Monthly Archives

heinäkuu 2016

3 x nelostien taukopaikka matkalla pohjoiseen

Ollakseni rehellinen minua on ärsyttänyt automatkailun taukopaikkojen tylsistyminen kolmekirjaimisen huoltamoketjun rynnistettyä markkinoille melkoisella volyymillä. Bonususkollisena kansana olemme hylänneet aiemmin käyttämämme yksityiset huoltamot ja suunnanneet katseemme näihin uusiin monitoimikeitaisiin. Ikävä kyllä seuraukset näemme pääteiden varsilla. Yhä useampi taukopaikka on lopettanut toimintansa kannattamattomana.

Ymmärrän kyllä asian kuluttajan näkökulmasta. Kelle enää riittää kahvikupillinen Esson baarissa? Kukapa meistä ei haluaisi pitkän matkan aikana pysähtyä sinne mistä löytää mahdollisimman paljon erilaista palvelutarjontaa. Tankkauksen lisäksi haluamme syödä, tehdä ostoksia ja katsella kaikkea kiinnostavaa. Ja näinhän se on: mitä isompi kohde, sen suurempi tarjonta.

Matkustin hiljattain yli 700 km Etelä-Karjalasta Keski-Lappiin. Jyväskylän jälkeen matkamme kulki pitkin Valtatie neljää ja matkan varrelta päätin etsiä muutaman mielenkiintoisen ja monipuolisen taukopaikan. Tässä  kolme omaa suosikkiani matkalla pohjoiseen:

Naissaaren kahvila, Vaajakoski

Vajaa kymmenen kilometriä ennen Jyväskylän keskustaa Vaajakoskella, tien oikealla puolella, on Naissaari. Tällä kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla Vaajavirran varrella olevalla alueella on toiminut 1800-luvun lopussa saha, jonka vanhoja toimitiloja ja entisiä työläisten mökkejä on alueella edelleenkin.

1920-luvulla rakennetussa puutalossa toimii Naissaaren kahvila, jonka ovea kävimme aamuvarhaisella koputtelemassa, mutta ikävä kyllä liian aikaisin. Viehättävän näköinen kahvila jäi tällä kertaa kokematta, mutta kokonaisuudessaan alue oli sen verran mielenkiintoinen, että tänne tulee varmasti toistekin mentyä. Paikasta näytti saavan myös lounasta.

Kahvilarakennuksen takana veden äärellä oli kahvilan puutarhaterassi omenapuiden katveessa. Mikäpä olisi ollut tässä miljöössä kahvia ja kakkupalaa nautiskellessa.

Naissaaren kahvilaNaissaaren kahvila3Puttipaja

Kahvilan vieressä vanhassa, kauniissa kivirakennuksessa on Puttipajan tehtaanmyymälän designpuoti Wanha Paja. Lisäksi alueella oli käytöstä poistettu vanha vesivoimalaitos sekä 1942 valmistunut uudempi versio.

Putaanportti, Pihtipudas

137 km Jyväskylän jälkeen Pihtiputaalta, valtatien oikealta puolelta, löytyy kiinnostava yritysrypäs Putaanportti. Kolmen talon kokonaisuus on vetänyt puoleensa etenkin tehtaanmyymälöitä. Minusta näistä kiinnostavin oli Kultakeramiikka Oy:n tehtaanmyymälä, joka myy runsaissa neliöissä koriste- ja käyttökeramiikan lisäksi sisustustavaroita ja kauniita kynttilöitä.

Kultakeramiikka5Kultakeramiikka2KultakeramiikkaKultakeramiikka4Jenkkipurkit

Itseäni miellyttivät etenkin Kultakeramiikan kesäiset astiastot. Suosittelen tutkailemaan myös myymälän takaosassa olevan poistonurkkauksen, jossa nytkin oli paljon puolen hinnan tavaraa. Jos kaipaat tuliaisviemisiä, täältä löytyy monenmoista kiinnostavaa. Kultakeramiikan tiloissa toimii myös Runebergin makeistukku.

