Monthly Archives

syyskuu 2016

Haluaisin asua Tampereella, tyttönä punatiilisen tehtaan varjossa

Terveisiä Tampereelta, punaisten tiilien savupiippukaupungista. Vaan eipä ole tämä kaupunki jäänyt menneisyytensä vangiksi, sillä sen verran kovaa se tuntuu rokkaavan tätä päivää.

Täytyy tunnustaa, että tunnen Suomen merkittävimpiä kaupunkeja tosi huonosti. Tampereella sentään on tullut käytyä aiemmin, mutta eipä ole kaupunki saanut osaltani päivitystä kovinkaan usein. Edellisestä reissusta tuli venähtäneeksi peräti 27 vuotta, enkä ymmärrä, että miksi ihmeessä. Sen verran mukavasta kaupungista on kyse.

Tampereen symboli Näsinneula on edelleenkin Suomen korkein rakennus.nasinneulatampere8Tampereen katukuva on nuorekas, eikä ihme, sillä kaupungissa on lähes 40 000 opiskelijaa.tampere6

Kun puhutaan teollisuuskaupungista, äkkiseltään syntyy hieman harmaa ja kalsea mielikuva. Tamperetta, jos mitä, voi kutsua kaupungiksi usean tehtaan varjossa, mutta tämäpä kaupunki on pystynyt kääntämään teollisuuspaikkakunnan leiman täysin päinvastaiseksi. Tampere on rakentanut imagonsa hienosti vanhaa teollisuusperinnettä kunnioittaen.

Kuljit sitten missä päin Tamperetta tahansa, kaupungin yleisilmeen muodostavat punatiiliset vanhat tehdasrakennukset, joita ei suinkaan ole lähdetty muutosten tuulissa purkamaan, vaan jotka ovat saaneet uuden elämän erilaisina toimitiloina, kauppoina, museoina, ravintoloina, asuntoina ja tapahtumatiloina.

Jännittävä loft-henki leimaa Tamperetta joka puolella. Kun ajanpatinoimiin, tarinoita mukanaan kantaviin rakennuksiin yhdistetään kauniit järvimaisemat, lopputulos on täydellinen asuin- ja elinympäristö.

tampere3tampere13tampere9tampere5tampere7tampere12tampere11

Mukava aikakausien kerrostuma on voimakkaana läsnä Tampereen keskustan katukuvassa. Punatiiliarkkitehtuuri on siirtynyt myös uusiin taloihin, jotka sointuvat hienosti kaupungin vanhoihin teollisuusrakennuksiin. Väliin mahtuu yllättävän paljon vanhoja puutaloja ja keskustaa sävyttävät myös vauraan näköiset kivitalot kuten hienostuneet jugend-kerrostalot.

Olen niin iloinen siitä, että kaupunkia suunnittelevat tahot ovat ymmärtäneet aikoinaan säilyttää noin paljon vanhaa rakennuskantaa eikä kaupunkia ole lähdetty kehittämään sillä, että kaikki vanha on raivattu surutta uuden tieltä.

Tampereen keskustorin aukion näkymä on lähes juhlava.tampere toritampere15tampere14tampere16Onko tässä Suomen kaunein paloasema?tampere2tampereJa komea on kaupungin tuomiokirkkokin.Tampere kirkko

Kauniin arkkitehtuurin lisäksi Tampereen keskusta tuntui syksyisenä arkipäivänä sykkivän yllättävän voimakkaalla pulssilla. 1901 rakennetussa viehättävässä kauppahallissakin kauppa kävi ja asiakkaita näytti riittävän kummasti paikan lukuisiin kuppiloihin. Kauppahallissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Siellä oli mukava tunnelma, hyviä kahviloita ja paljon kiinnostavia herkkuja.

tampere kauppahalli2tampere kauppahalli

En tiedä johtuuko Tampereen pitkästä tekstiiliteollisuushistoriasta, mutta erilaisia designpuoteja sekä artesaanien ja käsityöyrittäjien kauppoja kaupungista tuntui löytyvän vähän sieltä täältä.

