Monthly Archives

lokakuu 2016

Punkaharjun vaaleanpunainen unelma

Täydellinen paikka romantikolle.

Tuntuu, että Hotelli Punkaharjusta on kirjoitettu jo lähes kaikki. Saimi Hoyerin hotellina tunnettu Punkaharjun ylpeys avasi ovensa kesällä 2016 ja se sai jo remonttivaiheessa osakseen median huomiota sangen runsaasti. Paikkaa on siitä alkaen suitsutettu sen verran paljon, että oli kiinnostavaa päästä erään tilaisuuden turvin katsastamaan, miltä tämä erikoinen boutiquehotelli oikein näyttää.

Vaaleanpunainen kaunotar.hotellipunkaharju1hotellipunkaharju9

Hyvältä näytti. Vaikka hotelli oli pienempi kuin näkemäni kuvat antoivat olettaa, se oli juuri sellainen namupala kuin kuvittelinkin. Sympaattinen, tunnelmallinen, romanttinen, tasokas, tyylikäs, kaunis… adjektiivien listaa voisi jatkaa ties kuinka paljon.

Jo menomatka hotellille nostaa tulijan astetta ylemmäs. Punkaharjun Harjutie nousee korkealle harjulle vesistön myötäillessä taivalta molemmin puolin. Vaikka taivaalta vihmoi vettä ja maisema oli kietoitunut syksyiseen hämärähyssyyn, oli pakko pysäyttää auto ja tulla ulos ihastelemaan alhaalta avautuvaa upeaa näköalaa. Taas kerran suomalainen maisema oli niin koskettava, että melkein itketti.

maisema2Hotellilta avautuu loistava näkymä.punkaharjupunkaharju2

Hennon vaaleanpunainen hotellirakennus on itsessään kuin perinnekoru keskellä suomalaista kansallismaisemaa, jopa hieman leikittelevä valkoisine pitsikoristeineen. Paikassa on ripaus vanhan ajan charmia. En olisi yhtään ihmetellyt, vaikka ravintolasalissa olisi istunut tyylikkäitä rouvia hansikkaineen ja arvokkaita herroja kaksirivisissä puvuissaan.

Hotelli Punkaharjun ravintolasalissa huomio kiinnittyi erityisesti kauniisiin puuvalaisimiin, jotka toivat jostain syystä mieleeni himmelit. Myös takaseinän upea Vallilan toteuttama designverho ihastutti. Hieno idea tuoda alueen maisema osaksi sisustusta.

hotellipunkaharju3hotellipunkaharju7ravintolapunkaharjudrinksu

Saimi Hoyer teki vuoden kulttuuriteon. Joku kirjoittikin osuvasti: ”Saimi sytytti valon Punkaharjulle”.saimi

Vierailuni sijoittui myöhäissyksyyn, mutta mietin, miten mukavaa kesäpäivänä olisikaan istuskella hotellin ulkoterassilla siemailemassa skumppaa tässä ihastuttavassa maisemassa. Hotelli Punkaharjun sijainti on kertakaikkisen ainutlaatuinen. Ei ihme, että alue on toiminut inspiraation lähteenä niin Runebergille, Topeliukselle kuin Leinolle. Tosin jälkimmäiselle inspiraatiota tarinan mukaan on tarjonnut myös muuan Kerttu-neiti 🙂

Hotelli Punkaharju on remontoitu ja sisustettu pieteetillä. Vanhaa on kunnioitettu ja aito tunnelma pystytty säilyttämään ilman turhaa pönötystä. Hotelli on tyylikäs ja arvokas olematta elitistinen. Tiloista löytyi viihtyisiä nurkkauksia, kuten pieni kirjasto, jonka sohvalle olisi mukava uppoutua hyvän kirjan seurassa.

hotellipunkaharju5hotellipunkaharju4hotellipunkaharju2keinutuolit

Mukava lisä sisustuksessa olivat pienet leikkisät yksityiskohdat. Ravintolan hyllyltä löytyi kokoelma erilaisia munakuppeja ja eri puolilta hotellia kymmenittäin vanhoja kukkamaljakoita. Tietynlainen retrohenkisyys nousi esiin paikka paikoin. Esimerkiksi osa huoneiden kalusteista on löytöjä kirpputoreilta ja antiikkikaupoista.

