Monthly Archives

marraskuu 2017

Risteillen Saksaan – vähän erilainen laivakokemus

Sulla käy kyllä aika pitkäksi, usko vaan. Mieti nyt, kaksi kokonaista pitkää päivää jollain rahtialuksella ja vielä yksin.”

Tällä ennakkoasenteella lähdin laivamatkalle Saksaan. Olin varautunut tähän pitkääään risteilyyn kolmella naistenlehdellä ja paksulla kirjalla. Kaikki jäi lukematta. Ja se blogijuttukin kirjoittamatta. Minä vaan nautin merestä ja kiireettömästä matkanteosta. Simppeli merimatka yllättäen olikin ihan mun juttu.

Vaivattomasti reissuun

Olin sopinut Finnlines varustamon ja Kristina Cruises matkanjärjestäjän kanssa osallistumisesta neljän yön Ropax-risteilylle. Laivalla vietimme kolme yötä ja kaksi meripäivää, jonka lisäksi Lyypekissä yhden yön. Matkaan lähdimme Helsingin Vuosaaren satamasta ja Saksan päässä rantauduimme Travemündeen, mistä jatkoimme bussilla Lyypekkiin ja Hampuriin.

Finnlinesin alukset ovat ns. Ropax-aluksia eli laivoja, joilla kuljetetaan rahdin lisäksi myös matkustajia. Reittimatkustajaksi laivaan voi tulla myös ilman autoa tai osallistua valmismatkalle Kristina Cruisesin kautta, kuten itse tein.

Satama paljasti, että ollaan tekemisissä rahtialusten kanssa. Laivan sisätiloissa sitä ei huomannut mitenkään.

Matkaani edelsi vaiherikas viikko, jonka aikana oireileva selkä jumitti vuorokaudeksi sänkyyn ja lisämausteena flunssa otti veronsa. Kasautuvat työt ahdistivat ja aikataulut heittivät häränpyllyä. Lauantaina satamaan raahautui puolikuollut punanenäinen matkabloggaaja.

Onneksi matkaan pääsi helpolla. Terminaalissa odotti Kristina Cruisesin matkanjohtaja Jukka. Matkaohjelma, ateria- ja hyttikortti kouraan ja sen jälkeen ryhmämme siirtyi bussiin, joka kuljetti laivaan. Ei tungosta eikä ryysistä. Oma ihanuutensa tässäkin.

Ikkunallinen LUX-hytti oli kaikin puolin viihtyisä.

Matka, joka kävi painon päälle

Ikkunallinen lux-tason keulahytti oli iloinen yllätys, jonka lakanoihin oli väsyneen ilo hetkeksi sukeltaa lepäilemään. Eikä illalla tarvinnut jaksaa muuta kuin nousta pari kerrosta ylemmäs nauttimaan notkuvien buffet-pöytien herkkuarsenaalista.

Totta puhuakseni olen aina vähän ennakkoluuloinen buffet-pöytiä kohtaan. Niin usein ne ovat raskasta mättöä kymmenissä eri muodoissa, joista mikään ei oikeastaan maistu miltään. Turhaa tämä huoli. Finnlines laivojen ruoka oli maukkaampaa kuin osasin odottaa, enkä ollut matkaseurueessamme ainut, jolta laivojen ruuat saivat melkoista hehkutusta.

Laivoilla oli parhaillaan menossa Italia-viikot. Välimerellisen ruuan ystävänä en yksinkertaisesti voinut jättää väliin kaikkia herkullisia antipasteja, salaatteja, simpukoita, vihannespaistoksia ja pastoja. En myöskään mätilajitelmaa, ankanrintaa, hirvenfilettä, rosmariiniperunoita, juustoja, suklaamoussea, marjajäädykettä, pannacottaa, kotitekoista jäätelöä ja suklaakakkua.

Seuraavana aamuna tämä sama ruokatykitys jatkui brunssikattauksella ja yletön illallisbuffa odotti jälleen paluumatkalla. Voiko valittaa siitä, että ruokaa oli liikaa 🙂 ? En millään jaksanut maistaa kaikkea, vaikka yritys olikin kova.

Brunssi odottaa aamutorkkua

Omalla kohdallani suurta luksusta oli laivan joustava aamiaissysteemi. Olen hirvittävän aamu-uninen ja haluaisin matkoilla nukkua mieluusti pitkään. Ikävä kyllä usein jo melko varhain päättyvä aamiaisaika rajoittaa nukkumista, sillä kukapa haluaisi missata hyvän hotelli- tai laiva-aamiaisen.

Finnlinesilla laiva-aamun saattoi aloittaa virumalla sängyssä niin pitkään kuin huvitti. Levittelin kaikessa rauhassa edellisiltana hankkimani kasvonaamion, voitelin vartalon kookoksen tuoksuisella body butterilla ja viimeistelin kokonaisuuden kosteuttavilla silmälapuilla. Voitte vaan kuvitella kuinka hyvältä tuntuikaan aloittaa aamu tällaisella itsehuollolla.

Kannattaa tsekata laivan myymälän hyväntuoksuiset vartalo- ja ihonhoitotuotteet.Hauska tuliainen.

Finnlinesilla aamiaispöytä täydentyy klo 11 lämpimillä ruuilla ja muuttuu brunssiksi, jota saa aina klo 13 saakka. Mikäli olet ostanut ateriapaketin tai brunssin, voit käydä nauttimassa aamiaista kahteen kertaan: aikaisemmin aamiaisella ja myöhemmin brunssilla, joka tässä kohtaa oli kyllä jo enemminkin lounas.

Tykkäsin myös aamiaisen rauhallisesta tunnelmasta. Ei minkäänmoista häslinkiä tai pitkiä jonoja. Kiitosta saa myös ylen ystävällinen henkilökunta.

Voiko päivä enää paremmin alkaa? Meriaamiaista olkaa hyvä.Aamiaista vähän suurempaan nälkään.

