Browsing Category

MAJOITUS

Säästä majoituksessa – matkusta Manner Espanjaan talvikuukausina

Jaksan aina vaan ihmetellä Espanjan majoitushintoja vilkkaimman turistisesongin ulkopuolella. Hinta laatusuhde on kohdallaan, sillä jo muutamalla kympillä yöltä irtoaa tasokas hotellihuone tai hyvätasoinen apartementos-huoneisto.

Matkailin nyt toistamiseen Espanjan kaupungeissa marraskuussa ja totesin jälleen samaa kuin aiemmin. Kun matkustaa silloin, kun vilkkain turistikausi on ohitse, säästää mukavasti majoituskustannuksissa. Eikä tasosta tarvitse juurikaan tinkiä, vaikka matkabudjetti olisikin tiukka.

Nyt viimeisimmällä matkallani Andalusiassa majoituin kolmessa eri maksullisessa majapaikassa: kahdessa hotellissa ja yhdessä yksityisessä huoneistossa. Varailin majoitukset vasta päivää tai kahta ennen matkapäivää. Tässä vaiheessa loppuvuotta turistikausi alkaa olla ohitse ja majoituskohteita näytti olevan hyvin saatavana.

Jonkinlainen hyvä mäihä näytti tällä kertaa käyvän, sillä sain mielestäni parasta hinta laatusuhdetta, mitä koskaan aiemmin. Olin jopa hieman hämmästynyt saamistani hyvistä hotellihuoneista, sillä niin monesti yksin reissatessani olen saanut kokea, että sinkkumatkaajalle annetaan usein se hotellin pienin ja hikisin huone.

Córdobaan matkasin veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Majapaikaksemme varasin upouuden Apartemento entre Patios Valladaresin. Huoneisto oli tullut vastikään booking.comille vuokraukseen eikä siitä juurikaan ollut arvioita. Yleensä etsin kohteita, joista löytyy riittävästi palautetta, joten vähän arvelutti vuokrata tätä kohdetta.

Pelkoni osoittautui aivan turhaksi, sillä huoneisto oli yksi parhaita, joita olen koskaan vuokrannut ja hinta laatusuhteeltaan ehdottomasti aatelia. Kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, olohuone, täydellisesti varustettu keittiö, terassi ja käytössä vielä taloyhtiön sisäpihapuutarha hintaan 64 euroa kolmelta hengeltä/vrk. Kaikki oli uutta, puhdasta, kauniisti sisustettua ja hillittömän siistiä sekä sijainti mitä parhain vanhan kaupungin ytimessä. Lämmin suositus tälle huoneistolle. Taso on niin hyvä, että hinta kestää vaikka tuplauksen.

Jo rappukäytävä antoi osviittaa hyvästä tasosta.

Córdoba kolahti sen verran syvälle, että päätin jäädä yksikseni kaupunkiin vielä pidemmäksi aikaa. Ikävä kyllä apartementoksemme oli jatkossa varattu, joten jatkoin lomailua majoittumalla keskustan hotelli Eurostars Patios de Cordobaan.

Neljän tähden hyvätasoinen, vasta remontoitu 2-hengen huone aamiaisella maksoi 77 euroa vuorokaudelta. Huone oli mukavan tilava, hyvin hiljainen ja aamiainen melko runsas. Tykkäsin myös kovasti hotellin alakerran patiosta, jossa oli iltaisin mukava istuskella tähtitaivaan alla viinilasillisen ääressä blogijuttua kirjoitellen. Toinen sisätilapatio sijaitsi hotellin aulan vieressä.

Kolmas onnistunut hotellivaraus oli rantakaupunki Nerjasta. MB Boutique Hotel oli kolmen tähden hotelli, jossa oli neljän tähden huone ja viiden tähden palvelu. 49 euron hintaan sain juniorisuiten, johon kuului 33 m2:n huonetila. Extraleveä kylpyamme, kaksi julmetun kokoista telkkua, playstation-asema videopeleineen, kahvikone, kylpytakki ja tohvelit sekä kaikki minibaarin tuotteet euron kappalehintaan lisäsivät viihtymistä. Hintaan sisältyi myös ihan hyvä buffet-aamiainen, joten voisinpa sanoa, että tämä hinta laatusuhde tuntui suorastaan hemmottelulta. Erikoista hotellilla oli, että se oli tarkoitettu vain aikuisille.

Katolla oli mukavat auringonottotilat poreammeineen.

Vaikka marraskuuta elettiin, Andalusiassa ei tarvinnut tinkiä myöskään keleistä. Kaksiviikkoisen matkarupeamani jokaisena päivänä aurinko helotteli taivaalla lämpötilan kivutessa parhaimmillaan (minulle tosin pahimmillaan) yli hellerajan.

Sopii kysyä, miksei matkustaisi manner-Espanjaan meidän talvikuukausina? Vähemmän turisteja, edullisemmat hinnat, mutta kelit pääosin kesäiset. Sopii ainakin minulle.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hotellisuositus Kööpenhaminaan – iloinen Absalon hotelli

Kaunis huone, ystävällinen palvelu, keskeinen sijainti ja hyvä aamiainen. Kaikki palikat kohdallaan. Absalon ylitti odotuksemme.

Hotellin valinta Kööpenhaminaan aiheutti päänvaivaa. Sen tosiasian myöntäminen, ettei tästä kaupungista hyvää saa halvalla, selkeytti päätä ja helpotti valintaa jo jonkin verran. Kööpenhamina on kallis kaupunki ja vähänkin paremmasta hotellimajoituksesta saa helposti maksaa yli 200 euroa vuorokaudelta. Kallista joka tapauksessa, mutta minkä monista vaihtoehdoista sitten valitsisi? Tällä kertaa valintamme osui nappiin.

