Monthly Archives

huhtikuu 2017

Intohimon hetki Granadassa

”Deep song always sings in the night.” – Federico Garcia Lorca

Selailin tänään vanhoja matkakuviani ja pydähdyin erään kuvasarjan kohdalla. Hassua miten voimakkaasti muistan vieläkin tuon marraskuisen hetken ja ja sen aiheuttaman innon ja intuition sekaisen kihelmöinnin.

Kiertelin eläväisen Granadan katuja ja jäin sattumalta seuraamaan erään flamencoryhmän katuesitystä. Hyvä niin, sillä se mahdollisti hienon tunnepitoisen elämyksen. Hetken hurmion.

Katu oli kuuma auringon paahteesta. Kivetystä rummuttivat flamencokenkien korkojen hakkaava staccato. Solistin rouheasta äänestä heijastui eletty elämä ja kitaran rytminen sointi antoi raamit tälle hekumalliselle vuoropuhelulle.

Melankolia ja suru vaihtuivat äkisti riehakkuuteen ja tulisuuteen. Tuskaa seurasi nautinto ja hurmio. Kiihkeää tunnelmaa säestivät napakat taputukset ja olé-huudot. Kitaristi, laulaja ja kolme tanssijaa kävivät jännitteistä vuoropuhelua, joka siirsi katsojan tunnetilasta toiseen. Tajusin tuossa hetkessä kuinka hieno tanssi flamenco onkaan.

En muista onko koskaan aikaisemmin mikään esitys pystynyt välittämään minulle niin suurta intohimoa ja tunnelatausta kuin tuo näkemäni nuorten tanssijoiden ja muusikoiden spontaani esitys. Mietin jälkeen päin, miten samassa hetkessä voi olla mukana niin suurta voimaa ja herkkyyttä, samaan aikaan läsnä rakkautta, vihaa ja spontaania iloa.

Luin aikoinani Jason Websterin kirjan Duenden, mikä kertoi nuoren miehen kamppailusta Andalusian mustalaisleireissä hänen yrittäessään oppia taitavaksi flamencokitaristiksi. Matkaa tehtiin välillä sormet verissä mielipuolisella raivolla. Duende oli matkassa.

Espanjalaisesta mytologiasta peräisin olevaa sanaa duende on vaikea selittää. Ehkä se merkitsee jotain sisältä kumpuavaa syvää intohimoa, mystistä ilmaisuvoimaa ja tunnetilaa.

Tuo hetki Andalusian sydämessä, flamencon synnyinsijoilla, oli duendea. Se oli enemmän kuin esitys. Se oli esitys, jolla oli sielu. Vähän niin kuin elämä itse.

Toivon, että joku päivä voin matkustaa Granadaan uudelleen. Vuoropuheluni tuon kaupungin kanssa jäi muutenkin kesken. Haluaisin löytää sen uumenista uusia elämän makuisia rytmejä. Eksyä Albaicin kapeille kujille ja sen hämyisiin flamencoluoliin.

Elämään tarvitaan aina silloin tällöin palanen duendea. Jotta tietää olevansa hengissä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Suomenlinna, palanen elävää historiaa

Olin utelias näkemään millaista elämää linnoituksen muurit pitivät suojissaan. Olisiko Suomenlinna vain intellektuellien ja kultivoituneiden taiteilijoiden omaleimainen asuinpaikka?

Suomen juhlavuoden kunniaksi päätin tänä vuonna täyttää muutaman aukon matkailusivistyksessä. En ollut koskaan käynyt Suomenlinnassa, joten Suomi tutuksi -kierrokseni ensimmäinen etappi oli tämä Helsingin edustan historiallinen linnoituskaupunki.

Jos olisi viisas, lähtisi tutustumaan Suomenlinnaan aurinkoisena kesäpäivänä piknik-kori kainalossa. Minä sen sijaan astuin lautalle huhtikuisena harmaana ja koleana päivänä, jolloin taivas vihmoi vettä ja kalsea tuuli sai vetämään pipoa tiukemmalle päähän.

Todettakoon, ettei sotahistoria ole minua koskaan juurikaan kiinnostanut. Siksipä jäi kotitehtävät tekemättä ja alueen historiaan tutustumatta.

Jälkikäteen tuli sen verran luettua, että Suomenlinnaa alettiin rakentaa ruotsalaisten toimesta 1700-luvun puolivälissä (silloiselta nimeltään Viapori). 1808 alue siirtyi Venäjän keisarikunnalle ja 1918 Suomen itsenäistymisen jälkeisenä vuonna Suomelle. Tällöin linnoitus sai uuden nimen, Suomenlinna.

Suomenlinnassa asuu vakituisesti noin 800 ihmistä ja se on virallisesti yksi Helsingin kaupunginosista. Alueella on mm. oma kirjasto, kirkko, ala-aste ja päiväkoti.

Vanhojen tykkien lomassa lapset leikkivät, polkupyörät seisoivat lauttasataman edustalla odottamassa palaajia, K-kaupasta sai peruselintarvikkeet. Pääväylällä tuli vastaan mummoja, koirankusettajia ja lenkkeilijöitä. Pääsiäistrullit olivat liikkeellä, elettiinhän virpomissunnuntaita.

