Monthly Archives

joulukuu 2017

Pari tarinaa ei-toivotusta matkaseurasta

Meillä oli tänä vuonna vähän eriskummalliset joulupöytäjutut. Jouluaterialla keskustelu meni jostain syystä ötökkäkokemuksiin.

Täytyy myöntää, olen hieman ötökkäkammoinen. Pelkkä ajatus siitä, että vuoteessani kävelee verenhimoinen öttiäinen, saa minut lähes hysteeriseksi. Tässä kohtaa voin onneksi todeta, että tieto ei ole lisännyt tuskaa, sillä sen verran sinisilmäinen ja tietämätön olen erinäköisten syöpäläisten touhuista.

Niin, siihen jouluateriaan. En enää edes muista, mistä tämä keskustelu sai alkunsa, mutta siinä porukalla käsiteltiin ensin koulujen täitorjuntakampanjat ja sitten sujuvasti omakohtaiset lutikka- ja russakkakokemukset. Tässä kohtaa muistui mieleen pari omiin reissuihini liittyvää raivostuttavaa ötökkäjuttua.

Lontoon huonekaverit

Jokunen vuosi takaperin vietin parisen kuukautta Lontoossa ja majoittauduin sellaiseen perienglantilaiseen bed & breakfast paikkaan. Huoneeni sijaitsi tyypillisessä esikaupunkialueen 1800-luvun lopussa rakennetussa kaksikerroksisessa rivarissa. Itse isäntäväki asusteli alakerrassa ja vuokrasi yläkerran kolmea huonetta.

Ensimmäinen viikko meni ilman ongelmia, mutta sitten alkoi käsivarsiini ja pohkeisiini ilmaantua kummallisia kutiavia paukamarivistöjä. Ja joka yö niitä tuli yhä vain lisää. Pidin päiväaikaan usein ikkunaa auki ja luulin paukamien aiheuttajiksi luonnollisesti itikoita. Tosin vähän ihmettelin, kun mitään näkö- tai kuulohavaintoa näistä lentävistä en koskaan huomannut.

Lakanoissa näkyi aamuisin myös verijälkiä, mutta luulin niiden tulleen siitä, että olin raapinut unissani kutisevia puremakohtia rikki.

Satuin jossain vaiheessa mainitsemaan paukamista isäntäväelle. Luulenpa heidän tasan tarkkaan tienneen, mistä oli kyse, mutta mitään selitystä en saanut. Sen sijaan huoneeseeni toimitettiin sellainen ötökkätorjuntalamppu, jonka kelmeä sininen valo kuulema estää itikoiden tulon huoneeseeni. Pyydettiin vain pitämään tätä lamppua päällä yöaikaan.

Totta kyllä, lamppu tehosikin ja sen jälkeen paukamia tuli huomattavasti vähemmän. Näin selvisin vähemmillä tikkauksilla loman loppuajan ja syyttelin yhä vain lontoolaisten itikoiden verenhimoisuutta.

Asia pääsi jo unohtumaan, kunnes muutama viikko kotiin palattuani sattui silmiini lehtiartikkeli, jossa kerrottiin Lontoon vanhoja taloja piinaavasta ludeongelmasta. Meinasipa aamukahvit mennä väärään kurkkuun, kun tajusin, mikä noiden peräkkäisten puremien alkuperä oikeasti olikaan. Huoneeni seinänraoissa ja huonekaluissa oli asustellut mitä ilmeisemmin LUTIKOITA!

Rupesin tietty sen jälkeen vainoharhaisesti kyttäämään sänkyämme ja kotiamme mahdollisten lutikkahavaintojen osalta, mutta onneksi tässä tapauksessa ei-toivotuista tuliaisista ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä.

Onnea oli matkassa, sillä pääsin vähemmällä kuin esimerkiksi ystäväni, jonka kotiin tuli lutikkalähetys New Yorkista sukulaisnuorukaisen mukana. Melkoinen myrkytysoperaatio oli kuulemani mukaan ollut tämän pienikokoisen hyönteisen häätäminen. Jos yksi lutikka munii päivässä noin 4-5 munaa, voi vain kuvitella minkälainen lisääntymisvauhti sillä on…. Kannattaa siis matkoilla välillä katsoa, minne sitä päänsä kallistaa ja varmistaa ainakin, ettei säilytä matkalaukkuaan lattialla.

Barcelonan salamatkustajat

Kantapään kautta tuli myös opittua, että ulkomailta ei kannata kantaa kotiin ihan mitä vaan. Meille nimittäin saapui Barcelonasta melkoinen pataljoona ei-toivottuja maahanmuuttajia.

Pidämme molemmat paljon pinjansiemenistä. Paahdettuna niiden pähkinäinen maku sopii mainiosti monen salaatin ja ruuan lisukkeeksi. Ainut harmittava asia pinjansiemenissä on niiden melko korkea hinta.

