Monthly Archives

tammikuu 2017

Erarta – tuntematon Pietarin taidemuseo, josta tuli suosikkini

Mitä! Nykytaiteen museo neuvostohenkisessä stalinismin ajan rakennuksessa? Pietarin nykytaiteen museo Erarta ensin hämmensi, sitten ihastutti.

Noustessani venäläisen nykytaiteenmuseo Erartan graniittiportaita olin kieltämättä hieman epäluuloinen. Millainen nykytaiteen museo voi valita toimitiloikseen tällaisen rakennuskummajaisen? Eikö nykytaiteen museon pitäisi olla modernissa, arkkitehtuuriltaan selkeälinjaisessa rakennuksessa?

”On kuin tulisi viiden tähden turkkilaisen hotellin aulaan”, kirjoitti kuulema eräs pietarilaistoimittaja 2010 avautuneen taidemuseon avajaisten yhteydessä. Museo sai muutenkin kriitikoilta melkoista arvostelua kokoelmiensa kirjavuudesta, taiteen tasosta ja linjattomuudesta.

erarta

Vaan yleisö tykkäsi. Sanoista Era (aika) ja Arta (taide) koostuvan Erartan visio on tuoda venäläinen nykytaide lähelle ihmisiä, tarjota jokaiselle jotakin ja siinä se on ilmiselvästi onnistunut. Tripadvisor on nostanut Erartan Pietarin 10 mielenkiintoisimman museon joukkoon. Hieno saavutus ottaen huomioon kuinka paljon Pietarissa on taidemuseotarjontaa.

Erarta on helppo, yleisöystävällinen museo, vaikket olisikaan mikään vannoutunut nykytaiteen ystävä. 2300 työtä yli 250 venäläiseltä taiteilijalta tarjoavat melkoisen kirjon eri tyylisuuntia ja taidemuotoja.

IMG_0624IMG_0623IMG_0645 (1)erarta8IMG_0640IMG_1739

Jo omistuspohjaltaan Erarta on kummajainen Venäjän museomaailmassa. Maan suurimmat taidemuseot ovat pääosin valtio-omisteisia, mutta Erarta on puhtaasti yksityisomistuksessa.

Museota hallinnoivan säätiön takaa löytyy liikenainen ja intohimoinen taiteenkerääjä Marina Varvarina. Hän alkoi jo 90-luvulla kerätä taidetta miehensä Dmitri Varvarinin kanssa, joka oli maassa vaikutusvaltainen poliitikko ja liikemies. 2010 hänet kuitenkin murhattiin kotinsa edustalla ilman, että murhaajaa saatiin koskaan kiinni. Marina Varvarina asuu tätä nykyä Lontoossa ja hoitaa sieltä käsin silmäteräänsä Erartaa.

Erartassa on taidetta viidessä kerroksessa, 10 000 m2:n alueella. Toisessa siivessä ovat museon pysyvät näyttelyt ja toisessa vaihtuvat näyttelyt, joita käyntihetkellämme olikin yllättävän monta. Museoesitteen mukaan Erartassa on aina kahdeksan erilaista ulkopuolista näyttelyä, jotka vaihtuvat kolmen kuukauden välein.

Minusta mielenkiintoisin vaihtuvista näyttelyistä oli ”Glorious World of Fellini” -näyttely, jossa oli esillä puvustuksia ja rekvisiittaa Fellinin merkittävimmistä elokuvista La dolce vitasta Casanovaan (12.2.2017 saakka).

IMG_0558

Toinen vaikutuksen tehneistä näyttelyistä oli ”The Light of Tibet”, Alexander Dymnikovin mustavalkoisten valokuvien näyttely (3.4.2017 saakka). Herkkiä ja puhuttelevia kuvia luonnosta ja vuoristokansan ankarasta elämästä äärioloissa. Valokuvissa oli hyvin intensiivinen ote. Tuli tunne, että ne imaisevat katsojan sisään kuvan maailmaan.

erartaphoto

Vaikka Erartan osalta puhutaankin nykytaiteesta, jonkinlainen hienoinen konservatismi töitä leimaa. Hurjimmat kokeilut puuttuivat. Ehkä juuri siksi tykkäsinkin tästä museosta niin paljon, sillä muiden nykytaiteenmuseoiden tapaan minulle ei tullut kertaakaan mieleen, että mukana on ”taidetta taiteen vuoksi” töitä. Sen verran juntti taidemuseokävijä olen, etten oikein aina ymmärrä sitä, että taiteeksi voidaan kutsua ihan mitä skeidaa vaan.

