Monthly Archives

elokuu 2016

Kesän parhaat hetket

Ei voi mitään, syksyä pukkaa. Sen tuntee tuulen raikkaudessa ja maan tuoksussa, auringon voiman hiipumisena hiljalleen. Onneksi loitonnut kesä on tuottanut minulle paljon lämpimiä hetkiä ja tunnelmia, kivoja kesämuistoja. Tässä parhaat kesähetkeni.

Toukokuinen Budapest oli helteinen. Nautinnollisia päiviä tutun kaupungin kaduilla ja kujilla, kuppiloissa ja terasseilla. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä ja hyvää seuraa. Siinä on jo aika paljon.

budapestissabudapest2bistro fineskumpat

Lämpö helli juhannuksen viettäjää. Juhannusidylliä parhaimmillaan sain kokea ystäväni uudella veneellä. Saimaa on vaan niin hieno.

saimaallasaimaa

Kauan kaivattu kesäloma koitti vihdoin ja odotettu Lapin kesäreissu. Teimme perinteisen samppanjaretken Ukko-Luostotunturin huipulle katsomaan valoisan kesäyön ihmeellisyyttä. Samppanjaa muovimukista, upea maisema ja koko kesäloma edessä. Onkohan tämä kuitenkin se kesän hienoin huippuhetki?

samppanjaa

Olen jo väsyttänyt lähipiirini ja ilmeisesti nyt myös lukijani Lappi-hehkutuksillani. En vaan voi mitään, niin koukussa olen tämän ihmemaan kauneuteen ja koskettavuuteen. Muutaman päivän reissu Ylläkselle sai aikaan taas uusia elämyksiä. Upeita vaellusreittejä, upeita maisemia ja upeaa värimaailmaa.

yllastunturipirkospuut2lappi1lappi3kahvia kuksasta

Väsyttämisestä puheenollen. Tänä kesänä pohjoisessa oli todella paljon hillaa ja hillamaanikko kun olen, tulipa väsytettyä itseä melkoisesti soilla. Mukavinta liikuntaa mitä tiedän ovat hikiset hetket pohjoisen hillasoilla. Lakkojen kerääminen on ehdottomasti yksi mukavimmista kesätekemisistä.

hillassa

Yhden kesäviikon vietimme Inarin erämaassa Paadar-järvellä. Olin jo vuoden aikana unohtanut kuinka hiljaista voikaan olla. Täydellistä rauhaa ja lepoa kalastellen ja ihan vain joutilaasti oleillen.

paadar2Paadarvirvelitauringonlasku

Vähän tuntuu haikealta päästää kesä pakostikin käsistä. Saapi tätä upean vuodenajan ihanuutta odotella jälleen melkoisen pitkän tovin. Tervetuloa kuitenkin pirteä ja värikäs syksy. Kohti uusia ja mielenkiintoisia matkoja ja elämyksiä!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ruman kaunis Viipuri

Kannattaako Viipuriin matkustaa? Kävin katsomassa mitä karjalaisten entiselle kansainväliselle kauppakaupungille kuuluu tänä päivänä.

Viipuri on todellakin lähempänä kuin muistinkaan. Ajoin kotikaupungistani Lappeenrannasta puolisen tuntia lähimmälle raja-asemalle Vainikkalaan ja hyppäsin sieltä Allegro-junan kyytiin. Parissakymmenissä minuutissa olin toisenlaisessa maailmassa, venäläisessä Viipurissa. Allegron kyytiin pääsee myös Kouvolasta ja Helsingistä.

Viipurilaiset tunnusmerkit: Viipurin linna ja Pyöreä torni.Viipurin linnapyorea torni

Ostimme kesällä ystäviemme kanssa vuoden viisumit Venäjälle tarkoituksenamme käydä tutustumassa tarkemmin naapurimaamme lähimpiin kaupunkeihin Viipuriin ja Pietariin. Pietarin matkamme hieman siirtyi syyspuolelle viisumien myöhästymisen takia, mutta korvikkeena saattoi nyt toimia sunnuntainen päiväretki naapurikaupunki Viipuriin.

Vähän jännitimme ystäväni kanssa Venäjän rajamuodollisuuksia, sillä junalla matkustaminen Venäjälle oli meille joltisenkin vierasta. Kaikki sujui kuitenkin jouhevasti ilman minkäänlaisia ongelmia.

Varasin liput samalla viikolla netistä, menopaluu sunnuntaipäivänä maksoi 44 euroa hengeltä välillä Vainikkala-Viipuri. Jos olet liikkeellä hyvissä ajoin, halvimmillaan viikolla oleville päiville vastaavan menopaluumatkan saa noin 21 eurolla.

Vainikkalassa kuljimme ensimmäiseksi Suomen tullin ja passintarkastuksen läpi. Heti junaan noustuamme passimme tarkastettiin jälleen ja saimme samalla maahantulolapun täytettäväksi, johon kirjataan samat henkilötiedot kahdesti, toinen meno- toinen paluumatkaa varten. Viipurin rautatieasemalla kuljimme jälleen passintarkastuksen läpi, missä toinen noista lapuista otettiin pois ja toista tuli säilyttää paluumatkaa varten.

Olin yllättynyt miten hieno rautatieasema Viipurissa olikaan.asemaasemahallivalaisin

Viipurin kaunis rautatieasema sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, joten kaikki päiväturistille merkittävä on vain lyhyen kävelymatkan päässä. Viipuri on asemakaavaltaan hyvin selkeä  ja kompaktin kokoinen kaupunki.

Olin käynyt Viipurissa vajaa kymmenen vuotta sitten ja täytyy myöntää, että katukuva oli noista päivistä todella siistiytynyt. Poissa olivat rasittavat iholle liimautuvat pummit ja kaupustelijat, eikä ollenkaan tullut tunnetta, että käsilaukkua täytyy puristaa rystyset valkoisina. Pikemminkin nyt sunnuntai aamuna meno oli verkkaista ja rauhallista. Muutenkin näytti, että kaikki oli selkeästi siistimpää kuin tuolloin.

Kävelimme ensimmäiseksi perinteiselle kauppahallille tutkailemaan tarjontaa. Kauppiaat virittelivät vasta kojujaan, mutta vanhaan tapaan kaikkea mahdollista elintarvikkeista karvahattuihin näytti edelleen olevan saatavana.

Rahanvaihdosta meinasi tulla pienoinen ongelma, sillä aseman rahanvaihto oli tuolloin aamusella vielä kiinni ja pankit avasivat oviaan vasta kello 11. Emmekä missään huomanneet muutakaan rahanvaihtopistettä. Onneksi ystävälläni oli pieni määrä ruplia edelliseltä reissulta ja niillä pääsimme nauttimaan aamukahvit kaupungin perustajan Torkkeli Knuutinpojan patsaan tuntumaan Raatitorille.

Viipuri sai kaupunkioikeudet 1403. Kaupungin perustajana pidetään ruotsalaissyntyistä Torkkeli Knuutinpoikaa.patsas

En ihan kauheasti innostunut kauppahallin krääsästä, mutta kauppatorilla olevat kojut olivat ehdottomasti tutkailemisen arvoisia. Myynnissä oli kauniita neuletöitä, pääosin sukkia, säärystymiä ja lapasia sekä erilaisia pellava- ja puutöitä. Itselleni tarttui mukaan mm. pehmeät lampaanvillasormikkaat. Pyydetyissä hinnoissa oli ainakin pientä tinkimisvaraa.

