Browsing Category

Suomen kaupungit

Älä jätä Turussa museoita väliin

Milloin olet viimeksi käynyt museossa? Kannattaa, sillä museot eivät ole ollenkaan tylsiä, eivät ainakaan Turussa.

Minulla on kotimaan reissuilla ollut vähän ristiriitainen suhtautuminen museoita kohtaan. Ulkomailla on tullut kierrettyä museo jos toinenkin, mutta jotenkin olen suoraan sanoen aliarvioinut kotimaista museotarjontaa. Toisaalta kiinnostaa, mutta samalla tulee pohtineeksi kannattaako kalliita matkapäiviä uhrata museoille, jos ei odotettavissa ole ihan Louvre-tasoa.

Kotimaan museot löysin viime kesänä Tampereella ja kekkasin kuinka paljon kaikenlaista mielenkiintoista kotimaamme kaupunkimuseoista löytyykään. Samaa todisti tällä reissulla Turku. Parin päivän museosaldo oli kaksi loistavaa taidenäyttelyä, kurkkaus entisajan elämään vanhojen puutalojen tunnelmassa ja kauniita mahonkiveneitä.

Merikeskus Forum Marinum

Laivoistaan Turku tunnetaan, joten ei ihme, että näille on kaupungissa omistettu aivan oma museonsa Forum Marinum. Merellisiä asioita pääsee tutkailemaan kahden rakennuksen verran. Uudessa osassa esitellään Turun laivanrakennuksen historiaa ja toisessa vanhaan kruununmakasiiniin rakennetussa näyttelyssä merenkulun historiaa sekä merellisiä ammatteja läpi vuosikymmenten.

Jos olet liikkeellä kesäkuukausina, kannattaa hankkia lippu myös Aurajoen rannalla oleviin museolaivoihin. Itseäni vähän harmitti, että purjealusten ykkönen Suomen Joutsen ja sotalaiva Karjala aukeavat yleisölle vasta kesäkuun alussa. Olisin niin kovin halunnut sukeltaa näiden komeiden laivojen sisuksiin, joita ihmettelin aina ohikulkeissani majapaikkaani hostellilaiva Boreaan. Nyt kokonaisuuden paras anti itselleni oli kauniiden jalopuisten veneiden ihailu.

Näissä venhosissa on sitä jotain.Palanen merenkulun historiaa.Isn’t she beautiful?Sotalaiva Karjala.

Turun taidemuseo

Taidemuseot ovat museoista omia suosikkejani. Edellisellä Turun reissulla kiinnitin huomiota korkealla mäellä puiston katveessa sijaitsevaan jykevään kivirakennukseen, Turun taidemuseoon.

Tällä reissulla päätin ehdottomasti varata aikaa tälle museokomistukselle. Päätöstä vielä tehosti keramiikkataiteilija Ruut Brykin näyttely Taikalaatikko, joka on tätä kirjoittaessani ikävä kyllä jo Turun osalta ohitse.

Olin yllättynyt siitä, miten merkittävä ja arvokas kokoelma suomalaista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taidetta Turun taidemuseosta löytyikään. Mukana näytti olevan koko suomalaisen taidehistorian kerma: Gallen-Kallelaa, Schjerfbeckiä, Edelfeltiä, Simberiä, Halosta, Rissasta… Turulla näytti selvästi olevan oma pikku Ateneuminsa.

Enpä tiennyt, että Edelfeltiltä löytyy toinenkin maalaus Ruokolahden eukoista.Helene Schjerfbeck: Leikkipupuja 1884Ruut Bryk on ollut yhtä lahjakas kuin puolisonsa Tapio Wirkkala.

Aboa Vetus & Ars Nova

Toinen taidemuseo, missä kävin, oli Aboa Vetus & Ars Nova, joka on jonkinmoinen sekoitus arkeologiaa ja nykytaidetta. Arkeologiset kaivaukset eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini, joten Turun keskiaikaiset rauniot luulöytöineen jätin suosiolla väliin.

Sen sijaan Ars Novassa meneillään olevan ukrainalaisen kansantaiteilija Maria Prymatsenkon näyttelyn värikylläiset ja elämäniloiset eläinhahmotaulut ihastuttivat. Monet muistavat taiteilijan ehkä parhaiten muutaman vuoden takaisesta Marimekko-kohusta. Tuli ilmi, että Marimekon suunnittelija Kristina Isola oli plagioinut juuri kyseinen taiteilijan työtä. Kieltämättä monissa Prymatsenkon töissä oli tyylillisesti marimekkomaailmaa ja monet hänen töistään voisi sellaisenaan nähdä Marimekon kankaiden printteinä. Satumainen maailma -näyttely on Turun Ars Novassa 2.9.2018 saakka.

Ars Novan yläkerrassa oli näyttely Matkakuumetta, jossa on 650 teosta 1800-luvun lopulta nykypäivään niin suomalaisilta kuin ulkomaisilta taiteilijoilta. Kirjo on laaja aina Munsterhjelmista Picassoon ja Andy Warholiin.

Täytyy tunnustaa, että näyttelyn punainen lanka ei itselleni ihan auennut. Kokonaisuus jäi jotenkin sekavaksi niin ajallisesti, tyylillisesti kuin aiheiltaankin, vaikka yksittäisissä tauluissa paljon katsottavaa olikin.

Ars Nova museo sijaitsee vanhassa Rettigin palatsissa.Maria Prymatsenkon iloista värihersyttelyä.Näyttääkö tutulta?Kaisu Koiviston sympaattinen Hopeakettu 2011Gallen-Kallelan piirtämä autoliikkeen juliste vuodelta 1907.  Tästähän tulee ihan mieleen Ainon ryöstö.

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Vaikka et mikään museofriikki olisikaan, Turun Luostarinmäen käsityöläismuseo kuuluu siihen museogenreen, josta ei voi olla pitämättä. Näissä vanhoissa puutaloissa vaan on sellaista lämpöä ja suloutta, jota ei pysty millään korvaamaan. Pikkupietarimaiset pihat perinneperennoineen saavat kumpuamaan kummaa nostalgiaa jostain kaukaa lapsuudesta.

Täällä on aika pysähtynyt.

Turun kaupunki osti pikku hiljaa usean korttelin verran Luostarinmäen vanhoja puutaloja omistukseensa. Tällä hetkellä alue käsittää kolmisenkymmentä 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa rakennettua taloa. Harvinaiseksi tämän museoalueen tekee erityisesti se, että se on säilynyt Turun vuoden 1827 suurpalosta ja näin kaikki rakennukset sijaitsevat alkuperäisellä paikallaan.

Aluetta oli mukavaa kiertää ja tehdä yllättäviä löytöjä. Kaikki rakennukset, joissa ovet olivat auki, olivat yleisölle avoinna. Puutaloihin oli sisustettu oman aikansa asuinkoteja sekä demonstroitu erilaisia vanhoja käsityöläisammatteja. Mielenkiintoista oli kurkistaa esimerkiksi nyörinpunojan, savenvalajan ja kellosepän työpajoihin. Löytyipä jostakin mökistä pieni vanhan ajan kirjapainokin, jossa hääri itse painaja työssään.