Erartassa kiinnittyi huomio ennemminkin venäläisten taiteilijoiden tekniseen taitavuuteen. Teoksissa oli voimakkaasti aistittavissa historian vaikeiden aikojen vaikutus. Ilmaisu oli paikoin syvää, tunnepitoista ja puhuttelevaa, jopa terapeuttista.

Jos nyt jotain arvostelisi, niin ihan en ymmärtänyt moniin tauluihin mielestäni sopimattomia kultakehyksiä. Ehkä tässä tuli esille jollain tasolla venäläinen mieltymys ja makumaailma.

erarta7erarta3erarta4erarta2

Oman mielenkiintonsa taiteilijoiden töihin tuo neuvostoaika. 50 vuoden ajan maan taide-elämän on pitänyt palvella vain yhteiskunnallisia pyrkimyksiä ja valtiollista propagandakoneistoa. Tuon ajan taide kokoelmasta puuttuu, mutta sitäkin enemmän mukana on yhteiskuntakriittisiä, kantaaottavia ja symbolisia teoksia.

IMG_0586IMG_0588erarta5

Jos vierailet Erartassa, älä ohita pohjakerroksen ravintolaa, joka ilmiselvästi tekee taidetta ruuallaan. Annokset olivat kauniita ja herkullisia, eivätkä edes mitenkään pahan hintaisia.

IMG_1741IMG_0446IMG_0447IMG_1743

Museon kolmannessa kerroksessa on myös kivasti sisustettu kahvila, jonka leivostiskiä kävimme vähän kuolaamassa. Suosittelen käymään myös alakerran taidemyymälässä, josta löytyi kaikkea kivaa kotiin viemiseksi, esim. koruja, keramiikkaa ja pieniä taide-esineitä. Hinnat olivat muuten erittäin kohtuullisia.

IMG_0578IMG_1737

Erarta järjestää tiloissaan viikottain myös erilaisia konsertteja, joten museon webbisivuilta kannattaa tarkastaa onko ohjelmassa mitään kiinnostavaa.

Museossa vierähti helposti muutama tunti kaikkea kiinnostavaa tutkaillessa. Erarta nousi ehdottomasti suosikkimuseoideni joukkoon. Näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja löysin annista paljon visuaalista viehättävyyttä ja tunnepitoista ilmaisua. Tulee mentyä varmasti toistamiseen. Ensi kerralla pitää ehdottomasti käydä kokemassa myös U-teemahuoneet, joissa sukelletaan nykytekniikan avulla hetkeksi eri maailmoihin.

Erartan taidemuseo sijaitsee Pietarin Vasilinsaarella, kävelymatkan päässä esimerkiksi Solo Sokos Hotel Vasilievskystä.

https://www.erarta.com/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Voi Pietari, mitä kulttuuria!

Reilu kolme tuntia Helsingistä ja maailman huipputason kulttuuritarjonta on ulottuvillasi.

Vuosi sitten sanoin, etten ole pätkääkään kiinnostunut Venäjästä matkailumaana. Sitten lähdin blogiyhteistyömatkalle St. Peter Linen risteilyllä Helsingistä Pietariin. Kiinnostus heräsi ja nyt on takana kolmas Pietarin matka vuoden sisään. Venäjä kiehtoo, jos sitten samalla hämmentää.

Pietari on kulttuurikaupunki isolla koolla. Kulttuurin ystävää hemmotellaan maailman suurimmilla museoilla, käsittämättömän laajoilla taidekokoelmilla sekä korkeatasoisella konsertti- ja balettitarjonnalla. Euroopan neljänneksi suurimman kaupungin koukuttava kulttuuritarjonta on vain lyhyen junamatkan päässä. Mutta pidä pääsi kylmänä, kulttuuriähkyn vaara on suuri.

