Monthly Archives

tammikuu 2018

Ravintolavinkit Budapestiin osa 2: näissä paikoissa syöt edullisesti

Halutessasi Budapestissä syöt halvalla. Ateria irtoaa jopa muutamalla eurolla, eikä se tämän kaupungin osalta tarkoita, että pitäisi tyytyä huonoon ruokaan.

Vaikka haluankin matkoilla välillä syödä fiinimmin ja olen siitä valmis maksamaan enemmän, se ei kuitenkaan tarkoita, että matkoillamme yhtenään hifistellään fine dining mestoissa. Jotta matkabudjetti pysyy aisoissa, väliin tarvitaan edullisia ravintoloita, joilla tasapainotetaan matkakustannuksia.

Olen aina iloinen siitä, jos pystyn matkoilla löytämään ravintoloita, joiden hinnat eivät päätä huimaa, mutta joissa saa kuitenkin kohtuullista ruokaa. Kokosin tähän muutaman Budapestin ravintolavinkin; kolme erityyppistä ravintolaa, joiden hintataso sopii penninvenyttäjälle. Ohessa kattaus street foodia, perinteistä unkarilaista keittiötä ja etnistä itämaista.

Kauppahallin street foodia

Näyttää olevan trendi, että jokaisesta Euroopan vähänkään suuremmasta kaupungista löytyy kauppahalli, johon on koottu yhteen pieniä street food -tyyppisiä ravintoloita. Tällaisen vastikään remontoidun kauppahallin löysin myös Budapestistä siellä asuvan ystäväni vinkin perusteella.

Keskustan Belvárosi Piac kauppahalli (Hold utca 13) on ollut toiminnassa jo 1800-luvun lopusta palvellen lähialueen maataloustuottajia. Normaali kauppahallimeininki myyntikojuineen löytyy täältä edelleenkin, mutta suuntaus on selvästi ravintolatarjonnassa.

Kauppahallin toinen kerros on pyhitetty ainoastaan ruokapaikoille. Ravintoloita on kymmeniä ja ruokatarjonta laajaa perinteisestä unkarilaisesta keittiöstä aina etniseen street foodiin. Täältä todella löytyy jokaiselle jotakin.

Hintataso on ilahduttava. Pikaisen vilkaisun perusteella keittolautanen irtoaa parilla eurolla, tuhdimpi annos viidellä eurolla. Turistit suuntaavat yleensä Budapestin pääkauppahalliin, joka on toki nähtävyys jo itsessään, mutta sanoisinpa, että tässä kauppahallissa syöt ja ostat ruokatuliaisia halvemmalla.

Olimme menossa illalla syömään pitkän kaavan mukaan, joten tällä kierroksella söimme enemmän silmillämme. Tosin Kobesausage kojun makkara-annokset näyttivät sen verran herkullisilta, että niitä oli pakko maistaa. Tuuttimaisen siemenleivän väliin tulee haluamasi määrä makkaroita ja toivomasi täytteet. Kiva kokonaisuus ja makkarat olivat kerrassaan maukkaita.

Vanhan ajan perinteinen unkarilainen

Tyhmää varmaan kaihota vanhoja aikoja, mutta siltikin Budapestin muutoksessa tulee kaivanneeksi sen somia vanhanaikaisia periunkarilaisia ravintoloita. Tuppaa nykyään olemaan, että nämä entisen ajan sörözööt (oluttupa) ja börözööt (viinitupa) saavat väistyä trendikkäämpien ravintoloiden tieltä.

Mies bongasi keskustasta tällaisen mutkattoman sörözöön. Ei muuta kuin sisälle tutkimaan minkälainen Itävalta-Unkarin keisarin mukaan nimetty Ferencz József -ravintola (Nagymezö utca 12) oikein olikaan.

Sisältä paljastui kodikas tunnelma. Seiniä koristivat vanhat taulut, hyllyillä somistuksena vanhaa antiikkia ja henkilökunta lienee samaa perhettä useassa ikäpolvessa. Tällä erää pysähdyimme nauttimaan vain kahvit ja pikarilliset unkarilaista yrittilikööriä Uniqumia. Siinä sivussa satuin tutkailemaan tapani mukaan myös ruokalistaa.

Ferencz József osoittautui täydelliseksi paikaksi, mikäli haluaa maistella perinteistä unkarilaista ruokaa perinteisessä miljöössä. Listalta löytyivät niin gulassit kuin pörköltit ja jälkkärilistalta oma suosikkini túrógombóc eli lämpimät rahkapallerot sekä sómloi galuska, joka vastaisi ehkä lähinnä meidän pappilanhätävaraa. Keittoja oli unkarilaiseen tapaan useita, mukana myös omat lempparini limpun sisällä tarjottavat keitot.

Sitä en osaa sanoa minkälaista ruoka täällä on, mutta ainakin, jos olet kiinnostunut perinteisestä unkarilaisesta keittiöstä, sitä saamasi pitää. Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, se tarkoittaa suuria annoksia ja noh, ehkei niin kevytkeittiötä. Hintataso oli hyvin inhimillinen: alkuruuat 3-5 euron luokkaa, pääruuat pääosin alta kympin.

Ruokaa Välimereltä Kaukasukselle

Kiinnostava etninen ravintola Dodrumba (Dob utca 5) on jonkinlainen sekoitus marokkolaista, israelilaista, libanonilaista, turkkilaista ja georgialaista keittiötä, näyttipä mukana olevan joitain tuttuja ruokia myös Espanjasta.

Listalta löytyi useita erilaisia hummuksia, salaatteja, mausteisia keittoja ja liharuokia. Pääpaino oli vegeruuassa, mutta kyllä täällä lihansyöjäkin tyydyttyy, esimerkiksi lammasta oli monessa muodossa.