Ilmeisesti tamperelaiset ovat myös erityistä teatterikansaa, sillä enpä muista koskaan nähneeni yhden päivän aikana niin montaa erilaista teatterirakennusta. Tampereen teatteri, Tampereen Työväen teatteri, Tanssiteatteri, Komediateatteri, Palatsiteatteri, Ahaa teatteri, Teatteri State… Ja sittenhän on vielä se maankuulu Pyynikin kesäteatteri. Hetkinen, onko kaupungin työikäisestä väestöstä suurin osa näyttämötaiteen palveluksessa?

tampere teatteriFinlaysonin kuosit koristivat hauskasti asfalttia.finlaysonFinlayson2

Matkaseurueeni: minä, ystäväni ja Väinö-koira majoituimme Holiday Clubin Tampereen kylpylässä. Mielenkiintoiseksi tämän hotellin teki sen sijainti yli 100-vuotiaassa Lapinniemen puuvillakehräämön vanhassa rakennuksessa. Lisäksi hotelliin kuului vuonna 2002 valmistunut hotellirakennus, jossa itse yövyimme.

Kysyin Väinöltä hänen mielipidettään hotellin tasosta ja soveltuvuudesta koirahotelliksi. Koirulimme kiitteli erityisesti lisävarusteita: isoa ruokakuppia ja omaa koirapeittoa, jotka tulivat hotellin tervehdyksinä. Saatoimme myös yhdessä istuskella alakerran baarissa, mikä tuntui myös olevan koira-asukista erinomainen asia. Tilava parvekkeellinen huoneemme, järvenrantasijainti ja hyvät lenkkimaastot saivat myös kiitosta. Tosin sijainti reilun parin kilometrin päässä ydinkeskustastasta ei mahdollistanut hotellilla useasti poikkeamista.

holidayclub2Lapinniemilagottoholiday club

Viimeisen Tampere-päivämme aamun vietimme kuljeskelemalla Tampereen Pispalan kapeita kujia ja puuportaita. Tämä entinen työväen kaupunginosa on rakennettu korkealle harjulle Näsijärven ja Pyhäjärven väliselle kaistaleelle. Ja jälleen pisteitä Tampereen kaupungille, joka on ajanut Pispalan alueen säilyttävää asemakaavaa. Vaikka joitain uusiakin rakennuksia upeilla näköaloilla varustetuilla rinteillä on, pääosin alue on hyvin säilynyttä lukuisine vanhoine puurakenteisine omakoti- ja pienkerrostaloineen.

Melkoisia kuolattavia puutalojen namupaloja Pispalassa oli siellä täällä, vaikkakin joukkoon mahtui myös heikkokuntoista, ehkäpä jo vähän tönöluokkaa olevaa rakennuskantaa. Ikävää sinänsä, että paikka paikoin pihat ja ympäristö olivat melko siivottomassa kunnossa. Niin paljon potentiaalia tuolla alueella on, että soisi, että jokainen asukas kantaisi omalta osaltaan kortensa kekoon ja lisäisi omilla toimillaan Pispalan asumisidylliä.

pispala4pispala3pispala2pispala6pispala

Parin päivän reissussa ehti vain pintaraapaisemaan Tampereen tarjontaa, mutta se mitä näin ja koin antoi kyllä kiinnostavan kuvan kehittyneestä ja elävästä kaupungista, jossa historia on otettu oivaltavasti osaksi nykypäivää. Asukasluvultaan tämä Suomen kolmanneksi suurin nuorekas kaupunki selvästi rokkasi. Lupaan käydä kylässä useamminkin, vaikka mustaa makkaraanne en ymmärrä ollenkaan, nääs.

www.visittampere.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Herkuttelijan Pietari ja ravintolasuositus

Jos Pietari tarjoaa herkkuja visuaalisella puolella, tarjoaa se herkkuja myös lautasella. Kaltaiselleni kahvilafriikille kaupunki on pullollaan tarjontaa ja kyltymättömälle sokerihiirelle kakkuvitriineistä saa varmasti vastinetta.

Kahviloita Pietarissa näyttää olevan valtaisasti. Perinteisiä kakkukahviloita, vain kahvivalikoimaan erikoistuneita trendikahviloita sekä kahviloita, joista saa leivonnaisten lisäksi monenmoisia ruoka-annoksia.