”From Russia with love” -kortti ja hedelmäkori hotellihuoneessamme toivottivat meidät tervetulleiksi.IMG_0391

Junalla kotoisaan Sokos Hotelliin

Pietariin kulkevan Allegro-junan kyytiin pääsee Helsingistä, Lahdesta, Kouvolasta ja Vainikkalasta. Ystäväni kanssa nousimme junaan Vainikkalasta, josta vain 1 ½ tunnin junamatka sujui rattoisasti skumppaa siemaillen. Kahden täti-ihmisen kulttuuriviikonloppu alkoi siis hyvissä merkeissä.

Ja hyvissä merkeissä se jatkuikin. Pienen eksymisen seikkailun jälkeen selvisimme metrolla hotelliimme Solo Sokos Hotel Vasilievskyyn. Tuntui vähän hullulta, mutta samalla kotoisalta, päätyä keskelle suurta Pietaria tuttuun ja turvalliseen Sokos-hotelliketjun majapaikkaan.

Solos Sokos Hotel Vasilievsky kutkutti visualistia jo ala-aulasta lähtien. Hotelli profiloi itseään teemalla ”The House of arts and culture” ja jonkinlainen nuorten taitelijoiden mesenaatti hotelli näytti olevankin. Hotelli tekee yhteistyötä nykytaiteenmuseo Erartan kanssa ja järjestää tiloissaan vaihtuvia taidenäyttelyitä. Patsaita, maalauksia ja valokuvia hotellista löytyikin vähän joka puolelta. Itseäni viehättivät erityisesti Fedor Krushelnitskin kiinnostavat metallipatsaat.

Ei vain hotelli, myös taidenäyttely. IMG_0688IMG_0709IMG_1768IMG_0699IMG_0695

Superior-tason huoneemme ilahdutti pirteän punaisella sisustuksellaan ja kodikkaalla raikkaudellaan. Huoneemme oli mukavan tilava ja minulle nuhanenälle erinomaista oli, että lattia oli laminaattia kokolattiamaton sijaan.

Huoneen punaisella plyysisohvalla olisi viihtynyt pidempäänkin kuohuvan merkeissä, mutta metropolin moninaiset mahdollisuudet vetivät tällä kertaa pidemmän korren.

Huoneemme oli puettu lämminsävyisiin väreihin.IMG_1693 (1)IMG_1694IMG_1709

Taidemuseoiden ytimessä

Solo Sokos Hotel Vasilievskyltä jaksoi ydinkeskustaan kävelläkin (esim. pääkatu Nevsky Prospektille), mutta näppärimmin matka taittui metrolla. Pietarin metro on nopea ja halpa sekä yllättävän turvallisen tuntuinen ja siisti.

Vähän etukäteen jännitin uskaltaako Pietarissa metroa ylipäätään käyttää. Ehdottomasti uskaltaa! Metro on tämän suurkaupungin kätevin, nopein ja halvin tapa liikkua. Yhden matkan hinta oli vain 45 ruplaa eli noin 70 senttiä. Lähimmälle Vasileostrovskajan metroasemalle oli hotelliltamme kävelymatkaa vajaa kymmenen minuuttia.

Todellinen metro, matkaa maan alle jopa yli 100 metriä.IMG_1744

Hotellin aamiaisen erikoisuus oli samovaarissa haudutettu tee, jäissä olevaa skumppaa väheksymättä 🙂IMG_0691IMG_1726

Taiteen ystävälle hotelli Vasilievskyn sijainti on erinomainen. Jos olet vähänkään tottunut kävelemään, Eremitaasi, Talvipalatsi, Erartan nykytaiteenmuseo ja Iisakin kirkko ovat sopivalla kävelyetäisyydellä.

Neva-joki oli aivan hotellimme läheisyydessä ja mietiskelinkin, miten mukavaa kesäaikaan on kuljeskella joen vartta ja jokea ylittäviä siltoja pitkin ydinkeskustaan. Toisaalta tämä talven kylmin aika on oivallinen ajankohta pyhitettäväksi juuri museoille ja teatterille. Sekä matkalippujen että hotellien hinnat ovat kesää selvästi edullisemmat.

