Monthly Archives

helmikuu 2016

Vastakohtien Pietari on kiehtova

Pietari hämmentää. Kaupunki on kuin kahtiajakautunut persoona, samassa paketissa tohtori Jekyll ja Mr Hyde.

Pietari on suunnatonta kauneutta ja luotaantyöntävää rumuutta. Puhuttelevaa herkkyyttä ja julmaa kovuutta. Taiteellista älykkyyttä ja mielipuolista tyhmyyttä. Vanhaa loistoa ja surullista kurjuutta. Ehkä juuri tämän takia Pietari on niin kovin kiehtova ja kuvauksellinen.

Matkustimme ystäväni kanssa päiväksi Pietariin St. Peter Linen risteilyllä. Laiva lähti illalla Helsingistä ja saapui sopivasti aamutuimaan Pietarin satamaan, josta oli välittömästi bussikuljetus keskustaan. Jos olisin tullut Venäjälle ensimmäistä kertaa, olisin ollut kauhuissani.

Shuttle-bussi kuljetti meidät keskustaan kieputellen pitkin laitakatuja, joiden yleisilme ei ollut kovinkaan mieltä ylentävä. Hylättyjä tehdasrakennuksia, piikkilanka-aitoja, tiilimuureja ja ankeita huonokuntoisia bunkkeritaloja. Tämä oli se Pietari, mitä en välttämättä haluaisi nähdä. Mutta hetken päästä aukesi toinen todellisuus. Iisakin kirkon liepeillä moodi oli jo ihan toinen.

Iisakin kirkko2Pietari14Pietari12Pietari7

Kun on aikaa viettää Pietarissa vain yhden työpäivän verran, iskee helposti nähtävyysähky. Pietarissa olisi mielenkiintoista koettavaa vaikka useammalle viikolle, joten oli vaikeaa valita, mihin tarttuisi. Museoihin, kirkkoihin, shoppailuun vai ruokaan? Kaukoviisaana päätimme jättää Eremitaasin suosiolla väliin, sillä mielestäni tämä suunnaton taidemuseo vaatii vähintään yhden kokonaisen päivän.

Tiukalla aikataululla varustettuna on usein parasta vain lähteä kuljeskelemaan pitkin kaupungin katuja ja keskittyä tunnelmiin ja havainnointiin. Näin teimmekin ja suuntasimme kunnon turistien tapaan Pietarin pääkadulle Nevski Prospektille, jonka varrelta löytyikin monta mielenkiintoista asiaa.

Pietari on minusta parhaimmillaan näin keskitalven koleana ja hieman harmaana päivänä. Kaupungin keskustan kauniit kasvot ovat jollain lailla alakuloiset. Juuri tälläinen väritön talvipäivä sopii Pietarin tunnelmaan. sillä kirkas kevätaurinko olisi liian julma ja paljastava. Paahteinen kesäpäivä taas ei sovi turkishattujen ja kriminkoipiturkkien luvattuun kaupunkiin ja syksyn lämmin valo hävittäisi pastellisävyisten talojen kalpean herkkyyden. Pietari on ehdottomasti parhaimmillaan kylmänä pakkaspäivänä.

Pietari13Verikirkko5Pietari9Pietari5Pietari katukahvila

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Nevskin nro 28, Singerin talo. Tämän ihastuttavan jugendtalon rakennutti amerikkalainen ompelukoneyhtiö Singer vuonna 1904. Rakennuksessa sijaitsee Pietarin vanhin kirjakauppa Dom knigi, joka on toiminut siinä vuodesta 1919. Jos pidät kirjakaupoista, tämä paikka on ehdottomasti must. Myymälässä on miellyttävä, hyvällä tavalla vanhanaikainen tunnelma. Hyllyissä on metritolkulla viisautta, mutta kaupasta löytyy myös mukavia lahjaesineitä ja kauniita kortteja. Rakennuksen yläkerrassa on kahvila.

