Browsing Category

Espanja

Suloinen Nerja kätkee maan alle suuren luonnonihmeen

Tässä kaupungissa on yksi nähtävyys ylitse muiden.

Syy miksi matkustin Malagasta 50 kilometrin päähän Nerjaan oli sen kuuluisin nähtävyys, Euroopan suurimpiin kuuluva tippukiviluolasto. Tippukiviluolat olivat jääneet kummittelemaan mielen sopukoihin jo lapsuudessa ahmimistani Viisikko-kirjoista. Yli 40 vuotta kuitenkin kului ennen kuin pääsin itse toteamaan olivatko tippukivimuodostelmat niin ihmeellisiä kuin Enid Blyton niitä kuvasi.

Nerjaan pääsee Malagasta bussilla tosi helposti. Busseja kulkee useita tunnissa ja matka kestää vuorosta riippuen tunnin molemmin puolin. Liput ostetaan etukäteen Malagan bussiasemalta Alsan lippuluukulta tai sen edessä olevista automaateista. Hintaa yhdensuuntaiselle matkalle tulee 4.51 euroa. Aikataulut löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/home

Bussilla pääsee Malagasta suoraan luolille (Nerja Cuevas) tai Nerjan linja-autosemalta reilun euron hintaan. Vilkkaimpina aikoina viiden kilometrin päässä oleville luolille pääsee myös Nerjan keskustasta katujunan kyydissä, johon myydään 15 euron hintaista yhdistelmälippua, joka sisältää sisäänpääsymaksun ja kyydin. Normaalisti sisäänpääsymaksu on 10 euroa. Itse suuntasin luolille marraskuisena maanantaiaamuna ja kuulin perillä, että sisäänpääsy on ilmainen. Tässä jälleen yksi hyvä syy matkustaa ns. low seasonina.

Liput luoliin ostettiin erillisestä lippukojusta ja lipusta näkyi aika milloin tuli viimeistään olla sisällä vastapäisessä rakennuksessa. Yllättäen itse tippukiviluolista ei näkynyt ulospäin minkäänlaista viitettä, joten en meinannut heti hoksata, missä sisäänkäynti oikein oli. Kyse on todellakin maansisäisestä aarteesta.

Alkuun katsottiin lyhyt esittelyvideo ja sen jälkeen luoliin mentiin ryhmänä. Luin jostain, että luolasto käsittää 430 porrasta, joten jos liikkumisessa on ongelmia ehkä kannattaa harkita kahteen kertaan. Nousuja ja laskuja oli reitillä paljon.

Tippukiviluolasto oli ihmeellinen! Ehdottomasti enemmän kuin osasin odottaa. Kun kuljin pitkin luolien käytäviä ja tuijottelin ympärilläni olevia epätodellisia kalkkikivimuodostelmia, tuli jotenkin kummallinen unenomainen tunne. Ihan kuin ympäristö ei olisi ollut ollenkaan totta. Naureskelinkin, että tuntui kuin olisin tullut osaksi Viisikon seikkailuja.

Vasta 1959 löytyneellä luolastolla arvellaan olevan ikää noin viisi miljoonaa vuotta. Jo tämä aikajänne sai meikäläisen hiljaiseksi.

Jos menet Nerjaan, älä jätä tätä ihmettä näkemättä.

Miltä Nerja sitten muuten näytti? Reilun 20 000 asukkaan pikkukaupunkia voisi luonnehtia suloiseksi lomakyläksi. Paikka on pieni, mutta hyvin sievä muutaman päivän leppoisaan lomailuun, etenkin jos sää sattuu suosimaan.

Rakennuskulttuuri Nerjassa on matalaa, mikä korostaa entisestään viihtyisää ja vehreää pikkukaupunkitunnelmaa. Nerjaa reunustava vuoririvistö ja jyrkät kalliorannat antavat paikalle mukavasti vaihtelevuutta ja monimuotoisuutta. Katukuva valkoisine taloineen näyttää huolitellulta, voisi sanoa jopa vauraalta.

Joltain keskustan sivukadulta löysin oivan lounaspaikan. Etenkin monipuolisia kasvisruokia tarjoavan Restaurante La Joyan 12.90 maksava päivänmenu ”menu del día” oli herkullinen. Iso peukku marokkalaiselle vegelautaselle. Alkoivat nimittäin tapakset tulla jo korvista ulos, vaikka niistä kovasti pidänkin. Mutta rajansa kaikella.

Niin turistit kuin paikalliset kokoontuivat sunnuntai-iltana keskustan pääaukiolle ja näköalapaikalle Balcon de Europelle. Auringon laskiessa ja värjätessä ympäristön vaaleanpunaiseksi näkymä oli kerrassaan viehättävä ja tunnelma tapissa. Taustalla soitteli nuori nainen viulua, mitä oli ilo kuunnella. Kerrankin jotain muuta kuin Quantanameraa epävireisellä kitaralla.

Vietin Nerjassa yhden yönseudun, mutta olisi siellä mennyt toinenkin. Tippukiviluolien lisäksi mitään muuta ihmeempää nähtävää kaupungissa ei ole, parasta oli paikan letkeä tunnelma. Samaa mieltä ovat varmasti ne sadat ruotsalaiset, joita tuntui Nerjassa olevan melkoisesti.

