ruokailemaan.

Muita kuninkaallisia kohteita Kööpenhaminassa ovat Rosenborgin linna sekä Amalienborgin linnakokonaisuus, josta osa toimii kuningasperheen kotina. Molempia linna-alueita reunustavat kauniit puutarhat, joissa on mukava kuljeskella vaikkei itse linnoihin sisälle menisikään. Amalienborgin linnan läheisyydestä löytyy muuten Kööpenhaminan symboli, Pieni merenneito -patsas.

http://kongeligeslotte.dk/en

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Viisi matkamuistoa ja viisi tarinaa niiden takaa

Vuosien varrella maailmalta on tarttunut mukaan kaikenlaista rompetta. Ehkä olisin tullut toimeen ilman malesialaisia sorminäppäryyspalloja tai unkarilaista viininannostelutelinettä.

Kun matkoilta raahaa kotiin värikkään intialaisnaisen asukokonaisuuden sareineen päivineen, kotona voi kysyä onko järkee vai ei. Mausteisessa ympäristössä, paahtavan auringon alla asu näytti hienolta, mutta täällä pohjolan perukoilla ei nyt ihan hirveästi ole ollut käyttöä. Totta puhuen näyttää lähinnä naamiaisasulta.

Täytyy myöntää, että monesti muulloinkin olen haksahtanut kummallisiin matkatuomisiin. Matkamuistoilla on taipumus näyttää niin hienoilta kohdemaassa, mutta kotona omassa arkiympäristössä lähinnä oudoilta kummajaisilta. Esimerkiksi kenialainen puunaamari näytti olohuoneemme seinällä kovin irralliselta, joten katsoimme parhaimmaksi siirtää sen irvistelemään varastomme hyllylle.

Toki jotain hyvääkin on matkoilta kotiin kulkeutunut. Olohuoneestamme löytyy viisi matkoilta tuotua esinettä, joilla on erityinen paikka sydämessäni. Vanhimman matkamuiston kohdalla ostohetkestä on vierähtänyt jo yli 30 vuotta, mutta yhä edelleen se saa hymyilemään. Tässä parhaat matkamuistomme ja tarinat niiden takaa:

Rakkauden jumala Kreetalta

Oli kesä 1985. Olimme mieheni (silloisen poikaystäväni) kanssa nuoria ja vastarakastuneita. Ensimmäisen yhteisen ulkomaanreissumme teimme Kreetan saarelle Agios Nikolaosiin. Matkakokemusta oli vielä hyvin vähän ja KAIKKI oli niin ihmeellistä ja ihanaa. Erityisen ihanaa oli se uusi ihminen, jonka kanssa olin matkannut etelän kuumaan aurinkoon.

Päivät makasimme rannalla ja iltaisin kuljimme päämäärättömästi vanhan kaupungin kapeita kujia. Tai istuimme jossain rantakuppilassa juomassa kreikkalaisia viinejä, jotka meistä tuolloin olivat maailman parhaita, Nautimme samettisista öistä ja toisistamme. Viikko vierähti nopeasti ja viimeisenä iltana päätimme ostaa muistoksi jotain uuteen yhteiseen kotiimme.

Paikallisen matkamuistomyymälän hyllyltä kiinnitti huomion täydellisen kaunis kreikkalaisen miehen pää. Kyse oli kipsivalusta, joka esitti rakkauden jumalaa Erosta. Mikäpä meidän fiilistämme olisi tuolloin paremmin kuvannut. Intohimo on vuosien varrella haalistunut, mutta Eros pöytätason päällä muistuttaa ajasta milloin rakkaus oli huumetta.

Taulu, johon meillä ei olisi ollut varaa

Budapestin lähellä on suloinen Szentendren pittoreski kaupunki, jolla on jonkinmoinen taiteilijakaupungin maine. Ainakin tuolloin 80-luvun loppupuoliskolla kaupungissa oli paljon gallerioita, joita oli mukava kierrellä vaikka tiesimmekin, ettei meillä suuremmin ollut varaa niistä mitään hankkia. Korkeintaan jotain pientä, ehkä jokin grafiikkavedos. Tuohon aikaan Unkari oli edullisen hintatasonsa ansiosta erinomainen maa taidehankinnoille.

Eräässä galleriassa jäimme ihastelemaan tummaa taulua, joka miellytti meitä molempia. Kyseessä oli Birkás Istvánin työ Horisontaalinen ja vertikaalinen. Kuten niin monesti aiemminkin, intuition vallassa tuli tehtyä päätös: tuo taulu piti saada. Tässä kohtaa Visa sai vinkua.

Rahat olivat matkan jälkeen muutenkin tiukoilla ja kun lasku saapui, tuli suorastaan harmiteltua, että pitikin mennä tuhlaamaan kyseiseen tauluun. Se oli kyllä kaikkea muuta, mitä meillä alunperin oli suunnitelmissa tai mihin meillä olisi siinä kohtaa ollut varaa.

Taulu kuljetettiin kotiin käsimatkatavaroissa (en tiedä antaisivatko nykyisin edes ottaa matkustamoon noin isoa kappaletta). Koska se ei muualle koneessa mahtunut, 60×70 cm:n kokoinen taulu oli pakko kuljettaa pystyasennossa jalkojani vasten. Oli muuten jalat melkoisen puuduksissa, kun Helsinkiin saavuttiin.