Kauppahallista löytyi kaikkea mahdollista.kauppahalli2kauppahallihunajaahuopahatuthuivitmaatuskatKauppatorin tuotteille lämpenin enemmän. Ja tietysti siellä olivat ne legendaariset kori- ja luutamummot.pellavaavillaakorimyyjavarpuluutia

mummoluontaistaloutta

Raatitorilta jatkoimme eteenpäin vanhan kaupungin puolta ihmetellen vanhojen kivitalojen, osittain ikävä kyllä jo menetettyä kauneutta. Vähän harmitti nähdä aikoinaan hienojen talojen rappiotila, mutta onneksi joukossa oli jokunen kunnostettukin rakennus.

Toisaalta mietin, miten suuri osa Viipurin tunnelmaa ja mielenkiintoa on sen säilyminen kutakuinkin alkuperäisessä tilassaan. Kamalintahan olisi, jos nuo vanhat kivitalot olisivat joutuneet puskutraktoreiden ruuaksi ja tilalle olisi rakennettu sosialismin ajan hirvityksiä.

Väistämättäkin tulee mieleen millainen kaupunki Viipuri olisi, jos se olisi säilynyt suomalaisena kaupunkina. 1930-luvun Viipuri eli kukoistustaan. Kansainvälinen ja edistyksellinen kauppakaupunki vaurastui vientituloillaan ja Viipuria rakennettiin vilkkaasti. Kaupunkiin nousi tuolloin uusia sairaaloita, kouluja, kaupan toimitiloja sekä asuin- ja kulttuurirakennuksia mm. se kuuluisa Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Tulevaisuus näytti valoisalta, mutta historian tapahtumat muuttivat suunnan.

Viipuri on kauniita vanhoja rakennuksia.talo2taloSitten on se Alvar Aallon kuuluisa funkkiskirjasto.kirjastoSitten on toisenlainen Viipuri.sisapiha2Ja sitten on se neuvostoajan Viipuri.viipuri3viipuri

Mietiskelin miltä on mahtanut tuntua niistä yli 35.000:sta viipurilaisesta, jotka palasivat pommitettuun kaupunkiinsa takaisin sen uudelleen valtauksen jälkeen ja jotka joutuivat jättämään kaupunkinsa toistamiseen, nyt lopullisesti. Väliin mahtui muutama toivon täyteinen jälleenrakentamisen vuosi, kunnes kaikki romahti. 20.6.1944 Viipuri oli menetty lopullisesti.

Mietin myös millaista on mahtanut olla kaupungin uudisasuttaminen venäläisten toimesta. Ymmärtääkseni ihmisiä määrättiin muuttamaan kaupunkiin, mutta miten ja millä perustein heille sitten osoitettiin asuinpaikka ja asuintalo? Kuka sai esimerkiksi muuttaa kauppaneuvos Hackmanin hienoon kivitaloon? Oliko tyhjennetyn kaupungin asunnoissa jäljellä suomalaisten huonekaluja ja tavaroita? Vaikka kaupunki koki pommituksissa kovia, osa rakennuksista säilyi varmaan ilman tuhoja. Muuttivatko uudet asukkaat keskelle toisten ihmisten kesken jäänyttä elämää?

Viipuri on oikeasti kumma kaupunki. Se herättää tunteita ja kiinnostusta menneisyyteen. Huomaamattaan alkaa pohtia minkälainen kaupunki olisi tänä päivänä ilman surullista historiaansa. Samalla miettii myös Viipuria uuden isännän näkökulmasta. Ehkä tietynlainen kehittymättömyys ja pysähtyneisyys kuvaa parhaiten Viipurin nykytilaa.

Takaisin kaupunkipäiväämme. Nälkä alkoi meitä vaivata ja laskeuduimme ihan kivalta näyttävään kellariravintolaan. Ehdimme tilaamaan ruokamme, mutta hetken päästä ravintolasta räpsähtivät sähköt poikki. Alkuruuat nautimme tunnelmallisesti kynttilänvalossa, mutta pääruokia emme sitten saaneetkaan. Sähkökatkos näytti olevan laajempikin, sillä myös kahvit jäivät saamatta läheisessä kahvilassa. Ikävä sinänsä, sillä leivostiski näytti niin vietävän hyvältä.

Pullo paikallista skumppaa kaupunkipäivän ratoksi.skumppaaJa sähkökatkoksesta johtuen alkupalat tunnelmallisesti kynttilänvalossa. pimea

Naisporukalla kun oltiin ehdittiinpä repiä myös retonkia, tutkia varmasti reilut kymmenen kenkä- ja laukkukauppaa ja ostaa ihanaisia alusvaatteita, joiden hinnat olivat käsittämättömän halpoja. Vaikka Viipuri ei nyt mikään trendikkäin ostoskaupunki ole, siellä on ihan hauska kierrellä pikkuisten liikkeiden sekalaista valikoimaa tutkailemassa.

Kirjaimellisesti kivijalkakauppojen tuoterepertuaari on todella kirjavaa ja ennalta-arvaamatonta, mutta itse asiassa juuri tämä luo oman mielenkiintonsa kaupoissa kiertelyyn. Muista kaupungeista poiketen Viipurissa ei näkynyt maailmanlaajuisia ketjuliikkeitä. Ja toki kun Venäjällä ollaan, kaupunkipäivään kuuluu myös pullollinen shampanskoje-skumppaa, joka irtosi tällä kertaa 600 ruplalla eli reilulla kahdeksalla eurolla.

Meille jäi Viipurissa perilläoloaikaa noin seitsemisen tuntia, mikä yllättäen tuntuikin aika lyhyeltä ajalta. Hampaankoloon jäi mm. Aallon kirjaston näkeminen sisäpuolelta sekä Viipurin Eremitaasin taidemuseo. Mukavaa olisi myös kiivetä Viipurin linnan torniin näköaloja katselemaan. Ehdottomasti tulee mentyä uudelleen ja tällainen pieni edullinen matka tuo mukavaa vaihtelua arkeen.

rinkelit

Juna-asemalle palattuamme menimme toiseen kerrokseen, jossa oli ensin turvatarkastus ja sitten passintarkastus. Täällä otettiin pois se toinen kappale maahantulolappusista. Sitten vaan junaan ja parinkymmenen minuutin päästä olimme taas takaisin Vainikkalan asemalla. Kaikki kävi nopeasti ja vaivattomasti ilman pitkäveteistä odottelua tullijonoissa. Jos vähänkin Venäjä eksoottisuudellaan tai nyt halvoilla hinnoillaan kiinnostaa, suosittelen miellyttävää junamatkaa.

Että sellainen ol Viipuri, karjalaisten rinkelikaupunki.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Kummallisuuksia ja kömmähdyksiä Kiinassa

Sain Pää pilvissä blogin Maaritilta haasteen, jossa penättiin matkoilla sattuneita hauskoja tai omituisia kokemuksia ja sattumuksia. Monet matkojeni kommellukset ovat sattuneet Kiinassa johtuen lähinnä yhteisen kielen puuttumisesta sekä kiinalaiskoukeroiden lukutaidottomuudesta. Tässä muutama huvittava sattumoinen tuolla Aasian ihmemaassa.