Vasilievskystä löytyi viihtyisiä loungeja oleskeluun tai vaikka shakin peluuseen.IMG_0506IMG_0514IMG_0515IMG_0520

Balettia ja vanhan ajan charmia

Niin, mitä me kaksi täti-ihmistä sitten Pietarissa teimme? Sen lisäksi, että söimme hyvin (saattoi siinä nyt muutama kuohuvakin kulua ja muutama leivos siinä sivussa) nautiskelimme suunnattomasti kokemistamme kulttuurielämyksistä.

Baletin kauneus on viehättänyt minua aina. Kun huomasin, että Pietarin vanhimmassa ooppera- ja balettiteatterissa Mikhailovskyssa esitettiin matkamme aikana iki-ihanainen Joutsenlampi, oli pakko saada liput tuohon esitykseen.

Luin jostain, että Solo Sokos Hotel Vasilievsky tekee yhteistyötä Mikhailovsky teatterin kanssa, joten otin yhteyttä suoraan hotelliin. Hotellin kautta lippujen saaminen onnistui hienosti; vastaanotossa meitä odottivat balettiliput perjantai-illan näytökseen paraatipaikoille. Henkilökunta oli kerrassaan avuliasta auttamaan kaikessa mahdollisessa.

Mikhailovskyn teatteri oli juuri niin hienostunut kuin osasin odottaa.IMG_0671IMG_0673

Voi Luoja kuinka nautinkaan tuosta esityksestä. Tuskin on edes tarpeen sanoa, että venäläisen baletin taso on huikeaa. En pysty sanomaan, näinkö maailman parasta balettia, mutta ainakin hyvin korkeatasoista sellaista. Suurissa joukkokohtauksissa sai ihastella sirojen balleriinojen liitelyä ja saumatonta yhteenhioutunutta tanssia lavan täydeltä. Tyllihameisia tanssijoita tuntui olevan puolet enemmän kuin aiemmin näkemässäni Joutsenlammen versiossa.

Oma lisänsä tähän nautintoon toi Mikhailovsky-teatterin intiimi ilmapiiri ja vanhan ajan charmikkuus. Kultakoristeiset parvet, paksulla sametilla verhotut aitiot ja kristallikruunut edustivat juuri sitä vanhaa teatteri-idylliä, mitä tulimme hakemaan. En voinut olla ihastelematta myöskään venäläisten naisten ja lasten kaunista juhlapukeutumista.

IMG_0684IMG_0668

Venäläisen nykytaiteen monet kasvot

Toisen taide-elämyksen meille tarjosi venäläisen nykytaiteen museo Erarta. Kirjoittelen tästä mielenkiintoisesta museokäynnistä myöhemmin oman blogijutun. Yllätyksekseni museo olikin melkoinen tuntematon helmi Pietarin runsaassa taidemuseotarjonnassa.

Ystäväni korkeakulttuurin lumoissa.IMG_0442

Hotellihuoneessamme meitä odottivat punainen sohva, punaiset kylpytakit ja jääkaapissa vaaleanpunainen champanskoje. Kietouduimme peittojemme suojiin, kertailimme viikonlopun tapahtumia ja huokailimme näkemämme kauneuden perään. Tällaisia matkoja vain tyttöjen kesken tarvitsen ehdottomasti lisää.

Matka toteutettiin yhdessä Solo Sokos Hotel Vasilievskyn kanssa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Nizzassa värillä on väliä

Voiko missään maailmankolkassa hattaran värinen kerrostalo olla tyylikäs. Nizzassa voi.

Kirjoittelin aiemmin Nizzan matkan ruokakokemuksistani. Toinen asia, millä tässä kaupungissa voi herkutella ovat värit. Hauskat karkkiväriset rakennukset hehkuvat Välimeren auringossa kuin nauraisivat hyväntuulisesti ohikulkijalle. Talot näyttävät siltä kuin olisivat päällystetty eri värisellä marsipaanimassalla ja  kieltämättä väreistä tuli mieleen myös paikallisen herkkukaupan macaron-lajitelma.