Mukavaa olisi ollut, jos olisin ennättänyt lekottelemaan jollain rantakallioiden väliin jäävällä hiekkapoukamalla, mutta toivottavasti ensi kerralla. Olen vieläkin niin hämmentynyt ja ihastuksissa tippukiviluolista, että voisin hyvinkin mennä siellä käymään uudelleen. Nerjasta jäi lämmin mieli.

http://www.thenerjacaves.com/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Säästä majoituksessa – matkusta Manner Espanjaan talvikuukausina

Jaksan aina vaan ihmetellä Espanjan majoitushintoja vilkkaimman turistisesongin ulkopuolella. Hinta laatusuhde on kohdallaan, sillä jo muutamalla kympillä yöltä irtoaa tasokas hotellihuone tai hyvätasoinen apartementos-huoneisto.

Matkailin nyt toistamiseen Espanjan kaupungeissa marraskuussa ja totesin jälleen samaa kuin aiemmin. Kun matkustaa silloin, kun vilkkain turistikausi on ohitse, säästää mukavasti majoituskustannuksissa. Eikä tasosta tarvitse juurikaan tinkiä, vaikka matkabudjetti olisikin tiukka.

Nyt viimeisimmällä matkallani Andalusiassa majoituin kolmessa eri maksullisessa majapaikassa: kahdessa hotellissa ja yhdessä yksityisessä huoneistossa. Varailin majoitukset vasta päivää tai kahta ennen matkapäivää. Tässä vaiheessa loppuvuotta turistikausi alkaa olla ohitse ja majoituskohteita näytti olevan hyvin saatavana.

Jonkinlainen hyvä mäihä näytti tällä kertaa käyvän, sillä sain mielestäni parasta hinta laatusuhdetta, mitä koskaan aiemmin. Olin jopa hieman hämmästynyt saamistani hyvistä hotellihuoneista, sillä niin monesti yksin reissatessani olen saanut kokea, että sinkkumatkaajalle annetaan usein se hotellin pienin ja hikisin huone.

Córdobaan matkasin veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Majapaikaksemme varasin upouuden Apartemento entre Patios Valladaresin. Huoneisto oli tullut vastikään booking.comille vuokraukseen eikä siitä juurikaan ollut arvioita. Yleensä etsin kohteita, joista löytyy riittävästi palautetta, joten vähän arvelutti vuokrata tätä kohdetta.

Pelkoni osoittautui aivan turhaksi, sillä huoneisto oli yksi parhaita, joita olen koskaan vuokrannut ja hinta laatusuhteeltaan ehdottomasti aatelia. Kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, olohuone, täydellisesti varustettu keittiö, terassi ja käytössä vielä taloyhtiön sisäpihapuutarha hintaan 64 euroa kolmelta hengeltä/vrk. Kaikki oli uutta, puhdasta, kauniisti sisustettua ja hillittömän siistiä sekä sijainti mitä parhain vanhan kaupungin ytimessä. Lämmin suositus tälle huoneistolle. Taso on niin hyvä, että hinta kestää vaikka tuplauksen.

Jo rappukäytävä antoi osviittaa hyvästä tasosta.

Córdoba kolahti sen verran syvälle, että päätin jäädä yksikseni kaupunkiin vielä pidemmäksi aikaa. Ikävä kyllä apartementoksemme oli jatkossa varattu, joten jatkoin lomailua majoittumalla keskustan hotelli Eurostars Patios de Cordobaan.

Neljän tähden hyvätasoinen, vasta remontoitu 2-hengen huone aamiaisella maksoi 77 euroa vuorokaudelta. Huone oli mukavan tilava, hyvin hiljainen ja aamiainen melko runsas. Tykkäsin myös kovasti hotellin alakerran patiosta, jossa oli iltaisin mukava istuskella tähtitaivaan alla viinilasillisen ääressä blogijuttua kirjoitellen. Toinen sisätilapatio sijaitsi hotellin aulan vieressä.

Kolmas onnistunut hotellivaraus oli rantakaupunki Nerjasta. MB Boutique Hotel oli kolmen tähden hotelli, jossa oli neljän tähden huone ja viiden tähden palvelu. 49 euron hintaan sain juniorisuiten, johon kuului 33 m2:n huonetila. Extraleveä kylpyamme, kaksi julmetun kokoista telkkua, playstation-asema videopeleineen, kahvikone, kylpytakki ja tohvelit sekä kaikki minibaarin tuotteet euron kappalehintaan lisäsivät viihtymistä. Hintaan sisältyi myös ihan hyvä buffet-aamiainen, joten voisinpa sanoa, että tämä hinta laatusuhde tuntui suorastaan hemmottelulta. Erikoista hotellilla oli, että se oli tarkoitettu vain aikuisille.

Katolla oli mukavat auringonottotilat poreammeineen.

Vaikka marraskuuta elettiin, Andalusiassa ei tarvinnut tinkiä myöskään keleistä. Kaksiviikkoisen matkarupeamani jokaisena päivänä aurinko helotteli taivaalla lämpötilan kivutessa parhaimmillaan (minulle tosin pahimmillaan) yli hellerajan.

Sopii kysyä, miksei matkustaisi manner-Espanjaan meidän talvikuukausina? Vähemmän turisteja, edullisemmat hinnat, mutta kelit pääosin kesäiset. Sopii ainakin minulle.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tunnelmallinen Córdoba on Andalusiaa aidoimmillaan

Kapeilla kujilla ja patioilla lähes kuulee flamencokenkien kopseen.

Reilut pari vuotta sitten reissasin Andalusiaa useamman viikon ajan. Tällöin tulivat tutuiksi Andalusian merkittävimmät kaupungit: iki ihana Sevilla, Granada ja Malaga. Yksi jäi joukosta kuitenkin käymättä, Andalusian neljänneksi suurin kaupunki Córdoba. Kaupunki tunnetaan erityisesti La Mesquita moskeijasta, joka on Granadan Alhambran ja Barcelonan Sagrada Familian jälkeen Espanjan kolmanneksi suosituin monumenttinähtävyys.

