Monthly Archives

toukokuu 2017

Käytännön vinkkejä bussi- ja laivamatkailuun Splitistä

On mukava jakaa muille pieniä matkavinkkejä, sillä matkaelämää helpottaa usein kummasti, jos käytännön asioita tietää etukäteen. Vaikka en mikään Kroatian Splitin asiantuntija olekaan, tässä muutama havainto tavisturistin näkökulmasta.

Splitin lentokentältä pääsi keskustaan kätevästi lentokenttäbussilla. Kentän ovesta vasemmalle ja siellä odotti pari bussia heti koneen saavuttua. Matkan hinta rahastettiin bussissa ja sen pystyi maksamaan myös euroissa. Maaliskuun lopussa hinta oli viisi euroa hengeltä, paikallisessa valuutassa hieman halvempi.

Bussimatka keskustaan kesti reilut puolisen tuntia ja bussi matkasi keskustan linja-autoasemalle sataman kupeeseen. Samasta paikasta pääsee bussilla myös takaisin lentoasemalle.

Splitin bussiaseman sijainti on erinomainen, vain muutama sata metriä matkaa vanhaan kaupunkiin. Jos jatkat matkaa eteenpäin lautoilla, ne lähtevät kutakuinkin vastapäätä kyseistä linja-autoasemaa. Matka on muutamia kymmeniä metriä riippuen vähän miltä laiturilta laivasi lähtee.

Tien toiselta puolelta vasemmalta löytyy suurimman laivavarustamon Jadrolinijan toimisto sekä oikealta pienempi lippukioski. Molemmista saa risteilylippuja, jotka ostetaan etukäteen ennen laivaan nousua.

Jadrolinijan laivojen selkeät englanninkieliset aikataulut löydät täältä. Valitset listalta lähtöpaikan ja matkakohteesi sekä päivämäärän, niin järjestelmä näyttää sinulle kaikki varustamon vuorot ja hinnat kyseiselle päivälle. Liput voit hankkia netistä jo etukäteen. Etenkin kesäkuukausina laivat ovat kuulemani mukaan melko täysiä, joten paras tapa varmistaa paikkasi on ostaa liput ennakkoon.

Mikäli matkustat auton kanssa, muista laittaa rasti ruutuun ”travelling with vehicle”. Osa laivoista on kantosiipialuksia, joihin ei oteta kulkuneuvoja.

Linja-autoasemalta pääset kätevästi busseilla eri puolille Kroatiaa kuin myös muualle Eurooppaan. Bussiaikataulut löydät täältä. Bussilla matkustaminen Kroatiassa on ilahduttavan edullista. Esimerkiksi yhdensuuntainen matka Splitistä Dubrovnikiin maksaa noin 14 euroa.

Bussilla pääset myös näppärästi Splitistä Krkan luonnonpuistoon. Yhdensuuntainen matka kustantaa 9-11 euroa. Bussia pitää vaihtaa Sibenikissä, josta jatkat loppumatkan paikallisbussilla Skradiniin. Lippujen hankkiminen onnistuu myös etukäteen netistä. Lipun voit ostaa kerralla perille, laita aikataulukenttään kohteeksi Skradin (Krka NP). Lisätietoa löydät täältä.

Mikäli tarvitset matkalaukuillesi säilytystä vaikkapa vain muutamaksi tunniksi, linja-autoaseman läheisyydestä löytyy useita säilytyspalveluja tarjoavia yrityksiä. Myös valuutanvaihtopisteitä alueella on runsaasti.

Ruususen uninen Bracin saaren Supetar kaupunki. Kesäkuukausina tunnelma on varmasti toinen.

Kirjoittelin aiemmin matkasta Hvarin saarelle, mutta piipahdimme päiväseltään myös lähempänä Spilitiä sijaitsevalla Bracin saarella (kirjoitusasussa c:n päällä pitäisi olla sellainen hattu, mutta en keksinyt mistä sen löytäisin). Matka lautalla kesti sinne vajaan tunnin ja maksoi yhteen suuntaan vajaat 4 euroa. Bracilla on useita satamia, mutta majoitusisäntämme suosituksesta menimme Supetar nimiseen satamaan.

Perillä odotti kevään auringossa kylpevä Ruususen untaan nukkuva kaupunki, jossa tuntui olevan rauhallinen kylätunnelma. Keli oli mitä parhain ja vietimme päiväämme katselemalla kaupungin asujamistoa ja kiertelemällä ranta-aluetta. Täytyy kyllä todeta, että vesi oli täällä juuri niin käsittämättömän kirkasta kuin olin etukäteen lueskellut.

Pari kilometriä rantaa kuljettuamme tuli vastaan paikallinen kappeli ja hautausmaa ja sen jälkeen alkoi varsinainen loma-alue. Hotelleja, muita majapaikkoja ja uima-allasalueita puunattiin tulevaa turistikautta varten ja mikä ettei. Kyllähän tuolla meren äärellä viihtyisi. Jos vesi on uintilämmintä, kannattaa uima-asu pakata mukaan.

Pysähdyimme ennen paluumatkaan syömään satamassa sijaitsevaan Bistro Palute -ravintolaan. Tätä voin suositella lämmöllä, etenkin paikan puu-uunin hiilloksella kypsennettyjä liharuokia. Tilasimme yhden sekasalaatin ja onneksi vain yhden. Annos oli niin valtaisa, että siinä oli alkusalaattia kerrassaan kahdelle. Pääruuaksi syömäni lihavarras oli myös oikein makoisa. Mukava perheyritys, jossa isäntä hoiti tarjoilun ja emäntä hallinnoi keittiötä. Erinomainen hintalaatusuhde.

Muuten minusta pikaisen katsauksen perusteella Supetarissa ei mitään erikoista nähtävää ollut, vaikka kaunis ranta-alue olikin ihan viehättävä. Reilussa tunnissa pääset Splitistä Hvarin saarelle, jonka samannimisessä kaupungissa on mielestäni enemmän kiinnostavuutta.

Kroatia kolahti meihin molempiin niin kovin, että siitä nousi hinku kierrellä maata vähän enemmänkin. Keväällä turisteja ei ollut vielä kovinkaan paljon, joten juuri tuo rauhallisuus teki matkan ajankohdasta meille passelin. Ensi kerralla on ehdottomasti käytävä jossain maan upeista luonnonpuistoista. Nähtäväksi jää, pakkaako tämä täti-ihminen jossain vaiheessa laukkunsa ja suuntaa nokkansa uudelleen kohti Dalmatian rannikkoa. Matkahaaveita on ainakin hyvä olla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Skumppahelmiä – suosikkikuoharini vertailussa

Neljä erilaista kuohuviiniä kotitastingissa. Laatua joka pullo, mutta mikä olikaan raatimme mielestä kesän ykkösjuoma?

Kenellekään tätä blogia seuranneelle ei liene yllätys, että tämä täti-ihminen on perso samppanjalle. Tuo ihana, kupliva jalojuoma tekee arjesta juhlaa, huipentaa onnen hetkeä sfäärin ylemmäs ja lohduttaa myös silloin, kun hetki on synkin ja murheisin.

Ikävä kyllä köyhän elämä on niin tylsää, että rahaa joutuu ajattelemaan usein ja pihtailemaan milloin mistäkin. Samppanjaakin joutuu välillä olosuhteiden pakosta juomaan muovimukista 🙂 Totta puhuakseni, en raaski juoda samppanjaa kovinkaan usein, joten kun mieli tekee kuohuvaa onneksi kuohuviinien moninaisesta maailmasta löytyy myös laatua.