Kultakeramiikka6kultakeramiikka7Kultakeramiikka9Kultakeramiikka10Kultakeramiikka8

Viereisessä rakennuksessa on lisää tehtaanmyymälöitä. Mielenkiintoisimpina niistä Lumenen, Nanson ja Haltin myymälät. Ainakin nyt keskikesällä näytti kaikissa myymälöissä olevan hyviä tarjouksia, Lumenella jopa kaikki tuotteet puoleen hintaan. Samassa rakennuksessa toimii myös  Shellin huoltamo ja Shell Simpukan ravintola. Viime talvena testasimme täällä pizzat, joissa oli erinomainen hinta-laatusuhde. Herkkuja voit ostaa saman katon alta löytyvästä Herkkutukusta.

Kolmannessa rakennuksessa sijaitsi käyntihetkellä Finlaysonin popup-myymälä sekä Muurlan tehtaanmyymälä. Finlaysonin kodintekstiileissä oli paljon mukavia tarjouksia. Muurlalta mieleen jäivät ihastuttavat puutarjottimet ja nostalgiset emaliastiat.

LumeneFinlaysonFinlayson3MuumipyyhkeetMuurlaMuurla2

Vihiluodon Kala Oy, Tupos

Olen monesti ihmetellyt ohi ajaessamme Limingan Tupoksella (noin 20 km ennen Oulua) olevaa poikkeuksellisen näköistä rakennusta. Kyse on Vihiluodon Kala Oy:n ravintolasta ja tehtaanmyymälästä. Tällä kertaa piti ottaa selvää, mistä on kyse.

Valoisa ja ihan siisti ravintolahan seinien sisältä löytyi. Meillä ei ollut yhtään nälkä, joten tällä kertaa tyydyttiin vain kahvittelemaan enkä siksi pysty ruokaa arvostelemaan. Kalapainotteinen menu näytti sisältävän salaatteja, burgereita, lämpimiä voileipiä ja lohiannoksia sekä päivittäin tarjottavan alle kympin hintaisen lohisopan. Sunnuntaisin sai brunssin hintaan 24,90. Lisäksi paikassa oli myynnissä mukaan otettavaksi niin tuoretta kuin savustettua kalaa.

Kalaravintola3Kalaravintola2Kalaravintola4Kalaravintola

Oikein kiinnostavan näköinen pysähdyspaikka tämä on. Kahvilatiskin tarjonta tosin oli melkoisen köyhää, joten ennemmin tänne kannattaakin mennä syömään isommasti.

Ja kun sinne pohjoiseen ollaan menossa tulkoon mainittua, että matkan varrella on kaksi hyvää paikkaa, joista hankkia poronlihaa. Reilut 60 km ennen Oulua Rantsilassa, aivan nelostien varrella, tien vasemmalla puolella on Kylmäsen tehtaanmyymälä.

Toinen varteenotettava poromyymälä on Lapin Lihan tehtaanmyymälä Rovaniemellä. Myymälä sijaitsee paikallisella teollisuusalueella, joten tänne joudut vähän poikkeamaan päätieltä.

Molemmissa myymälöissä on saatavana pakastettua poronlihaa, erilaisia porojalosteita sekä paljon myös muita lihatuotteita. Pysähtymisen arvoisia paikkoja nämäkin.

 

Tässä vielä osoitteet:

Naissaaren kahvila ja juhlahuone, Naissaarentie 2, 40800 Vaajakoski (Jyväskylä)

Putaanportti, Putaanportintie 11-13, 44800 Pihtipudas

Vihiluodon Kala Oy, Rytiniementie 4, 91910 Tupos

Kylmänen tehtaanmyymälä, Urheilutie 3, 95200 Rantsila

Lapin Liha tehtaanmyymälä, Ahjotie 9, 96320 Rovaniemi

 

Jos kaipaat taukopaikka/nähtävyysvinkkejä Lapin alueelta Pää pilvissä -blogin Maarit on koonnut niitä täällä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Putiikkien helmiä Suomessa osa 4: Tarjan Muotipuoti, Mäntyharju

Varoitus. Tähän kauppaan ei voi astua sisään ostamatta jotain.

Siinä se hulvaton vaatekauppa nököttää Mäntyharjun torin vieressä, lähellä Taidekeskus Salmelaa. Ei se yritä olla mikään hienosteleva boutique, vaikka valikoiman perusteella voisikin. Enempi se todellakin on nimensä mukaisesti puoti. Vähän kuin hyvä ystävä, jonka juuret ovat maalla. Mutkaton ja helposti lähestyttävä, joka on oppinut kaupunkilaisten tavoille, mutta omaa aimo annoksen elämäniloista maanläheisyyttä.