Tällä reissullani Aurinkorannikolle päätin korjata asian ja markustin Malagasta 160 kilometrin päähän Córdobaan katsomaan, miltä näyttää tämä vanha sivistyksenkehto, joka oli aikoinaan merkittävä kolmen kulttuurin ja kolmen uskonnon kohtaamispaikka. 152 eKr roomalaisten perustamassa Córdobassa voi nähdä rinnatusten merkkejä niin muslimien, kristittyjen kuin juutalaisten vaikutuksesta.

Córdoban historia ulottuu antiikin Roomaan ja itämaiseen mystiikkaan.

Noin tunnin junamatkan päästä Malagasta löysin todellisen Andalusian helmen. Córdoba ihastutti aitoudellaan, historiallaan, nähtävyyksillään ja ennen kaikkea tunnelmallaan. Vanhan juutalaiskaupunginosan kapeilla kujilla oli mukavaa kierrellä ja kurkistella vanhojen rakennusten sisäpihoille eli patioille. Tai sitten vain istuskella kauniiden talovanhusten reunustamille aukioille viinilasilliselle paikallisten elämänmenoa seurailemaan.

Córdoba oli valkoisia taloja ja kapeita kujia…ja kauniita patiopihoja ja aukioita.

Córdoba edusti minulle juuri sellaista aitoa Andalusiaa, jonka kaduille kuuluu flamencokenkien rytmikäs napse ja kitaran hakkaava staccato, surumielinen sointi ja käheä laulu. Córdoba hurmasi yhtä aikaa menneisyydellään ja vilkkaalla kaupunkielämällään. Piskuiset tapasbaarit, hyvinhoidetut puistot, taivaalla mollottava kuumaakin kuumempi aurinko ja mitä ihastuttavin majapaikka tekivät neljän päivän reissustani täydellisen.

Córdobassa kohtaa kaikkea sitä, mistä tietää olevansa Andalusiassa.

Córdobassa kannattaa ehdottomasti käydä Mesquitan moskeija-katedraalissa, jota rakennettiin kahden vuosisadan ajan vuosina 700-900. 856 pylvästä ja punaraidallista holvikaarta kannattelevat tuota hämmentävää rakennusta.

Kauaa ei moskeija kuitenkaan saanut historiansa aikana palvella muslimimaailmaa, sillä kristitty hallitsija Kastilian kuningas Ferninand III muutatti Mesquitan katedraaliksi 1236.

Voi tietysti miettiä raiskattiinko arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen moskeija muutattamalla se kristittyjen pyhätöksi ja tuomalla islamilaiseen arkkitehtuuriin sinne kuulumattomia asioita. Toisaalta tämä kahden uskonnon ja kahden kulttuurin kohtaaminen saman katon alla tekee siitä omaleimaisen. Ensin astut suureen moskeijasaliin ja hetken päästä löydät itsesi kultauksin koristellusta katedraalista. Ellei Mesquitasta olisi tehty kirkkoa, se olisi tänäkin päivänä maailman kolmanneksi suurin moskeija.

Ensin tulee moskeijaan…ja hetken päästä näyttää tältä.

Toinen nähtävyys missä kannattaa käydä on Alcázar de los Reyes Cristianos. Tässä maurilaisessa linnoituksessa ei itsessään minusta mitään kummempaa nähtävää ollut, mutta sen muurien sisään rakennettu puutarha on kaunis solisivine suihkulähteineen, vesialtaineen, kukkineen ja muotoon leikattuine pensaineen ja puineen. Viehättävä paikka etenkin kauniilla säällä.

Córdobaan pääsee Malagasta kätevästi sekä junalla (Maria Zamprano asema) että bussilla. Bussimatka kestää Alsa-liikenneyhtiön busseilla kaksi ja puoli tuntia ja maksaa aikuiselta noin 10-15 euroa/suunta.

Junalla pääsee reilussa tunnissa lippujen ollessa normijunissa kutakuinkin puolet bussilippua kalliimpia. Nopeita luotijunia kannattaa välttää, sillä yhdensuuntainen matka saattaa niissä maksaa jopa 50 euroa hengeltä. Bussi- ja juna-asema sijaitsevat niin Malagassa kuin Córdobassakin vierekkäin.

Majoituin Córdobassa hotelli Eurostars Patios De Córdobassa ja kertakaikkisen viehättävässä ja hyvin varustetussa uutukaisessa Apartamento entre Patios Valladaresissa. Kirjoittelen vielä myöhemmin lisää siitä, miten mukavahintaista majoitusta Andalusiasta löytää vilkkaimman matkailusesongin ulkopuolella.

Yksi tapa tutustua Córdobaan on hypätä hop on hop off -bussin kyytiin. Suurempi bussi kulkee keskustaa ympäröiviä pääkatuja, pienempi minibussi juutalaiskortteleiden kapeammilla kaduilla. 24 tuntia voimassaolevan lipun hinta oli 17 euroa (marraskuu 2017). Sama lippu käy molemmille linjoille.

Córdoba sai minut täpinöihin niin monella tapaa.

Córdobaan kannattaa ehdottomasti mennä. Nähtävää riittää useammaksi kuin yhdeksi päiväksi, joten kaupungille kannattaa varata aikaa päiväreissua pidempään.

Lisätietoja bussiaikatauluista löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/bus-schedules

ja juna-aikatauluista täältä: https://renfe.spainrail.com/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Fuengirolan Ruta de la Tapa – gourmet-tapaksia pilkkahinnalla

Jos satut törmäämään Ruta de la Tapa -mainokseen ravintolan ikkunassa, älä jätä maistamatta teemapäivien kiinnostavia erikoistapaksia.

