Monthly Archives

heinäkuu 2017

Pohjoisen eksoottiset asukit

Porot ovat eriskummallisia puolivillejä hirvieläimiä. Juoksentelevat vapaina lähes puolta Suomea Oulusta ylöspäin ja siltikin jokaisen poron omistaa joku.

Nyt on ihan pakko kirjoittaa vähän poroista. Ainakin minusta nämä pohjoisen elikot ovat aikamoisen eksoottisia ja ihmeellisiä. Kun ottaa huomioon, miten suurella alueella ne vaeltelevat pitkin Lapin erämaita, ainakin minun on vaikea käsittää miten ne saadaan koottua poroerotuksessa yhteen. Ja sitten jostain korvamerkistä kukin omistaja tuntee omat kasvattinsa.

Olin tänään pyöräilemässä Luostolla jo tutuksi tullutta reittiä Orresokan ympäri. Hotelli Luostotunturin kohdalla oli pakko vähän hieraista silmiäni. Hotellin pihan oli nimittäin kansoittanut ei bussilla tullut turistiryhmä kuten yleensä, vaan hyvän kokoinen lauma poroja.

Neljän tähden hotelli, sopii myös poroille.

Paikalle oli ilmeisesti hälyytetty paikallisen porotilan poika, joka oli pesemässä asvaltoituja reittejä poronpaskasta. Erehdyttävästi salmiakkinappuloita muistuttavat poronpapanat olivat kuorruttaneet hotellin edustaa kummasti. Kuulin, että porot yleensä hakeutuvat ylemmäs tunturiin hakemaan suojaa itikoilta, polttiaisilta, mäkäräisiltä ja paarmoilta. Täällä Luostolla nämä yksilöt ovat kuitenkin sen verran vaativampaa väkeä, että ovat valinneet sopivan paikan, mistäs muualta kuin paikkakunnan suurimman hotellin pihalta.

Turistillehan tämä eksotiikka sopi mainiosti. Kerrankin pääsi luonnontilaisia poroja tarkastelemaan ihan läheltä eikä niitä näyttänyt paljoakaan häritsevän ympärillä pyörivät kuvaajatkaan.

Urosporojen eli hirvasten suuret sarvet tekivät melkoisen vaikutuksen. En ole koskaan tiennytkään, että jokaisella porolla on noin yksilölliset sarvet. Sarvien koko, väri ja muoto näyttivät olevan hyvin erilaisia. Olipa joukossa vaalea porokin, jonka sarvet olivat poikkeuksellisesti vaaleanpunaiset.

Toisin kuin muilla hirvieläimillä, poroilla sarvet kasvavat myös naarasporoille eli vaatimille. Mielenkiintoista muuten on, että poronsarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Kesäaikaan poron sarvet saattavat kasvaa jopa 2 cm vuorokaudessa, joten eipä ihme, että melkoinen kruunu joillakin oli kannettavanaan.

Sarvet vaihtuvat vuosittain, naarailla keväällä vasomisen jälkeen ja uroksilla syksyllä kiima-ajan päätyttyä. Sarvilla on kuulemani mukaan myös suuri merkitys poron sosiaaliseen asemaan laumassa. Tästä tulikin mieleeni, että jos maastossa löytää pudonneet poronsarvet, yltääköhän jokamiehen oikeus tähän ja saakohan nuo sarvet ottaa? Osaako kukaan sanoa?

Luulisi näillä komistuksilla olevan melkoisen korkea arvoasema.

Turkin vaihtuminen näytti joillain poroilla olevan vielä kesken. Talvikarva irtoaa kesällä suurina tuppoina ja uusi talviturkki alkaa kasvaa elokuun tietämillä. Lämpöä hyvin eristävä turkki koostuu ontoista karvoista ja sen ansiosta poro kestää pohjoisen paukkupakkasia. Meillä mökin terassipenkkiä lämmittää porontalja ja voin sanoa, ettei lämpimämpää ja miellyttävämpää alustaa voisi olla.

Hotellin pihalla makoilevassa porotokassa oli myös joitain pieniä vasoja, joilla ikää nyt heinäkuun lopussa lienee noin 2-3 kuukautta. Aika tavalla söpöjä otuksia. Luin, että emo vieroittaa vasan ennen uuden syntymää seuraavana keväänä, mutta vuotinen vasa palaa noin viikon kuluttua ja liittyy emon ja uuden vasan seuraan.

Siihen ne jäivät nämä jänkäjoonaat makoilemaan. Liekö yöpuulle siihen tunturihotellin pihaan asettuneet, sen verran nuokuksissa näytti jo moni olevan? Minä jatkoin matkaa monta porokuvaa rikkaampana.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

3 x ravintolavinkki Tampereelle: pubiruokaa ja gurmeeta

Kolme erilaista ravintolaa. Kolme tapaa syödä ja juoda hyvin.

Palataanpa vielä hetkeksi Tampereelle, kaupunkiin, josta tykkään niin mahdottomasti. Jos oli mukavaa käydä siellä muutenkin, vielä mukavampi reissusta tuli, kun sai istahtaa nauttimaan hyvin tehdystä ruuasta.

 

Belgialaista olutkulttuuria ja tasokasta pubiruokaa: Gastropub Tuulensuu, Hämeenpuiston laidalla

Miten vaikeaa voikaan olla oluen valinta, ainakin jos sattuu istahtamaan Tampereella Gastropub Tuulensuun pöytään. Jo pelkästään belgialaisia oluita oli sivutolkulla plus siihen kaikki muut pienpanimo-oluet päälle. Tässä kohtaa tarvittiin tarjoilijan asiantuntevaa apua.

Olin saanut vinkin, että tässä pubissa kannattaa myös syödä, joten ei muuta kuin ruokalistaa tutkimaan. Listalta löytyi kiinnostavia pikkuannoksia, kuten mustekalaa, etanoita tai ranskalaistyyppistä sipulipiirakkaa.

Tällä kertaa kasvisruuat veivät voiton ja napsin alkuun olueni seuraksi marinoituja artisokansydämiä. Pääruuaksi valikoitui pariloitu kesäkurpitsa linssimuhennoksella ja romescokastikkeella, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Simppeliä, mutta maukasta.

Mukava lisä menussa oli, että kaikkiin ruokiin oli valittu oma juomaehdotus, joko olut tai viini. Paikan omistajat tuovat itse maahan oluiden lisäksi viinejä, joten tämä pubi oli myös harvinaislaatuinen siitä, että viinilistallakin oli kiitettävästi pituutta.

Gastropub Tuulensuu on kiva ja konstailematon paikka halusit sitten lasilliselle, syömään tai ystävien kanssa iltaa istumaan. Käyntini aikana viereisessä pöydässä oli samaan aikaan menossa isommalle porukalle belgialaisten oluiden tasting. Voisi muuten olla mukava ohjelmanumero hieman erilaiselle pubi-illalle.

