Monthly Archives

maaliskuu 2016

Lomakohde, joka koukutti

Reilun vuoden sisällä jo kolmannen kerran samaan paikkaan ja samaan hotelliin. Onko tämä merkki vanhuudesta ja tylsistymisestä vai voiko joku kohde vaan olla niin himskutin hyvä?

Viime viikon olen ollut kuin pieni lapsi. Odottanut tulevaa matkaa intopiukeena ja laskenut jäljellä olevia öitä. Nyt on enää yksi yö nukuttavana ja huomeniltana saan toivottavasti kuunnella illan pimetessä rantaan lyöviä maininkeja. Ja ylihuomenna toivonmukaan virutella aamu-unisena parvekkeella auringon välkehtiessä alapuolella meren ulapalla. Ihana Costa Brava, uljas rannikko, täältä tullaan.

Costa BravaCosta Brava7Costa Brava2Costa Brava5

Niin, tämä Espanjan Katalonian pohjoinen rannikko, Costa Brava, on tehnyt vaikutuksen. Olen ollut onnellinen saadessani tutustua ensimmäisen kerran alueeseen viime keväänä ja sitten toistamiseen vähän pidemmän aikaa loppusyksystä Espanjan kiertomatkallani. Tämä Ranskan rajan läheinen rannikko, sen pienet kaupungit, rauhalliset kalliorannat ja kauniit poukamat ovat pureutuneet syvälle sielunmaisemaani.

Kesän lomasesongin ulkopuolella näissä maisemissa on seesteistä ja leppoisaa. Punaisten kallioiden reunustamat hiekkarannat ovat lähes tyhjillään. Pitkin rantalinjaa kulkee vaellusreittejä, joita pitkin on mukavaa kuljeskella auringon saattelemana, kokea löytämisen riemua, istuskella rantakallioilla haaveilemassa ja tuijotella kaikkialla läsnä olevalle merelle.

Loma, meri, Costa Brava, Platja d’Aro  ja hotelli Silken Park hotel San Jorge. Huomenna.

Costa Brava4Costa Brava6Costa Brava8

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ullanlinnan kahvilalöytö

Olen iloinen siitä, että Suomessa on vihdoin alettu ymmärtää, mitä tarkoittaa hyvä kahvi. Vaikka meillä on kunnia olla asukaslukuun suhteutettuna maailman johtava kahvin suurkuluttajakansa, olemme pahasti jämähtäneet iänikuiseen latteaan suodatinkahviimme. Pehmeäpaahtoinen pertsakahvi on jokapäiväinen bulkkituote, mutta kahvikin voi olla gastronomiaa. Kahvilla ja kahvilla on eroa. Vastapaahdetuista ja -jauhetuista pavuista valmistettu laatukahvi on minusta nykyisin sitä kahvien aatelia. Hyvä kahvi tuoksuu, maistuu ja edustaa vivahteikkaita aromeja.

Maahamme on noussut viime vuosina tukku pieniä paahtimoita ja niiden ohella kahviloita, joissa kahvi on kunkun asemassa. Tälläinen miellyttävä löytö oli Helsingin Tarkk’ampujankadun uusi, vasta vajaa kolme kuukautta toiminut Mood Coffee Roastery. Tämä pieni paahtimo tekee kahvia hyvällä moodilla 🙂

Mood5MoodMood2

Kahvila on piskuinen ja edustaa vähäeleistä graafista linjaa olematta siltikään kolkko. Mitään torttuja pursuvaa leivostiskiä täältä on turha odottaa. Tiskissä oli vain muutamia makeita ja suolaisia croissantteja, mutta voin sanoa, että unikonsiemenillä päällystetty täytetty croissantti oli yksi parhaista koskaan syömistäni.

