Pari mukavahintaisen ravintolan vinkkiä Tallinnaan

Tallinna kiinnostaa ruokakaupunkina, eikä vähiten edullisen hintatasonsa ansiosta. F-hoone, Rataskaevu 16, Salt, Kaks Kokka ym. luottomestat näyttävät keikkuvan vuosi toisensa perään edullisten ja keskihintaisten ravintoloiden kärkikastissa. Ja toki myös kymmenien bloggaajien kiinnostuksen kohteena.

Rataskaevu-kadun uusin tulokas

Uusia ravintoloita nousee Tallinnaan tiuhalla tahdilla, jos sitten samalla aiempia tuttavuuksia katoaa katukuvasta. Tällä reissullamme illastimme ehkä kaupungin uusimmassa ravintolassa. Matkailoja-blogin innoittamana varasin pöydän lauantai illalle vasta parisen kuukautta toimineeseen Tabula Rasaan.

Vanhassa kaupungissa, Small Luxury Hotels -ketjuun kuuluvan St. Petersbourg hotellin ryhteydessä, toimiva Tabula Rasa oli sisustukseltaan oikein viehättävä. Tummaa puuta, kynttilänvaloa ja kristallikruunun loistoa. Sellaista sopivaa kevyttä fiiniyttä, mutta helposti lähestyttävästi. Kokonaisuutta kevensivät humoristiset koiramaalaukset, jotka saivat väkisinkin hyvälle tuulelle. Ihastuttavat taulut, jollaiset huolisin omalle seinälleni milloin vain.

Lauantain myöhäisiltana ei tunkua näyttänyt olevan. Loppuillasta olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Ehkä tämä kertoo siitä, miten kovaa kilpailu noilla kulmilla on.

Ravintolan ruokalista oli lupaavasti tiivis, mutta ehkä jotenkin linjaton. Menusta löytyi niin klassikkoannoksia kuten wieninleike ja sisäfilepihvi, mutta myös useampi aasialainen viritelmä.

Alkuruuan valinta oli vaikeaa, sillä kiinnostavia vaihtoehtoja oli useampikin. Siksi päädyimme gourmee lautaseen, joka tarjosi läpileikkauksen kaikista alkuruuista. Kaunis ja maistuva kokoonpano platte olikin, erityisesti rapsakat tiikeriravut ansaitsevat silkkaa suitsutusta.

Simpukan ystävinä valitsimme pääruuaksi kilon verran paikan sinisimpukoita. Kermaiset valkoviinissä keitetyt simpukat olivat saaneet lisämakua chilistä ja korianterista. Maistuvia, voin vakuuttaa. Niin hyviä, että noita olisi voinut syödä lisääkin. Kilon annos kahdelle menisi vaikka alkuruokana.

Ateria täydentyi Vana Tallinn tiramisulla. Sopivan kosteaa ja ihanan mehevää. Yhdestä annoksesta tässäkin kohtaa riitti kahdelle.

Yleensä hotellien ravintolat ovat jonkin verran kalliimpia, mutta Tabula Rasan hintatasoa voi pitää hyvin kohtuullisena. Menun kalleinkin ruoka jäi alle kahdenkympin. Mistä enää  saa sisäfilepihviä tähän hintaan?

Paikka on myös oiva mesta pistäytyä drinksulle. Drinkkilista oli mielenkiintoinen ja oma baariosa löytyy ravintolan toisesta puoliskosta.

Hyvän ruuan lisäksi hyvää mieltä toi ihastuttava tarjoilija. Sen lisäksi, että tämä nuori nainen oli tarjoilijana ihan huippua, hän puhui vielä sujuvaa suomeakin. Hyvä illallinen kivaan hintaan.

Telliskiven gluteeniton

Toisen tämän reissun mukiinmenevistä ruokakokemuksista tarjosi Kalamajan Telliskiven alueelta löytyvä Kivi Paber Käärid -ravintola. Olen joskus käynyt ovella pyörähtämässä tässä ”Kivi, paperi, sakset” leikistä nimensä saaneen mestan ovella, mutta tuolloin pieni ravintola oli niin täynnä, ettei vapaata pöytää löytynyt. Nyt päiväaikaan ravintolassa oli tilaa, tosin paikka alkoi pikku hiljaa täyttymään, kun teimme lähtöä.

Kivi Paber Käärid raflan erikoisuus on täysin gluteeniton ruoka. Kellä ongelmia on tällä puolella, voi turvallisesti tilata listalta mitä vaan.

Ravintolan sisustus oli Telliskiveen sopivasti mukavan rouheinen ja pelkistetyn loft-henkinen. Niin sisustus kuin paikan tyyli yleisestikin viestivät rennosta otteesta. Meidän syödessämme baaristiskille tuli pari nuorta miestä olusille koirineen. En meinannut muistaa syödä, kun jäin seuraamaan noiden koiraystävysten ylitsepursuvia rakkaudenosoituksia toisilleen. On niin hienoa, että koirat ovat tervetulleita ravintoloihin.