Museo voi olla elävä.Keksitkö, minkä alan taitaja täällä on työskennellyt?

Luostarinmäen talot toivat elävästi esiin vanhaa kaupunkilaiselämää ennen teollistumista. Täällä pääsi tunnelmaan ja käsitykseen millainen oli vaikkapa 1800-luvun alun poikamiesboksi, merimiehen koti tai vähän herraskaisempi hienostoväen huusholli.

Museoalueen vieressä on muuten ihastuttava kahvila Kisälli, joka on niin täynnä vanhan ajan suloisuutta kuin kahvila vain voi olla.

Täällä sopii kaffitella.

Tutustuin näihin museoihin Visit Turun Museum Walk -kortilla. 38 euroa hintaisella museokortilla pääsee kolmen vuorokauden ajan käymään kortin piiriin kuuluvassa 12 museossa. Jos keskimäärin museoiden pääsymaksu on noin 9 euroa hengeltä, viiden museon käynti maksaa jo kortin hinnan mukavasti takaisin.

Yhteistyössä Visit Turku

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Toinen kerta Turussa, mikä oli parasta?

Turussa ja Kööpenhaminassa on paljon samaa. Asukkaat ajavat polkupyörillä, osaavat hyggeillä ja puhuvat vähän omituisesti.

Blogiani seuraavat huomasivat, että viime kesänä täytin aukon sivistyksessä ja tein elämäni ihka ensimmäisen matkan Turkuun. Tuolta visiitiltä jäi niin hyvä maku ja monta kiinnostavaa nähtävyyttä käymättä, että päätin jo tuolloin ottaa uusiksi seuraavana kesänä. Kun sain järjestettyä Visit Turun kanssa yhteistyöreissun, ei kauaa tarvinnut mietiskellä, kun matkustin jälleen läpi Suomen idästä länteen.

Turkulaiset, paistaako teillä aina aurinko? Jokainen varmaan muistaa viime kesän surkeat kelit, mutta jotenkin kummasti viime Turun reissuun osui mahtava helleviikonvaihde, viime kesän ehkä ainut sellainen. Vaan niinpä helli aurinko nytkin. Elettiin vasta toukokuun ensimmäistä viikkoa ja kas kummaa, Turussahan paistoi jälleen aurinko ja kesäfiilis oli korkealla.

Torilta mansikoita ja puistoon nauttimaan auringosta. Paras päivä kaupunkihengailulle.

Turku on Suomen Kööpenhamina

Reilun parin päivän aikana kuljin kymmeniä kilometrejä Aurajoen vartta. Itse olen pieneltä paikkakunnalta ja nautin niin suunnattomasti isompien kaupunkien vilkkaasta ilmapiiristä. Huolimatta siitä, että elettiin alkukesää ja vielä alkuviikkoakin, jengiä tuntui olevan kaikkialla. Porukka istuskeli joen varren nurtseilla, ravintoloiden terasseilla ja puistoissa. Tuntui kuin puoli Turkua olisi kuoriutunut kotikoloistaan ja siirtynyt nautiskelemaan auringosta ulkoilmaan.

Sain hauskan assosiaation, sillä jotenkin Turusta tuli mieleen Kööpenhamina. Joka puolella pyöräkaistoja ja pyöräilevää kansaa. Kauniita vanhoja rakennuksia. Sieviä ja kivasti hyggeilymeininkiin sisustettuja ravintoloita. Aurajoki kuin kanaali keskellä kaupunkia. Hyväntuulista ja nuorekasta kaupunkielämää.

Turku on tehnyt hienon työn siinä, että Aurajoen varsista on tehty kaupunkilaisten viihtyisä olohuone. Joen vartta pystyy jolkottelemaan ja pyöräilemään läpi keskustan niin tois puol jokke kuin siellä toisellakin. En muuten vieläkään muista kumpi puoli on kumpi.

Parasta Turussa: Aurajoen rannat.Ilmainen risteily: Föri-lautalla pääsee näppärästi Aurajoen yli.

Majapaikka höyryaluksessa

Yövyin Aurajoen varrella eriskummallisessa majapaikassa, hostellilaiva Boreassa. Kyse on entisestä Turku-Maarianhamina reitillä seilanneesta höyryaluksesta, joka toimii nykyisin ympärivuotisesti hostellina ja samalla myös museolaivana.

Jos majoituksen tasolle ei laita paljon painoa, vaan lähtökohtana on löytää mahdollisimman halpa yösija aamiaisella, Borea toimii tässä tarkoituksessa. Täytyy myöntää, että pieni hytti tuotti itselleni kyllä hieman ahdistusta ahtaudellaan ja askeettisuudellaan. Aamiainen sen sijaan oli ihan kelpoinen ja se tarjoiltiin kotoisen oloisessa laivaravintolassa. Plussaa myös laivahostellin aurinkoisista terasseista.

Welcome on board.

Parasta Turussa

Tälläkin kertaa kuolasin Turun kauniita rakennuksia. Niin jyhkeät kivitalot kuin idylliset puutalot saivat rakennusfriikin ja visualistin jälleen syttymään. Kiinnitin huomiota myös siihen kuinka vihreä kaupunki Turku onkaan. Puistoja keskusta-alueella näytti olevan vähän siellä täällä.

Viime reissulla viehätti kaunis kauppahallirakennus, tällä kertaa pisteet keräsi Turun eläväinen kauppatori. Kesätorimeininki oli selvästi jo alkanut, vaikka toukokuuta oli hädin tuskin keretty aloittamaan. Mikäpä sen mukavampaa kuin paistatella päivää kahvikupposen ääressä ja tiirailla vilkasta torimeininkiä.

Parasta Turussa: vanhat talot. Parasta Turussa: kesätori.

Parasta Turussa -osioon laittaisin ehdottomasti myös laivat. Niistähän toki kaupunki tunnetaan, mutta se on mielenkiintoista, miten voimakkaasti ne näkyvät kaikkialla kaupunkikuvassa. Kun Aurajoen vartta talsii, kohtaa kymmenittäin ravintolalaivoja, huviveneitä, risteilyaluksia ja lähempänä merta pitävät parkkia nuo mielenkiintoiset museolaivat.

Parasta Turussa: laivat.

Museum Walk – museoiden hevijuuserin valttikortti

Kun viime kesänä keskityin yleisellä tasolla Turun tutkailuun ja hyvien ruokapaikkojen etsiskelyyn, tällä reissulla päätin katsastaa kaupungin mielenkiintoista museotarjontaa. Sain Visit Turulta kokeiltavaksi Museum Walk -kortin, jolla pystyi kolmen vuorokauden ajan käymään kortin piiriin kuuluvassa 12 museossa. Kokemuksen perusteella voin sanoa, että jos vähänkään olet museoihin päin kallellaan, tämä 38 euron hintainen kortti kannattaa hankkia.

Kävin neljässä eri museossa. Ihastelin jalopuisten veneiden kauneutta, löysin kaksi kiinnostavaa taidenäyttelyä ja vietin pitkän tovin nautiskellen vanhan puutalokaupunginosan tunnelmasta. Näistä mukavista museokokemuksista myöhemmin lisää.