Suomenlinnan elämä näytti hyvin normaalilta. Ei tullut vastaan yhtään huomiota herättävää boheemia taitelijaa. Ainut mikä pisti silmään oli autojen puuttuminen katukuvasta. Polkupyöriä sen sijaan oli kaikkialla.

Mereltä nousi sumua, joka pehmensi kovia kivipintoja. Unescon maailmanperintökohteen näkymä oli väritön ja riisuttu, muttei apea eikä eleetön. Tuli väkisinkin mieleen, että tämä huhtikuinen harmaa Suomenlinnan maisema olisi täydellinen tausta Kaurismäen elokuvalle. Tunnelmassa oli jotain samankaltaista pysähtyneisyyttä. Kun katsoi ympärillensä, oli vaikea tietää, mitä vuosikymmentä elettiin.

Parasta Suomenlinnassa oli sen aitous. Se ei ollut vain museoitu kulttuurikohde, vaan oma toimiva ja elävä saaristokaupunki. Paikka, jossa elettiin samaan aikaan kolmen valtakunnan historiaa ja suomalaista nykypäivää.

Vinkki: Café Samovarbar on ihastuttava kahvila venäläisten rakentamassa vaaleanpunaisessa pitsihuvilassa. Samassa rakennuksessa toimii Suomenlinnan lelumuseo.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Täyden kympin majapaikka

Jokaisella matkalla majoitus on pienoinen jännitysmomentti. Joskus se onnistuu, joskus ei. Erityisesti yksityisomistuksessa olevien huoneistojen ja talojen tasoluokitukset saattavat poiketa melkoisesti niin toisistaan kuin omasta käsityksestäni. Näissä minusta piileekin useimmin suurin pettymisriski.

Rantakohteissa valitsen usein apartementoksen hotellihuoneen sijaan. Huoneistoissa on yleensä enemmän tilaa, suuremmat parvekkeet tai terassit ja keittiö varusteineen. Vaikka ei sen kummemmin kokkailisi, mukavaa on saada ainakin juomat kylmään.

Meillä mies tykkää nousta paljon minua aikaisemmin, joten suljettava makuuhuoneen ovi takaa minulle myös häiriintymättömät aamu-unet. Mies saapi kaikessa rauhassa keitellä aamukahvinsa ilman odottelua, että vaimon saa vihdoin viimein liikkeelle ja aamiaiselle.

Kulahtaneet huonekalut ja tekstiilit, heikko siivouksen taso, liian vähäinen päivänvalo, huono sänky, onneton astiavalikoima tai hankala sijainti ovat olleet niitä yleisimpiä harmituksen kohteita apartementos-majoitusten kohdalla. Joskus huoneisto on näyttänyt myös huomattavasti pienemmältä kuin kuvat ovat antaneet ymmärtää.

Keväinen Kroatian matkamme näytti osuvan onnellisten tähtien alle, sillä jotenkin vaan tuntui, että tällä matkalla kaikki meni niin nappiin. Siitä huolimatta, että kehuminen alkaa tuntua jo kliseiseltä, pakko on nostaa esiin yksi hintalaatusuhteeltaan parhaimmista eteemme osuneista huoneistomajoituksista.

Vietimme kolme yötä Hvarin saarella sen saman nimisessä kaupungissa ja koska rantakohteessa oltiin, toivoimme majoitukselta ensisijaisesti merinäköalaa. Kauniiden terassinäköalojen innoittamina päädyimme booking.comilta varaamaan Blue Bay Residence -nimisen huoneiston.

Tässä 2013 valmistuneessa pienessä talossa oli kolme noin 70 neliön suuruista 2-hengen huoneistoa. Paikallisasutuksen keskellä, merenrantamaisemissa sijaitseva asunto osoittautui loistovalinnaksi.

Ylimmän kerroksen huoneistosta oli upeat näkymät merelle ja alas siniselle lahdelle, jonka mukaan talo on nimetty. Passasi terassilla paistatella päivää, katsella ohi kulkevia veneitä ja ihastella auringonlaskuja.

Alas meren rantaan vievän portaikon päässä olisi ollut myös pieni poukama, josta olisi voinut pulahtaa kirkkaaseen meriveteen. Maaliskuun lopussa merivesi oli meille vielä liian kylmää uimiseen.

En muista koskaan yöpyneeni niin puhtaassa, raikkaassa ja valoisassa huoneistossa. Tuntui siltä, että kirjaimellisesti tässä kohteessa kaikki pinnat olivat suorastaan kiillotettu. Kiiltävä valkoinen laattalattia, isot ikkunat, mukava sisustus ja huoneiston tilan tuntu loivat puitteet, joissa totisesti viihdyimme.

Tykkäsin myös kaikista pienistä sisustuksen yksityiskohdista ja ekstroista, joita majoitukseen sisältyi. Laatikoista löytyi shaaleja, kylppäreistä (joita oli muuten kaksi) omat pyyhkeet terassin lepotuoleille, keittiön kaapeissa oli kaikkea pientä perusmausteista ja kahvikapseleista alkaen. Ja kunnon lasit niin viinille kuin skumpalle, joten tällä kertaa ei tarvinnut samppanjaakaan juoda muovimukista 🙂

Isäntämme Mirko oli jättänyt hotellinjohtajan pestinsä ja siirtynyt yrittäjäksi matkailualalle. Matkailualan ammattilaisena hän tosiaan tiesi kuinka asiakkaasta pidetään hyvää huolta. Arvostan todellakin sitä, että ilman lisämaksua hän nouti meidät satamasta ja kuljetti takaisin aamuvarhaisella lähtevälle lautalle.