Valitsimme listalta viiden kylmän alkuruuan valikoiman leipineen (n. 13 euroa).  Huomasimme, että tämä kokonaisuus olisi hyvin riittänyt kahdelle koko ateriaksi. Koska kuitenkin halusimme maistaa vielä jotain muutakin, tilasimme lammasmakkaroita, jotka olivat herkullisia nekin (ilmiselvästi olemme makkarakansaa). Jos haluat jaksaa vielä pääruokaa, alkuruokia kannattaa tilata maltillisemmin. Tai sitten pysyä alkuruuissa, joita löytyikin pitkä lista niin kylmiä kuin lämpimiä. Annoskoot olivat melkoisen suuria ja kaikki annokset näyttivät olevan jaettavissa.

Alkuruuat olivat noin 3-5 euron hujakoilla, pääruuat 10 euron molemmin puolin. Mielenkiintoinen oli myös arkisin klo 12-16 tarjoiltava lounasmenu, jonka hinta vaihteli viidestä eurosta ylöspäin.

Ravintola näytti olevan kovin suosittu. Menimme alkuillasta ja onnistuimme saamaan pöydän sillä ehdolla, että ennätämme syödä iltakahdeksaan mennessä. Hieman myöhemmin emme olisi enää mahtuneet, vaikka kyse oli maanantai-illasta. Pöytävaraus kannattanee tehdä.

Ravintolalla oli kiinnostava ja monipuolinen ruokalista, etenkin jos Lähi-idän mausteiset maut viehättävät. Rakastan itse yli kaiken korianteria ja ilokseni sitä näytti olevankin useimmissa tilaamissamme ruuissa. Vahva peukku tälle raflalle.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ravintolavinkit Budapestiin osa 1: ne vähän paremmat ravintolat

Budapest on ihana ruokakaupunki. Uusia ravintoloita syntyy tiuhaan tahtiin. Intohimoa, innovatiivisuutta, kunnianhimoa ja kovaa yritystä on selvästi ilmassa.

Iloinen asia on myös, että hintojen noususta huolimatta Budapestissä voi syödä huippuhalvalla muutamalla eurolla tai nauttia gourmet-illallisen viinipaketteineen vieläkin melko miellyttävään hintaan.

Parhaat ravintolat reissussa löytää aina, jos pystyy käyttämään hyväksi paikallisten vinkkejä. Kummasti sitä meidän pidennetty viikonloppumatka taas kerran kehkeytyi tuonne ruuan ja viinin ympärille. Ystävien vinkeillä löytyi muutama mielenkiintoinen ravintola. Tässä teille lukijat ensimmäiseksi gourmet-maistiaisia. Nam, sanoisin.

Fáma osui ytimeen aika useasti.

Rentoja fine dining elämyksiä

Että mä tykkään siitä, että nykyisin ns. fine dining -ravintolat ovat muuttuneet rennoiksi ja helposti lähestyttäviksi. Kauas on tultu ajasta, jolloin syödäkseen pitkän kaavan mukaan piti pukeutua parhaimpiinsa ja pönöttää tärkättyjen pöytäliinojen ja hopeisten ruokailuvälineiden äärellä.

Hyvänä esimerkkinä Budapestin uuden aikakauden tasokkaasta ravintolatarjonnasta ovat Budan puolella sijaitseva ravintola Fáma ja Pestin ydinkeskustassa sijaitseva edellistä asteen rennompi Mák Bistro.

Yhteistä molemmille ravintoloille on, että kauhoissa hääräävät nuoret keittiömestarit, joille molemmille on sadellut arvostusta ja palkintoja jo usealta taholta. Luovuus, kekseliäisyys ja yllättävien raaka-aineiden yhdistäminen näyttävät olevan tunnusomaista molemmille chefeille.

Fáman miljöö oli tyylikkään rento.Viinit, viinit!

Fáma – lähes täydellistä

Näistä kahdesta gourmet-keitaasta Fáma nousi mielestämme aavistuksen ylemmäs. Unkarilais-aasialaiseksi fuusioravintolaksi itseään luonnehtiva ravintola täytti odotuksemme lähes täysin.

Ilta-aikaan ravintola tarjoilee ainoastaan 4-6 ruokalajin menukokonaisuuksia viinipaketilla tai ilman. Valitsimme viiden ruokalajin menun, johon sai valita ruokalistan alkuruokavaihtoehdoista kaksi, pääruuista kaksi ja jälkkäreistä yhden. Otimme myös viinipaketit, jolloin jokaiselle ruokalajille tuli oma viininsä. Mielenkiintoiseksi ruokailun teki se, että menu oli suppea ja kun miehen kanssa valitsimme eri annokset, pystyimme käymään listan lähes kokonaisuudessaan läpi.

Meille kumpaisellekin tuli jokaiselle ruokalajille eri viinit, joten samalla pääsimme maistelemaan aika laajaa viinirepertuaaria. Pakko mainita, että viinipakettien viinit olivat kertakaikkisen laadukkaita. Ravintolan korkea taso näkyi ilmiselvästi myös viinivalinnoissa.

Pöytävaraus kannattaa tehdä. Olimme varanneet pöydän puoli seitsemäksi, ja olimmekin ravintolan ensimmäiset asiakkaat. Vaan ei mennyt kauaa, kun koko ravintola oli aivan täysi.

PARASTA: Kauniita annoksia. Mielenkiintoista, jopa yllättävää makumaailmaa, joka useasti vei Aasian suuntaan. Loistavat viinit. Viihtyisä miljöö ja ystävällistä, huomioivaa palvelua. Ehkä paras koskaan syömäni jälkkäri. Hintalaatusuhde erinomainen: koko menu kahdelta viineineen kustansi 170 euroa.
MISSÄ NOTKAHTI: Miehen toinen pääruoka, Mangalica-possun siivut, oli kuulema sitkeää.