Oikeaa meritunnelmaa

Iltapäivällä hain ravintolasta piccolopullon kuoharia ja menin nauttimaan sen hyttiini. Kipusin lempipaikalleni keulahyttini leveälle ikkunalaudalle, siemailin kuohuvaani ja tuijottelin aavalle merelle. Laivan keula puski vasten vaahtopäitä ja minä nautiskelin tästä omasta rauhaisasta haaveiluhetkestäni. Matka taittui ja laiva keinutteli ramaisevasti. Aikaa oli myös matkapäivien parhaalle luksukselle, päikkäreille ennen illallista.

Finnlinesin laivat eivät ole mitään bile- tai viihdelaivoja. Niillä ei ole tanssiorkestereita, karaokebaareja tai show-esityksiä. Näillä laivoilla ollaan oikeasti merimatkalla ja risteillään oikeilla reittialuksilla. Tämä sopi minulle vallan mainiosti.

Yhä vain enemmän kaipaan kiireetöntä oleskelua ilman kymmeniä ärsykkeitä ja informaatioähkyä. Kerrankin laatuaikaa, jolloin kukaan eikä mikään painosta tai hiosta. Hyvällä omallatunnolla voi olla tekemättä yhtikäs mitään. Kukaan ei kuulutellut siitä, mitä tapahtuu milloinkin kannella se ja se. Ja kun tuo nettikään ei toiminut kuin osan aikaa, pystyin keskittymään oleelliseen: relaamaan täysillä.

Musiikkia, etenkin hyvää sellaista, on aina ilo kuunnella. Iloinen ylläri oli, että menomatkalla laivalla esiintyi sympaattinen country-duo Maria ja Christian. Loistava esiintyjäpari, joka viihdytti mukavasti matkantekoa ikivihreillä covereilla.

Täällä sitä vaan skumppaa kitataan keskellä päivää.Maria ja Christian, jäin teitä kaipaamaan.

Saksan kaksi kaunista kaupunkia

Kummankaan meripäivän aikana en kokenut minkäänlaista pitkästymistä. Tosin osansa siihen oli matkaporukkamme mukava seura. Juttukaveri löytyi aina tarvittaessa.

Oikeastaan ainut mikä hetkittäin vaivasi oli itse aiheutettu syömisähky. Harmitti, että unohdin ottaa mukaan treenivaatteet. Laivan kuntosalilla olisi voinut käydä keventämässä oloa ja estämässä ylimääräisiä matkakiloja.

Jännitin etukäteen vähän sitä keinuisiko laiva kuinka paljon ja iskisikö merisairaus. Ei ollut huolta tästäkään. Matkanteko oli yllättävän tasaista menoa. Paluumatkan iltana navakka tuuli vähän keinutteli, mutta kun pääsin uneen siitäkään ei ollut mitään haittaa.

Kirjoittelen myöhemmin lisää kokemuksistani Kristina Cruisesin matkapaketista, joka vei risteilyn lisäksi kahteen mielenkiintoiseen hansakaupunkiin, Hampuriin ja Lyypekkiin. Jo pelkästään kaupunkien joulutorit ovat ehdottomasti yhden matkan arvoisia. Näissä kaupungeissa olisi kyllä mieluusti vierähtänyt useampikin päivä.

Olisi ollut tarvetta käydä tässä huoneessa muutenkin kuin kuvaamassa.Ylimmän 12. kannen ryhmämatkalaiset huvittivat.

Laivahyggeilyä ilman pönötystä

Takana on leppoisa reissu, jota suosittelen rentoutumiskeinoksi kaikille työn raskaan raatamille ja niille, joita merellä olo miellyttää. Tämä oli sellainen oikea risteily, jolla kokee teeskentelemätöntä laivatunnelmaa. Laivalla meno oli muutenkin kovin kotoista ja mutkatonta, rentoa ilman suuria ihmismassoja. Laiva, meri, minä ja matka.

Jos vaan aikaa sattuu olemaan, tällainen laivamatka oli minusta jopa mukavampaa matkantekoa kuin lentäminen. Entisenä koiranomistaja arvostan myös sitä, että näille matkoille voi auton lisäksi lähteä perheen nelijalkaisten kanssa. Herzlich willkommen an Bord!

Lisää kuvia laivan tiloista löydät täältä.

www.finnlines.com/fi/laivamatkat

www.kristinacruises.com

Risteily toteutettiin yhteistyössä Finnlinesin ja Kristina Cruisesin kanssa. Mielipiteet omiani.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Mikä kylpylöissä ärsyttää?

Irtiottoa arjesta, itsensä hemmottelua, hyvää oloa ja virkistystä. Vai sittenkin jotain ihan muuta?

Kotimaamme kylpylät mainostavat sauna- ja allasosastojaan väsyneen ja stressaantuneen taivaltajan mukavina rentoutuskeitaina, joihin on ihanaa mennä hektisen arjen vastapainoksi lilluttelemaan lämpimiin, hieroviin ja poreileviin vesiin. Mutta entäpäs jos kylpyläkokemus enempikin ärsyttää?

Kuulun itse niihin, joita kylpylät eivät ole oikein koskaan sytyttäneet. Jos olen ihan rehellinen, minulla tulee kylpylöissä aina tunne, että olen oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Yritä siinä sitten olla rentoutunut, jos tunnet itsesi lähinnä jännittyneeksi.

En oikeastaan hallitse edes kylpyläetikettiä. Olen aina epävarma siitä, miten pitäisi toimia puhumattakaan, että hotellihuoneesta joutuu selvittämään tiensä kylpylän puolelle. Hotelliasiakkaana tunnen itseni jo omituiseksi hiippailemassa tossuläpsyköissä ylisuuri kylpytakki päällä pitkin hotellikäytäviä ja aulatiloja. Paluumatkalla tyyliä tehostaa punainen naama ja pyyheturbaani. Kiva sitten, kun samaan hissiin tulee se liikemiesporukka.

