Monthly Archives

lokakuu 2017

Hotellisuositus Kööpenhaminaan – iloinen Absalon hotelli

Kaunis huone, ystävällinen palvelu, keskeinen sijainti ja hyvä aamiainen. Kaikki palikat kohdallaan. Absalon ylitti odotuksemme.

Hotellin valinta Kööpenhaminaan aiheutti päänvaivaa. Sen tosiasian myöntäminen, ettei tästä kaupungista hyvää saa halvalla, selkeytti päätä ja helpotti valintaa jo jonkin verran. Kööpenhamina on kallis kaupunki ja vähänkin paremmasta hotellimajoituksesta saa helposti maksaa yli 200 euroa vuorokaudelta. Kallista joka tapauksessa, mutta minkä monista vaihtoehdoista sitten valitsisi? Tällä kertaa valintamme osui nappiin.

Kööpenhaminan Vesterbron alueella sijaitseva Absalon on vastikään remontoitu perheomisteinen boutique hotelli. Yleisilme oli kaiken kaikkiaan raikas. Suuri rooli viehättävyydessä oli iloisella värimaailmalla ja kauniilla tekstiileillä, joiden takana oli kuuluisa Designers Guild. Väreillä ja kuoseilla oli suorastaan leikitelty, mutta tyylillä ja hyvällä maulla. Hotellin alakerta baareineen viesti tanskalaista hyggeilymeninkiä. Ala-aulan sopukoihin oli mukava unohtua.

Olimme varanneet superior-huoneen, joka itse asiassa ylitti odotuksemme. Tilava huoneemme oli kaunis kuin karamelli. Kuten koko hotellissa, niin huoneessammekin, värikkäät ja laadukkaat kankaat verhoissa, huonekaluissa ja vuodetekstiileissä olivat kerrassaan viehättäviä. Paksut silkkiverhot, pieni sievä sohva, kauniita tuoleja ja raheja, eri kuosisia pöytävalaisimia; sisustus oli mietittyä pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Huone oli soma kuin mikä.

Mukava lisä huoneessamme oli oma minikeittiö jääkaappeineen ja Nespresso-kahvikoneineen. Huoneemme sijaitsi ylimmän kerroksen käytävän päässä, mikä teki siitä tosi rauhallisen.

Käytävällä oli saatavana vesitetroja, pikkuleipiä ja makeisia.

Myös Absalon-hotellin aamiainen oli normitasoa parempi. Itseäni ihastutti erikoisesti monipuolinen leipävalikoima ja ne niin lehtevät tanskalaiset wiinerit.

Jo edellisellä Köpiksen reissulla ihastuin Vesterbron alueeseen. Ympäristössä on lukuisa määrä hyviä ravintoloita, esimerkiksi ns. Teurastamon eli Kødbyen alue on lähes vieressä, samoin kuin päärautatieasema, jonne pääsee kätevästi suoraan lentokentältä. Tivoli, monet museot ja Christiansborgin linna ovat myös ihan läheisyydessä. Eikä pitkä kävelymatka ollut muutenkaan muihin keskeisiin nähtävyyksiin.

Hotellin rappukäytävässä istui Pieni Merenneito.

Vahva suositus tälle hotellille, jos etsit Kööpenhaminasta keskeisellä paikalla olevaa hyvätasoista hotellia.

Varasin Kööpenhaminan reissumme lento+hotelli -matkapakettina Matkapörssistä.

www.matkaporssi.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hyväksi havaittu keino torjua syysmasennusta

Matka piristää aina. Ihan pienikin sellainen.

Kaikki lähti siitä, kun ystäväni soitti ja kertoi varanneensa yhdestä Helsingin parhaimmasta hotellista, Lilla Robertsista, suiten aamiaisineen hintaan 100 euroa/yö. Oli päättänyt lähteä miehensä kanssa vähän syksyistä ankeutta karkoittamaan pääkaupungin humuun.