Kööpenhaminan Vesterbron alueella sijaitseva Absalon on vastikään remontoitu perheomisteinen boutique hotelli. Yleisilme oli kaiken kaikkiaan raikas. Suuri rooli viehättävyydessä oli iloisella värimaailmalla ja kauniilla tekstiileillä, joiden takana oli kuuluisa Designers Guild. Väreillä ja kuoseilla oli suorastaan leikitelty, mutta tyylillä ja hyvällä maulla. Hotellin alakerta baareineen viesti tanskalaista hyggeilymeninkiä. Ala-aulan sopukoihin oli mukava unohtua.

Olimme varanneet superior-huoneen, joka itse asiassa ylitti odotuksemme. Tilava huoneemme oli kaunis kuin karamelli. Kuten koko hotellissa, niin huoneessammekin, värikkäät ja laadukkaat kankaat verhoissa, huonekaluissa ja vuodetekstiileissä olivat kerrassaan viehättäviä. Paksut silkkiverhot, pieni sievä sohva, kauniita tuoleja ja raheja, eri kuosisia pöytävalaisimia; sisustus oli mietittyä pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Huone oli soma kuin mikä.

Mukava lisä huoneessamme oli oma minikeittiö jääkaappeineen ja Nespresso-kahvikoneineen. Huoneemme sijaitsi ylimmän kerroksen käytävän päässä, mikä teki siitä tosi rauhallisen.

Käytävällä oli saatavana vesitetroja, pikkuleipiä ja makeisia.

Myös Absalon-hotellin aamiainen oli normitasoa parempi. Itseäni ihastutti erikoisesti monipuolinen leipävalikoima ja ne niin lehtevät tanskalaiset wiinerit.

Jo edellisellä Köpiksen reissulla ihastuin Vesterbron alueeseen. Ympäristössä on lukuisa määrä hyviä ravintoloita, esimerkiksi ns. Teurastamon eli Kødbyen alue on lähes vieressä, samoin kuin päärautatieasema, jonne pääsee kätevästi suoraan lentokentältä. Tivoli, monet museot ja Christiansborgin linna ovat myös ihan läheisyydessä. Eikä pitkä kävelymatka ollut muutenkaan muihin keskeisiin nähtävyyksiin.

Hotellin rappukäytävässä istui Pieni Merenneito.

Vahva suositus tälle hotellille, jos etsit Kööpenhaminasta keskeisellä paikalla olevaa hyvätasoista hotellia.

Varasin Kööpenhaminan reissumme lento+hotelli -matkapakettina Matkapörssistä.

www.matkaporssi.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hyväksi havaittu keino torjua syysmasennusta

Matka piristää aina. Ihan pienikin sellainen.

Kaikki lähti siitä, kun ystäväni soitti ja kertoi varanneensa yhdestä Helsingin parhaimmasta hotellista, Lilla Robertsista, suiten aamiaisineen hintaan 100 euroa/yö. Oli päättänyt lähteä miehensä kanssa vähän syksyistä ankeutta karkoittamaan pääkaupungin humuun.

Näitä erinomaisia salamatarjouksia tulee silloin tällöin myyntiin Kämp Collection Hotels uutiskirjeen tilaajille. Kyseiseen konserniin kuuluu Helsingin hotelliparhaimmistoa kuten hotelli Kämp sekä boutiquehotellit Haven, Klaus K ja Lilla Roberts.

Tästä innostuneena tilasin itsellenikin kyseisen uutiskirjeen. Valitettavasti kaikki sadan euron suitet olivat myyty, mutta onnistuin saamaan meille samaiseen Lilla Robertsiin suiten 150 eurolla. Ei paha tämäkään hinta, kun ottaa huomioon majoituksen korkean tason ja hintaan sisältyvän laadukkaan aamiaisen.

Lilla Robertsin iloista tyylikkyyttä.

Suite, joka oli kaikkea muuta kuin lilla

Siispä lokakuisena harmaana aamuna hyppäsimme porukalla junaan ja lähdimme maalikylille ”bilettämään”. Matkaa täydensi vielä hotelliketjun tarjouskirjeistä bongaamamme 25 %:n alennus hotelli Kämpin Brasserie-ravintolan kolmen ruokalajin menusta.

Osasin odottaa hotellilta paljon, sillä Tripadvisorin sivustolla Lilla Roberts oli äänestetty Suomen viidenneksi parhaimmaksi hotelliksi. Oikeassa olivat, niin hotelli kuin huoneemme olivat ihastuttavia.

Nauratti respan vieressä jököttävä lähes oikean kokoinen hevonen, joka oli itse asiassa valaisin. Tunsin suurta mielitekoa kiivetä sen selkään, mutta yritin kuitenkin käyttäytyä. Rakastan sitä, että tasokkaitakin hotelleja sisustetaan nykyisin pilke silmäkulmassa pömpöösikalustuksen sijaan.

Lilla Robertsin juniorisuite oli kuin pieni huoneisto. Varmasti yksi tilavimmista ja viehkoimmista hotellihuoneista, joissa olen koskaan ollut. Sisustuksessa oli tavoiteltu siirtomaa-ajan henkeä, missä olikin hyvin onnistuttu. Huone olisi voinut ihan hyvin olla vaikka jostain tasokkaasta safarihotellista. Olisi tehnyt mieli uppoutua huoneeseen koko illaksi, mutta koska porukalla oli tultu viihteelle, ei muuta kuin baanalle.

Täällä olisin viihtynyt pidempäänkin.

Kämppiin päivälliselle

Kokeilin kesällä Kämpin Brasserieta lounaalla ja pidin kokemuksesta niin tarjoilun, miljöön kuin ruuankin suhteen.