Tarjan Muotipuoti on yksi omista luottovaatekaupoistani, vaikka sijaitseekin reilun sadan kilometrin päässä asuinpaikastani. Siltikin sinne kannattaa pari kertaa vuodessa ajaltaa, etenkin jos jonkinmoista retonkia on vailla. Eikä tämä mukavahenkinen putiikki ole koskaan pettänyt. Hyviä löytöjä sieltä vaan aina tekee.

Luotettavaa aikuisen naisen peruskarderoobia.mekkojanoa noavaatemekkoja4mekkoja2

Liikkeen lämminhenkiseen tunnelmaan suurin syy on sen omistaja Tarja Olli, joka on Suomen ensimmäisiä pukeutumisneuvojan koulutuksen saaneita alan asiantuntijoita. Tarjalta saat oivallisia vinkkejä löytääksesi juuri sen omalle kropallesi parhaiten sopivan vaatekappaleen. Uutterasti hän kantaa vaatekoppiin lisää tarjontaa: ”Sinun kannattaa kokeilla vielä tämäkin” tai ”Tuo vaate ei ole paras valinta vartalotyypillesi” -hengessä. Arvostan suuresti, että on olemassa vielä liikkeitä, joista saa henkilökohtaista ja nimenomaan asiantuntevaa palvelua, sillä niin harvinaista herkkua tämä alkaa olla meidän palvelukulttuurin rappiotilassa.

Tarja Olli, Muotipuodin omistaja, on iloisen räväkkä persoona.tarjatarja2

Sain tällä käynnilläni kulumaan muotipuodissa reilut kaksi tuntia. Kesäalen loppurutistus oli menossa ja puolen hinnan hintalaput houkuttelivat laajentamaan karderoobini sisältöä muutamalla uutukaisella vaatekappaleella.

Muotipuodin vaaterekit pursuavat hallitussa epäjärjestyksessä niin turvallista perusvaatetta kuin erikoisia yksittäiskappaleita, joita Tarja on messumatkoiltaan löytänyt. Tämä tavarapaljous ruokkii minussa etsimisen ja löytämisen riemua. Rakastan tutkia läpikotaisin, mitä innostavia ihanuuksia liikkeessä on tällä kertaa tarjolla.

Kenkiä kuin karamellejä.kengät

Mielenkiintoisia yksittäiskappaleita.bilemekkomekko

Luottomerkkini Masai ja Noa Noa löytyvät valikoimasta. Lisäksi Tarjan Muotipuoti myy Creamia, Bohémea, Crizasta, Frank Lymania sekä hauskoja tanskalaisia Lola Ramonan kenkiä ja laukkuja. Mielenkiintoisia olivat myös puolalaiset villapellavaiset neulejakut. Myös juhlapukeutumista, etenkin naisellisia unelmakostyymeja, on liikkeessä paljon eli jos juhlamekkoa olet vailla, suunnista tänne.

Hemaisevaa naisellisuuden ylistystä.mekkoja5mekkoja3vaate2pitsiä

Ystäväni osti viime kesänä Tarjan Muotipuodista naisellisen pitsirotsin ja laittoi sen saman tien päällensä matkallamme Taidekeskus Salmelaan. Taidekeskuksen vessassa tuntematon nainen tuli kysymään ystävältäni, että mistä hän oli ostanut tuon kauniin takin. Ehkä tämä kertoo omaa kieltänsä siitä, minkälaisia yksilöllisiä löytöjä tässä putiikissa voi tehdä.

www.muotipuoti.com

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Terapiassa

Metsä on minulle elinehto. Se on samaan aikaan ystäväni ja terapeuttini, mielialalääkitykseni ja energiajuomani.

Terapeuttini oli tänään Repokiven kansallispuisto kaakkoisessa Suomessa, puolivälissä Kouvolaa ja Mäntyharjua. Viiden kilometrin mittaisella Ketunlenkillä maisemat vaihtuivat mukavasti jylhistä kallioseinämistä sammalpeitteiseen metsämaastoon.

Melko helpohkolla rengasreitillä oli kaksi vesistön ylitystä, toinen riippusiltaa pitkin, toinen vaijerilautalla. Reitin varrelle osui muutama jyrkempi nousu- ja laskuosuus, mutta pääosin taival kulki leveähköillä metsäpoluilla järvenrantaa seuraillen.