Nuoruudessani käsitys hyvästä skumpasta rajoittui makeaan Rosé Kavaljeeriin, jota nykyisellään en varmaan makeutensa vuoksi saisi juuri alas. Tosin siihen aikaan en tiennyt viineistä vielä yhtikäs mitään (jos sitten mistään muustakaan). Pikku hiljaa makumaailmani on kehittynyt yhä kuivempiin ja nyt suosikkikuohuvat löytyvät kaikkein kiristävimpien ja suuta supistavien brutien joukosta.

Kuohuviinien tarjonta on Alkossa parantunut vuosi vuodelta ja valikoimaa on runsaasti kaikissa hintaluokissa. Meiltä saa nykyisin tosi hyvätasoisia kuohareita, varsinkin jos on valmis maksamaan pullollisesta muutaman euron enemmän. Ilolla olen pannut merkille, että hyllyiltä löytyy myös pienten tuottajien laatujuomia.

Olen pitkään haaveillut siitä, että saisin samalla kertaa vertailuun muutaman oman suosikkiskumppani. Siispä tuumasta toimeen. Alkukesän lauantaina kokoonnuimme kuuden hengen porukalla saman pöydän ääreen ja tiskiin nostettiin neljä laatuskumppaa.

Mukaan pääsi kaksi uusi-seelantilaista kuohuviiniä, joista molemmat ovat kestosuosikkejani ja jotka ovat roikkuneet jo pidemmän aikaa oman ranking-listani kärjessä. Kaksi muuta valikoitunutta olivat espanjalaisia cavoja. La Vida al Camp oli itselleni uusi tuttavuus tältä keväältä, johon ihastuin heti ensi siemaisulta. Toinen testin cavoista on Viini-lehden suositus, vuoden kuohuviiniksi valittu Elyssia, jota kukaan maistelutiimistämme ei ollut aiemmin juonut.

Kaikkia neljää skumppaa saa Alkosta. Voilá, näitä maistoimme ja tätä mieltä arvovaltainen raatimme oli:

Lindauer Cuvée Brut, Chardonnay ja Pinot Noir, Uusi-Seelanti, 12,95 €

Yksi omista suosikkiskumpistani jo pidemmän aikaa. En tiedä oliko tämä pullo jotenkin heikko, mutta viini maistui ja näytti yllättävän vaisulta. Kuplat hävisivät hetkessä ja jälkimaku oli melko olematon.

Maussa samppanjamaista paahteisuutta, toffeeta ja omenaista hedelmäisyyttä. Köyhän miehen ja naisen ”samppanja”. Nuoremmat raatilaiset jäivät kaipaamaan lisää raikkautta. Laitoimme tämän hyväksi talviskumpaksi. Neljäs sija.

La Vida al Camp Rosé Cava Brut 2014, Espanja, 14,94 €

Cava, joka jakoi raatilaisten mielipiteet selvästi kahtia. Osa tykkäsi, osa vierasti kuoharin hieman poikkeuksellista mineraalista makua. Väri on hennon persikkainen, joten oikeastaan unohti täysin, että kyse on roséesta.

Erittäin kuiva kuohuviini, jonka maussa marjaisuutta ja yrttisyyttä, joku löysi myös ruusua ja aprikoosia. Kepeyttä kaivattiin tähänkin lisää. Ennemmin ruokaskumppaksi kuin maljan kohotukseen. Sopii erinomaisesti esimerkiksi savustetulle lohelle tai yleisskumpaksi kesän buffet-pöytään. Tastingin pronssi sija.

Freixenet Elyssia Gran Cuvée Cava Brut, Espanja, 19,98 €

Olen muutama vuosi sitten vieraillut tällä yhden maailman suurimman kuohuviinien tuottajan tilalla Penedèsin Sant Sadurni d’Anoian kylässä. Kun näki millaisesta suurtuotannosta todellakin on kyse, olen mieltänyt Freixenetin lähinnä edullisten ”bulkkikuohareiden” tuottajaksi, tosin hyvälaatuisten sellaisten.

Kaksikymppiä alkaa itselläni olla kipuraja, minkä juuri ja juuri raaskin kuohuviinistä maksaa. Tämä tuote päätettiin ottaa mukaan tastingiin Viini-lehden valitessa sen Vuoden kuohuviiniksi 2017.

Tasapainoinen ja harmoninen kuohuviinihän tässä on kyseessä. Miellyttävässä tuoksussa on hedelmäisyyttä, maussa sitrusmaista raikkautta ja vihreää omenaa. Eloisat, pienet kuplat ryydittävät raikasta suuntuntumaa. Jälkimaku kantaa mukavan pitkään.

Yleisskumppa koko vuodelle, niin maljan kohottamisiin kuin ruokajuomaksi. Plussaa tyylikkäästä kartonkipakkauksesta. Miinusta hinnasta. Testin hopeasija.

Saint Clair Vicar’s Choice, Sauvignon Blanc Bubbles Brut 2015, Uusi-Seelanti, 14,99 €

Mitä ovat menneet tekemään? Laittamaan lempiskumppaani kierrekorkin! Täti-ihminen on nyt hyvin hyvin vihainen. Olihan tällä tuotteella aiemminkin hieman omintakeinen muovikorkkiviritelmä, mutta kierrekorkki ei nyt sovi kuohuviinille mitenkään. Skumppaa pitää saada poksautella tai sihautella, päästää pullonhenki irti. Vaan onko enää henkeä, jos kuoharipullolla on kierrekorkki?

Tämän sitrusmaisen ja pirskahtelevan kuohuviinin maku sentään oli ennallaan. Tuoksussa on grapea, maussa mustaherukkaa ja nokkosta. Tämä on skumppa, joka on täynnä elämää ja raikkautta kuin aamukasteisella nurmikolla. Nuorentava vaikutus 🙂 Säilyttää kirpsakan tuoksunsa pitkään. Enempi seurusteluun kuin ruualle. Ehdoton juoma kuumaan kesäpäivään. Monen mieleen, siksi ykkössija.

Pirskahtelevaa kesää teille kaikille. Chin chin!

Miltä näytti Royal Caribbean varustamon loistoristeilijällä?

Uteliaasta täti-ihmisestä oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan, miltä näytti maailman johtaviin risteilyvarustamoihin kuuluvan Royal Caribbeanin suurristeilijällä.

Serenade of the Seas, yksi Royal Caribbean varustamon risteilijöistä, pysähtyi kymmenen päivän mittaisella Pohjois-Euroopan risteilyllään myös Helsingissä. Alus viipyi Helsingin Hernesaaren laiturissa puolisen päivää, jona aikana sain Apollomatkojen kutsusta mahdollisuuden tutustua siihen. Kesäkuukaudet alus seilaa Pohjolassa, kunnes loppukesästä ylittää Atlantin päätyen talvikuukausiksi Karibialle.

Vaikka Serenade of the Seas risteilijä olikin niin suuri, etten saanut sitä edes yhteen kuvaan kokonaisena mahtumaan, ihan maailman suurimpiin se ei silti kuulu. Pituutta aluksella on 293 metriä eli lähes 100 metriä enemmän kuin esimerkiksi meille tutulla Silja Serenadella. Löytämäni tiedon mukaan pisin risteilijäalus on tällä hetkellä pituudeltaan 362 metriä.