Nimensä mukaisesti Mood Coffee Roastery paahtaa ja valmistaa kahvinsa itse käsityönä Helsingin Tattarisuolla, brasilialaisen paahtimomestarin valvovan silmän alla. Tyylikkäisiin pakkauksiin pussitettua kahvia saa ostaa kahvilasta. Maistamamme tuplaespressot olivat vahvat, täyteläiset ja maussa oli ripaus suklaata. Kahvi oli niin hyvää, että oli pakko tilata vielä toiset.

Mood4Mood3

Paikan palvelu ansaitsee kymmenen pistettä. Hyväntuulinen barista loi kahvilaan kodikkaan tunnelman, kertoili yrityksestä ja vaihtoi kuulumisia kanssamme. Tästä sitten virisi keskustelua myös muiden asiakkaiden kanssa. Oli oikein leppoisaa jutustella porukalla koko pitkän pöydän mitalta tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa. Ymmärtääkseni Helsingin seudulla harvinaista herkkua.

Kahvilan hintataso oli hyvin maltillinen. Suosittelen lämpimästi, kun sen paremman kahvin hammasta pakottaa.

Mood Coffee Roastery, Tarkk’ampujankatu 4, Helsinki

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Gastro Helsinki 2016: lähitulevaisuuden ruokatrendit

Minkälaista ruokaa haluamme lähitulevaisuudessa syödä? Jos Jyrki Sukulaa on uskomista, sydämellä ja intohimolla tehtyä terveellistä ruokaa, jossa maistuvat aidot maut.

Piipahdin Gastro Helsinki 2016 -messuilla ja huomasin, että symppiskokki Jyrki Sukula oli esitelmöimässä (horinoimassa omien sanojensa mukaan) ruokatrendeistä. Oli ihan pakko mennä kuuntelemaan, mitä tällä pitkän uran tehneellä monitoimiyrittäjällä oli sydämellään. Sukula kertoili omia näkemyksiään siitä, mihin suuntaan ruokamaailmassa ollaan menossa ja minkälaisia asioita ihmiset tulevat arvostamaan entistä enemmän.

Muutoksen vauhti maailmassa on nopeaa. Ehkä suurin trendi gastro-maailmassa on Sukulan mukaan trendittömyys. Ääri-ilmiöt puuttuvat ja ihmisten makumieltymykset seuraavat yleisiä ajan trendejä kuten kulttuuria, globaalia yhteiskunnan muutosta, muotia ja teknologiaa. Näillä on vaikutusta vähän kaikkeen.

Ihana Jyrki Sukula Gastro 2016 -messuilla ja tilaisuutta juontamassa Sami Garam.Jyrki Sukula

Maukasta, aitoa ja terveellistä

Nauta saa siipeensä, sanoi Sukula. Alkaneelle terveysbuumille ei näy loppua. Kysyntä suuntautuu puhtaasti tuotettuihin elintarvikkeisiin ja punaisen lihan sijasta vaaleaan. Lähiruoka on arvossaan ja ihmiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita ruuan alkuperästä.

Aitoja ja maukkaita raaka-aineita arvostetaan. Ruuanvalmistus muuttuu yhä yksinkertaisempaan suuntaan. Sukula mainitsi erikseen kiinnostuksen pohjoisiin, arktisiin makuihin. Tässä kohtaa Suomen pitäisi ymmärtää asemansa megatrendin keskiössä. Olemme puhdas, omaleimainen maa kaukana Pohjolassa, jolla on paljon upeita, terveellisiä raaka-aineita.

Tekemisen paloa

Pieni ja sympaattinen kiinnostaa, uumoili Sukula. Ihmiset arvostavat yhä enemmän suurella sydämellä ja intohimolla tehtyjä tuotteita ja omaleimaista makumaailmaa. Kopioiva ketjupaketti ei pidemmässä juoksussa jaksa enää kiinnostaa. Enemmin haetaan myös ruokamaailmasta artesaanihenkeä ja tuotteita, joilla on mielikuva.

Suomi on liian kallis maa tehdä paskaa tai edes keskinkertaista, Sukula ärähti. Täytyy pyrkiä olemaan maailman paras kaikessa mitä tekee. Tarvitaan uskallusta ja kokeilunhalua. Jos erehtyy, siitä pitää ottaa opiksi ja muuttaa kurssia.