Näitä erinomaisia salamatarjouksia tulee silloin tällöin myyntiin Kämp Collection Hotels uutiskirjeen tilaajille. Kyseiseen konserniin kuuluu Helsingin hotelliparhaimmistoa kuten hotelli Kämp sekä boutiquehotellit Haven, Klaus K ja Lilla Roberts.

Tästä innostuneena tilasin itsellenikin kyseisen uutiskirjeen. Valitettavasti kaikki sadan euron suitet olivat myyty, mutta onnistuin saamaan meille samaiseen Lilla Robertsiin suiten 150 eurolla. Ei paha tämäkään hinta, kun ottaa huomioon majoituksen korkean tason ja hintaan sisältyvän laadukkaan aamiaisen.

Lilla Robertsin iloista tyylikkyyttä.

Suite, joka oli kaikkea muuta kuin lilla

Siispä lokakuisena harmaana aamuna hyppäsimme porukalla junaan ja lähdimme maalikylille ”bilettämään”. Matkaa täydensi vielä hotelliketjun tarjouskirjeistä bongaamamme 25 %:n alennus hotelli Kämpin Brasserie-ravintolan kolmen ruokalajin menusta.

Osasin odottaa hotellilta paljon, sillä Tripadvisorin sivustolla Lilla Roberts oli äänestetty Suomen viidenneksi parhaimmaksi hotelliksi. Oikeassa olivat, niin hotelli kuin huoneemme olivat ihastuttavia.

Nauratti respan vieressä jököttävä lähes oikean kokoinen hevonen, joka oli itse asiassa valaisin. Tunsin suurta mielitekoa kiivetä sen selkään, mutta yritin kuitenkin käyttäytyä. Rakastan sitä, että tasokkaitakin hotelleja sisustetaan nykyisin pilke silmäkulmassa pömpöösikalustuksen sijaan.

Lilla Robertsin juniorisuite oli kuin pieni huoneisto. Varmasti yksi tilavimmista ja viehkoimmista hotellihuoneista, joissa olen koskaan ollut. Sisustuksessa oli tavoiteltu siirtomaa-ajan henkeä, missä olikin hyvin onnistuttu. Huone olisi voinut ihan hyvin olla vaikka jostain tasokkaasta safarihotellista. Olisi tehnyt mieli uppoutua huoneeseen koko illaksi, mutta koska porukalla oli tultu viihteelle, ei muuta kuin baanalle.

Täällä olisin viihtynyt pidempäänkin.

Kämppiin päivälliselle

Kokeilin kesällä Kämpin Brasserieta lounaalla ja pidin kokemuksesta niin tarjoilun, miljöön kuin ruuankin suhteen.

Tarjoilussa ei tälläkään kertaa ollut valittamista, mutta ruoka jätti vähän kylmäksi. Menu Du Jour jonka söimme, oli annoksiltaan kaunis, mutta maultaan vähän yllätyksetön ja pliisu. Kylmä alkuruoka, paahdettu kukkakaali, ei kummoista makunautintoa tarjonnut. Pääruokana oleva siika kaali- ja purjopedillä oli periaatteessa ihan hyvä, mutta jollain lailla tylsähkö ja olisi mielestäni kaivannut jotain lisää. Jälkiruokaleivonnainen ja lakkasorbetti oli tämän menun paras osa.

Millainen on hyvä viinibaari?

Meillä oli totinen tarkoitus illan aikana suunnistaa useampaan pääkaupungin viinibaariin. Aikomus hyvä, mutta laaja baarikierros typistyi nyt kuitenkin kahteen viinibaariin. Osittain siksi, että jälkimmäinen käymistämme baareista oli niin mieleemme, että jumiuduimme sinne loppuillaksi huumaavan hyvän Amaronen ääreen. Vai liekö syynä, ettei vanha jaksa enää riekkua?

Tihkusateessa suunnistimme Katajanokalle Le Petit Chaperon Rouge (Pieni Punahilkka) nimiseen ranskalaistyyppiseen viinibaariin. Kanavarannan makasiineissa sijaitsevan ravintolan miljöössä oli kaikki kohdallaan: rustiikkista punatiiliseinää ja vanhoja kattoparruja.

