Browsing Category

Ranska

Sainte Agnés – vuoristokylä, jonka kauneus sai huokailemaan

Kun kauneuden määrä on suuri, minulla on usein itku herkässä. Niin kävi tässä piskuisessa provencelaisessa kylässä.

Rakastan vanhoja keskiaikaisia pikkukyliä. Sellaisia joiden paahteiset kiviseinät ovat olleet pystyssä iät ja ajat ja joissa jokaisella nurkalla on tarinansa kerrottavana. Kyliä, joiden kapeilla kujilla valo ja varjo käyvät vuoropuhelua ja joiden sokkeloiset kulkuväylät houkuttelevat yhä syvemmälle uumeniinsa.

Nizzan lennolla vieressäni istui Ranskan Rivieralla vuosikymmeniä lomaillut mies. Sain häneltä kiinnostavan vinkin pienestä vuoristokylästä läheltä Mentonia, jonne olin matkaamassa. ”Mene käymään Sainte Agnésin kylässä ylhäällä vuoristossa. Mutta mene selkeällä säällä, sillä näköalat ovat vertaansa vailla.”

agnes5Agnes

Varhain aamusella istuuduin Mentonin linja-autoasemalla pikkubussin kyytiin kohteenani tuo piskuinen reilun 1000 asukkaan kylä 800 metrin korkeudessa meren pinnasta. Jo tuo automatka kiemuraisella vuoristotiellä antoi osviittaa siitä mitä tuleman piti. Mitä ylemmäs noustiin, sitä huikeimmiksi näköalat alas merelle ja ylös vuoristoon kävivät.

Reilun puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä. Raikas vuoristoilma tulvahti vastaan, linnut livertelivät puissa, kylän kissat paistattelivat päivää auringonpaisteessa ja kirkonkellot soittelivat ilmoittaen täydestä tunnista. Pienet ajan patinoimat kivirakennukset seisoivat rinteellä kuin uhmaten muuta maailmaa. Kyläidylli oli täydellinen.

agnes14agnes16agnes11agnes12

Kipusin ensimmäiseksi kylän korkeimmalle kohdalle paikoin jyrkkiä kiviportaita pitkin. Kylän ylimmällä kohdalla oli vanhan linnan raunio ja sen vierellä pieni keskiaikainen puutarha, jota hoidetaan kyläläisten talkoovoimin. Ylhäältä avautui hulppea näkymä kylää ympäröivään vuoristoon ja alas rannikolle. Luin, että Sainte Agnés on sijainniltaan Euroopan korkeimmalla oleva rannikkokylä.

agnes4agnes2agnes3

Varsinainen kylä oli näin turistikauden ulkopuolella hyvin hiljainen. Vain muutama satunnainen turisti tuli vastaani ja pääväylän varrella pari kylänmiestä siemaili aamuviinejään paikallisen kuppilan pöydässä.

Muutama ravintola, pari pientä hotellia, kirkko, kaupungintalo ja muutama galleria, jotka olivat tähän aikaan vuodesta kiinni. Kylän laidalla jökötti jokunen vanha sodanaikainen punkkeri. Kaikin puolin uinuva kylätunnelma. Vaikuttavien näköalojen lisäksi juuri tuo pysähtynyt tunnelma oli parasta Sainte Agnésissa. Kaikki maailman murheet olivat muualla. Täällä ei tunnettu sanaa kiire.

Ilmeisesti kylään pystyi myös vaeltamaan, sillä näin jossain patikkapolun päässä kyltin, että Menton 2 tuntia. Ei varsin hassumpi reitti saapua kylään bussilla ja vaeltaa vuoristomaisemissa alas kaupunkiin.

agnes8agnes13agnes17agnes15kissat

Kylän meren puoleisessa päästä löytyi Le Righi niminen ravintola. Ravintolalla on niin mielettömillä näköaloilla varustettu terassi, että oksat pois. En muista, että olisinko koskaan istunut nauttimassa viinilasillista näin huikeissa maisemissa.

Aurinko paistoi lämpimästi, Mentonin kaupungin punakattoiset talot siinsivät alhaalla merenrannassa ja minulle tuli tunne, että olisin voinut jäädä tuohon hetkeen ikuisuudeksi. Kauan emminkin jäänkö ravintolaan syömään lounasta sillä seurauksella, että olisin joutunut odottamaan seuraavaa bussia yli kaksi tuntia.

agnes9agnes6agnes7

Viimeisenä matkapäivänä maailman muut houkutukset vetivät tällä kertaa pidemmän korren. Mutta minut oli jälleen kyllästetty sellaisella kauneuden määrällä, että ehkei ihan äkkiä tule samanlaista kokemusta vastaan. Nousin pikkubussiin ja huokaisin syvään: What a wonderful world!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Nizzasta Mentoniin – löytyikö pala kauneinta Rivieraa?

Annoin toisen mahdollisuuden Ranskan Rivieralle. Syttyikö rakkaus tällä kertaa?

Kirjoittelin aiemmin kokemuksistani Nizzasta ja kerroin että suhteeni tähän kaupunkiin jäi hieman etäiseksi. Periaatteessa Nizzassa ei mitään vikaa ollut, mutta siltikään en saanut siihen oikein otetta, puhumattakaan, että kaupunki olisi sytyttänyt tai erityisesti innostanut.

