”Älä anna itseäsi toisten omistaa”

Runo, joka on merkinnyt minulle paljon.

Mitä sinulle merkitsee itsenäisyys? En nyt tarkoita sitä valtiollista itsenäisyyttä, mistä aina itsenäisyyspäivänä puhutaan, vaan ihan sinun oman elämäsi itsenäisyyttä.

Rupesin miettimään tätä asiaa, kun löysin vanhan muistikirjani, mihin olin kirjoittanut oheisen Anna-Mari Kaskisen runon. Olin aikoinaan kirjoittanut runon muistiin siitä syystä, että se kuvastaa omaa ajatusmaailmaani niin täysin.

Omaan elämääni liittyvä itsenäisyys ja tietynlainen riippumattomuus ovat aina olleet minulle tärkeitä ja tavoiteltavia. Nuorempana jopa ylikorostuneesti liiankin kanssa. Käsitteet itsenäisyys ja itsekkyys menivät välillä sekaisin. En sietänyt, että kukaan yritti suitsia päätöksiäni tai tekemisiäni. Halusin päättää itse asioistani ja valinnoistani minä itse -asenteella, vähän kuin 4-vuotias uhmaikäinen. Jos joku yritti vähänkään ripustautua, minun oli mentävä kauemmaksi. Kotoakin piti muuttaa pois jo varhain.

Moni asia elämässämme juontaa lapsuuteen. Uskon, että voimakas itsenäisyyden tarpeeni on perua nuoruuden ajan kokemuksista. Kasvoin perheessä, jossa äitini elämää kahlitsi mustasukkaisuuteen taipuvainen isäni. Päätin jo varhain, etten tulisi koskaan sallimaan sitä, että kukaan yrittäisi hallita elämääni. ”Älä anna itseäsi toisten omistaa. Varo ettei rajoillesi tehdä vankilaa”.

Oli onni löytää rinnalle elämänkumppani, jolle tietyt elämänvalinnat sopivat. Kun muut hankkivat lapsia, minä halusin koiria. Tuntui lähinnä ahdistavalta ajatus, että elämää pitäisi elää joidenkin normistandardien mukaan. Kaksi lasta, omakotitalo ja farmariauto eivät olleet minun juttuni. Taustalla tässäkin halu säilyttää toivomani itsenäisyys. Lapset tuntuivat liian sitovilta. Naimisiin menokin mietitytti.

Mieheni olisi halunnut mennä naimisiin jo melko pian suhteemme alkuvaiheessa. Minä puolestani odotin kymmenen vuotta ennen kuin vastasin myöntävästi. Virallinen avioliitto tuntui tuolloin rajoittavalta. Näin vanhempana tuo hieman hymyilyttää, sillä avo- tai avioliitto, ihan sama. Kyse on joka tapauksessa enemmin tahtotilasta kuin papin aamenesta. ”Piirrä itse ääriviivat läpikuultavat, joiden läpi näet rakkaat kasvot ihanat.”

Myös oma ammatinvalintani juontaa paljolti itsenäisyyden tarpeeseeni. Halusin myös työelämässä päättää pitkälti omista asioistani. Yrittäjyys oli itselleni hyvä valinta, vaikkakin pelkäämäni kahdeksasta neljään perusduunin rajoittavuus vaihtuikin usein pienyrittäjän arkeen kahdeksasta kahdeksaan. Joka tapauksessa työkuvioissa oli mukana yrittäjän vapaus ja itsenäisyys, vaikka sana itsenäisyys saikin tuolloin usein vivahteen velvollisuus.

Nuorempana itsenäisyys oli enemmän tekoja ja valintoja, joilla pyrin rakentamaan niin itsenäistä elämää kuin mahdollista. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin itsenäisyys on henkinen tila. Tietoisuus siitä, että olen vapaa tekemään asioita toivomallani tavalla ja toteuttamaan itseäni niiden asioiden kautta, jotka ovat minulle tärkeitä, riittää. Itsenäisyyttä ei tarvitse enää alleviivata samoin kuin nuorempana.

Toivottavasti olen vuosien saatossa oppinut ottamaan enemmän muut huomioon päätöksissäni. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän on tullut ymmärrystä siitä, kuinka paljon me tarvitsemme muita ihmisiä hyvään elämään.

Tässä kohtaa täytyy antaa tunnustusta omalle puolisolleni, joka on antanut minun toteuttaa omia unelmiani ja mennä ja tulla vapaasti. Minulle yksi parisuhteen keskeisimmistä asioista on, että vaikka yhdessä eletään, kummallakin pitää olla oma tilansa ja ne omat juttunsa. Emme voi omistaa toisiamme.

Tässä tosin piilee vaara. Helposti oman tilan ottaminen kääntyy siihen, että kumpikin kirjoittaa liian suurin kirjaimin sanan Minä. Parisuhteen tärkein pronomini pitäisi kuitenkin olla Me.

Matkustaminen ja uuden kokeminen matkojen kautta on minulle jonkin tason elinehto ja täytyy myöntää, että vaikka yhdessä on mukavaa matkustaa, pidän paljon myös yksin reissaamisesta. Jotain kutkuttavan viehättävää on siinä, että voi yksin sukeltaa seikkailuun uuteen maahan ja kaupunkiin. Samalla voi olla ihanan riippumaton kenestäkään ja tehdä vain niitä juttuja, joita itse haluaa.

Sama pätee parisuhteessa tietysti toisinkin päin. Terveisiä vaan miehelle tälläkin hetkellä sinne jonnekin Lapin erämaahan.