Tarjoilussa ei tälläkään kertaa ollut valittamista, mutta ruoka jätti vähän kylmäksi. Menu Du Jour jonka söimme, oli annoksiltaan kaunis, mutta maultaan vähän yllätyksetön ja pliisu. Kylmä alkuruoka, paahdettu kukkakaali, ei kummoista makunautintoa tarjonnut. Pääruokana oleva siika kaali- ja purjopedillä oli periaatteessa ihan hyvä, mutta jollain lailla tylsähkö ja olisi mielestäni kaivannut jotain lisää. Jälkiruokaleivonnainen ja lakkasorbetti oli tämän menun paras osa.

Millainen on hyvä viinibaari?

Meillä oli totinen tarkoitus illan aikana suunnistaa useampaan pääkaupungin viinibaariin. Aikomus hyvä, mutta laaja baarikierros typistyi nyt kuitenkin kahteen viinibaariin. Osittain siksi, että jälkimmäinen käymistämme baareista oli niin mieleemme, että jumiuduimme sinne loppuillaksi huumaavan hyvän Amaronen ääreen. Vai liekö syynä, ettei vanha jaksa enää riekkua?

Tihkusateessa suunnistimme Katajanokalle Le Petit Chaperon Rouge (Pieni Punahilkka) nimiseen ranskalaistyyppiseen viinibaariin. Kanavarannan makasiineissa sijaitsevan ravintolan miljöössä oli kaikki kohdallaan: rustiikkista punatiiliseinää ja vanhoja kattoparruja.

Itse viineissä sen sijaan olisi ollut toivomista. Tilasimme neljä erilaista punaviiniä, kaksi espanjalaista ja kaksi italialaista, kaikki hinnaltaan vajaa yhdeksän euroa lasilliselta. Viinit olivat ikävä kyllä kaikki liian kylmiä. Yritimme lämmitellä niitä käsissämme saadaksemme jotain irti tuoksusta ja mausta, mutta tämä otos jäi nyt kyllä kovin mitättömäksi ja heikoksi.

Seuraava kohteemme sijaitsi Annankadulla. Vasta noin kuukausi sitten avattu Bricco on italialaisiin viineihin erikoistunut pieni viinibaari, jonka oli ruuhkasta päätellen löytänyt moni muukin viininystävä.

Mukavaa oli huomata, että viinibaarissa oli kattava valikoima huolella valittuja kaiken hintaisia viinejä. Laseittain sai myös laadukkaampia viinejä kuten Baroloa ja Amaronea. Juomamme Amarone (se parempi) oli sellaista samettia suulle, että taas muisti mitä se hyvä viini tarkoittaakaan.

Pidin myös siitä, että pöytään tuotiin maukasta foccaccia-leipää ja tautisen hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa. Jos et aiemmin tiennyt, mitä eroa on oliiviöljyllä ja oliiviöljyllä, niin tämän kokemuksen jälkeen tiedät. Briccosta sai myös erilaisia antipastolautasia viinien kanssa nautiskeluun.

Tässä mestassa oli hyvä fiilis ja hommasta välittyi selvä intohimo tekemiseen. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä ja piti yllä rentoa tunnelmaa. Bricco mainostaa tarjoavansa palasen Italiaa ja sen se kyllä teki kympin edestä. Se Amarone…

Kaamoksen kirkastusmatkan päätti Lilla Robertsin hyvä aamiainen ennen kotiinlähtöä. Ihanaa nautiskella rauhassa ja kiireettömästi aamiaispöydän herkuista. Myös hymyilevä henkilökunta ympärillä tuotti hyvää mieltä uuteen päivään. Kotiin oli vain parin tunnin junamatka ja taas oltiin täysillä kiinni arjessa.

Irtiotto ja matka voi joskus oli näinkin pieni. Junamatka Helsinkiin ja yhden yön majoittuminen viihtyisän hotellin ylellisessä huoneessa. Ulos syömään, muutama (vai useampi?) lasillinen hyvää viiniä, uusia paikkoja ja kivoja kokemuksia. Hetkeksi kuplaan, jossa ei ole työhuolia, tekemättömiä kotitöitä tai epäselviä ongelmia. Toimii, kokeile vaikka.

Kämp Collection Hotelsien uutiskirjeet voit tilata sähköpostiisi täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Testasin Suomen parhaan hotellin

Rovaniemeltä kuuluu kummia. Pieni perheomisteinen hotelli valittiin kansainvälisellä Trivagon hotellisivustolla vuoden 2017 Suomen parhaimmaksi hotelliksi. Piti mennä ottamaan selvää, mitä ihmettä siellä pohjoisessa oikein puuhataan.

Hyvä hotellikokemus on aina monen tekijän summa. Miljöön pitäisi olla ylellinen, mutta samalla rento. Huoneen pitäisi olla kaunis ja viihtyisä, mutta yksilöllisen kotoinen. Henkilökunnan pitäisi olla ystävällistä, muttei kaavamaisen jäykkää. Aamiaisen pitäisi olla monipuolinen, mutta jotain muuta kuin perussettiä. Ja pisteenä iin päällä asiakkaan odotukset pitäisi vielä ylittää.

Siinä palikat, joihin harva hotelli maassamme pystyy. Se ken pystyy, voi onnitella itseään. Onnea siis Arctic Light Hotel! Hotellinne on juuri niin ihana kuin väitetään. Tämän hotellin parasta antia on sen ihastuttava ilmapiiri. Teillä viihtyy. Olette tosiaan voittonne ansainneet.