Repoveden kansallispuistoRepovesiRepovesi3Repovesi4juurakotRiippusilta2Lapinsalmi

Mukavinta tällä vaellusreitillä oli maaston monimuotoisuus ja hienot näköalat ylhäältä kallioilta. Jälleen kerran saattoi huokaista syvältä sisimmästä Suomen hienoutta ja luonnon ainutlaatuisuutta. Meillä vaan on tässä maassa niin julmetun hienoa erämaata.

Repovesi7Repovesi8Repovesi5

Jos uikkarit olisivat tulleet matkaan, reitin varrella olisi ollut monta hyvää kohtaa, joista olisi voinut ponkaista järven virkistävään kosketukseen. Joka tapauksessa nautintoa oli jo pelkästään rantakivillä istuskelu ja elämän ainutlaatuisuuden mietiskely.

Minä kuuntelin metsää ja metsä kuunteli minua. Kuikka huuteli kauempana. Kelo takanani narskahteli kyhnyttäen kylkeään viereiseen mäntyyn kuin huomiota kerjäten. Lempeä kesätuuli kuivatteli selkään liimautuvaa hikistä paitaani. Tässä hyvinvointikeskuksessa pidettiin asiakkaasta hyvää huolta.

Repovesi6Repovesi2

Taas kerran oli käynti metsäterapiassa tehonnut. Levoton mieli oli eheytynyt ja ammentanut rauhoittavia kokemuksia. Kroppa oli ladannut lisää virtaa ja hyvää oloa. Voisin kiinnittää rakkauslukon muiden rakastavaisten lailla Lapinsalmen riippusillan kaiteeseen ja tunnustaa ikuista rakkauttani Suomen luonnolle. Onnellinen ihminen taitavan terapeutin käsittelyssä.

Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä –
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

 – Tommy Tabermann

lukot

Ketunlenkki alkaa Repoveden kansallispuiston Lapinsalmen pysäköintialueelta.

www.luontoon.fi/repovesi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Matkusta halvalla – Helsingistä Riikaan edestakaisin 34 eurolla

Välillä olisi pakko päästä matkaan mahdollisimman halvalla. Tässä penninvenyttäjälle matkavinkki.

Superbussit eli meikäläisittäin Onnibussit ovat rantautuneet myös Viroon. Alkukesän Tallinnan matkalla äkkäsin Tallinksiljan terminaalin edestä tutun näköisiä kaksikerrosbusseja ja kotiin tultua oli pakko selvittää mihin näillä punaisilla busseilla Tallinnasta pääsee ja mitä kustantaa. Tallinnan sijaan maistuisi nyt jokin uusi kohde.

Superbusseilla on Tallinnasta neljä reittiä: Itä-Viroon Narvaan, maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Tarttoon ja etelään kylpyläkaupunkina tunnettuun Pärnuun. Uusin vasta toukokuussa avattu reitti kuljettaa lisäksi Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Liput ostetaan totuttuun tapaan yrityksen nettisivuilta (linkki alla).

Itseäni kiinnostaisi etenkin tuo vanha Tarton yliopistokaupunki. Pikaisella silmäyksellä molempiin suuntiin menee kuusi vuoroa päivässä, eivätkä elokuun loppupuolen hinnatkaan päätä huimaa. Yhdensuuntainen lippu maksaa vain yhden tai kolme euroa. Matkan kesto on 2 tuntia 50 minuuttia. Saman hintainen on myös Pärnun reitti, jonne menee viisi vuoroa päivässä.

Mikäli Riikaan saakka mielii, rahaa ei tarvita paljoa enempää, mutta hieman tiukempia istumalihaksia kylläkin. Yhdensuuntainen matka kestää 5 tuntia ja 15 minuuttia ja kustantaa kolme tai viisi euroa/suunta. Vuoroja on molempiin suuntiin kolme päivässä.

Helpoksi matkan tekee se, että bussit lähtevät sataman D-terminaalista eli todellakin samasta paikasta, jonne Tallinksiljan laivat tulevat. Myös matkakohteissa näytti pysäkkejä olevan useita, joten voisi kuvitella, että bussilla pääsee aivan keskustan pelipaikoille.