Kylpyläpuolella alkaa ihmettely siitä, että missä vaiheessa oikein voi riisuutua, nyt kun ovat keksineet nuo kamalat yhteispukuhuoneet. Joka kerta myös mietin, että pitääkö tukka pestä ennen altaaseen menoa vai voiko mennä kuivilla hiuksilla.

Entä saako saunaan mennä uimapuvussa vai eikö saa? Lempisaunani on höyrysauna, mutta yleisimmin nämä ovat yhteissaunoja. Kirjaimellisesti on alaston olo, jos uimapukua ei saa laittaa. Tulee sellainen murkkutytön fiilis. Yritän verhoutua ensin persaluseen ja kipaisen sitten äkkiä sykkyräasentoon lauteiden perimmäiseen nurkkaan. Hirvittävän rentouttavaa.

Allasosastolla en oikein tiedä, miten hieroviin suihkuihin ja putouksiin pitäisi asettua. Usein ei ole harmainta aavistustakaan siitä kuinka päin tulisi olla ja mitä kohtaa suihkupaineelle pitäisi tarjota. Tuntuu nololta seisoskella jossain altaan reunalla ja yhtäkkiä ympärillä alkaa pulpahtelemaan, eikä ole mitään käsitystä siitä, mihin noita poreita pitäisi kohdistaa.

Ja poreammeessa tulee lähinnä huono olo. Etenkin jos sinne pitää sulloa tuntemattomien sekaan. En voi mitään sille, että tuntuu absurdilta istuskella uima-asuisena vieraiden ihmisten kanssa vieretysten ringissä joissain ammeessa, jossa vesi kuohuu.

Käväisin ystäväni kanssa viime viikonloppuna kokeilemassa Holiday Club Saimaan kylpyläosastoa. Ajankohta oli täti-ihmiselle pahin mahdollinen. Lauantaina myöhäisiltapäivällä kylpylässä oli kymmenittäin (vai sadottain?) lapsiperheitä. Mukavaa tietysti lapsille, että tällaisia koko perheen viihdekylpylöitä on, mutta rauhaa rakastavalle aikuisasiakkaalle käynti oli silkkaa kärsimystä.

Yritimme selvittää tiemme pääaltaaseen joka puolella poukkoilevien ja hyppivien lasten sekaan. Uimisesta ei tullut mitään, jengiä oli yksinkertaisesti liikaa. Kuvitelkaa itsenne tunkemassa luistelemaan jääkiekkokaukaloon, jossa on menossa junnuturnaus. Tekee kummasti mieli vetäytyä reunoille statistin rooliin.

Meteli oli karmea. Ymmärrettävää, että lapset olivat innoissaan allasmaailmasta ja liukumäestä, mutta kun kymmenien natiaisten huuto kantautuu moninkertaisena avaran kaakelitilan seiniltä, desibelit tuppasivat kohoamaan melkoisiin lukemiin. Kaikkea muuta kuin nautinnollista.

Olisiko ideaa, että kylpylöissä rajoitettaisiin esimerkiksi illan viimeiset tunnit vain aikuisille? Haikon kylpylässä oli minusta otettu jo hyvä askel oikeaan suuntaan. Klo 18 jälkeen ikäraja kylpylään on 12 vuotta, mikä rauhoittaa mukavasti tunnelman. Tällöin kylpylä pystyy parhaiten palvelemaan myös tiukkapipoisia täti-ihmisiä 🙂

Uiminen on minusta hauskaa, mutta nykyaikaisissa kylpylöissä lähes mahdotonta. Pitkiä uima-altaita ei juuri enää ole vaan allasalueet on tehty mataliksi lilluttelualtaiksi.

Sitten minua ärsyttää myös kylpylöiden haju. Tiedättehän sen sellaisen uimahallituoksun, joka lähtee jostain kloorista tai vastaavasta. Samalla tulee mieleen kuinka puhdasta mahtaa olla lämmin vesi, johon liukenee päivän mittaan ihon kuona-aineita sadoista kropista. Tätä ei pitäisi ajatella, mutta sittenkin…

Pääosa kylpylöiden yleisilmeestä ja sisustuksesta näyttää jotenkin keinotekoiselta ja halvalta. Muovipalmut ja muovikasvit eivät ainakaan minua johdattele kovinkaan trooppiseen tunnelmaan. Päinvastoin. Myös vilkkuvat värivalot ovat jotain sellaista, mitä en kylpylässä kaipaa.

Ilmeisesti kylpylöillä on kannattajansa. Ei niitä muuten rakennettaisi yhä vain lisää. Tosin sana kylpylä voi joskus olla harhaanjohtava. Tuntuu, että jokaisella itseään vähänkään arvostavalla hotellilla tulee olla jonkinmoinen tila, josta voidaan käyttää nimitystä kylpylä. Joskus on vaikea ymmärtää, että mikä tahansa poreammeen ja kahluualtaan omaava mesta voi kutsua itseään kylpyläksi.

Entä minkälainen minusta olisi nautinnollinen kylpyläkokemus? Unelmieni kylpylässä olisi hiljaista ja hämärää. Rauhallista, seesteistä ja vain aikuisia. Valaistuksena pieniä tuikkuja ja kynttilöitä. Taustalla soisi rauhoittava tunnelmamusiikki ja poreammeeseen tarjoiltaisiin samppanjaa.

Ehkä tämä täti-ihminen joutuu vielä jonkun aikaa odottelemaan täydellistä kylpyläkokemusta. Taidan toistaiseksi tyytyä juomaan samppanjani hotellihuoneen kylpyammeessa.

Kuvat: pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Suloinen Nerja kätkee maan alle suuren luonnonihmeen

Tässä kaupungissa on yksi nähtävyys ylitse muiden.

