Browsing Category

Matkaturvallisuus

Ongelmatilanteet matkoilla – voiko niihin etukäteen varautua?

Onneksi yleensä matkani ovat menneet hyvin ilman suurempia ongelmia. Kerran on rahapussini varastettu, pari kertaa olen joutunut hakeutumaan lääkärinhoitoon ja nyt viime reissussa tuli ongelmia automme teknisen vian kanssa. Matkojeni määrään nähden loppujen lopuksi hyvin vähän mitään on sattunut.

Jokaisesta kerrasta olen kuitenkin oppinut jotain. Ongelmien selvittely vieraassa maassa olisi monesti ollut huomattavasti helpompaa, jos olisin etukäteen tallettanut muistiin puhelinnumeroita, joita mahdollisesti saatan tarvita. Hädissään ei ajatus aina pelaa. Siksi ongelmatilanteissa helpottaa elämää kummasti, jos oitis tietää mihin ottaa yhteyttä ja mistä saa omalla äidinkielellään tietoa kuinka toimia.

Tässä muutama omakohtaisesti hyväksi havaittu vinkki.

Sairaustapauksessa

Jos matkustat EU-maissa, hanki ilmainen eurooppalainen sairaanhoitokortti Kelalta. Kortilla olet oikeutettu saamaan sairaanhoidon samaan hintaan ja saman käytännön mukaan kuin oleskeluvaltiossa asuvat henkilöt.

Turha varmaan muistuttaa matkustajavakuutuksen tarpeellisuudesta. Pieni raha siihen nähden, jos sinulle sattuu jotain, puhumattakaan, että joudut sairaalahoitoon. Mikäli matkustat useamman kerran vuodessa, suosittelen kotivakuutuksen yhteyteen jatkuvasti voimassa olevaa matkustajavakuutusta. Tulee selkeästi edullisemmaksi eikä tarvitse huolehtia vakuutuksen erillisestä ottamisesta.

Olen saanut omalta vakuutusyhtiöltäni matkustajavakuutuskortin, jota kuljetan aina ulkomaanreissuilla. Tämä on riittänyt todisteeksi voimassa olevasta vakuutuksesta. Kannattaa myös etukäteen tarkistaa onko matkapaikkakunnallasi oman vakuutusyhtiösi sopimuslääkäriä.

Lontoossa ollessani hakeuduin vakuutusyhtiöni lääkärilistalta löytyneen paikallisen suosituslääkärin hoitoon. Lääkäri laskutti hoitokulut suoraan vakuutusyhtiöltä eikä minun tarvinnut käyttää kuluihin omaa matkabudjettiani. Sain yksityislääkäriltä myös huippupalvelua. Hän teki jopa pari kotikäyntiä ja hoiti lähetin avulla verikokeeni tutkittavaksi paikalliseen laboratorioon. Minun ei tarvinnut käyttää matka-aikaani lääkärissä istuskeluun ja odotteluun.

Jokaisella vakuutusyhtiöllä on 24/7 avoinna oleva matkahätäpalvelunumero, jonne kannattaa soittaa silloin, kun ulkomailla sattuu vakava sairaustapaus tai tapaturma. Tämä numero, jos mikä, kannattaa tallettaa muistiin. Saat hätätilanteessa ohjeita kuinka toimia ja mihin olet vakuutuksesi turvin oikeutettu.

Varkaustapauksessa

Käsilaukun, rahapussin tai muun omaisuuden varkaus lienee se yleisin ongelma, minkä kohteeksi turisti vieraassa maassa saattaa joutua.

Tähänkin voi etukäteen varautua. Muistan vieläkin kuinka Barcelonan lähettyvillä Montserratin suositussa turistikohteessa hätäännyin huomatessani, että rahapussini oli hävinnyt käsilaukustani pitkäkyntisten matkaan. Sen siliän tien menivät molemmat luottokorttini, liuta erilaisia etu- ja kanta-asiakaskortteja sekä reilut pari sataa käteistä rahaa. Onneksi puhelimeni muistissa oli numero, jolla pystyin molemmat korttini kuolettamaan saman tien.

Jälkeenpäin mietin, että olipa onni etten ollut matkassa yksin. Yksinmatkaavalle tilanne olisi ollut aika toivoton. Samalla kerralla menivät molemmat korttini ja kaikki käteinen rahani. Olisin jäänyt täysin rahattomaksi ja kortittomaksi.

Tästä viisastuneena pidän luottokorttini nykyisin eri paikoissa ja mukana aina vain pienehkön summan käteistä ja senkin jaettuna pariin paikkaan. Kaikki ylimääräiset kortit, joita en matkoilla tarvitse, jätän suosiolla kotiin. Huomasin, miten hankalaa oli jälkikäteen muistella, mitä kortteja lompakossa olikaan ja ennen kaikkea työlästä ottaa yhteyttä kymmeniin eri yrityksiin uusiakseni kortteja.