Kiinalaisetko saman näköisiä?

Vuosituhannen alussa elin jonkinlaista kiinailmiötä ja tein parin vuoden aikana viisi matkaa eri puolille Kiinaa. Ensimmäinen Kiina kokemukseni oli mieheni kanssa tehty yhteinen matkamme Pekingiin.

Kiinan muurilla käynti kuului ehdottomasti matkamme must-juttuihin ja päätimme tehdä retken sinne ihan ominemme ilman mitään järjestettyä retkeä ja opasta. Koska taksilla ajaminen Pekingissä oli joltisenkin halpaa, vuokrasimme hotellin avustuksella päiväksi oman pirssin. Halusimme välttää ruuhkaa niin liikenteessä kuin itse nähtävyydessä ja siksi suunnittelimme lähtevämme matkaan jo hyvissä ajoin aamutuimaan.

Kuskimme tulikin meidät hakemaan sovitusti ja ajomatka sujui oikein jouhevasti. Kaarsimme valtaisalle parkkipaikalle, joka muutamaa autoa lukuunottamatta oli lähes tyhjillään. Diiliimme kuului, että kuljettajamme odottaisi meitä ja näytimme hänelle kellosta tarkasti tuntimäärän, milloin tulisimme takaisin. Kaikki oli siis oikein bueno.

Paitsi, että Kiinan muurin lumoissa meistä ei kumpikaan muistanut katsoa minkälaisella autolla olimme liikenteessä puhumattakaan miltä kuljettajamme näytti. Tai no, muistin, että hän oli aika pienikokoinen, pyöreäkasvoinen ja että hänellä oli sellaiset neliskulmaiset kuusikymmenluvun silmälasit kuin suurimmalla osalla kiinalaisista miehistä.

Anteeksi kiinalaiset, mutta minusta te näytätte vaan kovin samannäköisiltä.miehetpuistossa

Kävi nähkääs niin, että kun sovittuna aikana suuntasimme takaisin Kiinan muurin suosituimmalle parkkipaikalle kaikki näytti melkoisen erilaiselta kuin aamuisella. Parkkipaikalla oli satoja ellei tuhansia autoja eikä meillä ollut oikein tarkkaa kuvaa siitä minne auto oli meidät jättänyt ja millainen auto…

Epätoivoissamme haahuilimme suunnassa, missä kuvittelimme taksimme vähänkään olevan, mutta kaikki oli todellakin hyvin summittaista. Moni paikallinen taksikuski oli kiinnittänyt huomiota etsimiseemme ja taksikyytitarjouksia huudeltiin peräämme vähän sieltä ja täältä, joista kuitenkin kauniisti kieltäydyimme. Epätoivomme tosin alkoi lisääntyä, sillä sovittu paluuaikamme oli mennyt umpeen jo ajat sitten.

Hetken päästä meille huuteli jälleen joku taksikuski, jolle myös huikkasimme kauniisti nouthankjuut ja jatkoimme etsintäämme. Tämä taksikuski olikin ilmeisemmin vähän sinnikkäämpää sorttia, sillä hän tuli oikein kannoillemme selittäen samaan aikaan kiinaksi kovin intonaatioin jotain, mistä luonnollisestikaan emme mitään ymmärtäneet.

Jatkoimme matkaamme, mutta mies roikkui vain perässämme toistaen sanaa taksi äänenpainon kiristyessä jo vähän hermostuneeksi. Lopulta hän katsoi parhaimmaksi tarttua käteeni ja lähteä vetämään minua autoa kohti mieheni seuratessa perässä. No lopun arvaattekin. Vähän noloina siellä auton takapenkillä paluumatkaa teimme.

kiinanmuuri3

Kummajainen länsimailta

Sattui siellä Kiinan muurilla toinenkin huvittava juttu. 15 vuotta sitten länsituristit olivat Kiinassa selvästi harvinaisempia kuin tänä päivänä ja ilmeisesti joillekin vielä kovin ihmetystä herättäviä ilmestyksiä varsinkin, jos henkilö sattui olemaan joltain pienemmältä paikkakunnalta.

Vähän turhankin päällekäypään tuijotteluun olimme jo alkaneet tottua, emmekä siis kovin ihmetelleet, kun Kiinan muurilla joukko paikallisia sotilaita tuijotteli meitä varsin intensiivisesti. Jostain syystä etenkin minä vaaleatukkainen länsimainen nainen olin heistä kovin kiinnostava, sillä huomasin kyllä monet uteliaat silmäparit, jotka tuijottivat uteliaana perääni. No, saipa meikäläinenkin kerran kokea saavansa miesten päät kääntymään 🙂

Jossain vaiheessa siinä matkaa vieretysten tehdessämme joku heistä uskalsi elekielellä näyttää, että voisinko tulla samaan valokuvaan hänen kanssaan. No, mikäs siinä, jos siinä jonkun mielestä on jotain erityistä. Siispä asetuin vierekkäin tuntemattoman sotilaan kanssa kameralle somasti hymyillen sillä seurauksella, että tämä ei sitten jäänytkään ainoaksi kuvaksi. Monet muutkin sotilaat keksivät saman idean ja niinpä minä poseerasin lopulta kymmenien nuorten miesten kanssa toinen toisensa jälkeen kuin paraskin nähtävyys.

Täytyy myöntää, että tässä kohden iski kyllä jo vähän apinafiilis päälle. Tältäkö eläintarhan apinoista tuntuu?

Näiden vihreiden miesten kuvattavaksi jouduin.Kiinan muuri1

Kotterolla lentokentältä hotelliin

Toisen Kiinan matkoistamme teimme Shanghaihin. Saavuttuamme kaupunkiin raahauduimme laukkuinemme lentoaseman taksijonoon, jossa kävi melkoinen kuhina. Meidän tuurillamme kohdallemme sattui se varmasti koko Kiinan heikoimmassa hapessa oleva taksi. Autokanta Kiinassa lienee tänä päivänä paljon parantunut, mutta tuolloin 2000-luvun alussa liikenteessä oli vielä melkoisia kotteroita ja osa niistä jopa takseina.

Auto oli kooltaan pienen pieni ja kaksi kookasta matkalaukkuamme mahtuivat tavaratilaan juuri ja juuri. Tosin takaluukun kiinni pysymisen kanssa piti kuljettajan hieman temppuilla, mutta lopulta se saatiin kiinni ja matka saattoi alkaa.

Auto suunnisti ensimmäiseksi moottoritielle. Jos vähänkään mietitte kiinalaisten lukumäärää, niin voitte ymmärtää, että maa tarvitsee melkoisia moottoriteitä, kaistoja on vierekkäin melkoiset määrät. Siinä vaiheessa kun auto alkaa yskiä ja savuta, ja lopulta pysähtyy keskelle monikaistaisen moottoritien vilkasta liikennettä, ei jotenkaan tee mieli nousta autosta.

Näin meille nimittäin kävi. Seisoimme jumissa keskeisellä moottoritien kaistalla autojen vilahdellessa kahva pohjassa molemmilta puolin ohitse. ”Vanminit” sanoi kuljettajamme leveästi hymyillen, hyppäsi ulos autosta ja avasi konepellin, jonka alta nousi huolestuttavasti savua.