Olen törmännyt eri puolilla Espanjan kaupunkeja Ruta de la Tapa eli tapaskierros teemaviikkoihin. Jutun ideana on, että tapahtumaan osallistuvat ravintolat suunnittelevat oman erikoistapaksen, jota on saatavana vain teemapäivien aikana.

Vuonna 2017 Ruta de la Tapa järjestetään Fuengirolassa jo yhdeksännen kerran. Jälleen kerran tapahtuman teemana on erotiikka. Tosin ihan kaikkien testaamieni tapasten erotiikka ei minulle ihan auennut, mielikuvituksen puutetta ilmeisesti. Mutta se täytyy sanoa, että viisi maistamaani tapasta olivat kerrassaan hyviä. Omaksi suosikikseni nousi Charolais Bodegan tapas, joka oli herkullinen kuin mikä.

Hinta laatusuhde näillä tapahtuman pikkuannoksilla on käsittämättömän hyvä. 2,5 euron hintaan saa sekä tapaksen, että valitsemansa juoman (olut tai viini). Normaalisti viinilasillinen maksaa tuon 2,5 euroa, joten itse tapasta voi pitää lähes ilmaisena.

Tapahtumaan osallistuu Fuengirolassa tänä vuonna peräti 77 ravintolaa. Ruta de la Tapa- ravintolat tunnistat oheisesta ikkunamainoksesta ja monilla ravintoloilla näytti olevan myös ulkopuolella punaisia sydämenmuotoisia ilmapalloja merkkinä mukanaolosta.

Turistitoimistosta sekä tapahtumaan osallistuvista ravintoloista voit pyytää Ruta de la Tapa passin (tapaporte). Jokaisesta maistamastasi tapaksesta saat ravintolan leiman passiin. Kun olet kerännyt kymmenen leimaa, passin voi palauttaa Fuengirolan matkailutoimistoon. Passin palauttaneiden kesken arvotaan melkoisen hyviä palkintoja, kuten esim. moottoripyörä tai kahden hengen Välimeren risteily.

Ruta de la Tapa päättyy Fuengirolassa 19.11., joten eroottisia tapaskierroksia ennättää vielä hyvin tekemään.

Ennätin tänä vuonna maistelemaan myös Malagan vastaavan tapahtuman luomuksia. Malagassa tapahtumaa sponsasi ilmeisesti Victoria olut, sillä juomaa ei voinut valita, vaan kaikkiin annoksiin sisältyi pikkupullo kyseistä juomaa.

Yksi Malagan suosikikseni nousi La Medusan osteriannos. Tosin paljoa eivät jääneet jälkeen myöskään Puro Pescaiton chilisimpukat.

Malagassa tapahtuman nimi on Málaga de Tapeo ja sitä vietettiin 26.10. – 5.11.2017 välisenä aikana. Tämän vuoden teemana oli ”Finger Food”. Myös Malagassa tämä tapahtuma on jokavuotinen.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

10 hyvää syytä viettää talvi Fuengirolassa

Voiko 30 000 Costa del Solilla asuvaa suomalaista, pääosin Fuengirolassa talvea viettävää suomalaista olla väärässä? Onko Costa del Solin suomikaupunki muuta kuin pelkkä turistihelvetti?

Terveisiä Fuengirolasta. En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tällaista juttua. En voinut aiemmin ymmärtää suomalaisia, jotka matkaavat sankoin joukoin useiksi kuukausiksi Espanjan aurinkorannikon Fuengirolaan. Mitä ihmeen järkeä on mennä ulkomaille kaupunkiin, jossa törmää suomalaisiin ja suomalaisuuteen joka kadunpätkällä?

Mutta niin kuin monessa muussakin asiassa, asioilla tuppaa olemaan puolensa. Suomalaisen talvipakolaisen arki voi olla jotain ihan muuta kuin karaokea ja halpaa olutta Suomi-baarissa.

Ensi kosketukseni Fuengirolaan, asukkaille tuttavallisemmin Fugeen, sain pari vuotta sitten. Veljeni ja hänen vaimonsa päätyivät samaan ratkaisuun kuin nuo tuhannet muut suomalaiset. Suomen talvi vaihtui Andalusian auringon alle nyt jo kolmatta vuotta.

Ilman näitä läheisiäni Fuengirola olisi tuskin koskaan valikoitunut matkakohteekseni. Olin kovin ennakkoluuloinen kaupunkia kohtaan. Kun reilu pari vuotta sitten tein ensimmäisen matkani tänne, Fuge oli juuri sellainen kuin osasin odottaa. Kolme neljästä vastaantulijasta oli turisti, useimmiten suomalainen. Kaljansa sai tilata silkalla suomen kielellä, Juhla-Mokka -pakettinsa ostaa Suomi-kaupasta ja sielunhoitoa sai suomalaisesta seurakuntakeskuksesta.

Nyt tulin kaupunkiin jo kolmatta kertaa. Helsinki oli lähtiessäni räntäsateen ja tuivertavan tuulen kourissa. Neljän ja puolen tunnin päästä lokakuinen pimeys ja loska vaihtuivat auringon hellivään lämpöön. En enää oikein muistanutkaan miltä sininen taivas näytti. Hymyilytti. Valo ja lämpö tuntuivat kerrassaan hyvältä. Muistin, etten ollut käyttänyt päälle pukemaani kesämekkoa koko viime kesänä. Ei ollut tarvetta.

Näinä päivinä olen ruvennut tarkastelemaan Fuengirolan suomalaiselämää toisella tavoin. Sanomattakin on selvää, että kaltaiselleni kesän lapselle Espanjan aurinko voittaa aina Suomen talven kylmyyden ja pimeyden. Mutta onko sittenkin jotain järkeä siinä, että Espanjassa asiat hoituvat omalla äidinkielellä ja arki voi halutessa olla ainakin osin suomalaista? Mitä muuta Fuge tarjoaa loma-asukkaalle?