Toinen kaunis jugendrakennus löytyy Nevskiltä numerosta 56. 1900-luvun alussa rakennetussa upeassa talossa on toiminut aikoinaan Jelisejevin kauppiassuvun kuuluisa herkkumyymälä. 2010-luvun alussa rakennus remontoitiin ja palautettiin vanhaan tsaarinajan loistoonsa herkkujen keitaaksi edelleenkin. Kauppa itsessään on jo nähtävyys. Kristallikruunujen loiste, kahvila jättimäisen ananaspalmun katveessa, herkkuja pursuavat vitriinit, kaviaari- ja osteribaari, kultaa, samppanjaa ja flyygelimusiikkia. Täällä kannattaa käydä fiilistelemässä.

Singerin taloPietari herkkukauppa1Pietari herkkukauppa3Pietari herkkukauppaPietari herkkukauppa2LeivoksiaPienen poikkeaman päässä Nevskiltä sijaitsee mielestäni ehkä yksi maailman kauneimmista kirkoista, Verikirkko eli viralliselta nimeltään Kristuksen ylösnousemuksen katedraali. Nimi verikirkko juontaa Aleksanteri II:een, joka murhattiin 1881 juuri tämän kirkon paikalla. Kirkkoa rakennettiin peräti 24 vuotta ja se vihittiin käyttöön vuonna 1907.

On absurdia, että vallankumouksen jälkeen kirkosta tuli perunakellari. Kylmillään oleva rakennus alkoi pian rapistua ja se aiottiin purkaa vuonna 1941. Tässä kohtaa sodasta on ollut jotain hyötyä, sillä toisen maailmansodan syttyminen pelasti kirkon purkamiselta. Sodan aikaan kirkko toimi mm. ruumishuoneena ja myöhemmin oopperan kulissivarastona. 1970-luvulla kirkko päätettiin kunnostaa ja sen palauttaminen entiselleen kesti lähes yhtä kauan kuin kirkon rakentaminen. Kirkko avattiin yleisölle 1997.

Verikirkko on mykistävän kaunis. Aluksi luulin, että bysanttilaista tyyliä edustavan kirkon seinät ja katot ovat täynnä maalauksia, mutta hämmästyksekseni huomasin, että ne ovatkin kauttaaltaan päällystetty pienillä mosaiikkipalasilla. Mosaiikkien kokonaispinta-ala on yli 7000 m2.

Vaikka Verikirkon kuvapaljous on enemmän kuin runsasta ja taidokkaasti valittu värimaailma voimakasta, silti kirkon kokonaisuus on harmoninen. Yhdeksän sipulikupolia antavat katon muodolle mielenkiintoista vaihtelua ja lattian monivärinen marmorointi lisää vaikuttavuutta. Tämä oli minulle jälleen niitä voimakkaita visuaalisia kokemuksia, kauneutta, joka saa melkein itkemään.

Verikirkko7Verikirkko6Verikirkko4Verikirkko2Verikirkko3Verikirkko

Ystäväni oli napannut jostain lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin, että ruokaihmisen kannattaa käydä Rubinsteina kadulla. Koska tämä katu ei sijainnut kaukanakaan Nevskiltä, suuntasimme ruuankiilto silmissä kohden Rubinsteinaa. Ja totta puhuttiin lehden jutussa. Tämä katu on tosiaankin rivistö pienempää ja suurempaa kahvilaa ja ravintolaa, ruoka- ja juomakauppaa sekä myös pieniä vaateputiikkeja.

Osoitteessa Rubinsteina 11 sijaitsee pieni kirjakahvila/ravintola My Zhe Na Ty, joka osoittautui kiinnostavaksi löydöksi. Ravintolassa on sadoittain kirjoja ja kymmenittäin kirjahyllyjä, joiden välissä on pieniä pöytiä nautiskeluun. Tunnelma on kotoinen, palvelu ystävällistä, tarjoilijat puhuvat hyvää englantia ja hintataso edullinen. Ja minkälaista ruokaa sieltä saikaan!

Jos mikä saa minut hyvälle tuulelle, niin hyvistä raaka-aineista tehty ruoka, jonka makumaailma on harkittu ja annokset visuaalisesti kauniita. Tämä ravintola ylitti odotukset, sen verran gourmet-puolelle mentiin.