Pienpanimot, distellerit, pienleipomot, paahtimot ja pienet jäätelöntuottajat Sukula näkee elintarvikevalmistajista lisääntyvän kiinnostuksen kohteina. Toiminnassa täytyy tosin olla skarppina. Arvopohjainen, kestävä toiminta, vastuullisuus ja läpinäkyvyys kaikessa tekemisessä ovat ykkösjuttuja. Pitää uskaltaa itse kertoa myös asioista, jotka eivät välttämättä ole vielä kunnossa. Somen vaikutusta ei pidä väheksyä, Sukula korosti.

Gastro 2016

Rentoutta

Määritelmät eri ravintolatyypeistä joutavat Sukulan mukaan romukoppaan. Fine dining ja street food sekoittuvat. Rentous on päivän sana. Michelin-tähditettyä ruokaa tarjoillaan yhä rennommissa miljöissä. Joutaako siis käsite fine dining kokonaan samaiseen romukoppaan? Saako tulevaisuudessa gourmet-ruokaa snägäreistä? Onko valkokaulusruokailu tullut tiensä päähän?

Ruokaa online

Teknologia on mahdollistanut hyvän ja tasokkaan ruuan tilaamisen myös kotiin. Valikoima tulee eri palveluntarjoajien myötä laajenemaan tai sitten voit tilata kotiin vaikka oman kokin, Sukula heittää.

Kuvaviestintä on kaikenlaisessa mainonnassa tärkeää ja mielikuvia luodaan entistä enemmän visuaalisin keinoin. Kuvat alkavat maistumaan ja somessa viestitellään ruokaa.

Trendikkäät maat ja maut

Nousevina keittiöinä Sukula mainitsi Meksikon, Portugalin, Väli-Amerikan, Japanin, Korean ja Kalifornian.

Makumaailmassa makean toleranssi tulee vajoamaan, kun taas elegantit hapokkaat maut ovat nousussa. Luontoläheisyys näkyy ruuanvalmistuksessa. Maut menevät metsään ja villiin erämaahan.

Aitoja makuja ja terveellistä puhdasta ruokaa ”söpösti” valmistettuna. Siinäpä kiteytettynä koko ruokatrendipaletti. Suomella olisi nyt oiva tilaisuutensa brändätä itsensä maailman keittiöihin. Oi Suomi, katso sinun päiväsi on koittanut! Emmehän vaan missaa ja jätä tätä tilaisuutta käyttämättä?

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Virtuaalisella makumatkalla The Boxissa

Visio 2020. Maailmassa on kaksi todellisuutta. Toinen on se oikea, aikaan ja paikkaan sidottu. Toinen todellisuutemme on virtuaalinen. Rajoitteeton, elämyksellinen, aistivarainen todellisuus. Pääsin vähän maistamaan, mitä syntyy, kun nämä kaksi todellisuutta kohtaavat.

Sain kutsun Gastro 2016 -messuille The Boxiin, virtuaaliselle makumatkalle rikastettuun todellisuuteen. Elämystila The Box on siirrettävä testitila, jossa pyritään luomaan teknologian keinoin mahdollisimman moniaistinen kokemus käyttäen elävää kuvaa, äänimaailmaa, tuoksuja, makuja ja jopa tuntemuksia.

The Box -hanke on Haaga-Helian ammattikorkeakoulun ja Tekesin miljoonan euron yhteistyöprojekti. Hankkeen tavoitteena on tutkia miten teknologian avulla aisteihimme voidaan vaikuttaa mahdollisimman moninaisesti ja minkälaisia mahdollisuuksia uusi teknologia tarjoaa esimerkiksi hotelli-, ravintola- ja matkailuyritysten markkinoinnissa ja tuotekehityksessä.

