Monthly Archives

joulukuu 2015

Hiljaisuuden valkoinen valtakunta

En ole koskaan liiemmin pitänyt talvesta. Talvi on edustanut minulle pimeää ja kylmää vuodenaikaa, joka sitoo sisätiloihin ja rajoittaa elämää varsinkin sitä iloisempaa ja sosiaalisempaa puolta siitä. Koin, että talviaikaan eletään ikään kuin säästöliekillä, tarkkaillaan vain lämpömittaria ja päivitellään huonoja kelejä. Olisin hyvin voinut siirtyä untuvapeiton alle nukkumaan talviunta, jos vain joku olisi työntänyt vällyn alle punaviiniä ja suklaata säännöllisin väliajoin.

Etelän asfaltinmustalla alkutalvella on varmaan oma osuutensa siihen, että olen ollut todella ihastunut vietettyäni jouluviikkoa Lapissa. Kelit ovat vaihdelleet plusasteista paukkupakkasiin lumenvalkoisissa ja myös yllättävän lumenvaloisissa olosuhteissa. Talvilappiin yhdistetään aina kaamos, joka etelän asukille tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin vuorokauden läpeensä kestävä pimeys. Pakko todeta, että tämän vuotiseen etelän talvipimeään verrattuna Lapin pimeydestä ei voi puhua. Kun maa on vitivalkoinen, taivaalla tähtirykelmä ja nyt joulunaikaan vielä poikkeuksellinen täysikuu, hiihdellä sopii vaikka yöaikaan keskellä sysintä korpimetsää.

Lunta3latujäniksenjälet

Lähdin tänään hiihtoretkelle Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Pakkasta oli reilut kymmenkunta astetta, suksi luisti ja valkoistakin valkoinen lumi oli verhonnut metsän hohtavaksi talven ihmemaaksi. Puhdasta, raikasta ja jumalaisen kaunista. Ja se hiljaisuus. Vain jossain kaukana korpin huuto ja juuri muita ääniä suksien ja sauvojen narskumisen lisäksi ei kuulunut. Mieleen nousi Eino Leinon runo ”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun on hohtava hanki alla.”

hiihto

Talvimetsä3Talvimetsä2TalvimetsäTalvinen metsä

Puiden lomasta esiin pölähtänyt valkoinen naarasporo, vaadin, pelästytti minut hetkellisesti. Kun pysähdyin, porokin pysähtyi. Se jäi hetkeksi tarkastelemaan minua nietosten lomasta hieman huolestuneena miettien ilmiselvästi olisiko tästä pipopäisestä kummajaisesta mitään uhkaa. Hetken se uteliaana malttoi olla paikallaan, kuin kuvausta varten, ja jolkotti sitten tiehensä umpihangessa. Toivottelin sille hyviä kelejä ja kantavia hankiaisia.

Valkoinen vaadinValkoinen vaadin2Lunta2Lunta

Matkoilla minusta on aina ollut rauhoittavaa käydä kirkoissa. Istua hetki takapenkille ja katsella vanhoja kattofreskoja tai lasimosaiikkeja, nauttia hiljaisuudesta ja pysähtyneestä tunnelmasta. Täällä vanhassa kynttiläkuusikossa tunsin samanlaista rauhaa ja pyhyyttä, suorastaan jumalallista läsnäoloa. Suuren kirkkoni valkoiset hanget olivat alttarini, lumihuuruiset, naavaiset oksat kirkkotaiteeni ja muutaman paikalle pyrähtäneen kuukkelin huilumainen viheltely kirkkokuoroni. Koskettavampaa  jumalanpalvelusta ei ole olemassakaan.

Olin samaan kertaan valaistunut, uudestisyntynyt ja nirvanan saavuttanut.

KuukkeliNaavaa2Naavaa3

www.luontoon.fi/pyha-luosto

Samppanjaa muovimukista blogi nyt myös Facebookista: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

Pari ravintolavinkkiä Tallinnaan

F-HOONE

Kirjoittelin hiljattain Tallinnan Telliskivi Loomelinnak -alueesta, jonne on muutamassa vuodessa noussut kiinnostava keskittymä designliikkeitä, kahviloita ja ravintoloita (www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/loyto-tallinnasta-unelmakohde-shoppailijalle).

Pikaisen shoppailukierroksen päätteeksi ehdimme kevyelle lounaalle Telliskiven kauppojen vierestä löytyvään F-hoone -ravintolaan. Kyseinen ravintola on saanut suitsutusta vähän joka taholta, mutta tulkoon tässä vielä julki yhden ihastuneen asiakkaan kokemus.

Vanhaan teollisuushalliin perustetun ravintolan rustiikki miljöö on niin ihana kuin tämän genren rento ja mutkaton ravintola vain voi olla. Paksut rouheat tiiliseinät, korkeat luonnonvaloa antavat ikkunat, huoleton retrohenkinen sisustus (osa tuoleista näytti koulun vanhoilta vanerituoleilta) sekä harmaiden kiviseinien ja puunruskeiden huonekalujen värimaailma tekivät paikkaan sopivan tunnelman rentoon oleiluun. Hauska yksityiskohta oli myös lattiaan maalattu kartta alueesta. Tunnelma oli nuorekas, vaikka asiakaskunta koostuikin kaiken ikäisistä.