Parasta Turussa: museot.Nykytaiteenmuseo Ars Novassa on 2.9.2018 saakka ukrainalaisen kansantaiteilija Maria Prymatsenkon näyttely Satumainen maailma.

Ravintolakierros Food Walk -kortilla

Sain käyttööni myös toisen Visit Turun ideoiman kortin. Kymmenen turkulaista ravintolaa (mukana kaksi kahvilaa) on valinnut Food Walk -korttiin oman annoksen tai kokonaisuuden. Kortin haltija voi vapaasti valita kortilta viisi näistä ravintoloista.

Hyödynsin korttia mm. syömällä alkuruuan yhdessä, pääruuan toisessa ja jälkiruuan kolmannessa ravintolassa. Tämä oli helppoa, koska kaikki valitsemani ravintolat sijaitsivat lähietäisyydellä toisistaan. Mitä söin ja mikä oli suosikkini, niistä myöhemmin blogissa lisää.

Parasta Turussa: ravintolat.

Pakko tulla uudelleen

Turussa riittää mielenkiintoa. Nyt on takana kaksi Turun reissua ja olen todellakin ahkeroinut saadakseni näistä matkoista mahdollisimman paljon irti. Siltikin tuntuu, että niin paljon jäi vielä sellaista nähtävää, mitä oikeasti haluaisin kokea.

Oletko käynyt risteilyllä, kysyi museo-opas? Entä Ruissalossa, siellä kannattaa ehdottomasti käydä? Itse tutkin esitteestä, että saariston rengasreitti olisi sellainen juttu, mikä pitäisi joskus tehdä.

Niinhän se on, että hyvä matkailukaupunki jättää nälän jälkeen. Kiva oli taas käydä, vähän kuin ulkomailla. Kielikin niin outoa 🙂 Kiitos jälleen, tulen uudestaan.

Yhteistyössä Visit Turku

www. visitturku.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hyväksi havaittu keino torjua syysmasennusta

Matka piristää aina. Ihan pienikin sellainen.

Kaikki lähti siitä, kun ystäväni soitti ja kertoi varanneensa yhdestä Helsingin parhaimmasta hotellista, Lilla Robertsista, suiten aamiaisineen hintaan 100 euroa/yö. Oli päättänyt lähteä miehensä kanssa vähän syksyistä ankeutta karkoittamaan pääkaupungin humuun.

Näitä erinomaisia salamatarjouksia tulee silloin tällöin myyntiin Kämp Collection Hotels uutiskirjeen tilaajille. Kyseiseen konserniin kuuluu Helsingin hotelliparhaimmistoa kuten hotelli Kämp sekä boutiquehotellit Haven, Klaus K ja Lilla Roberts.

Tästä innostuneena tilasin itsellenikin kyseisen uutiskirjeen. Valitettavasti kaikki sadan euron suitet olivat myyty, mutta onnistuin saamaan meille samaiseen Lilla Robertsiin suiten 150 eurolla. Ei paha tämäkään hinta, kun ottaa huomioon majoituksen korkean tason ja hintaan sisältyvän laadukkaan aamiaisen.

Lilla Robertsin iloista tyylikkyyttä.

Suite, joka oli kaikkea muuta kuin lilla

Siispä lokakuisena harmaana aamuna hyppäsimme porukalla junaan ja lähdimme maalikylille ”bilettämään”. Matkaa täydensi vielä hotelliketjun tarjouskirjeistä bongaamamme 25 %:n alennus hotelli Kämpin Brasserie-ravintolan kolmen ruokalajin menusta.

Osasin odottaa hotellilta paljon, sillä Tripadvisorin sivustolla Lilla Roberts oli äänestetty Suomen viidenneksi parhaimmaksi hotelliksi. Oikeassa olivat, niin hotelli kuin huoneemme olivat ihastuttavia.

Nauratti respan vieressä jököttävä lähes oikean kokoinen hevonen, joka oli itse asiassa valaisin. Tunsin suurta mielitekoa kiivetä sen selkään, mutta yritin kuitenkin käyttäytyä. Rakastan sitä, että tasokkaitakin hotelleja sisustetaan nykyisin pilke silmäkulmassa pömpöösikalustuksen sijaan.

Lilla Robertsin juniorisuite oli kuin pieni huoneisto. Varmasti yksi tilavimmista ja viehkoimmista hotellihuoneista, joissa olen koskaan ollut. Sisustuksessa oli tavoiteltu siirtomaa-ajan henkeä, missä olikin hyvin onnistuttu. Huone olisi voinut ihan hyvin olla vaikka jostain tasokkaasta safarihotellista. Olisi tehnyt mieli uppoutua huoneeseen koko illaksi, mutta koska porukalla oli tultu viihteelle, ei muuta kuin baanalle.

Täällä olisin viihtynyt pidempäänkin.

Kämppiin päivälliselle

Kokeilin kesällä Kämpin Brasserieta lounaalla ja pidin kokemuksesta niin tarjoilun, miljöön kuin ruuankin suhteen.

Tarjoilussa ei tälläkään kertaa ollut valittamista, mutta ruoka jätti vähän kylmäksi. Menu Du Jour jonka söimme, oli annoksiltaan kaunis, mutta maultaan vähän yllätyksetön ja pliisu. Kylmä alkuruoka, paahdettu kukkakaali, ei kummoista makunautintoa tarjonnut. Pääruokana oleva siika kaali- ja purjopedillä oli periaatteessa ihan hyvä, mutta jollain lailla tylsähkö ja olisi mielestäni kaivannut jotain lisää. Jälkiruokaleivonnainen ja lakkasorbetti oli tämän menun paras osa.

Millainen on hyvä viinibaari?

Meillä oli totinen tarkoitus illan aikana suunnistaa useampaan pääkaupungin viinibaariin. Aikomus hyvä, mutta laaja baarikierros typistyi nyt kuitenkin kahteen viinibaariin. Osittain siksi, että jälkimmäinen käymistämme baareista oli niin mieleemme, että jumiuduimme sinne loppuillaksi huumaavan hyvän Amaronen ääreen. Vai liekö syynä, ettei vanha jaksa enää riekkua?

Tihkusateessa suunnistimme Katajanokalle Le Petit Chaperon Rouge (Pieni Punahilkka) nimiseen ranskalaistyyppiseen viinibaariin. Kanavarannan makasiineissa sijaitsevan ravintolan miljöössä oli kaikki kohdallaan: rustiikkista punatiiliseinää ja vanhoja kattoparruja.

Itse viineissä sen sijaan olisi ollut toivomista. Tilasimme neljä erilaista punaviiniä, kaksi espanjalaista ja kaksi italialaista, kaikki hinnaltaan vajaa yhdeksän euroa lasilliselta. Viinit olivat ikävä kyllä kaikki liian kylmiä. Yritimme lämmitellä niitä käsissämme saadaksemme jotain irti tuoksusta ja mausta, mutta tämä otos jäi nyt kyllä kovin mitättömäksi ja heikoksi.

Seuraava kohteemme sijaitsi Annankadulla. Vasta noin kuukausi sitten avattu Bricco on italialaisiin viineihin erikoistunut pieni viinibaari, jonka oli ruuhkasta päätellen löytänyt moni muukin viininystävä.