Söin täällä elämäni parhaimmat kampasimpukat, jotka tarjoiltiin kukkakaalin ja punasipulichutneyn kanssa. Toinen ruokalaji, katkaravuilla täytetyt raviolit appelsiinikastikkeessa, olivat myös enemmän kuin hyviä, raikkaita ja maistuvia. Swan Lake -jälkiruuassa maistui paahdettu pähkinä, pehmeä banaani ja tuore minttu. Ruoka oli niin hyvää, että nyt jälkeenpäin harmitti miksemme kokeilleet vielä useampia annoksia. Alkuruoat maksoivat neljän euron verran, pääruuat pääosin alta kympin.

Pietari4Pietari3Pietari2Kirjakahvilan ylin johto oli hieman ylimielistä.Pietari

Pietari kuuluu ehdottomasti kahvilakulttuurikaupunkien eliittiin. Kahviloiden suuri määrä oli silmiinpistävää ja ne ihanat leivokset vitriineissä houkuttelevat kaikkialla. Voisin viettää muutaman päivän tässä kaupungissa kiertämällä vain erilaisia kahviloita.

Päivä Pietarissa tarjosi pientä pintaraapaisua kaupungin monipuolisesta tarjonnasta. Kiinnostus heräsi, tänne on tultava uudelleen pidemmällä ajalla. Ensi kerralla tahdon johonkin kaupungin luksushotelleista, joita nyt ruplan kurssin romahdettua saa hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Ja sitten jonnekin Pietarin upeista teattereista. Maailman parasta balettia mieluusti, kiitos. Ja ehkä myös vähän kuohuvaa.

Ostaiskohan uuden talvihatun?maatuskaPietari11Pitäisi meilläkin olla omat Sauli-mukit.Putin mukitSamppanjaa muovimukista blogi nyt Facebookissa. Käy tykkäämässä: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista.

Halpa ja helppo ulkomaanmatka: risteillen Pietariin viisumitta

Täytyy myöntää, ei tullut Pietari ensimmäiseksi mieleen miettiessäni pientä irtiottoa ja mukavaa viikonloppumatkaa. Luulin aina, että kaikkiin Venäjän matkoihin tarvitaan pakollinen viisumi, joka nostaa matkan hintaa ja estää nopean lähdön. Tässä olin väärässä. On olemassa keino lähteä itänaapuriin helposti ilman viisumia, nopealla aikataululla ja vielä edullisesti.

Yön yli risteillen Helsingistä Pietariin

Lähdin ystäväni kanssa ex tempore risteilylle Pietariin, jossa vietimme mielenkiintoisen kaupunkipäivän. Venäläinen varustamo St. Peter Line järjestää Helsingistä Pietariin viisumivapaita risteilymatkoja, joilla voi maksimissaan olla maissa 72 tuntia eli yöpyä jopa kaksi yötä hotellissa. Oma matkamme oli ns. Päivä Pietarissa -risteily, jossa yövyimme laivalla mennen ja tullen.

Risteilyalus Princess Anastasia lähti Helsingistä lauantai iltana kello 18. Majoituimme kahden hengen hyttiin, joka ei ollut suuren suuri, mutta siisti ja asiallinen ja josta kaikki tarvittava löytyi. Anastasia on vanha Viking Linen Olympia-laiva, joka liikennöi tätä nykyä Maltan lipun alla.

Vaikka aluksella on ikää, se ei missään nimessä ollut mikään kulahtanut paatti, päin vastoin. Yleisilme kauttaaltaan oli erittäin siisti ja itse asiassa parempi mitä odotimme. Pientä ajanpatinaa ja 80-luvun rakenteellisia ratkaisuja tiloissa toki on, mutta niin kalusteet kuin tekstiilit olivat uusittuja ja hyväkuntoisia.