Sen sijaan tuolta reissulta jäi erityisesti mieleen Ranskan Rivieran kauneus. Meren ja vuoriston vuoropuhelu ja niiden väliin jäävien pienten kaupunkien viehättävyys olivat minulle enemmän sitä Ranskaa, joka jäi polttelemaan.

Kun Norwegian myi Black Friday kampanjatarjouksena huikean halpoja Nizzan lentoja, päätin antaa Cote d’Azurille toisen mahdollisuuden. Viime matkalla kiinnitin huomiota rivieralaisessa bussissa olleeseen kaupungin nimeen Menton. Jotenkin tuo kaupunki kuulosti tutulta ja mietin olinkohan kuullut paikasta aiemmin Peter Maylen Provence-kirjoissa?

menton9menton18mentonrannikko

Joskus joku asia jää kummittelemaan päähän ja niinhän siinä sitten kävi, että helmikuun alkupäivinä päädyin Mentoniin. Ei minulla oikeastaan ollut yhtään hyvää syytä siihen, miksi matkustin juuri tähän pieneen kaupunkiin lähelle Italian rajaa. Periaatteessa olisin voinut valita minkä Rivieran kaupungeista tahansa. Yksi valintaan vaikuttava tekijä oli toki kaupungin helppo saavutettavuus, bussilla pääsi perille suoraan lentokentältä.

Mentonia pidetään Ranskan italialaisimpana kaupunkina. Naureskelin, että Menton on vähän niin kuin Provencen yrtteihin olisi sekoitettu pizzamaustetta. Naapurimaa on kivenheiton päässä ja italiaa kuulee puhuttavan kaikkialla eikä italialaisravintoloista ollut pulaa (toisaalta, missäpähän maailmaa olisi?). Tässä kaupungissa vaan tuli vielä voimakkaammin tunne, että jos ei halunnut syödä pizzaa tai pastaa, muuta ravintolatarjontaa piti vähän etsiä.

menton13menton2

Voinpa sanoa, että olin kerrankin kaupungissa, jossa en eksynyt kertaakaan. Reilun 27 000 asukkaan meren ja vuorten välissä sijaitsevassa kaupungissa oli jopa minun, joka paikassa suuntavaistottomana pyörivän matkalaisen, helppoa liikkua. Ei edes vanhan kaupunginosan kapeilla kujilla tullut koskaan tunnetta, että hukassa ollaan. Kulkua helpotti tieto, että aina kun laskeudut kapeiden kujien portaita alas, tavoitat meren jossain vaiheessa. Ja yleensä tuo meri jostain kulmasti vilkahtelikin.

Menton on kaikin puolin viehättävä ja kaunis, sitruunan ja Marseille-saippuan tuoksuinen pittoreski merenrantakaupunki. Nizzan lailla katuja reunustavat karamellinväriset talot ja välissä aukiot antavat tilaa hengähtää. Rinteille rakennetun Mentonin kaupunkirakenne on kerroksellinen. Kaupungin alimmilla osilla on jonkin verran uudempaa rakennuskantaa, kauppakatuja ja toimistoja ja mitä ylemmäs rinteitä kipuaa sitä vanhemmaksi katukuva muuttuu.

menton12menton20menton4

Näin turistikauden ulkopuolella elämä oli mukavan leppoisaa ja sopivan paikallista. Tosin kaupunki on pieni, joten levoton turisti on parissa päivässä jo sangen tyydytetty. Etenkin viikolla tuli tunne, että olisiko voinut vähän enemmänkin säpinää olla.

Olin varautunut helmikuun alussa kylmempiin keleihin, mutta ilokseni aurinko näyttäytyi aina väliin päivälämpötilojen kohotessa parhaimmillaan 16 asteeseen. Jos sitten yksi kokonainen sadepäiväkin matkapäiviini osui. Keskivertotilastojen mukaan Menton onkin Ranskan lämpimin kaupunki.

Tunnusomaista Mentonille ovat Belle Époque -kauden loistosta muistuttavat hienostuneet hotellirakennukset. Päällisin puolin rakennusten ylellinen ulkokuori kertoo menneiden aikojen luksuksesta, 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta, jolloin kaupunkiin virtasi sankoin joukoin brittiläisiä aristokraatteja. Aika on nakertanut loistoa ja suuri osa näistä hotelleista on pudonnut kolmen tähden keskitasoiseen ja -hintaiseen hotelliluokkaan.

menton7menton14menton10menton15

Oma hotellivalintani oli ranskalaisittain sanottuna comme ci comme ça, vähän niin ja näin. Hotellini Quality Hotel Mediterrannéen sijainti oli erinomainen kaupungin ydinkeskustassa, lähellä merta ja pääostoskatuja sekä kävelymatkan päässä lentokenttäbussin pysäkiltä. Huoneeni oli ihan siisti ja asiallinen, toisaalta tylsä ja pieni. Hinta oli tässä tapauksessa se ratkaiseva tekijä. Vuorokausi kelvollisella aamiaisella maksoi 58 euroa.

Eniten Mentonissa minua viehätti pienen ranskalaiskaupungin tavallisuus. Menton ei ollut mikään Rivieran jet-setin viihdekeskus, vaan aivan tavallisten ihmisten merenrantakaupunki. Katukuva tarjosi visualistille kauneutta ja värikkyyttä, vanha kaupunki historian havinaa ja meri mukavia maisemia kävelylenkeille.

mentonrantamenton22mentonoldtown2

Kaupungin nähtävyydet ovat nopeasti katsastettu, mutta halpa julkinen liikenneverkosto tarjoaa hyvät mahdollisuudet ympäristökaupunkeihin ja -kyliin tutustumiseen. Monaco on vieressä ja Nizzaan pääsee tunnissa.