Matkustajia alukselle mahtuu kaikkiaan 2500 henkeä. Vastaavasti henkilökuntaa on noin 850 henkilöä, mikä tuntuu aika paljolta. Palveluun on selvästi panostettu. Tästä sai esimakua jo tällä tutustumiskäynnillä. Hymy oli herkässä ja sinut huomioitiin jo pelkästään ohi kulkiessasi.

Hyisessä toukokuisessa Suomen kelissä aurinkokannella ei ollut tunkua. Sisäpuolelta löytyi kuitenkin lämmitetty allasosasto.

Niin, miltä siellä laivalla sitten näyttikään? Olihan se melkoinen uiva viihde- ja elämyskeskus. Ei voi sanoa, etteikö laiva olisi ollut hieno, muttei ehkä kuitenkaan niin luksus kuin odotin. Kuulin vierailun yhteydessä, että Royal Caribbean varustamolla on myös ns. boutique-tyyppisiä luksusristeilijöitä, joiden palvelut ovat keskittyneet nimenomaan aikuisten pariskuntien tarpeisiin. Serenade of the Seas kuuluu Radiance-luokkaan, joka tarjoaa mittavan määrän erilaisia aktiviteetteja eri ikäisille matkaajille.

Laiva oli hiljattain remontoitu, joten kaikki näytti olevan ihan tip top kunnossa. Värimaailma oli lämmin: paljon puuta, pehmeitä mattoja ja lämpimiä ruskean ja terrakotan sävyjä. Ehkä joissain kohdin amerikkalainen ja skandinaavinen tyylitaju törmäävät, sillä paikka paikoin minusta oli sorruttu Las Vegas-henkiseen ylikoristeluun. Mutta tämähän on pitkälti makuasia. Jonkun muun mielestä varmasti superhienoa.

Tykkäsin laivan lämpimästä värimaailmasta ja viihtyisistä kauniisti kalustetuista nurkkauksista.

Tiloista kaikkein vaikuttavin oli laivan keskiössä sijaitseva 9-kerroksinen avoin atrium-tila, jonka reunoilla kulkivat lasiseinäiset hissit. Alhaalla oli tanssi/esiintymislava ja tilaa reunustivat hauskasti aitiot kuin vanhoissa teattereissa. Hienoahan tuolta ylhäältä olisi katsella Broadway-henkistä show-esitystä tai kuunnella live-musiikkia.

Laivalla oli myös oma teatterinsa, jossa esitetään korkealuokkaista kansainvälistä viihdettä kuten musikaaleja. Aluksella oli muutenkin paljon aktiviteettitarjontaa kaiken ikäisille matkustajille. Risteilijältä löytyy mm. minigolfratoja, biljardipöytiä (sähköisesti vakautetut pöydät), kiipeilyseinä, koripallokenttä, ulko- ja sisäallasosastot, kuntosali, elokuvateatteri ja kasino. Päivittäin on tarjolla myös erilaista ohjattua liikuntaa ja muuta ohjelmaa. Käytännössä koko ajan tapahtuu jotakin.

It´s a show time! Tässä kohtaa pyörrytti.

Silmiin pistävää oli laivan mittavan kokoinen hoito-, kauneus- ja saunamaailma. Saisiko olla vaikkapa uusi hiuslook, vähän Botoxia, hampaiden valkaisu tai akupunktiohoito? Tai haluaisitko saunan päätteeksi vilvoitella lämmitetyillä lepotuoleilla? Näytti siltä, että laivalla onnistui lähes kaikki, mikä liittyi hyvinvointiin ja ulkonäköön.

Lapset oli huomioitu monella tapaa. Olipa heidät mahdollisuus jättää jopa kokonaan hoitajan hoiviin sillä aikaa, kun itse lähtee katsomaan esimerkiksi jotain näytöstä. Samalla saavat lapset vähän kielikylpyä. Laivan käyttökieli on englanti.

Minusta yksi laivan viehättävimmistä tiloista oli yllätys yllätys kasino. Tässä tilassa oli viehkolla tavalla jotain vanhan ajan charmia. Haloo James, missä sinä olit? Olisiko otettu kierros rulettia?

Laiva oli aivan täysi, joten valitettavasti hytteihin emme päässeet tutustumaan.

En usko, että tekemisen puute pääsisi yllättämään.

Laivalta löytyy 16 erilaista baaria ja ravintolaa. Risteilyjen hintaan kuuluvat aina ateriat. Halutessaan voi ostaa etukäteen myös juomapaketin, johon sisältyvät alkoholijuomat. Muutamiin erikoisravintoloihin oli erillinen lisämaksu, muuten peruspaketilla voi ruokailla myös muissakin kuin laivan pääravintolassa. Tiettyinä iltoina illalliselle on pukukoodi, jolloin odotetaan juhlavampaa pukeutumista. Tosin kuulin, että tyyli vaihtelee laidasta laitaan, joten pukuvuokraamon kautta ei tarvitse tulla.

Minusta ehkä kaikkein kiinnostavinta ruokapuolella oli ns. Chef´s table. Kyse on vain 16 hengelle katetusta usean ruokalajin menusta viineineen omassa erillisessä tilassa. Haluaisin todellakin kokea, millaista olisi illastaa seurueessa, joka käsittää monia eri kansallisuuksia ja jota isännöi joku laivan keittiömestareista. Toki kiinnostaisi myös tietää millaista gourmeeta tällaisen laivan keittiö voi parhaimmillaan tarjota. Lisähintaa tälle lystille tulee 85 dollaria hengeltä.

Chef´s table.

Erikoismaininta pitää antaa laivan mahtavasta taidekokoelmasta. Seinillä ei ollut mitään sisustusjulisteita, vaan todellakin kiinnostavia aitoja taideteoksia. Ehkä jotain kertoo matkustajista, että tällaista arvotaidetta uskalletaan pitää esillä osana laivan sisustusta.

Risteilyjen aikana maat ja ja kaupungit vaihtuvat, joten laivalla nautiskelun lisäksi merkittävä osa matkaa ovat tutustumiskäynnit maihin. Esimerkiksi tämänkertaisella Pohjois-Euroopan risteilyllä pääsi tutustumaan Kööpenhaminaan, Riikaan, Tallinnaan, Pietariin, Helsinkiin ja Tukholmaan. Valmiita retkiä voi ostaa jo etukäteen tai laivan omalta matkatoimistolta. Miinuksena voisi pitää usein melko lyhyttä, vain muutaman tunnin maissaoloaikaa.

Mietin itse laivalla kulkeissani, että tällainen risteily olisi huippujuttu silloin, kun itse ei jaksa enää kulkea maita ja mantuja. Ostaisi vaan valmiin risteilypaketti ja astuisi huolettomana laivaan nautiskelemaan. Kaikki on valmiina ja joku muu taho huolehtii sinun viihtyvyydestäsi. Samalla pääsee vaivattomasti näkemään useita kiinnostavia matkakohteita.

Näkisin tällaiset risteilyt oivallisena matkamuotona myös lapsiperheille, etenkin jos poppooseen kuuluu eri ikäisiä lapsia. Murkkujen ja teinien kanssa voi joskus olla haasteellista löytää kaikkia miellyttävää kohdetta. Tällaisilta superristeilijöiltä löytyy tekemistä kaiken ikäisille ja tarvittaessa jokaiselle myös sitä omaa tilaa. Myös usean sukupolven yhdistävä risteily juhlien merkeissä tuntuisi kivalta vaihtoehdolta tällaisella laivalla.

