Bloggaamisen ihanuus ja vaikeus

Chin chin! Samppanjaa muovimukista -blogini täytti hiljattain kolme vuotta. Kesällä 2015 minua vaivasi jonkin asteinen luovuuden jano, jota uusi työni ei pystynyt täyttämään. Piti keksiä jokin keino purkaa luovuuden paloa, ylläpitää inspiraatiota ja toteuttaa itseään. Blogin kirjoittamiselle oli ilmiselvä tilaus. Näistä lähtökohdista syntyi matkailupainotteinen blogini.

Kolme vuotta sitten en tiennyt bloggaamisesta yhtään mitään. Kunhan aloin vaan kirjoittamaan. Näin jälkeenpäin tunnen jopa pienoista myötähäpeää ensimmäisistä tuotoksista, mutta oppia ikä kaikki, tässäkin kohtaa.

Nyt muutama vuosi myöhemmin tiedän bloggaamisesta paljon enemmän ja olen (toivottavasti) kehittynyt myös kirjoittajana ja valokuvaajana. Paljon on vielä aukkoja, jotka kaipaisivat tietojen täydentämistä tai asiaan enemmän vihkiytymistä. Sen toki olen jo oppinut, että SEO tarkoittaa muutakin kuin huoltamoketjua 🙂

On ollut iloista huomata, että bloggaajien keskuudessa vallitsee pääsääntöisesti auttava asenne ja neuvoja jaetaan auliisti esimerkiksi Facebookin erilaisissa bloggaajaryhmissä. Paljon olen saanut hyviä vinkkejä myös London and beyond -blogia kirjoittavan Lenan blogikoulusta.

Jokainen auringonlasku on erilainen ja jokainen katsoja kokee sen eri tavalla. Kuka voi sanoa, kuinka se pitäisi kuvata?

Bloggaamisen alkuaikoina olin aika tavalla epävarma omasta linjastani. Jokaista blogipostauksen lähettämistä maailmalle edelsi epävarmuus siitä, ilkeänkö kirjoituksiani ylipäätään laittaa muiden luettavaksi. Sen verran bloggaamisessa tulee laitettua omaa itseään peliin, että juttujen saama palaute myös jännitti. Alkuaikoina nahka oli vielä kovin ohut.

Kyselin aiemmin paljon muiden mielipiteitä, mutta saamani palaute aiheutti vain enemmän epävarmuutta ja sekavuutta. Jonkun mielestä jutut olivat liian pitkiä, kun taas joku olisi lukenut mieluusti pidempiäkin stooreja. Joku kaipasi kuviin enemmän spontaanisuutta, toisaalla painotettiin kuvien laatua ja ammattimaisuutta. Jotain ärsyttivät ravintola-arvostelut ja ruokakuvat, toista taas ”kehuskelut” tasokkaista hotelleista. Ketä oikein uskoa ja mihin luottaa? Kuka voi oikeasti sanoa, miten tulee kirjoittaa ja miten asioita esittää? Bloggaamisessa on kuitenkin kyse yhden ihmisen subjektiivisista kokemuksista ja mielipiteistä.

Sain palautetta myös liiallisesta asioiden hehkutuksesta. Tähän syynsä on varmasti myös luonteessani. Olen sellainen ”voimitenupeaa” -tyyppi. Reagoin asioihin syvästi niin tunnepuolella kuin visuaalisella tasolla. Kirjoittaessani kokemusperäisistä asioista tunnetilat nousevat usein helposti pintaan ja näkyvät varmasti tekstissä.

Joskus on kiinnostavaa havaita, miten selvästi tämä luonteenpiirre tulee esille esimerkiksi parisuhteessamme. Auringonlasku on miehelleni auringonlasku, mutta minulle siinä on kymmeniä eri variaatioita: laaja skaala värimaailmaa täyteläisestä oranssista purppuran punaiseen ja hempeään pastelliroosaan, herkästä romanttisuudesta intohimoiseen leiskuntaan. Visualistin maailma on totisesti erilainen.

Sen verran olen oppinut hillitsemään itseäni, että yritän nykyisin välttää blogijutuissa liiallisia superlatiiveja. Bloggaajan täytyy tuntea vastuunsa teitä lukijoita kohtaan. Sanojensa takana pitää seisoa sataprosenttisesti. Etenkin yhteistyöpostauksissa pitää olla sen verran kanttia, että pysyy totuudessa, eikä turhasta jakele kehuja. Tulee uskaltaa ottaa rakentavasti esille myös asiat, jotka omasta mielestä eivät toimineet.

Mutta silloin, kun olen kohdannut jotain ainutlaatuista tai hienoa, sen aion nostaa esille jatkossakin hehkutusten kera. Aina piilee vaara, että jonkun toisen kokemus samasta asiasta on päinvastainen, mutta blogeja lukiessaan moni unohtaa, että kyse on yhden ihmisen henkilökohtaisesta mielipiteestä ja kokemuksesta.