Princess Anastasia -aluksen siisteys oli silmiinpistävää.St Petersline3St Petersline5St Petersline1St Petersline9

Laivalta löytyy muutama ravintola, yökerho, kasino, kauneussalonki, saunaosasto ja pieni tax free myymälä. Matkustajia ei ollut kovin paljoa, mikä antoi risteilylle mukavan rauhallisen ja kotoisan tunnelman. Suurin osa matkustajista oli venäläisiä eri ikäisiä pariskuntia ja perheitä lasten kanssa. Väkisinkin tuli verrattua laivaa Tallinnan risteilijöihin ja täytyy sanoa, että tunnelma oli aivan vastakkainen. Liekö tällä risteilyllä poikkeuksellisen siistiä väkeä, mutta humalahakuisia bileporukoita ei silmiimme sattunut.

Illastimme laivan italialaisessa ravintolassa, jonka ruoka oli hyvää keskitasoa ja saamamme palvelu miellyttävältä miestarjoilijalta vielä parempaa. Tuntuu aina hyvältä saada jo harvinaiseksi käynyttä vanhan ajan hienovaraista ja huomaavaista palvelua. Mukava yllätys oli myös laivan tarjouskampanja juomien hinnoissa: skumppapullomme maksoi yllättäen listahintaa 30 % vähemmän.

Valkoisilla hansikkailla skumppaa ja Napoleon-kakkua vaativille täti-ihmisille 🙂 Palvelu oli todella hyvää.St PeterslineNapoleon kakku

Puoli yhdeksältä aamulla laiva saapui satamaan ja siirryimme passintarkastuksen jälkeen meitä odottavaan pikkubussiin, joka kiikutti ydinkeskustaan Iisakin kirkon kupeeseen. Samasta paikasta alkuillasta bussi nouti meidät takaisin terminaaliin. Tämä jos mikä oli mukavan vaivatonta.

Päivä Pietarissa ja ilta yökerhossa

Pietari yllätti iloisesti. Päivän aikana tuli nähtyä legendaarinen kirjakauppa, loistelias herkkukauppa, yksi maailman kauneimmista kirkoista, syötyä makunystyröitä hivelevä ateria käsittämättömän halpaan hintaan, istuttua viihtyisissä kahviloissa ja ihasteltua menneen maailman loistokasta arkkitehtuuria. Ja toki juotua vähän skumppaakin. Pietaripäivästä kirjoitan oman postauksen tuonnempana.

Laiva lähti sunnuntai iltana kello 19 takaisin kohden Helsinkiä. Tällä kertaa täti-ihmiset jaksoivat istua yökerhossa vähän myöhempään ja mikäs siinä, sillä iltaa siivitti yllättävän hyvä tanssishow. Mainittakoon myös, että laivalla oli tarjolla niin meno- kuin paluumatkalla elävää musiikkia ja eipä yhtään hassumpaa sellaista. Tanssihaluisille lattialla olisi ollut kummasti tilaa.

Nyt low-season aikana laivalla oli paljon hyviä tarjouksia: alkuillasta happy hour, kaikista juomista 30 % alennusta ja kauneushoitolassa hiusten leikkauksista ja värjäyksistä puolet hinnasta pois. Tax free myymälässä tupakka oli halpaa (kartonki 18 euroa) ja vodka luonnollisesti. Pikaisen silmäyksen perusteella myös kosmetiikka näytti olevan maahintojamme edullisempaa. Laivan oma tax free myymälä oli pieni, mutta vähän parempi valikoima oli Pietarin pään laivaterminaalin myymälässä. Tosin varaudu siihen, että maista ostetut tuliaispullot otetaan laivalla pois ja lappua vastaan saat ne aamulla takaisin.

St Petersline6st Petersline7St Petersline4St Petersline8

Ensi kerralla kulttuuria vai jääkiekkoa?

Laiva saapui Helsinkiin aamulla kello kahdeksan, mitä ennen kävimme paremmalla ns. deluxe-aamiaisella laivan New York -ravintolassa. Aamiainen oli hyvä, mutta tunnelmaa häiritsi taustalla soiva monotoninen teknopoppi. Mieluimmin olisi meriaamiaisella kuunnellut jotain rauhallisempaa musiikkia.