Ensilumi satanut syksyn lehtien päälle? Ei vaan Fáman loistava suklaajälkkäri.

Mák Bistro – nuoruuden kokeilunhalua

Mákin keittiötä luotsaa vasta 24-vuotias kokkilupaus, joka on saanut huomiota myös kansainvälisesti, kuten New York Timesissa, Michelin Guidessa, Time Outissa ja Lonely Planetissa.

Ravintola keskittyy sesongin raaka-aineisiin ja luinpa jostain, että myös selkeä skandinaavinen keittiö on yhtenä inspiraation lähteenä. Nuoren chefin sydäntä lähellä ovat kokeilunhalu ja leikkisyys. Ruokaa ei tehdä niinkään pikkutarkasti vaan enempi maku ja raaka-aineet edellä.

Hyväntuulinen bistrofiilis.

Myös Mák Bistroon kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen, sillä lauantai-illaksi pöytä irtosi meillekin vasta puoli kymmeneksi. Vastaanotto oli kertakaikkisen lämminhenkistä. Saimme heti alkuun talon tarjoamat skumpat ja ylenystävällinen tarjoilijamme järkkäsi meille vielä paremman pöydän hetken odottelun jälkeen. Olimmekin muuten ravintolan viimeiset asiakkaat, kun lähdimme pois.

Ruokalista ei ollut kovin pitkä, mikä minusta on aina hyvä merkki. Valittavana oli kuuden ruokalajin maistelumenu tai sitten listalta yksittäin tilattavat annokset. Tällä erää päädyimme alkuruoka + pääruoka komboon sekä minulle tietty jälkkäri.

Kolme viiniä, kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja jälkkäri maksoivat yhteensä 113 euroa. Huomasin, että ravintolassa on arkipäivisin myös lounasmenu. Kolmen ruokalajin lounas maksaa vain noin 14 euroa (+ 12,5 %:n palvelupalkkio).

Onkohan tässä paras koskaan syömäni alkuruoka?Kissakala oli liian porkkanaista.Kyyhkylle toivottiin vähän enemmän kypsyyttä.

PARASTA: Ehkä koskaan paras syömäni alkuruoka. Lautasella oli jotain vaaleaa kalaa, endiiviä, villiparsaa ja vaahdotettua pistaasipähkinäkastiketta. Lisäksi pohjalla oli jonkin sortin vihreä voinen yrttikastike, jossa maistui ilmiselvästi kesä. Lusikoimme loput kastikkeen jämät miehen kanssa jälkkärilusikoilla :). Palvelu oli suorastaan sydämellistä. Kiva lisä talon tarjoamat skumpat ja lopussa pöytään tuotu keksilajitelma.
MISSÄ NOTKAHTI: Omassa pääruuassani hallitsi liiaksi porkkana. Mies olisi toivonut pääruokansa kyyhkylle hieman enemmän kypsyyttä. Kieltämättä se näyttikin aika veriseltä.

En ole ennen saanutkaan kaksiosaista jälkkäriä.Lopuksi vielä talon tarjoamia herkkuja.

Mikä muuten on, että jos ravintolassa joku sakkaa, usein se on pääruoka? Taidanpa jatkossa siirtyä tilaamaan vain alku- ja jälkiruokia 🙂 Menut näyttävät molemmissa ravintoloissa vaihtuvan tiuhaan, joten seuraavalla viikolla tarjonta on todennäköisesti  ihan jotain muuta. Tosin hyvän ravintolan tunnistaa siitä, että taso kestää menusta, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Saapa nähdä kurkotellaanko kohta jo tähtiä kohden?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Budapest – Euroopan paras viikonloppukaupunki

Jossain kohdin lopetin laskemisen siitä, kuinka usein olen käynyt Budapestissä. 80-luvun puolivälistä alkaen kaupunkiin on tullut matkattua lähes joka vuosi, joskus useamminkin.

Vaikka kaikki merkittävimmät nähtävyydet Budapestistä on tullut katsastettua useampaankin kertaan, yhä vain jaksan ihmetellä samoja asioita. Sankarien aukion suureellisuus, parlamenttitalon pitsinen arkkitehtuuri, Pyhän Tapanin Basilikan mahtavuus ja ketjusillan jykevyys ovat pikkukaupungin tytölle aina yhtä ihmeellisiä.

Hento lumikerros puki parlamenttitaloa.Tonava kaunoinen ja  Budapestin maamerkki Széchenyin ketjusilta.Pyhän Tapanin Basilika ja vieressä heti pyhäinhäväistysarkkitehtuuria.Sankarien aukiolla on pantu reilusti överiksi.

Joka kerta on pakko kävellä iltahämyssä Széchenyin ketjusiltaa pitkin ja nautiskella Tonavan rantojen rakennusten ja siltojen hurmaavasta valomaailmasta. Budapest vaan on niin upea ja taianomainen iltavalaistuksessa. Euroopan kaunein ehkäpä.

Joka kerta on myös pakko kulkea Andrassy bulevardia pitkin, ihastella sen kauniita rakennuksia ja pysähtyä kahville lempikahvilaani Muvesz Kavehaziin.

Andrassy kadun Muvesz Kavehazissa on sopivasti ajan patinaa ja menneen maailman fiilistä.

Täytyy myöntää, että koleana talvipäivänä, kun taivas työnsi märkää räntää ja Tonava toi luihin saakka jäytävää kylmyyttä, Budapest ei ollut parhaimmillaan. Värimaailmaltaan harmaa kaupunki näytti entistä harmaammalta. Kaupungin omaleimainen rappioromantiikka kääntyi loskan keskellä enemminkin rappiopuolelle. Jos voit valita, matkusta Budapestiin muulloin kuin kalseana talvikuukautena.