Syy miksi matkustin Malagasta 50 kilometrin päähän Nerjaan oli sen kuuluisin nähtävyys, Euroopan suurimpiin kuuluva tippukiviluolasto. Tippukiviluolat olivat jääneet kummittelemaan mielen sopukoihin jo lapsuudessa ahmimistani Viisikko-kirjoista. Yli 40 vuotta kuitenkin kului ennen kuin pääsin itse toteamaan olivatko tippukivimuodostelmat niin ihmeellisiä kuin Enid Blyton niitä kuvasi.

Nerjaan pääsee Malagasta bussilla tosi helposti. Busseja kulkee useita tunnissa ja matka kestää vuorosta riippuen tunnin molemmin puolin. Liput ostetaan etukäteen Malagan bussiasemalta Alsan lippuluukulta tai sen edessä olevista automaateista. Hintaa yhdensuuntaiselle matkalle tulee 4.51 euroa. Aikataulut löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/home

Bussilla pääsee Malagasta suoraan luolille (Nerja Cuevas) tai Nerjan linja-autosemalta reilun euron hintaan. Vilkkaimpina aikoina viiden kilometrin päässä oleville luolille pääsee myös Nerjan keskustasta katujunan kyydissä, johon myydään 15 euron hintaista yhdistelmälippua, joka sisältää sisäänpääsymaksun ja kyydin. Normaalisti sisäänpääsymaksu on 10 euroa. Itse suuntasin luolille marraskuisena maanantaiaamuna ja kuulin perillä, että sisäänpääsy on ilmainen. Tässä jälleen yksi hyvä syy matkustaa ns. low seasonina.

Liput luoliin ostettiin erillisestä lippukojusta ja lipusta näkyi aika milloin tuli viimeistään olla sisällä vastapäisessä rakennuksessa. Yllättäen itse tippukiviluolista ei näkynyt ulospäin minkäänlaista viitettä, joten en meinannut heti hoksata, missä sisäänkäynti oikein oli. Kyse on todellakin maansisäisestä aarteesta.

Alkuun katsottiin lyhyt esittelyvideo ja sen jälkeen luoliin mentiin ryhmänä. Luin jostain, että luolasto käsittää 430 porrasta, joten jos liikkumisessa on ongelmia ehkä kannattaa harkita kahteen kertaan. Nousuja ja laskuja oli reitillä paljon.

Tippukiviluolasto oli ihmeellinen! Ehdottomasti enemmän kuin osasin odottaa. Kun kuljin pitkin luolien käytäviä ja tuijottelin ympärilläni olevia epätodellisia kalkkikivimuodostelmia, tuli jotenkin kummallinen unenomainen tunne. Ihan kuin ympäristö ei olisi ollut ollenkaan totta. Naureskelinkin, että tuntui kuin olisin tullut osaksi Viisikon seikkailuja.

Vasta 1959 löytyneellä luolastolla arvellaan olevan ikää noin viisi miljoonaa vuotta. Jo tämä aikajänne sai meikäläisen hiljaiseksi.

Jos menet Nerjaan, älä jätä tätä ihmettä näkemättä.

Miltä Nerja sitten muuten näytti? Reilun 20 000 asukkaan pikkukaupunkia voisi luonnehtia suloiseksi lomakyläksi. Paikka on pieni, mutta hyvin sievä muutaman päivän leppoisaan lomailuun, etenkin jos sää sattuu suosimaan.

Rakennuskulttuuri Nerjassa on matalaa, mikä korostaa entisestään viihtyisää ja vehreää pikkukaupunkitunnelmaa. Nerjaa reunustava vuoririvistö ja jyrkät kalliorannat antavat paikalle mukavasti vaihtelevuutta ja monimuotoisuutta. Katukuva valkoisine taloineen näyttää huolitellulta, voisi sanoa jopa vauraalta.

Joltain keskustan sivukadulta löysin oivan lounaspaikan. Etenkin monipuolisia kasvisruokia tarjoavan Restaurante La Joyan 12.90 maksava päivänmenu ”menu del día” oli herkullinen. Iso peukku marokkalaiselle vegelautaselle. Alkoivat nimittäin tapakset tulla jo korvista ulos, vaikka niistä kovasti pidänkin. Mutta rajansa kaikella.

Niin turistit kuin paikalliset kokoontuivat sunnuntai-iltana keskustan pääaukiolle ja näköalapaikalle Balcon de Europelle. Auringon laskiessa ja värjätessä ympäristön vaaleanpunaiseksi näkymä oli kerrassaan viehättävä ja tunnelma tapissa. Taustalla soitteli nuori nainen viulua, mitä oli ilo kuunnella. Kerrankin jotain muuta kuin Quantanameraa epävireisellä kitaralla.

Vietin Nerjassa yhden yönseudun, mutta olisi siellä mennyt toinenkin. Tippukiviluolien lisäksi mitään muuta ihmeempää nähtävää kaupungissa ei ole, parasta oli paikan letkeä tunnelma. Samaa mieltä ovat varmasti ne sadat ruotsalaiset, joita tuntui Nerjassa olevan melkoisesti.

Mukavaa olisi ollut, jos olisin ennättänyt lekottelemaan jollain rantakallioiden väliin jäävällä hiekkapoukamalla, mutta toivottavasti ensi kerralla. Olen vieläkin niin hämmentynyt ja ihastuksissa tippukiviluolista, että voisin hyvinkin mennä siellä käymään uudelleen. Nerjasta jäi lämmin mieli.

http://www.thenerjacaves.com/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Säästä majoituksessa – matkusta Manner Espanjaan talvikuukausina

Jaksan aina vaan ihmetellä Espanjan majoitushintoja vilkkaimman turistisesongin ulkopuolella. Hinta laatusuhde on kohdallaan, sillä jo muutamalla kympillä yöltä irtoaa tasokas hotellihuone tai hyvätasoinen apartementos-huoneisto.

Matkailin nyt toistamiseen Espanjan kaupungeissa marraskuussa ja totesin jälleen samaa kuin aiemmin. Kun matkustaa silloin, kun vilkkain turistikausi on ohitse, säästää mukavasti majoituskustannuksissa. Eikä tasosta tarvitse juurikaan tinkiä, vaikka matkabudjetti olisikin tiukka.