Syy 1: Ilmasto

Kuinka paljon mukavampaa on ollutkaan aloittaa aamu auringon paisteessa kuin räntäsateessa. Täällä ei tarvitse värjötellä pakkasessa, eikä pukea päälle pitkiä kalsareita ja toppatakkikerroksia. Kotisuomessa sää kahlitsee meidät mökkeihimme valtaosaksi vuotta. Täällä terassikelit jatkuvat koko vuoden ja elämää eletään pääosin ulkosalla.

Syy 2: Suomenkielinen palvelutarjonta

Espanjaa osaamattomalle (tai ylipäätään kielitaidottomalle) eläminen Fuengirolassa on helppoa. Omalla äidinkielellä onnistuu niin asunnon vuokraus, espanjan opiskelu kuin lääkärissä käynti. Yleensä tätä asiaa arvostaa eniten silloin, kun ongelmia tulee esiin. Umpiespanjassa ei välttämättä pärjää edes englannilla, mutta Fuengirolassa normiarjessa jopa pelkällä suomenkielellä. Jos tiukemman paikan tullen kaipaa tulkkia, suomi-espanja tulkkauspalveluita on saatavilla kohtuuhintaan.

Syy 3: Harrastusmahdollisuudet

Fuengirolassa toimii meidän kansanopistoa vastaava suomalainen Sofia-opisto, jonka kursseilla voi opiskella vaikkapa espanjaa tai kuvataiteita, harrastaa liikuntaa tai osallistua taideluennoille ja retkille. Lisäksi suomalaisella seurakuntakeskuksella ja erilaisilla yksityisillä toimijoilla on alueella monenmoista harrastus- ja kerhotoimintaa. Jos opiskelu-tai harrastushaluja on, tässä kaupungissa se ei ainakaan kaadu kielitaidottomuuteen.

Syy 4: Sosiaalinen elämä

Yksin tai kaksistaan olo pelkästään puolison kanssa voi pidemmän päälle käydä tylsäksi. Välillä sitä kaipaa ympärilleen myös sosiaalista elämää ja muita ihmisiä. Jos kielitaito on kouluenglannin tönkkötasolla, sillä ei kovin lennokkaita keskusteluja käydä. Suomalaiset ympärillä eivät tässä kohtaa enää tunnukaan rasitteelta vaan mahdollisuudelta. Liekö auringolla oma osuutensa, sillä kuulemani mukaan täällä tutustuu uusiin ihmisiin paljon helpommin kuin kotisuomessa.

Syy 5: Matkustusmahdollisuudet

Fuengirolan keskeinen sijainti tarjoaa erinomaiset kulkuyhteydet joka puolelle. Malaga on aivan vieressä ja sitä kautta pääsee kätevästi mm. Andalusian mielenkiintoisiin kaupunkeihin kuten Sevillaan, Granadaan ja Górdobaan, luotijunalla pidemmällekin. Tai lentäen, mihin nyt sitten haluaakaan. Espanjassa operoi useita halpalentoyhtiöitä, joten aina matkustaminen ei ole hinnastakaan kiinni.

Tai sitten voi ilahduttaa arkea päiväretkellä ihastuttaviin Andalusian valkoisiin kyliin. Bussilla pääsee Fuengirolastakin moneen paikkaan. Aito Espanja on lähempänä kuin uskoinkaan.

Syy 6: Hintataso

Ruokakorin hinta Espanjassa on noin 30-40 % Suomea halvempi. Jos miettii kuinka suuri osuus ruokamenoilla on elinkustannuksista, on helppoa ynnäillä kuinka paljon halvemmaksi eläminen täällä tulee. Myös ulkona syöminen ja juominen on jopa yli puolet Suomea halvempaa. Käynti Mercadonassa saa ihmettelemään kuinka paljon enemmän samoilla euroilla saakaan.

Syy 7: Ruoka ja viini

Itse arvostan tätä seikkaa korkealle. Espanjalainen ruoka on hyvää ja raaka-aineiden runsaus ja laatu loistavaa. Kun katsoo hallien ja markettien tuoreiden kalojen ja merenelävien valikoimaa, voi vain kuvitella, miten hauskaa olisikaan, jos voisi päivittäisostoksensa tehdä noilla tiskeillä. Eikä voi kiistää, etteivätkö vihannekset ja hedelmät maistu paremmalle. Puhumattakaan siitä, että ollaan merkittävässä viinimaassa. Viininystävää hemmotellaan niin laadussa kuin hinnoissa. Join tänään ravintolassa todella hyvää valkkaria hintaan 3 euroa lasi. Eikä kukaan kysynyt senttimäärää 🙂

Syy 8: Liikunnan lisääntyminen

Itse olen melkoinen fiilisliikkuja. Aurinkoinen keli ja merenranta nostattavat kummasti enemmän lenkkeilyhaluja kuin räntäsade tai jäinen pakkaskeli. Fuengirola on maastoltaan tasaista ja rantakatua pitkin pääsee lenkkeilemään tai pyöräilemään kymmeniä kilometrejä. Aamulenkillä ei voinut olla törmäämättä kymmeniin ellei satoihin lenkkeileviin eläkeläisiin. Voisinkohan itse olla joskus yksi heistä?

Lentokoneessa tapaamani jo 20 vuoden ajan Fuengirolassa talviaan viettänyt suomalaisrouva kertoi myös alueen loistavista vaellusmahdollisuuksista. Metsäsuomalainen pääsee täälläkin luonnonrauhaan.