Itse viineissä sen sijaan olisi ollut toivomista. Tilasimme neljä erilaista punaviiniä, kaksi espanjalaista ja kaksi italialaista, kaikki hinnaltaan vajaa yhdeksän euroa lasilliselta. Viinit olivat ikävä kyllä kaikki liian kylmiä. Yritimme lämmitellä niitä käsissämme saadaksemme jotain irti tuoksusta ja mausta, mutta tämä otos jäi nyt kyllä kovin mitättömäksi ja heikoksi.

Seuraava kohteemme sijaitsi Annankadulla. Vasta noin kuukausi sitten avattu Bricco on italialaisiin viineihin erikoistunut pieni viinibaari, jonka oli ruuhkasta päätellen löytänyt moni muukin viininystävä.

Mukavaa oli huomata, että viinibaarissa oli kattava valikoima huolella valittuja kaiken hintaisia viinejä. Laseittain sai myös laadukkaampia viinejä kuten Baroloa ja Amaronea. Juomamme Amarone (se parempi) oli sellaista samettia suulle, että taas muisti mitä se hyvä viini tarkoittaakaan.

Pidin myös siitä, että pöytään tuotiin maukasta foccaccia-leipää ja tautisen hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa. Jos et aiemmin tiennyt, mitä eroa on oliiviöljyllä ja oliiviöljyllä, niin tämän kokemuksen jälkeen tiedät. Briccosta sai myös erilaisia antipastolautasia viinien kanssa nautiskeluun.

Tässä mestassa oli hyvä fiilis ja hommasta välittyi selvä intohimo tekemiseen. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä ja piti yllä rentoa tunnelmaa. Bricco mainostaa tarjoavansa palasen Italiaa ja sen se kyllä teki kympin edestä. Se Amarone…

Kaamoksen kirkastusmatkan päätti Lilla Robertsin hyvä aamiainen ennen kotiinlähtöä. Ihanaa nautiskella rauhassa ja kiireettömästi aamiaispöydän herkuista. Myös hymyilevä henkilökunta ympärillä tuotti hyvää mieltä uuteen päivään. Kotiin oli vain parin tunnin junamatka ja taas oltiin täysillä kiinni arjessa.

Irtiotto ja matka voi joskus oli näinkin pieni. Junamatka Helsinkiin ja yhden yön majoittuminen viihtyisän hotellin ylellisessä huoneessa. Ulos syömään, muutama (vai useampi?) lasillinen hyvää viiniä, uusia paikkoja ja kivoja kokemuksia. Hetkeksi kuplaan, jossa ei ole työhuolia, tekemättömiä kotitöitä tai epäselviä ongelmia. Toimii, kokeile vaikka.

Kämp Collection Hotelsien uutiskirjeet voit tilata sähköpostiisi täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Näissä Kööpenhaminan nähtävyyksissä kannattaa käydä

Kööpenhaminassa aikaa vain muutama päivä ja nähtävyyksiä vaikka millä mitalla. Vaikeus valita, mihin rajallisen aikansa käyttäisi. Tässä pari nähtävyyttä tämän täti-ihmisen mieleen.

Kööpenhaminan nähtävyyksien repertuaari aiheutti todellakin päänvaivaa. Mittavia museoita, kiinnostavaa taidetta ja jopa useampi kuninkaanlinna laajoine puistoalueineen turistia houkuttamassa. Pakko oli panna jäitä hattuun ja tehdä kylmästi päätös, että otetaan tällä reissulla nyt sitten vaikka nämä kaksi nähtävyyttä lähempään tarkasteluun. Ihan hyvät kohteet onnistuttiinkin valitsemaan.

Oluttehtailijan intohimo

Taidemuseo, joka pitää sisällään tuhansia veistoksia, ei ensi alkuun tuntunut asiaan vihkiytymättömälle kovin mielenkiintoiselta käyntikohteelta. Vaikka taiteesta pitäisikin, kukapa jaksaa innostua sadoista kipsi- ja marmoripäistä tai kymmenistä huoneista, joissa poseeraavat samanoloiset renessanssityyliset naisfiguurit.