Kun näin hotellirakennuksen ensimmäistä kertaa, tunsin kieltämättä pienoista pettymystä. Vaikka tyylipuhdas funkkisrakennus olikin kyseessä, talo näytti hieman kolkolta virastorakennukselta, mikä sen alkuperäinen tarkoitus onkin ollut. Oven vieressä viehkosti hymyilevä värikäs poro antoi osviittaa siitä, mitä tuleman pitää. Heti kun astuin ovesta sisään, voilà, maailma muuttui. Olin saapunut kotoisaan huippuhotelliin.

Tätä boutiquehotellia on remontoitu pieteetillä ja tyylillä, mutta siltikin kaikesta aistii jonkinmoisen hyväntuulisuuden ja leikkisyyden. Ehkäpä juuri siinä on tämän hotellin juju. Luksusta voi tehdä ilman pönötystä.

Respan vieressä karvapäällysteinen keinu odotti keinujaa. Turkistyynyt ja -peitot lepäsivät puolihuolimattomasti rennoilla plyysisohvilla ja tuoleilla. Ryhdikkäät pöytälamput loivat sopivasti tunnelmaa. Seinustalla takkapuut oli pinottu kauniisiin riveihin. Hotellin maskotti jääkarhu Nanuk oli noussut pöydälle tarkastelemaan tulijaa.

Matkalla huoneeseeni ihastelin alkuperäisiä käytäväkaiteita, joissa porot vetivät Aslakkeja pulkkineen. Keskellä rappukäytävää oli vanha hissikuilu, joka oli valaistu vaihtuvilla värivaloilla. Kuin revontulet olisivat käyneet leikkiään.

Ja sitten tämän näytelmän paras osio. Huoneeni, suite. 40 neliötä kaikkea sitä, mikä tekee hotellihuoneesta The Huoneen. Kunnon vuode tyynyvuorella ja ylellisellä turkispeitolla. Sängynpäädyssä oma tähtitaivas. Nurkassa vanha vintage-takka, joka ikävä kyllä tänä päivänä oli vain koristeena. Kultainen plyysisohva ja mittava nojatuoli. Katossa kuolaamisilmiön aiheuttava kattovalaisin. Ja kylpyhuone, jolla oli kokoa mittavasti. Putelirivistöstä löytyi kylpyvaahtoa, joten kylpyamme saisi tarjota illalla vaahtokylvyn.

Näköala kadulle ja vastapäiseen rakenteilla olevaan taloon oli tylsä. Siksi vetäisin paksut samettiverhot ikkunoiden eteen. Parasta näin kätkeytyä täysin omaan tunnelmalliseen hotellikuplaan.

Päätin oitis, että poistun huoneesta ihan pikaisesti vain alakertaan haukkaamaan jotain iltapaa. Valittavana oli kaksi ravintolaa. Varsinainen hotellin à la carte ravintola Arctic Boulevard tai kevyempää nälkään Lasiterassi. Tähän hetkeen Lasiterassin porohampurilainen oli passeli, joten sinne.

Jos nyt jotain kritiikkiäkin nostaisi esiin, niin en oikein ymmärtänyt Lasiterassin muovilehdillä somistettua seinää tai muovikukkia pöydissä. Tuo italialaistyyppinen piazza-meninki oli ihan eri maailmasta, eikä sopinut mielestäni yhteen sikarilounge-tyyppisten huonekalujen ja poronsarvivalaisimien kanssa. Täti-ihmisen mielestä, tässä kohtaa tuli vähän tyylirikko, mutta annettakoon anteeksi. Ei silti, tila oli ihan hauska, paitsi näkymät sisäpihan autopaikoitusalueelle. Verhot ikkunoiden edessä olisivat olleet melkein mukavammat.

Hauskaa oli myös, että nuori tarjoilija osoittautui kotikaupunkini karjalaispojaksi. Oli hienoa kuulla, kuinka henkilökunta oli oikeasti ylpeä työpaikastaan.

Turha varmaan mainita, että ilta suitessani sujui kovin rattoisasti kylvystä nautiskellen ja suuren sänkyni tyynyvuoren keskelle parkkeeraten. Kaukosäädin käteen ja lempipuuhaani, kanavaralli käyntiin ennen kuin uni saapui.

Arctic Light hotellia ei voi ohittaa mainitsematta aamiaista. Tämä hotelli on nostanut aamiaisen ihan uudelle vuosikymmenelle. Julkkiskokki Sara La Fountain on suunnitellut hotellille oman aamiaiskonseptin. Täällä voi unohtaa munat ja pekonit (tosin kyllä niitäkin oli). Omasta mielestäni visuaalisen aamiaispöydän huippua olivat erilaiset vastapuristetut vihannes-, hedelmä- ja marjamehut, shotit, smoothiet, jugurtti/myslikombot, raakakakut ja tuorepuurot. Kaikki kauniisti yksittäisistä laseista tarjottuna tai pieninä paloina tarjoiluvadeilla. Kauniit astiat: Iittalan Taika-sarja, Marimekon lautaset ja Ultima Thulen lasiastiat täydensivät kokonaisuutta.

Paras hotelliaamiainen ikinä, ehdottomasti. En muista, että olisin koskaan aiemmin saanut yksin kulumaan lähes 1 ½ tuntia hotelliaamiaisella. 24 euron hintaan pääsee myös hotellissa majoittumaton tästä ihanuudesta nauttimaan.

Arctic Light Hotel – olet tuikkiva tähtönen. Tai leikkivä revontuli. Tai samaan aikaan taivaalla aurinko, kuu ja tähdet. Lämpö, valo ja tunnelma – kaikki samassa paketissa. Se on jo aika paljon pieneltä hotellilta.

Arctic Light Hotel tarjosi minulle suiten perushuoneen hinnalla.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Kun hotellimajoitus menee täysin pieleen

Onkohan tässä kyse siitä kuuluisasta lapinlisästä?