Jos olet kiinnostunut enemmän tavallisista normikahviloista suuntaa Nevskyltä Griboedova kanavaa pitkin Kazanin katedraalin taakse. Suuri kakkupala irtoaa kadun kahviloista 2-2,5 eurolla. Jos taas haluat fiilistellä kaupungin viimeisimpiä kahvilatrendejä, suosittelen Rubinshteyna katua (Nevskylta, Fontanka kanavasta seuraava).

kakkuapietarikahvila4pietarikahvila2pietarikahvila

Kannattaa pistäytyä myös historiallisessa Jelisejevin herkkukaupassa (Nevsky prospekt 56), jonka ihastuttava jugend-rakennus luo hienot puitteet tälle kuuluisalle myymälälle. Yrityksen kondiittorit ovat panneet parastaan, sen verran upeita leivoksia ja muita sokeriherkkuja vitriineistä löytyy. Miten olisi vaikka suklaasta tehty kaunis korkkari hintaan 28 euroa? Keskellä myymälää on kahvila palmun alla. Vaikka täällä maksatkin kaksinkertaisen hinnan, ei se kuitenkaan ihan ylettömiä rahapussiasi huojenna.

suklaakenka2Pietari herkkukauppa2pietarikahvila3

Testasin muuten miten onnistuu kokonaisen kakun tuonti tuliaisena. Hyvin onnistui, ainakin näin viileämpänä vuodenaikana. Kakku pakattiin tukevaan rasiaan ja rasia leveään muovikassiin, jossa sitä oli helppo kantaa. Voitteko kuvitella, pieni kahdeksan palan suklaakakku maksoi vain neljä euroa!

Suuressa kaupungissa, josta ei juurikaan tiedä mitään, hyvän ruokapaikan löytäminen on aina tuuripeliä. Joskus onnistuu, joskus ei. Tämän reissun ehdoton ykkösravintola oli pohjoista venäläistä keittiötä edustava Severyanin. Ravintola sijaitsee Sennayan aukion (Sennaya ploshchad) ja Griboedova kanaalin vieressä (noin 15 minuuttia Nevskylta Griboedova kanaalin vartta pitkin).

severyanin3severyaninseveryanin2IMG_9193

Sennayan keittiötä luotsaa Aram Mnatsakanov, joka on tunnettu Venäjän ”Hell’s Kitchen” ohjelmasta. Ravintolan ruoka oli hyvää, hintataso kohtuullinen ja erityisesti ravintolan viihtyisästä tunnelmasta voisi antaa täyden kympin. Maistelimme alkusalaatin lisäksi perinteisiä pelmenejä, stroganoffia ja lampaan potkaa. Kaikki oli juuri sitä mitä ruokalista antoi odottaa, maukasta perinteikästä venäläistä ruokaa.

Ravintolan tunnelma oli samaan aikaan juhlava ja kodikas. Antiikkikalusteita, pitsiliinaa, kynttilöitä ja ystävällistä palvelua. Tarjoilijamme puhui oikein hyvää englantia. Lisäaromin illalliseemme antoivat loistavat muusikot, jotka esiintyivät ravintolassa tuona iltana. Erilaisia musiikki- ja runoiltoja paikassa näytti olevan useastikin.

Suosittelen lämpimästi tätä ravintolaa, mikäli haluat Pietarin matkallasi syödä maukasta perivenäläistä, hyvin valmistettua ruokaa. Teen ystävän kannattaa kokeilla venäläistä teepöytää. Samovaarissa haudutettua teetä tarjoillaan erilaisten kotitekoista piiraiden kera sunnuntaisin klo 14-17.

http://eng.severyanin.me/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Kullan ja kimalteen Pietari

Kun astut junaan Vainikkalan asemalla, olet 1 ½ tunnissa viiden miljoonan asukkaan metropolissa.

Hankin kesällä vuoden viisumin Venäjälle tarkoituksenani tutustua lähimpään suurkaupunkiimme Pietariin vähän paremmin. Kipinän tähän sain lyhyellä viisumivapaalla risteilyllä Helsingistä Pietariin, jolloin sain esimakua tämän valtaisan kaupungin kadoksissa olleesta kauneudesta. Kovin kauaksi oli tultu kommunismin ajan Leningradista, jossa käytiin aikoinaan myymässä farkkuja ja sukkahousuja.