Siksi olimmekin riemuissamme huomatessamme Barcelonassa majapaikkamme vieressä vanhan ajan ”siirtomaatavarakaupan”, jossa myytiin isoista juuttisäkeistä erilaisia kuivaelintarvikkeita ja mausteita, useimmat näistä tuontitavaraa jostain kaukaa. Irtomyynnistä ostettuna pinjansiemenet maksoivat vain murto-osan siitä, mitä meillä, joten ostimme niitä kotiin tuotavaksi oikein roiman pussillisen.

Matkasta oli kulunut reilut kolmisen kuukautta ja kevät oli vaihtunut kesään. Jossain vaiheessa aloin kiinnittämään huomiota lattiallamme kuljeskeleviin tummiin ötököihin. Ajattelin niiden kuitenkin kulkeutuneen sisätiloihin ulkoa terassin oven kautta, joka oli kuumina kesäpäivinä ollut useasti auki.

Asia unohtui muutenkin, sillä olin lähdössä kolmen viikon mittaiselle kesälomareissulle pohjoiseen ja ennen reissua sitä oli kaikenlaista säätöä. Mieheni oli mennyt jo edeltä käsin ja koska en itse juurikaan laita ruokaa, eipä ollut tarvetta aukoa keittiön ruokakaappejakaan.

Palasimme elokuun puolella takaisin kotiin. Yllätykseksemme meitä oltiin vastassa jo eteisessä, mutta keittiössä sitä vasta liikehdintää olikin. Pitkin lattioita viipotteli sadottain pieniä tummia, pitkulaisia ötököitä. Lähempi tarkastelu johdatti meidät pääpaikalle, keittiön alakaappiin ja erääseen tuliaispussiin.

Pinjansiemenissä kävi sellainen toukkakuhina, että melkein oksensin. Sen lisäksi sitä kuhinaa riitti kaikkialla, missä säilytimme kuivaelintarvikkeita. Toukat viihtyivät kaapeissa, valmiit kuoriaiset olivat lähteneet vaellukselle. Riisihäröt olivat vallanneet keittiömme.

Siitä alkoi parin viikon mittainen myrkytysoperaatio. Kaikki kaapeissamme olleet elintarvikkeet saivat kyytiä ja Baconilla kuorrutettiin päivä toisensa jälkeen kaikki mahdolliset laatikot, jalkalistat ja kaappien rakenteet. Välillä meinasi jo usko loppua, sillä päivä toisensa jälkeen kuolleita ja pökerteleviä yksilöitä vaan ilmaantui näkyviin. Mutta sitten ne hävisivät. Lopulta me voitimme tämän sodan.

Yksi asia on varmaa. Meidän talouteen ei tule koskaan enää ulkomaantuliaisena kuivaelintarvikkeita. Never!

Jutun kuvat: pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Vuoden 2017 parhaat matkakokemukset

10 ulkomaanmatkaa ja 10 kotimaan vapaa-ajan matkaa. Mikä oli parasta vuoden 2017 reissuissa?

Vuosi on pitkä aika, kun muistelee tapahtumia taaksepäin. Muisti tekee tepposensa, eikä jälkeenpäin meinaa muistaa, missä sitä tulikaan käytyä ja mitä kaikkea tehtyä. Onneksi on tämä matkablogi, jonne on tullut tarkoin kirjattua jokaisen reissun niin parhaat kuin huonoimmatkin palat. Faktat ja fiilikset on helppoa palauttaa mieleen.

Poimin vuoden aikana tehdyistä matkoistani omasta mielestäni ne kaikista parhaimmat ja eniten mieleen jääneet kokemukset. Da daa, yhden täti-ihmisen arvovaltainen matkailuraati on valinnut vuoden parhaimmiksi matkailukohteiksi seuraavat subjektiivisilla mittareilla arvuutetut matkailuelämykset:

Vuoden paras matkailumaa: Kroatia

Vähän vaikeaa oli olla valitsematta Espanjaa, sillä niin paljon siitä pidän. Mutta kun Espanjan voi valita kaikkien vuosien parhaaksi matkailumaaksi, vuoden parhaan matkailumaan titteli tulee antaa jollekin toiselle vuoden aikana käymistäni maista.

Vaikka vietin Kroatiassa lyhykäisen, vain parin viikon mittaisen pätkän, pystyi se vakuuttamaan tämän täti-ihmisen puolelleen. Kroatian kauneus ja jollain lailla hymyilevä luonne sai vain janoamaan lisää nähtävää upean Adrianmeren rannikolta.

PERUSTELUT: Monipuolinen: historiaa, luontoa, rantoja ja kaupunkeja. Jumalaisen kaunis rannikko ja ihastuttavat saaret. Miellyttävä ilmasto jo varhain keväästä pitkälle syksyyn. Majoitus edullista. Hyvät lauttayhteydet saarten ja mantereen välillä. Plussaa mielenkiintoisista viineistä.