Nyt viimeisimmällä matkallani Andalusiassa majoituin kolmessa eri maksullisessa majapaikassa: kahdessa hotellissa ja yhdessä yksityisessä huoneistossa. Varailin majoitukset vasta päivää tai kahta ennen matkapäivää. Tässä vaiheessa loppuvuotta turistikausi alkaa olla ohitse ja majoituskohteita näytti olevan hyvin saatavana.

Jonkinlainen hyvä mäihä näytti tällä kertaa käyvän, sillä sain mielestäni parasta hinta laatusuhdetta, mitä koskaan aiemmin. Olin jopa hieman hämmästynyt saamistani hyvistä hotellihuoneista, sillä niin monesti yksin reissatessani olen saanut kokea, että sinkkumatkaajalle annetaan usein se hotellin pienin ja hikisin huone.

Córdobaan matkasin veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Majapaikaksemme varasin upouuden Apartemento entre Patios Valladaresin. Huoneisto oli tullut vastikään booking.comille vuokraukseen eikä siitä juurikaan ollut arvioita. Yleensä etsin kohteita, joista löytyy riittävästi palautetta, joten vähän arvelutti vuokrata tätä kohdetta.

Pelkoni osoittautui aivan turhaksi, sillä huoneisto oli yksi parhaita, joita olen koskaan vuokrannut ja hinta laatusuhteeltaan ehdottomasti aatelia. Kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, olohuone, täydellisesti varustettu keittiö, terassi ja käytössä vielä taloyhtiön sisäpihapuutarha hintaan 64 euroa kolmelta hengeltä/vrk. Kaikki oli uutta, puhdasta, kauniisti sisustettua ja hillittömän siistiä sekä sijainti mitä parhain vanhan kaupungin ytimessä. Lämmin suositus tälle huoneistolle. Taso on niin hyvä, että hinta kestää vaikka tuplauksen.

Jo rappukäytävä antoi osviittaa hyvästä tasosta.

Córdoba kolahti sen verran syvälle, että päätin jäädä yksikseni kaupunkiin vielä pidemmäksi aikaa. Ikävä kyllä apartementoksemme oli jatkossa varattu, joten jatkoin lomailua majoittumalla keskustan hotelli Eurostars Patios de Cordobaan.

Neljän tähden hyvätasoinen, vasta remontoitu 2-hengen huone aamiaisella maksoi 77 euroa vuorokaudelta. Huone oli mukavan tilava, hyvin hiljainen ja aamiainen melko runsas. Tykkäsin myös kovasti hotellin alakerran patiosta, jossa oli iltaisin mukava istuskella tähtitaivaan alla viinilasillisen ääressä blogijuttua kirjoitellen. Toinen sisätilapatio sijaitsi hotellin aulan vieressä.

Kolmas onnistunut hotellivaraus oli rantakaupunki Nerjasta. MB Boutique Hotel oli kolmen tähden hotelli, jossa oli neljän tähden huone ja viiden tähden palvelu. 49 euron hintaan sain juniorisuiten, johon kuului 33 m2:n huonetila. Extraleveä kylpyamme, kaksi julmetun kokoista telkkua, playstation-asema videopeleineen, kahvikone, kylpytakki ja tohvelit sekä kaikki minibaarin tuotteet euron kappalehintaan lisäsivät viihtymistä. Hintaan sisältyi myös ihan hyvä buffet-aamiainen, joten voisinpa sanoa, että tämä hinta laatusuhde tuntui suorastaan hemmottelulta. Erikoista hotellilla oli, että se oli tarkoitettu vain aikuisille.

Katolla oli mukavat auringonottotilat poreammeineen.

Vaikka marraskuuta elettiin, Andalusiassa ei tarvinnut tinkiä myöskään keleistä. Kaksiviikkoisen matkarupeamani jokaisena päivänä aurinko helotteli taivaalla lämpötilan kivutessa parhaimmillaan (minulle tosin pahimmillaan) yli hellerajan.

Sopii kysyä, miksei matkustaisi manner-Espanjaan meidän talvikuukausina? Vähemmän turisteja, edullisemmat hinnat, mutta kelit pääosin kesäiset. Sopii ainakin minulle.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tunnelmallinen Córdoba on Andalusiaa aidoimmillaan

Kapeilla kujilla ja patioilla lähes kuulee flamencokenkien kopseen.

Reilut pari vuotta sitten reissasin Andalusiaa useamman viikon ajan. Tällöin tulivat tutuiksi Andalusian merkittävimmät kaupungit: iki ihana Sevilla, Granada ja Malaga. Yksi jäi joukosta kuitenkin käymättä, Andalusian neljänneksi suurin kaupunki Córdoba. Kaupunki tunnetaan erityisesti La Mesquita moskeijasta, joka on Granadan Alhambran ja Barcelonan Sagrada Familian jälkeen Espanjan kolmanneksi suosituin monumenttinähtävyys.

Tällä reissullani Aurinkorannikolle päätin korjata asian ja markustin Malagasta 160 kilometrin päähän Córdobaan katsomaan, miltä näyttää tämä vanha sivistyksenkehto, joka oli aikoinaan merkittävä kolmen kulttuurin ja kolmen uskonnon kohtaamispaikka. 152 eKr roomalaisten perustamassa Córdobassa voi nähdä rinnatusten merkkejä niin muslimien, kristittyjen kuin juutalaisten vaikutuksesta.

Córdoban historia ulottuu antiikin Roomaan ja itämaiseen mystiikkaan.

Noin tunnin junamatkan päästä Malagasta löysin todellisen Andalusian helmen. Córdoba ihastutti aitoudellaan, historiallaan, nähtävyyksillään ja ennen kaikkea tunnelmallaan. Vanhan juutalaiskaupunginosan kapeilla kujilla oli mukavaa kierrellä ja kurkistella vanhojen rakennusten sisäpihoille eli patioille. Tai sitten vain istuskella kauniiden talovanhusten reunustamille aukioille viinilasilliselle paikallisten elämänmenoa seurailemaan.