Halvimmillaan kansipaikan Tallinnan laivoille sai elokuun lopulla neljällätoista eurolla suuntaansa. Nopealla matikalla laskettuna halvin edestakainen laiva- ja bussimatka Helsinki-Tallinna-Tartto välillä maksaa kolmekymppiä, Riikaankiin vain 34 euroa. Vielä kun tietää, että niin Viron kuin Latvian hintataso majoituksessa, ruuassa ja juomassa on mukavan edullinen, penninvenyttäjän matka ei paljoa rahapussia kevennä.

Kesäloma on hupaa lomabudjetille, mutta luulenpa, että tällä tavalla saan mahdutettua loppukesälle vielä yhden ekstramatkan. Kokemuksia Tarton reissusta näillä näkymin tulossa elokuun lopulla.

Aikatauluja ja hintatietoja löydät täältä:

http://www.superbus.com/en/timetables.htm

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Lappeenrannassa autot maan alle ja puisto päälle

Miten usein tuntuukaan, että kaupunkikuvaa suunnitellaan enemmän autojen tarpeista kuin ihmisten. Onneksi ajat muuttuvat. Parkkipaikan tilalle voi rakentaa vaikka puiston, kuten Lappeenrannassa.

Jokainen lappeenrantalainen tietää varmasti keskustan Vapaudenaukion, maakuntakirjaston, kauppakeskuksen ja toimistotalojen reunustaman alueen, mikä vielä parisen vuotta sitten oli vain ja ainoastaan kaupungin suurin parkkipaikka. Tasainen ja tylsä kenttä, sellainen kuin parkkipaikat nyt yleensä ovat.

Sitten Lappeenrannan kaupungin teknisellä puolella joku sai kuningasajatuksen. Laitetaan autot maan alle ja rakennetaan päälle puisto, asukkaiden yhteinen olohuone. Idea meni kuin menikin läpi kunnallisen organisaation jähmeässä koneistossa ja hiljattain juhlittiin uuden Vapaudenaukion puiston avajaisia.

Vapaudenaukion alle rakennettiin parkkihalli ja sen kannen päälle hienosti toteutettu viheralue. En tiedä onko puiston suunnittelu tehty pelkästään kaupungin oman henkilöstön voimin, mutta lopputulos on todella onnistunut.

puisto5puisto5puisto2puistopuisto2puisto6puisto4

Alue on jaettu erilaisiin istutusalueisiin, joiden välissä kiemurtelevat väylät ja käytävät liikkumista varten sekä nurmialueet ilmeisimmin oleskelulle. Mukavaa vaihtelua puistoon on saatu tekemällä maa-aineksella kumpuilevia korkeuseroja ja aaltoilevia muotoja. Mielenkiintoa puistoon on saatu myös vaihtelemalla lukuisten erilaisten pensaiden, perennojen ja puiden lajikkeita, värimaailmaa ja muotokieltä.

Vaikka kasvit vielä tässä vaiheessa ovat pieniä, ne näyttävät jo nyt upealta kokonaisuudelta. Rinteitä peittävät sadat erilaiset havut ja pikkupensaat, sinihopean ja vihreän eri sävyissä. Voin vain kuvitella, miten hieno lopputuloksesta tuleekaan kasvien saatua hieman enemmän kokoa ja tuuheutta.

kasvit2pensaat2penkitpensaat3pensaat5puisto8puisto4pensaat

Puiston suunnitteluvaiheessa kuultiin myös alueen asukkaita, joilta lähti toive patsaiden sijoittamisesta tulevaan puistoon. Ja niin myös tehtiin. Lappeenrannan teknillinen lautakunta hyväksyi taidehankinnat ja nyt muutama humoristinen ja hyväntuulinen patsas piristää ohikulkijan matkaa. Yksi patsaista, linnunluuranko, lukee kirjaa ja sen viereen on mahdollisuus istahtaa itsekin lukemaan, vaikka viereisestä kirjastosta haettua luettavaa.

patsaatkoirapatsaspatsaslukijapatsas2lukupatsas2

Pidin kovasti myös puiston kalustuksesta. Lehtikuviota muistuttavat penkit ja pöytäryhmät houkuttelevat puiston keskeisimmällä kohdalla, reunoilla pirteät punasävyiset puistonpenkit tarjoavat lepuutusta. Ja voipahan puistossa pelata vaikka pingistä tai lausua runoja esiintymiskorokkeella.