Huippukokit Jaakko Sorsa ja Sami Rekola olivat loihtineet meille matkalle osallistujille neljän ruokalajin menukokonaisuuden. Kun eteemme aseteltiin kevyesti savustettua lohta, samalla kuvamaailma ympärillämme vaihtui alkukesän vienoon vihreyteen. Viimeiset lumenrippeet soljuivat alas tuntureilta vuolaina puroina, vesi solisi ja kummasti tuli tunne, että pystyin aistimaan ympäröivän raikkauden. Myös kalan maku oli kohdallaan. Se maistui puhtaalle ja herkulliselle. Mietinkin, olisiko kala ollut yhtä hyvää, jos olisin syönyt saman annoksen tunkkaisessa, pimeässä ravintolan nurkassa? Tuskin.

Keloravintolassa Lapissako? Ei vaan konttia muistuttavassa elämystilassa The Boxissa.The Box

The Box3The Box5

Ruokailua siivittivät vaihtuvat suomalaiset luontomaisemat ja valaistukset, muuttuvat tunnelmat ja luonnon äänet. Vesi solisi, koski kuohui, linnut lauloivat, puut humisivat. Tunnelma oli kaikin puolin rauhoittava ja miellyttävä, kiireetön. Sen lisäksi että härkätartariin oli tuotu metsäisiä makuja, minusta tuntui että poronpotkassakin maistui hyvällä tavalla jäkälä. Saimmehan nauttia sitä ruskan värjäämässä tunturimaisemassa. Kunpa olisi saanut vielä tuntea ihollaan tunturituulen kosketuksen. Makumatka päätettiin tummaan suklaaseen ja marjaisaan jälkiruokaan, samalla kun olimme siirtyneet marjamättäiden äärelle.

TheBox7TheBox6TheBox4

The Box -hanke laittoi miettimään minkälaisia mahdollisuuksia aisteihin vaikuttava virtuaaliteknologia tarjoaakaan. Voisit käydä fiilistelemässä tulevaa matkakohdettasi. Tai miltä tuntuisi illallinen palmurannalla ja lämpimän rantahiekan kosketus jaloissasi auringonlaskua ihastellen keskellä kylmintä talvea? Japanilaisten turistien ei tarvitsisi lähteä Lapista näkemättä ja kokematta revontulia… Mahdollisuudet ovat rajattomat. Tosin se on sitten toinen juttu, voiko teknologialla korvata aitoja kokemuksia. Uskon, että tulevaisuudessakin haluamme matkustaa paikan päälle kokemaan asioita autenttisessa ympäristössä. Kokemaan aitoja asioita. Teknologian avulla pystytään kuitenkin luomaan entistä syvempiä aisteihin vetoavia elämyksiä, jotka eivät ole sidoksissa aikaan ja paikkaan. Sellaista vähän ”rikastettua” todellisuutta.

www.thebox.fi

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Totuus esiin: olen rapakuntoinen

Kyllä se vaan on niin, että joskus on hyväksi vetäistä faktat tiskiin ja nostaa kissa pöydälle lähempään tarkasteluun. Huolimatta siitä, että itse uskoit sen misun olevan toisenlainen. Ikävä kyllä, nyt kissa naukaisi pahasti ja totesi: täti-ihminen, olet rapakuntoinen.

Kerroin edellisessä postauksessani palkanneeni personal trainerin, Elmon ja päättäneeni aloittaa operaation kadonneen vyötärön metsästys. Suklaa ja skumppa ovat maistuneet viime aikoina paremmin kuin liikunta ja tietokoneen takaa on ollut nihkeää nousta.

Henkilökohtainen valmennus polkaistiin käyntiin kehon koostumuksen mittauksella ja kuntotesteillä. Olen onnekas siinä, ettei minulla juurikaan ole ylipaino-ongelmaa. Mutta se on vain yksi totuus. Mittaus kertoi, että selluliittiä minussa on enemmän kuin olisi hyväksi ja lihasmassaa liian vähän. Suomeksi käännettynä laardia on kertynyt liikaa. Olen siis piiloläski, mutta ei hätää. Nyt lähdetään kasvattamaan lihasmassaa.