Vaikka jo 2000-luvun alussa autoliikenne Kiinassa oli hurjaa, yleisin kulkuneuvo kuitenkin oli polkupyörä. Mitenkähän tänä päivänä?liikennetransport service3

Pidimme takapenkillä molemmat kiinni ovenkahvoista valmiina hyppäämään kyydistä, jos selviä lieskoja alkaa konepellin alta näkyä ja toivoimme totisesti, ettei kukaan törmäisi meihin. Kuski kurkisti sisälle autoon ja sanoi jälleen ”vanminit”. Seuraavaksi hän avasi takakontin ja kaivoi sieltä laukkujemme takaa jonkin muovipönikän. Konepellin alle annettiin ryyppy, odoteltiin hetki ja sitten uusi käynnistys. Jihuu, hieman yskien auto lähti käyntiin moottorilämpötilamittarin huidellessa punaisella, mutta pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa.

Koko loppumatkan jännitimme pääsemmekö perille asti, sillä aika ajoin moottori ilmaisi hiipumisen merkkejä, mutta niin vain lopulta hotellin eteen kaarsimme. Tosin kuljettajalla oli hieman vaikeuksia antamamme osoitteen kanssa (onneksi sentään olin ymmärtänyt tulostaa sen kiinankielisin kirjaimin). Muutaman kerran tietä kyseltiin ohikulkevilta ja muutama ylimääräinen kierros hotellin kulmilla tehtiin.

Jos ei ollut hääppöinen kulkupelimme, hääppöinen ei ollut myöskään matkasta maksamamme hinta. Jälkeenpäin jäin miettimään, olikohan tämä edes oikea taksi. Siinä taksiaseman häslingissä hyppäsimme vain ensimmäiseen autoon, josta osoiteltiin meille, että tänne päin. Kai sitä tässä maassa onnistuu yhden taksinkin väärentäminen, jos kaikkea muutakin Kiinassa surutta kopioidaan.

Näissä takseissa ei ollut ylikuumenemisen vaaraa.riksa

Pientä iltapalaa

Ruokailu Kiinassa oli matkoillamme aina oma juttunsa, yllätysten saattelema sellainen. Jos poikkesit ruokailemaan hotellien ulkopuolelle paikallisten suosimiin ravintoloihin, länsimaisin kielin varustettuja ruokalistoja oli aika turha haeskella. Välillä tilausten kanssa onnisti, välillä ei. Ehkä friteerattu ankanjalka ei ollut ihan sitä mitä halusin.

Onneksi listoilla oli usein ruoka-annosten kuvia tilausta helpottamassa. Hyväksi keinoksi osoittautui myös viereisiin pöytiin osoittelu. Kun näit jotain mielenkiintoista, oli helppoa tarjoilijalle näyttää, että juuri tuollaista mekin haluaisimme.

Koska ruoka-annosten hinnat ainakin tuolloin 2000-luvun alkupuoliskolla olivat kovin edullisia, tilasimme usein useamman annoksen. Näin varmistimme, että ainakin joku osui kohdalleen.

Useamman annoksen taktiikka yleensä toimi. Sitäpaitsi ruoka oli yleensä kevyttä.chinese cuisine2

Eräänä iltana makoilimme Shanghaissa hotellihuoneessamme ja mietiskelimme, että jaksaisimmeko lähteä enää iltamyöhällä kaupungille. Kummallakaan meistä ei ollut varsinaisesti nälkä, mutta ainahan sitä jotain pientä ja kevyttä iltapalaa saattaisi nauttia. Siispä lähdimme hotellin kulmille etsimään sopivaa ruokapaikkaa, josta voisi saada jonkin sortin huikopalaa.

Löysimmekin mielestämme oikein kivan näköisen ravintolan. Ystävällinen tarjoilijatyttö kiikutti ruokalistan ja selitti meille kiinaksi jotain, josta emme mitään ymmärtäneet. Tarjoilijamme osasi onneksemme muutaman sanan englantia ja saimme selvitettyä, mikä osa listalta on sikaa, mikä nautaa, mikä kanaa, mikä lammasta ja mikä vihanneksia. Koska ravintolassa ei näin myöhään ollut kuin muutama asiakas ja hekin jo lähtöä tekemässä, emme voineet tarttua keinoon tutkia naapuripöytien ruoka-annoksia. Siispä otimme käyttöön metodin: tilataan useampi annos.

Koskaan ei voinut olla varma mitä pöytään tulee.torilta8

Tilasimme listalta totutusti muutaman erilaisen annoksen, erilaisia liha- ja kasvisannoksia. Ruokia osoittaessamme tarjoilijan ilme kyllä oli vähän kummallinen, mutta kuuliaisesti hän kirjasi tilauksemme ylös ja jäimme odottamaan, mitä tuleman piti.

Ensin saapui armeijakattilallinen kiehuvaa lientä, jonka alle laitettiin jonkinlainen kaasukeitin. Mietimme, että olimmeko sittenkin tilanneet jonkin omituisen alkukeiton, tosin kattilan koko oli melkoisen liioiteltu. Liemen maistelu salpasi hengityksen, sillä sen verran chilillä höystettyä tuhtia tavaraa oli pöytään tuotu. Vähän ihmettelimme, miten tätä oli tarkoitus käyttää, mikä äkkiä selvisikin.

Pöytäämme kannettiin nimittäin melkoinen keko, arviolta useampi kilo kanankoipia, samankokoinen keko jotain putkiluita, ohueksi viipaloituja naudanlihan paloja ja julmettu kasa erilaisia vihanneksia, mm. kokonainen salaattikerä. Lisäksi tarjoilija ojensi meille pillit ja näytti kuinka putkiluiden sisus oli tarkoitus imeä näillä pilleillä.

Saimmepahan kokea ruokailun kiinalaisessa hotpot ravintolassa, joka on eräänlainen kiinalainen muoto fonduesta. Lihat ja kasvikset kypsennettiin tulisessa chililihaliemessä. Tosin meillä meni nyt vähän överiksi, sillä tästä ruokailusta oli pieni, kevyt iltapala kovin kaukana.

Luuydintä, vai mitä ihmettä?hotpot

Laitetaan haastetta eteenpäin. Haastan Maa Quzuu blogin Outin ja Syö matkusta rakasta blogin Merin kirjoittamaan omista matkakommelluksistaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Puhdasta yksinkertaisuutta

Neljänä perättäisenä kesänä olen istunut samaisen Pohjois-Lapin erämaajärven rannalla kuin te herra Wirkkala. Inarin Paadar-järven maisemasta on tullut jokakesäinen henkireikäni, puhdistusriittini. Olen itse asiassa istunut siinä ihan teidän naapurissa punaisen lapinmökin portailla ja tuijottanut vastapäistä vaaraa ja Paadarin nopeasti muuttuvaa vedenpintaa. Tarkkaillut ympäröivää luontoa ja miettinyt elämää. Inspiroitunut.

paadar2tila

Luulen jossain määrin ymmärtäväni teitä herra Wirkkala. Olette varmaan itsekin istunut useasti mökkinne rappusilla tuijotellen samaa maisemaa piippuanne poltellen. Kuunnelleet ympäröivää hiljaisuutta ja tehneet huomioita yksinkertaisista asioista. Onko lähisuon kurkipariskunta palannut tänäkin kesänä pesimään? Kuinka monta poikasta koskeloemolla on tänä vuonna? Minkälaisia kuvioita tuulenvire tekee Paadarin pintaan? Mitä puuhastelee terhakka västäräkki? Onko porojen vasominen onnistunut?

koskelotvästäräkkisarvet

Herra Wirkkala, te tulitte vuosikymmeniä, aina vuosi toisensa perään, Paadarin rannalle rakentamaanne mökkiin puhdistamaan aivojanne. Etsimään inspiraatiota ja oivalluksia. Luomaan ja innovoitumaan Lapin luonnosta.