Mainittakoon vielä, että ravintolan palvelu oli kerrassaan ystävällistä ja asiantuntevaa. Erityisesti jäi mieleen nuori mies, jolla oli sellaista asennetta ja ammattiylpeyttä työhönsä, että uralla on kaikki mahdollista.

www.gastropub.net/tuulensuu/

 

Ranskalaista bistroruokaa itämaisilla mausteilla: Ravintola 4 Vuodenaikaa, Tampereen kauppahalli

Voihan hyvät hykyräiset, jos saisin päivittäin valita lounaani tällaisesta lounaslistasta. Tampereen kauppahallin ranskalaistyyppinen bistro 4 Vuodenaikaa oli iloinen löytö lounaspaikaksi. Kaiken lisäksi myös melkoisen kohtuuhintainen.

Söin täällä itämaisia lammaskebabeja mintulla maustetulla jugurttikastikkeella, paahdetulla kukkakaalilla ja ratatouille tyyppisillä vihanneksilla. Tajuttoman hyvä annos lounasruuaksi.

Koska tiesin, että olin illalla menossa syömään pitkän kaavan mukaan, pystyin vain vaivoin kieltäytymään listalta löytyvästä suklaamoussesta. Tiukkaa kyllä teki.

Huomioi, että ravintola on auki vain päiväaikaan.

4vuodenaikaa.fi

 

Gurmeeta rennolla otteella: Ravinteli Bertha, rautatieasemaa vastapäätä

Jo ravintolan leikkisä nimi ”ravinteli” antaa osviittaa paikan tyylistä. Entisessä rautatieläisten talossa suhtaudutaan ruokaan ilmiselvästi vakavasti, vaikka sitä valmistetaan pienoinen pilke silmäkulmassa. Meno on rentoa ilman pönötystä, vaikka fine diningista puhutaankin.

Ravintolan nimi tulee entisestä asemapäällikön rouvasta Berthasta, joka hallinnoi aikoinaan taloa vahvalla persoonallaan. Nyt kivijalan ravintolaa hallitsevat itseään pojiksi kutsuvat omistajat, jotka ovat laittaneet riman korkealle. Menu vaihtuu viikottain sen mukaan, mitä raaka-aineita kulloinkin on saatavilla. Kaiken kokkauksen lähtökohtana ovat aidot, laadukkaat raaka-aineet. Ja sen kyllä maistoi.

Perjantai iltana ravintola oli viimeistä pöytää myöten täysi. Onnistuin juuri ja juuri saamaan itseni sisään sillä rajoitteella, että tulen vasta yhdeksän jälkeen.

Ravintola itsessään oli sisustukseltaan melko simppeli ja pöydät eurooppalaiseen tapaan hyvin lähekkäin. Kovin intiimiin ja romanttiseen illalliseen Bertha ei ole paras vaihtoehto, mutta jos panet ensisijalle hyvän ruuan, tänne kannattaa tulla.

Koska menu vaihtuu nopealla tempolla, mitään ruokalistaa eteen ei tuotukaan. Minulta kysyttiin vain, että otanko neljän vai kuuden ruokalajin menun (55/65 €) ja onko mitään ruokarajoitteita. Rakastan ylläreitä ja koska syön kaikkea, tämä vainen minulle sopi. Kuusi ruokalajia kiitos ja siihen vielä juomapaketti päälle, por favor.

Liikkeelle lähdettiin talon Blanc de Blanc samppanjalla, joka oli erinomaista. Tässä kohtaa jo mietinkin, että voisikohan sen juomapaketin vaihtaa sittenkin pelkkään samppanjaan. Jättivät sen pullonkin siihen pöytään houkuttimeksi.

Tilatulla kuitenkin mentiin ja ruokalaji toisensa jälkeen vaihtui. Älkää vaan kysykö mitä söin, en enää muista. Mutta sen muistan, että KAIKKI mitä söin oli herkullista. Vaikka ravintolatouhu vaikutti rennolta, joku oli takuulla miettinyt tarkkaan maut kohdalleen. Hapokkuudet, makeudut, suolaisuudet, suun tuntumat, kaikki toimi. Useissa annoksissa pikantit kastikkeet täydensivät kokonaisuutta.

Ehkä ainut asia mihin olisin toivonut vähän parannusta, oli joidenkin annosten ulkonäkö. Mitään erityistä silmänruokaa ei ollut tarjolla, mutta se mikä menetettiin esillepanossa, korvattiin maussa.

Vaikka ruokalajeja oli kuusi, jaksoin hyvin syödä kaikki, eikä lopputulos ollut mikään ähky. Pääruokaa, pinnalta rapsakan makeaa ja pitkään haudutettua possua lukuunottamatta, annokset olivat pieniä.

Juomapuolella minulle olisi riittänyt vähempikin. Omaan makuuni juomissa oli myös liikaa makeutta: puolikuivaa siideriä, hieman makeaa vuosikertasakea, puolikuivaa Rieslingiä ja jälkkärin kanssa makeaa Muscatia. Olisi sittenkin pitänyt pysyä samppanjassa 🙂 .

Joka tapauksessa olin tyytyväinen, että olin valinnut tämän ravintolan. Hyvä ruokakokemus ja kiireisestä illasta huolimatta kaikki toimi. Lähes kolmetuntinen makujen ilotulitus oli yhtä nautintoa. Kiitos, tulen toistekin.

www.bertha.fi

Blogin kymmenen luetuinta

Blogikirjoittelun yksi suola on sen yllätyksellisyys. Ainakaan minä en pysty koskaan ennustamaan, mistä jutusta tulee hitti ja mistä huti.

Joskus sitä luulee kirjoittavansa loistavan postauksen. Käyttää paljon aikaa taustojen tutkimiseen, kirjoittamiseen ja sanojen kanssa leikittelyyn. Jälkeenpäin sitten harmikseen huomaa, että lukijamäärästä päätellen postaus kuuluikin sarjaan ”ei vois vähempää kiinnostaa”.

Joskus taas käy päinvastoin. Omasta mielestäni toisarvoinen ja pikaiseen kyhätty juttu lähtee lentoon ja kerää yllättävän paljon lukijoita. Näin kävi esimerkiksi blogini kolmanneksi eniten luetuimmalle postaukselle Cadizista. Huonoissa viboissa puolitoista vuotta sitten kirjoitettu tunteenpurkaus kiinnostaa yhä kiitettävästi lukijoita. Enkä yhtään ymmärrä miksi.

Kokosin alle Samppanjaa muovimukista -blogin kaksivuotisen olemassaolon kymmenen luetuinta postausta. Vaikka kirjoitankin omalla tyylilläni, omista lähtökohdistani ja omilla mielipiteilläni, bloggaamisessa ei olisi mitään mieltä, jos jutuilla ei olisi lukijoita. Mukavaa on ollut myös huomata, että vanhakin postaus kerää edelleen ilahduttavasti lukijoita.

Blogin aiheet lähtevät luonnollisesti omista kokemuksistani ja omista ajatuksistani. Joskus mietiskelen, että minkähänlaisia olisivat sellaiset aiheet, joita lukijani mieluiten blogista lukisivat. Liittyvätkö ne enemmän yksittäisiin matkakohteisiin, nähtävyyksiin, ruokaan vai majoitukseen? Vai muuten vain elämän ja ikääntymisen pohdiskeluun? Tästä syttyikin hauska ajatus.