Siltikin vakuutan, että Kööpenhaminan Ny Carlsberg Glyptotek (sana glyptoteekki tarkoittaa veistoskokoelmaa) -museoon kannattaa ehdottomasti mennä. Rakennus jo itsessään houkuttelee matkailijaa komeudellaan ja mahtipontisuudellaan. Juuri tuo rakennuksen kauneus ja monipuolisuus oli ainakin minulle paikan parasta antia. Huone toisensa jälkeen löysin kauniita yksityiskohtia, jotka vaihtuivat tunnelmasta, ajasta ja värimaailmasta toiseen. Upeita kattorakennelmia, hienoja lattioita ja taidokkaita koristeluja. Vaikka taide ei kiinnostaisi, itse glyptoteekin rakennus on nähtävyys.

Hetken olet muinaisessa Egyptissä Faaraoiden maassa. Sitten siirryt antiikin Kreikan sankaritarustoihin ja sieltä antiikin Roomaan pylväiden reunustamaan halliin. Sadat patsaat ja rintakuvat tuntuivat olleen paikallaan ikuisuuksia. Usea näyttelytila yllätti. Unohdin pääosin yksittäiset teokset ja fiilistelin lähinnä kokonaisuuksia, joista muodostui yhdessä mittavia tilataideteoksia ympäristön kanssa. Mietitytti, että miten ihmeessä nuo kaikki arvokkaat esineet oli saatu Kööpenhaminaan hankittua.

Mukava lisänsä museossa oli keskellä rakennusta, suuren kattokupolin alla oleva talvipuutarha. Siellä saattoi hetkeksi istahtaa kuuntelemaan suihkulähteen solinaa ja nautiskelemaan ympäristön viehkoudesta.

Carlsberg Glyptoteekin perusti oluttehtailija Carl Jacobsen. Rakennusta alettiin rakentaa 1888 ja laaja yli 10.000 teosta käsittävä museo avautui yleisölle 1897. Jacobsen oli intohimoinen taiteenkeräilijä ja pahasti näytti siltä, että herralla oli mopo karannut käsistä jossain vaiheessa. Kokoelma on aivan käsittämättömän suuri ja mittaamattoman arvokas. Veistoskokoelmassa on mm. useita veistoksia Auguste Rodinilta.

Veistosten lisäksi nähtävillä on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ranskalaisia ja tanskalaisia maalauksia. Museossa pääsee ihailemaan mm. 1800-luvun ranskalaisia impressionisteja kuten Paul Gauguinia, Claude Monetia, Vincent van Goghia ja Paul Césannea.

Liekö tässä maailman kuuluisin suudelma, Auguste Rodin: The Kiss.

Ny Carlsberg Glyptotek sijaitsee Vesterbron alueella lähellä Tivolia. Tiistaisin museoon on vapaa pääsy.

www.glyptoteket.com

 

Kristallikruunujen loistetta

Kuninkaallisissa on kieltämättä jotain kiehtovaa ja hohdokasta. Jos vähänkään kuninkaallisten elämä ja historia kiinnostavat, Kööpenhaminassa kruunupäiden elämään pääsee kurkistamaan jopa useamman linnan verran.

Me kävimme kiertelemässä Christiansborgin palatsissa, joka on itseasiassa rakennettu kolmesti. Alkuperäisen linnan tuhosi tulipalo vuonna 1794. Toinen Christianborgin linna valmistui 1828, joka myös koki edeltäjänsä kaltaisen ikävän kohtalon. Tämänkin linnan tuli tuhosi suurimmalta osin vuonna 1884.

Nykyinen kolmas linnaversio valmistui vuosien 1907-1928 aikana. Linnassa toimii kuningashuoneiden lisäksi useita valtiollisia instituutioita kuten Tanskan parlamentti, maan pääministeri ja korkein oikeus. Kuningasperhe käyttää Christiansborgin palatsin tiloja erilaisissa valtiollisissa vastaanottotilaisuuksissa.

Näissä saleissa teki kummasti mieli vähän tanssahdella.