Meistä kumpikin pitää tuosta taulusta yhä edelleen.

Patsas, jolla on pää haaveita täynnä

Lissabon heinäkuu 1992. Olimme matkanneet Albufeiran rannikkokaupungista Lissaboniin pikaiselle päiväretkelle. Montaa tuntia ei jäänyt kaupunkiin tutustumiselle ja epämääräisesti huuhailimme keskustassa yrittäen saada jotain kuvaa pääkaupungista, jonne olimme tulleet.

Jossain vaiheessa pysähdyin paikallisen gallerian ikkunan eteen. Minut oli pysäyttänyt valkoinen veistos, jossa nuoren naisen pää tuijottaa haaveillen jonnekin kaukaisuuteen. Tuossa taideteoksessa oli vähäeleisyydessään jotain sellaista, mikä kiinnosti ja kuiskutteli.

Galleriasta lähdimme tuo veistos mukanamme. Vaikka se oli silloiseen tulotasoomme kovin kallis ja teki suuren loven matkabudjettiimme, olin silloin ja olen yhä iloinen siitä, että ostimme sen. Edelleen se tuijottaa kaukaisuuteen, haaveilee ja uinuilee omissa ajatuksissaan. Jotenkin minusta tuntuu, että vuosien saatossa sen ilmeeseen on tullut enemmän iän tuomaa itsevarmuutta. Se hymyilee arvoituksellisesti vähän kuin Mona Lisa.

Koira ja kohtaaminen Keniassa

Talvella 1996 olimme häämatkalla Keniassa. Teimme viikon safarimatkan, jonka aikana kävimme tutustumassa Masai-heimon kylään.

Kylässä syntyi heti säpinää, kun pikkubussimme pölähti leiriin. Myyntisäkit haettiin esille ja sisältö kopisteltiin värikkään peiton päälle. Viimeisenä säkin pohjalta pakoon pötkivät suurikokoiset torakat. Myynti saattoi alkaa.

Hampaaton vanha Masai-nainen hymyili minulle leveästi, ojensi maasta ottamansa pienikokoisen kivestä hiotun koirapatsaan ryppyisillä käsillään, painoi sen kämmenelleni ja sulki käteni koiran ympärille. Tuijotimme hetken toisiamme. Koira oli löytänyt minut.

Kiitos jonnekin kauas sille, joka aikoinaan loit tuon sympaattisen ja vähän rosoisen hahmon.

Kiinalaiset leijonakoirat

Pekingissä oli 2000-luvun alussa suuri antiikkitori, jonka nimeä en enää muista. Alue oli todella valtaisa ja siellä kiertelyyn olisi saanut kulumaan varmasti koko päivän. Ikävä kyllä meille sattui todella kylmä kiinalainen talvisää, jolloin kosteus pureutuu toppatamineidenkin läpi ja tuuli tehostaa entisestään kylmyyttä.

Yritimme viluisina nähdä edes osan valtavasta tavaratarjonnasta. Jossain kohtaa silmiini osui kaksi posliinista leijonakoirapatsasta. Niitä kauppaava mies näytti ohuessa takissaan meitä vieläkin kylmettyneemmältä.

Jotenkin kävi sääli tuota myyjää. Miehellä ei ollut edes myyntipöytää, vaan hän oli levittänyt harvat tavaransa maahan levitetylle viltille, mistä nuo patsaat äkkäsin. Jotenkin tuli vaan tunne, että juuri tältä myyjältä haluan jotain ostaa.

Olisin alun perin halunnut ostaa vaan toisen, mutta ymmärsin heti kauhistuneen kiinalaisen ilmeestä, ettei se ollut mahdollista. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että leijonakoirat esiintyvät aina pareittain: Ah ja Un edustavat alkua ja loppua, urosta ja naarasta.

Kiinalaiseen kaupankäyntiin kuuluvan tinkaamisen jälkeen leijonakoirat lähtivät tuomaan hyvää fengshuita meidän kotiin. En tiedä mitään patsaiden alkuperästä. Todennäköisesti jotain halpaa kitschiä, mutta kauniit ne ovat joka tapauksessa.

Nämä viisi esinettä ovat vuosien saatossa pitäneet yllä mukavia muistoja matkoiltamme. Palanen Antiikin Kreikkaa, palanen Aasiaa, palanen Afrikkaa ja palanen eurooppalaista taidetta. Viisi erilaista matkaa, viisi erilaista tarinaa.

Mikä on oma suosikkimatkamuistosi? Vai onko tullut ostettua jotain yhtä älytöntä kuin minulla?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Erarta – tuntematon Pietarin taidemuseo, josta tuli suosikkini

Mitä! Nykytaiteen museo neuvostohenkisessä stalinismin ajan rakennuksessa? Pietarin nykytaiteen museo Erarta ensin hämmensi, sitten ihastutti.

Noustessani venäläisen nykytaiteenmuseo Erartan graniittiportaita olin kieltämättä hieman epäluuloinen. Millainen nykytaiteen museo voi valita toimitiloikseen tällaisen rakennuskummajaisen? Eikö nykytaiteen museon pitäisi olla modernissa, arkkitehtuuriltaan selkeälinjaisessa rakennuksessa?