Katujen ja aukioiden varsilla on sulassa sovussa vieri vieressä keltaista, vaaleanpunaista ja oranssia kiviseinää.  Ja tätä väri-iloittelua täydentävät vielä vihreät ja siniset ikkunaluukut. Katukuvasta tuli väkisinkin hyvälle tuulelle.

Minkään valtakunnan julkisivulautakunnat eivät varmastikaan ole olleet päättämässä kaupungin rakennusten värimaailmasta. Aikojen kuluessa jokainen on ilmeisesti saanut maalata talonsa juuri sen väriseksi kuin on hyvältä tuntunut. Ja jostain kumman syystä moni on halunnut ehostaa elinympäristöään juuri makeilla karkkiväreillä. Liekö vaikutusta jatkuvasti paistavalla auringolla tai Välimeren välkehtivällä kirkkaudella?

Nizza1nizza6nizza7

Luulisi, että tämä värien sekamelska näyttäisi rauhattomalta ja mauttomalta. Lopputulos on kuitenkin aivan päinvastainen. Voimakkaat värit sointuvat vaan jotenkin kumman hyvin toisiinsa.

Kaupungin katukuva näyttää värikylläisyydessään samalla hulvattomalta ja samalla hienostuneelta. Ranskalainen eleganssi ja tyylitaju on ikäänkuin yhdistetty etelämaalaiseen suurpiirteisyyteen ja tunteenpaloon. Kaiken yllä lämmin Välimeren valo vain korostaa värien voimaa. Très chic!

Oli hauska huomata kuinka nizzalaiset ovat vieneet värimaailmansa vielä astetta pidemmälle. Samat värit toistuvat niin ravintoloiden kuin kauppojen sisustuksissa, tuotepakkauksissa ja jopa tuotteissa. Aivan kuin elinympäristöön suhtauduttaisiin pieni pilke silmäkulmassa, mutta toisaalta niin, että jokainen pienikin yksityiskohta on haluttu pukea nizzalaisväreihin. Värillä on väliä ja sitä pitää ehdottomasti olla. Nizzanroosaa, poltettua oranssia, auringonkukankeltaista tai laventelinsinistä.

Katsokaapa näitä Nizzasta ottamiani kuvia. Aika hyväntuulista väriterapiaa eikö vaan?

nizza4Nizza2nizza5nizza8

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Lähde fiilistelemään matkamessuille – osallistu arvontaan ja voita liput kahdelle

Maailma on jälleen lautasella Matka2017 messuilla Helsingin Messukeskuksessa 20.-22.1. Olen samaan aikaan blogimatkalla Pietarissa, mutta onneksi ennätän sentään sunnuntaille tutkailemaan messujen antia.

Oma suosikkini Espanja on tänäkin vuonna mukana melko laajalla tarjonnalla. Pidän erinomaisena asiana sitä, että maan eri alueet kuten Andalusia, Galicia, Valencia ja Katalonia ovat mukana omilla osastoillaan. Espanja on niin erilainen riippuen siitä mihin päin maata matkustaa. Sunnuntain ohjelmassa näyttää olevan myös mielenkiintoinen luento, jossa Barcelonan asiantuntijat antavat matkavinkkejä lempikaupunkiini.

Muista maista itseäni kiinnostavat erityisesti Portugali ja Islanti, jotka ovat niin ikään aika edustavasti mukana. Ja tietysti tuo suuri haaveeni Argentiina. Sunnuntain aamupäivän ohjelmasta bongasin Argentiinan rytmit -esityksen. Onhan luvassa argentiinalaista tangoa, onhan? Haluaisin olla iltapäivällä kuulolla myös ”Mitä haluat tietää Argentiinasta” -keskustelutilaisuudessa.

Enkä laittaisi yhtään hanttiin, jos löytäisin sellaisen mukavahintaisen lento- tai majoitustarjouksen 🙂 Ja toki bloggaajana kiinnostavat aina tutustumismahdollisuudet uusiin kohteisiin blogiyhteistyön merkeissä.

Nämä matkamessut eivät varmasti jätä kotimaan matkailun ystävääkään kylmäksi. Laskin, että messuilla on yhteensä yli 400 näytteilleasettajaa Suomesta. Eiköhän tästä tarjonnasta löydy jokaiselle jotain.