Palatsiin voi ostaa yhteislipun, jolla pääsee tutustumaan kuninkaallisten vastaanottotilojen lisäksi linnan keittiöön, linnan maanalaisten kerrosten vanhoihin 1100-luvulta peräisin oleviin raunioihin sekä kuninkaallisiin talleihin. Itse ostimme lipun vain itse palatsin tiloihin.

Linnassa kannattaa käydä, jos vähänkään pidät kuninkaallisesta loistosta ja kristallikruunujen välkkeestä, kuten minä. Palatsin mielenkiintoisin nähtävyys oli minusta suuri juhlahuone, jonka seiniä koristivat 17 suurikokoista ja värikylläistä gobeliinia. Nuo gobeliinit ovat kuningatar Margareetalle teetetty 50-vuotissyntymäpäivälahja. Ei ihme, että niiden valmistuminen kesti kymmenisen vuotta, sillä sen verran taidoikkaista käsityön mestariteoksista on kyse. Gobeliineihin on kuvattu yli 1000-vuotisen Tanskan historian eri vaiheet. Ihailin rohkeutta, millä taiteilija on kuvituksen toteuttanut. Tyyli on uskalias ja moderni, jopa paikoin hieman naivistinen.

Tänne mahtuu vähän suurempikin porukka ruokailemaan.

Muita kuninkaallisia kohteita Kööpenhaminassa ovat Rosenborgin linna sekä Amalienborgin linnakokonaisuus, josta osa toimii kuningasperheen kotina. Molempia linna-alueita reunustavat kauniit puutarhat, joissa on mukava kuljeskella vaikkei itse linnoihin sisälle menisikään. Amalienborgin linnan läheisyydestä löytyy muuten Kööpenhaminan symboli, Pieni merenneito -patsas.

http://kongeligeslotte.dk/en

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Niin kallis, mutta niin ihana Kööpenhamina – ravintolavinkit pihistäjälle

Kööpenhamina on ihana kaupunki. Sillä on vain yksi huono puoli: hintataso.

Olen aina ollut sitä mieltä, että matkoilla ei kannata kauheasti pihistellä. Kun reissuun on lähtenyt parasta vaan hyväksyä, että rahaa palaa joka tapauksessa. Jälkeenpäin muistaa aina elämykset ja kokemukset, ei sitä, mitä joku maksoi tai säästikö muutaman kympin jossain.

Periaatteessa se on juuri näin. Jokainen matkailuun laitettu euro on sijoitus omaan itseen. Siltikään en voi itselleni mitään. Normaalissa arjessa pihistelyyn tottuneella on olemassa se toinen hiertävä todellisuus. Jos matkailukohde nielee kaikessa rahaa enemmän kuin omasta mielestä on kohtuullista, minua se ainakin alkaa jossain vaiheessa nyppimään.

Niin paljon kuin Kööpenhaminasta pidänkin, sille ei voi mitään, että se on kallis kaupunki ja käy ankarasti matkailijan lompsalle. Jossain listauksessa Köpis rankattiin jopa maailman kolmanneksi kalleimmaksi matkailukaupungiksi Zürichin ja New Yorkin jälkeen. Hotellihuoneesta saa maksaa lähes tuplaten moniin muihin Euroopan pääkaupunkeihin verrattuna, ulkona syömisestä ja juomisesta Suomeakin enemmän. Kaltaiselleni kitupiikille kaikki mikä on Suomen hintatasoa kalliimpaa on pöyristyttävän kallista ja ehkä siksi niin vaikea hyväksyä.

Suloisista suloisin kanaalien kaupunki.

Tämä purkaus lähti varmaan siitä, että palattuamme juuri Kööpenhaminasta keräsin kasaan kuitteja matkan syömisistä ja juomisista. Kehnon matikkapään omaavana minun oli vähän vaikea suhteuttaa Tanskan kruunuja euron kurssiin, joten ihan huvikseni laskeskelin näin jälkikäteen mitä mikäkin maksoi. Lasi keskitasoista viiniä kolmetoista euroa, kahvikupillinen lähes viisi euroa, iso ja pieni olut yhteensä reilut kaksikymmentä euroa. Aika arvokasta.