Mutta se tärkein. Välittömästi, kun huomaat luottokorttisi kadonneen, ota yhteys luottokorttien sulkupalveluun. Näin eliminoit korttisi väärinkäytön. Suurimpien kotimaisten pankkiryhmittymien luottokorttien sulkupalvelun numero on kotimaasta 020 333 ja ulkomailta +358 20 333. Täältä voit tarkistaa, mikä on oman luottokorttisi sulkupalvelun numero.

Kun olin saanut korttini suljettua, soitin seuraavaksi vakuutusyhtiöni matkavakuutusasioiden asiakaspalvelunumeroon. Täältä minua opastettiin tekemään paikallisella poliisasemalla rikosilmoitus. Sieltä saadulla lomakkeella pystyin jälkeenpäin tekemään varkaudesta vahinkoilmoituksen. Yllättävää muuten oli, että vakuutus korvasi osan käteisestäkin.

Auton hajotessa

Viime reissullamme jouduimme selvittelemään, miten pitää toimia tilanteessa, kun auto hajoaa ulkomaanmatkalla. Siinäpä se soppa olikin. Heikolla nettiyhteydellä yritin kuumeisesti löytää numeroa mihin voisi soittaa, toisaalta en edes tiennyt kuuluuko auton hajoaminen matkalla matkavakuutuksen vai autovakuutuksen piiriin.

Autovakuutuksemme on eri vakuutusyhtiössä kuin muut vakuutuksemme, joten jouduin soittelemaan sen kymmenen puhelua ennen oikeaa osoitetta. Ja tiedättehän kuinka vaikeaa nykyisin on löytää puhelinnumeroa jollekin yhteyshenkilölle. Ilmiselvästi yritykset toivovat, että asiakkaat asioisivat vain netin kautta ja siksi puhelinnumeroiden ilmoittelua todella pihistellään. Kun tilanne on akuutti, toivoisi saavansa apua ja tietoa mahdollisimman nopeasti.

Tässä tapauksessa, kun kyse ei ollut henkilövahingosta, oikea osoite oli autovakuutus. Pitkän hakemisen, pitkän puhelinjonoissa odottelun ja monen väärän soiton jälkeen päädyin lopulta vakuutusyhtiön 24/7 autoapunumeroon, josta saimmekin hyvät tiedot siitä, mihin meillä on mahdollisuus vakuutuksemme turvin. Tästä viisastuneena tämäkin numero on nyt talletettu tarpeellisiin matkanumeroihin.

Tuleeko sinulle mieleen vielä muita tarpeellisia numeroita tai vinkkejä, joilla voisi etukäteen helpottaa ongelmatilanteiden selvittelyä matkoilla?

Kuvat pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

Täti-ihmiset, lähtekää rohkeasti yksin matkaan

Pariisi 1992, Charles de Gaullen lentokenttä. Kentällä seisoo avuton nuori nainen matkalaukun kanssa ja miettii miten päästä keskustaan.

Ensimmäinen yksin tekemäni ulkomaanmatka jännitti, eikä niin vähänkään. Suuri kaupunki tuntui pelottavalta ja hämmentävältä, mutta samalla niin kiehtovalta ja jännittävältä. Tuossa kohtaa jopa vähän harmitti, että tuli lähdettyä yksin matkaan. Joku kumma sisäinen polte vaan pakotti lähtemään ja niin monesti tuon jälkeenkin. Useasti myös ihan yksin.

60-luvun alussa syntyneelle yksin matkailu ei ollut mikään itsestäänselvyys. Valtaosa oman ikäluokkani edustajista oppi matkailemaan ”turvallisten” seuramatkojen kautta. Bussi odotti kentällä valmiina ja vei hotellin ovelle. Suomea puhuva opas jakoi huoneet ja tarvittaessa oli pitämässä kädestä kiinni lomaviikon aikana.

Pahimmillaan lomakohteeseen tutustuttiin matkanjärjestäjän valmisretkillä oppaan johdolla. Miten sitä nyt olisi itsekseen osannut mihinkään mennä? Kuljettiin sateenvarjon perässä kuin sopulilauma konsanaan ja katsottiin niitä kohteita, joita näytettiin. Kaikki oli pedattu valmiiksi, ateriatkin hoituivat usein hotellin buffetpöydästä. Muusta ei juuri tarvinnut huolehtia kuin, että paluupäivänä oli taas bussissa sovittuna aikana matkalla takaisin kentälle. Helppoa, mutta niin tylsän etukäteen pureksittua.

Converset

Kun tällaisen matkailumallin oppineena aloitti buukkaamaan itse lentonsa ja etsimään hotellinsa, kynnys oli suuri. Kun kerrointa vielä lisättiin lähtemällä reissuun yksin, voitte vain kuvitella, että aluksi jännitystä oli pelissä enemmän kuin riittämiin. Ei ihme, että Pariisin lentokentällä ahdisti.