Minkälainen mielikuva sinulle tulee, kun hotellitiedoissa luvataan suite omalla terassilla, jokinäköalalla, takalla ja saunalla? Kuulostaa hyvältä, eikö vaan? Niin meistäkin. Siksi päätimme vähän satsata ja maksaa pohjoisen road tripin eräästä yöpymisestä normihuonetta kalliimman hinnan. Autossamme ilmennyt jarruvika oli aiheuttanut viime päivät ylimääräistä säätöä ja sydämen tykytyksiä, joten katsoimme ansaitsevamme vähän hemmottelua ja hyvää rentoutumista mukavissa puitteissa.

Väsyneinä pitkästä ajomatkasta saavuimme ivalolaiseen hotelliin mieli toivoa täynnä. Kohta pannaan skumppa kylmään, sauna päälle, takkaan tuli ja rentoudutaan. Istuskellaan terassilla ja nautiskellaan näköalasta ja kauniista kesäillasta.

Vaan ei mennyt homma nyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Ystävällinen respavirkailija otti meidät vastaan toteamalla, että teillehän oli se minisuite varattu. Juu, kyllä kiitos. Avaimen lisäksi saimme käteemme takan kaukosäätimen. Mitä ihmettä, TAKAN KAUKOSÄÄDIN? –Niin, painamalla tästä saatte takan hehkumaan ja painamalla kaksi kertaa saatte lisäksi savua. Jaaha, me kun luulimme, että sinne takkaan pannaan puita…

Oma takka ja terassi.

Hetkeä myöhemmin raahaudumme suurine kasseinemme omaan lomapesäämme. Vastassa oli tunkkainen huone, josta avautui näkymä rakennustyömaalle. Siisti rivi roskiksia jökötti aivan terassin vieressä. Huoneen eteen oli noussut ensimmäinen elementtikerros tekeillä olevasta rakennuksesta. Olihan se jokikin, mutta se oli jäänyt valmistuvan rakennuksen pimentoon. Tai jos oikein tarkkaan katsoi tiettyyn kohtaan, jotain veden tapaista saattoi hieman erottaa.

Hetken päästä pettynyt asiakas marssii takaisin respaan. – Onkohan teillä jokin toinen huone? Meillä kun olisi tuon näköalan suhteen vähän toivomisen varaa. – Valitettavasti tämä on hotellin ainut suite. Mutta meillä ei laskuteta näköalasta erikseen. – Anteeksi mitä, nyt en ihan ymmärtänyt?

Jokinäköala.

Pettynyt asiakas vetäytyy takaisin huoneeseen. Ajamisesta väsynyt mies yrittää tasapainottaa tilannetta, että eiköhän tässä nyt yksi yö mene. Pannaan skumppa kylmään ja sauna päälle.

Hetken päästä on miehen vuoro marssia respaan. – Anteeksi, mutta emme löydä huoneesta minibaaria, sellainenhan tiedoissa luki. – Juu, on siellä minibaari, siinä kirjoituspöydällä. Se kori, jossa on ne viinipullot. Poistettiin nuo jääkaapit, koska vievät niin paljon sähköä.

Mies palaa takaisin huoneeseen mukanaan ämpärillinen jäitä. Coolerimme on tällä kertaa kierrätysmallia.

Kylppärissä on karmea viemärin haju. Ilmeisesti huonetta ei ole käytetty pitkään aikaan. Onneksi haju hävisi, kun suihkutin viemäriin vähän vettä. Sauna sentään lähti päälle. Lämpötilamittari seinällä olisi ollut hyödyllinen lisä.

Rakennusmiehiä pyörii huoneen edustalla. Pakko laittaa verhot ikkunaan. No toisaalta, eihän meillä ollut sitä näköalaakaan.

Siinä sitten istuimme loimottavan ”takan” edessä vähän pökerryksissä. Skumppapullo makasi kyljellään salaattijuustoämpärissä. Ajattelin pujahtaa kylpytakkiin ennen saunaan menoa. Hyvä ajatus, mutta sellaista ei ollut.

Minibaari.Skumppa kylmässä ja tuli takassa.

– Kuule, sanoin miehelleni. Kuuluukohan tämä niihin juttuihin, joille vielä joskus nauramme makeasti. Muistetaan vielä vuosienkin päästä, kun päätettiin oikein repäistä ja suite varattiin.

Matkaväsymys ja sauna uuvuttivat meidät lopulta. Nukuinkin ihan hyvin kello kahteen asti. Sitten pääsin osalliseksi naapurihuoneen miesten keskusteluihin. Kapakasta oli ilmeisesti palattu. Huoneemme oli ovella yhdistetty viereiseen huoneeseen ja normaalitkin äänet kuuluivat aivan selvästi. Kello 2.05 – 3.55 sain tietää taukoamatta puhuvan naapurimme autokaupoista, naisasioista, sairaala- ja kalareissuista. Sitten nukahdin uudelleen. Seitsemän kieppeillä heräsin jälleen. Pihalla alkoivat betonivalut.

Lähtiessä pyysin hotellia päivittämään tietonsa booking.comin sivustolle. Meistä kun tuntui, että sinne oli päässyt vähän sitä mainostettua lapinlisää.

Pyysitte palautetta.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Pohjois-Norjan pieni kylä, jossa karuus on kauneutta

Onko sinulle koskaan reissussa jokin paikka tehnyt niin suuren vaikutuksen, että tuntuu kuin sinne olisi pakkomielteisesti päästävä uudelleen?