Kaupunki täynnä kauniita ja hauskoja yksityiskohtia.

Suurimman osan matkabudjetistamme haukkasi luonnollisesti ravintoloissa syömiset. Kulinaristisen penninvenyttäjän kannattaa laittaa korvan taakse ns. Teurastamon eli Kodbyenin alueen ravintola Gorilla. Täällä söi oivan usean ruokalajin maistelumenun kahdella viinilasillisella vajaalla 80 eurolla/hlö. Ainut ongelma oli, että ravintola oli valtaisan kokoinen ja perjantai-iltana täynnä kuin nuijalla lyötynä. Ravintolassa kävi hirmuinen vilske ja vanhassa hallitilassa meteli oli sen mukaista. Loppuillasta meidän piti suorastaan huutaa toisillemme. Kannattaa valita ruokailulle muu kuin vilkkain bileilta. Tällä vanhalla lihateurastamojen ja tukkutorin alueella on muutenkin mukava repertuaari erilaista ravintolatarjontaa.

Gorillan maistelumenun kala-annos oli vietävän hyvää.Madklubbenin lammas oli täydellistä. Tosin en ole ihan varma oliko ratatouille sille paras lisuke.Cofogo veti pisteet kauneimmista annoksista.Ja aina väliin syötiin smørrebrødejä.

Edullisimman hyvän hintalaatusuhteen illallisen söimme Vesterbron kaupunginosassa sijaitsevassa Madklubben ravintolassa. Kahden ruokalajin menu ja lasi viiniä vajaa 40 euroa hengeltä. Myös tämä paikka oli suuri ja tupaten täynnä ruokailevaa kansaa vaikka meidän käydessä kyse oli sunnuntai-illasta. Ravintolan nettisivujen mukaan Madklubben-ravintoloita on Kööpenhaminassa kaikkiaan viisi eri puolilla kaupunkia.

Ihan hyvä ruoka minusta oli myös Cofoco -nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee myös Vesterbron alueella. Kolmen ruokalajin illallinen ja pullo skumppaa kahdelta 140 euroa. Tosin paikassa häiritsi hieman väsyneen oloinen tarjoilu.

Penninvenyttäjän kannattaa muistaa myös Paperisaaren (Papirøen) Street Food Market. Vanhassa tehdashallissa on kymmeniä ruokakojuja, joiden ruokatarjonta on pääosin etnistä. Mutta älä tee sitä virhettä, mitä me. Muutama muukin oli valinnut paikan sateisen lauantai-iltapäivän viettoon. Käytännössä siellä oli enemmän jengiä kuin meillä paloviranomaiset sallisivat. Kapeilla kulkureiteillä ei meinannut päästä eteenpäin ja vapaista istumapaikoista tai puolenmetrin pöytätilasta sai taistella. Tuollaisessa tungoksessa ei niinkään mukava ruokakokemus.

(Tiedoksi: Sini matkakuumeessa blogin Sini laittoi viestiä, että tämä mesta sulkee ovensa 22.12.2017, eikä vielä ollut tietoa jatkaako se jossain muualla.)

Kauppahallissa piti tietenkin käydä kurmaisessa lasilliset.

Köpis on kallis, siitä ei pääse mihinkään. Mutta on se vaan niin viehättävä. Tämä oli jo toinen reissuni Köpikseen ja ihastukseni tähän kaupunkiin vain kasvoi. Kauniiden rakennusten kuolaamisen ja hyvin syömisen lisäksi tällä reissulla ennätin jo museoidenkin pariin. Siinäpä hankaluutta olikin kerrassaan, sillä kaupungin museotarjonta on melkoista. Minne sitten päädyimme, siitä myöhempänä.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Rovaniemellä käyvät unelmat toteen

Ei ole sattumaa, että yhä useampi herra ja Rouva Wang Kiinasta on päätynyt matkustamaan Rovaniemelle. Reilun 60.000 asukkaan pohjoinen kaupunki on varautunut ottamaan hoteisiinsa yhä useamman Kaukoidän matkaajan.