Vuoden paras ulkomainen kaupunkikohde: Kööpenhamina

On vaan olemassa kaupunkeja, joista jostain kumman syystä pitää heti ensi silmäyksestä. Tunnelmassa aistii sellaista viehkoutta, johon on helppoa sukeltaa mutkattomasti. Tällainen on Kööpenhamina. Huolimatta siitä, että se on matkailijalle vähän kalliin puoleinen, tanskalainen hyggeilymeninki upposi minuun tänä vuonna kahden reissun verran.

PERUSTELUT: Mielenkiintoinen ja viehättävä, nuorekas kaupunkikohde. Paljon kiinnostavaa nähtävää: kuninkaanlinnoja, upeita museoita, maailmankuulu Tivoli sekä kauniita rakennuksia ja puistoja. Mutkaton tunnelma ja tanskalainen hyggeily saavat viihtymään. Tanskalainen design hellii silmää joka puolella. Erinomainen ruokakaupunki.

Vuoden paras kotimainen kaupunkikohde: Tampere

Kirjoittelin aiemmin, että jos muuttaisin kotimaassa johonkin, haluaisin muuttaa Tampereelle. Tampereella on kaikki ne kotimaisen kaupungin ainekset, joista pidän. Tampere on selvästi jonkinlaisessa hyvässä flow-tilassa: uutta syntyy, matkailuun satsataan ja kaupunki kehittyy.

PERUSTELUT: Sopivan kokoinen ja sopivan kaupunkimainen. Hieno kerroksellinen kaupunkikeskusta, jossa taidolla yhdistetty uutta ja vanhaa. Kaunis sijainti kahden järven ja yhden kosken partaalla. Runsas kulttuuritarjonta, mielenkiintoiset museot. Sykkii elämää. Huippuhyviä ravintoloita.

Vuoden paras rantakohde: Nerja, Espanja

Vaikka en mikään rantakohteiden ylin ystävä olekaan ja ranta ei ole se juttu, millä perusteella matkakohdetta valitsen, yksi rantakohteeksi itsensä luokitteleva paikka jäi vuodesta mieleen. Matkustin Andalusian etelärannikolla olevaan kaupunkiin itse asiassa siellä olevien tippukiviluolien perässä. Samalla huomasin, että Nerja on rantakohde, jossa voisin ihan hyvin viihtyä.

PERUSTELUT: Soma vuorten ympäröimä kylämäinen kaupunki, jossa kompaktissa paketissa kaikki hyvään rantalomaan tarvittava. Jyrkkien kalliorantojen välissä pieniä poukamaisia hiekkarantoja, jotka tekevät alueesta vaihtelevan ja mielenkiintoisen. Ainakin loppusyksyn kokemuksen perusteella mukavan rauhallista, hintatasoltaan kohtuullista ja majoitukseltaan edullista.

Vuoden paras pikkukylä: Sainte-Agnès, Ranskan Meri-Alpit

800 metrin korkeudessa merenpinnasta sijaitsevasta persoonallisesta provencelaisesta vuoristokylästä aukesi huikeat näkymät Välimerelle. Kuuluu sarjaan Ruususen untaan nukkuvat paikat. Vuoren rinnettä kipuavat talot tuntuvat olleen paikallaan ikuisuuden.

PERUSTELUT: Täällä pysähtyy aika. Palanen vähän erilaista Ranskan Rivieraa. Kaunista ja niin suloisen rauhallista.

Vuoden paras luontokohde: Hornøyan lintusaari, Norja

Eksyin Norjan Varangin niemimaan itäisimpään kolkkaan Hornøyan lintusaarelle aivan vahingossa lähinnä olosuhteiden pakosta. Onneksi eksyin, sillä tämä Barentsinmeren kummallinen kalliosaari oli ainutlaatuinen kokemus monellakin tapaa.

PERUSTELUT: Kymmenien ellei satojentuhansien pohjoisen lintujen lajirunsaudestaan kuuluisa pesimäsaari, jonka äänimaailma on vailla vertaa. Elämää kuhiseva arktinen paratiisi. Mikä parasta: täällä näkee lunneja.

Vuoden paras hotelli: Arctic Light Hotel, Rovaniemi

Pieni yksityisomisteinen Arctic Light Hotel näyttää napsivan maailmanlaajuisesti kaikkea mahdollista hotellialan palkintoa, eikä ihme. Tämä rovaniemeläinen boutique-hotelli on sen verran mielenkiintoinen ja hyväntuulinen kokonaisuus, että sen suojissa kerrassaan viihtyy. Hotellille voisi antaa myös palkinnon parhaasta hotelliaamiaisesta.

PERUSTELUT: Omaleimainen, tyylikäs ja tasokas. Kaunista sisustusta ja silmää hiveleviä yksityiskohtia. Palvelu huippuluokkaa. Nostaa hotelliaamiaisen ihan omiin sfääreihin.