Apollomatkat tekee yhteistyötä Royal Caribbean varustamon kanssa. Heiltä saa helposti hankittua koko matkapaketin sisältäen toivomasi risteilyn, edestakaiset lennot lähtökaupunkiin ja ensimmäisen yön majoituksen hotellissa.

Olisi mukava joskus kokea tällainenkin matkustusmuoto. Vaikka en tällä hetkellä ole vielä ihan varma, olisiko hulppea risteilyalus minulle se omin juttu, siltikin jotain jäi taka-alalle kutkuttamaan. Voisihan tämä sittenkin olla aika ihanaa….

Lisää tietoa Royal Caribbean risteilyistä löydät täältä:

http://www.apollomatkat.fi/lomavalikoima/risteilyt

https://www.royalcaribbean.fi/

Tutustumiskäynnin tarjosi Apollomatkat.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Haloo suomalainen asiakaspalvelu

Asiakaslähtöisyys. Asiakaskohtaaminen. Asiakasymmärrys. Asiakashenkisyys. Pelkkää konsulttimantraako vai ymmärretäänkö yrityksissä asiakaspalvelun merkitys oikeasti?

Mennyt viikko on saanut tämän täti-ihmisen sapen kuohuksiin monella tapaa. Olen jo pidemmän aikaa huudellut suomalaisen asiakaspalvelun perään. Minusta olemme vaipuneet välinpitämättömiksi ja passiivisiksi. On päässyt unohtumaan, että asiakas täytyy ansaita.

Olen kyllästynyt kuuntelemaan kauppiaiden valitusta siitä, ettei kauppa käy ja netti vie asiakkaat. Mitä oikeastaan on tehty sen eteen, että se kauppa kävisi? Vai ymmärretäänkö asiakaspalvelu pelkäksi rahastamiseksi? Seisotaan sormi kassakoneen nappulalla ja odotetaan, että joku tulisi ja ostaisi.

Ymmärrän kyllä, että Suomessa työvoima on kallista ja siksi monissa yrityksissä yritetään pärjätä niin pienillä henkilöresursseilla kuin mahdollista. Siltikin närästää, kun seisoo kiire kantapäillä pitkissä kassajonoissa tai viettää aikaa luvattoman kauan luuri korvassa yrittäen saada yhteyttä toivomaansa asiakaspalveluhenkilöön. Pitääkö hyväksyä, että henkilökunnalla on niin kiire, ettei sillä ole aikaa kaikille asiakkaille?

Tässä omakohtaista saldoa kuluneelta viikolta. Minusta on pikku hiljaa kehkeytymässä vihainen täti-ihminen.

Luottamuksen arvoisia

Asiakkaan luottamus on ansaittava joka päivä uudestaan, lukee käyttämäni kiinteistönvälitysfirman nettisivuston etusivulla. Mitähän se käytännössä tarkoittaa?

Kukaan ei ole kolmeen päivään vaivautunut edes vastaamaan sähköpostiini. Ehkei tällä asiakkaalla ole niin väliä. Onhan se myytävä asuntokin aika pieni.

Itsepalvelun luvattu maa

Suomalaista kahvilakulttuuria: kerään itse astiat ja tuotteet tarjottimelle, kaadan kahvin kuppiin, jonotan kassalle, maksan ja taiteilen tarjottimen kanssa pöytään. Toivon, ettei laukku putoaisi tällä kertaa olkapäältä ja saisin koko kahvikupillisen perille.

Nyt sitten odotetaan, että siivoaisin pöydän ja veisin likaiset astiat vielä takaisin. Kohta varmaan keksitte, että samallahan ne pikaisesti hanan alla tiskaisi ja napsauttaisi uuden pannullisen tulemaan.

Jätin astiat röyhkeästi pöytään.

Ei kiinnosta

Poikkesin erään tunnetun vaatemerkin myymälään kysymään netissä näkemääni kiinnostavaa kesämekkoa.

Kaksi myyjätärtä oli intensiivisesti keskittynyt kahdenkeskiseen keskusteluun ja oikeastaan piti vähän ”häiritä” heitä asiallani. Selitin tarkasti millaista mekkoa etsin. Sen sijaan, että kumpikaan olisi pyytänyt minua näyttämään netistä kyseisen tuotteen, he yhteistuumin olivat sitä mieltä, ettei sellaista mekkoa varmaan löydy. Heillä, kun ei kuulema ole kaikkia netin tuotteita.

Kiitin kauniisti ja matkalla ulos totesin, että siinä oven vieressähän noita mekkoja oli koko rekillinen. Kiitos vaan asiakaspalvelusta. Ei tainnut oikein kiinnostaa. Ei minuakaan kiinnostanut ostaa. Näkemiin.

Asiakkaan tyytyväisyys on toissijaista

Yleensä lounastan mieluiten yksityisissä paikoissa, mutta alkuviikosta liikuin työasioissa erään suuren tavaratalon hollilla. Aikaa säästääkseni päätin jäädä kyseisen marketin ravintolamaailmaan lounaalle.

Ruoka oli mautonta ja huonoa, pöydät sottaiset ja yksi sun toinen tuote oli lopuillaan. Selvästi pystyi havaitsemaan, että henkilökuntaa oli liian vähän. Vaikka työtahti oli napakka, työntekijät eivät yksinkertaisesti ehtineet huolehtimaan kunnolla lounasbuffetista.

Tässä kohtaa todella ärsyttää, sillä kyse on melkoista voittoa tahkovasta yrityksestä. Kun mennään kaikessa maksimikate edellä, asiakkaan tyytyväisyys jää helposti toissijaiseksi. Viis tasosta, bonususkollista kansaa riittää.

Olisin muuten mieluusti ottanut myös tarjolla olevaa jälkiruokaa. Ongelma vaan oli, että se oli tuotu tarjolle jäisenä möykkynä, josta oli mahdoton saada palasta. ”Täytyy odottaa hetki, että se ehtii sulaa”, totesi tarjoilija. Mutta kun minä olin ruokatunnilla, eikä oikein aikaa….

Varatut asiakaspalvelijat

Jokainenhan meistä tuntee teleoperaattoreiden asiakaspalveluvaikaudet. Numerot, joihin ei koskaan pääse. Numerot, joissa pitäisi olla joku asiakaspalveluhenkilö sinua varten, mutta jonka olemassaoloa vahvasti epäilet.

Tällä viikolla kuuntelin ties kuinka monennen kerran pimpelipompeli musiikkia ja osasin jo ulkoa välispiikit: ”kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja, odotathan vielä…”. Kiitos, luovutin.

Minun rahani kyllä tarvitsette, mutta entä kun minä tarvitsisin teitä?

Maksaako hymyllä enemmän?

Kävin ostamassa äitienpäivänkukkia. Vastassa oli ynseä ja läpeensä kyllästyneen näköinen kassahenkilö, joka viimeisteli tyyliään purkkaa jauhamalla. Ei puhettakaan sanoista kiitos ja ole hyvä.

Hyvää päivän jatkoa vaan sinullekin.

Näin monta huonoa asiakaspalvelutilannetta vajaan viikon aikana. Monta mielipahaa ja pettymystä. Turhaantumista ja ärsyyntymistä.

Onneksi aina joskus sattuu tilanteita, joissa joku pystyy hurmaamaan sinut asenteellaan ja palvelullaan. Jos hyvin käy, odotuksiasi ei vain täytetä vaan ne ylitetään. Tulet yllätetyksi ja sen kyllä muistaa.