Tänä kesänä halusin nähdä miltä maailma näyttää Jäämeren rannalla. En ollut koskaan käynyt Norjassa ja minua kiinnosti kovin nähdä noita monista kuvista tuttuja kauniita maisemia. Halusin ajella teitä, joita reunustavat jylhät tunturit ja halusin ennen kaikkea päästä vaeltamaan puuttomille tunturiylängöille.

Kaikkea tätä pääsin kokemaan muutaman Pohjois-Norjassa vietetyn matkapäivän aikana. Ehkä liiankin hyvin, sillä sydämeni sykkii tällä hetkellä voimakkaasti Varangin niemimaan luoteisosan piskuiselle kalastajakylälle Kongsfjordille ja erityisesti sen Veinesin niemekkeelle.

Ajoimme Kongsfjordiin, tähän alle 40 asukkaan kylään, lähinnä sattumalta. Uteliaisuus ajoi meidät Varangin tuohon osaan, sillä joskus vaan pitää nähdä, miltä maailma jossain kolkassa näyttää. Sää oli kolea eikä Jäämeren tuuli ollut kovinkaan lempeä (onko se koskaan?). Mystiseksi luonnehdittu arktinen valo ei antanut parastaan, vaan aurinko pysyi tiukasti paksun pilvirintaman takana. Katsoimme parhaimmaksi etsiä tulevaksi yöksi kattoa pään päälle.

Kongsfjordin ympäristössä ei majoitusvaihtoehtoja kovinkaan runsaslukuisesti löytynyt, mutta yksi paikoista nousi selvästi ylitse muiden.

Kongsfjord Gjestehus on pieni matkailualan yritys Veinesin niemellä reilun kilometrin päässä Kongsfjordin kalastajakylän keskustasta. Useasta rakennuksesta koostuvassa matkailuyrityksessä on majoitushuoneita sekä oma pikkumökki kokonaan vuokrattavaksi. Paikka on vanha maatila, jonka rakennukset ovat suojelukohteita. Onneksemme saimme huoneen yhdestä noista majataloista, sillä paikan 18 huoneesta vain kaksi oli enää vapaana.

Huoneemme sijaitsi vanhaan karjatilaan remontoidussa talossa. Huone oli kunnostettu paikan vanhaa henkeä kunniottaen ja sisustettu kodikkaasti. Tunnelmassa oli jotain kiehtovaa pysähtyneisyyttä ja rauhaa.

Sinänsä mielenkiintoista oli, että 1800-luvun loppupuoliskolla perustetun vanhan tilan toinen alullepanijoista oli suomalaissyntyinen oululaisrouva, joka muutti Veinesiin norjalaismiehensä kanssa. Myöhemmin pariskunnan kymmenlapsisesta perheestä yhdeksän rakensi paikalle omat talonsa ja näihin rakennuksiin Kongsfjord Gjestehus on syntynyt. Perheen tyttäristä yksi muutti Yhdysvaltoihin, koska ei saanut isältään naimalupaa rakastamansa nuoren miehen kanssa.

Mutta Kongsfjord ja Veines olivat paljon muutakin kuin vain viehättävä majapaikka. Matkamme vaikuttavimmat ja kauneimmat rannikkomaisemat olivat mielestäni juuri täällä. Täältä löysin sen huikean luonnon ja kauneuden, mitä Norjasta tulin hakemaan. Samalla kertaa kovin karua ja häikäisevän kaunista. Riisuttua, mutta kuitenkin niin moni-ilmeistä.

Norjalaiset, olen teille vähän kade. Onhan tuntureita meilläkin, mutta näyttää, että luontoäiti on suonut teille kaikkea monin verroin enemmän.

Tilalta ei tarvinnut nousta kovinkaan kauas ylös niemenkärkeä kohden päästäkseen näkemään vaikuttavat näköalat molemmin puolin aukeavalle Jäämerelle. Täällä oltiin tunturihaukan asuinsijoilla. Luonnon armoilla.

Löysimme pystysuoraan mereen putoavan kallion reunamalta pienen näköalamökin. Mökin merenpuoleinen seinä oli kokonaan lasia. Voin sanoa, että tämä on ehdottomasti eriskummallisin paikka, missä koskaan olen juonut kuohuvaa. Sillä niinhän siinä kävi, että meidän piti ottaa toinenkin vuorokausi tähän ihastuttavaan paikkaan. Viimeisenä iltana palasimme nauttimaan näköaloista ja päivittämään kokemuksia repussa pieni pullollinen kuohuvaa juomaa.

Seuraava päivä pyhitettiin kalastukselle ja suuntasimme majapaikan rouvan ohjeiden mukaan etsimään läheistä tunturijärveä. Rankahkon kipuamisen jälkeen tuntureiden ympäröimä järvi löytyikin. Harmi vaan, että se arktinen valo pysyi yhä paksujen pilvien kätköissä. Maisemat olivat hienot, mutta värit eivät päässeet oikeuksiinsa ilman aurinkoa.

Mies kalasti ja minä keskityin lähinnä kuvaamiseen ja maisemista nautiskeluun. Lämpökerrastoista huolimatta tuivertava tuuli kylmetti ja ajoi meidät jossain vaiheessa takaisin lämpimän mökkimme suojiin. Raudut jäivät odottamaan seuraavaan kertaan.

Voi Luoja kuinka kaunista maailma olikaan tuolla Jäämeren reunalla. Maastossa kävellessä tuli hetkittäin epätodellinen tunne kuin katselisi jotain luontodokkaria. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että pääsin tämän ihmeellisen maailmankolkan näkemään.

Minulla on kyllä sellainen kumma kutina, että me vielä tapaamme Kongsfjord. Se arktinen valo pitäisi vielä nähdä. Ja se rautukin saada.