Lähde sinäkin fiilistelemään matkamessuille ja hakemaan asiantuntijoilta tietoa matkakohteista, jotka kiinnostavat.

Jos olet onnekas, voit voittaa messuille vapaaliput kahdelle sekä toivomasi Mondon kaupunkioppaan. Osallistu arvontaan Facebookissa tykkäämällä Samppanjaa muovimukista -blogin FB-sivusta ja kerro, minkä Mondon kaupunkioppaan haluaisit. Arvonta suoritetaan 15.1.2017 klo 16. Liput lähetetään pikimmiten postissa ja toivomasi kirja seuraa perässä.

Täältä pääset arvontaan: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

 

Matka

Fuengirola on saanut oman gastrotorin

On ilmeisesti jäänyt joulusta syöminen sen verran päälle, että tekee mieli kirjoitella enemmänkin ruoka-aiheisia juttuja. Kelasin tuossa äskettäin joulukuisia kuvia Costa del Solin matkaltamme ja muistin mukavan ruokapaikan Fuengirolasta.

Reissatessani eri puolilla Espanjaa olen törmäillyt etenkin suuremmissa kaupungeissa ns. gastrotoreihin. Kyse on pääosin entisiin kauppahalleihin rakennetuista ruokatoreista, joissa on erilaisia pieniä herkkukeitaita, ravintoloita, baareja ja kahviloita. Tarjolla olevasta annista voi koota mieleisensä kokonaisuuden ja nauttia ateriansa ja juomansa missä tahansa hallirakennuksen pöydistä.

Ilokseni huomasin, että Fuengirolan keskusta oli saanut viime vuoden alkupuoliskolla oman ruokatorinsa Gastromercado Galerían. Tällä hetkellä torin tarjonnasta huolehtii 12 standiä, joista löytyy mm. tapaksia, mereneläviä, sushia, tuorepastaa, hampurilaisia, Iberico-kinkkua, juustoja, leivonnaisia, unohtamatta tietenkään espanjalaisia viinejä.

IMG_0370IMG_0304IMG_0366

Lähiruoka tuntui täälläkin olevan kunniassaan. Syömämme katkaravut ”gambas pil pil”, kokolihahampurilaiset ja jälkiruokaleivokset olivat kaikki kerrassaan herkullisia. Erityisesti hampurilaiset olivat niin maukkaita, että lihanhimossa jäivät kuvaamatta. Kyseisen lihakaupan Primeatin tuotteet näyttivät muutenkin aikamoisen herkullisilta. Mukava lisä olivat ns. tapaksiksi sopivat minihampurilaiset.

Hintataso oli ehkä lähempänä keskitasoa, ei hirmu halpaa, muttei mitenkään kallistakaan tasoon nähden. Annokset valmistettiin tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista. Monella kojulla näytti olevan päivän tarjouksia.

IMG_0367IMG_0369IMG_0372

Galería on mukava ja eläväinen paikka myös piipahtaa pelkästään lasilliselle. Torilta löytyi niin viinibaari kuin erillinen drinkkibaari.

Halliin on sisäänkäynti molemmista päädyistä sekä Calle de Espanalta että Calle de Cervantesilta. Gastromercado Galería on avoinna joka päivä sunnuntaista torstaihin klo 12-24, perjantaisin ja lauantaisin klo 12-01.

Fuengirolan ”oikea” keskusta on muutenkin hyvästä ruuasta kiinnostuneelle matkaajalle oiva alue. Plaza Chinorrosin ja Plaza de la Constitutionin aukioiden ympäristöstä löytyy paljon paikallisia ravintoloita, joissa on hyvä hintalaatusuhde. Jos olet lounasaikaan liikkeellä (ennen klo 16:sta) tutkaile erityisesti ”Menu del día” tarjontaa eli päivän lounasmenuita. Kolmen ruokalajin lounas viineineen irtoaa usein hyvin kohtuulliseen hintaan.

http://mercadolagaleria.com/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Huono ruoka, paha mieli – miten valita matkalla hyvä ruokapaikka

Jos iän mukana on tullut opittua, ettei ole sama mihin matkoilla päänsä kallistaa, on tullut opittua myös, ettei ole sama mitä suuhunsa pistää. Hyvä ruoka ja uudet ruokakokemukset ovat minulle merkittävä osa matkaelämystä. Ja niin se vaan on, että hyvä ruoka voi pelastaa huononkin matkapäivän.