Syy 9: Helppo tulla

Malagaan on useita lentovuoroja päivittäin eikä lentoaika ole kuin noin neljä ja puoli tuntia. Malagan lentokentältä taas pääsee paikallisjunalla kätevästi Fuengirolaan vajaassa puolessa tunnissa.

Eikä jää tulo myöskään majoituksesta kiinni. Kaupungissa on useita huoneistoja ja taloja vuokraavia yrityksiä (myös suomalaisia) joiden lisäksi monet yksityiset tarjoavat niin lyhyt- kuin pitkäaikaista majoitusta eri sivustoilla.

Syy 10: Elämänlaadun paraneminen

Ehkä tähän voisi kiteyttää kaikki edelliset kohdat. Uusi maa ja arjen monet kiinnostavat mahdollisuudet saavat elämän nousemaan uudelle tasolle. Jokainen päivä voi olla uusi mielenkiintoinen seikkailu. Auringolla ja valolla on myös selkeä vaikutus mielialaan. Vastaani tuli enemmän hymyileviä ja hyväntuulisia ihmisiä kuin omassa kotikaupungissani koskaan.

Makeaako mahan täydeltä vaiko vain hetken kuplivaa riemua?

Kun tarkemmin ajattelee, Fuengirola ei ole ollenkaan hassumpi paikka talvikuukausien viettoon. Sujuvaan arkeen tarvitaan muutakin kuin kiinnostava lomakohde hyvine ravintoloineen ja mielenkiintoisine nähtävyyksineen. Eräs Fuengirolan suomalainen tokaisi, että kyllä elämä Fugessa aina kotiolot voittaa –  joka ikinen päivä. Siinä ehkä se asian juju.

Jään kaipaamaan auringonpaisteisia aamulenkkejäni merenrannalla. Haaveilen siitä, että se voisi joskus olla myös omaa arkeani.

Onko sinulla kokemuksia asumisesta Fuengirolassa?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Intohimon hetki Granadassa

”Deep song always sings in the night.” – Federico Garcia Lorca

Selailin tänään vanhoja matkakuviani ja pydähdyin erään kuvasarjan kohdalla. Hassua miten voimakkaasti muistan vieläkin tuon marraskuisen hetken ja ja sen aiheuttaman innon ja intuition sekaisen kihelmöinnin.

Kiertelin eläväisen Granadan katuja ja jäin sattumalta seuraamaan erään flamencoryhmän katuesitystä. Hyvä niin, sillä se mahdollisti hienon tunnepitoisen elämyksen. Hetken hurmion.

Katu oli kuuma auringon paahteesta. Kivetystä rummuttivat flamencokenkien korkojen hakkaava staccato. Solistin rouheasta äänestä heijastui eletty elämä ja kitaran rytminen sointi antoi raamit tälle hekumalliselle vuoropuhelulle.

Melankolia ja suru vaihtuivat äkisti riehakkuuteen ja tulisuuteen. Tuskaa seurasi nautinto ja hurmio. Kiihkeää tunnelmaa säestivät napakat taputukset ja olé-huudot. Kitaristi, laulaja ja kolme tanssijaa kävivät jännitteistä vuoropuhelua, joka siirsi katsojan tunnetilasta toiseen. Tajusin tuossa hetkessä kuinka hieno tanssi flamenco onkaan.

En muista onko koskaan aikaisemmin mikään esitys pystynyt välittämään minulle niin suurta intohimoa ja tunnelatausta kuin tuo näkemäni nuorten tanssijoiden ja muusikoiden spontaani esitys. Mietin jälkeen päin, miten samassa hetkessä voi olla mukana niin suurta voimaa ja herkkyyttä, samaan aikaan läsnä rakkautta, vihaa ja spontaania iloa.

Luin aikoinani Jason Websterin kirjan Duenden, mikä kertoi nuoren miehen kamppailusta Andalusian mustalaisleireissä hänen yrittäessään oppia taitavaksi flamencokitaristiksi. Matkaa tehtiin välillä sormet verissä mielipuolisella raivolla. Duende oli matkassa.

Espanjalaisesta mytologiasta peräisin olevaa sanaa duende on vaikea selittää. Ehkä se merkitsee jotain sisältä kumpuavaa syvää intohimoa, mystistä ilmaisuvoimaa ja tunnetilaa.

Tuo hetki Andalusian sydämessä, flamencon synnyinsijoilla, oli duendea. Se oli enemmän kuin esitys. Se oli esitys, jolla oli sielu. Vähän niin kuin elämä itse.

Toivon, että joku päivä voin matkustaa Granadaan uudelleen. Vuoropuheluni tuon kaupungin kanssa jäi muutenkin kesken. Haluaisin löytää sen uumenista uusia elämän makuisia rytmejä. Eksyä Albaicin kapeille kujille ja sen hämyisiin flamencoluoliin.

Elämään tarvitaan aina silloin tällöin palanen duendea. Jotta tietää olevansa hengissä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Fuengirola on saanut oman gastrotorin

On ilmeisesti jäänyt joulusta syöminen sen verran päälle, että tekee mieli kirjoitella enemmänkin ruoka-aiheisia juttuja. Kelasin tuossa äskettäin joulukuisia kuvia Costa del Solin matkaltamme ja muistin mukavan ruokapaikan Fuengirolasta.

Reissatessani eri puolilla Espanjaa olen törmäillyt etenkin suuremmissa kaupungeissa ns. gastrotoreihin. Kyse on pääosin entisiin kauppahalleihin rakennetuista ruokatoreista, joissa on erilaisia pieniä herkkukeitaita, ravintoloita, baareja ja kahviloita. Tarjolla olevasta annista voi koota mieleisensä kokonaisuuden ja nauttia ateriansa ja juomansa missä tahansa hallirakennuksen pöydistä.