Vai onko tässä harmaudessa sittenkin jotain surumielisen kaunista?Ronald ja Nancy.Kaupunginpuiston luistelijoita on aina mukava seurata. Lisämausteena komeita rakennuksia.

Budapestin mahtipontisten harmaiden kivirakennusten sisältä löytyy niin paljon kauneutta. Tällä kertaa kiinnitin huomiota Tonavan varren hienoon rakennukseen, joka oli jäänyt aiemmin huomiotta. Tuntui ihmeelliseltä ajatella, että alunperin 1833 avatun konserttitalo Vigadón saleissa olivat konsertoineet mm. Strauss, Brahms ja Liszt.

Pientä pääsymaksua vastaan pääsi tutustumaan Vigadón kauneuteen. Jos musiikki yhtään kiinnostaa, konsertti tämän loistokkuuden keskellä olisi varsin elämys. Vigadón ohjelma löytyy täältä.

Budapest, jos mikä, sopii erinomaisesti viikonlopun irtiottoon. Kaupunkiin saa useasti halpoja lentoja. Nytkin meidän menopaluulennot hengeltä maksoivat alle satasen. Eikä lentokaan kauaa kestä, vain reilut pari tuntia.

Budapest lukeutuu edelleen Euroopan edullisimpien matkailukaupunkien joukkoon. Vaikka ollaankin pääkaupungissa, majoitusta saa tosi kivaan hintaan. Kaupunki on täynnänsä kohtuuhintaisia ja hyvätasoisia vuokrattavia huoneistoja. Myös kaupungin monilla luksustason hotelleilla on usein hyviä tarjouksia, etenkin jos matkustat vilkkaimpien kesäkuukausien ulkopuolella.

Tällä kertaa meillä oli vuokrattu 70 neliön Purple home -niminen huoneisto Basilica Apartments nimiseltä yritykseltä (löytyy myös booking.comin kautta)  aivan basilikan takaa. Sijainti oli loistava, oikeastaan kaikki merkittävä oli kävelyetäisyydellä.

Vaikka talo ulkoapäin ei ollut mitenkään hyvässä kunnossa, sisältä asunto oli tyylikkäästi remontoitu ja kalustettu. Pienenä miinuksena oli aluksi netin toimimattomuus, mutta asia korjattiin pikaisesti. Mies valitti myös välillä lämpimän veden puutetta. Ilmeisesti lämminvesivaraaja oli sen verran pieni, ettei kuumaa vettä riittänyt ylettömästi lotraavan vaimon jäljiltä.

Hintaa tällä kämpällä oli 75 euroa vuorokaudelta. Jos tyydyt hieman heikompaan tasoon, Budapestistä löytää kelvollista majoitusta jopa alle viidenkympin vuorokausihintaan.

Turistille edullinen hintataso näkyy myös ravintolahinnoissa. Vaikka hinnat ovatkin viime vuosina nousseet, tässä kaupungissa syö edelleen hyvin ja halvalla. Suurkaupungin tarjonta on laajaa ja ravintoloita löytyy varmasti joka makuun ja joka kukkarolle.

Minulle perinteinen unkarilainen keittiö on turhan raskasta, mutta unelmaa sille ken isoja annoksia rakastaa. Parasta minusta Budapestin ruokamaailmassa on, että jos haluaa syödä kunnon gourmee-tasoa, siitäkään ei tarvitse maksaa ihan mansikoita.

Sain kaupungissa asustavilta ystäviltäni muutaman sisäpiirivinkin ravintoloista, joissa kannattaa käydä. Muutamaa näistä kokeilimme ja niinpä tästäkin reissusta kehkeytyi oikea ruokamatka. Syötiin halvalla, ja sitten vähän fiinimmin kalliimmalla. Ja juotiin hyviä unkarilaisia viinejä, viinimaassa kun oltiin. Tämän puolen kokemuksista myöhemmin lisää, luvassa hyviä ravintolavinkkejä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Matkaöverit

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että matkojen varaamisessa karkaa mopo käsistä tai ainakin alkaa pahasti keulimaan? Tai tunnetko itsesi majoituksen osalta hemmotelluksi kermaperseeksi?

Kumma juttu, kun matkoja vaan putkahtaa jostain. Ei ollut mitään tarkoitusta lähteä lähiaikoina yhtään minnekään, mutta sitten sähköpostiin tupsahti lentoyhtiön mainos alekampanjasta. Ja kappas, ennen kuin täysin ymmärrät, oletkin jo varannut lennot kaupunkiin, jota et juuri koskaan edes ajatellut. Halpaa kun oli.

Ja kun matka on varattu, tarvitaan seuraavaksi majoitus. Tietysti, tottakai ja ehdottomasti edullinen sellainen. Koko jutun ideahan on päästä matkalle mahdollisimman halvalla.

Matkakumppanisi kanssa olette päättäneet etsiä jotain kohtuuhintaista majoitusta. Tämä kun on nyt tällainen ylimääräinen budjettimatka, mihin ette halua missään nimessä käyttää rahaa kovinkaan paljoa.

Käyt huolella läpi hotellivaraussivustojen keskihintaista tarjontaa. Vaihtoehtoja kyllä on, mutta et tahdo millään löytää tarpeeksi halpaa ja tarpeeksi hyvää samassa paketissa.

Ihan vahingossa satut vilkaisemaan sen viiden tähden hotellin kauniita kuvia. Huoneiden pulleat sängyt ovat kutsuvia, miljöö mitä suloisin, näköalat hulppeat ja se hotellin infinity uima-allas, wau!