Córdoba oli valkoisia taloja ja kapeita kujia…ja kauniita patiopihoja ja aukioita.

Córdoba edusti minulle juuri sellaista aitoa Andalusiaa, jonka kaduille kuuluu flamencokenkien rytmikäs napse ja kitaran hakkaava staccato, surumielinen sointi ja käheä laulu. Córdoba hurmasi yhtä aikaa menneisyydellään ja vilkkaalla kaupunkielämällään. Piskuiset tapasbaarit, hyvinhoidetut puistot, taivaalla mollottava kuumaakin kuumempi aurinko ja mitä ihastuttavin majapaikka tekivät neljän päivän reissustani täydellisen.

Córdobassa kohtaa kaikkea sitä, mistä tietää olevansa Andalusiassa.

Córdobassa kannattaa ehdottomasti käydä Mesquitan moskeija-katedraalissa, jota rakennettiin kahden vuosisadan ajan vuosina 700-900. 856 pylvästä ja punaraidallista holvikaarta kannattelevat tuota hämmentävää rakennusta.

Kauaa ei moskeija kuitenkaan saanut historiansa aikana palvella muslimimaailmaa, sillä kristitty hallitsija Kastilian kuningas Ferninand III muutatti Mesquitan katedraaliksi 1236.

Voi tietysti miettiä raiskattiinko arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen moskeija muutattamalla se kristittyjen pyhätöksi ja tuomalla islamilaiseen arkkitehtuuriin sinne kuulumattomia asioita. Toisaalta tämä kahden uskonnon ja kahden kulttuurin kohtaaminen saman katon alla tekee siitä omaleimaisen. Ensin astut suureen moskeijasaliin ja hetken päästä löydät itsesi kultauksin koristellusta katedraalista. Ellei Mesquitasta olisi tehty kirkkoa, se olisi tänäkin päivänä maailman kolmanneksi suurin moskeija.

Ensin tulee moskeijaan…ja hetken päästä näyttää tältä.

Toinen nähtävyys missä kannattaa käydä on Alcázar de los Reyes Cristianos. Tässä maurilaisessa linnoituksessa ei itsessään minusta mitään kummempaa nähtävää ollut, mutta sen muurien sisään rakennettu puutarha on kaunis solisivine suihkulähteineen, vesialtaineen, kukkineen ja muotoon leikattuine pensaineen ja puineen. Viehättävä paikka etenkin kauniilla säällä.

Córdobaan pääsee Malagasta kätevästi sekä junalla (Maria Zamprano asema) että bussilla. Bussimatka kestää Alsa-liikenneyhtiön busseilla kaksi ja puoli tuntia ja maksaa aikuiselta noin 10-15 euroa/suunta.

Junalla pääsee reilussa tunnissa lippujen ollessa normijunissa kutakuinkin puolet bussilippua kalliimpia. Nopeita luotijunia kannattaa välttää, sillä yhdensuuntainen matka saattaa niissä maksaa jopa 50 euroa hengeltä. Bussi- ja juna-asema sijaitsevat niin Malagassa kuin Córdobassakin vierekkäin.

Majoituin Córdobassa hotelli Eurostars Patios De Córdobassa ja kertakaikkisen viehättävässä ja hyvin varustetussa uutukaisessa Apartamento entre Patios Valladaresissa. Kirjoittelen vielä myöhemmin lisää siitä, miten mukavahintaista majoitusta Andalusiasta löytää vilkkaimman matkailusesongin ulkopuolella.

Yksi tapa tutustua Córdobaan on hypätä hop on hop off -bussin kyytiin. Suurempi bussi kulkee keskustaa ympäröiviä pääkatuja, pienempi minibussi juutalaiskortteleiden kapeammilla kaduilla. 24 tuntia voimassaolevan lipun hinta oli 17 euroa (marraskuu 2017). Sama lippu käy molemmille linjoille.

Córdoba sai minut täpinöihin niin monella tapaa.

Córdobaan kannattaa ehdottomasti mennä. Nähtävää riittää useammaksi kuin yhdeksi päiväksi, joten kaupungille kannattaa varata aikaa päiväreissua pidempään.

Lisätietoja bussiaikatauluista löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/bus-schedules

ja juna-aikatauluista täältä: https://renfe.spainrail.com/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Fuengirolan Ruta de la Tapa – gourmet-tapaksia pilkkahinnalla

Jos satut törmäämään Ruta de la Tapa -mainokseen ravintolan ikkunassa, älä jätä maistamatta teemapäivien kiinnostavia erikoistapaksia.

Olen törmännyt eri puolilla Espanjan kaupunkeja Ruta de la Tapa eli tapaskierros teemaviikkoihin. Jutun ideana on, että tapahtumaan osallistuvat ravintolat suunnittelevat oman erikoistapaksen, jota on saatavana vain teemapäivien aikana.

Vuonna 2017 Ruta de la Tapa järjestetään Fuengirolassa jo yhdeksännen kerran. Jälleen kerran tapahtuman teemana on erotiikka. Tosin ihan kaikkien testaamieni tapasten erotiikka ei minulle ihan auennut, mielikuvituksen puutetta ilmeisesti. Mutta se täytyy sanoa, että viisi maistamaani tapasta olivat kerrassaan hyviä. Omaksi suosikikseni nousi Charolais Bodegan tapas, joka oli herkullinen kuin mikä.

Hinta laatusuhde näillä tapahtuman pikkuannoksilla on käsittämättömän hyvä. 2,5 euron hintaan saa sekä tapaksen, että valitsemansa juoman (olut tai viini). Normaalisti viinilasillinen maksaa tuon 2,5 euroa, joten itse tapasta voi pitää lähes ilmaisena.