Onko sinulla joku asia, mistä kaipaisit tietoa ja kokemuksia? Kenties joku matkakohde tai matkustustapa, mutta epäilet olisiko se sittenkään sinun juttusi? Jos vähänkään aikuisen naisen näkökulma liippaa läheltä, lähetä minut maailmalle ottamaan siitä selvää. Voisin hetkeksi hypätä harrastamaan tutkivaa journalismia ja lähteä matkalle kirjoittamaan blogijuttua ihan vaan lukijan tilauksesta.

Tässä blogini luetuimpien postausten top10 lista:

Ensimmäistä kertaa Turussa – viehättikö mikään? 6385 lukukertaa

Taitaa Turussa olla imua, ainakin jos jotain tämän postauksen lukijamäärästä voi päätellä. Valtaosa lukijoista taisi olla paikkakuntalaisia, sillä sain tukuttain hyviä vinkkejä seuraavaa reissua varten. Opin myös, mitä tarkoittaa tois puol jokke ja ettei saa sano turkkuseen 🙂 Kiitos kaikille lukijoille. Vaan oli Turku kyllä kaiken kehumisen väärti.

Putiikkien helmiä Suomessa – Pulsan asema Lappeenrannassa 3695 lukukertaa

Lappeenrannassa maaseudulla Pulsassa, keskellä ei mitään, on vanhaan asemarakennukseen loihdittu sisustusammattilaisen varmalla maulla suloinen kahvila ja sisustusmyymälä. Samaisen pihapiirin rautatieläisten vanhat asuintalot ovat saaneet uuden elämän kotoisina majoitushuoneina. Mielenkiintoista, että näin pienellä paikalla on näin suuri lukumielenkiinto.

Cadiz, Andalusian köyhä rantakaupunki 3531 lukukertaa

Takana oli jo lähes kahden kuukauden kiertomatka Espanjassa ja yhtenä viimeisimmistä etapeista matkustin lounaiskolkan Cadiziin. Liekö matkaväsymys jo painanut, mutta tässä kaupungissa jotenkin vaan tökki kaikki. Nyt harmittaa, että tuli kirjoitettua paikasta ehkä turhankin negatiiviseen sävyyn. Pitäisi varmaan antaa Cadizille uusi mahdollisuus.

Helsinki-Vantaan edullisin lentoparkki 3520 lukukertaa

Kerran oppirahat maksettuani kalliista lentokenttäparkista, löysin uudehkon parkkiyrityksen, jolle olen ollut uskollinen siitä alkaen. Vaivatonta, hyvää palvelua ja edullista. Mitäpä sitä muuta voisi lentoparkilta vaatia? Toivottavasti tämä postaus onnistui tuomaan rahallista säästöä jollekulle.

Mitä Virosta kannattaa ostaa? 3323 lukukertaa

Alkoholipitoisia juomia 🙂 Totta puhuen, kyllä sieltä kannattaa muutakin ostaa. Kevyellä kädellä kirjoitettu postaus, mutta aihepiiri näyttää kiinnostavan.

Rahtilaivalla Saksaan – ei ihan sellainen paatti kuin odotin 3238 lukukertaa

Tänä keväänä pääsin kurkistamaan hiljattain uusitun Finnlinesin alukseen M/S Finnladyyn. Vaikka en mikään risteilyjen ylin ystävä olekaan, tämä paatti sai aikaan risteilykuumeen. Laiva tarjosi juuri sellaista kiireetöntä matkantekoa, josta voisin tykätä.

Tallinnan Kalamajan alueen ihastuttavat ravintolat 3203 lukukertaa

Että mä tykkään Tallinnan Kalamajan rouheasta alueesta. Ennen kaikkea tykkään siellä olevista mukavista ja mutkattomista ravintoloista.

Ylläs on huippumesta myös kesäaikaan 2661 lukukertaa

Lappi on sydäntä lähellä monessa kohtaa. Viime kesän reissu Ylläkselle sai vakuuttumaan alueen vahvuuksista. Kevyellä vaellusvietillä varustetulle Ylläkseltä löytyi mukavia päiväreittejä, paljon nähtävää ja kivoja majoitusvaihtoehtoja.

Mikkelin ihanat matkohteet Kenkävero ja Tertin kartano 2409 lukukertaa

Etelä-Savo on matkailullisesti mielenkiintoista seutua. Pienellä alueella on usea ihastuttava matkailukohde, tässä postauksessa niistä kaksi. Ajankohtainen aihe muutenkin, sillä Mikkelissä on parhaillaan meneillään asuntomessut. Jos menet käymään, älä jätä näitä kohteita väliin.

Täti-ihmiset lähtekää rohkeasti yksin matkaan 2192 lukukertaa

Suomi on täynnä ikäisiäni täti-ihmisiä, joissa asuu matkailugeeni, mutta joilta puuttuu sopiva matkakumppani. Se ei kuitenkaan ole mikään syy jäädä kotinurkkiin nysväämään ja jättää maailmaa näkemättä. Halusin tällä postauksella rohkaista kanssasisariani lähtemään matkaan yksin.

Palataan vielä edellä heittämääni hulluun haasteeseen. Jos vainen jollakin siellä on ajatusta, mihin tämän bloggaavan täti-ihmisen voisi lähettää, niin laittakaapa kommenttikenttään viestiä. Mikä olisi sellainen paikka, mistä haluaisit kuulla kokemuksia tai sellainen aihepiiri, mistä haluaisit lukea blogistani? Ja etukäteen voin sitten sanoa, että Timbuktuun, hevonveehen tai sinne missä pippuri kasvaa, minua ei kannata lähettää 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Sokerihiiren herkkuhetket Porvoossa

Porvoo on yksinkertaisesti ihana. Sopii erityisesti puutaloissa viihtyville sokerihiirille.

Porvoossa on aina yhtä ihanaa käydä vaikka vain päiväseltään. Kompaktin kokoisessa kaupungissa välimatkat ovat lyhyet ja kävellen ehtii tehdä monenlaista. Mukulakivikujilla käyskentelyn lisäksi parasta Porvoon tekemistä on ehdottomasti herkuttelu.

Tällä kertaa saavuimme ystäväni kanssa Porvooseen bussilla. Linja-autoasemalta ehdimme kulkea peräti 50 metrin matkan, kun olimme onnistuneet vetämään jo kakkuöverit. Satuimme torin reunalta bongaamaan nimittäin Café Cabriolen (Piispankatu 30) ja sitten repesi.

Kahvilalla oli kuulkaapas sellainen kakkuvitriini, että oksat pois. Henkilökunnan puolelta kyllä kovasti pahoiteltiin sitä, että aiheuttivat meille sellaista kiusausta ja valinnan vaikeutta. Luoja mikä määrä toinen toistaan herkullisemman näköisiä kakkuja. Tämä on ihan ehdoton kahvila eikä näyttänyt huonolta paikan lounaspöytäkään.