Joskus joku vain pelastaa päiväsi. Joku sellainen, joka ymmärtää, miksi sitä asiakasta kannattaa palvella.

Kuvat: Pixabay

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

Rahtilaivalla Saksaan – ei ihan sellainen paatti kuin odotin

Mitä ihmettä? Rahtilaivalla poreamme, luksushyttejä, samppanjapaketteja ja hierontaa? Nyt on kyllä maailman kirjat sekaisin.

Tulipa taas kerran osoitettua kuinka ennakkoluulojensa vanki sitä onkaan. Olin iloinen saadessani Finnlines varustamolta kutsun tutustumaan Helsinki-Travemünde väliä kulkevalle M/S Finnladylle. Tällä kertaa emme ihan merelle asti päässeet, vaan tutkailimme Vuosaaren satamassa olleen laivan tilat komentosillalta hytteihin.

Jos ihan rehellinen olen, vähän epäilin olisiko tällainen rahtilaivamatkailu oma juttuni ollenkaan. Sieluni silmin näin kuvan parhaat päivänsä nähneestä aluksesta, jossa yövytään kulahtaneissa vessankokoisissa hyteissä ja syödään Esson baaria muistuttavassa ruokalassa wieninleikettä ranskalaisilla. Ja odotetaan pitkästyneenä, että päästäisiin maihin auton kanssa jatkamaan matkaa eteenpäin.

Ei se nyt mennytkään ihan näin. Paikkaansa piti ainoastaan se, että Finnlines on rahtilaiva, mutta sitäkin vain osittain. Kyse on ns. Ropax-aluksesta, jonkinlaisesta yhdistelmästä matkustaja- ja rahtilaivaa.

Welcome on board!

Ehkä suurin yllätys minulle oli, miten viihtyisiä ja valoisia laivan tilat olivatkaan. Hiljattain valmistuneessa remontissa hytit ja ravintolat olivat saaneet uusia materiaaleja, raikkaita tekstiilejä ja piristävää stailausta. Jopa kaikkein halvimmat 4-hengen hytit olivat siistejä ja asiallisia, mutta laivan luksushytit ja sviitit olivat sellaisia, joissa voisin mieluusti tehdä pidempääkin matkaa.

Suurimmissa hyteissä oli tilaa peräti 38 neliötä eli kutakuinkin tilavan yksiön verran. Mikäpä olisi tuollaisen hytin nojatuolissa istuskella samppanjaa siemaillen ja kimmeltävää merta tuijotellen.

Pieni, mutta hauska yksityiskohta oli, että hytteihin on mahdollista tilata etukäteen erilaisia juhlapaketteja. Minusta siinä on aina jotain hohdokasta, kun saapuu majapaikkaan ja pöydällä on valmiina kuohuvaa coolerissa. Mieluusti aloittaisin risteilyni vaikka laivan Chic Champagne -paketin kanssa. Eikä tarvitse muuten näissä hyteissä samppanjaa muovimukista siemailla.

Ylipäätään hyteistä jäi mieleen pirteä värimaailma, kauniit tekstiilit ja joissain hyteissä koko seinän peittävät merihenkiset printtitapetit, jotka näyttivät siltä kuin niiden sisään olisi voinut astua. Merellinen tunnelma välittyi onnistuneesti muustakin kuin katsomalla ikkunasta ulos.

Jottei menisi liian fiiniksi, piti hakea omat stailaukset. Muovimukia ei jätetä 🙂

Automatkailijat tuntevat käsittääkseni hyvin reitin Helsinki-Travemünde, mutta ainakin minulle oli uutta, että näihin laivoihin voi mennä myös ilman ajoneuvoa. Halutessaan voi ostaa pelkän reittimatkan tai risteilypaketin.

Tästäpä lähti muotoutumaan itselleni uusi matkahaave: leppoisa merimatka itsensä hemmottelun ja elämästä nautiskelun merkeissä. Joskus nimittäin tuntuu, että vähempi on parempi. Tämä täti-ihminen ei kaipaa karaokea, mittavaa esiintyjäkaartia tai aamuun avoinna olevia yökerhoja. Se mitä väliin oikeasti kaipaan on häiriötöntä ja rauhallista tilaa, jossa ei ole infotulvaa ja sataa eri aistiärsykettä. Enkä yhtään välittäisi, vaikkei tuo nettikään toimisi koko aikaa.

Haluaisin välillä vain hengailla, olla vaan, ihailla maisemia, nukkua päiväunia, lukea kirjoja, käydä hyvin syömässä ja vaikka vain tuijotella välkehtivää merta. Viettää leppoisaa laatuaikaa rakkaimman kanssa ilman huonoa omaatuntoa tekemättömistä kotitöistä. Juuri tällainen irtiotto onnistuisi mainiosti tällaisella laivamatkalla.

Toki voisihan siinä sivussa täydentää hemmottelupäivää hieronnalla, kuntosalilla, saunalla, poreammeella tai shoppailulla. Tämä onnistuu kaikilla Finnlinesin Star-aluksilla.

Onnistuneeseen matkaan kuuluu minusta aina hyvä ruoka ja juoma. Saimme vähän esimakua laivan buffet-pöydän antimista, eikä voi muuta kuin peukuttaa. Tiesivätköhän ne jostain, että minuun on aina helppo tehdä vaikutus, kun lautaselta löytyy poroa tai tuoretta parsaa 🙂

Asiakaslähtöisyys alkaa tänä päivänä olla vähän inflaation kärsinyttä sanahelinää. Monta kertaa voisi kysyä, että missä se oikein näkyy. Ihan rehellisesti sanottuna Finnlinesin kohdalla se näkyi monessa asiassa, kuten ravintoloiden maltillisella hinnoittelulla (viinipullo laivan viiniä irtoaa alle kahdenkympin), Nespresso-kahvikoneen kunnollisella kahvilla (että mä inhoan huonoa automaattikahvia), joustavilla ateria-ajoilla (tarkoittaa mm. pidempiä aamu-unia) ja siinä, että kaikenlaiseen viihtyvyyteen oli selkeästi panostettu, niin isojen kuin pienten matkalaisten. Entisestä koiranomistajasta oli hienoa, että parempia hyttejä oli saatavana myös koiran kanssa matkustaville.

Omaa matkustusmukavuuttani lisäisi kummasti se, että aamulla pystyisi nukkumaan pitkään ilman huolta ehtiikö aamiaiselle. Finnlinesin Star-laivoilla aamiaispöytä vaihtuu klo 11 brunssiksi, joten ”aamiaista” voi nauttia aina klo 13 asti. Tämä järjestely sopisi meille mainiosti. Aamuvirkku mieheni pääsisi aamiaiselle jo aiemmin ja myöhemmin voisimme mennä yhdessä nauttimaan brunssia.

Finnlines-risteilyn voi ostaa lauantai-keskiviikko välille, jolloin Saksaan jää koko maanantaipäivä maissaoloaikaa. Lähtö on Helsingin Vuosaaren satamasta lauantaina klo 17 ja paluu samaan paikkaan keskiviikkoaamuna klo 9. Yhdensuuntainen matka kestää noin 30 tuntia.

Travemünden satamassa hyppäisin Lyypekkiin menevään bussiin. Olen joskus kauan aikaa sitten käynyt tässä ihastuttavassa hansakaupungissa, josta jäi erityisesti mieleen kaunis vanha kaupunki. Ja tietysti ne kymmenet marsipaanikaupat.