En itse asiassa ymmärtänyt aiemmin kuinka nopeaa ja helppoa junalla matkustaminen Pietariin onkaan. Omaa kotikaupunkiani lähin asema on Vainikkala, josta junamatka Allegrolla kestää vain 1 ½ tuntia. Nopeammin olen siis Pietarissa kuin Helsingissä. Lähes kulman takana on yksi maailman suurista metropoleista, jossa vanha kohtaa uuden, tsaarinaika neuvostoajan.

pietari3pietaripietari13

Pietari on suuri, kuten sen perustajakin tsaari Pietari Suuri, jonka toimesta kaupunki syntyi 1703 Nevan suistoalueelle. Tämä Euroopan neljänneksi suurin kaupunki koostuu 42 saaresta, joita yhdistää yli 340 siltaa. Keskustan monikaistaisilla ruuhkaisilla teillä ja valtaisassa ihmisvilinässä tajuaa todellakin hypänneensä melkoisella mittakaavalla varustettuun suurkaupunkiin. Tosin pinta-alaltaan Pietari on vain kaksi kertaa Helsinkiä suurempi, joten asukastiheys on melkoisen tiivistä.

Pietarin keskustan massiiviset rakennukset ovat hengästyttäviä, itse asiassa hämmästyttävän valtaisia. Iisakin kirkon graniittipylväiden vieressä tuntee itsensä kovin pieneksi. Eipä ihme, että tuota monumenttia rakennettiin peräti 40 vuotta. Jos rakennuksessa ei ole säästelty koossa, säästelty ei ole myöskään sen materiaaleissa.

Kannattaa ehdottomasti maksaa 250 ruplan (noin 3,5 euroa) pääsymaksu ja käydä ihmettelemässä kirkon loistoa myös sisäpuolelta. Mielenkiintoista on, että kirkon 48 valtavaa graniittipylvästä on tuotu tänne Virolahdelta. En vaan ymmärrä kuinka ihmeessä tuollaiset jättiläiset on saatu kuljetettua 1800-luvun alkupuolen laitteistolla ja saatu vielä paikoilleen. Muutama miestyövuosi on varsin tarvittu.

iisakinkirkkoiisakinkirkko2iisakinkirkko3iisakinkirkko8iisakinkirkko4iisakinkirkko5iisakinkirkko6iisakinkirkko7

Toinen valtaisa rakennuskompleksi on Kazanin katedraali, jonka esikuvana on toiminut itse Vatikaanin Pietarinkirkko. Hassua sinänsä, että neuvostoaikana rakennuksessa toimi ateistimuseo, mutta nykyisin kirkko toimii jälleen toimivana ortodoksisena kirkkona, minkä vuoksi siellä ei saanut kuvata.

Vierailuhetkellä kirkossa oli meneillään jumalanpalvelus ja tunnelma oli jollain lailla harras, pyhä ja mystinen. Parvella lauloi kirkkokuoro, sadat kynttilät valaisivat hieman hämärää tilaa ja suitsukkeen savu lisäsi unenomaista tunnelmaa.

pietari2

Jos Pietarissa hengästyttää rakennusten suuruus, henkeä salpaa ja silmiä häikäisee myös kimalteen määrä. Kun tsaarit ovat olleet asialla, kullan ja loiston määrässä ei ole säästelty.

Edellä mainittujen kirkkojen lisäksi valtaisaa kultakuorrutusta pääsi ihmettelemään Pietari-Paavalin tuomiokirkossa, joka sijaitsee Pietari-Paavalin linnoituksessa omalla saarellaan. Tänne pääsee siltoja pitkin tai risteilyaluksilla. Kirkkoon on haudattu kaikki tsaarit, paitsi Pietari II ja Iivana VI.

pietari8pietari5pietari6

Aiemmin Talvipalatsissa ja Eremitaasissa, maailman suurimmassa taidemuseossa käyneenä, voin vakuuttaa, että myös Pietari-Paavalin tuomiokirkossa häikäisee ja paljon. Väkisinkin tuli mieleen venäläisten viehtymys kaikkea kimaltavaa ja koristeellisuutta kohtaan. Historialla lienee jotain tekemistä kansakunnan makumieltymysten kanssa?