”On kuin tulisi viiden tähden turkkilaisen hotellin aulaan”, kirjoitti kuulema eräs pietarilaistoimittaja 2010 avautuneen taidemuseon avajaisten yhteydessä. Museo sai muutenkin kriitikoilta melkoista arvostelua kokoelmiensa kirjavuudesta, taiteen tasosta ja linjattomuudesta.

erarta

Vaan yleisö tykkäsi. Sanoista Era (aika) ja Arta (taide) koostuvan Erartan visio on tuoda venäläinen nykytaide lähelle ihmisiä, tarjota jokaiselle jotakin ja siinä se on ilmiselvästi onnistunut. Tripadvisor on nostanut Erartan Pietarin 10 mielenkiintoisimman museon joukkoon. Hieno saavutus ottaen huomioon kuinka paljon Pietarissa on taidemuseotarjontaa.

Erarta on helppo, yleisöystävällinen museo, vaikket olisikaan mikään vannoutunut nykytaiteen ystävä. 2300 työtä yli 250 venäläiseltä taiteilijalta tarjoavat melkoisen kirjon eri tyylisuuntia ja taidemuotoja.

IMG_0624IMG_0623IMG_0645 (1)erarta8IMG_0640IMG_1739

Jo omistuspohjaltaan Erarta on kummajainen Venäjän museomaailmassa. Maan suurimmat taidemuseot ovat pääosin valtio-omisteisia, mutta Erarta on puhtaasti yksityisomistuksessa.

Museota hallinnoivan säätiön takaa löytyy liikenainen ja intohimoinen taiteenkerääjä Marina Varvarina. Hän alkoi jo 90-luvulla kerätä taidetta miehensä Dmitri Varvarinin kanssa, joka oli maassa vaikutusvaltainen poliitikko ja liikemies. 2010 hänet kuitenkin murhattiin kotinsa edustalla ilman, että murhaajaa saatiin koskaan kiinni. Marina Varvarina asuu tätä nykyä Lontoossa ja hoitaa sieltä käsin silmäteräänsä Erartaa.

Erartassa on taidetta viidessä kerroksessa, 10 000 m2:n alueella. Toisessa siivessä ovat museon pysyvät näyttelyt ja toisessa vaihtuvat näyttelyt, joita käyntihetkellämme olikin yllättävän monta. Museoesitteen mukaan Erartassa on aina kahdeksan erilaista ulkopuolista näyttelyä, jotka vaihtuvat kolmen kuukauden välein.

Minusta mielenkiintoisin vaihtuvista näyttelyistä oli ”Glorious World of Fellini” -näyttely, jossa oli esillä puvustuksia ja rekvisiittaa Fellinin merkittävimmistä elokuvista La dolce vitasta Casanovaan (12.2.2017 saakka).

IMG_0558

Toinen vaikutuksen tehneistä näyttelyistä oli ”The Light of Tibet”, Alexander Dymnikovin mustavalkoisten valokuvien näyttely (3.4.2017 saakka). Herkkiä ja puhuttelevia kuvia luonnosta ja vuoristokansan ankarasta elämästä äärioloissa. Valokuvissa oli hyvin intensiivinen ote. Tuli tunne, että ne imaisevat katsojan sisään kuvan maailmaan.

erartaphoto

Vaikka Erartan osalta puhutaankin nykytaiteesta, jonkinlainen hienoinen konservatismi töitä leimaa. Hurjimmat kokeilut puuttuivat. Ehkä juuri siksi tykkäsinkin tästä museosta niin paljon, sillä muiden nykytaiteenmuseoiden tapaan minulle ei tullut kertaakaan mieleen, että mukana on ”taidetta taiteen vuoksi” töitä. Sen verran juntti taidemuseokävijä olen, etten oikein aina ymmärrä sitä, että taiteeksi voidaan kutsua ihan mitä skeidaa vaan.

Erartassa kiinnittyi huomio ennemminkin venäläisten taiteilijoiden tekniseen taitavuuteen. Teoksissa oli voimakkaasti aistittavissa historian vaikeiden aikojen vaikutus. Ilmaisu oli paikoin syvää, tunnepitoista ja puhuttelevaa, jopa terapeuttista.

Jos nyt jotain arvostelisi, niin ihan en ymmärtänyt moniin tauluihin mielestäni sopimattomia kultakehyksiä. Ehkä tässä tuli esille jollain tasolla venäläinen mieltymys ja makumaailma.

erarta7erarta3erarta4erarta2

Oman mielenkiintonsa taiteilijoiden töihin tuo neuvostoaika. 50 vuoden ajan maan taide-elämän on pitänyt palvella vain yhteiskunnallisia pyrkimyksiä ja valtiollista propagandakoneistoa. Tuon ajan taide kokoelmasta puuttuu, mutta sitäkin enemmän mukana on yhteiskuntakriittisiä, kantaaottavia ja symbolisia teoksia.

IMG_0586IMG_0588erarta5

Jos vierailet Erartassa, älä ohita pohjakerroksen ravintolaa, joka ilmiselvästi tekee taidetta ruuallaan. Annokset olivat kauniita ja herkullisia, eivätkä edes mitenkään pahan hintaisia.

