All Posts By

Annemaria

4 x Suomi – bloggaajan matkavinkit kotimaan matkailuun

Vuosi vuodelta, kesä kesältä, hullaannun yhä enemmän matkailemaan kotimaassamme. On meillä kuulkaapas luonnon kannalta sellaiset puitteet, ettei oikeastaan kesäkuukausina edes tee mieli lähteä minnekään muualle.

Täytyy tunnustaa, että tunnen maatamme hävettävän huonosti. Siksi olen päättänyt järjestelmällisesti tutustua joka vuosi uusiin paikkoihin ja matkustaa sellaisille seuduille, missä ei ole tullut aiemmin käytyä. Esimerkiksi viime kesänä täytin aukon sivistyksessä ja matkustin elämäni ensimmäistä kertaa Turkuun. Niin kiva ja avartava reissu siitä tulikin, että tänä kesänä halusin mennä kokemaan Turun uudelleen.

Yllättävää on ollut, miten hienoja nähtävyyksiä ja viehättäviä majoituspaikkoja meiltä löytyy, välillä ihan kirjaimellisesti korpien kätköistä. Olen ollut onnekas myös siinä suhteessa, että blogini on kuljettanut minua sellaisiin matkakohteisiin, joita en ehkä muuten olisi tullut ajatelleeksi tai löytäneeksi.

Parasta matkailussa on aina löytämisen riemu ja uusien elämysten saaminen. Välillä se voi olla Lapin erämaan eheyttävä vaikutus, joskus taas hyppäys kotimaiseen kaupunkiseikkailuun.

Poimin neljä hyvin eri tyyppistä matkakohdetta Suomesta. Jokaisessa näistä paikoista on jotain sellaista, mikä on tehnyt minuun vaikutuksen.

 

1. Citytyypille – monipuolinen Tampere

Ihailen tapaa, millä Tampere on kehittänyt matkailuaan. Oli sitten kyse kulttuurista, lapsiperheiden tarjonnasta, nähtävyyksistä, luonnosta, historiasta, kulinarismista, arkkitehtuurista, shoppailusta… oikeastaan mistä vaan, Tampere on oikea runsauden sarvi.

Ihastuin viime reissulla mm. Pyynikin korkeatasoiseen kesäteatteriin ja vanhoihin Tampellan tehdassaleihin perustettuun Vapriikin museokokonaisuuteen. Ehdottomia suosikkejani ovat myös Tampereen vanha kauppahalli sekä Pispalan hienosti säilynyt puutalomiljöö. Uusin tulokas on muumimuseo, joka pitää ehdottomasti vielä nähdä.

Tampere-kokemuksia ja matkavinkkejä löydät täältä:

http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2016/09/29/haluaisin-asua-tampereella-tyttona-punatiilisen-tehtaan-varjossa/

http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2017/07/02/tampere-on-makupala-joka-aiheuttaa-sydamentykytyksia/

https://visittampere.fi/

 

2. Luontoon rakastuneelle – kesä-Ylläs

Ylläksestä tulee ensimmäiseksi mieleen talvimatkailu ja laskettelu, mutta jos vähänkään luontomatkailu kiinnostaa, tänne kannattaa suunnata myös kesäaikaan. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, seitsemän tunturin alueella, on runsas retkeilyreitistö, jossa riittää vaihtoehtoja niin pituuksien kuin vaativuuden suhteen.

Vaikka rakastan Lapin luontoa, kairassa kulkemista ja tunturille nousua, siltikin on ihanaa sukeltaa iltaisin lakanoiden väliin. Jos pidät päivävaelluksista, Ylläksen alueella on helpohkoa tarjontaa riittämiin. Ainakin meillä reittivalinta kävi jopa vaikeaksi, vaikka muutaman päivän Ylläksellä vietimmekin. Ja jos sinulla on liikuntaesteitä, tunturiin pääsee näköaloja ihailemaan vaikka gondolihissillä.

Upea luonto, hyvä palvelutarjonta ja erinomaiset mahdollisuudet patikointiin ja retkeilyyn, siinä minusta kesä-Ylläksen vahvuudet. Jos olet ensikertalainen Lapin matkailussa, täältä on helppoa aloittaa. Mutta varoituksen sana, Lappi koukuttaa. Oletko kuullut parantumattomasta sairaudesta nimeltään Lapin hulluus?

Täältä kokemuksiani:

http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2016/08/07/yllas-on-huippumesta-myos-kesaaikaan/

http://www.yllas.fi

 

3. Merihenkiselle – Ahvenanmaan saaristo

Pääsin alkukesästä testaamaan Finnlinesin uuden reitin Naantalista Kapelskäriin. Puolivälissä matkaa pysähdyttiin Ahvenanmaan keskiosassa sijaitsevassa Långnäsissa, jossa on mahdollista jäädä pois kyydistä.

Ahvenanmaan saaristo hullaannutti minut ensimmäisen kerran reilut kolmekymmentä vuotta sitten ja sen se teki nyt uudelleen. Saaristomerellä ovat maailman kauneimmat auringonlaskut, karun kauniit kalliorannat ja meidän hienoin laivareittimme. Tuntui kiehtovalta lipua suurella paatilla kapeita satojen saarten reunustamaa väylää pitkin. Täällä täytyy kapteenin tasan tarkkaan tietää, mistä ajaa.

Jos haluat viettää aikaa merimaisemissa pidempään, matkusta toinen suunta käyttäen Ahvenanmaan pieniä saaristolauttoja. Långnäsista pääset linjalle, jonka viimeinen osuus päättyy manner-Suomen Kustaviin tai eteläiselle linjalle, jonka päätepiste on Korppoo.

Ahvenanmaan saaristossa on lukuisia tunnelmallisia bed & breakfast paikkoja, joissa pääsee maistelemaan merellistä elämää. Näissä maisemissa päähän jää soimaan Mårtenssonin Myrskyluodon Maija.

Tai poikkea vaikka Maarianhaminassa. Långnäsistä on sinne matkaa vain 30 km, tai no, Ahvenanmaalla ylipäätään kaikki on lähellä. Täällä eivät lomapäivät tuhraannu auton ratissa istumiseen.