Esimerkiksi Italian Ventimigliaan matkusti Mentonista junalla 10 minuutissa. Perjantaisin kaupungissa on isot markkinat, joten jos halvat käsilaukut tai vaatteet kiinnostavat, suuntaa tänne. Kävelet asemalta vain suoraan merta kohden, niin tulet suurelle markkina-alueelle, jossa kojut vain jatkuvat ja jatkuvat… Alkoholijuomat ovat Italian puolella kuulema Ranskaa halvemmat, joten jonkinlainen ranskalaisten Tallinna Ventimiglia näytti myös olevan.

Toinen kiva päiväretkikohde on reilun puolen tunnin bussimatkan päässä oleva piskuinen vanha kylä nimeltään Sant Agnés. Kylästä aukeaa upeat näköalat ja jo bussimatka ylös vuoristoon tarjoaa kaunista katseltavaa. Kirjoittelen tästä kylästä myöhemmin lisää.

Menton ylpeilee vuonna 2011 avatulla Jean Cocteau museolla. Jos et ole surrealismin tai tämän monitaiteilijan erityinen ihailija, museo ei minusta mitään ihmeellistä tarjonnut. Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai museoon on ilmainen sisäänpääsy.

cocteau2cocteau

Kiinnostavampi käyntikohde sen sijaan oli Mentonin vanha hautausmaa, joka sijaitsi vanhan kaupunginosan korkeimmalla paikalla. Monet brittiläiset ja venäläiset aristokraatit ovat saaneet täältä viimeisen leposijansa. Hienot näköalat palkitsivat kipuamisen.

mentonkirkkomenton11

Matkapäivieni aikana Mentonissa valmistauduttiin seuraavan viikonlopun suuriin sitruunafestivaaleihin. Peräti noin 180 000 vierailijaa saapuu kaupunkiin seuraamaan kulkueita, joissa kerrostalon korkuiset sitruunoista ja appelsiineista rakennetut kokonaisuudet lipuvat ohitse. Luin jostain, että näihin rakennelmiin käytetään peräti 145 tonnia sitrushedelmiä.

menten sitrusfeatri3citronfestivalmenton sitruunafestari2

Menton oli helppo kaupunki yksinmatkailijalle. Selkeä, siisti, viehättävä, kompaktin kokoinen ja mukavasti merellinen tarjoten pitkät rantabulevardit lenkkeilyä varten. Ja jos tämä kaupunki alkaa kyllästyttämään, paikallisbusseilla pääsee näppärästi liikkumaan niin vuoristoon kuin Rivieran muihin rantakaupunkeihin.

Ainut mikä Ranskassa tuntuu minusta yhä vaikealta, on illalla yksin syömään meneminen. Koen jotenkin, että Ranskassa ruokaileminen on selkeästi sosiaalinen tapahtuma, ja jotenkin yksin syövää pidetään kummajaisena. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta kokemusteni perusteella esimerkiksi Espanjassa on paljon helpompaa ja mutkattomampaa mennä illalla yksin syömään.

Ranskan ravintoloiden korkeat hinnat ovat minusta toinen asia, jotka rokottavat turhan paljon hyvää ruokaa rakastavan lompakkoa. Erityisesti kummastuttavat viinien korkeat ravintolahinnat, vaikka viinimaassa ollaan. Ulkona syöminen on Suomen hinnoissa ellei kalliimpaa, halvimmat viinipullot ravintoloissa päälle kahdenkympin.

mentonoldtownmenton6menton19

Koska itselläni tämä reissu kuului pienen budjetin matkoihin, ruokakokemukset jäivät ikävä kyllä tällä kertaa melko mitättömiksi. Ja ne muutamat kerrat kun satsasin vähän pidemmän kaavaan mukaan ruokailuun olivat ikävä kyllä hintalaatusuhteeltaan heikkoja. Terveisiä vaan sille Idée nimiselle ravintolalle, jossa ei ollut kyllä minkäänlaista ideaa. Ruoka oli huonoa ja kallista ja vieläkin kismittää se 8,50 euron hinta heikkotasoisesta roséeviinilasillisesta. En myöskään löytänyt kaupungista edes oikein houkuttelevia ruokapaikkoja.

Vaikka Ranskan Rivieralla oli mukavaa näin keskellä kylmintä talvea käydä nauttimassa valosta, merestä ja auringosta, ei minusta siltikään tullut tälläkään kertaa yletöntä Cote d’Azurin ihailijaa. Vähän samanlainen fiilis jäi kuin Nizzasta. Ihan ok, mutta jotain jäi puuttumaan. Pitäisiköhän tehdä vielä kolmas reissu, että tietäisi mitä?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Nizzassa värillä on väliä

Voiko missään maailmankolkassa hattaran värinen kerrostalo olla tyylikäs. Nizzassa voi.

Kirjoittelin aiemmin Nizzan matkan ruokakokemuksistani. Toinen asia, millä tässä kaupungissa voi herkutella ovat värit. Hauskat karkkiväriset rakennukset hehkuvat Välimeren auringossa kuin nauraisivat hyväntuulisesti ohikulkijalle. Talot näyttävät siltä kuin olisivat päällystetty eri värisellä marsipaanimassalla ja  kieltämättä väreistä tuli mieleen myös paikallisen herkkukaupan macaron-lajitelma.