Myönnetään, olen matkoilla tosi kriittinen ruokapaikkaa valittaessa. Joskus toivoisin olevani niitä ihmisiä, jotka menevät vain lähimpään ravintolaan, syövät vatsansa täyteen ja ovat tyytyväisiä.

Sen sijaan minun on kierrettävä ainakin muutaman lähikorttelin verran, tutkittava tarkoin jokaisen vähänkään kiinnostavan ravintolan ruokalista, kurkittava sisään ja tehtävä pika-analyysi. Usein sillä seurauksella, että tunnin kävelyn jälkeen palataan siihen ensimmäiseen ravintolaan….

Kun vieraassa paikassa randomina valitsee ruokapaikkaa, melkoista hakuammuntaahan se on. Joskus kokee karvaan pettymyksen, joskus taas tekee todellisen löydön. Kun ruoka on jumalaisen hyvää, maut mietittyjä, annokset visuaalisesti kauniita, tarjoilu ystävällistä ja miljöö miellyttävä, tuntee tehneensä sen nappivalinnan. Ja ennen kaikkea saaneensa taas yhden ihanan matkakokemuksen. Parasta tietysti, jos tämä kombo ei myöskään maksa mansikoita.

Juuri siksi kannattaa nähdä vähän vaivaa ja ”metsästää” sitä unelmaravintolaa. Ehkä tämä onkin yksi nykyaikainen ilmentymä metsästäjäkansan geeniperimästä 🙂

severyanin2

Onko olemassa sitten mitään kriteerejä, joilla välttää tekemästä niitä suurimpia virhevalintoja? Väitän, että on. Parannat ainakin mahdollisuuksiasi tehdä parempia ravintolalöytöjä, jos kiinnität huomiota seuraaviin seikkoihin:

Sisäänheittäjät

Hyvällä ravintolalla on henkilökunnalle muuta käyttöä kuin seisottaa heitä kadulla pysäyttämässä ohikulkijoita. Hyvä ravintola ei tarvitse sisäänheittäjää, sinne osataan hakeutua muutenkin.

Kuvalliset ruokalistat

Jokainen meistä tunnistaa lomakohteiden ruokalistat, joissa annosten kuvat löytyvät vierestä. Hmmm, kyllähän se toki helpottaa valintaa, mutta kuvissa annokset ovat usein kaukana todellisuudesta. Tai sitten ne ovat niitä perustylsiä pihvi & ranskalaiset mättölautasia.

Jos ravintolassa on sisäänheittäjä, siellä on usein myös ravintolan edustalla selattavissa kuvallinen ruokalista. Siitä on helppoa näyttää vähäisemmänkin kielitaidon omaavalle turistille, mitä kaikkea heiltä löytyy. Ja näissä paikoissa usein löytyy vaikka mitä (katso seuraava kohta). En menisi tähän mestaan.

bistro fine

Pitkä ruokalista

Jos ruokalista on ylettömän pitkä ja sieltä löytyy kaikkea mahdollista pizzasta mereneläviin, aasialaisesta välimerelliseen, pystyykö keittiö todellakin handlaamaan kaiken tämän kunnolla? Luulenpa että ei, enempi haiskahtaa mättömestalta.

Pitkä ruokalista on usein tae puolivalmisteiden käytöstä, samat komponentit toistuvat useassa annoksessa ja niin ruuat kuin esillepano ovat tajuttoman tylsiä. Aina riittää uusia turisteja, vaikka kukaan ei tulisikaan toista kertaa. Pääasia, että yritykselle jää mahdollisimman suuri kate.

Hyvä ruoka tarvitsee aikaa ja siksi suppea ruokalista antaa ehdottomasti enemmän lupausta keittiön tasosta.

Restaurant Duran2

Asiakkaat

Ovatko ravintolan asiakkaat pelkästään turisteja vai istuuko salissa myös alkuperäisväestöä? Käy kuulostelemassa. Paikalliset kuitenkin tietävät parhaimmat ruokapaikat ja hakeutuvat niiden patojen ääreen, joista kannattaa maksaa.