IMG_1741IMG_0446IMG_0447IMG_1743

Museon kolmannessa kerroksessa on myös kivasti sisustettu kahvila, jonka leivostiskiä kävimme vähän kuolaamassa. Suosittelen käymään myös alakerran taidemyymälässä, josta löytyi kaikkea kivaa kotiin viemiseksi, esim. koruja, keramiikkaa ja pieniä taide-esineitä. Hinnat olivat muuten erittäin kohtuullisia.

IMG_0578IMG_1737

Erarta järjestää tiloissaan viikottain myös erilaisia konsertteja, joten museon webbisivuilta kannattaa tarkastaa onko ohjelmassa mitään kiinnostavaa.

Museossa vierähti helposti muutama tunti kaikkea kiinnostavaa tutkaillessa. Erarta nousi ehdottomasti suosikkimuseoideni joukkoon. Näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja löysin annista paljon visuaalista viehättävyyttä ja tunnepitoista ilmaisua. Tulee mentyä varmasti toistamiseen. Ensi kerralla pitää ehdottomasti käydä kokemassa myös U-teemahuoneet, joissa sukelletaan nykytekniikan avulla hetkeksi eri maailmoihin.

Erartan taidemuseo sijaitsee Pietarin Vasilinsaarella, kävelymatkan päässä esimerkiksi Solo Sokos Hotel Vasilievskystä.

https://www.erarta.com/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Murhaava illallinen

Juhlayleisö on valmiina. On aika julkistaa maailmankuulun taiteilijan, salaperäisen Hermes Mansun uusin teos. Yhtäkkiä valot sammuvat ja yleisö on pimeydessä hämillään. Teatterissa on tapahtunut raaka murha…

murhaavaillallinen9

En oikeastaan tiennyt mitä odottaa, kun ystäväni kanssa suunnistimme marraskuisen illan hämyssä Helsingin Suvilahden Kaasukentällä sijaitsevaan telttaan. Olin saanut kutsun eriskummalliseen teatteri-iltaan, jossa yhdistyisivät gourmet-illallinen ja teatteriesitys. Tulisin olemaan yksi murhamysteerin todistajista.

Ajatus tuntui kiehtovalta. Tasokkaan illallisen nauttiminen keskellä murhamysteeriä, johon saattaisin itsekin joutua. Kaiken lisäksi ruuasta vastaisi Michelin-tähdellä palkitun ravintola Askin pääkokki Filip Langhoff.

murhaavaillallinenmurhaavaillallinen10

Yllätyin positiivisesti päästyäni alkuryysiksen jälkeen juhlateltan sisälle. Tapahtumapaikkaan oli loihdittu kiinnostava ja dramaattinen sisustus, jossa oli selkeästi dalimaisia piirteitä. Pyöreillä pöydillä odotti juhlava kattaus. Punamusta värimaailma lisäsi teatraalista tunnelmaa. Onnistuneen visuaalisen ilmeen takana oli Latvian kansallisteatterin lavastaja Aigars Ogolins. Itseäni ihastuttivat erityisesti mielenkiintoiset valaisinhässäkät, joihin oli koottu luovasti jos jonkinlaista tavaraa ruokailuvälineistä auton lamppuihin.

Kuva: Johannes Wilenius (samoin jutun pääkuva)murhaavaillallinen14

murhaavaillallinen3murhaavaillallinen2

Ilta käynnistyi juuri niin dramaattisesti kuin ennakko-odotukset antoivat olettaa. Lavalta löytyi veitsellä ja haarukalla raaasti murhattu illan päävieras. Mutta kuka on murhaaja? Sitä nousee selvittämään yleisöstä yllättäen löytyvä poliisi. Poirot-henkinen kuvio on valmis.

Täytyy myöntää, että teatteriesitys jäi vähän kevyeksi. Sinänsä harmillista, sillä puitteet olisivat tarjonneet mahdollisuudet vieläkin mielenkiintoisempaan ja yllätyksellisempään kokonaisuuteen. Olisiko yleisöä voinut käyttää enemmänkin juonikoukeroiden jalostamisessa? Mielenkiinto kyllä säilyi loppuun asti ja mikä ettei, sillä kolmen ruokalajin menu soljui tarjoilultaan sujuvasti koko näytöksen läpi.

Pidin itse erityisesti pääruuan hirvestä, joka oli kypsyysasteeltaan täydellistä ja maukasta. Teltta ei varmasti ole niitä helpoimpia paikkoja valmistaa ruokaa isolle ryhmälle, mutta melko kelvollisesti siinä mielestäni suoriuduttiin. Niin viini- kuin ruokatarjoilu sujuivat jouhevasti ja ruuat saatiin koko pöytäseurueellemme samaan aikaan.

murhaavaillallinen8murhaavaillallinen4murhaavaillallinen6murhaavaillallinen7

En ehkä suosittelisi Murhaavaa illallista vannoutuneelle teatterifriikille, mutta esimerkiksi pikkujouluohjelmaksi se sopii erinomaisesti. Ihan viihdyttävä ilta ja mielenkiintoinen elämys poikkeuksellisessa miljöössä. Viihtymistä lisäsi entisestään hulvattoman hauska pöytäseuramme, jonka kanssa Murhaava illallinen sai yllättäviä jatkokäänteitä myöhemmin Helsingin yössä.