Jostain syystä, et vaan saa mielestä tuota hotellia. Näytät kuvia miehellesikin. Ihan vain kiinnostuksesta, että tällaistakin on olemassa. Mutta ei tässä kohtaa meille, liian kallista.

Menee viikko tai pari. Matka lähestyy ja se majoitus on vieläkin varaamatta. Kelaat uudelleen halvimmat vaihtoehdot ja seuraavaksi keskihintaiset. Jokaisessa on joku vika. Ankean näköistä, kulahtanutta, kehno sijainti, huono palaute, suppea aamiainen. Ei nyt vaan natsaa.

Sen sijaan palaat uudelleen siihen tähtirivistölliseen unelmaan. Siinä hotellissa kun on kaikki kohdallaan. Näet itsesi istumassa drinkkibaarin tyylikkäällä plyysisohvalla skumppalasi kädessä. Täydellistä!

Jälkeenpäin et oikein itsekään ymmärrä, miten siinä nyt näin pääsi käymään. Majoituksenne maksoi vähän enemmän kuin olitte alun perin suunnitelleet. Totta puhuen tuplasti sen, mutta lupaatte itsellenne ihan vakaasti säästää jossain muussa.

Myönnetään, minulle käy näin, useasti. Ensin houkuttaa ja koukuttaa lentolipun halpuus. Vain muutama klikkaus ja simsalabim, tunnen taas olevani elossa. Matkaa pukkaa.

Sitten vasta tulevat realiteetit mieleen. Onko ylipäätään varaa? Saanko töistä järjestettyä vapaata? Mitähän se majoitus mahtaa maksaa? Se näennäisen halpa lentolippu ei todellisuudessa tarkoittanutkaan halpaa matkaa.

Voiko matka-addiktoituneen täti-ihmisen viedä jonnekin anonyymien matkoilla kiusattujen vertaistukiryhmään? Matkustaminen haittaa tässä tapauksessa niin voimakkaasti tavallista arkea, etenkin sen talouspuolta. Jostain pitäisi saada vieroitusapua ennen kuin käy huonosti.

Se ote moposta pääsi tässä alkuvuoden osalta vähän lipsumaan. Säästösyistä ei pitänyt vähään aikaan lähteä mihinkään. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Tällä viikolla Budapestiin. Kuka voi kieltäytyä edestakaisesta alle satasen lentolipusta? Ihan pakkohan tuohon hintaan oli lähteä gulassikeittoa maistelemaan.

Pariisi nyt on jo useampaan otteeseen aiemmin nähty, eikä se niin ihmeesti polttele. Tosin ehkä siinä tapauksessa, jos lentohinta on edullinen. Kuten esimerkiksi helmikuussa.

Lähden ystäväni kanssa ensi kuussa tähän romantiikan kehtoon, halvalla kun pääsee. Tai no, vähän päätettiin samalla laajentaa reviiriä. Kuka se keksikään sen parin päivän reissun Champagnen maakuntaan ja samppanjakaupunki Épernayhin?

Maaliskuinen reissu Singaporeen oli tiedossa jo aikapäiviä sitten. Hotellivalinnan kanssa väännettiin kättä pitkän aikaa. Miehen pyöreiden vuosien kunniaksi päädyimme lopulta melko hulppeaan hotellikomistukseen. Kas kummaa, niillähän oli oikein oma klubikerros, jonka huoneisiin kuuluu ihka oikea samppanja-aamiainen. Vain kerranhan sitä ihminen tällaiset lukemat täyttää. Lupaan juoda samppanjaa koko rahan edestä.

Koska olemme järkeviä ihmisiä ja ymmärrämme hyvin, ettei meillä ole varaa tällaiseen pöyhkeilyyn koko lomamme ajan, päätimme taloudellisen tasapainon vuoksi viettää puolet lomastamme huomattavasti edullisemmassa majoituksessa.

Tuo jälkimmäinen majoitusvaraus nyt on vielä vaiheessa. Tosin on minulla kyllä yksi hyvä vaihtoehto, mutta se nyt on ihan liian kallis….

Kuvat: pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tämän helpompaa ei matkustaminen voi enää olla

Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän alkaa viehättymään asioista, joiden eteen ei tarvitse ponnistella niin paljoa. Joskus tuntuu matkailussakin hyvältä hypätä vain nauttimaan valmista kattausta.

Osallistuin joulun alla kotimaisen matkanjärjestäjän Kristina Cruisesin järjestämään Ropax-risteilyyn Finnlines-varustamon laivalla. Ropax-sana tarkoittaa rahti- ja matkustajalaivan yhdistelmää eli juuri tällaisilla paateilla Finnlines reissaa Helsingin ja Travemünden väliä.

En ollut koskaan aiemmin osallistunut vastaavanlaiseen ohjelmalliseen risteilymatkaan, jossa matkaan sisältyi koko paketti: niin matkat, ruokailut, majoitukset, retket kuin matkanjohtajan järjestämä ohjelma laivamatkan aikana.

Vaivattomuus on yksi Kristina Cruises matkoja kuvaava piirre. Tarvitsee vain raahautua laukun kanssa satamaan tai lentokentälle, siitä eteenpäin kaikki on hoidettu. Matkanjohtaja oli vastassa myös Vuosaaren satamassa ja jakoi meille hyttiavaimet, ateriakortit ja matkaohjelman. Ei muuta kuin laivaan ja matka saattoi alkaa.