Blogipuolella Vanhaa Porvoota on hehkutettu aika lailla, eikä syyttä. Mukulakivikatuja reunustavat karamellinväriset puutalot ovat vaan niin suloisia, ettei niihin yksinkertaisesti voi olla rakastumatta. Mietin, että olisipa mukavaa olla yksi noista 700 ihmisestä, joilla on koti Vanhan Porvoon alueella.

”Kylän” mäellä on Porvoon tuomiokirkko, joka on aikojen kuluessa palanut peräti viisi kertaa. Joen varrella jököttävät valokuvista tutut punaiset ranta-aitat, jotka ovat pitäneet vahtia samalla paikalla jo 300 vuoden ajan.

Shoppailuhinkua voi tyydyttää vanhan kaupungin pienissä putiikeissa tai hauskoissa antiikkikaupoissa, joissa on kaikenmoista roinaa ja rompetta vähän joka lähtöön. Raatihuoneen torilla kauppiaat myyvät käsitöitä ja vaatteita ja hyvää tunnelmaa lisäävät torin laidalla usein soittavat muusikot.

Mutta mennäänpä taas pääasiaan, herkutteluun. Sokerihiiren kannattaa kipitellä mm. Brunbergin Tehtaanmyymälään (Välikatu 4). Kultivoituneempaan suklaanhimoon löytyy tyydytystä PetriS Chocolate Roomista (Jokikatu 16). Hiirulaisen kannattaa myös huomioida katujen varsilla artesaanijäätelöä kauppaavat kojut.

Vannoutuneimmankin sokerihiiren on saatava välillä kunnon ruokaa. Tässä kohtaa Porvoon kattaus on melkoinen. Kokoonsa nähden kaupungista on kehkeytynyt melkoinen kulinarismin kehto. Vieläkin muistan lämmöllä edellisen reissun menukokonaisuutta SicaPellessä.

Pientä lounaspalaa nautimme tällä kertaa Vanhan kaupungin El Pation viihtyisällä sisäpihaterassilla. Espanjalaistyyppisen tapasravintolan tarjoilija suositteli meille katkarapuja valkosipuliöljyssä ja oikeassa oli. Öljyssä tirisevät chiliä tihkuvat ravut olivat maukkaita.

Illalliselle suunnistimme alkukesästä tutuksi tulleeseen Haikon kartanoon. Bussilla pääsi keskustasta kätevästi kartanon portille kymmenessä minuutissa.

Haikko on vaan niin hurmaava. Pakko oli istua hetki aurinkoisella terassilla nautimassa lasi kuohuvaa, sillä alas puutarhaan avautuva näköala rauhoittaa kummasti. Tuli tunne, että olimme tulleet kaupungista maaseudulle.

Sokerisuolattu siika, kampasimpukkaterriini ja punajuuri-fenkolisalaatti jatkoi Haikon nautintoa. Pääruokana miedosti savustettu täydellinen härkä ja jälkkärinä mustikkapuuro ja maitosuklaamousse aiheuttivatkin sitten jo nirvanan. Tällä kertaa Haikon ravintola vakuutti. Pakko vielä mainita, että juomamme italialainen punkku Coribante Rosso Salento oli meistä kerrassaan ihastuttava tuttavuus.

Illan päätteeksi kutakuinkin vyöryimme kohti kartanon portin bussipysäkkiä. Linja-autoasemalla vaihdoimme Helsinkiin menevään bussiin ja ainakin tämä sokeritätihiirulainen nukahti autuaasti heräten vasta Kampissa.

Oletteko kuulleet niistä hiiristä, joilta on hiirikokeissa poistettu kylläisyyskeskus? Miten minusta tuntuikaan, että tänään jotain sellaista oli päässyt tapahtumaan…

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Lomalle vastoin tahtoa

Jos työsi loppuu, oletko valmis? Minulle yli viisikymppiselle työttömyys olisi katastrofi.

Loma on minusta yksi maailman ihanimmista sanoista. Tuo sana kätkee sisäänsä tietoisuuden siitä, että hetken voin nauttia päivien joutilaisuudesta ja unohtaa työn sekä siihen liittyvät vastuut, velvoitteet ja kiireet.

Tosiasia kuitenkin on, että lomaakin kauniimpi sana on työ. Ilman taustalla odottavaa työpaikkaa loma ei olisi lomaa. Vähän sama asia, jos sunnuntai olisi joka päivä, viikonloppu menettäisi merkityksensä.

Niin paljon kuin vapaa-aikaa toivoisinkin lisää, mitä oikeastaan tekisin ylettömällä vapaa-ajalla, jos ei olisi työn mukanaan tuomaa toimeentuloa. Kuukausittain tilille napsahtava palkka on se juttu, joka mahdollistaa monen mukavan asian tekemisen, vaikkapa sen lomalle suunnitellun matkan toteutumisen.

Työ on myös tulevaisuuteni. Ilman työtä minulle ei kertyisi myöskään järkevää eläkettä. Ruusuiset suunnitelmat eläkepäivien matkustelusta voisi unohtaa.

Joskus kauhuskenaarioissa mietin, miltä tuntuisi saada yllättäen potkut. Pomo ilmoittaisi jonain tavallisena työaamuna, että valitettavasti tuotannollisista ja taloudellisista syistä emme pysty sinua enää työllistämään. Edessä olisi elämäni ensimmäisen kerran loma, joka olisi kaikkea muuta kuin toivottua.

Minulle yli viisikymppiselle keskiasteen koulutuksen saaneelle tuo olisi melkoinen kuolinisku. Kyllähän se tiedetään, että yli viisikymppisen työllistyminen on paljon heikompaa kuin nuoremman. Helsingin Sanomien TE- ja ELY-keskuksille teettämän kyselyn tulos oli masentava. Arvion mukaan vain 10-20 % yli 50-vuotiaista työttömistä saa uuden pysyvän työsuhteen ja yli 56-vuotiailla ei käytännössä ole enää mitään mahdollisuutta uudelleen työllistymiseen. Ikärasismi jyllää, surullista kyllä.

Suomessa oli toukokuussa 2017 297 000 työtöntä. Näistä 112 900 on yli 50-vuotiaita eli lähes 40 % (Tilastokeskus Työvoimatutkimus). Ikäluokassa 55-64 -vuotiaat työttömiä oli toukokuussa 2017 13,2 % enemmän kuin toukokuussa 2016.

Myös pitkäaikaistyöttömissä yli viisikymppiset pitävät johtopaikkaa. 60 vuotta täyttäneitä tässä ryhmässä on peräti reilu neljännes. Hirvittävää ajatella. Viisikymppisellä on työvuosia jäljellä ennen eläkeikää vielä 15 vuotta!

Itse en ole koskaan kuulunut mihinkään liittoon tai ollut edes työttömyyskassan jäsen. Yrittäjävuosina asia ei tuntunut ajankohtaiselta ja nyt myöhemmin palkansaajana en ole tullut asiaa edes ajatelleeksi.