Seuraava osuus oli 12 minuutin kuntotesti juoksumatolla. Sykevyö mittasi pulssiani, sillä aikaa kun menin reipasta kävelyä matolla, jonka kaltevuustasoa nostettiin pikku hiljaa. Tässä kohtaa kissaa on vähän vaikea katsoa. Testi piti nimittäin keskeyttää reilun yhdeksän minuutin kohdalla. Sykkeeni nousi liikaa. Hapenottokykyni on siis olematon.

Sarjan kolmas vaihe olivat lihaskuntotestit. Positiiviset asiat ensin. Jalkakyykyissä sain hyvän tuloksen ja vatsalihaksissa keskinkertaisen. Sitten ne huonot uutiset. Käsipunnerruksissa en ylittänyt edes alimmaisen tason yhdeksää kertaa. Miau, minulla on surkeampaa surkeammat käsivoimat.

Lopuksi mitattiin vielä jalkojeni lihasvoima. Aloitettiin 50 kilolla ja siihen se sitten jätettiinkin. En olisi oikeasti pystynyt punnertamaan yhtään enempää.

Jotain tällaista lopputulosta oli mielessä.ID-100389519

Yli viisikymppisenä viimeistään tajuaa, ettei mikään ole todellakaan enää itsestään selvää. Tämä kaikki saamani info kertoo armotonta kieltään siitä, miten rajusti suunta on laskeva, jos säännöllistä liikuntaa ei ota mukaan päivittäiseen elämään. Ei riitä, että silloin tällöin pyrähtelee fiiliksen mukaan tai muutaman kerran vuodessa tekee jotain poikkeuksellisen rasittavaa. On vaan huolehdittava itsestään joka ikinen päivä, sillä tällä samalla paketilla tulisi selvitä toivottavasti vielä pitkä taival eteenpäin.

Tapaamiskerran päätteeksi sain Elmolta täytettäväksi ruokapäiväkirjan. Nyt otetaan lähitarkasteluun syömiseni ja kirjaan ylös muutaman päivän ajalta kaiken mitä syön ja juon. Tämän pohjalta sitten katsastetaan, mitä tulisi korjata, mihin kiinnittää huomiota ja suunnitellaan terveellinen ruokavalio. Itse asiassa, tälläinen ylöskirjaaminenhan on jo itsessään ihan hyvä laihdutusmenetelmä. Kun sinun pitää raportoida jollekin jokainen suupalanen ja lasillinen, sitä alkaa helposti miettimään, jättäisikö sittenkin väliin sen seuraavan suklaapalan tai skumppalasillisen. Näyttävät nähkääs niin pahalta pitkänä listana.

Muuten, täti-ihmisen jalat olivat salilta lähtiessä aladobia. En kertonut Elmolle.

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Kuvat: FreeDigitalPhotosnet

Täti-ihminen hommasi personal trainerin

Personal trainer – varakkaiden naisten trendi-ilmiö vai oikeasti hyödyllinen elämänmuutoksen tsemppari?

Pakko tunnustaa, olen jymähtänyt pahasti tietokoneeni taakse. Liikunta ei nyt ole oikein maistunut, mutta herkut sitäkin enemmän. Suklaatakin kuluu enemmän kuin kohtuukäyttö sallii. Ja välillä skumppaa. Pelastusrengas ympärillä paksunee ja selkäpuolelle pukkaa kummallisia enkelisiipiä. Kiristää ja turvottaa, jumittaa ja jomottaa. Täti-ihmisen ikääntyvä koneisto osoittaa jäykistymisen ja hyytymisen merkkejä.