Vaan siitä se sitten lähti niin omatoimimatkailu kuin yksin matkustaminenkin. Tein ensin lyhyempiä reissuja yksin Euroopassa: Italian riviera, Malta, Budapest, Lontoo, Madeira, Praha. Rohkeuden kasvettua uskaltauduin kiertomatkalle Itä-Kiinaan. Tätä matkaa tosin helpotti se, että osa reissusta oli valmiiksi järjestetty, mutta loppuosan sai viettää omineen Shanghaissa.

portaiden nousu

Ruokahalu syödessä kasvoi ja ensimmäisen pidempiaikaisen matkan tein yksin jo aiemmin pintapuolisesti tutuksi tulleeseen Lontooseen. Vietin siellä pari kesäkuukautta kaupunkia koluten. Asustelin edullisessa B&B -paikassa, jossa tutustui helposti myös muihin yksin matkustaviin.

Erityisesti jäi mieleen aussisupertäti Qwen, joka oli lähes kahdeksankymppinen maailmanmatkalainen. Qwenin kanssa tuli käytyä katsomassa Lontoon musikaaleja ja istuttua monet illat teekupposen ääressä maailmaa ihmettelemässä. Lontoon viikkojen jälkeen Qwen jatkoi matkaansa Nairobiin, jossa hänen tarkoituksensa oli liittyä safariporukan matkaan.

Tämä oli Qwenin ensimmäinen matka Afrikkaan ja muistan vieläkin kuinka hän edellisenä iltana jännitti suunnattomasti selviämistään. Vaikka kuinka olisi matkakonkari ja puhuisi englantia äidinkielenään, on inhimillistä, että uusi usein jännittää, jopa pelottaa. Mutta kuten Qwen totesi: kun on kerran lähtenyt, on pakko uskaltaa uudelleen.

Oli tosi kiinnostavaa saada viettää pidempi rupeama yhdessä Euroopan suurimmista kaupungeista. Ehdin tutustumaan Lontoon eri alueisiin ja huomaamaan kuinka Lontoo on kuin kokoelma pienempiä kaupunkeja. Erityisesti viehätyin Richmondiin, Lontoon esikaupunkiin, joka sijaitsee Thamesin rannalla. Alueelta löytyivät Lontoon parhaat puistot ja muutenkin meininki oli mukavan ”maalaista”.

espadrillokset

Seuraavana talvena vietin kuukauden päivät yksin Barcelonassa. Voi Barcelona, kuinka sinuun rakastuinkaan! Löysin kaupungista kaiken sen, mikä tekee matkasta täydellisen: auringon, meren, hyvät ravintolat, kiinnostavat nähtävyydet, kauniin arkkitehtuurin, viehkot vanhan kaupungin kujat ja mukavan kepeän elämänmenon… Ikävä oli palata kotiin.

Näistä hyvistä kokemuksista rohkaistuneena päätin käyttää tilannetta hyväkseni ja virkavapauden turvin vietin parin kuukauden pätkän syksyllä 2015 kiertämällä busseilla manner-Espanjaa. Aloitin reissuni Katalonian pohjoisosista ja pikku hiljaa valuin kohden etelää ja päätin road trippini Malagaan.

Noiden viikkojen aikana näin ja koin niin paljon, että loppua kohden huomasin jo paikkojen ja tapahtumien puuroutuvan muistissani. Onnekseni blogin kirjoittaminen jäsensi tapahtumia ja jätti jälkeensä ikimuistoisen päiväkirjan. Näistä kokemuksistani voit lukea blogini Espanja-osiosta http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/category/espanja/

Lähtisin milloin tahansa uudelleen saman tyyppiselle kiertomatkalle, niin sietämättömän hieno kokemus tämä matka oli. Pääsin jollain tasolla takaisin nuoruuden fiiliksiin: huolettomuuteen, päämäärättömyyteen, hetkiin jolloin jokainen päivä oli uusi seikkailu.

vincchi

Parasta yksin matkustamisessa mielestäni on se, ettei koskaan tarvitse tehdä kompromisseja. Voit täysin keskittyä siihen, mistä itse tykkäät. Mennä juuri sinne minne haluat. Tosin tämä tarkoittaa myös sitä, että joudut yksin huolehtimaan ja selviämään kaikesta. Toisaalta samalla koet myös onnistumisen iloa, mikä osaltaan kasvattaa itsevarmuuttasi.

Koen myös, että yksin matkustaessa näen ja koen jollain lailla enemmän. Olen ikään kuin aistit enemmän avoimina ja keskityn ympäristööni tarkemmin, mikä näkyy mm. valokuvaamisessa. Parhaat kuvat olen ottanut matkustaessani yksin.

Yksin matkailun ikävin puoli minulle on se, ettei vierellä ole ketään, jonka kanssa jakaa hurmaavia kokemuksia. Kun seisoin myöhäisillalla Eiffel-tornin näköalatasanteella koko valaistun Pariisin levittäytyessä ympärilläni silmän kantamattomiin, olisin siinä kohtaa ehdottomasti tarvinnut jonkun hehkuttamaan tätä kokemusta kanssani.