Maalaamatta sen kummemmin piruja seinille tässä iässä työttömyysuhka pitäisi ottaa vakavasti ja olla tuudittautumatta tunteeseen, että tätä työtä tehdään koko loppu työura. Maailma ympärillämme muuttuu siihen malliin, että kuka tietää, tarvitaanko tekemääni työtä enää muutaman vuoden päästä. Vaikka juuri nyt työttömyys ei tunnu todennäköiseltä, nähtäväksi jää, mikä tilanne on lähitulevaisuudessa.

Huolettavinta asiassa on, että liittoon kuulumattomana jäisin peruspäivärahalle. Itse asiassa en ole edes tiennyt paljonko peruspäivärahani olisi ennen kuin kävin kurkkaamaassa Kelan sivuilta. Saisin keskimäärin 697 euroa kuukaudessa miinus verot. Apua! Siihen loppuisi samppanjan lipittely.

Entä voisiko minut noin vain irtisanoa ilman sen kummempia syitä? Lappu vain käteen kera kädenpudistuksen. Kiitos ja näkemiin. Aikamoisen altavastaaja olisin tuossa tilanteessa. Ilman asiantuntija-apua ongelmani kanssa totaalisen yksin.

Samanikäiselle ystävälleni kävi vuosi takaperin vähän ohraisesti. Työnantaja ilmoitti yksioikoisesti, että yli 20 vuotta kestänyt työsuhde osa-aikaistetaan. Mitenpä sitä maallikko pystyy tuossa tilanteessa puolustautumaan.

Tarkistin asian YTYn työsuhdeasiamieheltä. Työnantajalla on kyllä oikeus muuttaa työsuhde osa-aikaiseksi, mutta edellyttäen, että tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä olennaisesti vähentynyt. Jäin miettimään, että menettiköhän ystäväni neljänneksen palkastaan ihan syyttä suotta?

Irtisanomis- tai lomautustilanteessa varmasti rauhoittaisi tieto, että käytettävissäni on työsuhdeasioihin perehtynyt lakimies asiaani ajamassa ja pitämässä huolta siitä, että kaikkia lainsäädännön pykäliä varmasti noudatetaan. Tuntuisi edes vähän huojentavalta tietoisuus, että jossain istuu osaava asiantuntija keneen voin ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä.

Vähemmän kuin yhden samppanjapullon hinnalla, 25,50 eurolla kuukaudessa, on mahdollista hankkia turvaa työttömyyttä vastaan sekä henkilökohtaista työsuhdeneuvontaa. Työttömyys romahduttaa aina tuloja, mutta oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan helpottaa elämää edes jossain määrin. Puhumattakaan siitä, että joku valvoo etujani tarkastaen mm. työsuhteen päättämisen tai osa-aikaistamisen lainvoimaisuuden.

Mikäli toimit yksityissektorilla esimiehenä tai asiantuntijatehtävissä, YTY voisi olla sinulle sopiva etujärjestö. Työttömyysturvan ja työsuhdeneuvonnan lisäksi YTYn urapalveluiden kautta olet oikeutettu myös koulutuksiin ja työnhaun konsultointiin.

Jos niin huonosti käy, että työsi loppuu, ole kaukoviisas. Ennakoi tilanne ja ole valmis.

www.yty.fi

Kaupallinen yhteistyö: Rantapallo ja YTY

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hyppää kotimaiseen kaupunkiseikkailuun

Onko kesälomalla tylsää? Ei varaa ulkomaanmatkaan? Ei sopivaa seuraakaan? Unohda tylsyys ja nurkissa notkoilu. Koti-Suomesta löytyy kaikkea kiinnostavaa ja sitäpaitsi yksin matkustaminen on ihan hauskaa.

Tänä kesänä olen kokenut jonkinlaisen herätyksen suomalaisiin kaupunkeihin. Hyppäsin pariin otteeseen junaan ja lähdin kokeilemaan millaista on matkustaa yksin minikaupunkilomalle kotimaassa. Kaupungeiksi valitsin Turun ja Tampereen.

Molemmissa kaupungeissa yllätyin monta kertaa iloisesti. Löysin kaikkea kiinnostavaa ja sain tyydytettyä kauneuden kaipuutani. Eksyin, löysin ja väliin söin hyvin. Uskokaa tai älkää, minulla oli oikein rattoisaa.

Reissussa tuli vastaan vanhoja kauppahalleja…ja monella lailla viehättäviä ravintoloita.

Uusi ympäristö saa minussa aina aikaan kihelmöivää jännitystä. On jollain lailla ihanaa vain heittäytyä vieraan kaupungin elämänmenoon. Kuljeskella päämäärättömästi kilometritolkulla pitkin katuja ja rantoja. Uutuuden viehätys ruokki uteliasta persoonaani ja löytämisen riemua toivat kauniit talot, suloiset pikkuputiikit, yllättävät museot ja leppoisat kahvilat.

Tai sitten oli ihanaa vain istuskella kiirettömästi terasseilla ja tarkkailla ohikulkevia ihmisiä. Lasi kuohuvaa täydensi kummasti auringonpaisteista nautinnollista hetkeä.

Reissussa rähjääntyy ellei huolehdi sokeri- ja nestetasapainosta.

Ensimmäiseksi kaupunkikohteeksi valitsin Turun, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Lähdin matkaan melko spontaanisti enkä ehtinyt juurikaan tutkailemaan kaupungin antia. Nappasin hotellin respasta kartan ja avulias respaneitokainen opasti minua kaupungin päänähtävyyksiin. Paikallisneuvojen avulla sain kaupungin paremmin hallintaan.

Valitsin muutaman ehdottoman käyntikohteen, kuten Turun linnan, Turun Tuomiokirkon ja Suomen toiseksi vanhimman kauppahallin. Halusin myös nähdä Aurajoen varrella olevat museolaivat ja kierrellä parissa hyvin säilyneessä puutalokaupunginosassa.

Jälleen kerran tuli todistettua, miten kätevää on, kun hotelli sijaitsee ydinkeskustassa paraatipaikalla. Pääsin kätevästi kävellen kaikkialle minne halusin mennä. Hotellista olisin saanut myös polkupyörän käyttöön maksutta, mutta koska halusin valokuvata, turvauduin jalkapatikkaan.

Molemmissa kaupungeissa sain kuolata sydämeni kyllyydestä kauniiden rakennusten upeita yksityiskohtia.

Seuraavaksi matkasin yksin Tampereelle, mihin minulla oli herännyt vieno ihastuksen poikanen viime syksynä. Nyt halusin mennä katsomaan, millainen olisi kesä-Tampere ja vieläkö tämä Pirkanmaan helmi jaksaisi ihastuttaa uudelleen.

Tampere on minusta kaupunki, missä on matkailijan tarpeisiin kaikki kohdallaan. Vesistöä tuntuu olevan kaikkialla ja Tammerkoski virtaa vuolaana aivan ydinkeskustan halki. Siellä täällä olevat puistot ja viheralueet tuovat keskustaan lisää viihtyvyyttä.

