Muovimukimuijan yksinkertaisia asioita

Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että tykkään elämässä pienestä luksuksesta (kenpä ei tykkäisi). Nautin tasokkaista hotelleista, fine dining ruokailuista, enkä sylje lasiin, jos siinä on kuivaa kuohuvaa, mieluiten merkkiä samppanja. Lähipiiri kutsuu minua leikillisesti prinsessa Anneksi. Ehkä siinä vähän perääkin on, mutta vain vähän.

Sillä minussa on myös toinen puoli. Kutsuttakoon sitä vaikka muovimukimuijapuoleksi. Jos pienet ylelliset asiat nostavat arkea toisinaan askeleen ylemmäs, samalla lailla arki saa minusta uuden ulottuvuuden ihan yksinkertaisista asioista. Sellaisista asioista, jotka eivät ole rahalla ostettavissa tai joita ei yleisesti nimetä sanan luksus alle.

Muovimukimuija rakastaa nuotiotulilla istuskelua, marjojen perässä rämpimistä metsissä ja soilla, telttaöitä joen varsilla, kiipeämistä tunturin laelle, mato-ongella istuskelua, rehellistä grillimakkaraa, kynttilänvaloa ja villasukkia.

Muovimukimuija ei jaksa välittää miltä näyttää, vaan hippelehtii korpien kätköissä variksenpelättimenä ilman meikkiä ja tukka pystyssä. Kulkee kumisaappaissa ja flanellipyjamassa pitkin päivää. Kyykistelee kyykkypissalle hädän hetkellä. Tekisipä mieli sanoa, että muovimukimuijan elämä se vasta luksusta on. Aitoa, huoletonta ja yksinkertaista.

Muovimukimuija on päässyt toteuttamaan itseään parhaiten joka kesäisellä Lapin reissulla. Tänä kesänä Lapin keikka typistyy muiden suunnitelmieni vuoksi muutamaan päivään. Sen sijaan roppakaupalla uutta iloa on tuonut uusin juttumme, pienen pieni saunamökki Saimaan rannalla. Muovimukimuijalla on uusi kesäparatiisi.

Vuokrasimme veneilevän ystäväpariskunnan kanssa yhdessä vaatimattoman kesämökin kesän tukikohdaksi. Onpahan ainakin joku paikka, missä voi käydä lämmittämässä rantasaunaa, pulahtaa viileään veteen ja nauttia kesän ihanuudesta järvimaisemassa.

Mökki itsessään on muutaman neliön ”hellahuone”. Sänky, kaappi, ruokapöytä ja kamiina. Toisella puolella rakennusta pukuhuone ja sauna. Mutta se mikä meillä on luksusta, on sijainti. Olemme Suur-Saimaan upeimmilla norppavesillä, suurten selkien ja karujen kalliorantojen keskiössä. Oman hohtonsa paikkaan tekee myös se, ettei meillä ole lähinaapureita. Täällä lintukodossa saa muovimukimuija ja sen mies toteuttaa itseään kaikessa rauhassa.

Onhan meillä myös soutuvene, joka varustettiin 2,5 hepan moottorilla. Sillä me miehen kanssa huristeltiin eilenkin auringonlaskun aikaan kalalle. Tunsin lähinnä syvää kiitollisuutta ihastellessa tyyntä järvenselkää, auringon värjäämää taivaanrantaa ja hetken päästä täyden kuun sinistä kesäyön hetkeä. Hyvät hykyräiset, olen kertakaikkisen etuoikeutettu saadessani olla tällaisessa maisemassa.

Kesäparatiisissa pääsee kokemaan luontoa monella tapaa. Täällä sisäinen lapsi ottaa helposti vallan ja silloin löytää ihmeellisiä asioita. Kuinka moni teistä on nähnyt rantakäärmeen paistattelemassa päivää kalliolla? Tai kiiltomadon illan hämyssä? Tai päässyt ihailemaan sudenkorennon läpikuultavien siipien kauneutta ihan läheltä?