Suuri osa Pietarin viehättävyyttä on kaunis vanha arkkitehtuuri ja koristeelliset rakennukset. Itseäni yllätti kuinka hyvässä kunnossa keskustan alueen lukuisat palatsit, teatterit, museot ja muut arvokiinteistöt olivat. 2000-luvun alussa Putinin toimesta aloitettu kaupungin kunnostaminen on todella tuottanut tulosta. Silmänruokaa visualistille piisaa.

eremitaasipietari10pietari4pietari9pietari12pietari15

Pari päivää ei Pietarissa riitä yksinkertaisesti mihinkään. Kun nyt olen testannut kuinka nopeaa ja edullista kaupunkiin on matkustaa, päätin ottaa lähiaikoina uusiksi. Menopaluulippu junalla maksoi Vainikkalasta 60 euroa hengeltä. Jos molemmat matkustuspäivät pystyy ajoittamaan arkipäiviin, hinta putoaa puoleen vielä tuostakin. Ruplan kurssin romahtaminen on tehnyt myös oman halpuutuksensa hintatasossa euromaan asukkaalle.

Edellisen Pietarin matkan kokemuksia löydät täältä: Vastakohtien Pietari on kiehtova

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tallinnan Fabrikin ruoka soi duurissa

Ennen kuin luet syyskuussa kirjoittamani jutun, katso kommenttini postauksen lopusta. Helmikuussa 2017 Fabrik ei ollut enää se sama ravintola.

Ruokailu Tallinnan ravintola Fabrikissa oli kuin Vivaldin kolmiosainen viulukonsertto. Rytmi oli vaihtelevaa, mutta kokonaisuus harmoninen ja melodia kaunis. Keittiöorkesteri onnistui hienosti!

Rakastan ruokaelämyksiä ja inhoan sitä, että niin usein joku osa kokonaisuudessa pettää. Jos alkuruoka lupaa paljon, pääruuassa tapahtuu notkahdus. Jos ravintolamiljöö on viihtyisä, palvelu tökkii. Vaan nyt napsahti kaikki sävelet kohdalleen. Vasta vuoden päivät toiminut ravintola Fabrik Tallinnassa on ennättänyt saada jo kovasti hehkutusta alan piireissä. Eikä suotta, melkoisen makujen sinfonian se tarjosikin.

Ensinnäkin ravintolamiljöö oli kiinnostavan visuaalinen, mutta sopivasti rento. Ei turhaa koristelua ja piipertelyä, vaan selkeän linjakasta ja trendikästä. Katossa kiinnitti huomiota hauska valaisinhässäkkä ja sisustuksessa vivahde rouheutta, joka sopi erinomaisesti Kalajamajan boheemiin henkeen. Rustiikkisuutta olisi toki voinut olla enemmänkin.

fabrikfabrik2fabriklamput

Menu oli melko tiivis, mutta mielenkiintoisen erilainen, mikä antoi jo lupauksen jostain poikkeavasta. Chef oli totta tosiaan miettinyt makujen yhteensopivuutta kuin säveltäjä melodiaa. Pieni miinus laseittain saatavien viinien vähäisyydestä.

Konserton ensimmäinen osa oli kohdallani fenkolin ja ilmakuivatun ankan vuoropuhelua, jota luumu makeutti. Ohuen ohut paahdettu rukiinen toi mukavaa rapsakkuutta annokseen. Tämä sonaatti oli oiva alkusoitto. Grazioso!

fabrik alkuruoka

Pääruokani toi mieleen poutaisen kesäpäivän, vihreän niityn ja lintujen laulun. Tämä oli ehdottomasti konserton runollisin osa, kuin Vivaldia parhaimmillaan. Kuhafile oli saanut purjeen kaalista ja kokonaisuutta säestivät pinaatti ja sitruunaverbena. Keveää, raikasta ja niin täydellistä makuharmoniaa. Leggiero!