Esityksen tuottajana on virolainen Skyworld Service Oü, joka tunnetaan aiemmasta Dinner in the sky -kiertueestaan. Näytelmän on käsikirjoittanut Diana Leesalu ja ohjannut Seppo Honkonen. Näytännöt Suvilahdessa jatkuvat 26.11.2016 saakka.

www.gurmeeteatteri.fi

Illan tarjosi Gurmee Teatteri

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Löytö Tallinnasta: unelmamesta shoppailijalle

Olen inspiroitunut. Ystäväni tiesi Tallinnasta mielenkiintoisen kauppakeskittymän keskeltä vanhaa teollisuusaluetta, jostain ydinkeskustan ja Kalamajan välimaastosta. Kakkosen ratikalla pääsimme keskustasta melko lähelle aluetta ja taivaalta valuvia märkiä räntärättejä uhmaten kävelimme lyhyen loppumatkan läpi vanhan ja osittain rähjäisen puutaloalueen Telliskivi Loomelinnak -keskukseen.

Ystävääni lainaten miljöön yleisilme joulukuisessa harmaudessa muistutti lähinnä Auswitchiä. Olimme vanhalla teollisuusalueella, jonne oli kunnostettu 25.000 neliön verran Tallinnan luovaa taiteilija- ja käsityöläiskeskusta kymmeneen eri rakennukseen. Netistä löytämäni tiedon perusteella Telliskiven rakennuksissa toimii noin 200 yritystä. Lisäksi alueella järjestetään erilaisia teematapahtumia, konsertteja ja teatteriesityksiä.

Telliskivi7

Telliskivi Loomelinnak -keskuksen tavoitteena on tarjota aloittaville taiteilijoille, designereille ja kulttuurin alalla työskenteleville edullisia työ- ja liiketiloja, joissa he voivat saada tuotoksiaan esille ja samalla lisätä tunnettavuuttaan. Telliskiven vanhoihin teollisuusrakennuksiin on kertynyt kiintoisa ja monipuolinen kompleksi ateljeita, design- ja sisustuskauppoja, kahviloita ja ravintoloita.

telliskivi11Telliskivi6Telliskivi5

Niin mistäkö olen inspiroitunut? Olen niin läpeensä kyllästynyt kaikkiin ostoskeskuksiin, joista löytyvät samat ylikansalliset tuotemerkit ja kutakuinkin sama tuotevalikoima riippumatta siitä, oliko Oulussa vai Singaporessa. Telliskivi Loomelinnak tarjosi piristävän poikkeaman tylsien kauppakeskusten vastapainoksi. Tulin iloiseksi kokoelmasta kiinnostavia kauppoja ja ennenkaikkea innostavista, yksilöllisistä tuotteista.

Putiikeista löytyi mm. design- ja vintagevaatteita, kenkiä ja laukkuja, sisustustavaroita, tekstiilejä, puutuotteita, koruja, huonekaluja, maalauksia, käsitöitä, käsityö- ja maalaustarvikkeita, käsintehtyjä kynttilöitä, luonnonkosmetiikkaa, herkkuja (ihkua SUKLAATA!!!), mausteita… , yksinkertaisesti paljon kaikkea hauskaa, uutta, idearikasta, kaunista, herkullista ja ennennäkemätöntä. Hintatasokin oli minusta melko kohtuullinen ottaen huomioon, että suuri osa tuotteista oli käsintehtyä ja uniikkia. Paikka on unelmakohde erityisesti sisustus- ja designshoppailijalle.

telliskivi12telliskivi10Telliskivi14Telliskivi13Telliskivi16Telliskivi19

Useat kaupoista olivat pop up -myymälöitä, joten liikkeet vaihtunevat aika ajoin. Joissain liikehuoneistoissa näytti olevan myös usea yrittäjä toimimassa yhdessä, mikä teki oman pikantin lisänsä kauppojen palvelutarjontaan. Samasta tilasta saattoi löytää kahvilan, herkkukaupan ja vaateliikkeen. Monille yrittäjille ekologisuus näytti olevan tärkeää, mikä näkyi tuotevalikoimassa ja toi oman lisäarvonsa tuoterepertuaariin.

Telliskivi9Telliskivi8Telliskivi4Telliskivi15

Harmi vaan, että tällä kertaa ei ollut aikaa viettää Telliskiven alueella kuin hetki. Seuraavan kerran täytyy varata tänne ja ylipäätään koko Kalamajan trendikkääksi nousseelle alueelle kokonainen päivä. Nopealla ohikulkijan havainnoinnilla Kalamajan vanhoihin puutaloihin oli noussut mielenkiintoisia viinikauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Tämänkertaisesta pikaisesta visiitistä tarttui mukaamme hienostunutta Helge Kodun huonetuoksua, jouluisia irtomausteita ja valikoima erikoisia suklaita. Suurin osa kaupoista löytyy rakennuksista A2 ja A3.

Telliskivi17Telliskivi2Telliskivi18

Kävimme muuten kauppakierroksen jälkeen pikaisella lounaalla F-hoone -nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee samaisella Telliskiven alueella. Niin oli ihastuttava ravintolakokemus ja viehko miljöö, että tästä käynnistä tulee oma postauksensa lähipäivinä.