Pienet yksityiskohdat ovat usein niitä, joista syntyy se täydellinen lopputulos. Yksityiskohtien helmiä Hotelli Punkaharjusta löytyi useita. Päärakennuksen puinen ristikkokuvio toistui tilojen kalusteissa ja jopa varta vasten hotellille teetetyissä vaaleanpunaisissa kahvikupeissa. Hennon vaaleanpunainen värimaailma seurasi muutenkin monessa muussa sisustuksen yksityiskohdassa olematta silti mitenkään ylihempeilevää.

hotellipunkaharju6

Vanha maljakko on saanut uuden elämän valaisimena.valaisinkahvikupit

Mielenkiintoisia olivat myös hotellin persoonalliset huoneet. Jokainen huone on erilainen ja omaa yksilöllisen värimaailman. Kävin kurkkaamassa muutamaa huonetta ja saatoin todeta, että kyllä on sisustajalla ollut hienostunut värisilmä. Kauniita designtapetteja ja laadukkaita tekstiilejä. Laatua löytyi mm. pulleista vuoteista, jotka suorastaan viekoittelivat hyppäämään uumeniinsa.

sankykylpparihotellipunkaharju10

Hotelli Punkaharju on pieni eriskummallinen hotelli, jossa viihtyy. Haluaisin napata pihalta polkupyörän, ajella pitkin maisematietä ja palata pimeän tullen hotellin viehkoon ravintolaan illalliselle. Tämä on täydellinen paikka kynttiläillalliselle sen tärkeimmän ihmisen seurassa.

punkaharju1

www.hotellipunkaharju.fi

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Sitä jaksaa paremmin, kun on matkoja mitä odottaa

Mikä kumma siinä on, että työ vaan tuppaa haukkaamaan aina suurimman osan ajasta? Vaikka kuinka olisi vakaa aikomus vähentää työntekoa ja vapauttaa aikaansa enemmän kaikelle hauskalle, loppupeleissä sitä huomaa uhranneensa päivänsä satalasissa sittenkin pääosin palkkatyölleen.

Kalenteri täyttyy kuin salakavalasti kaikesta työhön liittyvästä, kunnes huomaat, etteivät päivät tahdo enää riittää. Ja jälleen huomaat tinkiväsi omista menoistasi ja harrastuksistasi. Enköhän minä nyt vielä tämän pystyisi jossain välissä hoitamaan?

Tässä siis syy, miksi blogissani on ollut viime aikoina vähän hiljempaa. Tämä matkabloggaaja on ollut niin tiukasti naimisissa (taas kerran) töidensä kanssa, ettei matkustelulle ja kirjoittamiselle ole juurikaan ollut aikaa. Toki kyllä tässä kipeästi tarvitaan rahaakin. No money, no travelling. Mutta lähitulevaisuudessa luvassa on kaikkea mielenkiintoista raportoitavaa.

Parin viikon päästä saan olla mukana Helsingissä kokemassa uudenlaista elämysteatteriesitystä. Menen katsomaan Gurmee Teatterin näytelmää ”Murhaava illallinen”, joka yhdistää jännitysnäytelmän ja gourmetillallisen. En edes oikein tiedä, mitä esitykseltä odottaa, sillä ilta on kuulemani mukaan täynnä yllätyksiä ja tapahtumia, joiden käänteisiin voi kuka tahansa teatteriyleisöstä joutua. Mystistä ja mielenkiintoista. Odotan paljon myös ruualta, sillä vieraita kestitsee Filip Langhoff, joka on toiminut kokkina mm. legendaarisessa El Bullissa ja pääkokkina Chez Dominiquessa.

gurmeeteatteriKuva: Johannes Wilenius

Marraskuussa teen muutaman päivän matkan Ranskan Rivieran sydämeen Nizzaan. Halpa lentolippu ja pieni mahdollisuus päästä vielä nauttimaan auringosta saivat varaamaan matkan kaupunkiin, jossa olen käynyt ehkä noin viitisentoista vuotta sitten. Liekö kesän surullisilla terroristi-iskuilla vaikutuksensa, että Nizzaan on saanut viime aikoina todella halpoja lentoja? Muutenhan Nizza on nykyisin vähän kalliin kaupungin maineessa, joten mielenkiintoista nähdä onko todella näin.

roseviiniRanskassa kun ollaan, odottaa sopii hyviä ruoka- ja viinikokemuksia.