Ilokseni huomasin, että Fuengirolan keskusta oli saanut viime vuoden alkupuoliskolla oman ruokatorinsa Gastromercado Galerían. Tällä hetkellä torin tarjonnasta huolehtii 12 standiä, joista löytyy mm. tapaksia, mereneläviä, sushia, tuorepastaa, hampurilaisia, Iberico-kinkkua, juustoja, leivonnaisia, unohtamatta tietenkään espanjalaisia viinejä.

IMG_0370IMG_0304IMG_0366

Lähiruoka tuntui täälläkin olevan kunniassaan. Syömämme katkaravut ”gambas pil pil”, kokolihahampurilaiset ja jälkiruokaleivokset olivat kaikki kerrassaan herkullisia. Erityisesti hampurilaiset olivat niin maukkaita, että lihanhimossa jäivät kuvaamatta. Kyseisen lihakaupan Primeatin tuotteet näyttivät muutenkin aikamoisen herkullisilta. Mukava lisä olivat ns. tapaksiksi sopivat minihampurilaiset.

Hintataso oli ehkä lähempänä keskitasoa, ei hirmu halpaa, muttei mitenkään kallistakaan tasoon nähden. Annokset valmistettiin tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista. Monella kojulla näytti olevan päivän tarjouksia.

IMG_0367IMG_0369IMG_0372

Galería on mukava ja eläväinen paikka myös piipahtaa pelkästään lasilliselle. Torilta löytyi niin viinibaari kuin erillinen drinkkibaari.

Halliin on sisäänkäynti molemmista päädyistä sekä Calle de Espanalta että Calle de Cervantesilta. Gastromercado Galería on avoinna joka päivä sunnuntaista torstaihin klo 12-24, perjantaisin ja lauantaisin klo 12-01.

Fuengirolan ”oikea” keskusta on muutenkin hyvästä ruuasta kiinnostuneelle matkaajalle oiva alue. Plaza Chinorrosin ja Plaza de la Constitutionin aukioiden ympäristöstä löytyy paljon paikallisia ravintoloita, joissa on hyvä hintalaatusuhde. Jos olet lounasaikaan liikkeellä (ennen klo 16:sta) tutkaile erityisesti ”Menu del día” tarjontaa eli päivän lounasmenuita. Kolmen ruokalajin lounas viineineen irtoaa usein hyvin kohtuulliseen hintaan.

http://mercadolagaleria.com/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hotelliarvostelu: Benalmádenan Vincci Selección Aleysa

Sanoimme toisille Tahdon 20 vuotta sitten. Viiden tähden matkaa juhlistettiin viiden tähden palveluilla.

Halusimme viettää 20-vuotishääpäiväämme hyppäämällä muutamaksi päiväksi arjen yläpuolelle ihan vain kahdestaan ”honeymoonia” viettämään. Muutaman päivän luksuslepoloma ilman mitään ihmeempää tekemistä tuntui tässä kohtaa hyvältä. Mieli teki edes vähän lämpöisempään ja koska lomaa oli vain viikon verran, lomakohde mahdollisimman lyhyen lentomatkan päässä viehätti.

Näillä kriteereillä päädyimme etsimään sopivaa hotellia Espanjan aurinkorannikolta. Vaikka sielläkin elettiin talviaikaa, mitä todennäköisemmin onnistuisimme hyvällä tuurilla saamaan edes muutaman aurinkopäivän. Kumpikaan meistä ei kaivannut varsinaisia rantakelejä, enemmänkin sellaista lempeää ulkoilusäätä.

Sen lisäksi, että toivoimme hotellilta hyvää tasoa, halusimme hotellin mahdollisimman läheltä merta ja huoneen täydellisellä merinäköalalla. Jos jotain rakastan lomillani, niin merinäköalaa ja aaltojen humun kuuntelua. Ihan sama satoiko vai paistoi, voisin istua parvekkeella tai terassilla tunti tolkulla vain merta tuijotellen. Meri on minusta totaalisen lumoava ja ääni, joka tulee maininkien iskeytyessä rantaan, on koukuttavaa.

Voisinko ensi kerralla vuokrata vain tällaisen rantatuolin?aleysa2aleysa9

Löysimme Benalmádenasta viiden tähden hotellin Vincci Selección Aleysan. Tämä pieni vain 35 huoneen boutique-hotelli oli saanut erinomaista palautetta asiakkailtaan ja kuvien perusteella se näyttikin mainiolta. Ennen kaikkea sijainti meren äärellä oli loistava.

Siispä muutamaa viikkoa myöhemmin Aleysan auto nouti meidät lentokentältä ja hetken päästä istuimme hotellin ravintolassa nauttimassa hyvästä aamiaisesta ja ihanaisesta merinäköalasta. Oli vasta aamupäivä ja huoneemme ei ollut vielä valmis. Siksi meidät johdatettiin hotellin tarjoamalle aamiaiselle huonettamme odottamaan. Ja tämähän meille passasi. Tästä ensimmäiset tähtöset.

aamiainenleysa8vincchi2

Olimme varanneet hieman tilavamman superior-huoneen, mikä rehellisesti sanottuna näytti kuvassa paremmalta ja suuremmalta. Olikohan neliöihin laskettu mukaan myös ulkoterassin pinta-ala? Huoneemme oli ihan ok, tasokas, muttei minusta yltänyt viiden tähden tasolle. Sisustus oli hyvätasoisen hotellihuoneen perustasoa, mutta mitään ekstraa siinä ei ollut. Myöskään sänky ei ollut sellainen houkuttelevan pullea hotellisänky kuin tasokkaalta hotellilta odottaisi. Huoneelle neljä tähteä.

koristeluvincchi3aleysa10

Kylpyhuone taasen oli suurehko. Molemmille oli omat altaat ja kerrankin oli kaikille purkeille ja purnukoille riittävästi laskutilaa. Amme oli myös kiva. Sekä suihku että wc olivat erillisten lasiovien takana. Kylpyhuoneesta löytyivät paksut kylpytakit ja tossut. Kylpyhuoneelle viisi tähteä.