Kokemuksia Finnlinesin laivamatkasta täältä:

http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2018/06/14/saaristomeren-lumoissa-testimatka-finnswanilla-ruotsiin/

Tietoa Ahvenanmaan saaristolautoista, aikatauluista ja reiteistä täältä:

www.alandstrafiken.ax/fi

www.visitaland.com/fi

 

4. Taiteenystävälle – Mänttä ja Serlachius-museot

Mänttä-Vilppula kaupunkina ei tunnu mitenkään houkuttavalta. Ja jos ihan totta puhun, eihän noissa kahdessa teollisuuden leimaamassa taajamassa mitään nähtävää itsessään olekaan (jos olen väärässä, korjatkaa paikkakuntalaiset).

Syy miksi Mänttään kannattaa matkustaa vähän kauempaakin, ovat Serlachius-museot. Kolmesta museorakennuksesta, gurmeeravintolasta ja kahdesta viehkosta boutiquehotellista rakentuva kombo ruokkii taiteenystävää, visualistia ja kulinaristia monella tapaa.

Jotta vältät taideähkyn, jää yöksi, sillä tarjontaa on ihan liikaa yhdelle päivälle. Illalla kannattaa painaa päänsä legendaarisella Mäntän Klubilla tai järvimaisemissa Honkahovilla.

Kokemuksia visiitistä täältä:

http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2018/06/19/monipuoliset-serlachius-museot-ovat-mannaa-taiteenystavalle/

www.serlachius.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Singaporesta löytyy ihmeellisiä rakennuksia – katso kuvakooste

Tämän vuotisia valokuvia arkistoidessani huomasin, että eniten matkakuvia tuli otettua kevään Singaporen matkalta. Sinänsä se ei ole mikään ihme, sillä tämä kaupunkivaltio sai minut kerrassaan liekkeihin. Löysin Singaporesta paljon sellaista, mikä teki tästä omaleimaisesta kaupungista matkakohteena erityisen kiinnostavan, kaupunkikohteiden ystävä kun olen.

Yksi Singaporen mielenkiintoisimmista asioista minusta on sen futuristinen arkkitehtuuri ja mielikuvituksellinen katukuva. Kansainväliset arkkitehdit ovat saaneet vapauksia toteuttaa huimimmat visionsa ja suunnitella urakalla toinen toistaan huikeimpia luomuksia. Ja jotta tässä kaupungissa arkkitehtuurilla erottuu, pakko on ilmeisesti panna vähän överiksi. Lopputuloksena on syntynyt rakennelmia, jotka voisivat hyvin olla lavasteita scifi-elokuvista.

Monien eri aikojen rakennustyylien rinnakkaiselo luo Singaporen katukuvalle oman vastakohtaisen kiinnostavuutensa. Chinatownin vanhojen kiinalaisten kauppiastalojen takaa silhuettia piirtävät taivaita hipovat toimistorakennukset. Toisella puolen brittien siirtomaavallan aikaiset hallintorakennukset seisovat jämäkästi lasiseinäisten pilvenpiirtäjien vieressä.

Marina Bay Sandsista on tullut Singaporen tunnus ja kuvatuin rakennus. Tässä kolmesta tornista ja 55 kerroksesta koostuvassa rakennuksessa on mm. hotelli, viihdekeskus ja kasino. Huoneita hotellista löytyy peräti 2561. Katolla sijaitseva 150 metriä pitkä uima-allas lienee aikamoisen huikea. Valitettavasti sinne ei ole asiaa kuin hotellin asukkailla.

Marina Bay Sandsin vieressä oleva ArtScience museo on minusta aikamoisen ihmeellinen rakennus myöskin.

Gardens By the Bay on Singaporen suosituin nähtävyys, eikä ihme. Alueen puutarhat ja rakennetut superpuut saivat ainakin minut sanattomaksi. Kokemuksiani puutarhoista löydät täältä.

Singaporelaiset rakastavat shoppailua ja sen ympärille on rakennettu hulppeita ostosparatiiseja. Kauppakeskukset näyttivät esimerkiksi tällaisilta.

Singaporesta löytyy kauniita siltoja, uusia ja vanhoja.

Esplanade on Singaporen suuri kulttuurikeskus, missä sijaitsee teattereita, näyttelytiloja, ravintoloita ja tietysti kauppoja. Singaporelaiset käyttävät piikikkäistä rakennuksista nimitystä Durian, paikallisen hedelmän mukaan.

Sentosan saarella sijaitseva viihdekeskus oli hmmm… vähän turhan keinotekoinen omaan makuuni. Alue on joka tapauksessa melkoinen rakennelma.

Eräs paikallisista baarikaduista näytti tältä. Ilmiselvä aikuisten huvipuistolook.

Onneksi kaiken huippumodernin rinnalla löytyy jotakin vanhaa. Vanha Old Hill Streetin vankila ja poliisiasema oli hauska väripläjäys. Nykyisin rakennuksessa toimii valtion virastoja.

Kaupungin vanhin vieläkin toimiva paloasema oli minusta kaunis. Tämä olisi hyvin voinut olla Englannista.

Entinen katolinen tyttökoulu Chijmes oli kaunis sekin.

Kansallisgallerian uusi osa yhdisti aika onnistuneesti kaksi vanhaa rakennusta.

Parkroyal on Pickering hotelli ihastutti hotellina, mutta myös rakennuksena.

Mielenkiintoinen kaupunki, eikö vaan?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

Menneiden aikojen charmia Mäntän boutique-hotelleissa

Näissä paikoissa on valmistauduttu fasaanijahteihin, pukeuduttu tweedbleisereihin ja polteltu paksuja kuubalaisia sikareita.

(Yhteistyössä Serlachius-museot)

Mänttä, pieni Pirkanmaan paikkakunta, yllätti minut täysin. Ensin se yllätti kahdella huikean tasokkaalla taidemuseolla. Sitten se yllätti loistavalla ravintolalla. Ja kun kokonaisuus täydentyi vielä ihastuttavalla boutique-hotellilla, olin myyty.

Arthotel Honkahovi – funkkishenkinen boutigue-hotelli

Majoituimme ystäväni kanssa Mäntässä aika kuninkaallisesti. Arthotel Honkahovin huoneen ovessa luki komeilevasti Kuninkaan huone, mutta aiheesta. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa vieraili Mäntässä Urho Kekkosen vieraana ja epäilemättä tällä huoneella on tekemistä kyseisen vierailun kanssa.

Honkahovi valmistui Serlachius yhtiöiden toimitusjohtajan R. Erik Serlachiuksen virka- ja edustusasunnoksi vuonna 1938. Jämerä, selkeälinjainen kivitalo on tyylipuhdas funkkisrakennus, josta avautuu kaunis näkymä alas Mäntänlahden rantaan.