Mukavaa oli huomata, että viinibaarissa oli kattava valikoima huolella valittuja kaiken hintaisia viinejä. Laseittain sai myös laadukkaampia viinejä kuten Baroloa ja Amaronea. Juomamme Amarone (se parempi) oli sellaista samettia suulle, että taas muisti mitä se hyvä viini tarkoittaakaan.

Pidin myös siitä, että pöytään tuotiin maukasta foccaccia-leipää ja tautisen hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa. Jos et aiemmin tiennyt, mitä eroa on oliiviöljyllä ja oliiviöljyllä, niin tämän kokemuksen jälkeen tiedät. Briccosta sai myös erilaisia antipastolautasia viinien kanssa nautiskeluun.

Tässä mestassa oli hyvä fiilis ja hommasta välittyi selvä intohimo tekemiseen. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä ja piti yllä rentoa tunnelmaa. Bricco mainostaa tarjoavansa palasen Italiaa ja sen se kyllä teki kympin edestä. Se Amarone…

Kaamoksen kirkastusmatkan päätti Lilla Robertsin hyvä aamiainen ennen kotiinlähtöä. Ihanaa nautiskella rauhassa ja kiireettömästi aamiaispöydän herkuista. Myös hymyilevä henkilökunta ympärillä tuotti hyvää mieltä uuteen päivään. Kotiin oli vain parin tunnin junamatka ja taas oltiin täysillä kiinni arjessa.

Irtiotto ja matka voi joskus oli näinkin pieni. Junamatka Helsinkiin ja yhden yön majoittuminen viihtyisän hotellin ylellisessä huoneessa. Ulos syömään, muutama (vai useampi?) lasillinen hyvää viiniä, uusia paikkoja ja kivoja kokemuksia. Hetkeksi kuplaan, jossa ei ole työhuolia, tekemättömiä kotitöitä tai epäselviä ongelmia. Toimii, kokeile vaikka.

Kämp Collection Hotelsien uutiskirjeet voit tilata sähköpostiisi täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Rovaniemellä käyvät unelmat toteen

Ei ole sattumaa, että yhä useampi herra ja Rouva Wang Kiinasta on päätynyt matkustamaan Rovaniemelle. Reilun 60.000 asukkaan pohjoinen kaupunki on varautunut ottamaan hoteisiinsa yhä useamman Kaukoidän matkaajan.

Toiset kaupungit vain odottavat turisteja. Uskovat siihen, että kyllä jostain kumman syystä toiselta puolen maailmaa matkaava kansa heidät löytää. Toisaalla taas osataan tehdä määrätietoista brändinrakennusta ja markkinointia sen eteen, että matkailijavirrat suuntaavat toivottuun kohteeseen. Rovaniemi on erinomainen esimerkki siitä, miten pitkäjänteinen työ kannattaa.

Rovaniemellä on selvästi osattu koota yhteen eri toimijoiden matkailuosaamista ja rakentaa pohjoisen eksoottinen elämyspaketti, jolla on imua. Vuonna 2016 ulkomaalaisten matkailijoiden yöpymiset nousivat yli 30 %. Suunta näyttää olevan vain ylöspäin.

Kun itse saavuin reilu viikko sitten Rovaniemen lentokentälle, olin kovin ihastuksissa. Jo lentokentällä nousivat esiin Suomi-design, Joulupukki ja Lappi. Samat teemat jatkuivat kulkiessa keskustan katuja. Pieniä yksityiskohtia siellä täällä. Ihailen sitä taitoa, millä Rovaniemellä on osattu virittää koko kaupunkikuva vahvaan Suomi- ja Lappi-brändiin.

Eipä siis ihme, että kaupungille sataa erilaisia matkailupalkintoja. 2016 Rovaniemelle myönnettiin Tasavallan Presidentin kansainvälistymispalkinto ja nyt viimeisimpänä VisitRovaniemelle Finnish Travel Gala 2017 vuoden matkailuyritys -palkinto. Rovaniemellä on selvästi hyvää pöhinää.

Rovaniemen lentokentällä voi istahtaa vaikka kiikkustuoliin.

Rovaniemeläisen kauppakeskuksen käytävällä nökötti suuri punainen postilaatikko. Tähän voi jättää postia ainoastaan Joulupukille. Kävelykadulle oli kokoontunut ryhmä koivunrunkoisia poroja. Hetken päästä katseeni kiinnittyi metallisiin poropatsaisiin ja liehuviin lippuihin. Rovaniemi Arctic Design Capital.

En voinut olla huomaamatta keskustan kaduilta ja kauppakeskuksista monia suomalaista designia myyviä liikkeitä. Huuma sai minutkin heittäytymään kunnon turistiksi, sillä lappihypetyksellä on taipumus tarttua. Oli pakko saada kotiin jokin matkamuisto Lapista. Menin Taigakorun myymälään ja ostin miniatyyrikokoisen poropatsaan. Pähkähullua.

Erään kauppakeskuksen pääkäytävällä oleva Hollywood Walk of Fame tyyppinen kävelykatu hymyilytti. Oman laattansa kauppakäytävälle olivat saaneet kuuluisista rovaniemeläisistä mm. Joulupukki, Antti Tuisku, Lordi, Anu Pentik ja Tanja Poutiainen.

Ostoskeskuksista löytyi mukavia soppeja vain pelkkään oleiluun. Kahvia saattoi siemailla vaikka kangaskatoksisessa divaanissa. Olisi tehnyt mieli kömpiä tuonne tyynyjen keskelle. Joulukoristelua näytti olevan vähän kaikkialla vaikka elettiin syyskuuta. Ihmettelin lapsille tarkoitettua hienoa leikkipaikkaa. Ilmainenko?

Tunnetuin rovaniemeläinen.

Keskustan ulkopuolella Joulupukin Pajakylä tyydyttää varmasti joulufriikeimmänkin päiväunet. Joulupukin voi tavata täällä vuoden jokaisena päivänä.

Mahtavaa Rovaniemi. Teillä on ollut visio, johon olette uskoneet. Unelmoitte, että jonain päivänä maailman metropoleissa oivalletaan, että kaukana pohjoisessa on pieni kaupunki, jonne kannattaa matkustaa. Nyt on aika unelmien käydä toteen. Joulupukin työtilanne näyttää turvatulta.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Sokerihiiren herkkuhetket Porvoossa

Porvoo on yksinkertaisesti ihana. Sopii erityisesti puutaloissa viihtyville sokerihiirille.

Porvoossa on aina yhtä ihanaa käydä vaikka vain päiväseltään. Kompaktin kokoisessa kaupungissa välimatkat ovat lyhyet ja kävellen ehtii tehdä monenlaista. Mukulakivikujilla käyskentelyn lisäksi parasta Porvoon tekemistä on ehdottomasti herkuttelu.

Tällä kertaa saavuimme ystäväni kanssa Porvooseen bussilla. Linja-autoasemalta ehdimme kulkea peräti 50 metrin matkan, kun olimme onnistuneet vetämään jo kakkuöverit. Satuimme torin reunalta bongaamaan nimittäin Café Cabriolen (Piispankatu 30) ja sitten repesi.

