Matkavalmisteluja

… tai pikemminkin niiden laiminlyöntiä.

Muutto Fuengirolaan lähestyy. Aika on kulunut nopeammin kuin mukaan on ehtinyt. Kesällä ajattelin, että matka on jossain hamassa tulevaisuudessa, kunnes jossain kohtaa havahduin, että apua, mehän lähdetään ihan kohta.

Töitten kanssa iski se viime hetken paniikki, kuten aina. Teen pääosin projektiluonteista työtä ja vaikka kuinka olen yrittänyt parhaan kykyni mukaan selvitä kaikesta, päivät vaan tuppaavat loppumaan kesken. Olen vakavasti epäillyt, että joku varastelee päiviäni, sillä esimerkiksi eilen elin keskiviikkoa vaikka oikeasti oli torstai. Joku oli selvästi napannut salakavalasti yhden päivän viikostani.

Koska viime viikkoina ei ole ollut muuta elämää kuin työelämä, tulevaa matkaa en ole ehtinyt paljoa miettimään. Olisihan se mukavaa, jos voisi etukäteen fiilistellä ja suunnitella tulevaa, mutta olosuhteiden pakosta kaikki energia on pitänyt nyt kohdistaa töiden valmiiksi saamiseen.

Viime viikolla tajusin, että hyvänen aika, meidänhän piti maksaa Espanjan asunnosta ennakkoon takuuvuokra. Meinasi unohtua, mutta onneksi sopimuksemme oli vielä voimassa.

Jossain vaiheessa hypähti sydänkin kurkkuun, kun tulin ajatelleeksi, että onkohan passini miten pitkään voimassa. Sain huokaista helpotuksesta, sillä tällä passilla reissataan vielä ensi vuoden loppuun.

En oikein tiedä, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon, kun kotoa lähtee pitkäksi aikaa pois. Vakuutukset, postinkanto, e-laskut, auton talvisäilytys, puhelinliittymien tarkistukset, lehtitilausten peruutukset, lääkereseptien uusimiset… pitääkö muistaa vielä jotain muuta?

Kodin turvallisuus on tietty yksi mieltä askarruttava asia, kun pitkään ollaan poissa. Ei ole talon hyvä olla tyhjillään. Pöydällä on tarjous kodin hälytysjärjestelmästä, mutta ratkaisu näyttääkin nyt löytyvän meille muuttavasta omasta ”talonmiehestä”.

Pakkaaminen aiheuttaa myös päänvaivaa. Espanjan talvikauteen kuuluu säätilaa laidasta laitaan, joten laukkuun saa pakata hellevaatteista toppatakkiin. Tosin käytössä on pesukone ja halpaa hätävararättiä saa Fugesta, joten laajaa garderoobia ei tarvitse mukanaan kuljettaa.

Tällä hetkellä olo on yhtä psykedeelinen kuin oheisissa Amos Rex -museosta otetuissa kuvissa. Kaikki pyörii kaoottisena vyyhtenä mielessä. Heräilen öisin muistaen milloin minkäkin hoidettavan asian, jonka taas päivän valossa autuaasti unohdan. Yritän parhaan kykyni mukaan tässä kohtaa vain selvitä viime metrit kunnialla ja pitää päätä veden pinnalla.

Kun pääsemme Espanjaan, nukun varmaan ensimmäiset päivät. Mutta sitten alkakoon seikkailu ja uusi elämänvaihe.

Yksi asia on kuitenkin selvää. Icebugit saavat jäädä kotiin.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Piyya lauantai, lokakuu 20, 2018 at 08:57

    Joko se nyt toisiaan on jo lähellä se teidän muutto ? Kyllä aika hurahtaakin nopeasti.
    Sun hersyvällä huumorilla varustetuista jutuista saamme varmasti monta monituista aihetta hymyyn. Odotan siis kovasti kokemuksianne talvisesta Fugesta.

    • Reply Annemaria lauantai, lokakuu 20, 2018 at 09:05

      Jo melkein lähtökuopissa. Vähän jänskättää millainen asunto tulemaan olemaan ja millaista arjestamme muotoutuu. Joka tapauksessa kihelmöivön ihanaa on hypätä johonkin uuteen. Mutta perästä kuuluu 🙂

    Leave a Reply