Pienen hotellin jokainen 30 huoneesta on erilainen. Voit majoittua tilavammin ja tyylikkäämmin superior-tason huoneissa rakennuksen toisessa kerroksessa tai vähän vaatimattomammin entisessä palvelijoiden siivessä.

Valoisa, lämpimillä ruskean ja terrakotan sävyillä sisustettu huoneemme oli jollain lailla hienostuneen herraskainen. Tilaa huoneessa oli ilahduttavan paljon. Kauniit huonekalut, tekstiilien laadukkaat materiaalit ja ihana järvinäkymä antoivat sopivan viihtyisän säväyksen. Olipa meillä jopa oma pieni parveke.

Historia tuli esiin huoneen monista pienistä yksityiskohdista. Esimerkiksi komerot ja patterisuojat olivat alkuperäisiä. Myös kylpyhuone toi mielikuvan 1900-luvun alkupuoliskolta. Hieman omituinen allas lienee aivan alkuperäinen?

Hotellin alakerran kirjasto/neuvotteluhuoneessa oli menneen ajan pysähtynyt tunnelma. Vanhat huonekalut olivat varmasti olleet siellä aikojen alusta.

Nimensä mukaisesti Arthotel Honkahovi on taidehotelli. Seiniä koristivat lukuisat maalaukset ja piha-alueella ilahdutti useampikin taideteos. Oma suosikkini, Teuvo Tuomivaaran valkoinen betoniteos Linnuille metsä, sopi kertakaikkisen hienosti järvimaisemaan.

Honkahovista johtaa Lemmenpoluksi nimetty luontopolku suoraan Gösta-museolle. Vieressä on myös tenniskenttä sekä hotellin uusi rantasauna.

Ainut miinus hotellilla oli käytävän huono ilmanvaihto. Keittiön käryt levittäytyivät käytävään turhan voimakkaasti, mutta onneksi haju ei yltänyt huoneeseen asti.

Tunnelma tässä pikkuhotellissa oli lähinnä kotoinen. Alakerran baarista sai juomia, joita oli kiva nautiskella lasitetulla terassilla. Honkahovi on hyvä valinta persoonallista majoitusta kaipaavalle, joka rakastaa rauhallista ja luontoläheistä majoitusta.

Mäntän Klubi on valtiomaisen arvokas

Toinen mielenkiintoinen majoituspaikka on pienen matkan päässä Honkahovista sijaitseva Mäntän Klubi. Molemmilla rakennuksilla on nykyisin sama omistuspohja; taidemesenaatti Kauko Sorjosen säätiö.

Mäntän Klubin mahtipontinen rakennus pylväkköineen ja päätykolmioineen näyttää siltä kuin se olisi eksynyt aivan väärään paikkaan. Oikeampi osoite olisi minusta Helsingin Senaatintori.

Pääsimme vähän kurkistelemaan myös tämän uniikin hotellin käytäville. Rakennus on kerrassaan hulppea ja upea on myös sen historia, joka jälleen johtaa Serlachius-yhtiöiden historiaan, kuinkas muuten. 1920 valmistunut komeus rakennettiin G.A. Serlachius Oy:n juhlatilaksi.

Seinien sisällä ovat kokoontuneet useat kansainväliset poliitikot ja valtioiden merkkihenkilöt. Siellä ovat asustelleet kuuluisat taiteilijat ja näyttelijät, useat yhdistykset ovat pitäneet siellä kokouksiaan ja jahtiporukat valmistautuneet metsästysreissuille. Tiloissa on käyty merkittäviä neuvotteluita, järjestetty kulttuuritapahtumia ja juhlittu merkkipäiviä. Nykyisin rakennus toimii hotellina ja ravintolana.

Niin Honkahovissa kuin Mäntän Klubilla on haluttu vaalia vanhaa henkeä. Jäljellä on paljon alkuperäisiä huonekaluja, hienoa koristeellisuutta ja kauniita yksityiskohtia.

Kuten näistä hotelli-ihanuuksista huomaatte, Mäntässä kannattaa viipyä vähintään yön yli. Tällaiset historialliset, hienosti säilyneet rakennukset ovat majoituspaikkoina harvinaista herkkua. Todellisia romantikon ja visualistin namupaloja.

Mänttä, olet sinä kyllä ihan ihme mesta.

https://www.klubin.fi/fi/honkahovi

https://www.klubin.fi/fi/mantan-klubi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Muovimukimuijan yksinkertaisia asioita

Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että tykkään elämässä pienestä luksuksesta (kenpä ei tykkäisi). Nautin tasokkaista hotelleista, fine dining ruokailuista, enkä sylje lasiin, jos siinä on kuivaa kuohuvaa, mieluiten merkkiä samppanja. Lähipiiri kutsuu minua leikillisesti prinsessa Anneksi. Ehkä siinä vähän perääkin on, mutta vain vähän.

Sillä minussa on myös toinen puoli. Kutsuttakoon sitä vaikka muovimukimuijapuoleksi. Jos pienet ylelliset asiat nostavat arkea toisinaan askeleen ylemmäs, samalla lailla arki saa minusta uuden ulottuvuuden ihan yksinkertaisista asioista. Sellaisista asioista, jotka eivät ole rahalla ostettavissa tai joita ei yleisesti nimetä sanan luksus alle.

Muovimukimuija rakastaa nuotiotulilla istuskelua, marjojen perässä rämpimistä metsissä ja soilla, telttaöitä joen varsilla, kiipeämistä tunturin laelle, mato-ongella istuskelua, rehellistä grillimakkaraa, kynttilänvaloa ja villasukkia.

Muovimukimuija ei jaksa välittää miltä näyttää, vaan hippelehtii korpien kätköissä variksenpelättimenä ilman meikkiä ja tukka pystyssä. Kulkee kumisaappaissa ja flanellipyjamassa pitkin päivää. Kyykistelee kyykkypissalle hädän hetkellä. Tekisipä mieli sanoa, että muovimukimuijan elämä se vasta luksusta on. Aitoa, huoletonta ja yksinkertaista.

Muovimukimuija on päässyt toteuttamaan itseään parhaiten joka kesäisellä Lapin reissulla. Tänä kesänä Lapin keikka typistyy muiden suunnitelmieni vuoksi muutamaan päivään. Sen sijaan roppakaupalla uutta iloa on tuonut uusin juttumme, pienen pieni saunamökki Saimaan rannalla. Muovimukimuijalla on uusi kesäparatiisi.