Hyvä asia on myös se, että kerrankin risteilymatkalla laivalle ei olisi tulenpalava kiirus takaisin. Lähtöselvitys sulkeutuu nimittäin vasta yhdeltä yöllä, joten hyvin ehtii päivän aikana tekemään rauhassa melkein mitä vaan.

Oikeastaan vain tämä miljöö paljasti, että rahdin kanssa ollaan tekemisissä.

Risteilykuume kyllä tarttui tällä vierailulla, vaikka satamassa pysyttiin. M/S Finnlady on ihmisen kokoinen laiva ilman massaturismin leimaa. Sellainen paatti, missä tuntee olonsa kotoisaksi, mutta josta löytyvät riittävät palvelut tekemään matkasta miellyttävän.

Arvostan myös kovasti teeskentelemätöntä aitoutta. Muovipalmuja ja peilipalloja, ei kiitos minulle. Sen sijaan ripaus vanhan ajan merihenkistä reissuromantiikkaa.

https://www.finnlines.com/fi/laivamatkat

Yhteistyössä Finnlines ja Rantapallo

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Lentosukat testissä – oliko niistä mitään hyötyä?

Ikä ei tule yksinään. Sitä vaan pikku hiljaa huomaa kärsivänsä sellaisista asioista, joista ei ennen tiennyt yhtikäs mitään.

Jossain vaiheessa huomasin, että lentomatkojen jälkeen jalkani olivat turvoksissa. Ensi alkuun lievästi, mutta ajan mittaan yhä enemmän ja enemmän. Pahimmillaan lentomatkan jälkeen nilkkojani ”koristavat” paksut nestepussit ja pohkeet ovat saaneet lisää ympärysmittaa. Muutenkin jaloissa on sellainen inhottava kuumottava tunne.

Etukäteen on pitänyt ennakoida ongelma ja laittaa lentomatkalle kengät, jotka ovat tarpeeksi väljät. On nimittäin sattunut, etten ole meinannut saada lennon päätteeksi mahtumaan kenkiä enää takaisin jalkaan tai saappaiden vetoketjuja kiinni.

Niin, olinhan minä kuullut lentosukista, mutta jotenkin vaan en saanut niitä koskaan hankittua.

Apua ongelmaani tulikin yllättävältä taholta. Nettikauppa Tukisukat-shop.comista otettiin minuun yhteyttä ja kysyttiin olisinko kiinnostunut testaamaan heidän lentosukkiaan seuraavan matkan yhteydessä.

Sain itse valita valikoimista haluamani sukat. Tarjolla oli iloisia printtikuvioita, neutraalimpia yksivärisiä polvisukkia sekä sukkahousuja ja jopa stay uppeja. Vähän turhamainen kun olen, tuntui hauskalta ajatus tukisukan ja stay upin yhdistelmästä ja niinpä seuraavalle lennolle pukeuduin kauniisiin pitsireunaisiin stay up -lentosukkiin.

Sukat olivat jalassa napakat ja tukivat hyvin pohkeita ja nilkkoja. Muuten ei mistään erottanut, että kyse oli tukisukista. Kävisivät minusta kyllä ihan mihin tarkoitukseen tahansa. Hyvän kiiltonsa ansiosta sukat ovat oivalliset myös hameen kanssa.

Laitoin testaukseen jalkoihini tarkoituksella napakat nilkkurit nähdäkseni olisiko sukista mitään hyötyä. Tällä kertaa lensin Kööpenhaminaan, joten lentoaika ei ollut kovin pitkä. Tosin jalkani turpoavat nykyisellään jo lyhyilläkin lennoilla.

Heti koneen noustua otin kengät jalasta ja laitoin ne takaisin hieman ennen laskeutumista. Ei mitään ongelmia. Ainakaan tässä vaiheessa ei ollut minkäänlaista turvotusta havaittavissa. Stay upit olivat muutenkin ihan mukavat päällä. Oikeastaan niitä ei tuntenut mitenkään.

Myöhemmin hotellilla tarkastelin jalkani vielä, mutta en huomannut niissä minkäänlaista eroa normaaliin. Jalkani eivät myöskään tuntuneet kuumottavilta ja rauhattomilta. Lentosukat olivat selvästi tehneet tehtävänsä ainakin näin lyhyellä lennolla. Nähtäväksi vielä jää, miten käy pidemmällä lennolla, toimiiko lentosukka tällöinkin yhtä hyvin.

Kysyin sukkien toimittajalta onko lentosukalla ja lentosukalla jotain eroa ja mitä pitäisi ottaa huomioon sukkia hankittaessa. Sain seuraavan vastauksen:

”Lentosukalla ja lentosukalla on tosiaankin eroa. Yksi tärkeimmistä on, että monissa perusmarketeissa myydään lentosukkia, joissa ei kerrota, mikä sukan kompressio eli puristusvoima on. Jotta lentosukka toimisi oikein, pitää siinä olla asteittainen kompressio. Tämä tarkoittaa, että sukka puristaa voimakkaimmin nilkan kohdalta ja puristus lievenee kohti polvea. Näin veri saadaan kiertämään jalan alaosista takaisin kohti sydäntä. Meidän myymissämme tukisukissa on aina asteittainen kompressio, ja ilmoitamme myös tuotekuvauksessa, mikä sukan kompressio on.

Näissä valitsemissasi sukissa on lievä kompressio, 12-17 mmHg. Puristus on siis 17 mmHg nilkan kohdalla. Jos henkilö kärsii selvästä turvotuksesta, voi olla tarpeen valita luokan 1 lentosukat, joissa kompressio on hieman voimakkaampi. Terveelle ihmiselle lievä kompressio on tavallisesti riittävä. Lentosukilla ja tukisukilla ei sinänsä ole eroa, mutta Suomessa juuri lievän kompression tukisukkia kutsutaan lentosukiksi.”

Eli jos tingin turhamaisuudesta, napakampaakin sukkaa olisi tarjolla. Minulle ainakin pidemmille lennoille ehkä vielä parempi valinta.

Siitä ainakin olen varma, että lentosukista tuli vakituinen matkakumppani tuleville lennoille.

Yhteistyössä Tukisukat-shop.comin kanssa.

Täältä löydät Funq Wearin laadukkaita lentosukkia:

https://www.tukisukat-shop.com/tukisukat-sukat-1/lentosukat/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

 

 

 

 

 

Herkuttelijan 3 osoitetta Kööpenhaminassa

Siinä nyt ei ole mitään ihmettä, että Kööpenhaminassa kannattaa maistaa tanskalaisia voileipiä. Mutta siinä on ihmettä, että kaupungista löytyy jo kevyellä pintaraapaisulla ruokaorientoituneelle niin paljon kiinnostavaa.

Jos rahapussisi on paksu, ruokaihminen saa varmasti tyydytystä jossain Kööpenhaminan viidessätoista Michelin tähditetyssä ravintolassa. Jos rahapussisi on poikkeuksellisen kylläinen, voit maistella jopa tähtitaivaan kolmella tuikkivalla palkitun Granium-ravintolan antimia.

Meille, joiden pussilla ei juurikaan ole paksuutta ja jotka joudumme matkabudjettiamme alituisesti kiristelemään, Kööpenhaminassa voi harrastaa ”maistelumenuita” melko edullisestikin.

Kauppahalli Torvehallerne

Tunnustaudun itse vanhojen kauppahallirakennusten ylimmäksi ystäväksi. Siksi koin hieman pettymystä huomatessani, että Kööpenhaminan keskustan Torvehallerne kauppahallikokonaisuus käsittikin kaksi erillistä modernia lasirakennusta. Nørreportin aseman läheisyydessä sijaitseva kauppahalli on rakennettu vuoden 2011 loppupuoliskolla.