penkkipöytä ja penkitpenkki2penkki3

Minua viehätti myös taidokas ja mielenkiintoinen kivimateriaalien käyttö ja yhdisteleminen.puisto3kiveäkivetyksetkivet4kivet2

Lappeenrannan kaupunki on lähtenyt hienosti kohti eurooppalaista kaupunkisuunnittelua, jossa keskustaa kehitetään ihmisten viihtymistä parantaen ja suunnittelemalla keskustaa autottomampaan suuntaan. Asukkaana olen myös erittäin iloinen siitä, että kotikaupunkini on valmis satsaamaan ympäristön viihtyvyyteen huolimatta tiukasta taloudellisesta tilanteesta. Uskon vakaasti, että kauneus ympärillämme lisää aina hyvinvointiamme. Jokaisella noppakivellä ja angervopensaalla on vissi merkitys. Kiitos siitä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. Käy tykkäämässä.

Kannattiko maksaa Personal Trainerille?

Ai, että mitä tapahtui sille keväiselle Personal Training -sessiolle? Muuttuiko mikään, nousiko kunto ja suliko läski? Kannattiko rahallinen panostus?

Jos kukaan enää muistaa, maaliskuussa minuun iski yhtäkkinen tarve tehdä itselleni jotain. Pelastusrengas vyötäröllä pullisteli pahoin ja vanheneva kroppani ilmoitteli säännöllisesti liian vähäisestä liikunnasta ja liian monesta tietokoneen äärellä vietetystä tunnista.

Kaikki minut tuntevat tietävät hyvin, kuinka helposti innostun kaikesta uudesta. Milloin uskon ranskalaisen gourmet-dieetin kaikkivoipaisuuteen, milloin tarvitsen ehdottomasti henkisen hyvinvointini tasapainottamiseen retriitin Lapissa. Tällä kertaa palkkasin Elmon, nuoren atleetin Personal Trainerin, fiksaamaan täti-ihmisen veltostunutta bodya. Ajatus tuntui loistavalta. Intensiivinen jakso tehokasta liikuntaa ammattilaisen ohjauksessa ja dadaa, lopputuloksena Madonna-vartalo ja Jennifer Lopez peppu.

Toivoisin, että tässä kohtaa voisin kirjoittaa pitkän listan kaikista hienoista tuloksista, mitä treenit toivat tullessaan. Haluaisin kertoa uuden elämäntyylin löytämisestä ja jakaa ennen ja nyt kuvia muuttuneesta vartalostani ja kapeasta uumastani. Ei nyt kuitenkaan mennyt homma ihan unelmakässärin mukaan. Liha on nääs heikkoa ja mukavuudenhalu korkealla.

Painot2

Yritin uutterasti veren maku suussa suorittaa rankat treenitunnit, mutta se aika, mikä jäi PT-tapaamisten väliin, jatkui lähes ennalleen. Kotiin hankittu kahvakuula ei heilunut tarpeeksi tai ne kopioniput, jotka sisälsivät kymmenittäin tehokkaita oman kehon avulla tehtäviä jumppaliikkeitä, pölyttyivät työpöydällä.

Ruokavaliota jaksoin noudattaa kaksi viikkoa ja sen aikana mietin vain kaikkea sitä ihanaa, mistä jouduin kieltäytymään. Normioloissa ajattelen suklaata ehkä kerran päivässä, nyt ajattelin sitä tunneittain ja myös kaikkea muita herkkuja, joita en ehkä muuten olisi edes keksinyt. Painoa putosi lyhyellä aikajänteellä kolmisen kiloa noustaakseen taas kahden viikon etelänloman aikana entisiin lukemiin. Haloo, kuka haluaa lomalla tuijottaa jokaista suupalaa ja kieltäytyä skumpan helmeilevästä maailmasta? Sitten päätin olla armollinen itselleni ja suoda jatkossakin kohtuudella suklaata ja skumppaa. Lopputulos: paino on entisissä lukemissa.

Ollakseni ihan rehellinen, inhosin noita PT-tunteja. En Elmon takia, hän oli mitä ihastuttavin nuori mies, vaan sen takia, että treenit olivat minulle rapakuntoiselle tosi rankkoja. Veren ja oksennuksen maku suussa ryömin kuntosalin lattioita, työnsin rautaa tai sydämeni huutaessa hoosiannaa hypin pitkin rinteitä ja portaita.