Lisätietoa Telliskivi Loomelinnak -alueesta: www.telliskivi.eu/en

 

Samppanjaa muovimukista blogin löydät nyt myös Facebookista: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

Mielenkiintoinen julistenäyttely Malagassa

Kukapa ei olisi nähnyt ikonista Tournée du Chat Noir -julistetta. Tämä ja paljon muita mielenkiintoisia kuuluisien taiteilijoiden suunnittelemia julisteita on koottu Malagassa sijaitsevan Carmen Thyssen taidemuseon näyttelyyn. Vanhimmat julisteet, kuten yllä oleva Théophile-Alexandre Steinlenin suunnittelema juliste, ovat 1800-luvun loppupuolelta, jolloin kaupallisen julistetaiteen katsotaan alkaneen. Taiteilijat alkoivat kiinnostua graafisesta taiteesta, mainonta alkoi yleistyä ja kirjapainotekniikka kehittyä.

Alphonse Mucha: Benedictine 1899. Aikansa ikoni tämäkin.Benedictine1900-luvun alkupuolen julisteet heijastivat avant-garde -aikakauden tyyliä. Haluttiin luoda uudentyylistä taidetta, joka ilmensi muuttunutta yhteiskunnallista ajan henkeä. Vuosisadan puolivälissä kaupallisten julisteiden lisäksi julisteissa alettiin nostaa esille yhteiskunnallisia ja kantaaottavia aiheita, kuten sodan- tai rotusorron vastaisia sanomia. Julistemainonta liittyi tuolloin pääosin tapahtumamainontaan kuten ooppera- ja teatteriesityksiin sekä matkailuun.

Näyttelyssä oli mielenkiintoista huomata kuinka voimakkaasti monet julisteet ilmensivätkään omaa aikakauttaan. Hauskaa oli myös huomata, miten vanhat tyylisuunnat ovat palanneet tämän päivän graafiseen suunnitteluun.

Marie Vassilieff: 2me Bal Aide Amicall aux Artistes 1924. Kuvittelisin tätä julistetta 30-40 vuotta nuoremmaksi.Juliste 20-luvultaNéstor de la Torre: Patronato Nacional del Turismo. Tenerife 1929. Tyyliä, jota matkitaan tänäkin päivänä.Juliste TurismoJoan Miró: Aidez L’Espagne 1937. Espanjan sisällissodan vastainen juliste.Juliste AidezHenri Matisse: Nice. Travail & Joie 1947. Tyylilleen uskollinen, vaan kylläpä sopii aiheeseen. Ihastuttava matkailumainos.Juliste travail1900-luvun jälkipuoliskolla julisteet keskittyivät tuotemainonnan lisäksi suuryritysten brändimainontaan. Näyttelyssä on esillä mm. Camparin, Air Francen, Perrierin ja Metropolitan Operan brändijulisteita.

Marc Chagall: Metropolitan Opera 1966. Tyylilleen uskollinen taiteilija tässäkin.Julsite ChagallRaul Martinez: Cuba 1968. Taattua 60-luvun propagandaa.Juliste CubaOskar Kokoschka: Olympische Spiele München 1972. Voisitko uskoa, että tämä juliste on 70-luvulta? Aika edistyksellinen.Juliste MunchenMarino Marini: La Traviata, Metropolitan Opera 1978. Näkemättä taiteilijaa olisin voinut kuvitella tätä Picasson tekemäksi.Juliste La TraviataItseäni ihmetytti myös kuinka uudenaikaisilta ja aikaansa edellä olevilta monet julisteet näyttivät. Näyttelyssä on mukana mm. Mirón, Dalin, Matissen, Chagallin ja Picasson tekemiä julisteita. Kiinnostava ja ainutlaatuinen näyttely, jossa kannattaa käydä, jos Malagaan tiesi vie lähiaikoina. Näyttely on Carmen Thyssen museossa 21.2.2016 saakka.

Andy Warhol: La Grande Passion 1984Juliste passionKeith Haring: Free South Africa 1985. Apartheid-vastainen juliste 80-luvun tyylillä. Selkeää, pelkistettyä sanomaa.Free africaMiquel Barceló: Festival d’Automne, Paris 1992. Tämä juliste huvitti, eikö enempi voisi olla kyse kevätfestivaalista?Juliste FestivalGeorge Rodrique: Absolut Vodka 1993. Aika sympaattinen tyyli myydä viinaa.Juliste Absolut vodka

 

Dalin absurdi taidemuseo Figueresissa

Salvador Dali museo (The Dali Theatre Museum) Figueres, Katalonia, Espanja

Varoituksen sana: tämä museo ei ole tosikoille. Aluksi ajattelin itsekin, ettei tässä ole mitään järkeä. Oikeassa olin, ei olekaan. Katalonian Figueresissa sijaitseva Dali museo on taiteilijansa näköinen: kummallinen, hullu ja shokeeraava. Täynnä outoja yksityiskohtia, hulvatonta mielikuvituksen räiskettä, kummallisuuksien sekamelskaa. Museossa liikutaan Dalin maailmassa, jossain hulluuden ja nerouden rajapinnassa, maailmassa mitä ei voi ymmärtää, eikä ole tarviskaan.