Vuokrasimme veneilevän ystäväpariskunnan kanssa yhdessä vaatimattoman kesämökin kesän tukikohdaksi. Onpahan ainakin joku paikka, missä voi käydä lämmittämässä rantasaunaa, pulahtaa viileään veteen ja nauttia kesän ihanuudesta järvimaisemassa.

Mökki itsessään on muutaman neliön ”hellahuone”. Sänky, kaappi, ruokapöytä ja kamiina. Toisella puolella rakennusta pukuhuone ja sauna. Mutta se mikä meillä on luksusta, on sijainti. Olemme Suur-Saimaan upeimmilla norppavesillä, suurten selkien ja karujen kalliorantojen keskiössä. Oman hohtonsa paikkaan tekee myös se, ettei meillä ole lähinaapureita. Täällä lintukodossa saa muovimukimuija ja sen mies toteuttaa itseään kaikessa rauhassa.

Onhan meillä myös soutuvene, joka varustettiin 2,5 hepan moottorilla. Sillä me miehen kanssa huristeltiin eilenkin auringonlaskun aikaan kalalle. Tunsin lähinnä syvää kiitollisuutta ihastellessa tyyntä järvenselkää, auringon värjäämää taivaanrantaa ja hetken päästä täyden kuun sinistä kesäyön hetkeä. Hyvät hykyräiset, olen kertakaikkisen etuoikeutettu saadessani olla tällaisessa maisemassa.

Kesäparatiisissa pääsee kokemaan luontoa monella tapaa. Täällä sisäinen lapsi ottaa helposti vallan ja silloin löytää ihmeellisiä asioita. Kuinka moni teistä on nähnyt rantakäärmeen paistattelemassa päivää kalliolla? Tai kiiltomadon illan hämyssä? Tai päässyt ihailemaan sudenkorennon läpikuultavien siipien kauneutta ihan läheltä?

Nukuimme juhannusyön teltassa. Yleensä se on minusta kiehtovaa, jopa romanttista. Kun välissä on vain ohut telttakangas, sitä kuulee öisen metsän äänet ja saa tuntea olevansa osa luontoa. Tämän juhannuksen telttayöpymisestä oli romanttisuus kaukana ja jos ihan rehellinen olen, tällä kertaa luonnon äänet veivät yöunet.

Myrsky myllersi ulkopuolella ja väliin tuntui, että lähdemme teltan kanssa lentoon. Valvoin suurimman osan yötä ja kuuntelin, kuinka tuuli metakoi ympärillämme ja räpisytteli kuuluvasti telttamme liepeitä. Lisämausteena sade piiskasi telttakangasta, eikä tässä ollut kyse mistään kevyestä ripottelusta. Huomasipa taas kerran, että lämmin makuupussi on telttailijan paras ystävä. Kokemus tämäkin.

Tätä kirjoittaessani istun mökin terassilla. Takana helteinen päivä ja edessä valoisa kesäyö. Käki kukkuu. Jossain kaukana kuikka kutsuu kaveriaan. Järveltä tuulee vilvoittavasti. Minulla on hyvä mieli.

Taidanpa avata samppanjapullon ja kaataa lasillisen muovimukiin. Silkkaa luksusta, sanoisinpa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Kun taide kohtaa gurmeen – Gösta on Suomen paras museoravintola

Metsien keskellä Mäntässä on helmi. Mansikkapaikka, jossa ravitaan sielua ja ruumista.

(Yhteistyössä Serlachius-museot)

Kirjoittelin edellisessä blogijutussa nautinnollisesta museokaksikosta, Serlachius-museoiden Göstasta ja Gustafista. Minussa asustelevalle visualistille tarjoiltiin silmänruokaa täyskattaus. Kun saman paikan ravintola pystyi vielä kutittelemaan kulinaristin makuhermoja, elämys hipoi jo täydellisyyttä.

Ei ihme, että Kauppalehden Optio raakkasi ravintola Göstan Suomen parhaimmaksi museoravintolaksi. Paljon saattoikin odottaa, sillä ravintolan taustalta löytyvät Vuoden kokki -tittelit omaavat ammattilaiset Pekka Terävä ja Henry Tikkanen. Terävä tunnetaan mm. Michelin tähditetyn Olon keittiömestarina ja Tikkasen kokinhattua tähdittää edustaminen maailman vaativimman kokkikilpailun Bocuse d’Orin Suomen joukkueessa.

Ravintola Göstan tilat modernissa Göstan paviljongissa ovat ihanteelliset ravintolalle, jota taide siivittää. Suuret maisemaikkunat tuovat runsaasti valoa sisään. Korkeaa ravintolasalia hallitsee materiaalina puu ja kattoon saakka ylettyvä Heikki Marilan suurikokoinen maalaus. Sisustus on skandinaavisen selkeää ja designmaista. Turhaan koristeluun ei oltu sorruttu.

Sama selkeys pätee myös Göstan ruokaan. Mikäpä tällaiseen ympäristöön sopii paremmin kuin puhtaat maut kotimaisista tuoreista raaka-aineista. Olin iloinen nähdessäni, että lautaselle päätyi kiitettävän paljon suomalaisen metsän, pellon ja järven antimia. Raaka-aineet ja niiden maut ovat pääroolissa ilman turhia kikkailuja.

Söimme Göstassa sekä lounaan että päivällisen à la carte listalta. Viikottain vaihtuvaa lounaslistaa voi pitää jopa yllättävän edullisena. Valittavana on kolme eri vaihtoehtoa, joista jokainen kustansi vierailuhetkellä alle kympin. Jos mietin omaa runsasta salaattiannosta varhaisperunoista, uuden sadon kukkakaalista ja savusiikakreemistä, annos oli enemmän kuin hintansa väärti. Niin puhtaan maukasta, hyvällä tavalla myös niin suomalaista.

Myöhemmin syömäni vaahdotettu kukkakaalikeitto oli parasta koskaan syömääni. Maku oli samettisen pehmeää. Pääruuaksi otin kuhaa ja kesävihanneksia. Annos maistui tosiaan kesäisen raikkaalta.

Ystäväni kiitteli katkarapucocktailin makua ja burgerin mehevyyttä. Jälkiruuaksi otimme molemmat pistaasijäätelöä, valkosuklaata, mansikoita ja marenkia. Valkosuklaa annoksessa oli meistä vähän heikko lenkki, sillä se teki kokonaisuudesta himpun verran raskaan.