Tapahtumaan osallistuu Fuengirolassa tänä vuonna peräti 77 ravintolaa. Ruta de la Tapa- ravintolat tunnistat oheisesta ikkunamainoksesta ja monilla ravintoloilla näytti olevan myös ulkopuolella punaisia sydämenmuotoisia ilmapalloja merkkinä mukanaolosta.

Turistitoimistosta sekä tapahtumaan osallistuvista ravintoloista voit pyytää Ruta de la Tapa passin (tapaporte). Jokaisesta maistamastasi tapaksesta saat ravintolan leiman passiin. Kun olet kerännyt kymmenen leimaa, passin voi palauttaa Fuengirolan matkailutoimistoon. Passin palauttaneiden kesken arvotaan melkoisen hyviä palkintoja, kuten esim. moottoripyörä tai kahden hengen Välimeren risteily.

Ruta de la Tapa päättyy Fuengirolassa 19.11., joten eroottisia tapaskierroksia ennättää vielä hyvin tekemään.

Ennätin tänä vuonna maistelemaan myös Malagan vastaavan tapahtuman luomuksia. Malagassa tapahtumaa sponsasi ilmeisesti Victoria olut, sillä juomaa ei voinut valita, vaan kaikkiin annoksiin sisältyi pikkupullo kyseistä juomaa.

Yksi Malagan suosikikseni nousi La Medusan osteriannos. Tosin paljoa eivät jääneet jälkeen myöskään Puro Pescaiton chilisimpukat.

Malagassa tapahtuman nimi on Málaga de Tapeo ja sitä vietettiin 26.10. – 5.11.2017 välisenä aikana. Tämän vuoden teemana oli ”Finger Food”. Myös Malagassa tämä tapahtuma on jokavuotinen.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

10 hyvää syytä viettää talvi Fuengirolassa

Voiko 30 000 Fuengirolassa talvea viettävää suomalaista olla väärässä? Onko Costa del Solin suomikaupunki muuta kuin pelkkä turistihelvetti?

Terveisiä Fuengirolasta. En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tällaista juttua. En voinut aiemmin ymmärtää suomalaisia, jotka matkaavat sankoin joukoin useiksi kuukausiksi Espanjan aurinkorannikon Fuengirolaan. Mitä ihmeen järkeä on mennä ulkomaille kaupunkiin, jossa törmää suomalaisiin ja suomalaisuuteen joka kadunpätkällä?

Mutta niin kuin monessa muussakin asiassa, asioilla tuppaa olemaan puolensa. Suomalaisen talvipakolaisen arki voi olla jotain ihan muuta kuin karaokea ja halpaa olutta Suomi-baarissa.

Ensi kosketukseni Fuengirolaan, asukkaille tuttavallisemmin Fugeen, sain pari vuotta sitten. Veljeni ja hänen vaimonsa päätyivät samaan ratkaisuun kuin nuo tuhannet muut suomalaiset. Suomen talvi vaihtui Andalusian auringon alle nyt jo kolmatta vuotta.

Ilman näitä läheisiäni Fuengirola olisi tuskin koskaan valikoitunut matkakohteekseni. Olin kovin ennakkoluuloinen kaupunkia kohtaan. Kun reilu pari vuotta sitten tein ensimmäisen matkani tänne, Fuge oli juuri sellainen kuin osasin odottaa. Kolme neljästä vastaantulijasta oli turisti, useimmiten suomalainen. Kaljansa sai tilata silkalla suomen kielellä, Juhla-Mokka -pakettinsa ostaa Suomi-kaupasta ja sielunhoitoa sai suomalaisesta seurakuntakeskuksesta.

Nyt tulin kaupunkiin jo kolmatta kertaa. Helsinki oli lähtiessäni räntäsateen ja tuivertavan tuulen kourissa. Neljän ja puolen tunnin päästä lokakuinen pimeys ja loska vaihtuivat auringon hellivään lämpöön. En enää oikein muistanutkaan miltä sininen taivas näytti. Hymyilytti. Valo ja lämpö tuntuivat kerrassaan hyvältä. Muistin, etten ollut käyttänyt päälle pukemaani kesämekkoa koko viime kesänä. Ei ollut tarvetta.

Näinä päivinä olen ruvennut tarkastelemaan Fuengirolan suomalaiselämää toisella tavoin. Sanomattakin on selvää, että kaltaiselleni kesän lapselle Espanjan aurinko voittaa aina Suomen talven kylmyyden ja pimeyden. Mutta onko sittenkin jotain järkeä siinä, että Espanjassa asiat hoituvat omalla äidinkielellä ja arki voi halutessa olla ainakin osin suomalaista? Mitä muuta Fuge tarjoaa loma-asukkaalle?

Syy 1: Ilmasto

Kuinka paljon mukavampaa on ollutkaan aloittaa aamu auringon paisteessa kuin räntäsateessa. Täällä ei tarvitse värjötellä pakkasessa, eikä pukea päälle pitkiä kalsareita ja toppatakkikerroksia. Kotisuomessa sää kahlitsee meidät mökkeihimme valtaosaksi vuotta. Täällä terassikelit jatkuvat koko vuoden ja elämää eletään pääosin ulkosalla.

Syy 2: Suomenkielinen palvelutarjonta

Espanjaa osaamattomalle (tai ylipäätään kielitaidottomalle) eläminen Fuengirolassa on helppoa. Omalla äidinkielellä onnistuu niin asunnon vuokraus, espanjan opiskelu kuin lääkärissä käynti. Yleensä tätä asiaa arvostaa eniten silloin, kun ongelmia tulee esiin. Umpiespanjassa ei välttämättä pärjää edes englannilla, mutta Fuengirolassa normiarjessa jopa pelkällä suomenkielellä. Jos tiukemman paikan tullen kaipaa tulkkia, suomi-espanja tulkkauspalveluita on saatavilla kohtuuhintaan.