Vuoden paras kulttuurielämys: Joutsenlampi baletti, Mikhailovsky Teatteri, Pietari

Kun yhdistetään venäläinen huipputason balettiosaaminen, iki-ihana klassikko Joutsenlampi ja vanha koristeellinen kulta-aitioinen teatteri saadaan lopputulos, joka sykähdyttää.

PERUSTELUT: Taidokasta, kaunista, visuaalista. Täydellinen baletti täydellisessä miljöössä.

Vuoden paras nähtävyys: La Mesquita-moskeija, Espanja

Espanjan Córdoban eriskummallinen moskeija, jonka sisältä löytyy katedraali. 856 pylvästä ja punaraidallista holvikaarta kannattavat tätä suurta Andalusiassa sijaitsevaa rakennusta, jota rakennettiin 200 vuoden ajan vuosina 700-900.

PERUSTELUT: Omaleimainen arkkitehtuuri. Historiallinen kohde, joka ilmentää saman katon alla kahta eri uskontoa ja montaa eri aikakautta.

Vuoden paras ravintola: Ravintola Cru, Tallinna

Vaikea valinta. Hyviä ravintolakokemuksia on kertynyt vuoden aikana useita. Valitako kotimainen vai ulkomainen? Gourmeemesta vai muuten vain hyvä ravintola? Vuoden parhaan ravintolan titteli menee tällä kertaa naapurimaahan.

PERUSTELUT: Hyvin valmistettua, herkullista ruokaa romanttisissa ja tunnelmallisissa puitteissa vanhan kaupungin ytimessä. Erinomainen hinta laatusuhde.

Yksi vuosi kohta takana, ja minä monta kokemusta rikkaampana. Kiitollinen niistä jokaisesta. Kun tarkemmin miettii, huonoja matkoja ei ole olemassakaan. Jokainen matka on ainutlaatuinen. Jokainen matka tuo tullessaan aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Jokainen matka antaa uutta sisältöä elämään. Kun matkustan, olen elossa. Siksi innolla ja odottavin mielin ensi vuoteen ja uusiin seikkailuihin.

Samppanjaa muovimukista -blogi jää nyt pienelle joulutauolle ja täti-ihminen siirtyy nautiskelemaan kuohuvaa mökkiolosuhteisiin. Kaikille teille ihanaiset lukijani tuoksuvaa, tunnelmallista ja tonttuhenkistä joulua. Olkaahan kiltisti 🙂

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Mitä tehdä, jos ei ole varaa matkustaa?

Matkageeni riivaa ja mielessä siintää etelän aurinkoranta, mutta rahaa ei ole. Syöstäkö itsensä pikavippien velkavankeuteen vai voisiko sittenkin päästä matkalle  jotenkin muuten?

Ei siitä mihinkään pääse. Matkustaminen maksaa vaikka kuinka käyttäisi hyväkseen maailmalla asuvien tuttavien sohvat tai tarttuisi halvimpaan Itämeren ylitykseen. Oli sitten kyse pikkupyrähdyksestä Tallinnaan tai aurinkomatkasta etelään, aina se maksaa.

Mikäli talous on siinä jamassa, että pakollisten menojen jälkeen saldo näyttää enemmänkin miinusmerkkiä, unohda pikavipit ja muu luotolla matkustaminen. Hetken hurma voi tässä kohtaa olla matkan jälkeen surma. Maksat loppupeleissä matkastasi pahimmillaan moninkertaisen hinnan ja seuraavat matkat joudut siirtämään aina vain kauemmaksi.

Lähde sen sijaan miettimään voisitko itse tehdä jotain saadaksesi matkarahat kasaan. Olisiko seuraavista ajatuksista mitään apua?

Kliseistä, mutta siltikin säästä

Onko matkalle pakko päästä tässä ja nyt? Jos yksinkertaisesti ei ole varaa irrottaa matkaan yhtään ylimääräistä, voitko pitää matkahaavetta yllä, mutta tehdä jutusta pidemmän aikajänteen suunnitelman?

Otetaan esimerkki. Anna itsellesi vuosi aikaa säästää matkarahat kasaan. Riippuen siitä, minkälaista matkaa havittelet, aseta itsellesi säästöbudjetti. Jos saat joka kuukausi 50 euroa säästöön, olet vuodessa saanut kokoon 600 euroa. Jos pystyt hankkimaan säästöön 100 euroa kuussa, vuoden päästä matkarahaa on tililläsi 1200 euroa.

Helpommin sanottu kuin tehty, siellä moni huokaa. Jos normiarki haukkaa kaiken liikenevän, on aika vaikeaa säästää yhtään mistään. Aseta silloin pidempi aikajänne, yritä saada sivuun joka kuukausi vaikka pienempi siivu. Jossain vaiheessa sinnikkyytesi palkitaan. Matkakassasi kasvaa joka tapauksessa, vaikka hitaammalla tahdilla.