En pysty itse luomaan mitään niin suurta kuin te, mutta Paadarin puhdistavasta ja uudestisynnyttävästä voimasta olen myös päässyt osalliseksi. Tällä paikalla erämaassa on mystinen vetovoima. Minunkin on ollut pakko palata tänne yhä uudelleen tekemään vuoden nollaus, inventaario. Tyhjentämään pää kaikesta turhasta. Elämään hetki pyhää yksinkertaisuutta. Valaistumaan.

Maailman paras paikka nauttia samppanjaa.rannallaLemmenjoensuuLemmenjoensuu2skumpat

Yksinkertainen, riisuttu elämä on lisännyt onnellisuuttani. Antanut tilaa kaikelle olennaiselle. Kun on katto pään päällä, rannassa sauna puhdistautumista varten, äärellä järvi mikä ruokkii meidät ja lähde mistä saa maailman puhtaimman makuisen juomaveden, mitäpä sitä ihminen oikein muuta tarvitsee. Tämä riittää hetkeksi. Ja jos tuuli puhaltaa kylmästi pohjoisesta, lisätään kelohalkoa tuvan takkaan tai porinmattiin. Hetken päästä ei enää palele.

vaappusaalis

Tosin täytyy myöntää, että sen verran on yksinkertaisuudesta livetty, että vuotuinen samppanjapullo on aina mukana kuljetettu ja nautittu sen helmeilevä juoma Lemmenjoen suun hietikolla. Tämän suurempaa luksusta ei ole olemassakaan. Olisi kiva tietää, herra Wirkkala, istuitteko te koskaan samaisessa paikassa lempijuomaanne nautiskellen?

Vuorokaudessa on täällä enemmän tunteja. On aikaa nukkua päiväunet joka ikinen päivä. Kun on hyvin levännyt ja aika pysähtyy, havannoi ja näkee myös enemmän. En tiennytkään kuinka sileä voi kelon pinta olla tai kuinka kaunis männyn rungon rosoisuus. Minä näen täällä selvästi enemmän.

kelokaarnapahkapuu

Vaikka näin kesäaikaan eletäänkin lähes vuorokaudet läpeensä valoisaa aikaa, maailma ympärillämme vaihtaa silti väritystään päivästä riippuen. Taivas, joka on täällä selvästi avarampi ja lähempänä, on välillä totaalisen harmaa, kunnes se toisena hetkenä leiskuaa tulta tai herkistyy hempeään vaaleanpunaisuuteen. Yön hijaisimpana hetkenä nousee usein sumu. Sininen maailmamme peittyy hitaasti usvaan ja taivas ja maa yhtyvät. Nyt tiedän, mikä on suden hetki.

taivaspaadarpaadar3vaaleanpunainensininenhetki

Tapio Wirkkalan näyttely STILL/LIFE – Tapio Wirkkala Retrospective Inarin Siidassa 25.9.2016 saakka

Wirkkalan suunnittelema lasisarja nimeltään Paadar.Paadar-lasit

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Majoitusvinkki Ylläkselle – tiloiltaan toimiva Äkäshotellin Alppitalo

Lapland Hotel Äkäshotelli on melkoinen veteraani Ylläksen alueen matkailussa. Tänä päivänä hotelli on hyvätasoisten lomahuoneistojen tarjoaja, mutta myös Äkäslompolon iltaelämän keskus.

Äkäslompolossa sijaitseva Lapland Hotel Äkäshotelli on aloittanut toimintansa jo vuonna 1974. Toiminnan alkuperäisajoista muistuttavat hotellin ravintolarakennus sekä siipiosa, jossa sijaitsee remontoituja hotellihuoneita. 2000-luvun alkupuolella hotelli lisäsi roimasti majoituskapasiteettiaan ja hotellin ympäristöön rakennettiin useita erillisiä majoitustaloja, joista yhteen mekin majoituimme.

Majapaikkamme oli Alppitaloksi kutsutussa rakennuksessa, joka sijaitsi metsän reunalla aivan hiihtolatujen ja vaellusreittien vieressä, silti aivan Äkäslompolon kylän keskustassa. Kaikki palvelut, kuten ruokakaupat, ravintolat, shoppailumahdollisuudet ja Alko sijaitsivat sopivasti kävelyetäisyydellä.

Näin kesäaikaan, kun joka puolella oli seesteisen rauhallista, tuntui kuin olisi istuskellut kesämökin terassilla sillä erotuksella, että mökki sijaitsi kylän keskustassa.

Alppitalot

Majoituksemme oli yhden makuuhuoneen huoneistossa, joka oli oikein passelikokoinen kahdelle aikuiselle. Olohuoneessa oli levitettävä sohva, joten 2-lapsinen perhekin majoittuu huoneistoon loistavasti.

Liikuntapainotteiselle lomalle tällainen mökkimäinen majoitus palvelujen äärellä on mielestäni yksi parhaista vaihtoehdoista. Tilaa on reilusti, kokkailla voi, jos haluaa tai käydä ulkona syömässä ja oma sauna lämpiää aina kun haluaa.

Huoneiston keittiöstä löytyi kaikki tarvittava: jääkaappi, liesi, mikro, leivänpaahdin, kahvin- ja vedenkeitin, astianpesukone ja ruokapöytä neljälle. Astiat olivat myös mitoitettu neljälle ja kaikki perustarpeisto löytyi omaa kokkailua varten.

Tyydyimme tällä kertaa puolivalmiiseen. Huoneiston vieressä oli kalasavustamo, josta haimme iltaruualle savustettua pestolohta ja kaupasta valmissalaatteja. Vaivatonta, mutta herkullista. Ja jälkkäriksi samppanjaa kera kesän viimeisten kotimaisten mansikoiden.

Hotelli4Hotelli5Hotelli3Hotelli7Kattaus kahdelle2

Huoneisto oli todella toimiva ja tilavan tuntuinen. Hyvän pohjasuunnittelun vuoksi hukkaneliöitä ei ollut, vaan ilmoitettu 42 m2 pohjapinta-ala oli kaikki käyttöneliöitä. Kalustus oli siistiä perustasoa, vähän ehkä askeettinen johtuen esimerkiksi mattojen puutteesta. Vaikka huoneistolla oli ikää jo yli kymmenen vuotta, huoneistossa ei juurikaan näkynyt kuluneisuutta. Pakko mainita myös huoneiston erinomaisesta siisteydestä.

Mukava lisä oli toinen TV makuuhuoneessa. Kuulun niihin, jotka rakastavat telkkarin katsomista sängystä. Plussaa myös riittävästä kaappitilasta, varusteiden kuivatuskaapista sekä olohuoneen pienestä takasta. Pidin myös huoneiston valoisuudesta. Isot ikkunat antoivat hyvin päivän valoa.