Göstan hintatasosta voi antaa vilpittömästi kiitosta. Hinnoittelu on pidetty hyvin maltillisena, vaikka taso on korkea. Ravintolalla on kiinnostavia taidemenuita, joissa hinta kolmelta ruokalajilta on 46 euroa ja neljältä 49 euroa (kasvismenut 36 ja 42 euroa). Mielestäni hinnat ovat näin tasokkaasta ruuasta ilahduttavan kohtuulliset.

Ravintolan ainut negatiivinen puoli ovat sen aukioloajat. Gösta on auki vain museon aukioloaikoina, jolloin viimeiset tilaukset tulee tehdä jo 16.30 ravintolan sulkiessa ovensa kello 18. Moni haluaisi varmaan mieluusti nauttia museoiden annista pidempäänkin ja tulla sen jälkeen ruokanautintojen pariin kaikessa rauhassa. Nyt tuli vähän kiirus.

Göstan luovuus tulee esille myös kiinnostavina ruokatapahtumina. Käypä vilkaisemassa täältä, millaisia mielenkiintoisia happeninkejä tänä vuonna on odotettavissa. Esimerkiksi 23.-25.8.2018 järjestettävän taidelounaan ”It’s About Time” Henry Tikkanen toteuttaa yhdessä belgialaisen taiteilijan Koen Vanmechelenin kanssa. Vanmechelen on entisessä elämässään ollut Michelin-ravintolan kokkina. Kiinnostavaa olisi nähdä, mitä syntyy kun taide ja kokkaaminen kohtaavat.

Gösta pyörittää myös pihapiirissä sijaitsevaa kesäkahvila Autereentupaa. Entisessä punaisessa pehtoorin hirsituvassa tarjoillaan mm. kevyttä salaattibuffetia.

Serlachius-museot ja ravintola Gösta ovat erinomainen esimerkki matkailukohteesta, jonka tunnussana on ilmiselvästi elämys. Jos sinussa vähänkään on nautiskelijan virkaa, tässä on kattaus, jonka pöytään kannattaa istuutua.

https://ravintolagosta.fi/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Monipuoliset Serlachius-museot ovat mannaa taiteenystävälle

En tiennyt, että Suomella on oma Guggenheim. Meillä sen nimi vaan on Serlachius.

(Yhteistyössä Serlachius-museot)

Olipa kerran piskuinen metsien ympäröimä kyläpahanen keskellä ei mitään. Kylän onni oli sen sijainti reittivesistön varrella kahden järven välisellä kannaksella ja koski, Mäntänkoski.

Tänne suomalaiseen maaseutupitäjään saapui huima ja ennakkoluuloton teollisuusmies Gustaf Adolf Serlachius. Lähes kaikkea uhmaten hän perusti 1869 Mäntänkosken rannalle puuhiomon ja siitä alkoi Mäntän ihmeellinen tarina. Ihmeellinen tarina niin teollisuuden kuin taiteen osalta.

Sen lisäksi, että Gustaf oli uhkarohkea visionääri ja yhteiskunnallinen kehittäjä, hän oli myös taiteen suuri ystävä. Tätä perintöä jatkoi hänen veljenpoikansa Gösta Serlachius, joka hankki mittavan taidekokoelman ja toimi merkittävänä taidemesenaattina. Göstan unelma oli tuoda taide tavallisen kansan ulottuville.

Luulenpa, että Gösta olisi tänä päivänä hyvin tyytyväinen siihen, mitä kaikkea Serlachius-museot ovat. Mänttään on noussut kansainvälisen tason museokokonaisuus tai no, tuntuu, että koko pikkukaupunki sykkii taidetta ja taiteesta.

Tästä se lähti. Intohimolla ja kovalla työllä.

Taidekaupunki Mänttä-Vilppula

Itse kuulin Serlachius-museoista Matkamessuilla vasta viime vuonna. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan edes siitä, missä sellainen paikkakunta kuin Mänttä ylipäätään sijaitsee.

Ajauduin Mänttä-Vilppulan messuosastolle myös tämän vuotisilla Matkamessuilla ja päätin ottaa selvää, mistä ihmeestä oikein on kyse. Myös ruokapiireistä oli alkanut kuulua kummia, että siellä Serlachius-museoilla on ihan älyttömän hyvä ravintola.

Ajaessani autoa kohti Pirkanmaata mietin, että onkohan vähän tyhmää istua autonratissa neljä tuntia jonkun tuntemattoman pikkukaupungin museoiden takia. Vielä siinäkin vaiheessa skeptisyys nosti päätään, kun keskeltä puskamaisemaa tupsahdin kylämäiseen keskustaan. Pääkadulla liehuvat liput kertoivat suureellisesti, että ollaan taidekaupungissa. No joo, onhan näitä nähty, ajattelin.

Taiteeseen törmää Mäntässä vähän joka puolella.

Kun seuraavana päivänä ajoin takaisin, tiesin, että toden totta Taidekaupungissa oltiin. Hädin tuskin kaksi päivää riitti tämän pikkukaupungin nähtävyyksiin. Monipuolista taidetta ja kiinnostavaa arkkitehtuuria oli tarjolla useamman museon verran.

Serlachius-museot käsittävät kolme eri rakennusta. Vanha Joenniemen kartano, Göstan entinen asuintalo, on nykyisin kokonaisuudessaan taidemuseona ja sen viereen on rakennettu mittava paviljonki nykytaiteen, teemanäyttelyiden ja tapahtumien tilaksi. Lasikäytävällä yhdistetyt rakennukset muodostavat yhdessä Gösta-museon.

Kolmas museorakennus, Gustaf-museo, sijaitsee Serlachius-yhtiön entisessä pääkonttorissa, vajaan kolmen kilometrin päässä Gösta-museosta. Matkan voi taittaa kätevästi vaikka vuokraamalla ilmaisen polkupyörän.

Joenniemen kartanoGöstan paviljonkiGustaf-museo

Joenniemen kartanon huikea kokoelma

Joenniemen kartano on rakennuksena jotenkin omituinen, voisiko sanoa jopa rujo, kova ja maskuliininen. Toisaalta selkeän linjakas, vankka ja arvokas. Ihan kuin rakennus olisi tuotu jostain Keski-Euroopasta keskelle suomalaista lehtomaisemaa.

Kartanon alakerran näyttelytiloista löysin omat suosikkini, enemmän perinteisen taiteen ystävä kun olen. Olin vähän ällikällä lyöty millainen pikku-Ateneum täältä Hämeen perukoilta oikeasti löytyy.