Miten hankkia lisää rahaa?

Väitän, että meidän jokaisen nurkista löytyy sellaista tavaraa, jota emme käytä, joka on meille hyödytöntä tai jota emme oikeasti tarvitse. Laita tämä extratavara myyntiin ja hanki näin matkarahaa.

Itse käytän paikallista hyvätasoista kirpputoria pari kertaa vuodessa. Otan kirpparikopin kerralla kuukaudeksi ja raahaan sinne muutaman päivän välein tavaraa myyntiin. Samalla tulee konmaritettua kaapit ja varastotilat turhasta tavarasta. Siinä on oikeasti perää, että jotenkin tulee hyvä olo, kun voi puhdistaa nurkkiaan kertyneestä tavarapaljoudesta.

Ihan vinkkinä: katsopa niitä keittiönkaappeja. Kuinka paljon siellä onkaan sellaista kippoa ja kuppia, joita et koskaan käytä? Puhumattakaan niistä komeroidesi retongeista, joita et ole pukenut päällesi yli vuoteen. Kyse on ennemminkin siitä, ettei vaan raaski luopua. Raaski, sillä tällä tavalla voit hankkia matkarahaa. Vaihda materia elämyksiin.

Hyviä myyntikanavia suurempien ja kalliimpien tavaroiden myynnissä ovat Facebookin kirpputoriryhmät. Myös Tori.fi on omalla kohdallani toiminut tuottavasti mm. huonekalujen ja sisustustavaroiden myynnissä.

Onko sinulla laatikoiden pohjalla lojumassa kultakoruja, joilla ei ole mitään tunnearvoa? Niitä vanhoja kivensä pudottaneita sormuksia, parittomia korvakoruja tai vanhoja kultaketjuja? Myy käyttämättömät kultakorusi. Netistä löytyy pitkä lista yrityksiä, jotka ostavat kultaa. Hinta ei ole hirveän korkea, mutta minkälainen on laatikoiden pohjalla makaavien turhien kultakorujen arvo?

Entä voisitko ottaa jonkin lisätienistin? Olisiko ihan mahdoton ajatus, että parina iltana viikossa koko perhe osallistuu mainoslehtisten jakeluun ja tulot kerätään matkakassaan kesän yhteistä lomareissua varten. Ansio ei ole suuren suuri, mutta lisätuloa kumminkin.

Tavaraa kiertoon ja rahaa matkakassaan.

Vältä turhaa ostamista

Aina silloin kun putsailen käsilaukusta sinne kertyneitä kuitteja mietin kuinka paljon tuleekaan tehtyä sellaisia heräteostoksia, joita ilman olisin hyvin voinut olla. Apteekkireissulta tarttui mainoksen uhrina silmänympäryksiä vaalentavaa voidetta. Ruokakaupasta tuli ostettua luomuchiansiemennäkkäriä, uutuus kun oli. Jokainen kahvilassa poikkeaminen vie helposti vitosen, kuukausitasolla useamman kympin.

Pieniä juttuja, mutta kun ynnätään yhteen kaikki yhden kuukauden aikana tehdyt spontaanit pikkuostokset, yhteissumma saattaa olla yllättävän suuri. Olisin hyvin voinut olla ilman kaikkia edellä lueteltuja ostoksia. Pihistely kannattaa. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot 🙂

Säästä matkakustannuksissa

Lopuksi vielä muutama sananen siitä kuinka matkaan pääsee vähän halvemmalla.

Itse pyrin hyödyntämään matkavarauksissa kaikki mahdolliset lentotarjoukset ja tutkailen erilaisia matkailusivustoja, joilla on äkkilähtöjä tai matkapakettitarjouksia. Erilaiset matkatarjoussivustot, kuten Lentodiilit.fi ja Top10 Matkatarjoukset, kannattaa katsastaa.

Pyrin matkustamaan kohteisiin aina vilkkaimman matkailusesongin ulkopuolella. Tällöin mm. hotellit ovat edullisempia. Kun rahaa on niukemmin käytössä, valitsen sellaisia maita, joissa hintataso on halvempi. Majoitus, ruoka, kohteessa liikkuminen ja pääsymaksut vievät vähemmän rahaa ja tiukka matkabudjetti riittää pidempään.

Mikäli mielit valmismatkaa, selvitä mitä samankaltainen matka maksaisi omatoimisesti tehtynä. Varsinkin silloin,  jos matkaan lähtee koko perheesi ja useampi henkilö, majoitusta kannattaa ajatella apartementos-tyyppisistä huoneistoista. Oma keittiö myös mahdollistaa itsekokkaamisen ja halventaa syömiskustannuksia.

Haaveillaan matkoista ja pidetään matkaunelmia yllä. Tässä kohtaa unelmat ovat toteutettavissa. Jos ei ihan heti, toivottavasti edes tavoitteen päässä vähän myöhemmin.

