Onnellisuutta vähemmällä

Heräsin vuoden ensimmäiseen aamuun tahmeassa olotilassa päänsärkyä potevana. Liikaa samppista ja skumppaa, siinäpä se. Manasin taas itseni. En ymmärtänyt lopettaa ajoissa. Joku porukasta kantoi pöytään vielä yhden samppanjapullon aamuyöntunteina…. Vähempi olisi ollut parempi.

Vaikka yksi tunkkainen aamu kaataa vain yhden päivän, siltikin se ärsyttää. Elämä on liian arvokasta yhtään päivää missattavaksi, etenkään itse aiheutetun olotilan vuoksi. On taivaallisen ihanaa ja etuoikeutettua herätä normiaamuna terveenä ja toimintakykyisenä, hyvällä mielin ja iloisena uuteen päivään. On silkkaa tyhmyyttä itse pilata päivänsä.

Tämä uuden vuoden takkuinen aamu sai minut miettimään, kuinka ylipäätään elämässä mikä tahansa liika voi pilata minkä tahansa hyvän jutun. Mietin sitä, miltä haluaisin oman näköiseni elämänkattauksen näyttävän. Onko pöydässäni kaikkea sopivassa suhteessa vai onko sittenkin jotain liikaa tai liian vähän?

Entä nautinko oman makuista elämää? Vai onko vähän sama juttu kuin jouluna? En pidä joulupöperöistä: kinkusta, laatikoista ja rosolleista, mutta syön niitä siksi, että joku muu haluaa. Pitäisikö oman elämäni lautasmallia sittenkin muuttaa?

Jos lasketaan pois vakiotoiveet, kuten viiden kilon kestolaihduttaminen ja liikunnan lisääminen, tänä vuonna haluaisin karsia elämästäni pois kaikki liialliset rönsyt. Yli viisikymppisenä sitä alkaa jo kepeästi tiedostamaan iän vaikutuksen toimintakykyyn ja elämän rajallisuuskin käväisee joskus mielessä. Kummasti alkaa rasittumaan asioista, jotka kokee liiaksi. Asioiden tärkeysjärjestys myös vaihtuu. Enää en halua samalla lailla suurta kirjoa kaikkea kuin nuorempana. Kiitos, ottaisin vähemmän, mutta sitäkin parempaa.

Olkoon tämän vuoden teemani ”onnellisuutta vähemmällä”. Haluan karsia elämästäni pois asioita, jotka eivät lisää onnellisuuttani. Sen sijaan haluan raivata tilaa entistä enemmän asioille, jotka tuottavat mielihyvää ja iloa. Haluan kirjoittaa, haluan valokuvata, haluan edelleen niin vietävästi matkustaa ja nähdä tätä ihmeellistä maailmaa. Haluan huomioida myös paremmin niitä muutamia minulle tärkeitä ihmisiä. Sen sijaan haluan antaa elämässäni vähemmän merkitystä arvostelijoille, pahantahtoisuudelle tai niille, joille pyyteetön ystävyys on vaikeaa.

Menneen vuoden kokemus on ollut, ettei onnellisuutta lisää sekään, että elämä on kovin tapahtumarikasta. Jatkuvaa rientämistä sinne ja tänne, merkintöjä ja menoja kalenterissa. Hetken hauskaa, mutta pidemmän päälle rasittavaa. Enemmän sisältöä tarkoittaa usein myös enemmän kiirettä, muttei välttämättä onnellisuuden ja tasapainon lisääntymistä. Pitäisi oppia karsimaan ja saamaan elämään jonkinlainen balanssi työn, matkojen ja harrastusten välillä.

Vähempi on usein enempi. Mietipä vaikka sitä ensimmäistä samppanjalasillista, kun korkki aukeaa ja pullo päästää suhauksen. Helmeilevä, raikas juoma täyttää lasin ja voit tuntea pirskahtelevat kuplat suussasi. Seuraavassa lasillisessa maistat ehkä tämän juomista jaloimman voisen tai paahteisen maun. Mutta entäpä sitten? Kolmas lasillinen onkin sitten vain juomaa. Tiedät juovasi samppanjaa, mutta seuraavista lasillisista et saakaan enää irti samaa nautintoa kuin ensimmäisistä. Kun tarkemmin miettii, sama pätee vähän kaikkeen elämässä.