Soitin Elmolle. Elmo on sellainen huoltomiesammattilainen, personal traineriksikin kutsuttu, joka lupasi avittaa alkuun pääsemisessä ja laittaa läskiä liikkeelle. Nimitettäköön starttia vaikka kadonneen vyötärön metsästykseksi: minä näytän mistä otetaan pois ja minne pitäisi saada lisää. Elmo pitää kädestä, kun täti-ihminen treenaa ja lopputuloksena on Madonnan vartalo ja Jennifer Lopezin peppu. Niinkö?

Saanko esitellä, tässä on Elmo, personal trainerini.Elmo

No ei nyt ihan. Kyllä se on täti-ihmisen ihan itse elämänmuutoksensa käynnistettävä. Ihan itse on rääkkiin ruvettava, rautaa nostettava ja suu supistettava seuraavan herkkupalan kohdalla. Mutta tässä startissa voi personal trainer paljon auttaa. Kelläpä meistä ei olisi niitä kokemuksia, että suuntaat tammikuussa innokkaasti kuntosalille.  Joku näyttää hätäisesti kuinka laitteet toimivat ja sitten jäät sinne muutamaksi kuukaudeksi yksin haahuilemaan. Ilman tavoitteita, ilman oikein edes ymmärrystä mitä tehdä ja miksi. Viimeistään huhtikuussa tylsistyttää: samaa piimää kerrasta toiseen, kunnes skippaat koko jutun.

Tänään tapasin Elmon ensimmäistä kertaa. Tunti jutusteltiin ja Elmo halusi tietää, mikä mättää ja minkälaisia tavoitteita ja toiveita minulla on. Aiemmin mainitsemieni Madonna & Lopez -linjausten lisäksi, eipä olisi haitaksi jos lisääntyneitä kiloja saisi muutaman pois ja koko kehoa vähän norjemmaksi ja elastisemmaksi. Jaksamista olisi myös hyvä lisätä ja lihaskuntoa voisi aina parantaa.

Tuumasta siis tositoimiin. Teimme 13 kerran PT-ohjelman, joka käsittää viikottaisen treeniohjelman ja ravintopäiväkirjan sekä alkuun kuntotasoni testaamista. Seuraavien kuukausien aikana tulen tapaamaan Elmon kahdesti viikossa ja treenaan tunnin kerrallaan hänen valvovan silmänsä alla.

Ai, että onko kallista? No ei nyt ihan ilmaistakaan. Fitness24seven -kuntosalilla tälläinen paketti kustantaa 741 euroa, minkä voi maksaa halutessaan kolmessa erässä. Osan paketista pystyin maksamaan työnantajan tarjoamilla kuntoseteleillä. Niin olisihan tällä saanut jo kivan matkan jonnekin, mutta toisaalta, mikä onkaan tärkeämpää kuin satsaaminen omaan kuntoonsa ja jaksamiseen. Siihen nähden reilu 700 euroa ei tunnu niin paljolta, jos sen avulla saan elämäni hyvinvointia parannettua ja kimmokkeen terveellisempiin elintapoihin.

Tositoimiin päästään ylihuomenna. Seuraa mukana, kannattiko. Lähteekö se läski, nouseeko kunto vai jääkö täti-ihmisestä muuta jäljelle kuin märkä läiskä juoksumatolle?

www.fitness24seven.com

PS. Elmo kiltti, voiko sinne ravintopäiväkirjaan jättää edes vähän tilaa skumpalle? Oikein kuivalle ja kevyelle sellaiselle.

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

 

Putiikkien helmiä Suomessa osa 3: Virkkukoukkunen Imatralla

Kävin tänään eriskummallisessa kaupassa, joka oli täynnä herkkuja. Tosin nämä herkut eivät olleet syötäviä, vaan toinen toistaan ihastuttavampia juttuja. Itse kauppa oli niin hulvaton, että odotin Peppi Pitkätossun hyppäävän niskaani minä hetkenä hyvänsä.