Huoneiston kylpyhuoneesta ja saunasta tykkäsin erityisesti. Viihtyisää, siistiä ja edelleen niin toimivaa. En tiedä oliko sauna vasta remontoitu, mutta se näytti lähes uudelta. Erillisellä ovella varustettu WC takasi omaa istuntorauhaa.

HotelliKylpyhuone2

Moni Ylläksen kävijä tuntee Äkäshotellin erityisesti sen iltaelämästä, sillä sijaitseehan hotellissa Äkäslompolon ainut yökerho. Harvinaisen suuri tanssilattia hotellin alkuperäisosasta, Pirtukirkoksi kutsutusta rakennuksesta, löytyikin. Ilmeisemmin melkoinen menomesta etenkin viikonloppuisin.

Kaikkiin huoneistohintoihin sisältyy buffetaamiainen ravintolarakennuksessa, mikä oli tosi mukava lisä apartementos-tyyppisessä omatoimimajoituksessa. Aamiainen oli riittävän monipuolinen ja itse pidin erityisesti neljän kalan lajitelmasta lasipurkeissa, joista oli neljää eri kalaa eri tavoin valmistettuna ja lopuksi etikkaan säilöttynä. Tykkäsin myös mahdollisuudesta paistaa itse vohveleita valmiiksi tehdystä vohvelitaikinasta.

KalalajitelmaVohveli

Hotelli10Hotelli9Hhotelli8Hotelli11Hotelli2

Kaiken kaikkiaan Äkäshotellista jäi tosi miellyttävä kuva. Majoituksen taso osoittautui ihan toiseksi, mitä 70-lukuinen päärakennus antoi äkkiseltään olettaa. Testaamamme alppitalo tarjosi hyvin toimivaa majoitusta. Hotellin ja ravintolan ystävällinen henkilökunta lisäsi omalta osaltaan viihtymistä.

Blogiyhteistyö Lapland Hotelsin kanssa.

https://www.laplandhotels.com

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Saaga – kylpylähotelli Yllästunturin syleilyssä

Aivan Yllästunturin kupeessa nököttää kaunis puusta ja kivestä rakennettu hotellirakennus. Lapland Hotels Saagalla on kunnia olla paraatipaikalla Yllästuntunturin kainalossa.

Kun hotelli sijaitsee yhden maamme korkeimman tunturin juurella, siinä on jo itsessään jotain hohdokasta. Ikäänkuin luonnon luoma ja ihmisen tekele kävisivät vuoropuhelua. En tiedä kuiskiiko Yllästunturi Saagalle tarinoita, mutta ainakin minulle hotelli Saaga oli myönteinen kohtaaminen.

Saaga etuovi

Astuessani pääovesta sisään kiinnitin ensimmäiseksi huomiota hotellin loungeen. Kristallikruunut, antiikkinahkaiset sohvat ja huovutetut lappiaiheiset taideteokset toivat tilaan ripauksen ylellistä tunnelmaa. Punertavat puupinnat antoivat lämpöä ja luonnonkivi seinillä ja lattialla toi Lapin luontoa hienostuneesti sisälle. Aulatiloissa oli myös suurikokoinen takka ja mietin miten mukava tunnelma siellä talviaikaan onkaan, kun takassa palaa tuli.

Saagan kauniisti sisustettu lounge.Hotel Saaga3Hotel Saaga6Hotel Saaga5

Kaunis punahongan sävy jatkui kauttaaltaan hotelli Saagan tiloissa, myös hotellihuoneemme seinäpaneeleissa ja lattiassa. Lämminsävyinen puu teki huoneesta viihtyisän ja kodikkaan eikä voi moittia huoneen harmaan ja viininpunansävyisiä tekstiilejäkään, jotka toivat sopivasti tyylikästä viimeistelyä. Erityisesti tykkäsin omasta suojaisasta parvekkeesta, josta oli hyvät näkymät kaukaiseen tunturihorisonttiin.

Punahongan sävy puupinnoissa antoi huoneelle lämpimän tunnelman.Saaga huone

Huoneen parvekkeelta oli mielenkiintoista seurata myrskyn nousemista tunturijonon takaa.Näkyma huoneesta

Nettiyhteyden maksullisuus huoneissa hieman ihmetytti varsinkin, kun jokaiselle koneelle piti ostaa erikseen omat tunnuksensa. Hotellin aulatilassa netti oli maksuton. Vähän ihmettelimme myös minibaarin puuttumista perustason huoneista. Ylimmän kerroksen superior-huoneista minibaarit kuulemani mukaan löytyvät.

Jos nämä pienet asiat koin puutteeksi, isona plussana oli vapaa kylpylänkäyttö hotellin asukkaille. Kylpyläosastolta löytyivät tavallisen saunan lisäksi höyrysauna, pari poreallasta, uintiin riittävän pitkä uima-allas, lastenallas sekä pari hierovaa vesiputousta. Kylpylässä rentoutuminen oli todella kiva lisä vaelluspäiväämme. Ja näin kesäaikaan siellä oli niin miellyttävän rauhallista. Tässä kohtaa taas ymmärsin, miten paljon enemmän kesälappi tarjoaa kaltaiselleni rauhaa ja omaa tilaa rakastavalle. Olisin voinut lillua porealtaassa loputtomiin tuijottamassa liuskekivisen katon vaihtuvia tuikkuvaloja.

Hotelli Saaga sijaitsee todellakin Yllästunturin juurella Ylläsjärven puolella. Laskettelija ei voi enää rinteitä lähempää hotellia toivoa, mutta ylös tunturiin kannattaa ehdottomasti mennä näköaloja ihailemaan myös näin kesäaikaan.

Yllästunturi suorastaan syleilee hotelli Saagaa.Hotel SaagaGondolihissi

Teimme hotellilta elämämme helpoimman tunturihuiputuksen. Hotelli Saagan alapuolella on gondolihissin asema, josta voi hypätä gondolivaunun kyytiin, joka kuljettaa 718 metrin korkeuteen Yllästunturin huipulle. Vaikka kunto tai fysiikka ei muuten sallisi tunturiin kiipeämistä, täältä pääsee näköaloja ihailemaan vaivattomasti. Tiettyihin vaunuihin pääsee myös koiran tai maastopyörän kanssa. Lipun pystyi ostamaan joko yhteen suuntaan tai edestakaisin.

Maisema

Jos näköalat jo hississä olivat hienot, todella vaikuttava maisema aukesi huipulta. Ymmärsin hyvin, miksi tätä osaa Lappia kutsutaan Tunturi-Lapiksi, sillä tunturijonoa piisasi silmän kantamattomiin katsoit sitten mihin suuntaan tahansa. Ylhäällä oli niin mykistävän kaunista, että olisi voinut tirauttaa jälleen pienet itkut tälle valloittavalle luonnonkauneudelle.

Illastimme hotellin ravintolassa ja tartuimme kesäajan grillipihvitarjoukseen. Savuporo-bearnaise kastikkeella höystetty pihvi oli herkullinen. Hyvä hinta-laatusuhde 17,90 euron hintaan.