Olisiko sinulla jakaa hyviä keinoja siitä, millä saada matkarahaa kasaan?

Jutun ylimmät kuvat: pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Pressan Bistro Manusta jäi hyvä fiilis

Me on miehen kanssa päätetty välillä karkottaa kaamosta lähtemällä viikonloppureissuille täältä susirajalta Helsinkiin. Suosittelen kaikille, sillä pienikin ympäristön vaihdos piristää kummasti. Ja täältä pikkukaupungista kun pääsee oikeille maalikylille, sitähän tuntuu ihan kuin olisi ulkomailla. Helsingissä on yllättävän paljon nähtävää.

Tällä kertaa hotelliksi valikoitui suuren rempan kokenut Sokos Hotel Presidentti. Olin itse jo aiemmin testaillut Paola Suhosen suunnittelemia teemahuoneita Juhannus ja Satumetsä. Tällä erää nukuttiin vähän miehisemmissä puitteissa Sisu-huoneessa. Sahalaitakuvioinen tapetti ja Sisu-murtaja seinäryijyssä eivät uponneet minuun ihan yhtä tehokkaasti kuin edelliset teemat.

Olin iloinen saadessani kutsun tutustumaan hotelli Presidentin yhteyteen tänä syksynä avattuun uutukaiseen Bistro Manuun. Kuten nimikin jo antaa osviittaa, Manu on kotoinen ja helposti lähestyttävä bistrotyyppinen ruokaravintola. Ravintolaan pääsee joko suoraan katutasosta tai hotellin aulatilojen kautta nousemalla toiseen kerrokseen.

Manun ravintolamiljöö oli viihtyisä ja raikas. Pidän paljon tällaisesta selkeälinjaisesta skandinaavisesta sisustuksesta ilman turhia koristeluripellyksiä. Vaikka Bistro Manu näytti itseään tituleeraavan kortteliravintolaksi, nostaisin Manun kyllä astetta ylemmäs. Miljöö viesti hyvällä tavalla trendikkyyttä ja suoraviivaista tyylikkyyttä.

Piti käydä ikkunoiden takana vähän jo kurkkimassa ennen ravintolan aukeamista.

Ravintola on kahdessa tasossa. Mukavaa on se, että halutessaan voi istua avarammassa ravintolasalissa, josta pystyy tarkkailemaan vaikkapa ruokien valmistumista avokeittiössä tai intiimimmin pikkupöydässä alemmalla tasolla. Itse tykkäsin reunapöydästämme, josta oli kiva seurata alapuolisen hotelliaulan elämää.

Ruokalistaa voisi luonnehtia helpoksi. Menusta löytyivät perusklassikot kuten talon burgeri ja pippuripihvi, mielenkiintoa taas synnyttivät punajuurilohi ja monipuoliset liharuuat. Lupaavaa minusta oli se, ettei lista ollut liian laaja. Alkuruuissa plussaa jaettavista juusto- ja kalalaudoista.

Mieheni kanssa valinta taipuikin tuonne kalalaudan puolelle. Tosin annoskateus iski heti naapuripöytään tuoduista yrtti-valkosipuli etanoista, joista lähti niin huumaavan hyvä tuoksu.

Kalalaudalta löytyi lohta sekä kylmäsavustettuna että kevyesti paistettuna sekä skagen-tyylillä katkarapuja. Molemmat lohet olivat hyvän makuisia, erityisesti pidimme kevyesti paistetusta lohesta. Krutonkien sijaan annoksessa olisi toiminut paremmin saaristolaisleipä. Ehkä vähän lisää mielikuvitusta olisin kokonaisuudelle toivonut.

Tarjoilijan viinisuosituksia kannatti kuunnella. Kuivien viinien ystävänä vähän nikottelin ehdotusta puolikuivasta Rieslingistä, mutta tämä osoittautui aivan nappivalinnaksi rasvaiselle kalalle.

Manusta löytyi kiinnostavia pienpanimo-oluita. Fiskarsin luomuolut maistuu belgialaistyyppisten oluiden ystävälle.

Rakastan itse lammasta kaikissa muodoissa ja pääruokavalinta oli itselleni helppo. Viisi tuntia haudutettu karitsan entrecôte oli muhevaa ja hieman makea kastike sopi lihalle täydellisesti. Vahva suositus tälle annokselle. Lammasta oli annoksessa melkoisen paljon, mutta pakko oli syödä kaikki, vaikka tiukkaa teki. Tämä ruoka todella maistui.

Mieheni kallistui perinteisen pippuripihvin kannalle. Pihvi oli mehevä ja medium-kypsyys täydellinen. ”Mestarin pippurikastike” tavallisuudessaan jätti vähän toivomisen varaa.