Jos jotain negatiivista pitäisi risteilystä mainita, kansainvälistä viestintää voisi laivalla lisätä. Erilaiset opastetekstit, esitteet ja ohjelmien juonnot olivat monessa kohdin vain venäjäksi. Jos ei nyt ihan suomea voi vaatia, olisiko iso vaiva saada edes englanti laivan toiseksi informaatiokieleksi? Venäjää osaamaton jää monessa asiassa hieman ulkopuoliseksi.

Kaiken kaikkiaan risteilykokemus jäi plussan puolelle. En muista olenko koskaan aiemmin ollut laivalla, jossa on näin rauhallinen tunnelma. Joka paikkaan mahtui, ei jonottamista, ei ryysäilyä, ei turhaa odottamista ja tarjoilu pelasi.

En pidä pahana St. Peter Linen risteilyjen hintapuoltakaan. Tekemämme risteilypaketti maksaa huhtikuun loppupuolelle asti lauantai lähdöillä kahden hengen hytissä kahdelta hengeltä alkaen 227 euroa (sisältää menopaluu laivamatkan, 2-hengen B-luokan hytin, bussikuljetukset terminaalista keskustaan ja takaisin sekä pakolliset polttoainelisä- ja satamamaksut). Siis reilut 113 euroa/hlö. Ei paha hinta ollenkaan ottaen huomioon, että pelkkä kertaviisumi ilman majoitusta maksaisi yli 80 euroa hengeltä.

Pietari oli kauniita pastellinsävyisiä taloja ja hengästyttävän suurta arkkitehtuuria.Pietari8Iisakin kirkkoPietari oli kahviloita ja jumalaisia leivoksia.KirjakahvilaPietari6Pietari oli maatuskanukkeja ja karvahattuja.maatuskatKarvahatut

Ruplan kurssin romahdus on halpuuttanut Venäjän hotellihintoja. St Peter Line tarjoaa valmiita hotellipaketteja Pietarin hyvätasoisiin Sokos-hotelleihin, mutta asiakas voi halutessaan hankkia hotellimajoittumiset myös itse. Saako enää mistään muusta suurkaupungista kahden hengen huoneen loistoluokan viiden tähden hotellista aamiaisella alle satasella vuorokausi?

Mietin myös, että tasokkaan ooppera- ja balettitarjonnan kaupunkina Pietarin hotellimatkaan voisi yhdistää kulttuuria jossain kaupungin upeista teattereista. Äkkivilkaisulla tätäkin iloa löytyy huomattavasti omaa maatamme edullisemmin. Niin ja jääkiekon ystävää hemmotellaan toukokuussa, jolloin Pietarissa pelataan lätkän MM-kisoja. Käy kurkkaamassa St. Peter Linen kisamatkapaketit (http://www.stpeterline.fi/hotellipakettimatka-jaakiekon-mm-kisojen-aikana). Siinäpä pulma: ensi kerralla balettia, oopperaa vai jääkiekkoa?

Tämä risteily toteutettiin yhteistyössä St. Peter Linen kanssa.

www.stpeterline.fi

 

Samppanjaa muovimukista blogi on nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista. Käy tykkäämässä.

Vähän hevimpi viikonloppu

Kun mieheni ilmaisi haluavansa oopperaan, epäilin äkillistä mielenhäiriötä, humalatilaa tai kuumehouretta. Mikään näistä ei kuitenkaan ollut kyseessä vaan Indigo, Kansallisoopperassa menossa oleva heviooppera.

Viime metreillä onnistuimme saamaan liput Indigoon, jonka kahdeksan näytöstä myytiin loppuun nopeasti. Indigo on Apocalyptican muusikoiden Eicca Toppisen ja Perttu Kivilahden säveltämä metallinhohtoinen ooppera, joka mielenkiintoisella tavalla yhdistää perinteisen oopperan ja rockmusiikin.

Siispä korkkarit jalkaan, juhlafiilis päälle ja ystävänpäivän aattona kohti Kansallisoopperaa. Indigon avulla haettiin oopperaan myös uutta asiakaskuntaa, joten tätä tavoitetta olimme osaltamme täyttämässä. Ilman Indigoa emme mekään olisi istuneet tuona iltana oopperan permannolla.