Toinen minulle vielä vaikea asia on illalla yksin syömään meneminen. Ehkä tätä pitäisi harjoitella, kuten teki Sari blogissa La Vida Loca. Menipä tuo urhea nainen oikein Michelin-tähditettyyn ravintolaan yksin illalliselle https://sarrrri.com/2017/01/yksin-illallisella/ Respect!

hiekkaa

Vielä kun pääsisin yksin matkustaessani eroon ensimmäisen päivän ahdistuksesta. Minulla menee aina tulopäivä hieman turhaan hermoiluun. Hermoiluun siitä, pääsenkö ongelmitta hotelliin, eksynkö ympäristössä tai tulenko ryöstetyksi. Olen vähän huvittunut itsekin siitä, että aluksi näen kaikki vastaantulijat potentiaalisina kriminaaleina, joiden tarkoitus on ryöstää käsilaukkuni. Jos yhtään lohduttaa, rahapussini on matkoilla varastettu kerran ja silloin en ollut yksin. Toisen kerran rahapussini varastettiin Suomessa kotiani lähimmässä Valintatalossa.

Rakkaat lukijani, etenkin te aikuiseen ikään ehtineet täti-ihmiset: lähtekää rohkeasti yksin reissuun. Maailma on ihmeellinen ja elämä liian lyhyt odotteluun. Jos ei aina löydy matkakumppania mukaan, matkoja ei kannata jättää tekemättä sen takia. Meillä on yksin matkailussa vielä sekin etu, että tässä iässä saa kulkea maailmalla pääosin hyvin rauhassa. Kukaan ei enää viheltele tai huutele täti-ihmisen perään. Valitettavasti 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Käytännönvinkkejä omatoimimatkalle Pietariin

Eikö Pietariin ole hankalaa matkustaa omatoimisesti, kysyi ystäväni ennen viimeisintä Pietarin matkaani. Ai kuinka niin?

Ehkä taustalla kummittelee muisto Neuvostoliiton ajalta, jolloin ymmärtääkseni maahan ei niin vaan matkusteltu omatoimimatkalle. Maailma muuttuu ystäväiseni.

Jos passissasi on voimassaoleva Venäjän viisumi, osta edullinen junalippu vaikka juuri ennen junan lähtöä. Hyppää Allegron kyytin ja kolmessa ja puolessa tunnissa olet Helsingistä Pietarin Finljandski asemalla. Tai minua lähimmältä Vainikkalan asemalta puolessatoista tunnissa. Olen Pietarissa siis nopeammin kuin Helsingissä.

Ilman viisumia Pietariin meno onnistuu St. Peter Linen risteilyllä Helsingistä. Risteilymatkaan voit yhdistää myös yhden tai kahden vuorokauden hotellimajoituksen. Risteilykokemuksistani voit lukea täältä.

pietari2pietari3

Junalipun voit ostaa netistä

Junalippujen hankkiminen Pietariin onnistuu kätevästi netistä VR:n sivuilta aivan kuin minkä tahansa junalipun ostaminen. Määränpääksi valitset vain Pietari (Finlandski). Lipun voi ostaa enintään 60 vuorokautta ennen matkaa, mutta lipun osto onnistuu viime hetkessäkin vaikka juuri ennen junaan nousemista. Vuoroja Helsingin ja Pietarin välillä on peräti neljä päivässä.

Jokaisesta matkustajasta tarvitset nimitietojen lisäksi, syntymäajat ja passien numerot. Mikäli matkustajina on vähintään kuusi aikuista, lipuista saa 20 %:n ryhmäalennuksen. Huomioi, että varausta tehdessäsi joudut merkitsemään samat matkustajat erikseen meno- ja paluumatkaa varten. Itse sekoilin vähän tämän kohdan kanssa, kun en heti ymmärtänyt, miksi järjestelmä herjaa puuttuvia matkustajien nimiä.

Menomatkalle pystyt itse valitsemaan haluamasi paikat, paluumatkalle järjestelmä antaa paikat automaattisesti.

Edullisimmillaan lippujen hinnat ovat viikolla oleville lähdöille, viikonloppulähdöille hinnat ovat usein jopa kaksinkertaiset. Kalliita minusta liput eivät kuitenkaan ole. Kirjoitushetkellä halvin Allegro-junan yhdensuuntainen matka 2. luokassa Helsingistä Pietariin maksoi 29 euroa.

iisakinkirkkopietaripietari4

Junassa rajamuodollisuudet sujuivat sutjakkaasti

Passit tarkastetaan junassa, jossa tapahtuu myös tullitarkastus. Tällöin sinun tulee istua omalla paikallasi. Aika ylimalkaista tuo tullitarkastus tuntui olevan. Lähinnä jokaisen matkustajan tuli näyttää oma laukkunsa.

Junassa saat virkailijoilta maahantulokaavakkeen, joka tulee täyttää kahteen kertaan. Toinen osa otetaan passintarkastuksen yhteydessä rautatieasemalla. Muista pitää lomakkeen toinen puolikas tallessa, tarvitset sitä paluumatkan passintarkastuksen yhteydessä.