Katujen ja aukioiden varsilla on sulassa sovussa vieri vieressä keltaista, vaaleanpunaista ja oranssia kiviseinää.  Ja tätä väri-iloittelua täydentävät vielä vihreät ja siniset ikkunaluukut. Katukuvasta tuli väkisinkin hyvälle tuulelle.

Minkään valtakunnan julkisivulautakunnat eivät varmastikaan ole olleet päättämässä kaupungin rakennusten värimaailmasta. Aikojen kuluessa jokainen on ilmeisesti saanut maalata talonsa juuri sen väriseksi kuin on hyvältä tuntunut. Ja jostain kumman syystä moni on halunnut ehostaa elinympäristöään juuri makeilla karkkiväreillä. Liekö vaikutusta jatkuvasti paistavalla auringolla tai Välimeren välkehtivällä kirkkaudella?

Nizza1nizza6nizza7

Luulisi, että tämä värien sekamelska näyttäisi rauhattomalta ja mauttomalta. Lopputulos on kuitenkin aivan päinvastainen. Voimakkaat värit sointuvat vaan jotenkin kumman hyvin toisiinsa.

Kaupungin katukuva näyttää värikylläisyydessään samalla hulvattomalta ja samalla hienostuneelta. Ranskalainen eleganssi ja tyylitaju on ikäänkuin yhdistetty etelämaalaiseen suurpiirteisyyteen ja tunteenpaloon. Kaiken yllä lämmin Välimeren valo vain korostaa värien voimaa. Très chic!

Oli hauska huomata kuinka nizzalaiset ovat vieneet värimaailmansa vielä astetta pidemmälle. Samat värit toistuvat niin ravintoloiden kuin kauppojen sisustuksissa, tuotepakkauksissa ja jopa tuotteissa. Aivan kuin elinympäristöön suhtauduttaisiin pieni pilke silmäkulmassa, mutta toisaalta niin, että jokainen pienikin yksityiskohta on haluttu pukea nizzalaisväreihin. Värillä on väliä ja sitä pitää ehdottomasti olla. Nizzanroosaa, poltettua oranssia, auringonkukankeltaista tai laventelinsinistä.

Katsokaapa näitä Nizzasta ottamiani kuvia. Aika hyväntuulista väriterapiaa eikö vaan?

nizza4Nizza2nizza5nizza8

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ranskan Rivieran kaunein näköala

Piti taasen huokaista. Wau! Luonto oli pannut tässä kohtaa parastaan.

Jos olet heikkona näköaloihin ja matkakohteesi on jossain päin Ranskan Rivieraa, älä jätä väliin Èzen kylää (Èze village). 427 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva huikaisevilla maisemilla siunattu keskiaikainen linnoituskylä tarjoaa samalla aikamatkan taaksepäin. Ja viehättävän, kuvauksellisen ympäristön, jossa kameralla riittää toden teolla töitä.

eze20eze18eze10eze12eze15

Kapeat sokkeloiset kujat johdattavat kulkijaa yhä ylemmäs ja ylemmäs. Rosoisia kiviseinämiä rikkovat aika ajoin pienet artesaaniputiikit ja taidegalleriat. Itseasiassa aika mukavia kauppoja ja kauniita tuotteita, jos olet kiinnostunut esimerkiksi koruista tai vaatteista.

Marraskuisena lauantaina kylässä oli miellyttävän rauhaisa tunnelma. Meidän lisäksi vain muutama turisti seikkaili kylälabyrintissä eikä koko kylässä muutenkaan asu kuin noin 2700 asukasta. Kuumimpana turistisesonkina tunnelma on varmasti aivan toinen. Kapeat kujat ruuhkautuvat helposti.

eze7eze6eze16

Kylästä löytyy peräti kaksi viiden tähden luksushotellia, joista molemmat olivat sulkeneet ovensa talvikuukausiksi. Toisen näistä hotelleista, Château Èzan, on perustanut Ruotsin prinssi Vilhelm 1920 entiseen linnaan. Voin vain kuvitella millaiset näköalat aukeavat parvekkeilta, jotka lähes ”roikkuvat” meren yllä. Noissa maisemissa vanhassa linnassa olisi kyllä aika hulppeaa majoittua, vaan myös himppasen tyyristä. Uteliaana täti-ihmisenä piti kuitenkin vähän kurkkia toisen hotellin rautaportin rakosista.

uteliaseze14eze9eze8

Kylän raittia kannattaa kavuta aivan ylös saakka. Päästäksesi täysin nauttimaan huikeista näköaloista Välimerelle ja ympäröivään vuoristoon älä epäröi maksaa kuuden euron hintaista pääsymaksua, jolla pääset myös käyskentelemään vanhan linnan raunioille rakennettuun kaktuspuistoon. Puisto oli kivasti toteutettu kokonaisuus, jossa kaktusten lomassa naisfiguurit tuijottelevat kaihoisasti kauas merelle. Mikään ei kuitenkaan voita huikeaa panoraamanäkymää.

eze3eze17ezekaktuspuistoeze4eze5eze21kaktukset

Èzen kylään pääsee puolessa tunnissa Nizzasta busseilla 82 ja 112. Bussit lähtevät läheltä satamaa pysäkiltä nimeltään Max Barel ja matka yhteen suuntaan maksaa ainoastaan 1,50 euroa. Jos haluat nimenomaan tähän Èzen kylään (Èze village), älä mene bussiin 100, jonka määränpää on Monaco. Sillä pääset lähes saman nimiseen paikkaan, Ezé-sur-Meriin, joka sijaitsee alhaalla meren rannalla.