Tarjoilijamme punaviinivalinta osui jälleen naulan kantaan. Kalifornialainen Ironstone old wine oli oivan täyteläinen punkku molemmille liharuuille.

Ja koskaanhan ei voi olla niin täysi, etteikö jaksaisi jälkiruokaa. Oma valintani oli mustikkatiramisu, mikä oli hauskasti rakennettu lasipurkkiin kaurakeksin ja tuorejuustovaahdon kanssa. Mieheni valitsema paahtovanukas oli kuulema paras hänen koskaan syömänsä. Ja sitä se totisesti oli. Valkosuklaakreemi ja tuoreet marjat toivat annokseen sopivasti sekä makeutta että raikkautta. Kauniit jälkkärit upposivat suihimme viimeistä orvokkia myöten.

Kesää lautasella.

Hyvän ruokakokemuksen täydentää aina hyvä palvelu. Meitä palvellut neitokainen oli kerrassaan viehättävä. Arvostan niin suuresti tällaista ammattimaista otetta, jossa on mukana innostuneisuutta ja sellaista lämminhenkistä hyväntuulisuutta. Tällainen tarjoilija saa asiakkaan todella viihtymään.

Kaiken kaikkiaan Bistro Manun illallinen oli miellyttävä kokemus. Ruoka oli hyvin valmistettua ja maukasta, sellaista sopivan bistromaisen teeskentelemätöntä. Pientä toivomisen varaa olisi ollut lisukkeiden rohkeammassa käytössä. Ylipäätään toivoisin suomalaisten ravintoloiden lautasilta löytyvän enemmän esimerkiksi kotimaisia juureksia.

Maukas kokonaisuus, viihtyisä miljöö ja huippuhyvä palvelu. Aina ei näköjään kannata lähteä hotellista merta edemmäs kalaan hyvän ruuan perään. Ensi kerralla pitää ehdottomasti saada noita etanoita.

https://www.raflaamo.fi/fi/helsinki/bistro-manu

Illallisen tarjosi Bistro Manu.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Elämän mittainen matka

Kuvassa on isäni Reino, syntynyt 23.7.1920 Kivennavalla.

Marraskuussa 1939 syttyi talvisota. Kukaan ei kysynyt 19-vuotiaalta nuorukaiselta haluaako hän lähteä. Kukaan ei kysynyt minkälaisia suunnitelmia nuorella miehellä oli. Kukaan ei kysynyt, koska ei ollut vaihtoehtoja. Oli pakko lähteä hyiselle matkalle. Isänmaa kutsui.

Isä palasi, mutta vain hetkeksi lähteäkseen uudelleen. Isänmaa kutsui jälleen. Tästä reissusta tuli pidempi ja raskaampi kuin kukaan osasi odottaa. Isäni oli ehkä onnekas, hän palasi tältäkin matkalta. Onnekas siinä mielessä, sillä yli 90 000 jäi näille taipaleille.

Sodasta palasi mies, jonka nuoruus oli pilattu. Nuori hiljainen mies, joka oli kovia kokenut. Kukaan ei kysynyt olisiko Reino tarvinnut kriisiapua. Kukaan ei kysynyt kuinka rikki hän oli. Kukaan ei kysynyt miltä hänestä tuntui. Pahimmillaan vastaanotto oli murskaavaa: menitte häviämään perkele.

Sota ja sen traumat seurasivat isääni koko hänen elinikänsä. Ei niistä koskaan puhuttu. Ei silloin etsitty syitä ongelmiin nuoruuden kokemuksista. Ei tarjottu terapiaa. Sohvan nurkassa istui hiljainen, sulkeutunut ja etäinen mies, joka kävi omaa sotaansa koko elinikänsä.

Aika ajoin viina tuotti ongelmia ja perhe oli kovilla. Nyt syyttivät läheiset. Kaipasimme hyvää isää ja äitini kaipasi kunnon aviomiestä. Sota oli ottanut paljon. Liian paljon.

Isä, kiitos ja anteeksi. Harmi, kun en voi sinulle tänään kertoa kuinka kiitollinen olen. Sinä uhrasit nuoruutesi ja ehkä koko elämäsi. Voiko yhdeltä ihmiseltä enempää pyytää?

Kiitos myös teille 15 000 vielä elossa olevalle sankarille, sotaveteraanille. Kiitos siitä, että että saan asua maailman parhaassa itsenäisessä maassa. Hyvää itsenäisyyspäivää ja paljon onnea 100-vuotiaalle isänmaalleni, isän maalleni ihan kirjaimellisesti.

Hampurin ja Lyypekin joulutoreilla iskee jouluhuuma

Maanantaipäivä. Vettä vihmoo taivaalta ärhäkästi. Lumesta ei tietoakaan. Voisi luulla joulutunnelman olevan tipotiessään, mutta silti porukkaa vaeltaa kiitettävästi Hampurin ja Lyypekin joulumarkkinoilla välillä jopa ruuhkaksi asti. Paikallista hehkuviiniä, glühweinia kuluu ehkä normaalia enemmän. Ihmisillä näyttää olevan hauskaa. Saksan joulutorien tunnelmaa ei ilmeisesti mikään voi latistaa.