Kahvilalla oli kuulkaapas sellainen kakkuvitriini, että oksat pois. Henkilökunnan puolelta kyllä kovasti pahoiteltiin sitä, että aiheuttivat meille sellaista kiusausta ja valinnan vaikeutta. Luoja mikä määrä toinen toistaan herkullisemman näköisiä kakkuja. Tämä on ihan ehdoton kahvila eikä näyttänyt huonolta paikan lounaspöytäkään.

Blogipuolella Vanhaa Porvoota on hehkutettu aika lailla, eikä syyttä. Mukulakivikatuja reunustavat karamellinväriset puutalot ovat vaan niin suloisia, ettei niihin yksinkertaisesti voi olla rakastumatta. Mietin, että olisipa mukavaa olla yksi noista 700 ihmisestä, joilla on koti Vanhan Porvoon alueella.

”Kylän” mäellä on Porvoon tuomiokirkko, joka on aikojen kuluessa palanut peräti viisi kertaa. Joen varrella jököttävät valokuvista tutut punaiset ranta-aitat, jotka ovat pitäneet vahtia samalla paikalla jo 300 vuoden ajan.

Shoppailuhinkua voi tyydyttää vanhan kaupungin pienissä putiikeissa tai hauskoissa antiikkikaupoissa, joissa on kaikenmoista roinaa ja rompetta vähän joka lähtöön. Raatihuoneen torilla kauppiaat myyvät käsitöitä ja vaatteita ja hyvää tunnelmaa lisäävät torin laidalla usein soittavat muusikot.

Mutta mennäänpä taas pääasiaan, herkutteluun. Sokerihiiren kannattaa kipitellä mm. Brunbergin Tehtaanmyymälään (Välikatu 4). Kultivoituneempaan suklaanhimoon löytyy tyydytystä PetriS Chocolate Roomista (Jokikatu 16). Hiirulaisen kannattaa myös huomioida katujen varsilla artesaanijäätelöä kauppaavat kojut.

Vannoutuneimmankin sokerihiiren on saatava välillä kunnon ruokaa. Tässä kohtaa Porvoon kattaus on melkoinen. Kokoonsa nähden kaupungista on kehkeytynyt melkoinen kulinarismin kehto. Vieläkin muistan lämmöllä edellisen reissun menukokonaisuutta SicaPellessä.

Pientä lounaspalaa nautimme tällä kertaa Vanhan kaupungin El Pation viihtyisällä sisäpihaterassilla. Espanjalaistyyppisen tapasravintolan tarjoilija suositteli meille katkarapuja valkosipuliöljyssä ja oikeassa oli. Öljyssä tirisevät chiliä tihkuvat ravut olivat maukkaita.

Illalliselle suunnistimme alkukesästä tutuksi tulleeseen Haikon kartanoon. Bussilla pääsi keskustasta kätevästi kartanon portille kymmenessä minuutissa.

Haikko on vaan niin hurmaava. Pakko oli istua hetki aurinkoisella terassilla nautimassa lasi kuohuvaa, sillä alas puutarhaan avautuva näköala rauhoittaa kummasti. Tuli tunne, että olimme tulleet kaupungista maaseudulle.

Sokerisuolattu siika, kampasimpukkaterriini ja punajuuri-fenkolisalaatti jatkoi Haikon nautintoa. Pääruokana miedosti savustettu täydellinen härkä ja jälkkärinä mustikkapuuro ja maitosuklaamousse aiheuttivatkin sitten jo nirvanan. Tällä kertaa Haikon ravintola vakuutti. Pakko vielä mainita, että juomamme italialainen punkku Coribante Rosso Salento oli meistä kerrassaan ihastuttava tuttavuus.

Illan päätteeksi kutakuinkin vyöryimme kohti kartanon portin bussipysäkkiä. Linja-autoasemalla vaihdoimme Helsinkiin menevään bussiin ja ainakin tämä sokeritätihiirulainen nukahti autuaasti heräten vasta Kampissa.

Oletteko kuulleet niistä hiiristä, joilta on hiirikokeissa poistettu kylläisyyskeskus? Miten minusta tuntuikaan, että tänään jotain sellaista oli päässyt tapahtumaan…

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hyppää kotimaiseen kaupunkiseikkailuun

Onko kesälomalla tylsää? Ei varaa ulkomaanmatkaan? Ei sopivaa seuraakaan? Unohda tylsyys ja nurkissa notkoilu. Koti-Suomesta löytyy kaikkea kiinnostavaa ja sitäpaitsi yksin matkustaminen on ihan hauskaa.

Tänä kesänä olen kokenut jonkinlaisen herätyksen suomalaisiin kaupunkeihin. Hyppäsin pariin otteeseen junaan ja lähdin kokeilemaan millaista on matkustaa yksin minikaupunkilomalle kotimaassa. Kaupungeiksi valitsin Turun ja Tampereen.

Molemmissa kaupungeissa yllätyin monta kertaa iloisesti. Löysin kaikkea kiinnostavaa ja sain tyydytettyä kauneuden kaipuutani. Eksyin, löysin ja väliin söin hyvin. Uskokaa tai älkää, minulla oli oikein rattoisaa.

Reissussa tuli vastaan vanhoja kauppahalleja…ja monella lailla viehättäviä ravintoloita.

Uusi ympäristö saa minussa aina aikaan kihelmöivää jännitystä. On jollain lailla ihanaa vain heittäytyä vieraan kaupungin elämänmenoon. Kuljeskella päämäärättömästi kilometritolkulla pitkin katuja ja rantoja. Uutuuden viehätys ruokki uteliasta persoonaani ja löytämisen riemua toivat kauniit talot, suloiset pikkuputiikit, yllättävät museot ja leppoisat kahvilat.

Tai sitten oli ihanaa vain istuskella kiirettömästi terasseilla ja tarkkailla ohikulkevia ihmisiä. Lasi kuohuvaa täydensi kummasti auringonpaisteista nautinnollista hetkeä.

Reissussa rähjääntyy ellei huolehdi sokeri- ja nestetasapainosta.

Ensimmäiseksi kaupunkikohteeksi valitsin Turun, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Lähdin matkaan melko spontaanisti enkä ehtinyt juurikaan tutkailemaan kaupungin antia. Nappasin hotellin respasta kartan ja avulias respaneitokainen opasti minua kaupungin päänähtävyyksiin. Paikallisneuvojen avulla sain kaupungin paremmin hallintaan.

Valitsin muutaman ehdottoman käyntikohteen, kuten Turun linnan, Turun Tuomiokirkon ja Suomen toiseksi vanhimman kauppahallin. Halusin myös nähdä Aurajoen varrella olevat museolaivat ja kierrellä parissa hyvin säilyneessä puutalokaupunginosassa.

Jälleen kerran tuli todistettua, miten kätevää on, kun hotelli sijaitsee ydinkeskustassa paraatipaikalla. Pääsin kätevästi kävellen kaikkialle minne halusin mennä. Hotellista olisin saanut myös polkupyörän käyttöön maksutta, mutta koska halusin valokuvata, turvauduin jalkapatikkaan.

Molemmissa kaupungeissa sain kuolata sydämeni kyllyydestä kauniiden rakennusten upeita yksityiskohtia.