Èze ja Ranskan Rivieran upeat maisemat herättivät kiinnostuksen ja uteliaisuuden näitä sympaattisia provencelaisia kyliä ja kaupunkeja kohtaan. Pakko on lähteä ottamaan selvää, mitä muuta hienoa sieltä rannikolta löytyykään. Kiitos vaan Norwegianille Cyber Mondayn edullisista kampanjalipuista, joille ei yksinkertaisesti voinut sanoa ei. Joten helmikuussa à bientôt Cote d’Azur.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Miksi Nizza ei koskettanut?

Nizza, Pariisin jälkeen Ranskan toiseksi vilkkain matkailukaupunki. Kallis jetsetin huvipuistoko?

Jos katsoo Nizzan sataman hulppeita pienkerrostalon kokoisia huvipursia, elitistinen leima saa helposti vahvistusta. Tai jos kiertää Cimiezin kaupunginosassa ihastelemassa hulppeita lomahuviloita huomaa helposti, ettei ihan köyhien kämpistä ole kyse.

Cimiezin kukkulalla majesteetillisesti pönöttävä hotelli Excelsior Regina muistuttaa englantilaisten ja venäläisten aristokraattien matkailuhistoriasta, ajalta jolloin samppanja virtasi ja kristalli kimalsi. Hotelli rakennettiin 1896 Englannin kuningatar Viktorian vierailuja varten. Hovi majoittui kahdesti hotellin länsisiiven 70 huoneeseen. Toinen aikakauden ikoni on rantabulevardin Promenade des Anglaisin varrella oleva luksushotelli Le Negresco.

nizzasatama2negresco

nizzamaisemaNizzasatama3

Avenue de Suèden merkkiliikkeissä pääsee tänäkin päivänä helposti euroistaan eroon, mutta muuten minusta Nizza oli kuin mikä tahansa välimerellinen keskisuuri kaupunki. Katukuvaa katsoessa äkkiseltään voisi yhtä hyvin olla Italiassa tai Espanjassa.

Nizzassa käy vuosittain neljä miljoonaa turistia. Marraskuussa vanhan kaupungin kaduilla sai kuljeskella aivan rauhassa, mutta voi vain kuvitella minkälainen tungos kapeilla kujilla mahtaakaan parhaimpina lomakuukausina olla. Jos katsoo kauppojen tarjontaa, huomaa helposti, että valikoima on selvästi turisteille suunnattua.

terassinizzataloja5ilta

Nizza on valon kaupunki. Aurinkoisia päiviä alueella on vuodessa peräti 300. Nizza on myös värien kaupunki. Rakastuin kaupungin iloiseen ja energiseen värikylläisyyteen. Auringonkukan keltaista, terrakotan oranssia, pionin vaaleanpunaista ja tietysti Provencen alueella kun ollaan laventelin sinistä. Eri väriset rakennukset sointuvat visuaalisesti ihmeen hienosti yhteen. Katukuva on leikkisän karkkimainen.

nizzatalojanizzataloja3nizzataloja8nizzataloja6nizzacitynizzataloja10nizzataloja7

Espanjan edulliseen hintatasoon tottuneena Nizza tuntui kalliilta. Suomen hintatasossa ollaan lähes kaikessa. Pullollisen viiniä nyt tosin saa halvemmalla ja samppanjaa täältä kannattaa ostaa.

Hyppäsimme hop on hop off -turistibussiin saadaksemme kaupungista kokonaiskuvaa. Ei olisi kannattanut. 22 euroa tuntui paljolta melko lyhykäiseltä reitiltä. Saman olisi nähnyt ajelemalla paikallisbusseilla tai raitiovaunulla 1,50 hintaan. Joukkoliikenne oli muutenkin halpaa. Puolellatoista eurolla pääsi myös rannikon lähikaupunkeihin.

samppanjaaherkkukauppanizzakaupat

Kävimme Nizzan nykytaiteen museossa MAMACissa. Museoita on aina riskaabelia arvostella etenkään, jos puhutaan nykytaiteesta. Minulle museo oli joka tapauksessa pettymys. Näyttely oli suppea ja eikä itse rakennuskaan tarjonnut ihmeempiä elämyksiä. Ylimmästä kerroksesta tosin aukesivat hyvät näköalat kaupungin kattojen ylle.

mamac2mamacnizzacity2

Nizza on ehdottomasti ruokakaupunki. Kaupungissa syö hyvin, jos vain tietää minne mennä. Muutaman omakohtaisen ravintolakokemuksen löydät täältä: http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2016/11/23/ruokamatkalla-nizzassa-valta-naita-virheita/

Vanhan kaupungin sokkeloiden lisäksi mukavaa oli kierrellä Nizzan antiikkitoreja. Cours Saleyan kukka/vihannestori muuttuu maanantaisin antiikkitoriksi.

antiiikkitoriantiikkiantiikkitori

Nizzassa oli ihan kiva käydä, ilmasto on miellyttävä ja sijainti meren äärellä Enkelten lahdella kaunis. Mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Minulle Nizza oli jollain lailla hieman hengetön. Tiedättekö tunteen, että kaikki on periaatteessa ihan ok, mutta kaupungin omaleimaisuus ja koskettavuus jäi löytymättä. Olisiko kaupunki tarvinnut kenties vähän enemmän aikaa? Ensi kerralla lähtisin etsimään muita Ranskan rievieran, Cote d’Azurin, pikku kaupunkeja ja kyliä. Yksi sellainen löytyikin jo tällä reissulla. Siitä seuraavaksi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ruokamatkalla Nizzassa – vältä näitä virheitä

Palasin hiljattain Nizzasta ripulista kärsien. Viimeisen lomapäivän illallinen ei mennyt ihan putkeen.