fabrik5

Jälkiruuan kohdalla maestro oli käyttänyt improvisaatiota, sillä sen verran monimuotoisten ainesten kombinaatio oli kyseessä. Tällaisella raaka-aineiden leikittelyllä on aina riskinsä, sillä epäonnistumisen vaara on suuri. Keittiössä on ilmeisesti melkoinen virtuoosi, sillä sävellys pysyi kasassa tältäkin osin. Mustikka, fenkoli, valkosuklaa ja suolaheinä leikittelivät keskenään ja vastakohtaiset maut löysivät toisensa marengin narskahdellessa mukavasti suussa. Ehkä mustikka olisi kiinteämpänä toiminut vielä paremmin ja näin annoksesta olisi saanut myös kauniimman näköisen. Joka tapauksessa päätösjakso soitettiin con brio.

fabrik6

Ruokailumme orkesteria johti hyväntuulinen ja ystävällinen tarjoilija, joka hoiti homman taidokkaasti. Tällä kapellimestarilla oli selvästi pilkettä silmäkulmassa ja leikillisyyttä otteissaan, mikä toi vain pikantin lisän kokonaisuuteen.

Koko konsertosta jäi hyvä maku. Haastetta oli, mutta hienosti kestettiin toivotulla tasolla ilman riitasointuja. Olisin vain suonut konsertin kestävän vähän pidempään, sillä melkeinpä teki mieli nuolla lautasilta viimeinenkin pisara.

Talviohjelmiston ilmestyttyä ehdottomasti uudelleen.

http://fabrik.ee/en/

Lisää juttua Tallinnan Kalamajan alueen ravintoloista täältä: Kalamajan ihastuttavat ravintolat

PS. Menin helmikuussa 2017 syömään Fabrikiin uudelleen korkein odotuksin. Pääkokki ja muu keskeinen henkilökunta olivat sanoneet itsensä irti vain muutamaa päivää aiemmin. Ravintolassa oli kriisivaihe menossa ja niin palvelu kuin ruokakin täysin hakusessa. Fabrik ei ollut enää se ravintola, josta tässä jutussa kirjoitin.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tallinnan Kalamajan alueen ihastuttavat ravintolat

Tallinnan Kalamajan ravintoloiden sisustus on pääosin leikittelevää ja rentoa. Ruokaan suhtaudutaan kuitenkin ilmeisen vakavasti.

Kirjoitin edellisessä postauksessani innostuksestani Tallinnan Kalamajan alueeseen. Tämä vanhan kaupungin takana oleva vanha puutalo- ja tehdasmiljöö on kokenut melkoisen renessanssin. Alueella kohtaa toinen toistaan ihastuttavampia ja persoonallisempia kahviloita, ravintoloita ja baareja, joista on vaikea valita, mihin poikkeaisi. Yksi on ihastuttava sisustukseltaan, toinen kiinnostava ruokalistaltaan, kolmas muuten vain rennon kutsuva. Tässä vinkiksi muutama oivalliseksi koettu bongaus kahdelta viime reissulta.

Klaus Kohvil

Jo menomatkalla meitä hemmoteltiin. Klaus Kohvik kahvila/ravintola sijaitsee meren rannalla Tallinnan kalatorin vieressä. Aamiaiseksi nautittu ”fat pancakes” marjojen, vaniljajäätelön ja itse tehdyn vadelmahillon kera vei sen verran ekstaasiin, että paikka jäi unohduksessa kuvaamatta. Klaus on pieni, viehättävä rafla, joka on sisustettu skandinaavisen pelkistetysti. Listalla edullisia lounasvaihtoehtoja ja päämenu sekoitus virolaisia, italialaisia ja aasialaisia makuja. Panostaa erityisesti lähiruokaan. Mukava terassi.

pancakes

Boheem

Eipä tarvinnut pitkään tarpoa, kun taasen oli pakko pysähtyä. Boheem on yksi Kalamajan alueen ensimmäisistä kahviloista. Vanhassa puutalossa on neljä huonetta ja terassi. Herkullisen näköisiä leivonnaisia, mutta myös ruoka-annoksia kuten valtavan kokoisia salaattiannoksia. ”Kenen kotona tässä kahvitellaan” –tunnelmaa. Palvelu vähän hitaan puoleista.