Vanhojen tehdasrakennusten punatiiliset rustiikkiset pinnat kertovat teollistumisen historiaa. Nyt näissä tiloissa on erilaisia yrityksiä, kuten kahviloita, ravintoloita, kauppoja, toimistoja ja museoita.

Ristin tässä aiemmin Tampereen Suomen parhaaksi kesäkaupungiksi. Samaan syssyyn voisin antaa sille Suomen kulttuurikaupungin tittelin. Jos vähänkään tämä puoli kiinnostaa, Tampereella se ei ainakaan kaadu tarjonnan vähyyteen.

Jos olet teatterin ystävä, mene käymään Pyynikin kesäteatterissa tai laivalla Viikinsaaren kesäteatterissa. Kävin itse katsomassa Pyynikillä musikaaliversion Niskavuoren nuoresta emännästä ja yllätyin positiivisesti esityksen korkeasta tasosta.

Kulttuuriakin tuli harrastettua.

Tampereella iski museoähky. Kaikkeen kiinnostavaan ei ollut aikaa, mutta onneksi museokeskus Vapriikissa pääsi tutkailemaan yhdellä lipulla saman katon alta seitsemän museota ja yli kymmenen vaihtuvaa näyttelyä.

Tampereen museoissa ihastelin mm. Valentinon pukujen hienoja yksityiskohtia ja vanhoja sympaattisia nukkeja.Ja vietin nostalgisia hetkiä Vapriikin museoissa.Entisen Kultapossukerhojäsenen iloinen jälleennäkeminen.Vapriikista löysin myös Vuoden luontokuvat -näyttelyn.Yksin matkustamisen paras puoli on, että voi täysin keskittyä siihen, mitä itse haluaa tehdä. Kompromisseja ei tarvitse tehdä. Minusta yksin reissatessa jotenkin näkee ja kokee paremmin. Seurassa väkisinkin keskittyy enemmän matkakaverin kanssa jutusteluun, yksin taas enemmän ympäristöön ja kokemuksiin. Tykkään myös valokuvata kaikkea mahdollista, joten eipä tarvinnut matkakumppaninkaan odotella minua kaiken aikaa.

Auton rattiin tarttumisen sijaan matkustan yksin mieluimmin julkisilla kulkuneuvoilla. Junat ja bussit ovat nykyisin edullisia, etenkin jos ostaa liput riittävän ajoissa.

Jos haluat reilusti pihistellä matkakuluissa, muista tarkastaa Onnibussin hinnat. Halvimmillaan voit saada bussimatkan kahdella eurolla. Hintojen halpuuttamisessa ovat seuranneet mukana myös muut bussiyhtiöt, joten kannattaa katsastaa myös paikalliset toimijat.

Tampereelta löytyi suklaahimoisen täti-ihmisen taivas.

Majoituksessa lähes kaikilla hotelliketjuilla on alennettuja kesähintoja. S-etukortilla saa Sokos-hotellien huoneen hinnoista 20-30 % alennusta riippuen majoitusvuorokausien määrästä. Täältä näet hintatietoja.

Cumulus-hotelleilla näyttää olevan myös hyvä kesätarjous: toinen yö puoleen hintaan tai kolmas veloituksetta. Täältä lisätietoa.

Scandic-hotelliketju myöntää 20 %:n alennuksen kesähinnoista jäsenkortilla, jonka saa veloituksetta. Täältä lisätietoa.

Yksi tapa metsästää edullista hotellihintaa on tutkailla eri hotellihakusivustoja kuten Trivagoa ja Momondoa. Itse olen usein löytänyt edullisimman hotellihinnan booking.com -sivustolta. Ja mikäpä estää sinua soittamasta suoraan hotelliin. Tätä kannattaa käyttää etenkin silloin, kun kyse on yksityisistä hotelleista ja majoitusajankohta on lähellä.

Tampereella tupsahdin yhtäkkiä keskelle salsan rytmejä ja hetken päästä väistelin irrallaan juoksevaa jumalattoman kokoista vasikkaa.

Suomi on täynnä mielenkiintoisia kaupunkeja, jotka tarjoavat tuhottoman määrän mahdollisuuksia kesälomalaiselle. Pakkaa matkakassi, hyppää junaan tai bussiin ja reissaa jonnekin ihan uuteen paikkaan. Saatat yllättyä siitä, miten paljon kaikkea kivaa kotimaamme kaupungeista löytyy.

Seikkailu voi odottaa lähempänä kuin uskotkaan.

Täältä reissuvinkkejä Turkuun.

Täältä reissuvinkkejä Tampereelle.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hotelliarvostelu: Radisson Blu Grand Hotel Tammer, Tampere

Huhusivat, että täällä kummittelee. Aaveet antoivat minun kuitenkin olla rauhassa.

Jos pidät nykyaikaisista hotelleista, Hotelli Tammer Tampereella ei ole sinulle oikea valinta. Sen sijaan, jos sydämesi saa sykkimään vanhan ajan glamour-ilmapiiri, paksut kiviseivät ja tumma puu, Tammer on nappivalinta. Tulet rakastamaan tätä hotellia.

Tampereen teknillinen seura halusi aikoinaan rakennuttaa Tampereelle kansainvälisen luksushotellin. Vuonna 1929 valmistunut hotelli on Suomen kolmanneksi vanhin edelleen toiminnassa oleva hotelli.

Huipputasosta kertoivat mm. huoneiden omat kylpyhuoneet, jotka olivat vielä poikkeuksellisia tuohon aikaan. Kansainvälinen oli myös henkilökunta: ravintoloitsija oli ranskalaisvenäläinen, keittiömestari Japanista ja tarjoilijat Ruotsista.

Kun nousee kiviportaita pitkin pääsisäänkäynnin ovesta sisään, odottaisi vahtimestarin avaavan oven. Valitettavasti 2000-luvulla paksun tammioven saa avata aivan yksin.

Hotelli Tammer on yksinkertaisesti ihastuttava. Hillittyjä murrettuja sävyjä, kristallikruunuja, tummaa puuta, viininpunaisia samettiverhoja ja hienostunutta vanhan ajan tunnelmaa. On täällä passannut majoittua niin Mannerheimin, Kekkosen, Armi Kuuselan kuin Juri Gagarin.

Kauniit rautakaiteiset portaat johdattavat ylempiin kerroksiin. Hotellikäytävän takaseinässä toistuu sama kuviointi kuin kaiteissa ja alemman kerroksen seinässä. Huoneen ovi on raskasta massiivista puuta ja saan sen hädin tuskin yhdellä kädellä auki.

Superior huoneeni on riemastuttavan tilava. Toisessa päässä huonetta on ruusukuvioitu nojatuoli ja punainen plyysisohva. Myös toisesta päästä huonetta löytyy pöytä ja nojatuoli. Ikkunasta on kiva näkymä viereisen Tammerin puiston suihkulähteelle.