Anne oopperassa

Indigo kuljettaa ihmismielen syvimpään

Indigo on tarina ahneudesta, piittaamattomuudesta ja maailmasta, jossa mikään ei riitä. Ylikansallinen lääketehdas kehitti ihmelääkkeen tunkeutumalla ihmismielen syvimpiin kerroksiin. Piristeen avulla saatiin vuorokauden unentarve minimoitua kahteen tuntiin, jolloin työtä jaksettiin tehdä entistä pidempään, tehokkaammin ja tuottavammin. Seitsemän vuoden päästä paljastuu kuitenkin tuhoava totuus: ihmiset sairastuvat mielenterveysongelmiin, romahtavat ja lopulta kuolevat. Ihmismielen syvin taso, Indigo, oli jäänyt kokeissa saavuttamatta ja testaamatta lääkkeen vaikutus ihmisen sisimpään. Indigo on myös tarina ihmisyydestä ja rakkauden kaikkivoipaisuudesta.

Indigo oli mielenkiintoinen kahden musiikkimuodon yhdistelmä. Perinteistä oopperaa ja hevirokkia, raivoa ja herkkyyttä. Lavalla ei ollut pulaa tapahtumista eikä musiikista puuttunut mahtipontisuutta ja dramatiikkaa. Reilu kaksituntinen oli melkoista äänivyörytystä ja turbulenssia, mutta myös romantiikkaa ja rakkautta. Tosin jäin miettimään, että oliko materiaalia vähän liikaakin. Musiikin vyöryessä täysillä ei laulajien kapasiteetti riittänyt samalle tasolle, musiikki jyräsi laulun ja kokonaisuus puuroutui. Lavalla tapahtumat virtasivat väliin kirjaimellisesti kahdessa tasossa, mikä aiheutti myös ajottaista ähkyä.

Indigo jaksoi kuitenkin pitää koko ajan hyppysissään. Suuret joukkokohtaukset ja lavasteiden visuaalisuus tuottivat silmänruokaa, samalla kun musiikki vaihteli tunnelmasta toiseen. Mieleen jäi myös hieno valojen käyttö. ”Liikaa perinteistä oopperalaulua”, totesi kultturelliksi heittäytynyt mieheni 🙂

Kansallisooppera2Indigo

Funkkishengessä hotellissa

Jos oli silmänruokaa oopperassa, lisää visuaalisuutta tarjosi yöpymispaikkamme Sokos Hotelli Vaakuna Helsingissä. Tämä tyylipuhdas funkkishelmi on täynnä kauniita yksityiskohtia ja nostalgiaa. On hienoa, että hotellin monien remonttien ja laajennusten yhteydessä on tehty kunniaa vanhalle ja säilytetty alkuperäisiä rakenteita ja sisustusta.

Hotelli Vaakuna respaHotelli VaakunaHotelli Vaakuna2Hotelli Vaakuna13Hotelli Vaakuna8Hotelli Vaakuna4

Olympiavuonna 1952 valmistunut Vaakuna oli valmistuttuaan pohjoismaiden suurin hotelli ja hetken aikaa myös se Helsingin hienoin ja loisteliain ykköspaikka. Hotellista löytyy paljon alkuperäistaidetta ja designia. Mm. muotoilija Paavo Tynellin vartavasten Vaakunalle suunnittelemat valaisimet ovat silmiähivelevän kauniita. Olisiko kukaan huomannut, jos olisin poistunut hotellista kainalossa kymppikerroksen ihanainen kanttarellin muotoinen lattiavalaisin?

Hotelli Vaakuna5Hotelli Vaakuna3Ravintola LoisteHotelli Vaakuna10Hotelli Vaakuna7

Vaakunassa olisi mennyt mukavasti useampikin yö. Tilavassa kulmasohvalla varustetussa huoneessamme oli rivistö korkeita ikkunoita, joista oli mukava seurata Helsingin menoa yläilmoista käsin. Aamulla tosin oli havaittavissa pienoista päänsärkyä. Liekö syynä Indigon kovaääninen musiikki vai Vaakunan ravintoloiden edullinen skumppa?