Seuraavaksi matkasin yksin Tampereelle, mihin minulla oli herännyt vieno ihastuksen poikanen viime syksynä. Nyt halusin mennä katsomaan, millainen olisi kesä-Tampere ja vieläkö tämä Pirkanmaan helmi jaksaisi ihastuttaa uudelleen.

Tampere on minusta kaupunki, missä on matkailijan tarpeisiin kaikki kohdallaan. Vesistöä tuntuu olevan kaikkialla ja Tammerkoski virtaa vuolaana aivan ydinkeskustan halki. Siellä täällä olevat puistot ja viheralueet tuovat keskustaan lisää viihtyvyyttä.

Vanhojen tehdasrakennusten punatiiliset rustiikkiset pinnat kertovat teollistumisen historiaa. Nyt näissä tiloissa on erilaisia yrityksiä, kuten kahviloita, ravintoloita, kauppoja, toimistoja ja museoita.

Ristin tässä aiemmin Tampereen Suomen parhaaksi kesäkaupungiksi. Samaan syssyyn voisin antaa sille Suomen kulttuurikaupungin tittelin. Jos vähänkään tämä puoli kiinnostaa, Tampereella se ei ainakaan kaadu tarjonnan vähyyteen.

Jos olet teatterin ystävä, mene käymään Pyynikin kesäteatterissa tai laivalla Viikinsaaren kesäteatterissa. Kävin itse katsomassa Pyynikillä musikaaliversion Niskavuoren nuoresta emännästä ja yllätyin positiivisesti esityksen korkeasta tasosta.

Kulttuuriakin tuli harrastettua.

Tampereella iski museoähky. Kaikkeen kiinnostavaan ei ollut aikaa, mutta onneksi museokeskus Vapriikissa pääsi tutkailemaan yhdellä lipulla saman katon alta seitsemän museota ja yli kymmenen vaihtuvaa näyttelyä.

Tampereen museoissa ihastelin mm. Valentinon pukujen hienoja yksityiskohtia ja vanhoja sympaattisia nukkeja.Ja vietin nostalgisia hetkiä Vapriikin museoissa.Entisen Kultapossukerhojäsenen iloinen jälleennäkeminen.Vapriikista löysin myös Vuoden luontokuvat -näyttelyn.Yksin matkustamisen paras puoli on, että voi täysin keskittyä siihen, mitä itse haluaa tehdä. Kompromisseja ei tarvitse tehdä. Minusta yksin reissatessa jotenkin näkee ja kokee paremmin. Seurassa väkisinkin keskittyy enemmän matkakaverin kanssa jutusteluun, yksin taas enemmän ympäristöön ja kokemuksiin. Tykkään myös valokuvata kaikkea mahdollista, joten eipä tarvinnut matkakumppaninkaan odotella minua kaiken aikaa.

Auton rattiin tarttumisen sijaan matkustan yksin mieluimmin julkisilla kulkuneuvoilla. Junat ja bussit ovat nykyisin edullisia, etenkin jos ostaa liput riittävän ajoissa.

Jos haluat reilusti pihistellä matkakuluissa, muista tarkastaa Onnibussin hinnat. Halvimmillaan voit saada bussimatkan kahdella eurolla. Hintojen halpuuttamisessa ovat seuranneet mukana myös muut bussiyhtiöt, joten kannattaa katsastaa myös paikalliset toimijat.

Tampereelta löytyi suklaahimoisen täti-ihmisen taivas.

Majoituksessa lähes kaikilla hotelliketjuilla on alennettuja kesähintoja. S-etukortilla saa Sokos-hotellien huoneen hinnoista 20-30 % alennusta riippuen majoitusvuorokausien määrästä. Täältä näet hintatietoja.

Cumulus-hotelleilla näyttää olevan myös hyvä kesätarjous: toinen yö puoleen hintaan tai kolmas veloituksetta. Täältä lisätietoa.

Scandic-hotelliketju myöntää 20 %:n alennuksen kesähinnoista jäsenkortilla, jonka saa veloituksetta. Täältä lisätietoa.

Yksi tapa metsästää edullista hotellihintaa on tutkailla eri hotellihakusivustoja kuten Trivagoa ja Momondoa. Itse olen usein löytänyt edullisimman hotellihinnan booking.com -sivustolta. Ja mikäpä estää sinua soittamasta suoraan hotelliin. Tätä kannattaa käyttää etenkin silloin, kun kyse on yksityisistä hotelleista ja majoitusajankohta on lähellä.

Tampereella tupsahdin yhtäkkiä keskelle salsan rytmejä ja hetken päästä väistelin irrallaan juoksevaa jumalattoman kokoista vasikkaa.

Suomi on täynnä mielenkiintoisia kaupunkeja, jotka tarjoavat tuhottoman määrän mahdollisuuksia kesälomalaiselle. Pakkaa matkakassi, hyppää junaan tai bussiin ja reissaa jonnekin ihan uuteen paikkaan. Saatat yllättyä siitä, miten paljon kaikkea kivaa kotimaamme kaupungeista löytyy.

Seikkailu voi odottaa lähempänä kuin uskotkaan.

Täältä reissuvinkkejä Turkuun.

Täältä reissuvinkkejä Tampereelle.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hotelliarvostelu: Radisson Blu Grand Hotel Tammer, Tampere

Huhusivat, että täällä kummittelee. Aaveet antoivat minun kuitenkin olla rauhassa.

Jos pidät nykyaikaisista hotelleista, Hotelli Tammer Tampereella ei ole sinulle oikea valinta. Sen sijaan, jos sydämesi saa sykkimään vanhan ajan glamour-ilmapiiri, paksut kiviseivät ja tumma puu, Tammer on nappivalinta. Tulet rakastamaan tätä hotellia.

Tampereen teknillinen seura halusi aikoinaan rakennuttaa Tampereelle kansainvälisen luksushotellin. Vuonna 1929 valmistunut hotelli on Suomen kolmanneksi vanhin edelleen toiminnassa oleva hotelli.

Huipputasosta kertoivat mm. huoneiden omat kylpyhuoneet, jotka olivat vielä poikkeuksellisia tuohon aikaan. Kansainvälinen oli myös henkilökunta: ravintoloitsija oli ranskalaisvenäläinen, keittiömestari Japanista ja tarjoilijat Ruotsista.

Kun nousee kiviportaita pitkin pääsisäänkäynnin ovesta sisään, odottaisi vahtimestarin avaavan oven. Valitettavasti 2000-luvulla paksun tammioven saa avata aivan yksin.

Hotelli Tammer on yksinkertaisesti ihastuttava. Hillittyjä murrettuja sävyjä, kristallikruunuja, tummaa puuta, viininpunaisia samettiverhoja ja hienostunutta vanhan ajan tunnelmaa. On täällä passannut majoittua niin Mannerheimin, Kekkosen, Armi Kuuselan kuin Juri Gagarin.

Kauniit rautakaiteiset portaat johdattavat ylempiin kerroksiin. Hotellikäytävän takaseinässä toistuu sama kuviointi kuin kaiteissa ja alemman kerroksen seinässä. Huoneen ovi on raskasta massiivista puuta ja saan sen hädin tuskin yhdellä kädellä auki.