Onneksi ei tarvinnut kauaa potea minkäänlaista harmitusta, sillä niin viehättävä ruokamaailma aukesi noiden trendikkäiden lasiseinien sisältä. Minusta sana kauppahalli ei oikeastaan tee oikeutta tälle herkkukeitaalle. Torvehallerne on paljon enemmän. Se on eräänlainen ruokamaailma, jossa myymälöiden lisäksi on pieniä ravintoloita, kahviloita ja baareja.

Katsomista ja ihmettelyä ruokafriikille täällä riitti. Eikä ihme, sillä paikka mainostaa sieltä löytyvän mm. 236 ranskalaista herkkua ja 160 erilaista teelaatua. Itseäni ihastutti erityisesti myymälöiden kaunis ulkoasu. Tanskalaisilla on hallussaan joku kummallinen visuaalinen taito, jolla tuotteet saadaan esille varsin upeasti ja houkuttelevasti.

Aivan ensimmäiseksi oli pakko pysähtyä tutustumaan tanskalaisten voileipien, smørrebrødien, salattuun maailmaan. Suosittelen! Hallernes Smørrebødin leivät olivat kerrassaan herkullisia ja takuutuoreita. Sen verran napakasti vitriinin valikoimat vaihtuivat paikan päällä tehdyillä luomuksilla.

Kauppahallin valikoimista löytyi perinteisten kauppahallituotteiden lisäksi mm. mielenkiintoisia pienpanimo-oluita, erilaisia herkkuja kuten gourmet-suklaata, erikoiskahveja, teelaatuja, viinejä, leivonnaisia, mausteita ja luonnonkosmetiikkaa.

Jälkeen päin jäi vähän harmittamaan, etten ymmärtänyt ostaa täältä kotiin mitään tuomisia. Kauppahalli olisi ollut erinomainen paikka tuliaisostoksille.

Tulkoon myös mainittua, että ilostuin huomatessani, että löytyihän sieltä kiinnostava viinibaarikin, Le Petit. Paikan omistaja toimi myös myymiensä tuotteiden maahantuojana. Ja mikä parasta, samppanjaa sai laseittain ja vielä ihan kohtuuhintaan.

Seuraava etappimme oli tapasbaari, johon jumiuduimme nauttimaan muutamia tikkutapaksia, pintxoja. Eivätpä olleet hassumpia nekään.

Ja koska mikään ateria ei ole täydellinen ilman jotain makeaa, ruokakierroksemme päättyi leivoskahveihin. Taattua tavaraa nämäkin kakut.

https://torvehallernekbh.dk/

Papirøenin Copenhagen Street Food

Hyvin toisen tyyppistä, mutta kovin mielenkiintoista ravintolakeskittymää edustaa Paperisaarella (Papirøen) sijaitseva Kööpenhaminan Street Food -halli. Jos Torvehallernen kauppahalli oli fiinimpi ruokamiljöö, tämä katuruuan pyhättö on rouheinen, boheemi ja konstailematon.

Vanhaan sanomalehtivarastoon syntynyt ravintolamaailma on kirjava kokoelma erilaisia kierrätysmateriaaleja, kuten varastokontteja, lavanpohjia, vanhoja autoja, lankkuja ja metallilevyjä. Tunnelma on juuri sellainen mutkaton, jopa sopivan rähjäinen, kuin tällaisen paikan tuleekin olla.

Suuri hallirakennus on täynnä useita kymmeniä ravintolakojuja, jotka tarjoavat melkoisen läpileikkauksen koko maailman ruokakulttuuriin. Vannot sitten sushin, kiinalaisen katukeittiön tai intialaisen kasvisruuan nimeen, täältä löydät kaikkea. Tarjolla oli riemastuttavan paljon luomua ja kasvisruokaa.

Oikeastaan ainut heikko kohta täällä käydessä on, että tarjontaa on niin paljon. Vaikeaa oli päättää, mitä kaikesta ihanuudesta valitsisi. Meillä meni alkupaloiksi meksikolaisia tacoja, pääruuaksi tuhti tanskalainen voileipä ja brasilialaista maustemakkaraa.

Jälkiruokaosuus oli tällä kertaa nestepitoinen. Sisäänkäynnin kohdalla olevasta baarista tarttui kätösiin raikkaat mojitot.

Vakaa aikomuksemme oli pyhittää viimeisestä matkapäivästämme puolet Glyptotek-museolle, mutta emme sinne koskaan ennättäneet. Saimme kulutettua täällä aikaa sen verran kauan, että suunnitelmiin tulikin yllättävä käänne. Tänä päivänä lihan nautinnot vetivät pidemmän korren.

Papirøenin Street Food halliin pääset kävellen tai pyörällä siltaa pitkin joko Nyhavnista tai Christianshavnista.

(Tiedoksi: Sini matkakuumeessa blogin Sini laittoi viestiä, että Papirøen sulkee ovensa 22.12.2017, eikä vielä ollut tietoa jatkaako se jossain muualla.)

www.copenhagenstreetfood.dk/en

Conditori La Glace

Ensin huomiomme kiinnittyi ohikulkeissamme La Glacen näyteikkunan mittavaan kakkuvalikoimaan. Sitten huomasimme ulos saakka ulottuvan jonon. Kakkuaddiktille ei juuri muuta suositusta tarvita, joten liityimme jonon päähän odottamaan sisäänpääsyä.

Myöhemmin meille selvisi, että olimme onnistuneet parkkeeraamaan Kööpenhaminan kuuluisimpaan ja vanhimpaan konditoria-kahvilaan. 1870 perustettua La Glacea pidetään kaupungin parhaimpana konditoriona ja totta tämä varmaan onkin. Kakut olivat jumalaisen hyviä. Niin hyviä, että ekstaasissa jäivät myös kuvaamatta.

Kun pääset sisälle, sinut ohjataan pöytään ja saat kakkulistan tutkailtavaksesi sekä jonotusnumeron. Kun vuoronumerosi ilmaantuu palvelutiskille, teet sinne tilauksesi ja maksat. Tarjoilijat toimittavat tilauksesi pöytääsi myöhemmin.

Myönnetään, 32 euroa kahdesta kakkupalasta ja suodatinkahvista on aika rasvainen hinta, mutta kerrankos sitä. Tarjoiltiinhan itse jauhettu kahvi toki hopeakannusta ja kunnon posliinikupeista, eikä vanhahtavassa miljöössäkään mitään vikaa ollut. Perinteissä on aina oma hohtonsa.

Ehdottomasti käymisen arvoinen. Tosin vajaan kolmenkymmenen kakun valikoima tuottaa vähän valinnan vaikeutta.

La Glace sijaitsee keskustan kävelykadun Strøgetin sivukadulla Skoubogadella.

www.laglace.dk/en

Muutaman päivän kokemuksen perusteella tuli tunne, että voikohan Kööpenhaminassa ylipäätään pettyä ruokaan. Kerrankin tuntui, että kaikki mitä söimme oli hyvää.

Mietin myös, että onnistuukohan kaupungista löytämään ravintolaa, jonka pöydillä eivät kynttilät palaisi pitkin päivää. Että terveisiä vaan meidän turvallisuusviranomaisille. En nähnyt yhtään tulipaloa enkä vaaratilannetta siitä huolimattä, että sadat kynttilät ja kandelaaberit koristivat kahviloiden ja ravintoloiden pöytiä ja ikkunalautoja. Sitä kuuluisaa tanskalaista tunnelmahyggeilyä taas parhaimmillaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Kööpenhamina, hymyilevien ihmisten kaupunki

Tanska on maailman toiseksi onnellisin maa. Minusta Kööpenhaminassa asuu maailman onnellisin kansa.