Ranskalaiset rakastavat hyvää ruokaa ja elävät syödäkseen. Siinä nyt ei ole mitään uutta, mutta miten satunnainen turisti Ranskassa voisi ottaa muutamasta lomapäivästään ruuan kannalta kaiken mahdollisen irti?

Kuulun niihin matkaajiin, jotka tutkailevat ennen reissua tulevan matkakohteensa ravintolatarjontaa ja arvioita. Michelin-tähditetyissä ravintoloissa minulla ei ikävä kyllä ole varaa syödä, joten tavoitteenani on löytää hintalaatusuhteeltaan mahdollisimman hyviä ruokapaikkoja. Sellaisia persoonallisia mestoja, joissa syö nautinnollisesti maksamatta siitä mansikoita.

Herkut ovat saaneet Nizzassa arvoisensa puitteet. Vanhoja hienostuneita herkkukauppoja on kaikkialla kaupungissa.herkkukauppaherkkukauppa2viinikauppa

Niinpä nytkin ennen Nizzan matkaani laitoin muistiin muutaman hyvät arvostelut saaneen ravintolan. Ennen reissuani löysin myös kirjastosta Helena Petäistön mainion oppaan: ”Nizza, Cannes, Biarriz” (2013), jossa tämä Ranskasta tuttu, paljon matkustellut kirjeenvaihtajamme suosittelee omia lempihotellejaan ja -ravintoloitaan kyseisistä kaupungeista.

Ensimmäisen illan ruokapaikaksi valitsimme Petäistön ykköspaikan, vanhan kaupungin Chez Palmyren. Yritimme jo päivällä varata tänne pöytää, mutta 25 paikan pikkubistro oli täyteen varattu ties kuinka pitkäksi aikaa. Päätimme kuitenkin illalla kokeilla vielä onneamme ja olimme roikkumassa ovenkahvassa jo hyvissä ajoin ennen ravintolan aukeamista. Tämä kannatti, sillä onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan pöydän. Viiden minuutin sisällä aukeamisesta ravintola oli viimeistä paikkaa myöten täysi.

palmyrePalmyre6palmyir

Illan menun saattoi tarkastaa joko seinän liitutaululta tai käsin kirjoitetusta eteemme tuodusta lappusesta. Vaikka ruokalista oli suppea (hyvä merkki!), mieleinen kokonaisuus sieltä kuitenkin löytyi.

Tässä ravintolassa nautimme todella herkullisen menun. 18 euron hinta kolmen ruokalajin ateriasta on Ranskassa älyttömän vähän. Voin yhtyä täysin Helenan kirjoitukseen: ”Täällä voisi syödä vaikka joka ikinen ilta”. Tuoreista raaka-aineista hyvin valmistettua ranskalaista ”kotiruokaa”, cuisine de famille, niin kuin ravintola näytti itseään mainostavan. Etenkin täydellisesti paistettu tonnikala jäi mieleen. Vaikka ravintolassa oli tiivis tunnelma kuin sillipurkissa, ehdottomasti suositeltava paikka, jos vaan onnistuu saamaan täältä pöydän.

Herkullinen kasvisalkuruoka.palmyre3palmyre2

Seuraavana iltana osuimme vanhan kaupungin kujilla La Comptoir du Marché nimisen ravintolan hollille. Muistin tämän bistron myös Petäistön kirjasesta. Onneksemme saimme pöydän. Hetken päästä tulostamme ravintola oli viimeistä paikkaa myöten täysi. Hyvä merkki siis.

Bistron sisustus ja vanhat esineet kielivät ravintolan entisestä elämästä. Oltiinko jonkinlaisessa vanhassa teollisuuskeittiössä? Ruokalistoja ei ollut, vaan tarjoilija kävi esittelemässä liitutauluilta illan tarjonnan. Valikoima oli hieman edellistä paikkaa laajempi, joten alkoi tulla jo vähän valinnan vaikeutta.

comptoir3comptoir4

Tämä ravintola oli ehdottomasti tämän lyhyen lomamme paras kokemus. Ruoka ei ollut vain maukasta, vaan annokset olivat myös kauniisti aseteltuja. Söinköhän täällä yhdet elämäni parhaista tortilliineistä, kastike olisi ainakin voinut viedä kielen mennessään? Paikan kampasimpukat pekonilla olivat myös excellent! Ja pakko mainita myös paikan mousse au chocolat. Vaikka vähän suklaaöverit tulikin, jälkkäri oli suklaanystävän unelma.

Tonnikalaa kauniisti laitettuna.comptoir2comptoirjpg

Paikassa oli muutenkin mukavan letkeä ja hyväntuulinen tunnelma. Kolmen ruokalajin menu viineineen maksoi vajaa 30 euroa hengeltä.

Tämän jälkeen sitten ruokakokemuksemme eivät ihan täyttyneet. Emme olleet ottaneet huomioon, että sunnuntaina ja maanantaina suuri osa Nizzan ravintoloista oli kiinni. En tiedä koskeeko tämä vain nyt hiljaisempaa talvikautta vai onko yleinen maan tapa, että lähes jokainen pieni ravintola on suljettuna pari päivää viikossa. Sunnuntai-iltana kävimme turhaan kolkuttelemassa useiden suositeltujen ravintoloiden suljettuja ovia.