Superior huoneeni on riemastuttavan tilava. Toisessa päässä huonetta on ruusukuvioitu nojatuoli ja punainen plyysisohva. Myös toisesta päästä huonetta löytyy pöytä ja nojatuoli. Ikkunasta on kiva näkymä viereisen Tammerin puiston suihkulähteelle.

Paksut ikkunasyvennykset kertovat, että ollaan jämerässä kivitalossa. Koko rakennus on muuten Museoviraston suojeluksessa.

Kylpyhuone on yllättävän pieni. Laskutilaa täti-ihmisen purkkiarsenaalille ei tahdo tarpeeksi löytyä. Minua ihastuttivat ja huvittivat tyyliin sopivat Old England kalusteet vedettävine vesiklosetteineen. Hanat ovat kauniit, mutta eri asia sitten kuinka käytännölliset.

Vuode on poikkeuksellisen mukava. Tilaa olisi nukkua vaikka poikittain ja kunnon tyynypatteristo tuo lisää mukavuutta. Hotellitiedoista huomasin, että hyvään uneen on erityisesti satsattu. Vuoteessa on Magic Bed-älypatja, joka mukautuu nukkujan lämpöön ja painoon. Hyvin nukutti, tosin minulla ei tämän asian suhteen juurikaan ole koskaan ongelmia.

Aamiainen tarjoillaan alakerran juhlavassa ravintolasalissa, joka on hienosti säilytetty vanhan ajan kuosissaan. Kahvi tarjoillaan pöytiin ja valita saa vaalean tai tumman paahdon väliltä.

Pienet, sievät yksityiskohdat tuovat aamiaiseen lisäarvoa. Maito ja sokeri tarjoillaan vanhoista monogrammein varustetuista pöytähopeista. Liekö niitä, joita ensimmäinen ranskalaisvenäläinen ravintoloitsija Alexander Adlivankin hankki aikoinaan Ranskasta?

Aamiaispöytä oli kauniisti katettu ja tasoltaan normihotelliaamiaista tasokkaampi. Tarjolla oli mm. todella hyvää savulohta ja rakastamiani hömpsötyskurkkuja. Ja kyllä löytyi mustaa makkaraakin, sille joka siitä sattuu tykkäämään.

Alakerran kuvakavalkadi kertoo talon mielenkiintoisesta historiasta.WC voi näyttää tällaiselta buduaarilta.Hotelli Tammerin sijainti on loistava kaupungin ydinkeskustassa Tammerkosken partaalla. Matkailijalle kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä. Ravintolat, museot, teatterit, ostoskadut ja kauppahalli lähes vieressä.

Hotellilla on myös oma ruokaravintola, italialaistyyppinen Trattoria ulkoterasseineen, jota en tällä kertaa ehtinyt testaamaan. Sijainti on mukava Tammerin puiston laitamalla.

Tammerissa on viihtyisiä sopukoita nauttia talon tunnelmasta.

Tykkäsin tosi paljon Grand Hotel Tammerista. Tämä on kaikkea muuta kuin persoonaton ketjuhotelli, sillä tällä hotellilla on selvästi henki ja sielukas elämä. Voin vain kuvitella millaisia tarinoita vuosikymmenten saatossa nämä kiviseinät ovat sisäänsä kätkeneet.

https://www.radissonblu.com/fi/hotel-tampere

Majoituksen tarjosi Visit Tampere

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Tampere on makupala, joka aiheuttaa sydämentykytyksiä

Miksi matkustaa kesällä ulkomaille, kun voi mennä Tampereelle? Tampereella kohtasin niin monta inspiroivaa asiaa, että keskusteltuani itseni kanssa, valitsin Tampereen yksimielisesti Suomen parhaimmaksi kesäkaupungiksi.

Minulla on menossa tässä semmoinen ”löydä kotimaan kiinnostavat kaupungit” -kesä. Tampere aiheutti pienoisia sydämentykytyksiä viime syksyn reissulla ja nyt piti lähteä ottamaan selvää oliko tässä ihastuksessa mitään perää.

Olihan siinä. Tampere kätkee sisäänsä melkoisia mansikkapaikkoja. Rakastettavia herkkuja löytyi niin majoituksen, kulttuurin, arkkitehtuurin, retkeilyn kuin ruuankin puolelta. Itse asiassa Tampere tarjosi monia sellaisia asioita, joita etsin ulkomaan kaupunkikohteista. Lääpällään olin mm. seuraavista syistä:

Vesistö on läsnä Tampereella lähes kaikkialla. Tammerkoski halkoo kaupungin keskustaa.On Tampereella osattu rakentaa muustakin kuin punatiilestä.Sydämentykytys 1: Hotelli

Vanhat legendaariset hotellit ovat ihastuttavia. Seinien sisälle kätkeytyy tarinoita ja vanha glamourin leima leijuu ilmapiirissä. Juuri tällainen hotelli on 1929 rakennettu Hotelli Tammer.

Nykyisin Radisson Blu -ketjuun kuuluva hotelli oli kuin suoraan vanhasta suomifilmistä. Odotin vain näkeväni hotellin kattokruunujen loisteessa Ansa Ikosen tai Tauno Palon.

Tammer on hienosti remontoitu vanhaa kunnioittaen. Kauniita huonekaluja, hienostunutta värimaailmaa ja tyylikkäitä yksityiskohtia. Tällaisessa hotellissa viettää mieluusti aikaansa.

www.radissonblu.com/fi/hotel-tampere

Herkku keskellä kaupunkia.Sydämentykytys 2: Museot

Tampereen museotarjonta aiheuttaa runsaudellaan ähkyä. Oman museon ovat saaneet niin Lenin, Lauri Viita, poliisit kuin muumit.

Vaikka et olisikaan mikään museofriikki, käy ainakin museokeskus Vapriikissa. 12 euron hintaiselle lipulle saa täällä paljon vastinetta. Yllätyin itse, miten kivan kierroksen koinkaan saman katon alla.

Vanhoihin Tampellan tehdassaleihin perustettu museokokonaisuus käsittää vaihtuvien näyttelyiden lisäksi luonnontieteellisen museon, mediamuseon, postimuseon, kivimuseon, pelimuseon, nukkemuseon, jääkiekkomuseon sekä erilaisia sotahistoriaan liittyviä näyttelyitä.

Suurin osa museoiden aihepiireistä ei tuntunut itselleni juurikaan kolahtavan, mutta näyttelyiden hieno toteutus toi niihin paljon enemmän mielenkiintoa kuin osasin etukäteen odottaa. Nostalgiset esineet, kivasti rakennetut kokonaisuudet, äänet ja muut efektit veivät ajassa taaksepäin ja saivat näyttelyt elämään.

Pienenä detaljina huvitti luonnontieteellisen museon vaaka, joka kertoi mikä eläin olisit oman painosi perusteella. Sain tuloksen nuori norppa. Onneksi sentään nuori, vaikka dieetille olisi ilmeisemmin tarvetta 🙂

Lokakuulle asti museossa on muuten Kielletty kaupunki -näyttely, joka vie Kiinan keisareiden hovielämään.

vapriikki.fi/

Seitsemän museota ja yli kymmenen vaihtuvaa näyttelyä saman katon alla.Hienosti rakennetut osastot toivat Vapriikin museoihin autenttisen tunnelman.Nukkemuseo oli yksi suosikeistani. Tunnistatko nämä hahmot?