Lähes asunnon vieressä oli pieni ruokakauppa, josta sai ostettua normaalit käyttötarvikkeet. Matkaa ydinkeskustaan oli kilometrin verran, mikä ei haitannut, koska matkan saattoi taittaa kauniissa maisemissa pitkin merenrantaa myötäilevää tietä. Iltamyöhäisellä reitti tosin oli vähän pimeä ja näin keväällä vielä autio, mutta koska turvallisessa kohteessa oltiin, tästä ei tarvinnut olla huolissaan.

Blue Bay Residencia voin suositella varauksetta. Kaikki oli niin hyvin hoidettua ja huolehdittua jokaista pientä yksityiskohtaa myöten.

Hintaa majoitukselle tuli loppusiivouksen kanssa maaliskuussa 96 euroa vuorokaudelta. Jos otat yhteyttä suoraan isäntään vaikka Facebook-sivujen kautta, saat majoituksen hieman halvemmalla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Ravintolavinkkejä Splitiin

Joku ennätti jo kyselemään lupaamieni Splitin ravintolavinkkien perään. Iloinen asia tällä reissulla oli, ettei huonosti tarvinnut syödä juuri kertaakaan.

Hyvät ruokapaikat saavat mukavan lomakohteen tuntumaan vieläkin paremmalta paikalta. Näin kävi Kroatian Splitin kanssa. Eipä tarvinnut vanhassa kaupungissa sijaitsevasta majapaikastamme kulkea kovinkaan kauas löytääksemme kelpoisia ravintoloita.

Ainut harmituksen paikka oli liian lyhyt aika. Neljä yötä ruokamatkan kannalta ei riittänyt tässä kaupungissa mihinkään, vaikka parhaamme teimme. Ottaen huomioon kroatialaisen keittiön tuhdit annokset varamahalle olisi ollut tarvetta.

Yhteistä kaikille alla mainituille ravintoloille oli raaka-aineiden tuoreus. Vaikka huhtikuun alussa elettiin matkailullisesti vielä hiljaista aikaa, kertaakaan ei tullut vastaan ruokaa, josta olisi maistanut parasta ennen päiväyksen menneen ohitse. Niin simpukat, mustekala kuin tonnikala, kaikki maistuivat tuoreille.

Jos nyt jotain arvostelun puolta miettisi, ravintoloiden ruokalistat olivat melko saman oloisia. Samanlaiset pastat ja risotot näyttivät löytyvän lähes jokaisesta ravintolasta ja myös annokset muistuttuivat aika tavalla toisiaan.

Useasti ruoka-annoksissa suosittiin erilaisia juurespyreitä, jotka tekivät annoksista vähän lattean näköisiä. Mikäli haluat vaihtelua ja monipuolisuutta annoksiin, tilaa lisukkeita erikseen.

Yleisesti ottaen hintataso oli jonkin verran Suomea edullisempaa (kevät 2017). Pääruokien hinnat keskihintaisissa paikoissa olivat noin 15-20 euron hujakoilla, viinipullo noin 20 euroa, viinilasillinen 3 eurosta ylöspäin, pertsaolut noin 2 euroa.

Nämä ravintolat jäivät meille mieleen:

Restoran Bajamonti

Ravintola sijaitsee vanhan kaupungin Prokurative aukiolla. Sain tähän ravintolaan suositukset peräti kahdelta taholta, joten muutkin olivat huomanneet ravintolan hyvän tason.

Ruokalistalla oli paljon kalaa ja mereneläviä. Palvelu oli kerrassaan ystävällistä ja ammattimaista, muutenkin paikassa oli tietynlaista charmia. Ravintolalla on mittava ulkoterassi, josta mukavat näkymät kauniille aukiolle.

Itse söin pääruuaksi meriahventa vihannespedillä. Kala oli ehdottoman tuoretta ja maukasta. Myös alkuruuaksi syömäni simpukkapasta maistui.

Bokeria kitchen & wine

Tuntui, että tämä ravintola oli kaupungin ravintolamaailman ykkösmesta, sen verran täysi se näytti olevan ilta toisensa jälkeen.

Omistaja oli inspiroitunut Barcelonan Boqueria kauppahallista, josta ravintolan nimi juurtaa. Ravintola haluaa tarjota ruokaa tuoreista raaka-aineista, jotka hankitaan paikallisilta tuottajilta ja kalastajilta.

Ruoka oli hyvää, tosin pääruuat ulkoasultaan vähän tylsiä. Mieheni kehui pihvinsä olevan täydellinen ja niin oli oma kala-annokseni samoin kuin raikas alkusalaatti.

Erikoismaininta ihanista jälkiruuista. Suklaapallon sisällä oleva suklaamousse vei kielen mennessään kuin myös pistaasitorttunen, jollainen meidän piti mennä syömään seuraavana päivänä uudestaan. Kello 12 asti paikka tarjoilee vain aamiaismenuta.

Ravintolalla on loistava viinilista, eikä ihme, että se mainostaa heiltä löytyvän Kroatian parhaat viinit. Täällä sorruimme viinipulloon, joka maksoi ihan LIIKAA, mutta olihan se taivaallisen hyvää. Laseittain saatavien viinien valikoima on myös laaja.