Terveisiä Köpiksestä, kaupungista joka yllätti minut positiivisesti niin monessa asiassa. Ihmettelin mielessäni, miksen ole koskaan aiemmin käynyt tässä lähes naapurikaupungissamme. Lento Helsingistä kestää vain noin puolisentoista tuntia.

Ehkä pidin Kööpenhaminaa jotenkin tylsänä, mutta tässä olin täysin väärässä. Kööpenhamina oli kaupunki täynnä iloista elämän pöhinää. Kaupunki, jossa vallitsee rento ja hyväksyvä meininki. Kaupunki, missä ei suhtauduta elämään turhan vakavasti.

Tanskalaiset ovat kehittäneet taidetta hyggeilystä, jonka suomeksi voisi kääntää vaikka kotoiluksi. Ehkä juuri tämä hygge-elämänasenne välittyi Kööpenhaminassa kaikkialla. Ympäristön tulee olla viihtyisää, mutta rentoa. Nautiskelulle pitää olla tilaa ja siihen suhtaudutaan ilmiselvästi pieteetillä. Jopa hotellin aulassa tuli tunne, että olisin voinut pukea päälleni villasukat ja käpertyä viltin alle kutsuvalle nahkasohvalle.

Ihmisten hyväntuulisuus oli suorastaan tarttuvaa. Viikinkien jälkeläiset ovat selvästi ystävällistä kansaa. Minusta tuntui, että Kööpenhaminassa kaikki hymyilivät.

Kööpenhamina on kaunis kaupunki. Vanhat, värikkäät ja hyväkuntoiset talorivistöt reunustavat teiden ja kanavien varsia. Väistämättä tulee mieleen miten mielenkiintoisia ja persoonallisia huoneistoja kätkeytyy noiden karamellitalojen sisuksiin. Ehkä juuri sellaisia, joita näet skandinaavisten sisustuslehtien sivuilla. Vähäeleisesti, mutta tyylikkäästi sisustettuja ja siltikin niin kodikkaita.

Jos design kiinnostaa, älä jätä käymättä kaupungin suurinta design-tavarataloa Illums Bloghusia. Täältä löytyy oikeastaan lähes kaikki, mitä skandinaavinen muotoilu pitää sisällään. Kuolaamista ja inspiraatiota visualistille riittää usean kerroksen ja kymmenien osastojen verran: huonekaluja, kodin tekstiilejä, astioita, vaatteita, sisustusesineitä, koruja… Kauppa tuntui niin loputtomalta, että loppua kohden alkoi jo hengästyttämään. Never ending store! Tavaratalo löytyy keskustan kävelykadulta Amagertorvilta. Muutenkin kaupunki hemmottelee sisustusintoilijaa lukuisilla sisustusmyymälöillä.

Kööpenhamina osoittautui myös melkoiseksi ruokakaupungiksi. Kaupunki on täynnä toinen toistaan ihastuttavampia ravintoloita ja tämän pikakokemuksen perusteella tuli tunne, että onnistuuko tässä kaupungissa koskaan syömään huonosti 🙂 Tulossa myöhemmin aiheesta oma postaus ja muutama vinkki, missä foodie-tyypin kannattaa ehdottomasti käydä.

Puutarhafriikille Kööpenhamina on myös oiva kohde. Vaikka sää ei ollut aivan puolellamme ja elettiin varhaiskevättä, siltikin oli mukavaa kierrellä ihastelemassa kasvitieteellisen puutarhan, Botanisk Havenin, aluetta.

Kadun toisella puolelta löydät Rosenborgin linnan. Vaikka et linnaan menisikään, käväise palatsin puistoalueella. Linnaan on pääsymaksu, mutta puistoalueelle pääset ilmaiseksi.

Eipä jätä Kööpenhamina kylmäksi myöskään museoiden ystävää. Etenkin taiteen puolella tuntui olevan tarjontaa sen verran, että sitä varten tarvittaisiin ihan oman reissunsa. Vakaa aikomuksemme oli vierailla ainakin Glyptotekissä, mittavassa taidemuseossa, jonka perusti Carslbergin panimon omistaja Carl Jacobsen.

Viimeisenä matkapäivänä vielä iltapäivällä museo oli vahvasti suunnitelmissa, mutta sitten löytyi jotain, mikä vei mielenkiintomme useaksi tunniksi ja museo päätettiin yhteistuumin jättää seuraavaan kertaan. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Ruoka vei tällä kertaa voiton kulttuurista ja Rodinin Ajattelija jäi ikävä kyllä näkemättä.

Kaikki tietävät Kööpenhaminan Tivolin. Tivoli on enemmän kuin huvipuisto. Se on valtaisa viihdekeskus, josta löytyy laitteiden lisäksi teattereita, lukuisia ravintoloita ja melkoinen valomaailma, joka johdattaa maailman eri kolkkiin. Passaa käyntisi pimeän aikaan, valomeri on häkellyttävä.

Pitihän Tivoli käydä itsekin kokemassa. Jos taivaalta ei olisi vihmonut vettä, olisin ehkä nauttinut kokemuksesta tätä kertaa enemmän. Ystäväni sai houkuteltua minut maailman kolmanneksi vanhimpaan puiseen vuoristorataan. En muuten mene toiste 🙂

Tavallisten bussikiertoajelujen sijaan, mukava tapa tutustua Kööpenhaminaan ovat kanavalautat. Hyppää kyytiin Nyhavnista ja näet kaupunkia hieman erilaisesta näkökulmasta. Noin tunnin mittainen opastettu kierros maksoi vajaa kuusi euroa.

Kompaktin kokoinen Kööpenhamina oli minusta täydellinen kaupunkikohde. Ainut miinus on kaupungin melko kallis hintataso. Keskitasoisesta pienestä 2-hengen huoneesta keskustassa sai pulittaa aamiaisella lähes 200 euroa vuorokaudelta. Myös syöminen ja juominen oli kokemuksieni mukaan hinnakkaampaa kuin esimerkiksi Helsingissä. Viininystävän kannatti siirtyä olueeseen ja mikä ettei, olutmaassa kun oltiin.

Hauska tanskalainen ilmiö olivat Kööpenhaminan katukuvaa hallitsevat polkupyörät. Väkisinkin tuli tunne, että koko kaupunki pyöräilee. Polkupyörän tuli mielellään olla nostalginen vintagepyörä. Tiedättekö sellainen, jossa on kaareva runko ja edessä kori ostoksia varten.

Pyöräkaistoja Kööpenhaminassa on yhtä paljon kuin jalankulkuteitä ja jalankulkijan kannattaakin varoa polkupyöräilijöitä ja pysyä tiukasti omalla kaistallaan. Nimimerkki kokemusta omaava oli pariin otteeseen jäädä polkupyöräilijän yliajamaksi.

Muuten turvallisen oloisen kaupungin suurin vaaramomentti ovat ehdottomasti huimaa vauhtia kiitävät tappajapyöräilijät 🙂 . Tämän kun muistat, Kööpenhamina on ihastuttava naustiskelijan kaupunkikohde. Sellainen kaupunki, joka saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Hygge asuu selvästi täällä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.