Nukuimme juhannusyön teltassa. Yleensä se on minusta kiehtovaa, jopa romanttista. Kun välissä on vain ohut telttakangas, sitä kuulee öisen metsän äänet ja saa tuntea olevansa osa luontoa. Tämän juhannuksen telttayöpymisestä oli romanttisuus kaukana ja jos ihan rehellinen olen, tällä kertaa luonnon äänet veivät yöunet.

Myrsky myllersi ulkopuolella ja väliin tuntui, että lähdemme teltan kanssa lentoon. Valvoin suurimman osan yötä ja kuuntelin, kuinka tuuli metakoi ympärillämme ja räpisytteli kuuluvasti telttamme liepeitä. Lisämausteena sade piiskasi telttakangasta, eikä tässä ollut kyse mistään kevyestä ripottelusta. Huomasipa taas kerran, että lämmin makuupussi on telttailijan paras ystävä. Kokemus tämäkin.

Tätä kirjoittaessani istun mökin terassilla. Takana helteinen päivä ja edessä valoisa kesäyö. Käki kukkuu. Jossain kaukana kuikka kutsuu kaveriaan. Järveltä tuulee vilvoittavasti. Minulla on hyvä mieli.

Taidanpa avata samppanjapullon ja kaataa lasillisen muovimukiin. Silkkaa luksusta, sanoisinpa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply traveldreamer17 sunnuntai, heinäkuu 1, 2018 at 20:33

    Olen kyllä mieltymyksissäni hyvin lähellä sinua: sekä luksushotellit ja fine dining ovat lähellä sydäntä, mutta mielettömiä fiiliksiä saa ihan yksinkertaisista asioista lähellä luontoa. Olimme juuri eilen Nuuksiossa iltakävelyllä ja nautimme kesäisestä metsästä ja mielettömistä maisemista.

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 1, 2018 at 22:38

      Mä oon nauranut aina, että mulla on kaksi mielialalääkettä: metsä ja suklaa. Luontoon ja metsään on päästävä säännöllisesti kokemaan tätä toisenlaista luksusta. Nuuksion ”luksuskohde” on mulla muuten kokematta 🙂

  • Reply Sanni tiistai, heinäkuu 3, 2018 at 18:02

    Hei, ja kiitos tekstistä, joihin tutustuin ihan äskettäin. Että olen samaa mieltä: tutustuin mieheeni elämäni ensimmäisellä Lapin matkalla ja monet reissut sekä Suomen Lappiin, että Norjaan sekä oman kotiseutumme erämaahan on tullut tehtyä. Mielestämme luksusta on juuri puhdas luonto. Tyttäremme, jo aikuinen nuori nainen on kulkenut mukanamme ihan pienestä ipanasta lähtien. Parhaat hetket ovat olleet noin niinkuin ex tempore -reissut jonnekin nuotion ääreen, mukana tietysti mukavat eväät, pullollinen kuplivaa, sekä sopiva yöpaikka. Ollaan oltu yötä ihan taivasallakin, sopivan sään niin sattuessa, ja telttailut ovat hyvinkin tuttuja. Näillä vuosikymmenillä kuitenkin tuntuu hyvältä päästä oikeaan sänkyyn ja lakanoiden väliin. Mukava muistella näitä reissuja, niissä on sitä oikeaa tunnelmaa! Aurinkoista kesää ja mukavia retkiä!

    • Reply Annemaria tiistai, heinäkuu 3, 2018 at 19:41

      Moi Sanni. Lappiin liittyy myös mulla monet ihanat ja lämpimät muistot. Jotenkin siitä on tullut niin läheinen, että joka vuosi on pakko päästä jossain vaiheessa kesää edes hetkeksi erämaahan päätä puhdistamaan. Tänä kesänä ehdin vain hätäisesti muutamaksi päiväksi, pääosin lakanoiden väliin tällä kertaa 🙂 Tunturiin on silti ihan pakko päästä. Onneksi meillä on tuo pieni mökki Saimaalla, jossa pääsee myös luonnosta nautiskelemaan. Vaikka olenkin vähän sitä mieltä, ettei Lappia voi korvata 🙂

    Leave a Reply