Olin itse kovin yllättynyt miten kätevästi ja nopeasti kaikki rajamuodollisuudet junassa sujuivat. Niiden jälkeen oletkin vapaa tutustumaan vaikka ravintolavaunun tarjontaan. Äläkä sitten ihmettele, jos vaununaapurisi kaivaa paperikassista omat pullot tai tölkit esille. Junassa saa todellakin ravintolavaunusta ostetut alkoholijuomat nauttia omilla vaunupaikoilla.

maatuskatKarvahatut

Pietarin metro on halpa ja kätevä

Olin ensin hieman epäileväinen Pietarin metroa kohtaan. Jostain minulla oli mielikuva ruuhkaisesta ja nuhjuisesta kulkumuodosta, mutta viime reissulla tuli huomattua, ettei parempaa tapaa liikkua tuossa suurkaupungissa olekaan.

Ruuhka-aikoina ihmisiä oli paljon, mutta kyllä sekaan silti mahtui. Tavaroistaan toki kannattaa pitää huolta, kuten missä tahansa suurkaupungin metrossa.

Erityisesti minua ilahdutti Pietarin metron siisteys ja turvallisuus. Jokaisella asemalla olivat vartijat pitämässä järjestystä yllä, joten mitään kummempaa epämääräistä porukkaa en huomannut asemilla hengailevan.

IMG_1744

Reittejä on kaikkiaan viisi. Asemien nimet olivat kirjoitettu myös meikäläisin kirjaimin, joten sen suhteen ei ollut mitään ongelmaa. Oikeaan suuntaan menoa helpottaa, kun katsot valmiiksi reitin pääteaseman nimen.

Risteysasemilla oli myös hyvät opasteet eri väristen linjojen metroihin, joten metron vaihdotkin sujuivat helpohkosti jopa tällaiselta äkkinäiseltä turistilta.

Jotkut Pietarin metron asemista ovat todella kauniita. Oma reittini ei viime reissulla osunut noille kauneimmille metroasemille, mutta Unagideon matkablogista täältä voit kurkata, miten upeita jotkut näistä asemista todellakin ovat.

Yhden metromatkan hinta oli noin 70 senttiä. Metroasemien lipunmyynneistä saat ostaa poletteja, jotka toimivat ”matkalippuina”. En osaa itse yhtään Venäjää, mutta sormilla näyttäen onnistuin saamaan toivomani polettimäärän.

Yksi poletti = yksi matka ja yksi matka kestää niin kauan kuin nouset maanpinnalle pois metrosta. Poletteja kannattaa ostaa kerralla useita niin vältät turhaa jonottelua.

Metroon pääset pudottamalla poletin portin oikealla puolella olevaan polettireikään, jolla puomi aukeaa. Poletteja ovat sitten ne kolikot, joissa on iso M-kirjain. Itse nimittäin yritin työntää reikään ensin paikallisen valuutan kolikkoa. Kumma kun ei auennut.

eremitaasiPietari14

Rautatieasemalta suoraan metroon

Ploshchad Lenina -metroasema on aivan Finlandskij aseman vieressä. Kun tulet asemalta ulos jatka matkaa vasemmalle ja metro löytyy heti asemarakennuksen kulman takaa.

Jos tule metrolla takaisin rautatieasemalle, pääset metroasemalta suoraan rautatieaseman pääodotushalliin. Huomioi, että Allegron matkustajat eivät nouse junaan tästä hallista, vaan Suomeen matkaaville on oma odotussali ja sisäänkäynti Botkinskaja-kadun puolella. Eli kuljet ulkokautta rakennuksen pääsisäänkäynnin ohi rakennuksen toiseen päähän.

Näin helppoa se on. Pietariin kannattaa matkustaa, ihan senkin takia, että se tarjoaa oivan miniulkomaanmatkan vaikkapa vaihteluna Tallinnalle. Mielenkiintoinen kaupunki täynnä kiehtovaa nähtävää, eikä edes niin kovin kalliskaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

Turvallisuusvinkkejä yksin matkaavalle ja vähän muutakin

Matkustin Espanjassa yksin seitsemisen viikkoa Katalonian pohjoisosista Malagaan. Viikkojen aikana tutustuin 15 eri paikkakuntaan ja viivyin yhdellä paikkakunnalla sen mukaan kuin hyvältä tuntui ja näkemistä riitti. Matkaa taitoin busseilla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein kiertomatkaa yksin, joten alussa olin hieman epävarma siitä, mitä kaikkea yksinmatkaavan olisi hyvä huomioida. Vaikka Espanjaa ei mitenkään voi pitää turvattomana tai haastavana matkailumaana, sitä kuitenkin kelasi mielessään sekä itseensä että matkatavaroihinsa kohdistuvia turvallisuusriskejä. Käytäntö toimi hyvänä opettajana tässäkin. Jaan muutaman omalla kohdallani hyväksi havaitun asian, jos jollekin näistä vinkeistä sattuisi olemaan hyötyä.