Blogini linja on alkanut pikku hiljaa muotoutua. 50+ ikäisen täti-ihmisen maailma on kovin erilainen kuin kaksikymppisen. Iällä on paljon vaikutusta juttujen aihepiireihin ja näkökulmiin ja sitä kautta myös lukijakuntani on alkanut vakiintua.

Rantapallon 10-vuotissynttärijuhlassa minut palkittiin innostaja -palkinnolla. Perusteluissa luki, että Samppanjaa muovimukista -blogi viihdyttää ja inspiroi lukijoitaan omalla hulvattomalla tyylillään. Hyvä, ettei tässä kohtaa tullut itku, sillä palkinto osui niin naulankantaan. Intohimo, inspiraatio ja innostus matkustamiseen ovat kolme voimakasta tunnetilaa, jotka kantavat ja vievät minua eteenpäin matkakohteesta toiseen. Kun saa jakaa hyvät ja huonot kokemukset toisten kanssa, siitä saa itsekin matkoista ja kokemuksista paljon enemmän.

Enää en halua niinkään kuunnella sitä, mitä mieltä muut ovat blogistani tai kirjoituksistani. Tai mitä mieltä lähipiiri on matkustamisestani tai elämäntyylistäni. Saatte ihan vapaasti olla mitä mieltä tahansa. Kirjoitan, mitä kirjoitan ja kuvaan, mitä kuvaan, sillä tavalla ja tyylillä kuin itse parhaimmaksi näen. Tällä konseptilla syntyy juuri itseni näköinen ja makuinen blogi. Paras palaute minulle on ollut mukavasti kasvussa oleva lukijamäärä. Lupaan kirjoittaa mukiinmeneviä juttuja jatkossakin.

Annemaria

PS: Olen jo etukäteen innoissani eräästä eriskummallisesta paikasta, jonne suuntaan alkuviikosta. Pysykääpä kuulolla.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply sari/ matkalla lähelletai kauas lauantai, heinäkuu 21, 2018 at 23:04

    Onnea 3-vuotiaalle! Itsellekin tulee sama rajapyykki vastaan. Hyvä, että olet todennut olevasi juuri se mikä haluat. Täällä toinen samanmoinen.

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 10:59

      Voi kiitos ja onnea sinullekin. Kyllä se vaan on niin, että kokemus tuo varmuutta, mutta myös ikä. Alkaa jo pikku hiljaa ymmärtämään, mitä sitä oikeasti haluaa 🙂

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi lauantai, heinäkuu 21, 2018 at 23:24

    Paljon onnea 3-vuotiaalle blogille. Minä tätä juttua lukiessani vain nyökyttelin päätäni. Tunnistin niin monta asiaa. Kovasti kolahti myös tuo kun kerroit saaneesi palautetta asioiden liiasta hehkutuksesta. Itselläni ehkä hiukan sama ”vika”. Se on yksinkertaisesti luonnekysymys, ehkä kertoo jotain myös ihmisestä itsestään, elämänkokemuksesta yms. Itse olen sen verran elämän nurjaa puolta katsellut, etten yksinkertaisesti jaksa valittaa ihan pikkujutuista. Jos tyyny on hotellissa huonosti tai lento myöhästyy, ne ovat asioita joista sentään selviää hengissä. No joo, mutta siis oma tyyli ja se että on sille rehellinen, kirjoittaa aidosti tunteella ja tosiasiat niin aika pitkälle pärjää. Minä ainakin tykkään tyylistäsi! 🙂

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 10:57

      Kiitos, kiitos. Luulen, että moni bloggaaja pohtii näitä samoja asioita. Meillä hehkuttelijoilla piilee oikeasti vaara siinä, että jutuista tulee niin helposti ”tää on niin upeeta” -tarina, mutta minkäs teet, kun niin useasti siltä tuntuu 🙂 Mä oon kanssa pyrkinyt katsomaan enemmän kokonaisuutta ja mainitsemasi pikkujutut jäävät usein huomiotta. Sitä sattuu, kun maailmalle lähtee…

  • Reply Piyya sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 00:20

    Onnea kolme vuotiaalle blogillesi 👏👏
    Tunnistan hyvin aloittelevana tekijänä tuntemuksesi alkuajoista. Itse en osaa edes nimittää itseäni bloggaajaksi, te tekijät ootte niitä. Minä julkaisen vähän omaksi huvikseni ja tutuilleni tiedoksi matkoiltani 😂
    Sun tyyli on todella ihana, elämänmyönteinen ja hersyvä, tykkään kovasti. Oma kirjoittaminen kun ei ole niin luovaa 😂
    Jatka omana itsenäsi ja seuraajat pysyy varmasti matkassasi.

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 10:54

      Kiitos paljon lämmittävistä sanoista. Jostain on aina aloitettava ja sullahan tuo alku näyttää oikein lupaavalta 🙂 Sitäpaitsi otat myös hyviä kuvia, joten mikään ei estä sua kutsumasta itseäsi bloggaajaksi. Tervetuloa vaan tämän kiinnostavan harrastuksen pariin.