Ei ole ravintolan löytäminen reissussa aina helppoa.nizza6

Lopulta istuimme jossain pertsaitalialaisessa ravintolassa syömässä pertsapizzaa ja pastaa. Enempi meni tämä kokemus mahan täytteeksi.

Viimeisenä päivänä kävimme hakemasta päiväruuaksi kämpille lajitelman susheja. Naapurustossamme oli sushibaari, joka näytti olevan ilta toisensa jälkeen melko täynnä. 22 eurolla irtosi kolmelle päiväpalaksi riittävä sushilautanen. Hyvä hintalaatusuhde erittäin tuoreen ja raikkaan makuisista susheista. Paikan nimi on vain Sushi Bar ja se sijaitsee vanhan kaupungin kadulla Rue de Collet. Ravintolan tunnistaa jo pitkästä matkasta iloisen värisistä kynttilälyhdyistä ja vilteistä.

sushibar

No, olihan meillä vielä yksi ilta jäljellä ja odotukset ruokaa kohtaan korkealla. Siispä hyvissä ajoin suunnistimme kohti Le Panier -nimistä vanhan kaupungin ravintolaa (lähellä Cours Saleya -toria), jonka ennakkotietojen mukaan piti tarjota vähän uudemman sorttista ranskalaista keittiötä. Olimme tarkistaneet myös, että ravintola oli maanantai-iltana avoinna. Pettymys oli suuri, kun kuulimme, että ravintola oli illaksi täyteen varattu.

Tässä kantapään kautta opittu vinkki Nizzan ravintolamaailmaan. Tarkista aukioloaika ja yritä varata pöytä etukäteen, jos mielit jonnekin tiettyyn paikkaan syömään. Emme osanneet kuvitella, että sesonkikauden ulkopuolella suosituissa ravintoloissa olisi näin täyttä etenkään maanantai-iltaisin.

Ranskaa taitamattomalle ei ollenkaan huono asia olisi mukana kulkeva sanakirja. Vaihtuvat ruokalistat olivat aina vain ranskaksi. Onneksi tarjoilivat osasivat jonkin verran kääntää niitä englanniksi.

Siispä otimme käyttöön plan been ja menimme edelleen Petäistön kirjan ohjaamina Le Bistrot d’Antoine nimiseen ravintolaan, joka on muuten samassa omistuksessa aiemmin mainitun Le Comptoir du Marchén kanssa. Ravintola oli kiinni.

Seuraavaksi etsimme Olive & Artichaut -nimisen ravintolan, jolla näytti olevan ikkunassaan vaikuttava kokoelma palkintotarroja ja mainintoja Michelin oppaista. Harmillista, ravintola oli myös kiinni. Samoin kuin romanttinen Le Démodé.

bistrot dantoinenizza7

Seuraavan ravintolan kohdalla onnisti. Petäistöltä suitsutusta saanut ravintola La Meranda löytyi myös vanhan kaupungin kujalta. Hieman nuhjuisen näköinen paikka, josta meille löytyi vapaa kulmapöytä. Jakkarat olivat juuri niin epämukavat kuin Petäistön kirja antoi olettaa. Tämä olikin ainut asia, mikä ravintolassa vastasi ennakko-odotustamme.

En tiedä oliko jotain tapahtunut Petäistön kirjan kirjoittamisesta, mutta ruoka oli kaikkinensa hirveää ja hinta siitä posketon. Vai oliko tässä paikassa jotain, mitä en ymmärtänyt? Helmiä sioille -ilmiö kenties? Keittiössä hääräsi ymmärtääkseni entinen luksushotelli Negrescon keittiömestari, jolla oli kannuksissaan kaksi Michelin tähteä. Tarjosiko tämä bistro ehkä Ranskan parasta mahalaukkua, jota tultiin pitkien matkojen päästä maistamaan?

Joka tapauksessa koko ruokalista oli minulle sisäelimiä kaihtavalle hankala. Ei nyt juuri tänä iltana sattunut tekemään mieli vasikan päätä, veripalttumakkaraa tai naudan mahalaukkua. Yleensä ravintoloissa on valinnan vaikeutta sen suhteen, etten tiedä mitä useasta hyvästä valitsisin. Nyt oli kyllä niin päin, etten tiennyt mitä olisin valinnut, kun tämä ruokagenre ei oikein uppoa. Eikä mennyt paremmin ystävillänikään. Pettynyttä tunnelmaa lisäsivät naapuripöydän kelmeät roiskausannokset. Ruokailu oli kertakaikkisen catastrophe.

Olin niin kiukkuinen, etten muistanut ottaa paikasta ainoatakaan kuvaakaan. Lähes 35 euroa palasta mautonta ricottajuustoa ja kasasta pastaa, jota oli ilmeisesti pyöräytetty pestossa (minkään valtakunnan kastiketta annoksessa ei ollut) sekä pienestä lasillisesta roséviiniä. Jos jotain hyvää, provencelainen roséviini ei näytä koskaan pettävän.