MalagassaYksin matkustamiseen ei tarvita superohkeaa luonnetta tai laajaa kielitaitoa. Jos pystyt huolehtimaan itsestäsi kotimaassa, pystyt myös matkustamaan yksin.

Miten taata rahojen ja matkatavaroiden turvallisuus?

Olin jakanut matkatavarani kahteen osaan. Matkalaukussa olivat vaatteeni ja hygieniatuotteet. Tämän laukun heitin aina bussin matkatavaratilaan ja sain näin olla huolettomammalla mielellä, koska laukussa ei ollut mitään erityisen arvokasta. Kuskit kyllä katsoivat jonkin verran matkatavaroiden perään, mutta mitenkään mahdotontahan ei olisi ollut jonkun napata laukkua tavaratilasta. Matkalaukkuni onneksi löytyi aina määränpäähän saavuttuani, joten sen suhteen ei ollut mitään ongelmaa. Mutta just in case.

Kaikki arvokkaampi kulki keskikokoisessa selkärepussa, jossa pidin kamerareppuani sisältöineen, läppäriäni, puhelintani ja kaikkia tarpeellisia oheistarvikkeita, kuten virtajohtoja ja latureita. Lisäksi minulla oli pieni yliolan vedettävä käsilaukku. Rahat olin jakanut kahteen osaan: osa oli passin kanssa käsilaukussa vetoketjulla suljetussa sisätaskussa, osa repussa. Luottokorttiani pidin farkkujeni etutaskussa. Repun otin aina mukaan bussin sisälle, olipahan kaikki arvokkaampi valvovan silmäni alla. Liikkuessani paikasta toiseen reppu tuntui muutenkin turvalliselta. Kiinnitin silloin lanne- ja rintaremmit, joten jos joku olisi yrittänyt varastaa reppuni, olisi pitänyt varastaa myös minut 🙂 .

Mitä kannattaa pitää käden ulottuvilla?

Repun sivutaskuissa pidin aina nenäliinoja ja vesipulloa. Vessoissa oli paperi usein loppu, joten nenäliinat olivat monesti tarpeen. Lämpötilat vetelivät matkani aikana useana päivänä hellelukemissa, joten juomista tarvittiin vähän väliä. Jotkut linja-autonkuljettajat pihtailivat ilmastoinnin kanssa, joten siinäkin suhteessa oli hyvä, että juomista oli tarvittaessa saatavilla. Repussa kuljetin usein mukana myös hedelmiä tai pähkinöitä. Oli mukavaa, kun oli jotain pientä syömistä matkan ratoksi.

Myös repussa mukana olevista Compeed-rakkolaastareista huomasin olevan apua. Silloin, kun kenkä alkoi hiertämään, pystyin estämään kantapään aukeamisen laittamalla laastarin hankauskohtaan. Ikävintä on, jos jalka pääsee aukeamaan kunnolla ja haittaamaan matkan tekoa.

Saapuminen uuteen kohteeseen

Jos mahdollista, uuteen kohteeseen on huomattavasti miellyttävämpää saapua valoisaan aikaan. Pyrin suunnittelemaan aikatauluni niin, että pystyin matkustamaan päiväaikaan.

Majoitukset pyrin varaamaan keskeisiltä paikoilta niin, että kaikki merkittävä oli kävelymatkan etäisyydellä. Huomasin myös, että tällöin oli iltaisin huomattavasti mukavampaa piipahdella kaupungilla, kun ei tarvinnut kulkea hämäriä sivukujia pitkin. Pari kertaa tuli tehtyä vähän huonoja valintoja majoituksen suhteen ja hankittua majapaikka heikommasta kaupunginosasta. Majoituksen sijainnilla oli minusta tosi iso merkitys viihtyvyyden ja turvallisuuden tunteen kannalta, joten tässäkin suhteessa sillä on merkitystä mihin päänsä kallistaa.

Kaikki bussikuskit eivät ilmoittaneet paikkakuntien nimiä. Pane muistiin saapumisaika ja jos mahdollista määränpäätäsi edeltävä asema. Näin voit istua pidemmän aikaa huolestumatta siitä, missä ollaan menossa ja milloin pitää jäädä pois.

Tutkin myös aina etukäteen, miten majoituspaikkani sijaitsee bussiasemaan nähden tai oliko lähellä pysäkkiä, jossa voi jäädä pois. Monasti majoituspaikka olikin kävelymatkan päässä bussiasemalta, joten kun reitti oli tiedossa, tässä säästin myös vähän rahaa, kun taksia ei tarvittu.

Ensimmäiseksi majoituttuani uuteen majapaikkaan selvitin henkilökunnalta missä on lähin supermarketti. Kävin ensitöikseni ostamassa huoneeseeni juomista ja pientä syömistä. Siinä vaiheessa iltaisin kun rupesi huikomaan tai janottamaan, ei tarvinnut lähteä kauppoja etsimään tai käyttää hotellien kalliita minibaarien antimia.