On olemassa vaara, että kaikesta liiasta tylsistyy ja kokemusten toleranssi vain nousee. Tärkeintä on, että asiat pysyisivät helminä; ainutlaatuisina kokemuksina ja elämän sisällön lisääjinä. Vähempi onkin arvokkaampaa.

Toiveeni uudelle vuodelle: lisään onnellisuuttani vähentämällä asioita. Yritän muistaa, että on parasta olla juomatta sitä kolmatta tai neljättä lasillista. Vähemmällä saan onnellisempia aamuja, onnellisempia päiviä, parempaa elämää ja ainutkertaisempia kokemuksia.

Kippistä ystävät ja onnellista uutukaista vuotta teille kaikille!

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Raino tiistai, tammikuu 2, 2018 at 17:42

    Olipa oivallisesti kiteytetty 🙂

    • Reply Annemaria tiistai, tammikuu 2, 2018 at 20:39

      Kiitos. Sitä täti-ihmisen mielessä pyörii kaikenmoista 🙂

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa tiistai, tammikuu 2, 2018 at 18:12

    Hyviä pohdintoja! Mä oon jo aika pitkään yrittänyt keskittyä tekemään asioita, jotka saavat mut onnelliseksi, viis mitä muut ajattelevat. Hyvänä esimerkkinä juuri tuo jouluruoka. En oikeastaan perusta siitä yhtään, joten en mussuta sitä vain muita miellyttääkseni. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että yrittää elää niin kuin joku muu ehkä haluaisi sun elävän. Tartu hetkeen, nauti asioista joista juuri sinä iloitset ja anna mennä. En usko, että hyvään oloon turtuu, sillä elämään kuuluu myös annos alamäkeä, vaikka kuinka eläisi siten kuin haluaa. 🙂

    • Reply Annemaria tiistai, tammikuu 2, 2018 at 20:54

      Niin se on, että itse sitä on kattauksensa rakennettava. Nuorempana yritin turhan paljon miellyttää muita, mutta onneksi iän myötä olen alkanut ottaa omaa tilaani ja olemaan välittämättä muiden mielipiteistä. Meillä on vain tämä yksi elämä ja siitä tulisi parhaan taidon mukaan tehdä paras mahdollinen my way. Elämä on ihanaa, nautitaan joka hetkestä!

  • Reply Outi tiistai, tammikuu 2, 2018 at 18:14

    Ihana ajatus! Toivottavasti onnistut pyrkimyksissäsi! Onni on maailman tärkein asia! Harmi vaan, että monesti se kolmas lasillinen vie harkintakyvyn, mutta tässäkin voi kehittyä, enkä yhtään epäile etteikö kuka tahansa pysty siihen, kunhan kovasti haluaa. Jos voin kääntää veistä jiukan haavassa niin oli kyllä äärimmäisen ihana herätä uv-päivänä virkeänä ja miettiä, että olipas ihana uusi vuosi kotona 😉 Ikimuistoinen jopa, sillä harvemmin, jos koskaan noin rauhallisesti otetaan yhtään MITÄÄN juhlapäivää. Mutta niin kun sanoit, kohtuus kaikessa. Balanssin löytäminen on kyllä ihan täydellinen pyrkimys elämässä 🙂

    • Reply Annemaria tiistai, tammikuu 2, 2018 at 20:58

      Sitä aamu kiittää illan viisautta 🙂 Se on muuten totta, että se ”kolmas lasillinen” usein heikentää harkintakykyä. Helposti sitä elämässäkin käy, että liian kanssa tulee vauhtisokeaksi ja kadottaa ytimen. Taitolajia tämä elämä.

    Leave a Reply