Dali museoDali teatterimuseo

Paras siis heittää taidemuseo-moodi pois päältä ja astua suosiolla absurdiin Dali-maailmaan. Oman mielenkiintonsa museoon tuo se, että Dali todellakin suunnitteli museon ja sen jokaisen yksityiskohdan itse viimeisimpinä elinvuosinaan. Hän halusi luoda maailman suurimman surrealismin pyhätön omaan kotikaupunkiinsa. Rakennus tehtiin Espanjan sisällissodassa tuhoutuneen Figueresin kaupungin teatterin raunioille. Dali suunnitteli uransa aikana useita teatteri- ja balettilavastuksia, mikä näkyy hyvin myös museossa tilojen lavastuksellisuutena ja dalimaisena teatraalisuutena. Kuollessaan 85-vuotiaana Dali haudattiin museon yhteyteen tehtyyn kryptaan.

DalimuseoDalimuseo5Dalin taidetta2Dali

Jo heti museoon astuttaessa kävijää tervehtii Cadillacin keulassa seisova rehevä venus roomalaisen sotilaan päähineessä. Ympärillä amfiteatterimaisessa rakennelmassa seisoo kultaisia naisfiguureja käsiä ojennellen. Hetken päästä Mae Westin huoneessa kohtaa Dalin installaation Mae Westin kasvoista. Kasvon osat: silmät nenä ja suu muodostuvat huonekaluista, huulina tuo kuuluisa ikoniksi muodostunut ”Mae West Lips sofa”.

Dalimuseo1Dalimuseo3Dali museo3Dali ja Mae West

Dali oli kiistämättä taitava ja lahjakas taidemaalari, joka hallitsi useita tyylisuuntia aina impressionismista kubismiin. Etenkin hänen uransa alkuvaiheen taulut ovat ”ymmärrettävämpää” taidetta, josta itse pidän. Vähän harmitti, että kaiken pläjäyttelyn keskellä varsinaiset tauluhelmet peittyivät ympäristön hälinään ja jäivät vaille ansaitsemaansa huomiota. Tämän museon tunnuslauseena voisi olla: more is more, sillä sen verran materiaaliähkyä tuppasi tulemaan. Museoon pitäisi tehdäkin kaksi käyntiä: toinen, jossa voi äimistellä museon mielikuvituksellista hulvattomuutta, toinen jossa voisi keskittyä maalauksiin ja grafiikkaan.

Dalimuseo6Dalimuseo8Dalin taidettaDali muistolaatta

Ehdottomasti kannattaa käydä, sen verran kummallisesta ja omalaatuisesta museosta on kyse. Barcelonasta pääsee Figueresiin suoralla junayhteydellä.

Pääsylippu 12 euroa.

www.salvador-dali.org

Figueres – espanjalaista elämänmenoa ja Dalin taidetta

Figueres, Katalonia, Espanja (143 km Barcelonasta koilliseen)

Halusin käydä Katalonian tavallisessa, vilkkaassa sisämaakaupungissa ja Figueres oli minusta sijaintinsa puolesta tähän hyvä vaihtoehto. Kaupunki sijaitsee lähellä Ranskan rajaa Pyreneitten ja Välimeren välimaastossa. Syynsä tänne tuloon on myös Salvador Dalilla, sillä kaupungissa sijaitsee Espanjan kolmanneksi suosituin taidemuseo Madridin Pradon ja Bilbaon Guggenheimin jälkeen. Kyse on Dalin taidemuseosta (Theatre-Museu Gala Salvador Dali), jonka Dali itse suunnitteli synnyinkaupunkiinsa viimeisinä elinvuosinaan jokaista yksityiskohtaa myöten. Edellisestä kohteestani Platja d’Arosta matkaa tänne tuli 70 km, mikä taittui kätevästi kahdella bussilla Gironan kautta.

Figueres2Figueres

Hotellilöytö

Dalin jalanjäljissä olen myös hotellivalinnassa, sillä yövyn Duran nimisessä hotellissa, jossa Dali oli aikoinaan kanta-asiakas ja piti hotellin ravintolaa vakituisena tapaamispaikkanaan. Itse hotellirakennus on alkuperäinen ja tällä paikalla hotelli- ja ravintolatoimintaa on ollut jo vuodesta 1855 saman Duran-suvun ylläpitämänä.

Hotelli on ilmeisemmin remontoitu äskettäin, sillä huonekalut, kankaat ja pinnat näyttävät täysin uusilta. En ole varmaan koskaan ollut näin siistissä hotellissa, täällä todellakin paikat kiiltää ja kaikki on niin tiptop, ettei uskoisi Espanjassa olevansakaan. Huvitti tänään, kun siivooja oli järjestellyt kaikki hujan hajan olevat tavarani ja vaatteeni siisteihin riveihin ja pinoihin. Erinomainen hintalaatusuhde, sillä huone maksaa vain 54 euroa/vrk (ilman aamiaista) ja sijainti on keskeinen aivan lähellä Dalin museota. Hotellissa on mukavia sisustuksellisia yksityiskohtia, enkä ollut uskoa silmiäni, sillä pitkin käytävien ja ravintolan seiniä on kymmenittäin aitoja Dalin piirroksia ja grafiikkaa, osa jopa nimikoituna Duran hotellille. Dalista muistuttavat myös monet seinillä olevat valokuvat ja kirjekopiot. Jonkinmoisia bakkanaaleja tällä on ilmeisemmin vietetty.

Kävin testaamassa myös hotellin ravintolan ja sen verran mielenkiintoinen olikin, joten siitä tulee postausta myöhemmin.