Paksut ikkunasyvennykset kertovat, että ollaan jämerässä kivitalossa. Koko rakennus on muuten Museoviraston suojeluksessa.

Kylpyhuone on yllättävän pieni. Laskutilaa täti-ihmisen purkkiarsenaalille ei tahdo tarpeeksi löytyä. Minua ihastuttivat ja huvittivat tyyliin sopivat Old England kalusteet vedettävine vesiklosetteineen. Hanat ovat kauniit, mutta eri asia sitten kuinka käytännölliset.

Vuode on poikkeuksellisen mukava. Tilaa olisi nukkua vaikka poikittain ja kunnon tyynypatteristo tuo lisää mukavuutta. Hotellitiedoista huomasin, että hyvään uneen on erityisesti satsattu. Vuoteessa on Magic Bed-älypatja, joka mukautuu nukkujan lämpöön ja painoon. Hyvin nukutti, tosin minulla ei tämän asian suhteen juurikaan ole koskaan ongelmia.

Aamiainen tarjoillaan alakerran juhlavassa ravintolasalissa, joka on hienosti säilytetty vanhan ajan kuosissaan. Kahvi tarjoillaan pöytiin ja valita saa vaalean tai tumman paahdon väliltä.

Pienet, sievät yksityiskohdat tuovat aamiaiseen lisäarvoa. Maito ja sokeri tarjoillaan vanhoista monogrammein varustetuista pöytähopeista. Liekö niitä, joita ensimmäinen ranskalaisvenäläinen ravintoloitsija Alexander Adlivankin hankki aikoinaan Ranskasta?

Aamiaispöytä oli kauniisti katettu ja tasoltaan normihotelliaamiaista tasokkaampi. Tarjolla oli mm. todella hyvää savulohta ja rakastamiani hömpsötyskurkkuja. Ja kyllä löytyi mustaa makkaraakin, sille joka siitä sattuu tykkäämään.

Alakerran kuvakavalkadi kertoo talon mielenkiintoisesta historiasta.WC voi näyttää tällaiselta buduaarilta.Hotelli Tammerin sijainti on loistava kaupungin ydinkeskustassa Tammerkosken partaalla. Matkailijalle kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä. Ravintolat, museot, teatterit, ostoskadut ja kauppahalli lähes vieressä.

Hotellilla on myös oma ruokaravintola, italialaistyyppinen Trattoria ulkoterasseineen, jota en tällä kertaa ehtinyt testaamaan. Sijainti on mukava Tammerin puiston laitamalla.

Tammerissa on viihtyisiä sopukoita nauttia talon tunnelmasta.

Tykkäsin tosi paljon Grand Hotel Tammerista. Tämä on kaikkea muuta kuin persoonaton ketjuhotelli, sillä tällä hotellilla on selvästi henki ja sielukas elämä. Voin vain kuvitella millaisia tarinoita vuosikymmenten saatossa nämä kiviseinät ovat sisäänsä kätkeneet.

https://www.radissonblu.com/fi/hotel-tampere

Majoituksen tarjosi Visit Tampere

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Tampere on makupala, joka aiheuttaa sydämentykytyksiä

Miksi matkustaa kesällä ulkomaille, kun voi mennä Tampereelle? Tampereella kohtasin niin monta inspiroivaa asiaa, että keskusteltuani itseni kanssa, valitsin Tampereen yksimielisesti Suomen parhaimmaksi kesäkaupungiksi.

Minulla on menossa tässä semmoinen ”löydä kotimaan kiinnostavat kaupungit” -kesä. Tampere aiheutti pienoisia sydämentykytyksiä viime syksyn reissulla ja nyt piti lähteä ottamaan selvää oliko tässä ihastuksessa mitään perää.

Olihan siinä. Tampere kätkee sisäänsä melkoisia mansikkapaikkoja. Rakastettavia herkkuja löytyi niin majoituksen, kulttuurin, arkkitehtuurin, retkeilyn kuin ruuankin puolelta. Itse asiassa Tampere tarjosi monia sellaisia asioita, joita etsin ulkomaan kaupunkikohteista. Lääpällään olin mm. seuraavista syistä:

Vesistö on läsnä Tampereella lähes kaikkialla. Tammerkoski halkoo kaupungin keskustaa.On Tampereella osattu rakentaa muustakin kuin punatiilestä.Sydämentykytys 1: Hotelli

Vanhat legendaariset hotellit ovat ihastuttavia. Seinien sisälle kätkeytyy tarinoita ja vanha glamourin leima leijuu ilmapiirissä. Juuri tällainen hotelli on 1929 rakennettu Hotelli Tammer.

Nykyisin Radisson Blu -ketjuun kuuluva hotelli oli kuin suoraan vanhasta suomifilmistä. Odotin vain näkeväni hotellin kattokruunujen loisteessa Ansa Ikosen tai Tauno Palon.

Tammer on hienosti remontoitu vanhaa kunnioittaen. Kauniita huonekaluja, hienostunutta värimaailmaa ja tyylikkäitä yksityiskohtia. Tällaisessa hotellissa viettää mieluusti aikaansa.

www.radissonblu.com/fi/hotel-tampere

Herkku keskellä kaupunkia.Sydämentykytys 2: Museot

Tampereen museotarjonta aiheuttaa runsaudellaan ähkyä. Oman museon ovat saaneet niin Lenin, Lauri Viita, poliisit kuin muumit.

Vaikka et olisikaan mikään museofriikki, käy ainakin museokeskus Vapriikissa. 12 euron hintaiselle lipulle saa täällä paljon vastinetta. Yllätyin itse, miten kivan kierroksen koinkaan saman katon alla.

Vanhoihin Tampellan tehdassaleihin perustettu museokokonaisuus käsittää vaihtuvien näyttelyiden lisäksi luonnontieteellisen museon, mediamuseon, postimuseon, kivimuseon, pelimuseon, nukkemuseon, jääkiekkomuseon sekä erilaisia sotahistoriaan liittyviä näyttelyitä.

Suurin osa museoiden aihepiireistä ei tuntunut itselleni juurikaan kolahtavan, mutta näyttelyiden hieno toteutus toi niihin paljon enemmän mielenkiintoa kuin osasin etukäteen odottaa. Nostalgiset esineet, kivasti rakennetut kokonaisuudet, äänet ja muut efektit veivät ajassa taaksepäin ja saivat näyttelyt elämään.

Pienenä detaljina huvitti luonnontieteellisen museon vaaka, joka kertoi mikä eläin olisit oman painosi perusteella. Sain tuloksen nuori norppa. Onneksi sentään nuori, vaikka dieetille olisi ilmeisemmin tarvetta 🙂

Lokakuulle asti museossa on muuten Kielletty kaupunki -näyttely, joka vie Kiinan keisareiden hovielämään.

vapriikki.fi/

Seitsemän museota ja yli kymmenen vaihtuvaa näyttelyä saman katon alla.Hienosti rakennetut osastot toivat Vapriikin museoihin autenttisen tunnelman.Nukkemuseo oli yksi suosikeistani. Tunnistatko nämä hahmot?