Kun astuin imatralaisen Virkkukoukkusen ovesta sisään, minulle tuli tunne kuin olisin astunut jonkin elokuvan lavasteihin. Seisoin keskellä epätodellisen tuntuista maailmaa, jossa oli vain hyvää tahtoa, hulluttelua, iloa ja lapsenomaista mielikuvitusta. Tämä maailma oli vaaleanpunainen, ruusuinen ja rakastettava. Tuli käsittämättömän hyvä mieli. Vähän samanlainen turvallinen olo, kuin lapsena katsoessa sitä taulua, jossa enkeli saattaa lapsukaiset hataraa siltaa pitkin kuohuvan kosken yli.

Virkkukoukkusen mukavaa koukkusväkeä.Virkkukoukkunen6Virkkukoukkunen9Virkkukoukkunen10Virkkukoukkunen8Virkkukoukkunen12Virkkukoukkunen20

Virkkukoukkunen on nuoren naisen ikään ehtinyt artesaaniyritys, jonka tuotteiden suunnittelu ja kuvitus lähtee yrityksen perustajan ja omistajan Tiina Kärkkään päästä ja kynästä. Kuvituksen kantavina hahmoina ovat kikkurakutriset näpsäkät neitokaiset, joita saattelevat arjen sutkautukset. Nämä lentävät lauseet ovat oikeita sanomisia, joita Tiina on noukkinut vuosien varrella tapaamiensa ihmisten puheista. Siksi myös monilla näistä elämänmakuisista ”aforismeista” on tunnistettava karjalanmurteinen kirjoitusasu, Imatralla kun ollaan.

Tiinan maalaamista printtikankaista on syntynyt mm. laukkuja, kasseja, pussukoita, keittiö- ja makuuhuonetekstiilejä sekä suloisia vauvanvaatteita. Osa tuotteista on uniikkeja käsinmaalattuja. Lisäksi koukkusen maailmassa on mm. astioita, koruja, postikortteja, toimistotarvikkeita ja erilaisia sisustustuotteita. Hurtti huumori on Virkkukoukkusen tuotteiden pääjuju. Minusta ainakin olisi hauskaa kantaa laukkua, jossa lukee: ”Mie en ookkaa mikää normipirkko.”

Tiina Virkkukoukkunen os. KärkästiinaVirkkukoukkunen3Virkkukoukkunen2Virkkukoukkunen7Virkkukoukkunen13Virkkukoukkunen

Yrityksen oman malliston lisäksi puodista löytyy makeita kukkakuosisia hollantilaisen PIP Studion laukkuja, vaatteita ja koriste-esineitä sekä muita ulkomaan herkkuja mm. Ranskasta, Tanskasta ja USA:sta.

Kaikkialla putiikin hyllyillä, pöydillä ja tuoleilla on herkullisen värisiä printtikankaita, lankoja, villasukkia, torkkupeittoja, huiveja, astioita, huopa- ja pellavatossuja, sisustustyynyjä, pehmoleluja… siis tajuton määrä kaikenlaista ihanaa ja hempukaista. Itse tykästyin kovasti värikkäisiin kangaslaukkuihin, joissa oli viehättävää vintage-henkeä.

Vaan käykää itse ihastumassa ja ihmettelemässä, mikäli Imatralle on asiaa. Virkkukoukkusella on myös hyvä verkkokauppa, josta tuoterepertuaaria löytyy laajalti. Jossain Virkkukoukkusen tuotteessa sanottiin, että positiiviselle ihmiselle tapahtuu positiivisia asioita. Tiina Kärkäs on itse hyvä esimerkki siitä, miten pienestä eteismyymälästä voi kasvaa intohimolla, uskolla, kovalla työllä ja ennen kaikkea positiivisella asenteella maanlaajuinen brändi. Tarvitsemme arkeen juuri tällaista Virkkukoukkusen maailman parantavaa iloa.

Virkkukoukkusen syötävän herkullista värimaailmaa.Virkkukoukkunen19Virkkukoukkunen18Virkkukoukkunen17Virkkukoukkunen16Virkkukoukkunen5

www. virkkukoukkunen.net

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa @samppanjaa_muovimukista