Käy vessassa aina kun mahdollista

Tämä voi tuntua itsestään selvyydeltä, mutta on miellyttävän matkanteon kannalta aikamoisen tärkeää. Vessassa kannattaa käydä aina kun siihen on tilaisuus. Mikään ei nimittäin ole niin tylsää, kuin istua bussissa jalat ristissä tai etsiä vessaa siinä kohtaa, kun hätä on suuri ja vessaa ei lähimainkaan. Tulipa koettua kyykkypissalla käynti kaktuksen ja rosmariinipensaan välissä, joista ei paljon näkösuojaa saanut.

Pidemmillä bussimatkoilla kuskit pitivät yleensä yhden pidemmän pysähdyksen, jonka aikana ehti käydä vessassa. Tosin siihen ei kannata tuudittautua. Kerran oltiin aikataulusta pahasti myöhässä ja pysähdykset olivat niin lyhyitä kuin mahdollista. Yli neljän tunnin bussimatka oli pakko selvitä autosta poistumatta, ja juuri tässä bussissa ei ollut vessaa. Onneksi olin käynyt vessassa vähän ennen lähtöäni, muuten olisikin ollut jo hankalampaa.

Pakkaa mieluimmin liian vähän kuin liikaa

Jos vaihdat matkakohdetta useasti kuten itse tein, huomaat pian, että on huomattavasti mukavampaa liikkua tavaroinesi, mitä kevyempiä ne ovat. Kuljetin matkaviikkojen aikana mukana paljon sellaista, mitä en tarvinnut kertaakaan. Tähän listaan kuuluivat tilaavievät varrelliset kengät, pitkähelmainen neule ja kaikki silitettävät, matkalaukussa rypistyvät vaatteet. Halvemmissa hotelleissa ei juurikaan ollut silitysmahdollisuuksia, enkä edes viitsinyt ruveta silityspuuhiin silloin kun se olisi ollut mahdollista. Eniten käyttöä oli t-paidoilla, farkuilla, kevyillä rypistymättömillä vaatteilla, sadetta ja tuulta pitävällä ulkoilutakilla ja jalassa mukavilla tennareilla, jotka käytinkin reissussa ihan puhki. Ylipäätään rennot vaatteet olivat hyviä perusmatkavaatteita. Kaikki vähänkin hienosteluun viittaavat jäivät yhteen tai kahteen käyttökertaan. Painoa lisääviä ja tilaa vieviä kenkiäkään et tarvitse niin monia, kun matkassa on hyvät, sisäänajetut jalkineet.

Jossain vaiheessa huomasin, että minulla oli liian vähän hellekelin vaatteita, mutta tämä ei ollut mikään ongelma. Niitä saa ostettua tarvittaessa lähes kaikkialta muutamalla eurolla.

Pari turvallisuusvinkkiä

Moni on sanonut, että kyllä olet rohkea, kun uskallat tuolla lailla yksin matkustaa. Ei pidä paikkaansa ollenkaan, minä olen enempi arka ja kovin turvallisuushakuinen. Siksi hankin ennen matkaani pari juttua, jotka lisäsivät päivittäistä turvallisuuden tunnetta.

Hankin ensinnäkin turvarepun, joka oli tarkoitettu lähinnä kameralle ja sen varusteille, mutta toimi oivallisena päiväreppuna muutenkin. Reppu aukeaa selkäpuolelta, joten sinne pääsy huomaamatta on melkoisen mahdotonta. Etenkin valokuvatessa on usein niin keskittynyt kuvaamiseen, että mukana olevien tavaroiden vahtiminen jää vähemmälle. Reppua ei tarvitse ottaa selästä kokonaan pois silloinkaan, kun tarvitset sieltä jotain. Lantioremmin varassa reppu pysyy sinussa kiinni, käännät vain repun etupuolelle. Minusta tämä oli hyvä ja toimiva hankinta. Repun ostin netistä Rajala Pro shopista ja maksoi tarjouksessa muistaakseni 79 euroa.

TurvareppuTurvareppu2

Toinen mukanani seurannut turvavaruste oli matkahälytin. Kyse on pienestä laitteesta, jonka metallipiikit työnnetään ovenrakoon. Jos joku avaa oven tietämättäsi, laite hälyttää sen verran kovaäänisesti, että koko lähitienoo kyllä kuulee. Itselleni tämä lisäsi turvallisuudentunnetta yöaikaan, etenkin silloin, jos majapaikka oli vähänkin epäilyttävä. Laitteen hankin Clas Ohlssonilta ja maksoi kolmisentoista euroa.

Matkahälytin

Ennen reissuani mielessä pyöri kaiken maailman kauhuskenaariot siitä, mitä yksinmatkaavalle voikaan tapahtua. Kaikki meni kuitenkin hienosti, eikä mitään epämiellyttävää tapahtunut. Haluaisin rohkaista kaikkia lähtemään matkaan yksin. Et tarvitse mittavaa kielitaitoa etkä superrohkeaa luonnetta: yksinmatkustaminen onnistuu jokaiselta, joka pystyy normaalissa arjessa huolehtimaan itsestään. Avoin mieli, pieni uskallus heittäytyä epävarmuustilaan ja vähän hulvattomuutta peliin, siinä onnistuneen matkan ainekset.