Toinen mielenkiintoinen vaihtuva näyttely löytyi Museo Milavidasta. Lokakuun puoleen väliin avoinna oleva Fantastica!-näyttely esittelee aitoja Valentinon pukuja. Vaikka näyttely oli melkoisen suppea, antoi se siltikin kiinnostavan katsauksen heute couture -maailmaan.

Itse Milavida on Tampereella vaikuttaneen aristokraattisen teollisuussuvun Nottbeckien rakennuttama kartanokaunokainen. Museo on eräänlainen kotimuseo, joka kertoo tämän ylhäisösuvun vaiheista.

museomilavida.fi/

Kauniin kodin Nottbeckit aikoinaan rakensivat. Tosin vanhemmat kuolivat ja taloon jäi asumaan neljä orpolasta palvelijoineen.Valentinon punaista.Jos ylipäätään olet kiinnostunut historiasta ja Tampereeseen liittyvistä asioista, Tampereen matkailu järjestää kesäaikaan erilaisia teemoitettuja kävelykierroksia. Näiden opastettujen kierrosten aiheina ovat mm. Tampereen tehtaat, Anni Polva, Pispala, Nottbeckien suku, Hatanpää ja Juice. Lisätietoa täältä.

Sydämentykytys 3: Kesäteatteri

Kun minulta kysyttiin halukkuutta mennä katsomaan Pyynikin kesäteatteriin Niskavuoren nuori emäntä -musikaalia, olin vähän kahden vaiheilla viitsinkö lähteä. Rehellisesti sanottuna tekohauska koheltaminen on käsitykseni monen suomalaisen kesäteatterin tasosta.

Kaiken lisäksi näytelmänä oli iänikuinen Niskavuori-näytelmä, jonka laitoin kastiin ”eikö tää oo jo niin moneen kertaan nähty.”

Pyynikin kesäteatteri nyt kuitenkin on käsite, joten ajattelin, että mennään sitten. Voisinhan aina lähteä väliajalla pois, jos esitys ei kiinnostaisi.

Enpä lähtenyt kesken pois. Ensi hetkistä alkaen musikaali imaisi syvälle draamaa tihkuvaan tarinaan. Reiluun parituntiseen sisältyi voimakkaita tunteita, intohimoa, rakkautta, menettämisen tuskaa, pettymystä, valtataistelua, tanssia ja laulua.

Tunnelma vaihtui riehakkaista joukkokohtauksista raastavaan petetyn naisen syvään suruun. Tarina sai nauramaan ilosta ja herkisti välillä kyyneleet silmiin. Elämän raadollisuus tuli kovin lähelle.

Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo antoi esitykseen lisäulottuvuutta. Maisemat ja lavasteet vaihtuivat siinä missä tunnelmat ilosta suruun. Ja olihan Niskavuoren nuorta isäntää esittävä Mikko Nousiainen niin komea.

Käsitykseni suomalaisesta kesäteatterista nousi ihan uudelle tasolle. Menkää hyvät ihmiset katsomaan tämä musikaali. Voiko tästä kukaan olla pitämättä?

www.pyynikinkesateatteri.fi/

Pyörivä näyttämö on yksi Pyynikin kesäteatterin hienouksista.

Sydämentykytys 4: Luonto

Jos kaipaa lomalla luontoa ja liikuntaa, Tampereella pystyy kulkemaan pitkät pätkät Tammerkosken ja Pyhäjärven rantoja pitkin. Pyynikin luonnonsuojelualueelta löytyy reppailijalle hienot ulkoilureitit harjumaastossa.

Mukava retkikohde on myös Viikinsaari, jonne pääsee laivalla Laukontorin kupeesta 20 minuutissa. Harmittelin itse, että uikkarit jäivät pois matkasta. Alueella on nimittäin suojaisia hiekkapoukamia pulahtamista varten. Viikinsaarella on lisäksi sievä kartanoravintola, pieni kappeli ja kesäteatteri. Saaren ympäri kulkee noin 1 1/2 kilometrin mittainen luontopolku.

Kesäaikaan laiva kulkee kerran tunnissa.

https://visittampere.fi/article/viikinsaari-kesakeidas-kaupungin-keskella

Rantoja pystyy kulkemaan kilometrikaupalla.Pyynikinharjulla on loistavat ulkoilumaastot.Viikinsaareen pääsee Hopealinjojen aluksella.Viikinsaaressa on myös katettu kesäteatteri.Sydämentykytys 5: Kirkko

Laittaisin Tampereen Tuomiokirkon vahvaksi ehdokkaaksi sarjassa maailman kaunein kirkko. Kun astuu kirkkoon sisään, tulee ennemmin tunne kuin tulisi jugendlinnaan. En voinut olla vertaamatta tuomiokirkkoa Imatran Valtionhotelliin.

Pitkin kirkkosalia kiertää Hugo Simbergin kuuluisa Köynnöksenkantajat. Myös kirkon seinissä ja katossa olevat koristemaalaukset ihastuttivat.

Jugendlinnako? Ei vaan Tampereen tuomiokirkko.Sydämentykytys 6: Ruoka

Huh. Niin paljon hyviä ruokakokemuksia sain parin päivän Tampere-visiitillä, että lempiaiheestani on kyllä kirjoitettava ihan erikseen.

Ykköslounaspaikaksi valikoitui kauppahallin ranskalaistyyppinen 4 vuodenaikaa -ravintola. Kiinnostavia ruokia hyvistä raaka-aineista.

Varteenotettava vaihtoehto on myös Tammerkosken rannalla sijaitseva uudehko ravintola Tampella. Kiva miljöö, jossa sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa.

Mutkatonta, mutta herkullista jalostettua pubiruokaa söin Gastropub Tuulensuussa. Ravintola on muuten melkoinen oluenystävän mekka, etenkin jos satut pitämään belgialaisista oluista.

Ja sitten se kruunu. Vieläkin olen vähän täpinöissä Ravinteli Berthan kuuden ruokalajin menusta. Innovatiivista gourmetruokaa selvästi rakkaudella valmistettuna.

Mutta näistä lisää myöhemmin.

Ravinteli Berthan menu oli tämän reissun kunkku.Gastropub Tuulensuu on mutkaton olut- ja viiniravintola, mutta myös hyvä ruokapaikka.Ravintola Tampella – rustiikkiseinien sisällä trendikäs ravintola.Tampere on rakastettava kaupunki. Sellainen sopivan suuruinen ja lämminhenkinen kaupunki, josta löytyy niin paljon mahdollisuuksia. Jos lomasuunnitelmasi ovat vielä tekemättä, Tampere on monipuolisuudellaan vahva vaihtoehto.

Äläkä unohda maistaa Minetti jäätelöä. Siinä yksi syy lisää saada sydämentykytyksiä.

Tampereen komeat miehet aiheuttivat myös sydämentykytyksiä.Tampere with love.

Aiemmista Tampere-kokemuksistani voit lukea täältä.

www.visittampere.fi

Yhteistyössä: Visit Tampere

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.