Suomen kultakauden taiteilijoiden töitä oli melkoisen mittava määrä. Nähtävänä on useita maalauksia kotimaisilta suurnimiltä kuten Gallen-Kallelalta, Schjerfbeckiltä, Haloselta, Edelfeltiltä, Järnefeltiltä, Simbergiltä ja Ferninand von Wrightiltä. Taidearsenaaliin kuuluu myös tiettävästi Suomen ainoa julkisissa kokoelmissa oleva Claude Monet’n maalaus.

Kaiken kaikkiaan käsittämättömän laaja yhden säätiön omistuksessa oleva kokoelma, jonka arvon täytyy olla mittaamaton.

Seuraava yllätys tuli vastaan kartanon yläkerrassa. Portaiden päässä hypättiin ihan eri muudiin ja nykytaiteeseen. Klassikkotaide oli saanut rinnalleen nykytaiteilijoiden Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen maalauksia. Teemana oli nautinto. Ystäväni kanssa vähän hymyilytti teeman alla Scherjfbeckin maalaus Nuorukainen, jossa komeilee lihaksikas nuori mies ilman paitaa.

Göstan paviljonki – nuorten arkkitehtien palkittu luomus

Joenniemen kartano sai 2014 vierelleen huomiota herättävän puurakenteisen paviljonkirakennuksen, Göstan paviljongin. Kansainväliseen arkkitehtikilpailuun osallistui peräti 579 ehdotusta 42 maasta. Voittajaksi nousi kolmen nuoren barcelonalainen arkkitehtitoimisto työllään Parallels.

Noin 20 miljoonaa euroa maksanut rakennus sukeltaa upeasti suomalaiseen rantamaisemaan. Vaikka pitkänomaisessa rakennuksessa on tilaa peräti 5700 neliötä, siltikin se näyttää keveältä. Puu ja metsää heijastavat suuret ikkunat käyvät vuoropuhelua. Sisätilat ovat avarat ja valoisat. En päässyt irti ajatuksesta, että tässä on suomalainen versio Guggenheimista.

Vierailuhetkellä paviljongin mielenkiintoisin ja myös monipuolisin näyttely minusta oli belgialaisen Koen Vanmechelenin näyttely Kyse on ajasta. Näyttelyyn kuuluu maalauksia, veistoksia ja erilaisia installaatioita. Huomiota herättävin teos oli valtaisa rivistö täytettyjä kanoja.

Kanat ovat muutenkin tämän näyttelyn kantava teema. Elävät kanat seuraavat kävijää jo museon piha-alueella ja paviljongin pääoven edessä. Taiteilija tunnetaan useiden vuosikymmenten työstä, jonka tavoitteena on ollut risteyttää eri puolilta maailmaa olevia kanarotuja. Kanoilla on oma sanomansa maapallon tilasta ja tulevaisuudesta.

Paviljongin pohjakerroksessa on suitsutusta saanut ravintola Gösta, josta kirjoittelen lisää myöhemmin. Taidenautintojen lisäksi saimme herkutella myös ruokanautinnoilla.

Gustaf-museo on draamaa

Ei tarvitse tämän museon keksiä tarinoita tyhjästä. Tarinaa ja dramatiikkaa sillä on omasta takaa vaikka muille jakaa. Jos Gustaf-museota pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti draama.

Paperiperkele -näyttely tempaisi mukaansa Serlachius-suvun värikkäisiin vaiheisiin. Kävijää kuljetettiin draaman keinoin huoneesta ja tunnelmasta toiseen mielenkiintoisen tekniikan avulla. Tarina vaihtui automaattisesti aina sitä mukaan, kun astuit seuraavaan huoneeseen. Gustafin ja yritystoiminnan alkuvaiheiden historia on niin uskomaton, että väliin tuli tunne, voiko tämä oikeasti olla totta.

En ollut uskoa silmiäni, kun näin yläkerran näyttelyn, Dalín gaalan. Kyllä, Mänttään oli saatu tämän maineikkaan surrealistin installaatio. Dalin pöytä (vai sänky?) on katettu, s’il vous plaît. Olen käynyt aiemmin Dalín omituisessa museossa Katalonian Figueresissa ja samanlaista hulvatonta Dalí-tunnelmaa oli saatu tuotua myös tähän näyttelyyn.

Iloa en sen sijaan oikein löytänyt naapurihuoneista, joissa oli Elina Brotheruksen valokuva- ja videoteosten näyttely Leikkikenttä. Tämä tyylilaji ei auennut minulle, mutta tästähän taiteessa oikeasti on kyse. Teokset avautuvat katsojille eri tavoin ja kaikesta ei tarvitse, eikä voikaan pitää.

Ilmiselvä yhdennäköisyys.Huulisohvaa oli pakko testata.

Sen sijaan pidin aivan valtavasti itse museorakennuksesta, Serlachius-yhtiön entisestä pääkonttorista. 1934 valmistunut puhdaslinjainen funkkisrakennus on hienosti remontoitu ja siinä on paljon kauniita yksityiskohtia. Tiloissa on nähtävänä myös entisiä kalustettuja toimistohuoneita, joissa on uniikkeja alkuperäisiä huonekaluja.

Kaikki kolme erilaista Serlachius-museoiden rakennusta tarjoavat näyttelyjen lisäksi mielenkiintoista arkkitehtuuria ja tarinoiden värittämää historiaa. Eikä tässä vielä kaikki. Mäntän keskustasta näitä rakennusihanuuksia on lisää, Serlachiuksen perintöä nekin. Voit yöpyä funkishenkisessä Arthotel Honkahovissa tai valtiomaisen arvokkaalla Mäntän Klubilla. Näistä kaunokaisista myöhemmin lisää.

Mänttä jättää jäljen

Harvoin olen jäänyt mietiskelemään mitään taidemuseota näin paljon jälkeenpäin. Serlachius-museot lähestyivät niin monella sektorilla ja niin monenlaisella taiteella. Oli jopa hämmentävää, miten rohkeasti ja ennakkoluulottomasti oli sekoitettu keskenään perinteistä ja modernia nykytaidetta.

Gösta Serlachius voi levätä rauhassa. Mänttään on noussut äärimmäisen kiinnostava taiteen ympärille keskittynyt matkailukohde. Olen iloinen, että tuli mentyä. Mänttä jätti jäljen.

www.serlachius.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Saaristomeren lumoissa – testimatka Finnswanilla Ruotsiin

Ovatko kesän matkasuunnitelmat vielä hakusessa? Löysin kuulkaapas mielenkiintoisen matkavaihtoehdon, mikä sopii myös pienellä budjetilla matkaavalle.