Tervetuloa laivaan. Kaikki on valmiina risteilyyn.Majoittumisen jälkeen kokoonnuimme yhteen ja kävimme läpi ryhmämme tulevien päivien ohjelmaa ja aikatauluja. Seuraavana iltana olisimme perillä Travemündessa, josta omalla bussilla huristelisimme Lyypekkiin. Odotin innolla Lyypekin ja Hampurin joulutoreja. Tosin enpä ollut koskaan käynyt Hampurissakaan, joten ihan uusi kaupunkituttavuus tämäkin.

Aiemmin kirjoittelin täällä mukavan leppoisasta laivatunnelmasta. Etukäteen olin vähän huolissani kävisikö yksin matkaavalle aika pitkäksi meripäivien aikana, mutta huoli oli turhaa. Tällaisen ryhmämatkan mukavia puolia oli se, että juttuseuraa oli tarjolla tai sitten saattoi osallistua matkanjohtajamme järjestämään ohjelmaan. Jukalta saimme tietoa mm. Lyypekin ja Hampurin historiasta ja nähtävyyksistä.

Ryhmällemme oli varattu laivalta ihka oma tila.Mukavan väljää matkantekoa.Matkaohjelmassamme puhuttiin puolihoidosta, mutta tämän risteilyn osalta korottaisin meripäivien aikana ruokailut täysihoidoksi. Kun ensin käy aamiaisella, sitten lähinnä lounasta muistuttavalla brunssilla ja päivän päätteeksi ruhtinaallisen buffet-pöydän illallisella, ainut valituksen aihe omalla kohdallani oli, että syömistä oli liikaa 🙂 Laivan illallisilla myös viinit ja olut kuuluivat matkapaketin hintaan.

Lyypekissä vietetyn hotelliyön jälkeen vuorossa oli tutustuminen Hampuriin. Ryhmäämme liittyi Hampurissa pitkään asunut suomalaisopas, joka esitteli meille kiertoajelun aikana kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Itse pidin erityisesti siitä, että tällainen paikallistuntemus toi selostukseen ihan omaa sisäpiiritietoa.

Kiertoajelun aikana pysähdyimme tutkailemaan tarkemmin Pyhän Mikaelin kirkkoa, alunperin 1600-luvulla rakennettua kaunista barokkikirkkoa.

Ja sitten olikin muutama tunti aikaa omatoimiselle keskustan kiertelylle. Tämä täti-ihminen ei kauaa aikaillut suunnistaessaan suoraa päätä Hampurin kuuluisille Raatihuoneen torin joulumarkkinoille. Kokemuksiani joulutorien tunnelmasta löydät täältä.

Kävin kurkistamassa myös Hampurin kaupunkikuvaa hallitsevan Raatihuoneen alakertaan. Vaikka rakennuksessa on peräti 640 huonetta, valitettavasti yksittäinen matkaaja pääsi ainoastaan rakennuksen ala-aulaan, mikä tosin on kaunis sekin. Tänä vuonna Raatihuoneeseen tutustuminen on otettu mukaan Kristina Cruisesin Ropax-risteilyiden ohjelmaan.

Raatihuone antoi kauniin kehyksen joulutorille.Mitä olisikaan saksalainen joulutori ilman glühweinia. Prosit!Päivän päätteeksi vuorossa oli Lyypekki, matkamme toinen viehättävistä hansakaupungeista. Ennen yhteistä Lyypekin illallista ennätti vielä mainiosti tutustua niin toriin kuin sitä ympäröiviin kauppoihin unohtamatta kuuluisaa Niedereggerin marsipaanimyymälää.

Ja jotta matkapäivä olisi täydellinen, ennen laivaan menoa bussi koukkasi vielä sataman alkoholimyymälän kautta. Sieltä saattoi hankkia kotiinviemiset kohtuulliseen ”taxfreehintaan”.

Kun lähellä puolta yötä kömmin hyttini lakanoiden väliin, eipä tarvinnut unta houkutella. Mitään havaintoa ei ollut laivan lähdöstä aamuyöllä ja merelle tulosta. Takana oli monipuolinen matkapäivä kahdessa kiinnostavassa ja erilaisessa kaupungissa. Niin kiinnostavassa, että luulenpa jossain vaiheessa palaavani tutkimaan näitä huudeja tarkemmin.

Kuka onnellinen saa asua Lyypekissä tuon ikkunan takana?Lyypekin tuliaisia, torilta tai Niedereggeriltä.

Seuraava päivä oli kokonainen meripäivä. Sinänsä kiva asia, että pitkää tapahtumarikasta reissupäivää seurasi levollinen matkapäivä. Saipa kerrankin kaikessa rauhassa keskittyä nauttimaan laivan aterioista, merimaisemista ja siitä parhaasta chillailusta.

Kristina Cruisesilla on yli 20 vuoden kokemus risteilymatkojen järjestämisestä, mikä vahvuus näkyi tälläkin matkalla. Aikataulut pitivät, matkaohjelma oli juuri luvatun kaltainen, kaikki oli ylen vaivatonta, laivan ruuat olivat erinomaiset ja matkanjohtaja piti hyvää huolta porukastaan. Kun kyse on räätälöityjä valmismatkoja järjestävästä täysin suomalaisesta perheyrityksestä, voi hyvin ymmärtää, että jokaisen matkustajan tyytyväisyys on erityisen tärkeää.

Jutustelin tällä risteilyllä usean ryhmäämme kuuluvan matkaajan kanssa, joista suurimmalla osalla oli takana jo useampi Kristina Cruises matka. Eräältä pariskunnalta sain kimmokkeen Kristina Cruisesin jokiristeilyille. Olivat kuulema tehneet jo neljä risteilyä Euroopan eri joilla, joihin olivat jääneet aivan koukkuun. Jokiristeily maltillisen kokoisella jokilaivalla Seinellä, Tonavalla, Reinillä tai Moselilla kuulostaa niin hyvältä.