Viihtyisä, trendikäs miljöö ja tosi mukavat tarjoilijat. Olisin voinut ottaa yhden niistä hauskoista pojista kotiin matkamuistoksi 🙂

Ravintolalla on useana iltana viikossa elävää musiikkia. Pöytävaraus kannattaa tehdä.

Zinfandel Food & Wine bar

Toinen hyvä viiniorientoitunut ravintola Splitissä. Harmittaa, että löysimme tämän ravintolan vasta viimeisenä iltana, sillä sen verran kiinnostava tuttavuus se oli.

Paikan tarjoilija (omistaja?) kertoi meille paljon asiantuntevaa tietoa Kroatian viineistä ja hänen viinisuosituksensa lunastivat lupaukset.

Söimme tässä paikassa vain leikkele/juustolautasen, jonka tuotteet tulivat lähialueen paikallisilta tuottajilta. Raaka-aineet olivat selvästi valittu huolella, joten tästä saattoi jo tehdä omat johtopäätökset ravintolan tasosta.

Paljon hyviä viinejä laseittain. Mukavan rento meininki.

Art i cok (c:n päällä pitäisi olla hattu, mutta en löytänyt mistä sen siihen saisin)

Uudehko melko edullinen ravintola vanhassa kaupungissa. Kiva sisustus ja mutkaton meininki, jota siivitti taustalla soiva letkeä jazz.

Lyhyt ruokalista, joka minusta lupaa aina hyvää. Ruoka olikin hyvin laitettua, vaikka en ymmärtänyt miksi kikherneitä piti laittaa vähän turhaan moneen paikkaan. Merenelävien salaatti oli raikasta ja mies kehui, ettei ollut koskaan syönyt yhtä hyvää ankkaa (vai oliko se hanhea?). Oma tonnikala-annokseni oli myös maukas.

Olisimme mielellämme ottaneet paikassa myös jälkiruokaa, mutta tarjoilijatyttö näytti olevan niin keskittynyt omaan kännykkäänsä, että päätimme mennä jälkiruualle toiseen paikkaan.

Villa Spiza

Tätä vanhan kaupungin ravintolaa en pysty suosittelemaan, sillä piskuinen paikka oli aina niin täysi ettemme sinne mahtuneet. Luin jostain, että tämä kotikutoinen dalmatialaisruuan ravintola on erityisesti paikallisten suosiossa. Lukemani mukaan ravintolasta saa hyvin valmistettua konstailematonta ja herkullista paikallisruokaa edulliseen hintaan.

Vaihtuva ruokalista löytyy käsin kirjoitettuna ravintolan ulkopuolelta. Paljon kalaa ja mereneläviä. Jos joku teistä tekee tämän ravintolan kanssa tuttavuutta, olisi mukava kuulla kokemuksianne. Käykää testaamassa, jos mahdutte sisään.

Vielä vinkki viininystävälle. Jos haluat ostaa laadukkaita paikallisviinejä tuliaisiksi kotiin, älä sorru vanhan kaupungin kujilta löytyviin ”matkamuistomyymälöihin”. Huomasimme, että viinien hinnoissa oli melkoisia lisäkertoimia.

Sen sijaan suuntaa Enoteca Terraan, joka on pieni viinikauppa lähellä Bacvicen uimarantaa. Tuolta sai mukavan läpileikkauksen Kroatian viinituotantoon ja hyvän valikoiman Kroatian eri alueiden viinejä. Tosin muutama tuliaispullo tarttui vielä Splitin lentokentältä, jossa pienuudestaan huolimatta paikallisviinejä oli melko hyvin tarjolla.

Onko sinulla kokemuksia Splitin ravintoloista? Jäikö joku ruokakokemus erityisesti mieleen?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Hvar – kuvat puhukoot puolestaan

Kun varmistui, että lennämme Kroatian Splitiin, sain päähänpiston, että lähdemme ihan ensimmäiseksi muutamaksi päiväksi läheiselle Hvarin saarelle. Ai miksi sinne?

Mieleeni jäi kummittelemaan jokin aika sitten lukemani lehtijuttu, jossa hehkutettiin palavasti tätä Adrianmeren pitkulaista saarta. Kaunis luonto sykähdyttää aina ja siksi halusin mennä itse ottamaan selvää onko Hvar niin kaunis kuin kerrottiin. Oli se.

Reilun tunnin lauttamatkan päässä Splitistä Hvarin saaren saman niminen kaupunki otti meidät aurinkoisesti vastaan. Paikka oli kuin suoraan matkailumainoksesta. Meri kimalteli turkoosina ja kirkkaana kuin lähdevesi. Ihmiset istuskelivat kiireettöminä rantakadun kuppiloissa. Tunnelma oli seesteinen, suorastaan pysähtynyt.

Vaikka elettiin vasta maaliskuun loppua, ihana aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja antoi jo vahvan lupauksen kesästä.

Maailman paras majoituspaikan isäntä oli vastassa ja kuljetti meidät maailman mukavimpaan loma-asuntoon. Kirjoittelen tästä myöhemmin, mutta mainittakoon jo tässä vaiheessa, että Hvarin apartementosvalintamme oli täysi kymppi.