Klassinen tapa tulla ryöstetyksi

Matkoilla sattuu ja tapahtuu. Onneksi yleensä niitä hyviä juttuja, mutta joskus sitä matkustavaista koetellaan. Kun ensimmäisen kerran tulin matkalla ryöstetyksi, jäi siitä pitkäksi aikaa ikävä fiilis. Ensiksi puski päälle suunnaton kiukku ja raivo, sitten iski harmitus menetetyistä rahoista & tavaroista ja kolmanneksi tuli hetkellinen inho koko matkakohdetta kohtaan. Tässä tuo klassinen varkaus lyhykäisyydessään. Toivottavasti osaatte lukea merkkejä minua paremmin ja olla varovaisempia.

Olin aiemmin vakaasti sitä mieltä, että matkoilla ryöstöjen kohteiksi joutuvat vain jotkut muut. Ne muut ovat tyhmiä turisteja, jotka kulkevat käsilaukku levällään tai rahapussi takataskussa. Tai niitä, jotka äimistelevät nähtävyyksiä tunnistettava turistin leima otsassa ja unohtavat matkaekstaasissa huolehtia tavaroistaan. Luokittelin itseni kokeneiden matkailijoiden exclusive-luokkaan, joka tunnistaa hyvissä ajoin kaikki huijauskeinot ja pystyy pitämään maallisen omaisuutensa pitkäkyntisten ulottumattomissa. Kunnes tulin ensimmäisen kerran ryöstetyksi…

Olin ystäväni kanssa Barcelonan lähellä suositussa turistikohteessa Montserratin luostarialueella. Jonotimme melkoisessa ruuhkassa kahvilan kassalla maksaaksemme ostoksemme. Meidän eteemme tunki mieshenkilö, joka käytännössä tuli iholle eli sulloi itseään epämiellyttävästi lähellemme, suorastaan kiinni meihin. Näin jälkeen päin on helppo sanoa, mutta olisihan pitänyt jo tuolloin hälytyskellojen soida.

Kiinnitimme huomion muutenkin miehen outoon käyttäytymiseen. Lasivitriinissä vieressämme oli hedelmiä, leivonnaisia ja muita elintarvikkeita, joita tämä rähmäkäpälä härskisti kosketteli ja sorkki sormillaan. Tokaisin ystävällenikin, että katso miten tajuttomasti tuo tyyppi kähmii noita tuotteita. Kuten arvaattekin, mitään hän ei ostanut, vaan hetken päästä otti pitkät.

Kun vuoroni tuli maksaa, sydämeni teki kuperkeikan. Olallani roikkuvan laukun vetoketju oli auki ja rahapussi tipotiessään. Onneksi käteistä pussissa ei ollut kovinkaan paljoa, mutta samalla meni pari luottokorttia ja ajokorttini. Ääni vapisten sitten aloin soittelemaan luottokorttien kuoletuksia. Paska juttu, mutta oppia ikä kaikki. Muistanpahan jatkossa olla entistä tilannetajuisempi.

 Tässä muutama käytännön vinkki, joilla toivottavasti estät varkauden omalla kohdallasi tai helpotat tilannetta, jos näin ikävästi pääsee käymään.

  1. Käytä pitkähihnaista käsilaukkua, jonka saat ripustettua olan yli. Mieluiten sellainen laukku, jonka sisältöön ei pääse helposti esimerkiksi vain vetoketjun avaamalla. Pidä laukku AINA itsesi etupuolella.
  2. Pidä vain pieni määrä käteistä mukanasi tai sitten niin, etteivät kaikki rahat ja luottokortit ole yhdessä pussissa. Laita lompakkosi laukun pohjalle. Itselläni lompakko sijaitsi laukussa niin, että sen huomasi heti kun laukun vetoketjun aukaisi.
  3. Tallenna puhelimeesi kaikkien luottokorttiesi sulkupalvelujen numerot. Tässä olin itse onneksi ollut kaukoviisas. Siinä vaiheessa kun huomaa tulleensa käännetyksi, ajatus ei juokse ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeää on kuitenkin, että saat kuoletettua luottokorttisi mahdollisimman nopeasti.
  4. Tallenna myös oman vakuutusyhtiösi numero ja tee sinne välittömästi varkausilmoitus. Omasta vakuutusyhtiöstäni sain ohjeen mennä Barcelonan poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitus ja hankkimaan vakuutusyhtiötä varten tapauksesta todistus. Iloinen yllätys oli, että vakuutusyhtiö korvasi niin lompakkoni kuin käteisen rahan (yläraja 200 euroa).

Vaikka silloin sapetti, Barcelonaa ja sen lähiympäristöä rakastan edelleen. Pakko hyväksyä, että joskus vaan sattuu ikäviä asioita, matkoillakin. Turvallista matkaa!

Montserrat on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Käynti onnistuu vaikka päiväretkenä Barcelonasta.