Toinen mielenkiintoinen vaihtuva näyttely löytyi Museo Milavidasta. Lokakuun puoleen väliin avoinna oleva Fantastica!-näyttely esittelee aitoja Valentinon pukuja. Vaikka näyttely oli melkoisen suppea, antoi se siltikin kiinnostavan katsauksen heute couture -maailmaan.

Itse Milavida on Tampereella vaikuttaneen aristokraattisen teollisuussuvun Nottbeckien rakennuttama kartanokaunokainen. Museo on eräänlainen kotimuseo, joka kertoo tämän ylhäisösuvun vaiheista.

museomilavida.fi/

Kauniin kodin Nottbeckit aikoinaan rakensivat. Tosin vanhemmat kuolivat ja taloon jäi asumaan neljä orpolasta palvelijoineen.Valentinon punaista.Jos ylipäätään olet kiinnostunut historiasta ja Tampereeseen liittyvistä asioista, Tampereen matkailu järjestää kesäaikaan erilaisia teemoitettuja kävelykierroksia. Näiden opastettujen kierrosten aiheina ovat mm. Tampereen tehtaat, Anni Polva, Pispala, Nottbeckien suku, Hatanpää ja Juice. Lisätietoa täältä.

Sydämentykytys 3: Kesäteatteri

Kun minulta kysyttiin halukkuutta mennä katsomaan Pyynikin kesäteatteriin Niskavuoren nuori emäntä -musikaalia, olin vähän kahden vaiheilla viitsinkö lähteä. Rehellisesti sanottuna tekohauska koheltaminen on käsitykseni monen suomalaisen kesäteatterin tasosta.

Kaiken lisäksi näytelmänä oli iänikuinen Niskavuori-näytelmä, jonka laitoin kastiin ”eikö tää oo jo niin moneen kertaan nähty.”

Pyynikin kesäteatteri nyt kuitenkin on käsite, joten ajattelin, että mennään sitten. Voisinhan aina lähteä väliajalla pois, jos esitys ei kiinnostaisi.

Enpä lähtenyt kesken pois. Ensi hetkistä alkaen musikaali imaisi syvälle draamaa tihkuvaan tarinaan. Reiluun parituntiseen sisältyi voimakkaita tunteita, intohimoa, rakkautta, menettämisen tuskaa, pettymystä, valtataistelua, tanssia ja laulua.

Tunnelma vaihtui riehakkaista joukkokohtauksista raastavaan petetyn naisen syvään suruun. Tarina sai nauramaan ilosta ja herkisti välillä kyyneleet silmiin. Elämän raadollisuus tuli kovin lähelle.

Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo antoi esitykseen lisäulottuvuutta. Maisemat ja lavasteet vaihtuivat siinä missä tunnelmat ilosta suruun. Ja olihan Niskavuoren nuorta isäntää esittävä Mikko Nousiainen niin komea.

Käsitykseni suomalaisesta kesäteatterista nousi ihan uudelle tasolle. Menkää hyvät ihmiset katsomaan tämä musikaali. Voiko tästä kukaan olla pitämättä?

www.pyynikinkesateatteri.fi/

Pyörivä näyttämö on yksi Pyynikin kesäteatterin hienouksista.

Sydämentykytys 4: Luonto

Jos kaipaa lomalla luontoa ja liikuntaa, Tampereella pystyy kulkemaan pitkät pätkät Tammerkosken ja Pyhäjärven rantoja pitkin. Pyynikin luonnonsuojelualueelta löytyy reppailijalle hienot ulkoilureitit harjumaastossa.

Mukava retkikohde on myös Viikinsaari, jonne pääsee laivalla Laukontorin kupeesta 20 minuutissa. Harmittelin itse, että uikkarit jäivät pois matkasta. Alueella on nimittäin suojaisia hiekkapoukamia pulahtamista varten. Viikinsaarella on lisäksi sievä kartanoravintola, pieni kappeli ja kesäteatteri. Saaren ympäri kulkee noin 1 1/2 kilometrin mittainen luontopolku.

Kesäaikaan laiva kulkee kerran tunnissa.

https://visittampere.fi/article/viikinsaari-kesakeidas-kaupungin-keskella

Rantoja pystyy kulkemaan kilometrikaupalla.Pyynikinharjulla on loistavat ulkoilumaastot.Viikinsaareen pääsee Hopealinjojen aluksella.Viikinsaaressa on myös katettu kesäteatteri.Sydämentykytys 5: Kirkko

Laittaisin Tampereen Tuomiokirkon vahvaksi ehdokkaaksi sarjassa maailman kaunein kirkko. Kun astuu kirkkoon sisään, tulee ennemmin tunne kuin tulisi jugendlinnaan. En voinut olla vertaamatta tuomiokirkkoa Imatran Valtionhotelliin.

Pitkin kirkkosalia kiertää Hugo Simbergin kuuluisa Köynnöksenkantajat. Myös kirkon seinissä ja katossa olevat koristemaalaukset ihastuttivat.

Jugendlinnako? Ei vaan Tampereen tuomiokirkko.Sydämentykytys 6: Ruoka

Huh. Niin paljon hyviä ruokakokemuksia sain parin päivän Tampere-visiitillä, että lempiaiheestani on kyllä kirjoitettava ihan erikseen.

Ykköslounaspaikaksi valikoitui kauppahallin ranskalaistyyppinen 4 vuodenaikaa -ravintola. Kiinnostavia ruokia hyvistä raaka-aineista.

Varteenotettava vaihtoehto on myös Tammerkosken rannalla sijaitseva uudehko ravintola Tampella. Kiva miljöö, jossa sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa.

Mutkatonta, mutta herkullista jalostettua pubiruokaa söin Gastropub Tuulensuussa. Ravintola on muuten melkoinen oluenystävän mekka, etenkin jos satut pitämään belgialaisista oluista.

Ja sitten se kruunu. Vieläkin olen vähän täpinöissä Ravinteli Berthan kuuden ruokalajin menusta. Innovatiivista gourmetruokaa selvästi rakkaudella valmistettuna.

Mutta näistä lisää myöhemmin.

Ravinteli Berthan menu oli tämän reissun kunkku.Gastropub Tuulensuu on mutkaton olut- ja viiniravintola, mutta myös hyvä ruokapaikka.Ravintola Tampella – rustiikkiseinien sisällä trendikäs ravintola.Tampere on rakastettava kaupunki. Sellainen sopivan suuruinen ja lämminhenkinen kaupunki, josta löytyy niin paljon mahdollisuuksia. Jos lomasuunnitelmasi ovat vielä tekemättä, Tampere on monipuolisuudellaan vahva vaihtoehto.

Äläkä unohda maistaa Minetti jäätelöä. Siinä yksi syy lisää saada sydämentykytyksiä.

Tampereen komeat miehet aiheuttivat myös sydämentykytyksiä.Tampere with love.

Aiemmista Tampere-kokemuksistani voit lukea täältä.

www.visittampere.fi

Yhteistyössä: Visit Tampere

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.