Boheemkalamaja2boheem2

Bar Bistro Kukeke

Jälleen hauskasti sisustettu ravintola, jossa iloinen fiilis. Ruokalistalla paljon pieniä annoksia kuten voileipiä ja vegaaniruokaa. Tosin oma kasvisleipäni mauttomuudellaan ei ihan vakuuttanut, ystäväni leipä sen sijaan toimi. Kelpo viinilista, josta kaikkia viinejä (samppanjaa lukuun ottamatta) sai laseittain.

kalamaja5kalamaja6

Apelsini Raudtee

1929 rakennetussa rautatieläisten kodissa sijaitseva siisti paikka. Hieman fiinimpää sisustusta, mutta ruokien hinnat olivat kuitenkin kovin maltilliset. Ravintolan takaa löytyi mukava ja suojaisa terassi. Tila toimii samalla kalliiden kylpyhuonekalusteiden näyttelytilana. Inspiroiduimme upeista kylpyhuonekaakeleista, jotka vetivät itse asiassa meidät ovesta sisään. Takaa paljastui yllätykseksemme ravintola.

apelsinkalamaja4

F-hoone

Ehkä tunnetuin ja kehutuin Kalamajan ravintoloista. Telliskiven kortteerissa sijaitsevassa loft-henkisessä ravintolassa on rento meininki. Todella edulliset hinnat ja kelpo ruokaa. Molemmilla kerroilla tupaten täysi. Lisää tarinaa täältä: Pari ravintolavinkkiä Tallinnaan.

F-hoone

Pudel Baar

Oluen ystävän mekka. Täällä teet maailmanympärimatkan olutmaailmassa. Vaikuttava määrä erikoisia pienpanimoiden oluita. Hauska retrotunnelma. Varoitus: älä mene yläkerran yhteisvessaan, jos ei ole ihan pakko.

kalamaja7kalamaja8

Kivi Paber Käärid

Arvasit oikein, nimi on suomeksi kivi, paperi ja sakset. Ravintola mainostaa itseään 100% gluteenittomana ravintolana. Tyylikkäästi sisustettu, viihtyisä ja rento.

kalamaja9kalamaja10kivi paber

Frenchy

Ranskalaistyyppinen bistro, joka houkutteli sisään tunnelmallisella lattarimusiikilla. Herkullisen näköisiä annoksia etenkin, jos ranskalaistyyppinen kokkailu kiinnostaa. Omistaja tuo itse raaka-aineita ja viinejä Ranskasta. Keveän trendikäs sisustus, jossa paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.

frenchyfrenchy2

Fabrik

Ylistys ja suitsutus. Fine dining paikka ilman fine dining hintoja. Kovaa yritystä, kokeilun halua ja ruuanlaiton intohimoa. Lisää tarinaa ruokakokemuksesta seuraavassa postauksessa.

fabrik

Vinoteek Vabrik

Edellistä Fabrik-ravintolaa vastapäätä sijaitseva viinibaari ja -myymälä. Mielenkiintoisia omaa maahantuontia olevia viinejä, joissa kohtuuhinnat. Myyjä tuntui olevan melkoisen asiantunteva ja tiesi kertoa jokaisesta kysymästämme tuotteesta yksityiskohtaista tietoa ja luonnehdintaa. Kertakaikkisen ihastuttava paikka nautiskella viinejä tunnelmallisten ranskalaischansonien soidessa taustalla. Ehdottomasti paras paikka sen illan viimeisen lasillisen nauttimiseen.

vabrik2vabrik

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tallinnan boheemi Kalamaja on rouhea ja elämänmakuinen

Unohda Tallinnan Raatihuoneen torin ynseät tarjoilijat ja Viru-keskuksen väsähtäneet suomalaisnurkat. Suuntaa parin kilometrin päähän boheemiin Kalamajaan, josta löytyy aivan toisenlainen Tallinna.

Olen jälleen niin inspiroitunut, sillä  olen saanut imeä itseeni Tallinnan Kalamajan alueen leikittelevää ja mielikuvituksellista ilmapiiriä. Olen kiertänyt ihmettelemässä ja ihastumassa rouheisiin loft-henkisiin kuppiloihin. Kohdannut kymmenittäin luovia ja yllättäviä sisustusratkaisuja. Nauttinut iloisesta ja nuorekkaasta miljööstä, jota on rakennettu intohimolla pilke silmäkulmassa. Saanut mielihyvää rentoudesta, lennokkuudesta, konstailemattomuudesta ja hulvattomuudesta. En löydä tarpeeksi superlatiiveja ylistääkseni tätä innovoivaa ympäristöä, joka kääntää suupielet väkisinkin ylöspäin.