Oikein kiva hotellihuone reilun viidenkympin vuorokausihintaan.Hotell DuranUskokaa tai älkää, hotellin seinillä on aitoja Daleja.Dalin teoksiaVaikka en poltakaan, luulen, että harvoin näkee näin viehkoa tupakkapaikkaa.Hotel Duran2Täällä oli Dalilla tapana pitää miitinkejä. Hotellin ravintolan vanhinta osaa.Duran restaurant

Absurdi Dali-museo

Dalin Teatterimuseo on varmaan omalaatuisin taidemuseo, missä olen koskaan käynyt. Teatterimuseosta puhutaan sen takia, että museon paikalla on aiemmin toiminut kaupungin teatteri, joka paloi Espanjan sisällissodan aikana. Dali halusi tehdä museostaan surrealismin pyhätön, jossa hulluttelulla ja mielikuvituksella ei ole rajoja. No, mitäpä muutakaan omalaatuiselta taiteilijalta voisikaan odottaa.

Vähänhän tuo runsauden ja kummallisuuksien pläjäys sai pään pyörälle. Liikuttiin sen verran dalimaisessa nerouden ja hulluuden tilassa, ettei museosta oikein osaa mielipidettäkään ilmaista. Dali oli kieltämättä lahjakas taidemaalari ja vähän harmitti, että alkukauden (minusta ne ymmärretyimmät) teokset hautautuivat kaiken häslingin alle. Museokäynnistä tulee vielä omaa postausta, jahka ennätän kynäilemään.

Ei liene epäselvää, mikä rakennus on kyseessä.Dali teatterimuseo2Dali näkyy Figuerissa kaikkialla.DaliDali veistos

Rakastan tätä hintatasoa!

Päivän tai kaksi saa mukavasti kulumaan kiertelemällä Figueresin kaduilla paikallista elämänmenoa tarkkaillen. Jotenkin tuntuu, että tämä kaupunki on aika tyypillinen espanjalainen (anteeksi, paikallisten mielestä pitäisi kai puhua katalanialaisesta) keskivertokaupunki. Arkkitehtuuri, elämänmeno ja kaupunkirakenne kävisi varmaan malliksi, kun etsitään stereotyyppistä espanjalaista kaupunkia. Tosin Ranskan rajan läheisyydestä johtuen ranskalaisia turisteja näyttää katukuvassa olevan aika tavalla. Eikä ihme, Figuerissa voi syödä halvalla hyvin ja tehdä Ranskaa edullisimpia ostoksia.

Jos joku, niin hintataso, saa minut hyvälle tuulelle. Tämä on varmaan halvin espanjalainen kaupunki, missä olen koskaan ollut. Vai mitä sanotte päivän menusta: grillattua laatuparsaa aiolin kera, mustekalarenkaita ja itse tehtyjä ranskalaisia, jälkkäriksi omenakompotti luonnonjugurtin ja paahdettujen pistaasiapähkinöiden kera. Kyytipojaksi reilu lasi valkkaria ja lisukkeena patonkia. Tämä kaikki 12 euroa! Näissä päivän menuissa alkaa olla se ongelma, että täytynee vaihtaa viini vedeksi, sillä ei kai sitä voi joka päivä viiniä juoda :). Varsinkaan, kun kyse ei ole mistään 12 senttilitrasta, vaan yleensä tulee pieni karahvi tai lasi täytettynä piripintaan. Sitä on vähän vaikea ymmärtää, kuinka vesi voi olla samanhintaista kuin viini. Toinen esimerkki aamiaisesta: tuore patonki täytteenä juustoa ja tomaattia, kahvi ja kiivisorbetti. Hintaa yhteensä 3,50.

Kaikessa shoppailussa on pakko pitää pää kylmänä. Laukkuun ei yksinkertaisesti mahdu. Sen verran tänään sorruin, että ostin sellaiset espanjalaiset kangastossut (espadrillokset?) seitsemällä eurolla.

Ihanat Desigualin laukut syyskuoseissa.Desigualin laukutLeivoskaupat saavat kuolaamaan.LeivoksiaKinkulla ja kinkulla näyttää olevan eroa.Serranokinkkuja

Kirkko keskellä kaupunkia

Taidemuseoiden lisäksi rakastan matkoilla kirkoissa vierailuja. Etenkin katoliset vanhat kirkot saavat minut kummasti rauhoittumaan. Täällä bongasin alkajaisiksi Dali museon vierestä kauniin goottilainen kirkon. Kirkosta jäi mieleen hieno yksityiskohta. Rauhallisessa nurkkauksesta oli moni-ilmeinen ajatuksia herättävä maalaus, jonka edessä oli penkki hiljentymistä varten. Tuossa olisin voinut viettääkin vaikka puoli päivää vain maalausta tuijotellen ja mietiskellen. Hieno ajatus yhdistää taide ja hiljentyminen ja vielä kirkossa. Kun taustalla soi gregoriaanista kirkkolaulua, niin tulipa henkinen puolikin hoidettua.

ST Peter2St Peter kirkkoSt Peter Figueres

Alkuviikosta luvassa hirvittäviä hellelukemia, joten päätin suunnata takaisin meren rannalle ja nyt Espanjan itäisimpään kärkeen.

en.visitfigueres.cat

www.hotelduran.com/en/

www.salvador-dali.org