Joulukuussa siippani kanssa meillä on pronssihääpäivä eli yhteisiä aviolittovuosia tulee 20 vuotta täyteen. Haussa oli vähän kesäisempiä kelejä lyhyen lentomatkan päässä ja tasokas honeymoon-tunnelmaan sopiva merenrantahotelli. Malagan läheltä tällainen löytyi, joten jännityksellä odotan tuleeko paikka olemaan niin ihana kuin hotelliarvostelut antavat odottaa.

varpaatMuutama rentouttava päivä Malagan lähellä merenrantamaisemissa.

Joulua vietämme perinteisesti jo neljäntenä peränjälkeisenä vuotena Luostolla. Uusimmassa Kotiblogit -lehden joulunumerossa Samppanjaa muovimukista -blogini on esittelyssä ja kerron, miten kadoksissa ollut joulun henki löytyi Lapista. Meidän joulumme on yksinkertainen, täynnä kynttilänvaloa ja kelomökin tunnelmaa ilman minkäänmoista joulustressiä.

luostoTässä on minun joulumaisemani.

Tammikuussa koittaa taide- ja kulttuuripitoinen blogiyhteistyömatka Pietariin. Tässä vaiheessa jo tiedän, että kulttuuriähky koittaa, kun Pietarista on kyse. Tarjontaa on sen verran, että vaikeuksia tulee olemaan, mitä valita ja mihin tarttua. Sokos-hotelli, missä yövyn, tarjoaa jo omalta osaltaan taidenautintoja tekemällä yhteistyötä nuorten taitelijoiden ja gallerioiden kanssa. Taidefriikille ja visualistille kiinnostava matka odotettavissa tästäkin.

Verikirkko6Pietarissa ei tule olemaan kulttuurista pulaa.

Tämä listahan kuulostaa oikein hauskalta. Kyllä se on vaan niin, että matka jos mikä, pienikin sellainen, aina välillä piristää kummasti ja antaa pontta jaksaa arjen aherruksessa. Kannattaa siis painaa toden teolla vielä muutama viikko pitkää päivää. Pysykää kuulolla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Toiveita ihmisenä kasvamisena

Ystäväni luki syntymäpäivillään muutama vuosi sitten 1600-luvulta peräisin olevan tuntemattoman nunnan rukouksen. Olin jo lähes unohtanut sen, kunnes törmäsin rukoukseen hiljattain Facebookissa. Luin tekstin läpi moneen kertaan, sen verran itselleni läheisiä ajatuksia tämän vanhenevan naisen lauseisiin kätkeytyy.

Mitä enemmän on tullut ikää, sitä enemmän olen alkanut miettiä itseäni ja suhdettani lähiympäristöön. Keski-ikäisen naisen tosiasia on, että suurin osa elämästä on eletty ja väkisinkin alkaa pohtimaan, mitä jäljellä olevalta loppupuoliskolta ylipäätään toivoisi. Miten tasapainotella omien ja lähipiirin toiveiden kanssa olematta liian itsekäs? Voisinko kasvaa vielä ihmisenä ja löytää itsestäni uusia puolia, hioa särmiä ja saada laajempaa ja syvempää ymmärrystä kanssaihmisiä kohtaan? Mitä toivoa itselle ja mitä pystyä antamaan muille?

Tässä nunnan oivaltava rukous pala palalta (kursivoitu teksti) höystettynä omilla tulkinnoillani:

Toiveita

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.

Tässä kohtaa kolahti. Kuinka usein kieleni onkaan turhan liukas ja kärkevä. Miksi oikeastaan minulla pitäisikään olla mielipide joka ainoaan asiaan. Besserwisserit ovat rasittavia ihmisiä, laukovat omia mielipiteitään absoluuttisena totuutena. Varjele siitä ja opeta enemmän kuuntelemaan muita ja arvostamaan heidän mielipiteitään.

Luosto3
Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen – ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.

Mikä minä olen tuomitsemaan ketään tai kertomaan kuinka tulisi toimia ja elää? Ei minulla ole ollut samoja kokemuksia tai samoja vastoinkäymisiä. Mikä minä olen myöskään arvostelemaan ketään? Samppanjalasi kädessä on helppoa kokea paremmuuden tunnetta ja huudella, miten maailman pitäisi toimia.