Monipuolinen matkanjohtaja muuntuu moneksi.Kapteenin vieraana komentosillalla.Kenelle sitten itse suosittelisin Kristina Cruisesin risteilyä? Erityisesti niille, jotka arvostavat mahdollisimman helppoa ja vaivatonta matkantekoa miellyttävissä puitteissa, mutta haluavat silti nähdä matkallaan mahdollisimman paljon. Kun joku muu on huolehtinut majoituksesta ja liikkumisesta paikasta toiseen sekä koonnut ohjelmaan kiinnostavimmat kohteet ja nähtävyydet, voi itse keskittyä täysillä olennaiseen: matkan elämyksiin ja nautiskeluun. Olemattomallakin kielitaidolla pärjää, sillä ryhmän mukana seuraa koko reissun ajan oma matkanjohtaja.

Eräs pariskunta kertoi, että ensimmäistä Kristina Cruises matkaansa he olivat pitäneet vähän kalliina. Kokemus kuitenkin osoitti, että matkan hintaan todella sisältyi kaikki. Rahaa ei ollut tarvinnut käyttää muuhun kuin omiin satunnaisiin pikkuostoksiin. Lienee totta. Kristina Cruises matkojen risteilyhintaan sisältyy aina myös mahdolliset edestakaiset lentomatkat Helsinki-Vantaalta.

Ei haittaa vaikka ulkona vihmoi vettä. Kävisikö lämmin sauna ja porekylpy tai vaikkapa lasillinen kuohuvaa ja vaahtokarkkeja?Ryhmämme ikärakenne oli selvästi varttuneemmassa väessä, paljon eläkeläispariskuntia, mutta mukana oli myös useampi yksin matkustava. Mikäli aivan yksin matkustaminen ei ole omin juttu, tällaisella ryhmämatkalla on hyvät puolensa. Valmis matkaohjelma, juttuseuraa halutessa, eikä tarvitse yksin istua illallisella – asia, jota itse inhoan eniten yksin matkatessa.

Valittavana on yli 130 erilaista pienryhmissä toteutettavaa risteilymatkaa yli 50 maahan Euroopassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Paljonkin matkaillut löytää hieman tuntemattomampia ja erikoisempia matkakohteita. Kuunnelkaapa tätä: ”Champagnen & Marnen -kanavaristeily on kepeä ja hyväntuulinen kuin lasissa kupliva samppanja. Se on hurmaava matka ruoan ja kuohuviinin nautintoihin. Suuntaa Champagnen kuuluisalle viininviljelysseudulle mukavalla ja tyylikkäällä tavalla – risteilyproomu Bargella.”

Apua, tämä saa jo melkein itkemään ihanuudessaan. Eipä tule äkkiseltään mieleen itselleni sopivampaa matkaa.

www.kristinacruises.com

Risteily toteutettiin yhteistyössä Kristina Cruisesin ja Finnlinesin kanssa. Mielipiteet omiani.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Matkahaaveilun aika – voita liput kahdelle matkamessuille ja matkaoppaita

Matkailukärpäsen puremiin parasta aloe veraa on tammikuinen käynti Helsingin Messukeskuksessa järjestettävillä matkamessuilla. Matka 2018 Nordic Tracel Fair pärähtää yleisölle käyntiin perjantaina 19.1. ja päättyy sunnuntaina 21.1.

Itse pystyn tänä vuonna osallistumaan ainoastaan ammattilaispäivään torstaina, joten ikävä kyllä missaan muutaman mielenkiintoisen ohjelmanumeron. European Stagella perjantaina Barcelonan asiantuntijat kertovat ruoka- ja viinimatkailijan Barcelonasta, jota olisin ollut kovin mieluusti kuuntelemassa. Mielenkiintoista olisi kuulla myös samaisella lavalla sympaattisen Jaakko Selinin paljastuksia omista suosikkipaikoistaan maailmalla. Jaakko esiintyy kaikkina messupäivinä.

Harmittaa myös, etten pääse kuuntelemaan Rantapallon Stagen matkabloggaajien haastatteluja. Luvassa on paljon matkaavien kokemusperäistä tietoa mm. Kroatiasta, Välimeren ja Karibian risteilyistä, Kreikan lomasaarista sekä Balista. Kiinnostavia aihepiirejä ovat niinikään Naiset ja yksin matkustaminen sekä ruokamatkaajien vinkit.

Onneksi kuitenkin torstaina ehdin etsimään tietoa muutamista matkakohteista, joista tässä vähän salaa haaveilen. Edelleen Portugalin kiertomatka kummittelee mielessä, johon toivottavasti jossain vaiheessa löydän sopivan ajankohdan.

Viime kesänä minuun iski Norja-kuume. Junamatka Oslosta Bergeniin on lukemani mukaan yksi Euroopan kauneimmista maisemareiteistä ja kun tuo Bergen sattuu olemaan myös erinomainen taidekaupunki, tässä olisi minulle ilmiselvästi oiva matkakombo.

Viime vuoden lopulla sain esimakua Kristina Cruisesin risteilyistä. Niin monilta risteilyyn osallistuneilta kuulin suosituksia Euroopan jokiristeilyistä, joten tuosta matkatarjonnasta täytyy ehdottomasti saada lisää tietoa.