Jos ilta toisensa jälkeen ravintolassa on hiljaista, herää myös ajatus siitä, kuinka tuoreita raaka-aineet mahtavatkaan olla. Satuinpa kerran syömään tonnikalaa ravintolassa, jossa ei juuri muita asiakkaita ollut oman seurueemme lisäksi. Kyllähän maussa oli jo hieman viitteitä parasta ennen päiväyksen ohitukselta, mutta söin nyt kuitenkin. Seuraavana yönä tiesin, miksei olisi kannattanut…

Menu

Sijainti

Huonoimpaan hinta-laatusuhteeseen olen törmännyt usein ravintoloissa, jotka sijaitsevat ns. paraatipaikoilla eli kaupungin pääaukion laidalla, merkittävien turistinähtävyyksien välittömässä läheisyydessä tai aivan meren äärellä upealla näköalalla varustettuina. Olen tullut kovin varovaiseksi näitä turistivirtojen varsilla sijaitsevia ravintoloita kohtaan ja tutkailen nykyisin tarkasti onko paikoissa muita ruokailijoita kuin turisteja.

Tällaisissa kuppiloissa olen myös juonut elämäni kalleimman kahvin (Venetsiassa Markuksen torin laidalla) tai maksanut rasvaisimman hinnan olutpullosta (Belgian Bruggen pääaukiolla Grote Marktilla).

Monesti ne parhaimmat ravintolat ovat löytyneet pienten sivukujien varsilta poissa päähulinoista. Usein nämä ravintolat ovat myös ulkopuolelta melko huomaamattomia ilman välkkyviä valoja tai loistokkaita fasadeja.

Seepia

Ravintolan yleisilme

Hieno ympäristö ei takaa hyvää ruokaa, eikä katukeittiöissäkään välttämättä syö hyvin. Ravintolan miljööstä ei mielestäni voi ruuan tasosta päätellä oikein muuta kuin, että onko ympäristö ja tunnelma sellainen missä itse viihdyt. Parhaita aterioita olen syönyt niin kristallikruunujen loisteessa kuin keikkuvalta jakkaralta kerniliinapöydältä.

Ravintolan yleisen siisteyden perään katson kyllä jonkun verran. Vaikka ravintolasali olisi kuinka vaatimaton, se voi kuitenkin olla siisti. Jos edes sitä aluetta minne asiakkaan silmä yltää, ei pidetä siivona, miltä keittiössä mahtaakaan näyttää kaikkien katseiden ulottumattomissa?

Girona ruoka

Suositukset

Tripadvisorin ravintolasuositukset ovat vieneet minut toisinaan allikkoon ja olen alkanut suhtautua niihin hieman skeptisesti. Käsitys hyvästä ruuasta on sen verran subjektiivinen kokemus, että sama annos voi tosiaankin olla toiselle erinomainen ja toiselle silkkaa mättöä.

Jos etsin netistä etukäteen tietoa matkakohteen ravintoloista, luotan enemmän ruokaorientoituneiden matkaajien ja alan ammattilaisten mielipiteisiin. Ruokabloggaajien ja -toimittajien mielipiteet ovat useammin vieneet oikeisiin osoitteisiin.

Tsekkaa muuten ravintolan ikkunat ja ovenpielet, näkyykö siellä tarroja, kunniakirjoja tai lehtileikkeitä erilaisista kunniamaininnoista tai arvostuksen osoituksista. Jos niitä on useampi, todennäköisesti se kertoo jotain ravintolan tasosta.

Tulkoon vielä sanottua, että tässäkin kohden poikkeukset varmasti vahvistavat sääntöjä. Mutta noin pääpiirteisesti, nämä huomiot ovat auttaneet löytämään ravintolahelmiä, vaikka pettymyksiäkin tulee lähes joka reissulla. Joka tapauksessa, hyvä ruoka, parempi mieli, etenkin matkoilla. Hyvää ravintolaa kannattaa etsiä.

Löytyykö keneltäkään lisää vinkkejä sen täydellisen ravintolan löytämiseen?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.