Ei Hvarin kaupungissa mitään ihmeempiä nähtävyyksiä ollut. Kaupungin (puhuisin kyllä ennemmin kylästä) korkeimmalla kohtaa paistattelee Spanjola linnoitus, jonne kannattaa ehdottomasti kivuta. Jos ei muuten niin häikäisevien näköalojen vuoksi.

Minulle linnoitukset ovat kaikki vähän samanlaisia kivimuureja, mutta tässä linnoituksessa vietti aikaa mieluusti. Maisemat alas lahdelle olivat huikeat ja viimeistään täällä ylhäällä ymmärsi kuinka jumalaisen kaunis tämä osa Adrianmerta onkaan.

Jos haluat linnoitukselle, on oikeastaan ihan sama mitä vanhan kaupungin kujista lähdet taivaltamaan ylöspäin. Joka tapauksessa jossain vaiheessa näet kiviseiniin kiinnitettyjä kylttejä, jotka opastavat linnoitukselle johtavalle tielle. Itse nousimme jostain keskusaukion kieppeiltä.

Ylös saakka menee hyvä tie, joka kulkee osittain keskiaikaisen kaktuspuiston läpi. Itse nousu ei ainakaan meistä ollut mitenkään jyrkkä tai raskas. Ja jos väsyttää, matkan varrella oli penkkejä, mihin pysähtyä levähtämään. Ylhäällä odottaa myös mukava terassikahvila.

Hvarin kaupunkia on joissain matkailujutuissa verrattu Ibizaan ja Saint Tropeziin. Kesäsesongin aikaan kaupunki vetää nuorta porukkaa viettämään iloista bile- ja rantaelämää. Kuulemani mukaan kaupunginlahtea ympäröivät tuolloin tuhannet veneet.

Luulen, että maaliskuun lopun Hvar oli tälle täti-ihmiselle mieluisampi. Leppoisassa ja ystävällisessä kylätunnelmassa oli jotain kumman rauhoittavaa. Itsemme lisäksi vain jokunen satunnainen turisti tuli rantaraitilla vastaan.

Kaupunki alkoi vasta heräilemään talviunestaan. Paikkoja kunnosteltiin, loma-asuntoja remontoitiin ja uutta rakennettiin tulevaa sesonkia varten. Selvästikin tämä kaupunki elää turismille.

Niin mukavaa kuin turistikauden ulkopuolella onkin matkailla, sillä on aina kääntöpuolensa. Kaupungin lähes kaikki ravintolat olivat vielä kiinni. Rantakadulta löytyi kyllä kahviloita ja baareja, mutta varsinaisista ruokaravintoloista oli pulaa.

Löysimme ainoastaan pari hotellin ravintolaa, joista sai ruokaa. Haaveemme hyvistä merenantimista jäi ikävä kyllä nyt toteutumatta.

No, löysimme kyllä kolmannenkin avoinna olevan ravintolan, mutta paikan tarjoilija oli sen verran päissään, että katsoimme parhaimmaksi ottaa pitkät. Liekö tälle ravintolayrittäjälle jäänyt oma lomakausi vähän päälle?

Joka tapauksessa pääsimme nauttimaan täysillä rauhallisesta lomameiningistä. Kävelimme pitkin turkoosin lahden rantoja. Nukuimme päiväunia. Ihastelimme parvekkeeltamme avautuvia näkymiä. Maistelimme kroatialaisia viinejä. Ja ennen kaikkea nautimme loistavasta lomasäästä.

Kolme yötä tässä paikassa oli silti tarpeeksi. Hvar on kaunis, mutta ennen pitkää sitä alkaa kyllästyä samojen polkujen tallaamiseen. Aika oli jatkaa uusiin maisemiin. Tälle saarelle kannattaa kyllä ehdottomasti antaa päivä tai pari.

Vinkki: Hvarin keskustassa on hotelli Adriana, jonka ylimmän kerroksen baarista on hienot näköalat Hvarin kukkuloille ja satama-alueelle. Kiva paikka katsella illan pimenemistä ja valojen syttymistä vastapäisille kukkuloille.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Seitsemän asiaa, joita kannattaa tehdä Splitissä

Kroatian Split on kompaktin kokonsa vuoksi turistille helppo lomakaupunki. Kaikki matkaajalle merkittävä on kutakuinkin kävelyetäisyydellä. Vaikka rannat houkuttavat, 1700 vuotta vanhassa kaupungissa kannattaa tehdä muutakin. Tässä omat vinkkini:

1. Fiilistele antiikin ajoilla

Splitin merkittävin nähtävyys on Rooman keisari Diocletianuksen rakennuttama palatsialue. Mitään varsinaista palatsirakennusta 300-luvulla rakennetusta palatsista ei ole jäljellä. Nähtävyys käsittää lähinnä Peristilin aukion ympärillä olevia muurinpätkiä, seinämiä, pylväikköjä ja osia rakennuksen esiin kaivetuista pohjakerroksista. Alue on merkitty Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon.

En ole itse koskaan ollut mikään ”raunioiden” ystävä, mutta suosittelen ehdottomasti kiertelemään palatsialueella. Kierroksen voi aloittaa vaikka Peristilin aukiolta, joka on oikein viehättävä pieni keskusaukio. Aukion portaikoille on mukavaa istahtaa kahvikupposelle. Äkkiseltään tuntuu kuin istuisit Splitin sijaan Roomassa.