”Piirrä suuri avoin portti, josta kulkea, jota koskaan kukaan toinen ei voi sulkea.” Niin kauan kun tuo portti on auki ja tarpeeksi leveä pystyn hengittämään ja minun on hyvä olla. Toisaalta on ihanaa, että portin toisella puolen on koti jonne palata. Ja siellä kotona on joku, joka odottaa.

Kuinka paljon sinä tarvitset itsenäisyyttä? Mitä mieltä olet, onko itsenäisyyden tavoittelu itsekkyyttä?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Jantunen / Tuuletuksia perjantai, elokuu 17, 2018 at 17:24

    Voi miten kaunis runo ja miten se osui ja upposi suoraan sieluun. Olen miettinyt kovasti viime aikoina sitä, miten äkilliset ja yllättävät isommat haasteet ravisuttavat ihmistä ja kokemusta omasta identiteetistä. Olen kirjoittamassa siitä blogipostausta, kunhan saan ajatukseni vielä tekstinä kokoon, mutta lyhykäisyydessään ajatukset liittyvät siihen, miten paljon ponnistelua vaatii pitää kasassa ja rakentaa omaa identiteettiä silloin, kun itsesi ulkopuolelta tulevat tekijät tulevat sitä haastamaan ja repimään.

    Näissä vaikeissa hetkissä sitä todella tarvitsee ja iloitsee jokaisesta rohkaisusta luottaa itseensä ja siihen, että selviää. Tuo sinun laittamasi runo oli minulle juuri tänään sellainen rohkaisu.

    Kiitos <3
    Ihanaa kesäistä viikonloppua!

    • Reply Annemaria lauantai, elokuu 18, 2018 at 13:40

      Niin totta puhut. On helppoa suitsuttaa itsenäisyyttä, jos ympärillä ei ole rajoitteita tai ihmisiä, jotka kahlitsevat sinua. Kun suurempia vuoria on ylitettävänä ja kimurantimpia reittejä kuljettavana, sitä joutuu miettimään, mikä oikein on se oma päämäärä, se oma juttu johon tähtää ja kuinka ylipäätään kulkea eteenpäin. Joskus saattaa se oma johtotähti olla aika tavalla kateissa. Vaikka kuinka kliseiseltä tuntuu, vaikeimpina aikoina usko itseesi! Hienoa, jos tästä runosta oli sinulle rohkaisua. Muutamaan sanaan sisältyy niin paljon sanomaa. Voimaa ja rohkeutta! Odotan mielenkiinnolla sinun postausta 🙂

  • Reply esko lauantai, elokuu 18, 2018 at 13:39

    Kivaa kirjoittelua. Haluan tuoda esiin väsymykseni varsinkin juuri naisten omakuviin, jossa viinilasin näytöllä ilmaistaan, että alkoholin/viinin käyttö ja nauttiminen eivät ole normaalia elämään kuuluvaa, vaan jotain, jolla on joku erityinen ja erikoinen näytettävyysarvo. Eikö se hek hek vaan Suomessa hiljaa voisi rauhoittua. Ystävyydellä, EK

    • Reply Annemaria sunnuntai, elokuu 19, 2018 at 11:02

      Hei Esko. Mä oon vähän sitä mieltä, että kukin valitkoon hetkensä milloin viiniä nauttii, oli sitten kyse juhlasta tai arjesta. Myös naiset 🙂 Pääasia ehkä kuitenkin, että käyttö pysyy kohtuudessa.

  • Reply Pommi lauantai, elokuu 18, 2018 at 15:48

    Sulla on mun luonto! Kiitos pohdiskelusta.
    Mulla taustalla on autoritäärinen äiti, joka ei ymmärtänyt minua mitenkään.

    • Reply Annemaria sunnuntai, elokuu 19, 2018 at 00:21

      Mukavaa kuulla, jos ajatukseni osuvat yksiin kanssasi. Näin vanhempana olen pohdiskellut paljon sitä, miten monet asiat loppujen lopuksi kumpuavat lapsuudesta ja kaukaa löytää selityksen sille, miksi käyttäytyy tietyllä tavalla.Toivottavasti olet myöhemmin omat polkusi päässyt kulkemaan toivomallasi tavalla.

  • Reply traveldreamer17 lauantai, elokuu 18, 2018 at 22:43

    Olen pienestä asti ollut kovin itsenäinen ja myös itsekseni viihtyvä. Lapsuudessa ei ole kyllä sille mitään sen suurempaa selitystä kuin esikoisuus. Minun ei ollut vaikea sitoutua, mutta tarvitsen omaa aikaa. Onneksi mieheni on ymmärtänyt sen ja lasten ollessa pieniä hän meni lasten kanssa puistoon tms. antaakseen minulle omaa aikaa. En koe, että lapset tai parisuhde kahlitsisi minua. Mutta ne voisivat kahlita, jollen uskaltaisi elää myös itselleni. Matkustan myös yksin ja nautin siitä itsenäisyydestä ja omasta seurastani. Ja uskon, että nautin erityisesti siksi, että vastapainona on se perhe-
    elämä. Vähän kuin lomasta nauttii silloin kun on töitä, eikä työttömänä.

    • Reply Annemaria sunnuntai, elokuu 19, 2018 at 00:29

      Joku viisas on joskus sanonut, että on ihanaa olla yksin, mutta ikävää jäädä yksin. Tässä on vissi ero, miksi yksinään olo on toiselle ihanuus ja toiselle kurjuus. Ja toiset meistä vaan tarvitsevat enemmän sitä omaa aikaa kuin toiset. Hienoa, että pystyt välillä ottamaan omia irtiottoja. Uskonpa, että pystyt silloin olemaan parempi äiti ja parempi puoliso. Jokaisella meistä pitäisi olla oikeus myös omaan aikaan.

    Leave a Reply