(Kaupallinen yhteistyö Finnlines ja Rantapallo)

Elettiin vuotta 1984. Olimme juuri tavanneet mieheni kanssa. Yhdessäolo oli ihanaa ja ihmeellistä, kuin myös se, että oli löytynyt se paras matkakumppani. Jos meillä olisi tuona kesänä ollut lähellekään yhtä paljon rahaa kuin rakkautta, yhteinen ensimmäinen matkamme ei olisi ollut mikään ongelma. Vaan kun ei ollut, rahaa meinaan.

Oikeastaan ainut mihin silloinen tiukka taloutemme taipui oli joku lyhyt risteily. Etsimme halvimman mahdollisen vaihtoehdon ja päädyimme automme kanssa risteilylle Naantalista Ruotsin Kapellskäriin. Takaisin tultiin Maarianhaminasta saaristolautoilla Kustaviin.

Matkan puitteet eivät olleet tuolloin kummoiset, mutta meille uutta ja ihmeellistä oli reittimme huikean hieno saaristoluonto. Näin yli 30 vuotta myöhemminkin muistan, kuinka ajelimme läpi Ahvenanmaan saaria maailman kauneimmassa auringonlaskussa. Uskokaa tai älkää, se oli yksi parhaimmista lomamuistoistani ikinä.

Olin aikamoisen riemastunut, kun sain kutsun Finnlinesin uusimmalle laivalle m/s Finnswanille samaiselle reitille Naantalista Kapellskäriin. Puolivälissä poikettiin mennen tullen Ahvenanmaan Långnäsissa. Oli mielenkiintoista verestää vanhoja muistoja ja nähdä oliko palava rakkaus vain kullannut matkaa vai oliko saaristomeri oikeasti niin kaunista kuin muistikuvissani.

Tällä reissulla matkapuitteet olivat kyllä ihan muuta kuin menneisyydessä. Finnswan on Itämeren uusin tulokas ja ehtinyt purjehtia Finnlinesin Ruotsin reitillä vasta toukokuusta (2018) alkaen. Sitä ennen laiva on kokenut melkoisen faceliftauksen ja saanut tiloihinsa raikkaan uuden ilmeen.

Kivat uuden karheat tekstiiilit ja meriaiheiset sisustuksen yksityiskohdat tekivät laivasta oikein viihtyisän. Kuten aiemmin testaamallani Travemünden reitillä, niin tälläkin laivalla, tilojen erinomainen taso yllätti. Yllätti siksi, että Finnlinesin laivat kuljettavat itse asiassa monta kertaa enemmän rahtia kuin matkustajia.

Tykkäsin niin vietävästi tämänkin paatin letkeästä ja rauhallisesta menosta, tuntee oikeasti olevansa merimatkalla. Kyse on minusta hyvällä tavalla vanhanaikaisesta reissuromantiikasta.

Täytyy tunnustaa, olen vähän heikkona kaikenlaisiin uniformuihin 🙂 Finnswanin kapteeni Jyrki Repo. Siistiä, valoisaa, avaraa ja kodikasta.

Majoituimme Finnswanin junior suitessa, mikä sai meidät hymyilemään kuin lähtökaupungin Naantalin aurinko. Tilavaan 32 neliön hyttiin olisi majoittunut loistavasti neljäkin henkeä. Lämpimän punaisen sävyisellä sohvalla ja nojatuoleilla olisi voinut istuskella pidempäänkin ihailemassa merimaisemia hytin suurista ikkunoista. Usein laivojen vuoteet ovat karmeita, mutta tässä hytissä hyvälle vuoteelle voi antaa pelkkää kehua.

Kävin kurkkaamassa myös edullisimpiin hytteihin, enkä voi moittia niitäkään. Jopa budjettimatkaajan halvin neljän hengen sisähytti oli ihan ok.

Minulle paras hytti ikinä.

Naantali – Kapellskär reitin laivat ovat reittialuksia, joihin tarvitaan mukaan jokin kulkuneuvo, joko auto, moottori- tai polkupyörä. Laivamatka myydään pakettina, johon sisältyy aina matka, kulkuneuvo ja ateriat.

Halvimmillaan matkapaketti Kapellskäriin maksaa 49 euroa (sesonkikautena 89 euroa), mihin sisältyy kaksi matkustajaa, kulkuneuvo sekä buffet-pöydän brunssi ja illallinen/henkilö. Aika kohtuuhintaista minusta ottaen huomioon, että safkat kuuluvat hintaan. Ruoka laivalla nyt ei mitään gurmeeta ollut, mutta kyllähän sillä reippaasti mahansa täyteen sai.

Finnswanin edullinen hintataso pisti silmään laivalla. Juomat niin ravintoloissa kuin laivan myymälässä olivat hyvin matkustajaystävällisiä. Tiesitkö muuten, että Ahvenanmaalla pysähtyvät laivat ovat Itämeren ainoat oikeat tax-free alukset? Laivan myymälä kannattaa ehdottomasti tsekata vaikka kesäjuomien hankinta mielessä.

Viininystävä kiittää maltillisesta hinnoittelusta.Cosmopolitan time.

Mennäänpä niihin maisemiin, joista alussa mainitsin. Eivät olleet muistikuvat upeista saaristomaisemista pelkkää rakastuneen euforiaa. Tällä matkalla ei kannata missata auringonlaskua, jos ei nousuakaan. Sävyt ja näkymät ovat vaikuttavia, kun kehyksinä ovat kimmeltävä meri ja avara taivas. Ja se huikea sininen hetki siinä välissä.

Parasta tällä reitillä on myös se, että lähes koko matka kuljetaan saariston lomassa, joten mielenkiintoa riittää pitkin matkaa.

Hyvää yötä ja huomenta.

Mihin tätä laivareittiä sitten kannattaisi hyödyntää? Minulle syntyi kolme matkaideaa, jotka olisi kiva toteuttaa. Tässä vinkkini lyhyemmälle ja pidemmälle kesäreissulle:

1) Jää pois Ahvenanmaalla Långnäsissa ja yövy Maarianhaminassa tai kokeile bed & breakfast majoitusta maaseudulla. Tee paluumatka saaristolautoilla ja nauti Ahvenanmaan saariston hienosta luonnosta.