Ivalosta Kongsfjordiin on 340 km.

http://www.kongsfjord-gjestehus.no/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Deatnu-hotellissa toteutuu Lapin kalareissu tyylillä

Kalastavan miehen takana on usein nainen, joka kaipaisi kesälomalla lisää yhteistä aikaa.

Kun mies haluaa kesälomalla kalastaa ja eräjormailla Lapissa, joudutaan tekemään välillä kompromissejä. Vaikka itsekin tykkään kalastella ja liikkua luonnossa, haluaisin yhteisellä kesälomalla tehdä kyllä vähän muutakin. Ollakseni rehellinen retkipäivän päätteeksi nukahdan mieluimmin lakanoiden väliin kuin kylmään telttaan. Enkä panisi pahaksi vaikka ulkona syötäisiin muutenkin kuin leirinuotiolla purkkimuonaa.

Kukapa ei näissä maisemissa viihtyisi, kalasti tai ei. Tenojokilaakso on minusta pala kauneinta Lappia.

Meille kompromissi löytyy usein pohjoisen mökkimajoituksesta. Yritetään löytää hyvien kalavesien ääreltä viihtyisä mökki, jonka katon alle voin vetäytyä sitten, kun virvelin vispaaminen alkaa kyllästyttää. Ongelmana vaan on ollut, että monet Lapin kalastukseen soveltuvat mökit ovat melko vaatimattomia ja usein jo parhaat päivänsä nähneitä. Lähinnä ne ovat sellaisia äijäporukoiden kalamajoja, joista löytyy petipaikka, mutta eipä sitten paljon muuta.

Jos olemme onnistuneet löytämään tasokkaampaa mökkimajoitusta hyvien kalavesien ääreltä, ongelmaksi on tullut usein hinta. Kahdelta hengeltä vuorokausihinta tahtoo nousta turhan korkeaksi.

Tähän majoitusproblematiikkaan löysin tänä kesänä loistavan ratkaisun Utsjoelta. Holiday Village Valle tai kotoisammin Lomakylä Valle rakennutti viime vuoden syyspuolella Tenojoen varteen kaksikerroksisen Deatnu-hotellin ja erillisen ravintolarakennuksen.

Tervetuloa kotaan, ei kun hotelliin.

Hotellihuoneisiin kuljetaan hauskasti kotarakennelman alta. Majoituimme hirsirakenteisen hotellin yläkerran huoneessa, josta oli kiinnostavaa seurata Tenojoen lohenkalastajia ohi lipuvissa jokiveneissä. Tai no lähinnä mies parkkeerasi jo heti alkuun ikkunan ääreen kytikseen seuraamaan saako kukaan lohta. Minua taas kiinnostivat pihamaalla pyörivät sarvipäät.

Huoneessa oli ilahduttavan suuret ikkunat, joista avautui kaunis näköala alas Tenolle ja Norjan puolen tuntureille. Jos jotain voisi toivoa, niin näköala avautuisi vieläkin paremmin, jos rantapusikkoa karsittaisiin nykyistä enemmän.

Huone oli viihtyisä, samaan aikaan skandinaavisen selkeä ja kodikas. Lappi tuli hienosti esille värimaailmassa ja kuoseissa. Seinällä juoksivat hopeanhohtoiset porot ja tummasävyinen tapetti oli saanut seurakseen ruskasävyisen seinän, mikä antoi huoneeseen kivasti pirtsakkuutta. Tykkäsin kovasti myös siitä, että huoneen ja kylppärin kalusteet olivat kunnon massiivipuuta, eivätkä mitä tahansa lastulevyrimpulaa.

Hyödyllisiä varusteita huoneissa olivat vedenkeitin ja jääkaappi. Sainpahan sujautettua oman samppanjapullon saman tien viilentymään.

Hotellihuoneen hintaan kuului aamiainen, mikä tarjoiltiin uutukaisessa Ravintola Deatnussa. Perushyvän aamiaisen herkullisia paikallislisiä olivat kevyesti kylmäsavustettu lohi ja graavisiika.

Kävimme illalla ruokailemassa Ravintola Deatnun à la carte listalta. Arvostan itse kovin sitä, että raaka-aineissa suositaan lähiruokaa ja alueen omaa ruokaperinnettä. Poron ja kalan lisäksi listalle oli päässyt myös Jäämeren tarjontaa kuningasravun muodossa.

Ravintola Deatnu sijaitsee aivan Tenon jokitörmäällä. Jos aukesi hotellihuoneista mukavat näkymät Tenojokilaaksoon, vielä paremmin joen elämää pääsi tarkkailemaan ravintolasta tai sen ulkoterassilta.

Skandinaavista selkeälinjaista tyyliä Lappi-twistillä.Kuningasrapukeittoa. Nam!Tällä terassilla passaa nauttia huurteista.

Tällä kertaa olimme suuntaamassa Pohjois-Norjan puolelle, joten nyt oli aikaa vain yhden yöpymisen verran. Sen päätimme, että ensi kesänä tulemme uudelleen ja jäämme Tenolle muutamaksi päiväksi lohenpyyntiin. Mies saisi kalastaa sen minkä tahtoo, ilman että vieressä on vaimo, joka hätyyttelee lähtemään. Lomakylä Vallen ympäristössä on helpohkoja retkeilyreittejä, joissa taas itse mieluusti kuluttaisin aikaa kamera kaulassa. Illalla voisimme treffata hotellilla ja lähteä yhdessä syömään ilman ruuanlaittopaineita.

Onnellinen mies. Lapin loma edessä ja kalastusta luvassa.Onnellinen vaimo Lapin lumoissa.