Osallistu fiilistelypaketin arvontaan

Matkailusta kiinnostuneen kannattaa tammikuussa suunnata tuonne Messukeskuksen suuntaan. Sitä ennen voit kokeilla onneasi Samppanjaa muovimukista -blogin Facebook-arvonnassa. Arvon yhdelle onnekkaalle fiilistelypaketin, johon sisältyy:

– kahdelle pääsyliput Matka 2018 messuille (arvo 2×19 euroa)

– matkaopaskirja toivomastasi kaupungista (edellyttäen, että matkamessuilta on saatavana)

– 2 kpl ET-Matkaopas -lehden näytenumeroa

– säähavaintopäiväkirja

Arvontaan voit osallistua Facebook-sivulla www.facebook.fi/samppanjaamuovimukista. Käy tykkäämäässä blogin Facebook-sivua (ellet ole jo tehnyt sitä), sekä kommentoi blogin Facebook-sivun messuarvontapäivitystä, mistä kaupungista haluaisit matkaopaskirjan. Arvonta päättyy maanantaina 9.1.2018 klo 22.00. Facebook ei ole mukana arvonnassa.

Lisätietoa matkamessuista löydät täältä: www.matkamessut.fi

Onnellisuutta vähemmällä

Heräsin vuoden ensimmäiseen aamuun tahmeassa olotilassa päänsärkyä potevana. Liikaa samppista ja skumppaa, siinäpä se. Manasin taas itseni. En ymmärtänyt lopettaa ajoissa. Joku porukasta kantoi pöytään vielä yhden samppanjapullon aamuyöntunteina…. Vähempi olisi ollut parempi.

Vaikka yksi tunkkainen aamu kaataa vain yhden päivän, siltikin se ärsyttää. Elämä on liian arvokasta yhtään päivää missattavaksi, etenkään itse aiheutetun olotilan vuoksi. On taivaallisen ihanaa ja etuoikeutettua herätä normiaamuna terveenä ja toimintakykyisenä, hyvällä mielin ja iloisena uuteen päivään. On silkkaa tyhmyyttä itse pilata päivänsä.

Tämä uuden vuoden takkuinen aamu sai minut miettimään, kuinka ylipäätään elämässä mikä tahansa liika voi pilata minkä tahansa hyvän jutun. Mietin sitä, miltä haluaisin oman näköiseni elämänkattauksen näyttävän. Onko pöydässäni kaikkea sopivassa suhteessa vai onko sittenkin jotain liikaa tai liian vähän?

Entä nautinko oman makuista elämää? Vai onko vähän sama juttu kuin jouluna? En pidä joulupöperöistä: kinkusta, laatikoista ja rosolleista, mutta syön niitä siksi, että joku muu haluaa. Pitäisikö oman elämäni lautasmallia sittenkin muuttaa?

Jos lasketaan pois vakiotoiveet, kuten viiden kilon kestolaihduttaminen ja liikunnan lisääminen, tänä vuonna haluaisin karsia elämästäni pois kaikki liialliset rönsyt. Yli viisikymppisenä sitä alkaa jo kepeästi tiedostamaan iän vaikutuksen toimintakykyyn ja elämän rajallisuuskin käväisee joskus mielessä. Kummasti alkaa rasittumaan asioista, jotka kokee liiaksi. Asioiden tärkeysjärjestys myös vaihtuu. Enää en halua samalla lailla suurta kirjoa kaikkea kuin nuorempana. Kiitos, ottaisin vähemmän, mutta sitäkin parempaa.

Olkoon tämän vuoden teemani ”onnellisuutta vähemmällä”. Haluan karsia elämästäni pois asioita, jotka eivät lisää onnellisuuttani. Sen sijaan haluan raivata tilaa entistä enemmän asioille, jotka tuottavat mielihyvää ja iloa. Haluan kirjoittaa, haluan valokuvata, haluan edelleen niin vietävästi matkustaa ja nähdä tätä ihmeellistä maailmaa. Haluan huomioida myös paremmin niitä muutamia minulle tärkeitä ihmisiä. Sen sijaan haluan antaa elämässäni vähemmän merkitystä arvostelijoille, pahantahtoisuudelle tai niille, joille pyyteetön ystävyys on vaikeaa.

Menneen vuoden kokemus on ollut, ettei onnellisuutta lisää sekään, että elämä on kovin tapahtumarikasta. Jatkuvaa rientämistä sinne ja tänne, merkintöjä ja menoja kalenterissa. Hetken hauskaa, mutta pidemmän päälle rasittavaa. Enemmän sisältöä tarkoittaa usein myös enemmän kiirettä, muttei välttämättä onnellisuuden ja tasapainon lisääntymistä. Pitäisi oppia karsimaan ja saamaan elämään jonkinlainen balanssi työn, matkojen ja harrastusten välillä.

Vähempi on usein enempi. Mietipä vaikka sitä ensimmäistä samppanjalasillista, kun korkki aukeaa ja pullo päästää suhauksen. Helmeilevä, raikas juoma täyttää lasin ja voit tuntea pirskahtelevat kuplat suussasi. Seuraavassa lasillisessa maistat ehkä tämän juomista jaloimman voisen tai paahteisen maun. Mutta entäpä sitten? Kolmas lasillinen onkin sitten vain juomaa. Tiedät juovasi samppanjaa, mutta seuraavista lasillisista et saakaan enää irti samaa nautintoa kuin ensimmäisistä. Kun tarkemmin miettii, sama pätee vähän kaikkeen elämässä.

On olemassa vaara, että kaikesta liiasta tylsistyy ja kokemusten toleranssi vain nousee. Tärkeintä on, että asiat pysyisivät helminä; ainutlaatuisina kokemuksina ja elämän sisällön lisääjinä. Vähempi onkin arvokkaampaa.

Toiveeni uudelle vuodelle: lisään onnellisuuttani vähentämällä asioita. Yritän muistaa, että on parasta olla juomatta sitä kolmatta tai neljättä lasillista. Vähemmällä saan onnellisempia aamuja, onnellisempia päiviä, parempaa elämää ja ainutkertaisempia kokemuksia.

Kippistä ystävät ja onnellista uutukaista vuotta teille kaikille!

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.