Toiset kaupungit vain odottavat turisteja. Uskovat siihen, että kyllä jostain kumman syystä toiselta puolen maailmaa matkaava kansa heidät löytää. Toisaalla taas osataan tehdä määrätietoista brändinrakennusta ja markkinointia sen eteen, että matkailijavirrat suuntaavat toivottuun kohteeseen. Rovaniemi on erinomainen esimerkki siitä, miten pitkäjänteinen työ kannattaa.

Rovaniemellä on selvästi osattu koota yhteen eri toimijoiden matkailuosaamista ja rakentaa pohjoisen eksoottinen elämyspaketti, jolla on imua. Vuonna 2016 ulkomaalaisten matkailijoiden yöpymiset nousivat yli 30 %. Suunta näyttää olevan vain ylöspäin.

Kun itse saavuin reilu viikko sitten Rovaniemen lentokentälle, olin kovin ihastuksissa. Jo lentokentällä nousivat esiin Suomi-design, Joulupukki ja Lappi. Samat teemat jatkuivat kulkiessa keskustan katuja. Pieniä yksityiskohtia siellä täällä. Ihailen sitä taitoa, millä Rovaniemellä on osattu virittää koko kaupunkikuva vahvaan Suomi- ja Lappi-brändiin.

Eipä siis ihme, että kaupungille sataa erilaisia matkailupalkintoja. 2016 Rovaniemelle myönnettiin Tasavallan Presidentin kansainvälistymispalkinto ja nyt viimeisimpänä VisitRovaniemelle Finnish Travel Gala 2017 vuoden matkailuyritys -palkinto. Rovaniemellä on selvästi hyvää pöhinää.

Rovaniemen lentokentällä voi istahtaa vaikka kiikkustuoliin.

Rovaniemeläisen kauppakeskuksen käytävällä nökötti suuri punainen postilaatikko. Tähän voi jättää postia ainoastaan Joulupukille. Kävelykadulle oli kokoontunut ryhmä koivunrunkoisia poroja. Hetken päästä katseeni kiinnittyi metallisiin poropatsaisiin ja liehuviin lippuihin. Rovaniemi Arctic Design Capital.

En voinut olla huomaamatta keskustan kaduilta ja kauppakeskuksista monia suomalaista designia myyviä liikkeitä. Huuma sai minutkin heittäytymään kunnon turistiksi, sillä lappihypetyksellä on taipumus tarttua. Oli pakko saada kotiin jokin matkamuisto Lapista. Menin Taigakorun myymälään ja ostin miniatyyrikokoisen poropatsaan. Pähkähullua.

Erään kauppakeskuksen pääkäytävällä oleva Hollywood Walk of Fame tyyppinen kävelykatu hymyilytti. Oman laattansa kauppakäytävälle olivat saaneet kuuluisista rovaniemeläisistä mm. Joulupukki, Antti Tuisku, Lordi, Anu Pentik ja Tanja Poutiainen.

Ostoskeskuksista löytyi mukavia soppeja vain pelkkään oleiluun. Kahvia saattoi siemailla vaikka kangaskatoksisessa divaanissa. Olisi tehnyt mieli kömpiä tuonne tyynyjen keskelle. Joulukoristelua näytti olevan vähän kaikkialla vaikka elettiin syyskuuta. Ihmettelin lapsille tarkoitettua hienoa leikkipaikkaa. Ilmainenko?

Tunnetuin rovaniemeläinen.

Keskustan ulkopuolella Joulupukin Pajakylä tyydyttää varmasti joulufriikeimmänkin päiväunet. Joulupukin voi tavata täällä vuoden jokaisena päivänä.

Mahtavaa Rovaniemi. Teillä on ollut visio, johon olette uskoneet. Unelmoitte, että jonain päivänä maailman metropoleissa oivalletaan, että kaukana pohjoisessa on pieni kaupunki, jonne kannattaa matkustaa. Nyt on aika unelmien käydä toteen. Joulupukin työtilanne näyttää turvatulta.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.