Aukiolle pääsee mm. rantabulevardilta ns. Pronssiportin ja matkamuistomyyjien valtaaman kellarikäytävän kautta. Heti portin jälkeen on mahdollisuus ostaa noin kuuden euron hintainen lippu, jolla pääsee tutustumaan vanhan palatsin esiin kaivettuihin pohjakerroksiin. Huomioi, että samalla lipulla pääset myös käytävän toisella puolen oleviin osiin.

Koska en ole mikään historiafriikki, voisinpa sanoa, ettei tuolla ollut minusta mitään ihmeempää nähtävää. Siltikin oli kiinnostavaa ”seikkailla” noissa ikiaikaisissa käytävissä ja kellareissa. Historian havinaa, jos ei muuta.

Palatsin eri osia kierrellessä kiinnitin huomiota paikallisasutukseen, joka oli hauskasti sulassa sovussa osana historiaa tihkuvaa miljöötä. Rintarinnan antiikin pylväitä ja ränsistyneitä, lähes asuinkelvottoman näköisiä rakennuksia.

2. Kiipeä kellotorniin

Parhaan näköalan Splitin kaupunkiin saat kiipeämällä Peristilin aukiolla olevaan kellotorniin. Voit ostaa liput joko pelkästään kellotorniin tai noin kuusi euroa maksavan yhdistelmälipun, jolla pääset tornin lisäksi tutustumaan viereiseen tuomiokirkkoon sekä vastapäiseen pieneen Jupiterin temppeliin. Tosin viimeksi mainitussa ei yhden patsaan ja kiviseinien lisäksi mielestäni mitään näkemistä ollut.

Ylös kellotorniin johtavat korkeat ja jyrkät portaat. Jos sinulla on vähänkään ongelmia jalkojesi kanssa, en suosittele kipuamista. Käytävä on kapoinen ja kaidetta ei ole kaikissa kohdin. Etenkin vilkkaimpana turistikautena kannattaa ruuhkaa välttääksesi mennä hyvissä ajoin aamulla tai myöhään illalla.

Näköalat ylhäältä yli kaupungin olivat niin hienot, että täällä kannattaa ehdottomasti käydä.

3. Lähde picnicille Marjanin puistoon

Aivan Splitin keskustan kupeessa on suurehko Marjan niminen metsäalue, jossa kulkee useita kävelyyn sopivia teitä.

Kun lähdet satama-alueelta nousemaan ylös Senjska-katua pitkin, päädyt portaiden päässä ensimmäiseksi pieneen kahvilaan, jonka terassi on oiva pysähdyspaikka kahvikupposelle ja kauniille maisemille.

Reitillä on joskus sijainnut pieni eläintarha, mutta paikka oli ainakin näin kevätaikaan suljettu. Alue näytti melkoisen ränsistyneeltä, joten ihmettelenpä onko täällä enää mitään toimintaa myöhemminkään kesällä. Toivon todellakin, ettei noihin häkkeihin enää mitään luontokappaletta vangittaisi.

Kauniina päivänä Marjan niemimaalla on mukava käyskennellä. Reppuun picnic-tarpeet, niin mikäpä on tuolla ylhäällä eväitä mutustellessa, viiniä siemaillessa ja näköaloja ihaillessa.

4. Tutustu Kroatian viineihin

Vaikka viininystävä olenkin, en ollut koskaan aiemmin törmännyt Kroatian viineihin missään. Tiesin, että maassa on jonkinlaista viinintuotantoa, mutta yllätys oli, että kroatialaiset viinit paljastuivat oikein kelpo sellaisiksi.

Vanhasta kaupungista löytyy useita viinibaareja, joista sai laajan valikoiman viinejä myös laseittain. Parhaimmillaan punaviinit olivat tummia, täyteläisiä ja tanniinisia. Suosikkirypäleiksemme erottuivat Plavac Mali ja Zinfandel, suosikkiviinialueeksi nousi Dingac.

Perusviinilasillisen sai noin 3,50 eurolla. Laadukkaampien ja hintavampien viinien hinnat olivat noin kuutisen euroa lasilliselta. Huomioi muuten, että maassa näytti olevan yleinen tapa, että viinilasillisen mitta oli vain 10 senttilitraa.

Kokeile vaikka Zinfandel- tai Bokeria-ravintoloita, joista molemmat ovat profiloituneet ruuan lisäksi myös viinibaareiksi. Loistavia viinejä laseittain ja asiantuntevaa palvelua. Anna tarjoilijan valita.

5. Osta kengät

Splitin vanhan kaupungin kujilla pisti silmiin lukuisten kenkäkauppojen määrä. Vaikka hinnat eivät olleet mitenkään erityisen halpoja, niin valikoimat olivat kovin ihastuttavia.

Pinnistin tahdonvoimani äärimmilleen pystyäkseni kieltäytymään noista houkutuksista. Koska haluan tänä vuonna tehdä vielä monta matkaa, pakko on panna jäitä hattuun ja pistää kaikenlainen shoppailu minimiin. Nyt harmittaa, sinne jäivät ne kesäiset ihanuudet. Tee sinä toisin, osta itsellesi ne unelmakengät.

6. Piipahda torilla

Diacletianuksen palatsin kupeessa on Splitin torialue. Vaikka ei torilta mitään tarvitsisikaan, minusta on aina mukavaa kierrellä eri maiden toreilla haistelemassa paikallista elämää.