Hotelli Vaakuna9Hotelli Vaakuna12Hotelli Vaakuna6

Samppanjaa muovimukista -blogi nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

Maailman vanhin bloggaaja

102-vuotias Dagny Carlsson on tiettävästi maailman vanhin bloggaaja. Tämä riemastuttava täti viis veisaa siitä, miten iäkkään vanhuksen odotetaan käyttäytyvän.  – Ajattelin vähän irrotella ennen kuin on liian myöhäistä, Dagny sanoo.

Dagny Carlsson syntyi Ruotsissa samana vuonna kun Titanic upposi. Nyt 102-vuotiaana hän bloggaa joka päivä ja etsii netistä treffiseuraa. – En ole valmis pitkäaikaiseen suhteeseen, kertoo Dagny ja nauraa päälle ilkikurista nauruaan. – Parasta olla mainitsematta ikäänsä.

Joku oli kirjoittanut blogikommentteihin, että Dagny rokkaa. – Mitähän se tarkoittaa, Dagny ihmettelee. – Minähän lopetin tanssimisen jo kauan aikaa sitten.

Dagnyn puolison kuoltua reilut 10 vuotta sitten, hän poti yksinäisyyttä ja tylsyyttä. Teräväpäinen täti hankki tietokoneen ja siitä aukesi uusi maailma. Tietokoneesta tuli Dagnylle uusi ystävä ja se toi mukanaan iloisia asioita, kuten bloggaamisen. Eikä ihan vähäpätöisestä bloggaajasta olekaan kysymys. Kävijälaskurin mukaan kävijöitä blogissa on ollut 1 236 874 ja aktiivisia seuraajia yli puoli miljoonaa. Eikä sekään riitä. Tämä elämänhaluinen vanhus (voiko Dagnya kutsua vanhukseksi?) käy senioreiden tietokonekursseilla opettamassa tietokoneen käytön taitoja ja osallistuu aktiivisesti keskusteluun vanhusten hyvinvoinnista.

Dagny kehottaa kaikkia vanhoja tätejä keräämään rohkeutensa. Hän itse oli aiemmin ujo, pelokas ja heikolla itsetunnolla varustettu, kunnes päätti olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat ja tehdä mitä itse tahtoo. – Nyt on paremmin, ikä on tuonut hyvitystä, naurahtaa Dagny ja kiirehtii suvereenisti haastattelusta toiseen, esiintyy tv-ohjelmissa ja käy kutsuvieraana gaalailloissa. Olet selvää tähtiainesta tätiseni.

Ihailen Dagnyn asennetta. Mietin, että tämä 102-vuotias täti-ihminen on minua 49 vuotta vanhempi. 49 vuotta!! Dagny ei sano, että vanheneminen on syvältä. Hän ei ryve menneisyyden vaikeuksissa tai syyttele olosuhteita. Hän ei käytä sanaa jos. Hän vain ottaa ilolla irti kaiken siitä, mihin tällä hetkellä pystyy. Ja paljoon näyttää pystyvän.

Esteiden sijaan Dagny näkee mahdollisuuksia. TV-meikkaajaa hän kehottaa laittamaan reilusti meikkiä. – Vanha talo tarvitsee enemmän maalia, toteaa Dagny yksioikoisesti. Kun elämänasenne on kohdallaan, mikään ei ole mahdotonta. – Olen sisukas kuin synti, toteaa Dagny napakasti. Tämä täti todella rokkaa, toivottavasti vielä monta vuotta.

Suosittelen lämpimästi dokumenttia Dagnysta Yle Areenalla: areena.yle.fi/1-3050566

Dagnyn blogin löydät täältä: www.123minsida.se/Bojan/

 

Kuva: FreeDigitalPhotosnet/Toa55

Putiikkien helmiä Suomessa osa 2: Pulsan asema Lappeenrannassa

Mitä ihmettä? Ihmiset ajavat kahvittelemaan 25 kilometrin päähän Lappeenrannasta, vanhalle Pulsan asemalle jonnekin perähörkkölään. Kuulostaa täysin pimeeltä.