Aika reilua ja aikamoisen helppoa. Kalastava mies ei ole onnellinen, jos ei saa kesälomalla kalastaa, mutta joskus Lapin kalareissun voi toteuttaa näinkin. Samassa paketissa lohijoki, tasokas majoitus, Lapin luonnon ihanuus ja hyvä ravintola. Bonuksena tyytyväinen vaimo.

Yhteistyössä Holiday Village Valle

http://www.holidayvillagevalle.fi/fi/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hotelliarvostelu: Radisson Blu Grand Hotel Tammer, Tampere

Huhusivat, että täällä kummittelee. Aaveet antoivat minun kuitenkin olla rauhassa.

Jos pidät nykyaikaisista hotelleista, Hotelli Tammer Tampereella ei ole sinulle oikea valinta. Sen sijaan, jos sydämesi saa sykkimään vanhan ajan glamour-ilmapiiri, paksut kiviseivät ja tumma puu, Tammer on nappivalinta. Tulet rakastamaan tätä hotellia.

Tampereen teknillinen seura halusi aikoinaan rakennuttaa Tampereelle kansainvälisen luksushotellin. Vuonna 1929 valmistunut hotelli on Suomen kolmanneksi vanhin edelleen toiminnassa oleva hotelli.

Huipputasosta kertoivat mm. huoneiden omat kylpyhuoneet, jotka olivat vielä poikkeuksellisia tuohon aikaan. Kansainvälinen oli myös henkilökunta: ravintoloitsija oli ranskalaisvenäläinen, keittiömestari Japanista ja tarjoilijat Ruotsista.

Kun nousee kiviportaita pitkin pääsisäänkäynnin ovesta sisään, odottaisi vahtimestarin avaavan oven. Valitettavasti 2000-luvulla paksun tammioven saa avata aivan yksin.

Hotelli Tammer on yksinkertaisesti ihastuttava. Hillittyjä murrettuja sävyjä, kristallikruunuja, tummaa puuta, viininpunaisia samettiverhoja ja hienostunutta vanhan ajan tunnelmaa. On täällä passannut majoittua niin Mannerheimin, Kekkosen, Armi Kuuselan kuin Juri Gagarin.

Kauniit rautakaiteiset portaat johdattavat ylempiin kerroksiin. Hotellikäytävän takaseinässä toistuu sama kuviointi kuin kaiteissa ja alemman kerroksen seinässä. Huoneen ovi on raskasta massiivista puuta ja saan sen hädin tuskin yhdellä kädellä auki.

Superior huoneeni on riemastuttavan tilava. Toisessa päässä huonetta on ruusukuvioitu nojatuoli ja punainen plyysisohva. Myös toisesta päästä huonetta löytyy pöytä ja nojatuoli. Ikkunasta on kiva näkymä viereisen Tammerin puiston suihkulähteelle.

Paksut ikkunasyvennykset kertovat, että ollaan jämerässä kivitalossa. Koko rakennus on muuten Museoviraston suojeluksessa.

Kylpyhuone on yllättävän pieni. Laskutilaa täti-ihmisen purkkiarsenaalille ei tahdo tarpeeksi löytyä. Minua ihastuttivat ja huvittivat tyyliin sopivat Old England kalusteet vedettävine vesiklosetteineen. Hanat ovat kauniit, mutta eri asia sitten kuinka käytännölliset.

Vuode on poikkeuksellisen mukava. Tilaa olisi nukkua vaikka poikittain ja kunnon tyynypatteristo tuo lisää mukavuutta. Hotellitiedoista huomasin, että hyvään uneen on erityisesti satsattu. Vuoteessa on Magic Bed-älypatja, joka mukautuu nukkujan lämpöön ja painoon. Hyvin nukutti, tosin minulla ei tämän asian suhteen juurikaan ole koskaan ongelmia.

Aamiainen tarjoillaan alakerran juhlavassa ravintolasalissa, joka on hienosti säilytetty vanhan ajan kuosissaan. Kahvi tarjoillaan pöytiin ja valita saa vaalean tai tumman paahdon väliltä.

Pienet, sievät yksityiskohdat tuovat aamiaiseen lisäarvoa. Maito ja sokeri tarjoillaan vanhoista monogrammein varustetuista pöytähopeista. Liekö niitä, joita ensimmäinen ranskalaisvenäläinen ravintoloitsija Alexander Adlivankin hankki aikoinaan Ranskasta?

Aamiaispöytä oli kauniisti katettu ja tasoltaan normihotelliaamiaista tasokkaampi. Tarjolla oli mm. todella hyvää savulohta ja rakastamiani hömpsötyskurkkuja. Ja kyllä löytyi mustaa makkaraakin, sille joka siitä sattuu tykkäämään.

Alakerran kuvakavalkadi kertoo talon mielenkiintoisesta historiasta.WC voi näyttää tällaiselta buduaarilta.Hotelli Tammerin sijainti on loistava kaupungin ydinkeskustassa Tammerkosken partaalla. Matkailijalle kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä. Ravintolat, museot, teatterit, ostoskadut ja kauppahalli lähes vieressä.

Hotellilla on myös oma ruokaravintola, italialaistyyppinen Trattoria ulkoterasseineen, jota en tällä kertaa ehtinyt testaamaan. Sijainti on mukava Tammerin puiston laitamalla.

Tammerissa on viihtyisiä sopukoita nauttia talon tunnelmasta.

Tykkäsin tosi paljon Grand Hotel Tammerista. Tämä on kaikkea muuta kuin persoonaton ketjuhotelli, sillä tällä hotellilla on selvästi henki ja sielukas elämä. Voin vain kuvitella millaisia tarinoita vuosikymmenten saatossa nämä kiviseinät ovat sisäänsä kätkeneet.

https://www.radissonblu.com/fi/hotel-tampere

Majoituksen tarjosi Visit Tampere

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.