Paikallisten vihannesten, hedelmien ja kukkien lisäksi torilta löytyy myös matkamuistomyymälöitä. Joukossa on aina myös jotain ihan käyttökelpoista. Splitin torilta löydät mm. uimatossuja, käsitöitä, laventeli- ja nahkatuotteita.

7. Tee risteily lähisaarille

Splitin ympärillä on useita kauniita saaria, joihin pääset kätevästi lauttaliikennettä hallinnoivan Jadrolinijan aluksilla. Liput laivoille ostetaan etukäteen satama-alueelta, josta löytyy varustamon toimistorakennus ja pieni lipunmyyntikoju.

Laivaliput olivat tosi edullisia. Itse matkustimme Hvarin saarelle, jonne oli reilun tunnin matka sekä Splitiä lähimmälle Bracin saarelle, jonne matka kesti 50 minuuttia. Yhdensuuntaiset matkat hengeltä olivat noin 3,50-5,50 euron välillä.

Liput voi ostaa myös netistä. Varustamolla on hyvät nettisivut, joista pääset katsomaan aikataulut ja lippuhinnat. http://www.jadrolinija.hr/en/ferry-croatia

Mainittakoon vielä, että hintaesimerkit ovat helmi-maaliskuun vaihteesta 2017.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Eriskummallinen majapaikka Splitissä

Tässä majoituskohteessa ei voi olla kuulematta historian havinaa.

Makasin olohuoneen sohvalla ja tuijottelin keskiaikaista puukattoa. Katolla oli ikää niin paljon, etten saattanut oikein ymmärtää. Millaista elämä olikaan 1200-luvulla, kun joku puuseppä tuota kattoa veisteli ja joku maalari kävi sen puupalkkeihin taiteilemassa kauniit ornamentit?

Ja tässä minä sitten tuijottelin yli 800 vuotta myöhemmin tuota luomusta, jota Unescon suojeluksessa alettiin remontoida 1900-luvun loppupuoliskolla. Minusta tämä oli aikamoisen ihmeellistä.

Kroatian Splitin majapaikkamme oli varmasti yksi eriskummallisimmista huoneistoista, joissa olen matkoillani yöpynyt. Kyse oli Unescon suojelemasta Grisogonon aatelissuvun kaupunkitalosta, joka sijaitsee vanhan kaupungin ytimessä Peristilin aukion kulmauksessa.

Aika mielenkiintoista on ollut talon naapuristokin. Vastapäisessä talossa nimittäin eleli aikoinaan keisari Diocletianus, joka rakennutti vuoden 300 tienoilla itselleen kokonaisen palatsialueen eläkepäiviään varten. Ja tähän samalle palatsipihalle Grisogonot sitten rakennuttivat oman talonsa 900 vuotta myöhemmin.

Aina kun avasin aukiolle päin olevan ikkunan, minun teki mieli vilkuttaa kuninkaallisesti aukiolla parveileville turisteille. Prinsessa Anne täältä palatsista, hyvää päivää.

Vaikka huoneistomme oli kaikin puolin kiinnostava ja tunnelmaltaan viihtyisä, pari asiaa majapaikassamme silti häiritsi. Ei niinkään loma-asumisen vuoksi, vaan itse hienon rakennuskokonaisuuden kannalta.

Lattian halpa laminaatti ei tehnyt oikeutta kauniille kiviseinille eikä vanhaa Murano-lasia oleville ikkunoille puhumattakaan upeasta katosta. Kaikkein häritsevin elementti oli olohuoneen nurkkaan rakennettu omituinen kyhäelmä, jonka suojissa sijaitsi kylpyhuone ja minikeittiö. Eikö mitään kauniimpaa ja sopivampaa rakennusratkaisua tuohon voitu keksiä lastulevykauhistuksen sijaan?

Muutenhan huoneisto oli oikein viehko ja tilava. Makuuhuone sijaitsi eteisen toisella puolella muutaman portaan alemmalla tasolla. Tosin, jos olet kovin herkkä metelille, tämä ei ole sinun kohteesi. Ikkunoissa ei ollut äänieristystä, joten kadulta kuuluva meteli kuului sisälle melko voimakkaasti.

Päiväaikaa sisälle kantautuvat äänet eivät meitä juuri haitanneet ja iltaisin oli kiva kuunnella aukiolla soittelevaa kitaristia laulamassa klassikkobiisejä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä äänekkäät bileporukat sen sijaan valvottivat aina aamutunneille asti. Ja heti aamusta kello kuusi viereinen kellotorni toivotti hyvää huomenta turhan tuhdilla kaikupohjalla.

Huoneiston sijainti vanhan kaupungin ytimessä oli loistava. Rantabulevardin ja vanhan kaupungin sokkeloiset kujat, pikku putiikit ja kivat ravintolat olivat aivan likellä. Tässä kohtaa aina muistaa, miksi kaupungissa on mukavaa asustella kaiken ytimessä. Mukavaa oli myös, että majoituspaikka sijaitsi vain lyhyen kävelymatkan päässä satamasta ja lentokenttäbussista.

Yövyimme tässä Grisogono Palace Luxury Apartmentissa maalis-huhtikuun vaihteessa. Näin vilkkaimman turistikauden ulkopuolella vuorokausihinta oli 115 euroa aamiaisella, joka tarjoiltiin samassa rakennuksessa olevassa Lvxor-ravintolassa (kuva alla).