Anna minulle ennemmin paikka siinä ryhmässä, joka mieluimmin tekee kuin arvostelee muita. Anna minulle myös tarkemmat silmät nähdä läheisteni kyvyt ja muistuta minua aika ajoin siitä, että myös kerron sen heille.

Luosto2
Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.

Saisinko aimo annoksen kärsivällisyyttä lisää? Minun on niin vaikeaa kestää hitautta, vaikka tiedän, että itsekin hidastun päivä päivältä. Elämäni olisi myös helpompaa, jos olisin kärsivällisempi myös itseäni kohtaan. Kaiken ei pidä tapahtua hetkessä ja keskeneräisyyttä täytyy oppia sietämään.

Saisinko myös kuuntelemisen taitoa lisää? Vaikka asia ei itseäni kiinnostaisi, kertojalle se voi olla hyvinkin tärkeää. Onko se minulta paljon pois, jos voin kanssaihmisille olla enemmän kuuntelevana korvana.

Luosto4
Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.

Enemmän empatiaa ja ymmärrystä peliin. Enemmän tukevaa olkapäätä kuin hyvää tarkoittavia neuvoja. Enemmän anteeksiantoa kuin tuomitsemista. Varjele minua kaikessa katkeroitumiselta, se jos mikä on silkkaa myrkkyä.

Haluan olla enemmän mielensä hyvittäjä kuin mielensä pahoittaja. Haluan oppia ajattelemaan asiat enemmän positiivisuuden kuin negatiivisuuden kautta. Olkoon lasini aina enemmän puolitäysi kuin puolityhjä.

pirunkuru
Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.

Tässä olen varmasti onnistunut parhaiten. Säilytä minussa ikuinen lapsi, jolla on kyky ihastua ja nauttia täysillä ja kyltymätön uteliaisuus, joka pitää liikkeessä. Säilytä minussa hersyvä nauru ja taito nauraa myös itselleni.

Aina välillä tärkeilevä tosikko ja suorittaja minussa yrittää ottaa vallan ja kertoa, ettei asioihin voi suhtautua kepoisasti. Anna ymmärrystä olla suhtautumatta asioihin turhan vakavasti ja murehtimasta turhia. Tänään on tänään ja huomisella on omat murheensa.

Annathan elämääni jatkossakin iloa, keveyttä, hauskuutta ja hulvattomuutta. Eläköön tämä elämän mittainen suuri seikkailu!

Rukouksen on kääntänyt Anna-Maija Raittila

yllästunturi5

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Olenkohan Suomen surkein kuski?

Olen elämäni aikana ostanut kolme autoa. Joka kerta hinnan lisäksi minua on kiinnostanut vain väri.

Tämä matka -blogin Anna jakoi Facebook-sivuillaan Keskisuomalaisen kolumnin, jossa kerrottiin naisen saamasta idioottimaisesta kohtelusta talvirengaskaupoilla. Kun autoilusta puhutaan, täytyy omalta kohdaltani tunnustaa, että olen häpeäksi naisautoilulle. Lukeudun itse täysiin idiootteihin, joille jutun ”pikkurouva autoliikkeessä” -palvelu on täysin kohdallaan.

Minulla oli ollut ajokortti yli vuoden ajan ennen kuin ensimmäisen kerran tankkasin autoni itse. Mies joutui työnsä puolesta olemaan pois kotoa pidempiä jaksoja, joten oli pakko oppia selviytymään tuosta tankkauksen vaativasta taidosta ihan itse. Tosin ensimmäisiä kertoja menin huoltoasemalle ja kysyin varovaisesti voisiko siellä joku tankata autoni. Nuorempana tämä taktiikka toimi, vaan tuskin enää. Kukapa tätä nykyä haluaisi tankata keski-ikäisen täti-ihmisen menopelin. Onneksi tankkaus onnistuu nykyisin jo ihan omin voimin 🙂

En tänäkään päivänä tiedä, mistä autoni konepelti saadaan auki. Enkä tiedä miten laitetaan pissapoikaan vettä. Ei vaan kiinnosta.