Hotelli on rakennettu rinteeseen ja huoneemme sijaitsi alemmalla tasolla lähimpänä merta. Mietin aluksi, olisiko ylempi parvekkeellinen huone ollut parempi, mutta myöhemmin huomasin sijainnin olevan mitä parhain. Tilavan terassin lisäksi meillä oli erikseen toiset aurinkotuolit terassin edessä viheralueella, jotka muuten käytiin laittamassa valmiiksi jokaisena aamuna. Selkänojat ja varjot nostettiin pystyyn ja uudet pyyhkeet odottivat käyttäjäänsä.

Meri oli heti alapuolellamme ja ”oma” uima-allas vain muutaman askeleen päässä. Oma siksi, että hotellissa oli nyt hiljaisempaa, eikä uima-altaalla ollut juurikaan koskaan ketään. Kiva käydä väliin pulahtamassa ihan omassa rauhassa. Hotellin suurempi uima-allas ja poreallas olivat seuraavalla ylemmällä tasolla. Uima-altaat olivat käytettävissä 24/7.

aleysa8aleysa7aleysa3aleysa

Hotellin aamiainen oli erinomainen. Buffet-pöydistä löytyi lähes kaikki toivottava (paitsi niitä tuoreita vihanneksia, joita espanjalaisissa hotelleissa jää aina kaipaamaan). Kaikenlaisen makean määrä vähän kummastutti, vähempikin kakkumäärä olisi riittänyt. Pöydissä oli lisäksi aamiaismenut, joista sai tilata erilaisia lämpimiä annoksia. Variaatioita oli melko runsaasti, joten jokaiselle aamulle löytyi aina uusi ateria.

Aamiaiset olivat meille juhlaa tässä hotellissa. Koska Vincci Selección Aleysa on pieni hotelli, tunnelma aamiaisella oli hyvin rauhallinen. Taustalla soi miellyttävä klassinen musiikki, henkilökunta huolehti pöytään heti tuoretta kahvia ja mikä parasta: aamiainen oli ihanaa päättää lasilliseen cavaa (no hyvä on, joskus ehkä meni kaksikin). Mukava lisä oli sunnuntaiaamun suklaaputous, jossa sai dippailla hedelmiä, mansikoita tai vaahtokarkkeja. Vastapuristetusta tuoremehusta vastasi kone, joka automaattisesti puolitti appelsiinit, puristi ne ja valmis 100 % hedelmämehu valui mehusäiliöön.

Tänä aamuna välimerellinen aamiainen.aamiainen2cavaa

Aamiaista sai joka aamu klo 11 asti ja tarvittaessa vaikka pidempään. ”We are really flexible” – ”olemme hyvin joustavia”, ilmoitti eräs tarjoilijoista. Aamiaisen saattoi siis halutessaan nauttia eräänlaisena brunssina. Aamiaiselle ja miljöölle viisi tähteä ja miinus vihannesten puuttumisesta.

Ravintolan tasosta emme muuten osaa mitään sanoa. Ruokalista vaikutti melko tylsähköltä tämän tasoiseen paikkaan ja siksi se jäi meiltä väliin.

Viisi tähteä ansaitsee hotellin huomioiva ja ystävällinen palvelu. Kaikkeen tarvitsemaamme reagoitiin heti ja henkilökunta todella välitti siitä, että asiakkaat viihtyvät. Huoneiden siivous ei olisi voinut olla enää parempaa ja sängyt käytiin joka ilta laittamassa valmiiksi. Lisäksi sängylle jätettiin iltaisin suklaamakeisia ja seuraavan aamun sääennuste. Pieniä, huomaavaisia eleitä.

Pidin kovasti Aleysan hienostuneesta ja lämpimästä tunnelmasta. Hotelli oli sopivan tasokas, muttei liian hieno. Siellä oli ennemminkin kodikas tunnelma, johon oli helppo sopeutua ja kokea viihtyvänsä. Ei tarvinnut tuntea itseään väärin pukeutuneeksi tai ulkopuoliseksi. Hotellista puuttui pönötysmeininki, enempikin fiilis on sellaista letkeää lomachillailua.

Picnic terassilla. Köyhän versio: omasta pullosta samppanjaa muovimukista nauttien.piknikvincchi4

Viimeisenä iltana alkoi puskea eroahdistus. Tähänkö tämä ihanuus on nyt pakko päättää? Katsoimme toisiamme ja tiesimme vastauksen: otetaan vielä yksi yö lisää.

Superior-huoneen vuorokausihinta aamiaisella vaihteli 200 euron molemmin puolin. Kokonaisarvio hintalaatusuhteesta 4 ½ tähteä. Menisimme uudelleen, jos hotelli sijaitsisi jossain muualla kuin Benalmádenassa, jolle ei juuri tähtiä heru. Siitä voit lukea täältä. Tosin tällaisissa hotelleissa alkaa tuntumaan, ettei sillä lomakohteella niin väliä olekaan. Ripaus luksusta on joskus paikallaan.

Lähtisitko kanssani yöuinnille?uimaanvincchiAleysa4

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.