Niin, mitä sitten söimme. Alkuruuaksi jaoimme raikkaan mozzarellasalaatin. Annos oli maukas: kunnon buffalamozzarellaa ja tosi hyvää paikan omaa pestoa. Tuore ananas annoksessa toi joukkoon sopivasti makeutta.

Pääruuaksi mies otti tartarpihvin terveellisten ranskiksien kanssa (voivatko ranskalaiset koskaan olla terveellisiä?) ja minä söin kermaista lohi-katkarapurisottoa. Hyviä molemmat, tosin omaan annokseeni olisin kaivannut himpun makua lisää.

Hintatasoa tässäkin ravintolassa voi pitää edullisena. Pari reilua lasillista punaviiniä ja ruuat kustansivat noin neljänkympin verran. Perusvarmaa hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa, vaikka ei nyt mitään tajunnan räjäyttävää makuiloittelua tarjonnutkaan.

Rento mesta, joka ruuan lisäksi tarjoilee musiikki-iltoja.  Olutlistalla oli muuten sen verran pituutta, että oluenystävälle myös vahva suositus.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani maanantai, maaliskuu 12, 2018 at 11:25

    Nämä vinkit menee kyllä talteen! Juuri olin Tallinnassa ja ihastuin Telliskiven alueeseen ihan täysillä. Omassa blogissa kyselinkin juuri sinne ravintolavinkkejä ja tässähän yksi tulikin 😀

  • Reply Katariina keskiviikko, maaliskuu 14, 2018 at 00:26

    Kivoja Tallinna-vinkkejä, pistän ehdottomasti korvan taa! Tallinnassa tuntuu uusia varteenotettavia ravintoloita tupsahtavan sinne sun tänne kun sieniä sateella, mutta silti tulee eksyttyä aina niihin tiettyihin lemppariravintoloihin… 😀

    • Reply Annemaria keskiviikko, maaliskuu 14, 2018 at 16:21

      Jep, ei Tallinnasta ravintolat käymällä lopu 🙂 Uusi avataan ja vanhoja suljetaan. Mulla on sellainen tuntuma, että taso on kyllä samalla noussut.

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, maaliskuu 14, 2018 at 13:52

    Ainakin hyvännäköistä tiramisua tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa 🙂
    Sen verran harvaan käydään Tallinnassa, ettei oikein pysytä ravintoloissa ajan tasalla. Viime kesänä testattiin Fhoone ja Noa – mutta ”kaikki muut” olivat ilmeisesti näissä käyneet jo kauan kauan sitten …

    • Reply Annemaria keskiviikko, maaliskuu 14, 2018 at 16:24

      Kukapa pysyy. Uusia paikkoja tulee jatkuvasti, jos samalla vanhat sulkevat oviaan. Juuri, kun luulit löytäneesi hyvän ravintolan, seuraavalla kerralla sitä ei enää olekaan. Kukapa näissä perässä pysyy. En muuten itekään ole tuolla Noassa käynyt. Sen verran hehkutettu paikka, että varmaan pitäisi.

  • Reply Asko Leppilampi perjantai, maaliskuu 16, 2018 at 21:03

    Tallinnan ravintolat kiinnostavat aina. Kiitos vinkeistä.

    • Reply Annemaria lauantai, maaliskuu 17, 2018 at 09:07

      Olepa hyvä 🙂

  • Reply Sandra lauantai, maaliskuu 17, 2018 at 09:10

    Aina kiinnostaa lukea Tallinnan paikoista, sillä sinne on niin helppo pistäytyä ruokapyrähdykselle. Molemmat paikat vaikuttivat oikein mukavilta – kiitos vinkeistä 🙂

    • Reply Annemaria lauantai, maaliskuu 17, 2018 at 15:22

      Ole hyvä vaan. Ruoka on ainakin mulle aina iso osa Tallinnan matkaa.

  • Reply Rosa lauantai, maaliskuu 17, 2018 at 22:26

    Kiitos vinkeistä. Päädyn aina samoihin paikkoihin. Viime kerralla oli niin viileetä palvelua f hooneella, että voisin jättää sen seuraavalla reissulla väliin ja kokeilla jotakn näistä sun suosittelemista.

    • Reply Annemaria lauantai, maaliskuu 17, 2018 at 23:19

      Me käytiin F-hoonella tällä kertaa juomassa tällä reissulla vain oluet, joita jouduttiin odottelemaan tuhottoman pitkään. Liekö tässä kuvaa tämän päivän palvelusta? Molemmissa postauksessa mainituissa paikoissa palvelu oli kerrassaan hyvää.

    Leave a Reply