Niin kuulosti minustakin ennen kuin ensimmäistä kertaa joulun alla polkaisin autolla katsomaan mikä paikka tämä oikein on, josta puolet Lappeenrantaa oli alkanut puhumaan. Miten ihmeessä kukaan voi olla niin hullu, että perustaa yrityksen keskelle ei mitään?

Mutkikkaan maaseututien päässä tulijaa odottaa vanha asemarakennus, Pulsan asema. Jämäkässä vanhassa puutalossa on ajan patinaa ja kun astuu talon narisevista ovista sisään kohtaa tunnelman, jota harvoin enää missään pääsee kokemaan. Aika pysähtyy. Sekoituksesta mummolaa, pitsihuvilakulttuuria, talonpoikaisantiikkia ja tarkoin harkittua värimaailmaa on syntynyt puitteet viehättävälle kahvilalle ja inspiroivalle sisustuskaupalle. Täällä totisesti feng shuit ovat kohdallaan.

Pulsan asemarakennusMonta paikkaa kahvitteluun.pulsan asemapulsan asema2Pulsan asema13jääkalusto

Tarvittiin idearikas suomalais-sveitsiläinen pariskunta, joka teki parisen vuotta sitten rohkean ratkaisun ja osti jo jonkin aikaa tyhjillään olleen vuonna 1869 rakennetun asemarakennuksen sekä ympärillä olevat vanhat asemaväen asunnot. Toinen omistajista, Lasse Karjalainen, oli sydän syrjällä seurannut vanhan kotikylänsä arvokiinteistön rapistumista. Tässä kohtaa sydän toimikin tiennäyttäjänä ja perheen taival johti Joensuusta Lappeenrannan Pulsaan, jossa käynnistyi melkoinen remonttiprojekti.

Feenikslintu nousi tuhkasta ja vanhasta asemasta kuoriutui ihastuttava kahvila ja sisustuskauppa, joita emännöi Lassen vaimo Petra Karjalainen. Huoneita kierrellessä ei ole vaikea arvata että taustalla on ammattisisustaja. Petran kädenjälki näkyy hallitussa yleisilmeessä, mielenkiintoisissa sisustuksen yksityiskohdissa, kekseliäässä kalustuksessa ja koristelussa, silmää hivelevässä värimaailmassa ja sisustuspuodin kiinnostavissa tuotteissa. Täällä jos missä tunnelma puhuu. Seesteistä, rauhoittavaa, hauskaa ja oivaltavaa, mutta missään kohdin ei sorruta ylisöpöilyyn. Harkittua, mutta sopivan rustiikkista.

Sisustuskauppa on rakennettu mielenkiintoisesti. Tuotteista on tehty omia kokonaisuuksia, joita välillä luulee osaksi sisustusta, mutta lähemmin tarkasteltuna huomaakin niiden olevan myytävänä. Kauniita astioita ja tekstiilejä, lempeitä lahjatavaroita ja hellyyttäviä leluja: visualistia ja sisustusfriikkiä tämä kauppa totisesti ruokkii.

Pulsan asema5Pulsan asema11Pulsan asema7Pulsan asema9Pulsan asema17Pulsan asema6Pulsan asema4Pulsan asema3

Kahvilan ja sisustusliikkeen lisäksi Pulsan asema tarjoaa maaseutumajoitusta. Junanlähettäjän ja veturinkuljettajan puutalot ovat saaneet uuden elämän lämminhenkisinä majoitustiloina. Molempiin taloihin on remontoitu viehkot makuuhuoneet, keittiötilat ja kylpyhuoneet. Eteisessä asukasta odottaa rivi vaaleanpunaisia reinoja. Haluaisin heti asettautua taloksi, laittaa tohvelit jalkaan, sytyttää tulen pönttöuuniin ja käpertyä ruusukuvioisten tapettien katveeseen houkuttelevaan nojatuoliin. Maailmassa on onneksi vielä paikka, jossa kiirettä ei ole olemassa.

Pulsan asema16Pulsan asema14Pulsan asema15reinot

www.pulsanasema.fi

 

Samppanjaa muovimukista blogi nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista