Browsing Category

Aasia

Vettä elefanteille – päivä norsunhoitajana Pohjois-Thaimaassa

En ole koskaan kokenut suurta mielenkiintoa Thaimaata kohtaan. Osittain varmaan siitä syystä, etten pidä ylettömistä helteistä, en auringonotosta enkä rantaelämästä. Oma tieni Thaimaahan vei norsujen kautta. Eksyin Pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa olevan norsufarmin nettisivuille ja kuinkas siinä kävikään. 50-vuotissyntymäpäivääni vietin norsujen parissa kyseisessä paikassa.

Patara Elephant Farm on Thaimaan Chiang Maissa sijaitseva norsureservaatti, jonka tavoitteena on pelastaa kaltoin kohdeltuja norsuja sirkuksista, eläintarhoista tai ankeista oloista turistibisneksestä. Yrityksen perustajalla Pat Tungpakenilla oli missio tehdä jotain uhanalaisen Thaimaan norsun puolesta ja edesauttaa norsujen lisääntymistä. Vuonna 2001 hän hankki ensimmäiset hoidokkinsa ja vierailuhetkellämme farmilla oli 55 norsua, joista osa elää puolivillinä alueen metsissä.

Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla Thaimaassa (silloisessa Siamissa) vaelsi yli 100 000 norsua. Jatkuva sademetsien hakkaaminen kavensi norsujen elinympäristöjä ja suuri osa näistä voimakkaista eläimistä joutui ihmisen avuksi metsätöihin. 1989 Thaimaan hallitus kielsi sademetsien hakkuut, jolloin tuhansia metsätöissä käytettyjä työnorsuja jäi “työttömiksi” ja heitteille. Osa näistä eläimistä päätyi koulutettavaksi kasvavan turismin ja sirkuksen tähdiksi. Koulutus oli usein hyvin väkivaltaista ja epäinhimillistä. Perinteinen koulutusmetodi vielä tänäkin päivänä on sulkea norsu pieneen häkkiin ja kiduttaa sitä lyömällä, pistelemällä, nälällä ja janolla. Näin saadaan eläin alistettua ihmisen tahtoon. Kova hinta siitä, että saadaan villieläin pelaamaan palloa tai maalaamaan tauluja turistien iloksi.

Kukaan ei tiedä Thaimaan norsujen tarkkaa määrää, mutta erään arvion mukaan kesytettyjä norsuja maassa on reilu 4000 ja villejä enää noin 1500. Surullisinta on, että yhä edelleen Thaimaan norsukantaa vähentää salametsästys. Uskomus saada seksuaalista voimaa norsunlihasta sekä norsunluun takia tapahtuva salametsästys ovat vähentämässä jo ennestään pientä kantaa. Norsuja myös pyydystetään salaa koulutettaviksi showeläimiksi.

Pataran norsufarmi kerää varoja toimintaansa ohjelmalla ”Elephant owner for a day”, jossa noin 150 euron maksua vastaan pääset huolehtimaan norsun hoidosta yhden päivän ajaksi. Turistien määrää tilalla rajoitetaan, joten hyvissä ajoin kannattaa olla yhteyksissä, jos farmille halajaa. Kansainvälisessä ryhmässämme oli seitsemän ”norsunhoitajaa”.

Aamiaista hoidokilleni.

Aamiaista hoidokilleni.

This way, please.

This way, please.

Täällä tarvittiin selänpesijää.

Täällä tarvittiin selänpesijää.

Pieni jännitys oli pinnassa, kun mieheni kanssa saavuimme farmille. Ensimmäiseksi jouduimme allekirjoittamaan sopimuksen, että olemme alueella täysin omalla vastuullamme ja ymmärrämme täysin, että villieläinten kanssa työskentelyyn saattaa liittyä loukkaantumisen tai jopa kuoleman riski. Täytyy myöntää, että tässä kohden tulin ajatelleeksi, että onkohan tämä ihan viisasta.

Ensimmäiseksi saimme kuulla mielenkiintoista tietoa norsujen elämästä. Tämä maailman suurin maaeläin tarvitsee paljon ravintoa ja se käyttää päivästään noin 18-20 tuntia syömiseen, nukkumiseen vain noin neljä tuntia. Ravintoa norsu syö yhden päivän aikana noin 10 % elopainostaan eli täysikokoinen norsu saattaa syödä yli 200 kg päivässä.

Norsu on hyvin herkkä eläin. Ruumiin herkin kohta ovat jalkapohjat, joilla se tuntee pienimmätkin värähtelyt. Tästä hyvänä osoituksena oli Thaimaan tsunamin aikaan norsujen joukkopakeneminen vuorille ennen hyökyaallon iskemistä. Kärsä toimii niin norsun sormina kuin nenänä. Kärsällä se tarttuu ravintoon, tunnustelee ympäristöään ja haistaa hyvin tarkasti. Norsulla on muuten pisin tiineysaika kaikista nisäkkäistä. Se kantaa poikastaan peräti noin 2 vuotta.

Saimme vielä ohjeita norsun käsittelyyn ja tietoa siitä, miten lukea eläimen eleitä ja käyttäytymistä. Opettelimme myös muutaman thaikielisen käskysanan, jotka elefantit tunsivat. Päällemme puimme vielä ponchot, joista norsut tunnistivat hoitajansa ja sitten olimmekin valmiit kohtaamaan omat hoidokkimme. Apunamme ja vähän turvallisuutemmekin perään katsojina toimi kunkin norsun oma vakituinen hoitaja – mahout.

Norsunhoitajan päivä alkoi syöttämisellä, juottamisella ja eläimeen tutustumisella. Kannoin omalle hoidokilleni tarjolle banaanikoreja ja bambua, jotka upposivat suureen suuhun alta aikayksikön. Tuntui huikealta olla niin lähellä ja koskettaa tuota valtaisaa eläintä. Puhdistimme hoidokkimme ja seuraava etappimme oli viedä norsut maastoon ratsastamalla ne joelle.

Kuinka monta thaimiestä tarvitaan saamaan yksi täti-ihminen norsun selkään?

Kuinka monta thaimiestä tarvitaan saamaan yksi täti-ihminen norsun selkään?

Apua, apua, missä on ohjauspyörä?

Apua, apua, missä on ohjauspyörä?

Miten täällä kestää?

Miten täällä kestää?

Vaikka en ole erityisen innostunut turistien norsuilla ratsastamisesta, ajattelin että ehkei tämän täti-ihmisen paino yksistään norsua liiemmälti rasittaisi. Ikävä kyllä monet olivat joutuneet aiemmassa elämässään raatamaan pitkiä päiviä ilman riittävää lepoa ja monilla yksilöillä oli selkävikoja painavien turistikorien kantamisesta. Tosin hieman vaikeuksia oli minun saamisessani vajaan kolmen metrin korkeuteen, mutta paikallisten avustajien ja kärsivällisen hoidokkini avustuksella siinä onnistuttiin. Totta puhuen hieman oli orpo olo istua korkeuksissa jalat elefantin korvien alla ja yrittää samalla pitää tasapainoa epätasaisessa maastossa. Siinäpä sitten seitsemän aikuisen norsun ja yhden poikasen karavaanimme vaelsi maastoon kohden jokea, jonne veimme norsut kylpemään. Jossain vaiheessa mielessäni käväisi huoli siitä, mitä kaikkea sademetsän oksistoista saattaisikaan pudota päälleni….

Eläimet odottivat selkeästi innolla kylpemään pääsyä, sillä joen lähestyttyä askeltahti alkoi selvästi nopeutua. Virallisten norsunhoitajien avulla saimme eläimet veteen ja meillä varahoitajilla alkoi norsujen peseminen. Juuriharjoilla jynssäsimme hoidokkimme joka puolelta, ja totta tosiaan, näiden jättiläisten ruttuisessa nahassa riitti pinta-alaa mitä rapsuttaa. Norsuni selvästi nautti harjaamisesta ja kyhnyttämisestä. Se seisoi vedessä tyytyväisenä ja töräytteli aina silloin tällöin kärsällään. Tuntui melkoisen lystikkäältä istua norsun selässä keskellä jokea, jynssätä sen leveää selkää ja kaataa pajukorilla vettä päälle. Varmasti kokemus, jonka tulen muistamaan aina.

Mennäänkö porukalla uimaan?

Mennäänkö porukalla uimaan?

Vähän erilaista pyykättävää.

Vähän erilaista pyykättävää.

Tässähän voisi pulahtaa itsekin.

Tässähän voisi pulahtaa itsekin.

Meillä olisi ollut mahdollisuus ratsastaa norsumme vielä takaisin. Jalkani olivat ratsastuskokemuksesta kuitenkin sen verran höttöä, että rapsutin elefanttini kärsää kiitokseksi, toivottelin sille paljon hyviä vuosia ja annoin mahoutin viedä norsuni takaisin laidunmailleen.

Päiväpiknikin jälkeen menimme vielä katsomaan viimeisillään tiineenä olevaa norsua sekä farmin uusinta tulokasta: 3-viikkoista norsuvauvaa. Emonsa jaloissa pyörivä villi pörröpää, on varmasti hellyttävin ja hassuin otus mitä olen koskaan nähnyt.

Ruokahetki äitin kanssa.

Ruokahetki äitin kanssa.

Kaksi pientä elefanttia marssi näin.

Kaksi pientä elefanttia marssi näin.

Maailman ihastuttavin otus.

Maailman ihastuttavin otus.

Nyt iski väsymys.

Nyt iski väsymys.

Kahden vuoden odotus pian takana. Siellä se pikku vauva potkii aika rajusti.

Kahden vuoden odotus pian takana. Siellä se pikku vauva potkii aika rajusti.

Päivä norsufarmilla oli huikea ja varmasti yksi ainutlaatuisimmista matkakokemuksistani. Oli hienoa viettää päivä noiden jättiläisten parissa ja tuntea villieläimen läheisyys ja kosketus. Toisaalta eräänlainen matkailutuotehan tämäkin oli. Jäin jälkeenpäin miettimään, oliko avustustoiminta sittenkään niin pyyteetöntä? Toisaalta rahaa tarvitaan, sillä jo näiden tonneja painavien jättiläisten ruokintakustannukset ovat melkoiset. Ja toisaalta, kuinka nämä kesytetyt eläimet sopeutuisivat enää täysin luonnon armoille? Asioilla on aina puolensa.

www.pataraelephantfarm.com

15.9.2017: Nyt lähes viisi vuotta myöhemmin, en ole niin varma tämän norsureservaatin tarkoitusperistä kuin olin siellä käydessäni. Eniten olen miettinyt sitä, että yhä edelleenhän norsuja käytetään myös turismin tarkoitusperiin, vaikka ulospäin annetaan viestiä, että kaltoin kohdeltuja norsuja pelastetaan ja suojellaan. Osa norsuista ei kuitenkaan saa käsittääkseni elää edelleenkään vapaana. Jos haluat tehdä oikeaa norsujen avustustyötä, mene Chiang Maissa Elephant Nature Parkiin, jossa norsut saavat täysin toteuttaa omaa lajityypillistä käyttäytymistään.