Hotellin ravintolatilat olivat valoisat ja viihtyisät.Ylläs SaagaSaaga ravintolaHotel Saaga12

Kesän pihvitarjous oli hintansa väärti.Kesäpihvi

Lapland Hotels Saaga on mukava tunturihotelli ja hyvä etappi liikkumiseen Ylläksen alueella. Lapsiperheitä hotellilla näytti olevan useita, eikä ihme, sillä pienet viihtyvät varmasti kylpylässä. Tosin kyllä siellä viihtyi myös tällainen täti-ihminenkin. Ja sen toisen puolen päivästä siellä Yllästunturin huipulla. Jostain kummasta syystä päähän jäi soimaan Louis Armstrongin biisi ”What a wonderful world”.

Blogiyhteistyö Lapland Hotelsin kanssa.

https://www.laplandhotels.com

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

Lodge 67°N – Ylläksen lintukoto on hyvän mielen majatalo

9.5 pistettä Booking.comissa, 3. sija Tripadvisorissa Äkäslompolon majoituskohteista. Piti mennä ottamaan selvää, miten ihmeessä tämä pieni pohjoisen majoituskohde kerää asiakkailta tällaisia huippulukemia.

Pari vuotta Äkäslompolossa Ylläksen alueella toiminut Lodge 67°N osoittautui jonkinlaiseksi sekoitukseksi majataloa, hiihtomajaa ja boutique-hotellia. Kolmessa tasossa olevassa hirsitalossa on kahdeksan eri kokoista huoneistoa. Lisäarvoa mukavan kokoisiin huoneisiin tuovat asukkaiden käytössä olevat yhteiset tilat: yläkerran olohuonemainen oleskelutila ja pohjakerroksen takkatupa. Joka päivä lämpiää myös talon saunat, joita yleisten saunavuorojen lisäksi voi varata myös yksityiskäyttöön.

Lodge67NLodge67 rakennus

Niin, mutta miksi asiakkaat sitten antavat yhtä mittaa lähes täysiä pisteitä tälle pikku hotellille? Lodgea voisi kutsua hyvän mielen majataloksi. Se on persoonallinen, intiimi ja tarjoaa yksilöllistä ja teeskentelemätöntä palvelua. Omistajilla on hymy herkässä ja auttamishalu kympissä. Palvelu on henkilökohtaista olematta mitenkään päällekäypää. Jokainen asiakas huomioidaan yksilönä ja he todella välittävät siitä, että viihdyt. Tätä, jos mitä arvostan suuresti.

Paikka on viihtyisä ja kotoisa, sellainen lintukoto. Nuoret yrittäjät ovat luoneet paikkaan hyvän hengen, joka kantaa joka kohdassa. Rakennuksen viihtyisyyttä on lisäämässä parisataavuotias hirsiosa, joka on tuotu paikalle Tornionjokilaaksosta. Tässä tilassa sijaitsee alakerran aamiashuone ja osittain yläkerran suurin huoneisto. Vanhat hirsipinnat tuovat tiloihin miellyttävää lämpöä ja mukavaa tunnelmaa.

Lodge aamiaishuoneLodge4Lodge13

Lodge 67°N ei ole mikään hienosteleva tai ylellinen vierastalo. Siinä on enemmänkin ripaus mummolaa, jonka raitaisilla räsymatoilla kuljetaan mutkattomasti villasukissa. Tosin siitäkin on tässä talossa huolehdittu. Jokaista asiakasta varten löytyivät huopatossut, joissa hipsutella. Lodge on kodikas ja lämminhenkinen, rentouttava ja rauhallinen. Paikka, jossa on helppo viihtyä ja jonka yläkerran riippukeinutuoliin on mukava istahtaa maailmaa pohtimaan.

Itse rakennus on Shell-yhtiön entinen henkilöstön virkistys/koulutuskäyttöön rakennettu kokonaisuus. Joissain kohdin sisustusta paikan koulutustausta tulee näkyviin, mutta vastapainoksi tiloja on sisustettu mukavilla pienillä yksityiskohdilla kuten vanhoilla puusuksilla.

Lodgen sisustuksessa oli paljon kauniita yksityiskohtia.Lodge15Lodge9Lodge16Lodge17

Huoneet ovat hyvää perustasoa ja niissä jokaisessa on oma minikeittiö astioineen ja ruuanlaittovälineineen. Arvostan paljon omaa jääkaappia, jossa voi säilyttää välipalaa ja pitää juomat kylminä, vaikkei sen kummemmin kokkailisikaan. Hyvä lisä aktiiviliikkujalle on jokaisessa huoneistossa oleva kuivatuskaappi. Himohiihtäjä varmasti arvostaa myös alakerran lämmintä suksien huoltotilaa. Majoituimme itse yläkerran parvekkeelliseen huoneeseen, josta oli kauniit tunturinäkymät.

Kävimme kurkkaamassa myös Lodgen suurimman kolmen makuuhuoneen huoneiston. Peräti 110 m2:n tilassa oli kolme erillistä kahden hengen makuuhuonetta sekä yhteinen ruokailu/oleskelutila ja ihan kunnon keittiö. Ihanteellinen huoneisto esim perheelle tai ystäväporukalle. Mietimmekin sitä, miten hauskaa tuolla olisi viettää esim. yhteistä perhejoulua.

Huoneessamme oli oma keittiö, pehmeät lampaantaljat vuoteilla ja parvekkeelta kivat näkymät tuntureille.Lodge6Lodge10Lodge12

Asiakkaiden yhteinen olkkari ja alakerran takkatupa.Lodge8Lodge7Lodge20

Kolmen makuuhuoneen huoneisto oli kuin oma asunto rakennuksen sisällä. Huoneistoon oli myös oma sisäänkäynti.Lodge3Lodge

Lodge 67°N sijaitsee parhaalla mahdollisella paikalla Äkäslompolon keskustassa kauppojen ja ravintoloiden läheisyydessä. Hiihto- ja vaellusreiteille pääsee ihan vierestä. Yllästunturin lähimmille laskettelurinteille on matkaa noin kolmisen kilometriä, mutta sinne pääsee talviaikaan kätevästi bussikuljetuksella majapaikan läheltä. Ja jos kaipaat lomaltasi muutakin kuin aktiivista liikuntaa, vieressä on paikkakunnan merkittävin menomesta Äkäshotellin yökerho Pirtukirkko.

Hyvän mielen majatalo, jonne tulee kuin kotiinsa.Lodge18

Hieno lisä olivat asukkaiden käytössä olevat läskipyörät, joilla pääsee vielä helpommin tutkailemaan alueen tarjontaa tai kesäisin retkelle latupohjia pitkin.

Kaikkiin huonehintoihin sisältyy erinomaiseksi toteamamme kauniisti katettu aamiainen. Oli ihanaa tulla aamiaiselle, kun suuressa luonnonkivitakassa paloi tuli ja pöydillä kynttilät.

Lämpöä ja tunnelmaa.Lodge14Lodge19

Lodgen huonehinnat olivat vuorokaudelta 80 eurosta ylöspäin. Booking.comin arvosteluissa paikkaa oli kehuttu erityisesti hyvän hinta-laatusuhteen vuoksi, eikä ihme. Täyttä vastinetta saa todellakin koko rahan edestä.

Eivät ne olleet väärässä nuo arvioitsijat. Joku majoittuja kirjoitti: ”Lodge 67°N on erilainen majapaikka mökkien ja hotellien rinnalla. Kotoisa, lämminhenkinen ja nuorekas.” Tuohon voin täysin yhtyä. Ihanaa, että tällaisia paikkoja ja tällaisia yrittäjiä on olemassa.

www.yllaslodge.com

Yhteistyössä Lodge 67°N:n kanssa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ylläs on huippumesta myös kesäaikaan

Mitä Ylläs tarjoaa kesämatkaajalle? Kokemuksemme perusteella paljonkin.