2) Sain vinkin Ruotsia hyvin tuntevalta matkailuihmiseltä, että Kapellskäristä reilun sadan kilometrin päässä oleva rantakaupunki Sigstuna on viehättävyydessään ehdoton matkakohde. Ruotsin vanhimman kaupungin kapeilla kujilla voi aistia häivähdyksen keskiaikaista tunnelmaa.

3) Pidempää roadtripiä suunnitteleva voi kiertää koko Itämeren Finnlinesin laivoilla. Kapellskäristä ajetaan Malmöön (698 km), josta on yhdeksän tunnin laivamatka Travemündeen ja sieltä suora laivayhteys takaisin Helsinkiin. Finnlinesin matkustaja saa 20 %:n alennuksen kaikista sen omista jatkoyhteyksistä.

Mielelläni yhdistäisin laivareissuun myös yöpymisen ihastuttavassa Naantalissa. Matkamme päätteeksi saimme kävelykierroksella alkupaloja siitä, mitä Naantalilla olisi tarjottavana. Kaupunki on ilmiselvä visualistin ja kulinaristin päiväuni. Tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita, kauniita vanhoja puurakennuksia, historiaa huokuvia yksityiskohtia. Selvästi my town. Haluaisin tavata myös sielunkumppanini Nuuskamuikkusen.

Naantali näytti niin hyvältä.

Finnlinesilla on kaksi vuoroa joka päivä Naantali – Längnäs – Kapellskär -reitillä. Matkustusaika päästä päähän on kahdeksan tuntia. Finnswan lähtee Naantalista päivittäin klo 10.45 ja Kapellskäristä klo 21.30. Lisätietoa laivoista ja aikatauluista löydät täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Miksi kukaan ei järjestä 50+ ikäisille naisille (kulutus)juhlia?

Olen syvästi loukkaantunut. Ilkesivät laittaa minulle mainoksen Tena-vaippojen kotiinkuljetuspalvelusta.

Turha varmaan kertoa, että sosiaalinen media ruokkii meitä jatkuvalla mainosvirralla, halusimmepa tai emme. Olet varmasti pannut merkille mainonnan puolinäkymättömän olemassaolon tietokoneesi ruudulla.

Sähköpostiimme hiipii salakavalasti oikeiden viestien väliin roskapostia, joka yrittää saada huomiomme milloin mihinkin älyttömään.

Tai kun avaat Facebook-sivusi, feedin joukkoon tulee yhä enemmän maksettua mainontaa. Välillä jopa haittaavan paljon niin, että on vaikeaa tehdä selkoa, mikä oikeastaan on mainontaa ja mikä muuta sisältöä.

Ja kun avaat iltapäivälehden sivun, vierustalle on kummasti tupsahtanut mainoksia ja osuvasti juuri niistä tuotteista, joita olet ehkä googlettanut lähiaikoina. Jossain joku isoveli valvoo käyttäytymistäsi tarkoin.

Ja sitten on tämä kammottava ikäsidonnainen mainonta, joka menee niin pöpelikköön kuin vain voi. Jonnekin bittiavaruuteen on kirjoitettu, että tätä tietokonetta ja tätä sähköpostia käyttää 55-vuotias nainen. Mutta, please, voisitteko ystävällisesti laittaa sinne myös tiedon, että en kärsi inkontinenssistä, en univaikeuksista, enkä lihas- ja nivelkivuista ja suolenikin toimii toistaiseksi aivan loistavasti.

Jossain on joku mainosguru, ilmeisesti Jenny 25 vee päättänyt, että yli 50-vuotias nainen tarvitsee Tena-vaippojen kotiinkuljetuspalvelua, melatoniinia sisältäviä unitabletteja, kipugeeliä ja suolen toimintaa nopeuttavia luontaistuotteita.

Voisitko Jenny kiltti ymmärtää, että minä olen vielä ainakin omasta mielestäni ihan aktiivinen, toimintakykyinen, elämässä kiinni oleva työssäkäyvä nainen, jolla on työuraakin jäljellä ennen virallista eläkeikää vielä kymmenisen vuotta. Osaan vieläkin kulkea korkkareissa, bailata aamuyön tunneille ja jaksan kulkea reppu selässä Lapin kairoilla.

Haluan matkustaa niin paljon kuin sielu sietää ja rahapussi kestää. Rakastan hyvää ruokaa, laadukkaita viinejä ja itseni hemmottelua. Arvostan kaikkea kaunista ympärilläni ja olen kiinnostunut elämässä monenlaisista asioista. Eivätkä niihin kuulu pätkääkään asiat, joiden tiimoilta olet ottanut yhteyttä.

Edustan sitä ikäluokkaa, joka Tilastokeskuksen varallisuustutkimuksen mukaan ei ole kovinkaan kaukana siitä kaikkein varakkaimmasta, 65-75-vuotiaiden ikäryhmästä. Minun ikäisilläni, 55-64-vuotiailla, lapset ovat lähteneet jo maailmalle ja asuntolainat maksettu. Elämämme on pääosin ollut työntäyteistä, emmekä aikoinaan osanneet kovin kuluttaakaan. Monille meistä kertyi pesämunaa ja onnekkaimmilla sitä on täydentänyt vielä pieni perintö.

Nyt on meidän aikamme elää ja nauttia työmme tuloksista. Ja sitten sinä Jenny ilkeät lähettää minulle Tena-vaippamainoksia. Häpeä! Ymmärrätkö? Haluan saada mainoksia eksoottisista matkakohteista, hemmottelulomista, merkkikäsilaukuista ja timanttisista kasvohoidoista.

Ja vaikka minulla ei olisikaan varaa niihin, niin usko pois, niitä on paljon joilla on. Kuulkaapas mainosgurut, te suorastaan aliarvioitte omaa ikäryhmääni ja sen tarpeita. Tässä on teille sellainen kohderyhmä, jolla on enemmän ostovoimaa kuin nuoremmilla ja halua vihdoin hellittää kukkaron nyörejä oman itsemme hyvinvoinnille.

Voisitteko Jenny ja muu hipsterimainosväki ystävällisesti tehdä uudelleen ikäryhmäni profilointia ja ymmärtää, että tänne ei kuulkaa niitä Tena-vaippoja tarvita. Toistaiseksi samppanja on poistunut ihan toivotulla tavalla.

PS: Yritin löytää kuvapankista tähän juttuun kuvia vanhemmista naisista matkoilla. Ei löytynyt. Kuvissa oli vain nuoria naisia. Vanhemmat naiset eivät ilmeisesti matkustele 🙂

Kuvat pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.