En treenien jälkeenkään kokenut minkäänlaista hyvän olon fiilistä. Olin niin väsynyt, että olisin ollut lähinnä valmis heittäytymään sänkyyn. Ikävää oli myös, että aluksi lihakset kipeytyivät treeneistä sen verran, että jo sängystä nouseminen tuotti aamuisin tuskaa. Ja alkuun kroppa oli jo valmiiksi kipeä ennen uutta treeniä. No toisaalta, hyvähän se kai oli, että tuo rääkki jossain tuntui 🙂

Nykyaikaisia kidutusvälineitä.KuntosaliKuntosali2

Minulla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta Personal Trainereistä, joten en osaa arvioida, oliko tämä valmennus hyvää vai huonoa. Hyvää varmasti oli se, etten olisi itse ikinä jaksanut treenata noin rankasti. Kun toinen vieressä seuraa ja valvoo, sitä tulee kummasti laitettua jalkaa toisen eteen vielä senkin jälkeen, kun ei enää jaksaisi.

Hyvää oli myös, että Elmo kuunteli minua ja pyrki löytämään menetelmiä, jotka sopivat minulle parhaiten. Olen aina inhonnut kuntosaleja ja keinotekoista raudan liikuttelua ja inhoan sitä edelleenkin. Niinpä kelien parannettua siirryimme sisätiloista ulos ja juoksu tuli paljolti kuvioihin mukaan, josta sitten myöhemmin kuoriutuikin se oma lempilajini.

Huonoa oli ehkä se, että kolmentoista kerran jakso oli tulosten kannalta ihan liian vähän. Aluksi tapasimme kahdesti viikossa, myöhemmin kerran, jolloin kokonaisuus katosi ja treenit jäivät irrallisiksi. Säännöllisyys ja toistuvuus olisivat tavoitteellisen PT-treenauksen juju, mutta ikävä kyllä minulla ei ollut 57 euron hintaisiin tunteihin enempää varaa. Vähän harmittelin myös sitä, että olin maksanut täysistä tunneista, mutta yleensä tunnit tuppasivat loppumaan jo varttia vaille. Siinähän olisi ollut vaikka sopiva hetki sille puuttuvalle loppuveryttelylle, vai?

juoksumatotPainot

Jumppamatto ja kahvakuula tuijottavat minua edelleenkin syyttävästi huoneen nurkassa, mutta siltikin jotain hyvää ja toivottavasti pysyvää jäi PT-treeneistä jälkeen. Löysin nimittäin juoksemisen ilon. Vähintään kolmesti viikossa tulee ponkaistua muutaman kilometrin lenkille ja tätä kautta löydettyä liikkumisen hyvää tuovaa olotilaa. Toivottavasti myös pidemmän päälle parempaa kuntoa.

Taas kerran itseruoskimisen sijaan olen saanut oppitunteja armollisuudesta omaa itseäni kohtaan. Yritinkö tavoitella vain naistenlehtien sporttista ihanneminää, joka ei oikeasti ole minä? Voin liimata trimmatun naisvartalokuvan jääkaapin oveen ja tuntea syyllisyyttä jokaisesta suupalasta ja itseinhoa vatsamakkaroistani, mutta olisinko sittenkään yhtään onnellisempi? Eihän minulla tosiasiassa kuitenkaan ole mitään merkittävää ylipaino-ongelmaa. Liikunta on ilman muuta tärkeää jo fyysisen toimintakyvyn ja jaksamisen kannalta, mutta tarvitseeko sitä tehdä niin suoritekeskeisesti ja verenmakuisesti? Voisinko sittenkin harrastaa liikuntaa enemmän nautinnon kautta?

Olen tällainen ihan tavis vanheneva nainen, jossa iän patina alkaa näkyä. Jos vain hyväksyisin itseni tällaisena, kaikkine epätäydellisyyksineen, elämä voisi olla vielä mukavampaa ja henkisesti helpompaa. Taidan sittenkin ottaa sen toisen kakkupalan, mutta huomenaamuna lupaan lähteä lenkille. Ihan varmasti, satoi tai paistoi.

treenit

Samppanjaa muovimukista -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. Käy tykkäämässä.