Ennen viime viikkoa en myöskään tiennyt mikä on öljytikku. Sattui nimittäin niin, että olimme ystäväni kanssa ajelemassa Tampereelle. Vähän ennen määränpäätä ystäväni auton näyttöön tuli ilmoitus öljyn vähyydestä. Itselleni olisi iskenyt paniikki tässä kohden, vaan mitä teki ystäväni. Pysäytti seuraavalla huoltoasemalla, avasi konepellin, nosti sieltä tikun (kuulin myöhemmin, että tämä oli öljytikku) ja tutki sitä ammattimaisesti. Sitten hän kaivoi hanskalokerosta ohjekirjan, vertasi tikkua kirjan kuvaan, meni huoltamolle ostamaan öljypullon ja kuulkaa, ihan omin kätösin kaatoi öljyt autoon. Respect, sanon minä!

auto2

Kyllä minä autoa osaan ajaa, jos saa ajaa eteenpäin. Peruuttamisen kanssa nyt on vähän niin ja näin. Jo autokoulussa tiesin, että jos joudun inssissä peruuttamaan, korttia ei heltiä. Tuuri kävi, enpä joutunut. Sitä kun on vähän vaikeaa ymmärtää kumpaan suuntaan rattia käännetään, jos haluaa mennä peruuttamalla esimerkiksi vasemmalle. Enkä oikein ymmärrä niiden peilienkään merkitystä muuta kuin, että etupeili nyt on ihan tarpeellinen huulipunan lisäämisessä.

Jos olen ihan rehellinen, jokaista autoani olen onnistunut hieman tölväisemään johonkin. Milloin on selvitty pintanaarmuilla, milloin on pitänyt peltiä oikoa korjaamolla.  Yhteistä jokaiselle osumalle on ollut, että kaikki tölväisyt ovat tapahtuneet peruuttamalla. Parkkihallin pylväs x 2, sukulaispihan mänty, naapurin auto ja parkkipaikan pihakoroke, kaikki ovat jättäneet kosketusmuistoja autoihini.

Vieläkin harmittaa tuo naapurin auto. Jokaisessa taloyhtiössä on se kallein, uusin ja hienoin ajopeli, joka on omistajansa silmäterä. Miksi kaikista maailman autoista juuri tämän piti osua kohdalleni tai tässä tapauksessa tielleni? Tapauksessa on kyllä olemassa lieventävät asianhaaransa. Auto oli epänormaalilla paikalla, olin juuri palannut lomalta ja oli varhainen aamu…

auto3

Maksan muuten törkeän kallista autovakuutusta. Puhuvat jostain boonuksista, joita minulle ei ilmeisemmin ole päässyt siunautumaan.

Tunnen suurta myötätuntoa katsoessani TV-sarjaa Suomen surkein kuski, ja erityisen suurta sisarrakkautta jokaisen ohjelmassa esiintyvän naisautoilijan kohdalla. Se nyt vaan on niin, ettei kaikessa voi olla hyvä. Ihanaa kuitenkin, kun on oma auto ja omat ajot.

Must to do -listalla on muuten seuraava korjauskeikka. Pitäisi nyt vähän noita auton helmapeltejä oikoa. En ymmärrä kuinka ne laittavat parkkipaikkojen ruutujen väliin sellaisia ylimääräisiä korokkeita. Täysin järjetöntä ja edesvastuutonta.

Alussa mainittu Keskisuomalaisen kolumni löytyy täältä:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Nainen-ja-rengasmyyjä/854985

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tampereen löytöjä: 1 x kiva kahvila & 1 x kiva lounaspaikka

Joku etsii kulkeissaan Pokemoneja, minä etsin kuppiloita.

Uskokaa tai älkää, kahvi maistuu paremmalta ja ruoka herkullisemmalta, jos ympärillä on jotain kaunista tai mielenkiintoista tarkasteltavaa. Matkustelen sitten kotimaassa tai ulkomailla mukavien kahviloiden ja ravintoloiden löytäminen on minusta aina yhtä kiinnostavaa. Sitä ikään kuin pitää kuppilasensorit ojossa ja bongailee ohikulkeissaan mukavannäköisiä mestoja. Muutama ruokalista on tullut taipaleen varrella tutkailtua ja melkoinen määrä ovia avattua ja sisään kurkistettua. Välillä onnistuu tekemään hyviä löytöjä, välillä taas randomina valittuihin paikkoihin pettyy. Ravintoloihin, jos mihin, pätee sanonta ”Moni kakku päältä kaunis…”.