Länsi-Lapin Ylläksen alue on jäänyt itselleni vähän vieraaksi lukuunottamatta taannoisten vuosien pikaisia laskettelureissuja. Tänä kesänä päätin tutustua Yllästunturin ympäristöön muutaman päivän ajan vähän tarkemmin ja selvittää mitä kaikkea siellä voi kesäaikaan tehdä.

Olin jo unohtanut, ettei sellaista paikkakuntaa kuin Ylläs ole olemassakaan. Nimi tulee Yllästunturista, jonka molemmille puolin matkailu on keskittynyt. Suurempi keskuksista on Äkäslompolo, josta löytyy eniten majoituskapasiteettia ja parempi palvelutarjonta. Toisella puolen tunturia on Ylläsjärven alue. Matkaa kylien välillä on viitisentoista kilometriä ja niiden välissä kulkee kaunis maisemareitti, josta on hienot tunturinäkymät.

tunturilappi

Suuntasimme ensimmäiseksi Metsähallituksen ylläpitämään Yllästunturin Kellokas-opastuskeskukseen. Täältä saimme paljon hyvää käytännön tietoa, esimerkiksi tietoa alueen retkeilyreiteistä ja nähtävyyksistä. Tosin tässä kohtaa iski retkeilijä-ähky: vain muutama päivä aikaa ja niin paljon mielenkiintoisia maastoreittejä ja nähtävyyksiä. Ostimme kuuden euron hintaisen retkeilyreittikartan, johon oli merkitty lähialueen retkeilyreitit ja nähtävyydet. Tämä osoittautuikin hyväksi oppaaksi päivien suunnitteluun ja suunnistamiseen.

Kellokkaassa on myös ilmainen näyttely, joka esittelee lappalaista elintapaa, Lapin luontoa ja eläimistöä. Tosi mielenkiintoinen näyttely, jossa lapset oli hyvin huomioitu. Yritimme painaa täällä mieleen mm. Lapin linnustoa ja ihmettelimme Lapin suuria pöllöjä. Ylläksen alueeseen tutustuminen kannattaa ehdottomasti aloittaa täältä. Kellokkaasta pääsee myös monille alueen retkeilyreiteille.

saamelaisuus

Luonto on Ylläksen alueen juttu etenkin kesäaikaan. Olen varma, että jos pidät luonnossa liikkumisesta, pidät myös Ylläksestä. Seitsemän tunturin alueella maisemat ovat vailla vertaansa ja sen pääsimme useaan otteeseen kokemaan. Ensimmäiseksi teimme noin yhdeksän kilometrin mittaisen vaelluksen Ylläs-Pallas kansallispuistossa. Reitti kulki aluksi kauniissa lehtomaastossa pitkin Varkaankurun Velhopolkua tunturipuroa seuraillen. Kaunis lehtomaasto-osuus on noin 3,5 km ja hyvin helppokulkuinen. Reitillä on laavu, tulistelupaikka ja vessat.

pirkospuut2retkeilyreittitunturipuro2tunturipuro

Lehtomaaston jälkeen nousimme tunturikurun rakkakivikkomaisemiin ja sieltä havumetsikön kautta Kesänkijärvelle, josta suuntasimme takaisin lähtöpisteeseemme opastuskeskus Kellokkaalle. Tosi mukava reitti, joka tarjosi monipuolisen katsauksen Lapin vaihtelevaan maastoon. Ihaninta kulkemisessa oli, että tunturihorisontti reunusti kulkuamme joka puolella.

Kiinnitimme huomiota siihen, miten hyvässä kunnossa retkeilypolut olivat. Vähänkin kosteimpiin kohteisiin oli rakennettu pitkospuut eikä tunturikurussakaan tarvinnut rakkakivillä taiteilla, vaan pystyi tepastelemaan pitkin lankkusiltoja. Kaikki vaikeammat paikat olivat pitkostettu tai porrastettu. Ei ihme, että kokonaisia perheitä pienten lasten kanssa näkyi maastossa kaikkein pienempien matkatessa kantorinkassa.

kurupitkospuutportaatluontopolku

Ylläksen alueen retkeilyreittien runsaus ja monipuolisuus yllätti muutenkin. Jopa lyhyitä muutaman kilometrin mittaisia päiväretkelle sopivia reittejä oli tarjolla paljon. Lähinnä koimme runsaudenpulaa mikä valita ja mihin tarttua.

Seuraavana päivänä tarkoituksemme oli nousta Aakenustunturin huipulle, mutta runsas sumu peitti maaston ja maiseman. Katsoimme parhaimmaksi muuttaa suunnitelmaa ja sen sijaan lähdimme katsomaan kahta luontonähtävyyttä: Pakasaivoa ja Äkäsmyllyä.

Lapin helvetiksi kutsuttu Pakasaivo on rotkojärvi, joka on luokiteltu Inarijärven jälkeen Suomen toiseksi syvimmäksi järveksi. Tämän paikoin 60 metriä syvän järven pohjoispää on ollut aikoinaan saamelaisten palvontapaikka. Järveä ympäröivät jylhät kallioseinämät, pahtaseinät, jotka nousevat paikoin 70 metriä kohtisuoraan järven pintaa ylöspäin. Paluumatkalla juutuimme tapamme mukaan hillasuolle hillan kiilto silmissämme. Hyvä hillavuosi kun tänä kesänä on, saaliina lähes ämpärillinen ihanaa hillaa.

padasaivo2Pakasaivo2

Toinen nähtävyys Äkäsmylly on kosken rannalla sijaitseva vanha vesimylly, jota alueen asukkaat ovat aikoinaan käyttäneet viljan jauhamiseen. Alueella on myös laavu, nuotiopaikka sekä paikalle siirretty riihi, jossa sijaitsee vilkkaampana ajankohtana kahvio. Kaunis paikka kuohuvan kosken rannalla.

Paluupäivän aamuna teimme vielä helpoimman mahdollisen tunturiin nousun. Ylläsjärven puolelta pääsee gondolihissillä Yllästunturin huipulle 718 metrin korkeuteen. Lipun pystyi ostamaan joko yhteensuuntaan tai edestakaisin. Mainio ja helppo tapa päästä tunturin laelle kunnosta riippumatta. Näköalat ylhäältä olivat sanoin kuvaamattomat. Huipulla oli pieni kahvila/ravintola, jonka terassilla on kiva istuskella näköaloja ihaillen.

gondolikuksat

En osaa sanoa tämän lyhyen kokemuksen perusteella onko Ylläs ykkönen, mutta huipulla se on ainakin. Tämä vierailu jätti vain nälän, jota täytyy tulla tyydyttämään takuuvarmasti myöhemmin, toivottavasti pidemmällä ajalla. Ylläs yllätti kesämatkaajan upeiden luontokohteiden runsaudella ja kiinnostavien retkeilyreittien paljoudella. Ja niin mukavilla majoituspaikoilla, joista kokemuksia seuraavissa postauksissa. Kesämatkailun monipuolisuudessaan Ylläs on ehdottomasti huippupaikka.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.