Vähän ärsyttävää oli, että majoituksen pystyi maksamaan vain käteisellä, mutta onneksi pankkiautomaatti löytyi ihan rakennuksen vierestä. Kaikin puolin mielenkiintoinen majoitusvaihtoehto.

Grisogono Palace Luxury Apartment löytyy mm. booking.comin sivuilta.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Alkupalat Splitistä – tälle kaupungille pelkkää peukkua

Kun samaan pakettiin pannaan tunnelmallinen vanha kaupunki, kesäkelit maaliskuussa, merenranta, suotuisa hintataso, ystävällistä palvelua, hyvää ruokaa ja laadukkaita paikallisia viinejä, lopputulos voi olla vain onnistunut loma.

Halvoista lentolipuista hullaantuneina päädyimme maaliskuun lopulla Kroatian Splitiin Adrianmeren rannalle. Norwegian otti ennakkoa tulevaan kauteen ja aloitti suorat reittilennot Helsingistä jo ennen varsinaisen lomasesongin alkua.

Tämä kannatti. Split näytti maalis-huhtikuun vaihteessa parhaat puolensa ilman ruuhkaisia rantakatuja ja vanhan kaupungin kujille ahtautuneita tutistimassoja. Vaikka rantabulevardilla ja terasseilla elämää piisasi, siltikin katukuvaa leimasi enemmän paikallinen puheensorina.

Sään puolesta meillä oli tällä kertaa onnea, sillä lomaviikkomme aikana aurinko jaksoi paistaa pilvettömältä taivaalta joka ikinen päivä. Mereltä puhaltavasta tuulesta saattoi hieman aistia keväistä koleutta, mutta auringossa lämpötilat kipusivat päivisin 20 paremmalle puolelle. Täydellinen sää kaupunkilomalle.

En oikein etukäteen tiennyt, mitä Splitiltä saattoi odottaa. Olisiko se enemmän ranta- vai kaupunkikohde? Paikallinen vai vahvasti turistikohteeksi muokkautunut?

Split oli minusta tätä kaikkea. Ehkäpä juuri kaupungin monipuolisuus on nostanut Splitin nousevaksi matkakohteeksi.

Splitin vanhan kaupungin ykkösnähtävyys, keisari Diocletianuksen palatsin rauniot, saivat tuntemaan, että olisin ennemminkin kuljeskellut Roomassa antiikin aikaisten muistomerkkien jäljillä. Vanhan kaupungin kapoisat kujat ja lukuisat aukiot monine kuppiloineen toivat taas mieleen minkä tahansa Italian kaupungin piazzan tai espanjalaisen plazan.

Splitin laitamilla olevilla rannoilla päivää paistattelevat auringonpalvelijat veivät mielikuvan Euroopan eteläisimpiin osiin. Vaikka merivesi oli meille tähän aikaan vuodesta liian kylmää pulahtamiseen, nautinnollista oli kävellä pitkin turkoosinvärisen meren rantoja. Ja kyllähän me käveltiinkin.

Splitin ydinkeskusta on kompaktin kokoinen ja turistille kaikki merkittävä on kävelyetäisyydellä. Jos Splitin maisemat rupeavat kyllästyttämään, on helppoa hypätä jollekin lukuisista saaristolautoista ja valita retkikohteeksi joku kauniista lähisaarista. Hvar ja Braç tulivat meille tutuiksi.

Kroatia yllätti myös viinimaan ominaisuudessa. Tiesin, että Kroatiassa viljellään viiniä, mutta en muista, että olisin koskaan aiemmin niihin missään törmännyt. Tuli ihan löytöretkeilijäfiilis löytäessämme meille aivan uuden viinimaan. Vaikka Kroatian viinintuotanto on pientä, joukosta löytyi jo ihan pintaraapaisulla joitain helmiä. Yllätys oli, että Kroatia tuottaa myös omia kuohuviinejä.

Split ei jättänyt kylmäksi ruuankaan suhteen. Vaikka kokemuksemme rajoittuivat vain muutamaan päivään, tästä pystyi jo päättelemään, että yritystä ruokapuolella on. Harmittamaan jäi vain, että niin moni kiinnostava paikka jäi kokematta. Joskus toivoisi matkoilla omistavansa varamahan.

Hyvää ruokaa, laadukkaita viinejä ja poikkeuksellisen ystävällistä palvelua, siinäpä myös kolme tekijää, miksi Splitiin oli helppo rakastua.

Joku kysyi Facebookin puolella Kroatian hintatasosta. En tiedä oliko hinnoissa tähän aikaan vuodesta vielä ns. ”low-season-hinnoittelua”, mutta niin majoituksen, pääsylippujen, matkalippujen kuin ravintolahintojen taso oli Suomea halvempaa. Kirjoittelen myöhemmin blogijutun, jossa kerron vähän käytännön esimerkkejä Kroatian hintatasosta sekä jaan muutaman hyväksi havaitun ravintola- ja nähtävyysvinkin.

Ymmärränpä nyt hyvin, miksi Kroatian matkailu on valtaisassa nousussa. Meillekin Kroatia kolahti, ainakin siltä pieneltä osalta, mitä viikon aikana ennätimme katsastamaan. Jos Kroatia kiinnostaa, pysykää kuulolla. Splitistä ja lähisaarista Hvarista ja Braçista tulossa lähipäivinä lisää tarinaa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.