Kalamajan alue oli vielä kymmenisen vuotta takaperin Tallinnan ränsistynyttä puutaloaluetta, työläiskortteeria minne pikemminkin jouduttiin kuin haluttiin. Tänä päivänä moodi on aivan toinen, alue vetää etenkin nuorta väkeä. Hipsterimeininkiä löytyy, mutta kaikkea muutakin.

kalamajastreetfood2streetfood4streetfood3streetfoodtuolitnohipsters

Rapistuneet tehdaskiinteistöt ja vanhat puutalot ovat kokeneet kummia ja niihin on noussut tunnelmallisia kahviloita, trendikkäitä ravintoloita, kekseliäitä kauppoja, boheemeja asuntoja ja ennen kaikkea elämänmakuista pöhinää. Jos rappioromantiikka kiinnostaa, tämä on sinun paikkasi.

Oli lauantai päivä, kun kiertelin Kalamajan alueella ystäväni kanssa. Vanhan rautatieaseman kupeessa oli kauppahalli, jossa oli jotenkin hullunkurinen meininki, joka oli kuin irrotettu joltain muulta vuosikymmeneltä. Torielämä jatkui ulkosalla ja torin ympäristöön antiikkikauppiaat ja kirpputorimyyjät olivat levittäneet tuoterepertuaarejaan. Kaikkea mahdollista oli tarjolla vintagevaatteista Leninin patsaisiin. Löytämisen riemua kirpparihemmoille.

toriantiikkitoriantiikkitori2kirppariantiikkitori3kirppis

Torin vierestä löytyy Telliskiven hauska kauppakeskittymä. Vanhoihin tehdashalleihin on noussut kiinnostavia kauppoja, joita shoppailija ja sisustusfriikki ei voi ohittaa. Tarinaa Telliskivestä löydät aiemmasta postauksestani täältä: Unelmamesta shoppailijalle/

telliskivitelliskivi2

Vaikka nyt oli aikaa kiertää Kalamajaa vähän enemmän, päivä tuntui loppuvan jälleen kesken. Voisin yksinkertaisesti viettää tällä alueella päiviä vain kuljeskelemalla päämäärättömästi ja aistimassa kaikkea ympäröivää ihanuutta. Tai voisin istua alueen kuppiloissa nauttimassa mielenkiintoisista miljöistä ja hyvästä tunnelmasta. Tämä ympäristö on iloista luovuuden ylistystä.

Meistä tuntui, ettemme juurikaan päässeet etenemään, sillä bongasimme jatkuvasti toinen toistaan mielenkiintoisempia mestoja, joihin oli ihan ihan pakko pysähtyä ainakin kahville tai lasilliselle. Jossain paikassa houkutteli värikäs terassi tyynyineen, jossain kutsui intohimoinen musiikki ja joku paikka veti puoleensa kekseliäällä sisustuksellaan. Kirjoitan noista hulppeista paikoista oman postauksen seuraavaksi, joten älä unohda, jos kaipaat ravintolavinkkejä. Ja tietysti kerron kokemuksestani yhdestä parhaasta fine-dining ateriasta pitkään aikaan.

fabriklamputkalamaja5vabrikvinoteek

Hyvät tallinnalaiset onneksi olkoon, olette saaneet aikaan jotain ainutlaatuista. En tiedä, miten te onnistutte olemaan niin eurooppalaisen trendikkäitä unohtamatta kuitenkaan omaa ainutlaatuista historiaanne ja omaleimaisuuttanne. Te ette vain kopioi muita, te luotte omaa juttuanne. Kunnioitettavaa!

Kalamajan alueelle ei ole pitkä matka vanhasta kaupungista tai Virun kulmilta kävellenkään, mutta raitiovaunut 1 ja 2 tuovat perille. Jää pois Telliskiven pysäkillä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.