Mutta mikä sitten tekee paikasta hyvän? Minkälainen ravintola on hyvä löytö? Toki hyvä ruoka tai herkullinen leivosvitriini on number one, mutta koska olen melkoinen visualisti ja miljööfiilistelijä, paikan sisustuksella on minulle myös merkitystä. Saan suurta mielihyvää sisustuksen mielenkiintoisista yksityiskohdista ja kokonaisuuden linjakkuudesta. Minusta ruoka maistuu paremmalta, kun sitä syö mukavassa ympäristössä.

Erityisen kiinnostavia ovat paikat, jotka ovat löytäneet selkeän oman tyylinsä ja toteuttaneet sitä kekseliäästi ja luovasti. Sisustustyylistä syntyy ikäänkuin paikan henki, tarina, joka kertoo asiakkaalle minkälaista ravintolaelämystä tästä paikasta voi odottaa.

Tulen usein suorastaan surulliseksi hyllyjen päältä roikkuvista mitäänsanomattomista muoviköynnöksistä tai pikkusievästä tilpehööristä, jota on riposteltu kaikkialle, varsinkaan jos sillä ei ole mitään punaista yhdistävää lankaa.

Kumma kyllä ne kaikkein parhaimmat kahvilat ja ravintolat on tullut löydettyä usein ihan sattumalta. Niin nytkin parin päivän pikavisiitillä Tampereella. Majoituin Holiday Clubin Tampereen kylpylään, jonka vierestä löytyi mielenkiintoinen vanha kivitalo. Tarkempi tutkailu paljasti rakennuksen sisältä Kahvilaputiikki Ansarin.

ansari3ansari4

Paikan nimi viittaa kasvihuoneeseen ja syystä. Rakennus on Lapinniemen puuvillatehtaan entinen kasvihuone, joka kuului tehtaanomistajan vaimolle. Tilan lasikatto päästi sisään paljon luonnon valoa ja teki tilasta ilmavan.

Sisustuksessa oli hauskoja yksityiskohtia ja kodinomaista lämpöä, tosin vähempikin sisustuselementtien määrä olisi toiminut. Mukavaa olisi myös ollut, jos kasvihuoneteema olisi jotenkin tullut sisustuksessa esille. Pidin erityisesti pääpuolen tilassa olleista gobeliinihenkisistä matoista ja tilaa reunustavasta iloisesta tyynyrivistöstä sekä etualan patinoituneella rauta-aidalla reunustetusta terassista. Ihanien leivosten lisäksi kahvilassa oli myynnissä sisustus- ja lahjatavaroita. Kuuluu ehdottomasti sarjaan kiinnostava kahvila.

ansariansari5ansari2

Lounaspaikkaa etsiessämme huomioni kiinnittyi keskustassa Pikkubistro Kattilan hauskaan sadonkoruuhenkiseen koristeluun katukäytävällä ravintolan edustalla. Tässä kohtaa lounaspaikka valikoitui ihan vain tämän soman sesonkikoristelun ansiosta ja kiva oli huomata, että sama syksyteema jatkui sisätiloissa kurpitsoilla, vihanneksilla ja punaisilla omenoilla.

kattila5kattila4kattila

Kattila tarjosi neljää erilaista kympin hintaista lounasvaihtoehtoa, joihin kaikkiin sisältyi pieni alkusalaatti ja leipä. Annokset tarjoiltiin pöytiin. Vaikea oli valita, sillä sen verran hyvältä kuulostivat jokainen, mutta lopulta valitsin lohta salaattipedillä, mikä osoittautuikin ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Maukasta ruokaa raikkaista, hyvistä raaka-aineista ja salaatin päällä reilun kokoinen mehevä pala paistettua lohta. Ei ihme, että ravintola oli lounasaikaan lähes täynnä. Erinomainen hinta-laatusuhde.

kattila2

Luin myöhemmin, että Kattila mielellään kokeilee ja tarjoaa hieman tuntemattomampia raaka-aineita, josta sain osviittaa omalta lautaseltani löytyneistä viidakkokurkuista. Aivan uusi tuttavuus minulle.

Paikka oli sisustettu keskieurooppalaisilla vanhoilla antiikkikalusteilla. Vähän ehkä raskasta, mutta kodikasta. Voimakkaat värit, kuten reipas punainen, toivat mukavaa energiaa ja lämpöä tilaan. Kaiken kruunasi tosi ystävällinen palvelu.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.