Täydellinen päätös tälle ruokakokemukselle oli seuraavana päivänä vaivannut ripuli. Toki mahan voi saada sekaisin mistä vaan, mutta tässä kohden jäljet viittaavat vahvasti kyseiseen sylttytehtaaseen. Jos menen uudelleen Nizzaan, kierrän tämän ravintolan takuulla kovin kaukaa.

makkaratoliveoilviinit

Oletko itse syönyt missään näistä mainituista ravintoloista? Vai olisiko sinulla tarjota Nizzasta muita hyviä ruokaelämyksiä? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksianne, sillä vähän jäi harmittamaan, kun niin moni mielenkiintoinen ruokapaikka jäi kokematta. Ehkäpä tässä on hyvä syy tehdä Nizzaan uusi ruokahenkinen matka. Ruokapaikoista ei ainakaan tule olemaan pulaa, etenkin jos muistaa tarkistaa aukioloajat ja varata pöydän etukäteen. Bon appétit!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Boutiquehotellien helmi Etelä-Ranskassa

Rakastan surffailla netissä ja etsiä mielenkiintoisia majoituspaikkoja matkoilleni. Sillä mihin päänsä lomalla kallistaa, on minulle suuri merkitys. Miellyttävä ympäristö virittää oikeanlaiseen, rentouttavaan lomatunnelmaan ja antaa nostetta koko matkalle. Visualistina minulle on merkitystä myös majoituspaikan sisustuksella ja interiöörillä. Tosin mieleenpainuva majoituspaikka on paljon muutakin kuin hienostuneita puitteita. Se oikea henki ja tunnelma syntyy kokonaisuudesta, jota on aika vaikea määritellä. Vaikka majoituspaikassa kaikki olisi ulkoisesti kohdallaan, jostain syystä et vain tunne oloasia viihtyisäksi, etkä edes tiedä miksi. Toisaalta joskus käy toisin päin: puitteissa on toivomisen varaa, mutta olet valmis antamaan paljon anteeksi, jos majapaikan fiilis saa sinut hyvälle tuulelle.

Parasta hintalaatua olen yleensä löytänyt paikoista, jotka ovat vastikään aloittaneet toimintansa. Yrittäjillä on vielä intoa panostaa satalasissa ja usein matkailijalle tarjotaan normitasoa vähän enemmän. Tavoitteena on saada tyytyväisiä asiakkaita jakamaan hyvää kokemusta.

Näin kävi viime keväänä. Nettisurffailulla löysin Etelä-Ranskasta piskuisesta Mèzen rannikkokyläsestä pienen boutiquehotellin nimeltään Mèze Maison. Hotelli (pikemminkin yksityiskoti) oli vielä melko uusi, joten löysin vain muutaman arvostelun, tosin kaikki silkkaa suitsutusta. Koska automatkamme Katalonian Costa Bravalla ylettyi lähes Ranskan rajalle asti, mikä ettei poikkeaminen Ranskan puolelle sopinut reitillemme.

Onneksi näin teimme, sillä niin miellyttävä kokemus Meze Maison oli. Rob, paikan omistaja, oli viettänyt lapsuuden kesiään Mèzessä ja sitä kautta ihastunut alueeseen. Jätettyään lehtimiesuransa Financial Timesissa hän osti Mèzestä 1800-luvun kauppiastalon ja teetätti siihen täydellisen remontin. Ja millaisen remontin! Paikan jokainen yksityiskohta henki täydellistä etelä-ranskalaista porvariskodin hienostunutta tunnelmaa. Niin värimaailma, kalustus kuin materiaalit olivat ammattilaisen pieteetillä mietittyjä ja loivat yhdessä harmonisen ja kauniin kokonaisuuden.

IMG_6066IMG_6093

Talosta vuokrataan neljää huonetta, joista jokainen on erilainen ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Vaikka huoneemme ”Jojo” olikin miellyttävä ja sänky niin mukava, että olisin voinut viettää siinä koko päivän, talon viehätys piilee enempi kodinomaisessa ilmapiirissä ja yksilöllisessä palvelussa. Huoneiden lisäksi asukkaat saavat vapaasti käyttää talon olohuonetta ja keittiötä. Isäntäpariskunta jakaa auliisti vinkkejä alueella liikkumisesta, tekee ravintolavarauksia, valmistaa aamiaista kun sinulle sopii, muistaa sinua viinipullolla, kun saavut päiväretkeltäsi ja tekee lähes tulkoon kaiken, jotta lomasi olisi täydellinen. Ja kaiken taustalla soi rauhoittava klassinen musiikki. Parfait!

Mèze muutenkin paikkana on muutaman lomapäivän arvoinen. Kylä sijaitsee Languedoc-Roussillonin viinialueella lähellä Espanjan rajaa. Montpellierin kaupunki on noin 30 minuutin ajomatkan päässä. Mèzessä on kaksi uimarantaa, kaunis satama-alue ja useita hyviä ravintoloita. Osterinkasvatusalueella kun ollaan, ostereita eikä muitakaan mereneläviä kannata ohittaa. Tarjontaa piisaa.

www.mezemaison.com  2-hengen huoneiden hinnat aamiaisella 105 eurosta ylöspäin

Täältä saatat löytää muitakin helmiä:

www.greatsmallhotels.com

www.secretplaces.com

www.sawdays.co.uk

Tiedätkö muita vastaavia sivustoja, joihin on poimittu mielenkiintoisia, persoonallisia majoituspaikkoja? Mieluusti ottaisin vinkkejä vastaan.

IMG_6096

Ranskantuliainen: pullo juhlapukuista samppanjaa. Samettia oli makukin.

Ranskantuliainen: pullo juhlapukuista samppanjaa. Samettia oli makukin.