Syy 3: Harrastusmahdollisuudet

Fuengirolassa toimii meidän kansanopistoa vastaava suomalainen Sofia-opisto, jonka kursseilla voi opiskella vaikkapa espanjaa tai kuvataiteita, harrastaa liikuntaa tai osallistua taideluennoille ja retkille. Lisäksi suomalaisella seurakuntakeskuksella ja erilaisilla yksityisillä toimijoilla on alueella monenmoista harrastus- ja kerhotoimintaa. Jos opiskelu-tai harrastushaluja on, se ei ainakaan tässä kaupungissa kaadu kielitaidottomuuteen.

Syy 4: Sosiaalinen elämä

Yksin tai kaksistaan olo pelkästään puolison kanssa voi pidemmän päälle käydä tylsäksi. Välillä sitä kaipaa ympärilleen myös sosiaalista elämää ja muita ihmisiä. Jos kielitaito on kouluenglannin tönkkötasolla, sillä ei kovin lennokkaita keskusteluja käydä. Suomalaiset ympärillä eivät tässä kohtaa enää tunnukaan rasitteelta vaan mahdollisuudelta. Liekö auringolla oma osuutensa, sillä kuulemani mukaan täällä tutustuu uusiin ihmisiin paljon helpommin kuin Suomessa.

Syy 5: Matkustusmahdollisuudet

Fuengirolan keskeinen sijainti tarjoaa erinomaiset kulkuyhteydet joka puolelle. Malaga on aivan vieressä ja sitä kautta pääsee kätevästi mm. ympäri Andalusian mielenkiintoisia kaupunkeja kuten Sevillaan, Granadaan ja Górdobaan, luotijunalla pidemmällekin. Tai sitten voi ilahduttaa arkea vaikka päiväretkellä ihastuttaviin Andalusian valkoisiin kyliin. Niin bussi- kuin junayhteydet ovat hyvät. Aito Espanja on lähempänä kuin uskoinkaan.

Syy 6: Hintataso

Ruokakorin hinta Espanjassa on noin 30-40 % Suomea halvempi. Jos miettii kuinka suuri osuus ruokamenoilla on elinkustannuksista, on helppoa ynnäillä kuinka paljon halvemmaksi eläminen täällä tulee. Myös ulkona syöminen ja juominen on jopa yli puolet Suomea halvempaa. Käynti Mercadonassa saa ihmettelemään kuinka paljon enemmän samoilla euroilla saakaan.

Syy 7: Ruoka ja viini

Itse arvostan tätä seikkaa korkealle. Espanjalainen ruoka on hyvää ja raaka-aineiden runsaus ja laatu loistavaa. Kun katsoo hallien ja markettien tuoreiden kalojen ja merenelävien valikoimaa, voi vain kuvitella, miten hauskaa olisikaan, jos voisi päivittäisostoksensa tehdä noilla tiskeillä. Eikä voi kiistää, etteivätkö vihannekset ja hedelmät maistu paremmalle. Puhumattakaan siitä, että ollaan merkittävässä viinimaassa. Viininystävää hemmotellaan niin laadussa kuin hinnoissa. Join tänään ravintolassa todella hyvää valkkaria hintaan 3 euroa lasi. Eikä kukaan kysynyt senttimäärää 🙂

Syy 8: Liikunnan lisääntyminen

Itse olen melkoinen fiilisliikkuja. Aurinkoinen keli ja merenranta nostattavat kummasti enemmän lenkkeilyhaluja kuin räntäsade tai jäinen pakkaskeli. Fuengirola on maastoltaan tasaista ja rantakatua pitkin pääsee lenkkeilemään tai pyöräilemään kymmeniä kilometrejä. Aamulenkillä ei voinut olla törmäämättä kymmeniin ellei satoihin lenkkeileviin eläkeläisiin. Voisinkohan itse olla joskus yksi heistä?

Lentokoneessa tapaamani jo 20 vuoden ajan Fuengirolassa talviaan viettänyt suomalaisrouva kertoi myös alueen loistavista vaellusmahdollisuuksista. Metsäsuomalainen pääsee täälläkin luonnonrauhaan.

Syy 9: Helppo tulla

Malagaan on useita lentovuoroja päivittäin eikä lentoaika ole kuin noin neljä ja puoli tuntia. Malagan lentokentältä taas pääsee paikallisjunalla kätevästi Fuengirolaan vajaassa puolessa tunnissa.

Eikä jää tulo myöskään majoituksesta kiinni. Kaupungissa on useita huoneistoja ja taloja vuokraavia yrityksiä (myös suomalaisia) joiden lisäksi monet yksityiset tarjoavat niin lyhyt- kuin pitkäaikaista majoitusta eri sivustoilla.

Syy 10: Elämänlaadun paraneminen

Ehkä tähän voisi kiteyttää kaikki edelliset kohdat. Uusi maa ja arjen monet kiinnostavat mahdollisuudet saavat elämän nousemaan uudelle tasolle. Jokainen päivä voi olla uusi mielenkiintoinen seikkailu. Auringolla ja valolla on myös selkeä vaikutus mielialaan. Vastaani tuli enemmän hymyileviä ja hyväntuulisia ihmisiä kuin omassa kotikaupungissani koskaan.

Makeaako mahan täydeltä vaiko vain hetken kuplivaa riemua?

Kun tarkemmin ajattelee, Fuengirola ei ole ollenkaan hassumpi paikka talvikuukausien viettoon. Sujuvaan arkeen tarvitaan muutakin kuin kiinnostava lomakohde hyvine ravintoloineen ja mielenkiintoisine nähtävyyksineen. Eräs Fuengirolan suomalainen tokaisi, että kyllä elämä Fugessa aina kotiolot voittaa –  joka ikinen päivä. Siinä ehkä se asian juju.

Jään kaipaamaan auringonpaisteisia aamulenkkejäni merenrannalla. Haaveilen siitä, että se voisi joskus olla myös omaa arkeani.

Onko sinulla kokemuksia asumisesta Fuengirolassa?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.