  • Reply ananas2go sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 02:48

    Hyvä ihme? No onpa onni, että olet uskaltanut kahlata omalle blogipolullesi ja keräilet hersyviä, värikkäitä niittykukkakimppuja sieltä meille lukijoillesi! Olen nauttinut kovin.

    Vastako siitä on kolme vuotta? Tuntuu, ttä olen lukenut blogiasi aina. Popot ovat pogoillet hiukan kauemmin ja jotenkin luulin, että sinäkin olet ollut aina olemassa… Onneksi olkoon ja iloa ja kaikkea hyvää eteenpäin!

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 10:49

      Kiitos kannustuksesta. Paras palaute on se, kun joku kertoo tykkäävänsä lukemastaan. Hauska tuo vertaus niittykukkakimppujen kokoamisesta 🙂 Ihanaista tulevaisuutta sinullekin.

  • Reply Tiina Li sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 12:21

    Sun blogi on upea. On pari sellaista bloggaajaa Suomessa, joiden ylihehkutusta, meuhkaamista ja voikunkaikkionniinhurmaavaa lässytystä ei vaan jaksa lukea. Eikä myöskään kirosanoja.
    Jatka samaan malliin!

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 20:27

      Kiitos Tiina. Ylihehkuttelussa on juuri tuo riski, että kaikesta tulee helposti liian hattaraista. Kehuminen on taitolaji 🙂 Kiva kuulla, että olet tykännyt blogistani.

  • Reply Mika / Lähtöportti sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 12:45

    Viisaita sanoja. Teet loistavaa blogia juuri omalla tyylilläsi! Tsemppiä myös tuleville vuosille 🙂

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 20:22

      Kiitos Mika samoin 🙂

  • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 12:51

    Paljon onnea 3-vuotiaalle! Perässä tullaan, omani täyttää kohta 2 v. 🙂 Jatka vaan omalla hersyvällä tyylilläsi. Minäkin sain alussa jonkun verran palautetta, vaikka en sen perään paljon edes kysellyt. Suurimmaksi osaksi posia, mutta myös rakentavaa josta otin opikseni. Nykyisin olen kuten sinä; en jaksa välittää muiden mielipiteistä vaan teen omanlaisia juttuja. Sellaista blogijumalaa kun ei ole olemassa jota pitäisi totella 😉 Kippis ja jatka samaan tahtiin!

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 20:21

      Onnea jo etukäteen ja kiitos kannustavista sanoista. 2-vuotias seisoo jo vankasti omilla jaloillaan 🙂 Nautitaan kirjoittamisesta omilla tyyleillämme ja pannaan persoonaa likoon. Siinä ainakin itselleni toimiva konsepti.

  • Reply tiatones sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 20:39

    Onnea 3-vuotiaalle blogille! Sulla on ollut mielenkiintoisia juttuja ja kivoja kuvia katsella 🙂 Oma blogini täytti keväällä 2 vuotta ja omalla tyylillä sitäkin tehdään. Onhan sitä kaikenlaisia ohjeita blogin pitämisestä tullut luettua, mutta ei minusta vissiin ole muotteihin vääntäytymään. Palautetta siitä, minkälaisia juttujen tai kuvien pitäisi olla, en ole saanut, enkä toisaalta ole sellaisia paljon kysellytkään. Kunhan harrastelen, enkä tähtää erityisemmin mihinkään muuhun. Kuvat pyrin suoristamaan ja kirjoitusvirheet korjaamaan, koska itselle pikkuasiat (ja niistä niuhottaminen) on vissiin tärkeitä 😀 Viime aikoina olen alkanut ihmetellä blogini kävijämääriä, koska vieläkään muut kuin äiti ja täti eivät ole suoraan myöntäneet lukevansa 😀 Vaikka taitaa ne kävijämäärät muiden määriin nähden olla pieniä, mutta sen verran kuitenkin, että ei tee ihan just mieli lopettaakaan, vaikken tiedäkään, ketkä blogissani muka käy… 🙂 Paljon olen itsekin matkan varrella ehtinyt oppia bloggaamisasioista.

    • Reply Annemaria maanantai, heinäkuu 23, 2018 at 08:37

      Kiitos Tia. Mulla rupes lukijamäärät kasvamaan huomattavasti toisen blogivuoden jälkeen. Sama kehityssuunta ilmeisesti sullakin 🙂 Hyvän blogin edellytys ainakin mulle on jonkin tason oikeakielisyys. En itse ainakaan jaksa kovin kauaa lukea blogia, joka vilisee perustason kielioppivirheitä. Jatketaan vaan eteenpäin. Bloggaaminen on kiva harrastus joka tapauksessa.

  • Reply Pirjo keskiviikko, heinäkuu 25, 2018 at 10:26

    Kiitos kivoista jutuista!Luen suht vähän ja harvoin blogeja,mutta Sampanjaa muovimukista ja Mikan Lähtöportti ovat niitä,joista todella tykkään..👋👍

    • Reply Annemaria keskiviikko, heinäkuu 25, 2018 at 10:40

      Voi Pirjo, kiitos paljon. Mukavaa kuulla.

    Leave a Reply