Olen saksalaiset teille vähän kateellinen. Maanne on täynnänsä tunnelmallisia joulutoreja, joiden ihanuudesta kirjoitellaan ympäri maailmaa. Lähes jokainen maanne suurempi tai vanhempi kaupunki on saanut omat joulumarkkinansa, joiden paremmuudesta kilpaillaan ja väitellään. Juuri tuollaisissa paikoissa minäkin niin mieluusti kävisin hakemassa ja hekumoimassa joulufiilistä.

Hehkuviini lämmitti sadesäässä ja saksalainen makkara maistui.

Pääsin itse kokemaan Hampurin ja Lyypekin joulutorien tarttuvaa tunnelmaa osallistumalla Kristina Cruisesin Hansaristeilylle Saksaan. Matkasimme Finnlinesin laivalla Helsingistä Travemündeen ja Lyypekissä vietetyn yön jälkeen huristimme bussilla kohti Hampurin keskustaa.

Bussin ikkunasta saatoin todeta, että itse asiassa koko Hampuri tuntui pukeutuneen jouluasuun. Pienempiä ja suurempia joulutoreja oli rakennettu vähän joka puolelle kaupunkia. Jopa kuuluisalle Reeperbahnille oli nousemassa oma pikkutuhma joulutorinsa. Joulumarkkinoita kaupungissa on lukemani mukaan järjestetty yli 40 vuoden ajan.

Se kuuluisin Hampurin joulutoreista löytyy Raatihuoneentorilta. Kaupunkikuvaa hallitseva jyhkeä Raatihuone antaa torille vaikuttavan silhuetin. Kauniit vihreät pikkumökit seisovat riveissä ja houkuttelevat ohikulkijoita ihastuttavilla joulukoristeilla, käsitöillä ja eri puolilla Saksaa valmistetuilla herkuilla.

Aina välillä ilmoille leviää ruokahalua nostattavia tuoksuja: grillattuja pitkiä makkaroita, paahdettuja manteleita ja pähkinöitä, loimutettua lohta, vastapaistettuja piiraita, voimakkaita juustoja ja tietenkin lämmittävää glühweinia. Äläkä ihmettele, jos mukillinen maksaa enemmän kuin hinnasto antaa ymmärtää. Mukista peritään kolmen euron pantti, jonka saa takaisin palauttamalla kupposen.

Myyntikojujen koristeluun ja tuotteiden esillepanoon oli todella satsattu. Jopa myyjät olivat pukeutuneet vanhoihin perinneasuihin tai hauskaan jouluiseen vaatetukseen. Sadat joulukuuset, havuköynnökset ja suuri määrä jouluvaloja pitivät huolen alueen jouluisesta ilmeestä. Tunnelma oli taattu piiskaavasta sateesta huolimatta.

Vähän pienempää ja isompaa ostettavaa, kaikkea ihanaa jouluun.Tietääkö kukaan, miksi tälle kojulle oli koko ajan kymmenien metrien jono?

Seuraavaksi ryhmämme matkasi bussilla Lyypekkiin. Tässäkin vanhassa hansakaupungissa jumiuduin vain nautiskelemaan joulutorin valloittavasta ilmapiiristä. Lyypekin joulumarkkinoilla on todella pitkät perinteet. Samalla paikalla joulumarkkinoita on dokumentoitu järjestetyn jo vuodesta 1648 alkaen.

Lyypekin joulutoria reunustavat kauniit vanhat rakennukset, jotka vievät vuosisadoiksi ajassa taaksepäin ja luovat markkinoille ihan omintakeisen tunnelman.

Yhdessä torin viehättävistä rakennuksista sijaitsee maailmankuulu jo vuodesta 1806 toiminut Niedereggerin marsipaanikauppa. Marsipaaninystävälle tämä myymälä on ihan must, mutta tarjonnasta löytyy kyllä meille muillekin makean ystäville kaikkea ihanaa. Yläkerrassa on kiva kahvila, jonka leivostiskejä kannattaa käydä kuolaamassa.

Vaikka ei niin kauhean jouluorientoitunut ihminen olisikaan, joulufiilis näillä toreilla tuppaa tarttumaan. Jos olet herkkusuu, et yksinkertaisesti voi ohittaa kymmeniä herkkukojuja ostamatta jotakin. Ja jos koet vähänkään olevasi jouluihminen, varoituksen sana, näiden torien jouluhypetys hullaannuttaa ja vie mennessään.

 

Matka toteutettiin yhteistyössä Finnlinesin ja Kristina Cruisesin kanssa.

www.finnlines.com/fi/laivamatkat

www. kristinacruises.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.