F-hooneF-hoone11F-hoone10F-hoone6F-hoone4

Ravintola edustaa lukemani mukaan Tallinnan uutta kevyempää ja kansainvälisempää ruokakulttuuria, mikä näkyi mm. ripauksena aasialaisia vaikutteita. Perinteisempää virolaista keittiötä edusti ruokalistan lihapuoli. Vasikkaa, lammasta, turskaa ja possuakin löytyi, mutta kaikkiin oli haettu jonkinlainen uusi makutwisti. Kasvissyöjille näytti olevan ihan oma menunsa.

Itse testasimme pikalounaallamme pari keittoa: mausteisen tomaattikeiton simpukoilla ja inkiväärillä maustetun kurpitsakeiton. Maukkaita olivat molemmat. 3,5 euron hintaisen keiton hinta-laatusuhde oli loistava. Lisäksi tilasimme Zapuska-lautasen, jossa oli mm. kahdella tavalla laitettua naudanlihaa, parmankinkkua, hillottuja valkosipuleita ja paahdettuja leipäpaloja. Kiva alkuruoka vaikka kahdelle.

F-hoone9F-hoone2

Ei ihme, että ravintola oli aivan tupaten täynnä, pääosin paikallisia. Kallein annos listalta näytti olevan alle kympin, viinipullot kahdenkympin molemmin puolin. Hinta-laatusuhde oli ainakin tämän pikaisen kokemuksen perusteella erinomainen. F-hoone ei missään nimessä ole mikään fine dining paikka, mutta ruoka oli hyvin laitettua ja makumaailma mietitty. Pakko tulla seuraavan kerran maistelemaan ruokia oikein kunnolla, sen verran mielenkiintoisia viritelmiä listalta löytyi. Sympaattisen oloinen ravintola kaikkinensa.

www.f-hoone.ee

 

KAKS KOKKA

Toinen ravintola, jonka testasimme illalla oli Kaks kokka (kaksi kokkia), jota myös on monissa julkaisuissa kovin kehuttu. Ravintolan omistavat samat kokit kuin maineikkaan Tallinnan kärkikaartiin kuuluvan ravintola Ö:n. Lähiruoka ja innovatiivisuus näyttivät olevan Kaks kokk -ravintolan teemoina, joten mielenkiintoista oli nähdä minkälaista tulosta kokeilevasta keittiöstä syntyisikään.

Miljöö ainakin oli oikein viihtyisä ja raikas. Pienesti tyylikäs, mutta sopivasti rento. Juuri sellainen ravintola, jossa viihtyy ilman turhaa pönötystä. Ruokalista oli melko suppea, mikä mielestäni aina lupaa keittiöltä enemmän kuin pitkä menu. Listalta löytyi tyypillisiä virolaisen keittiön raaka-aineita, kuten ankkaa, hirveä, lammasta ja merikaloja.

Kaks kokka4Kaks kokka7Kaks kokka5Kaks kokka6

Päädyin alkuruuassa kampasimpukoihin, mikä olikin hyvä valinta. Annoksessa oli sekä karamellisoitua että pikkelöityä kukkakaalia, mitkä sopivat erinomaisesti kampasimpukalle. Ruokalistan mukaan ruuassa olisi pitänyt olla katajaa, mistä en oikein päässyt selvyyteen, sen sijaan maistoin kastikkeessa anista. Kokonaisuus toimi ja maut olivat kohdallaan, tosin kampasimpukat olivat ehkä aavistuksen liian kypsiä.

Ystäväni päätyi alkuruuassa kevyesti suolattuun hirveen, mikä osoittautui jonkinlaiseksi tartariksi. Annos oli todella kaunis jäkälineen ja yrtteineen, kuin metsäinen asetelma luonnon antimista. Hirvikin oli hyvää, ainut että liha olisi kaivannut seurakseen jotain, esimerkiksi paahdettua saaristolaisleipää.

Simpukkafani kun olen, valitsin pääruuaksi pikantissa tomaattikastikkeessa keitetyt simpukat. Minun makuuni chiliä oli simpukoiden keitinliemessä liikaa, mikä peitti simpukoiden maun alleen. En ole ihan varma muutenkaan toimiiko chili ylipäätään simpukoiden kanssa. Annoksen kanssa oli ruisleipää ja aiolia, mitkä olivat tässä kohtaa ihan turhia.

Ystäväni pääruoka oli onnistuneempi valinta. Lampaan paisti oli herkullisen muhevaa ja kypsyysaste täydellinen. Tryffelillä maustettu perunamuhennos ja viinikastike toimivat kuulemani mukaan hyvin lampaan seurana.

Kaks kokka2Kaks kokkaKaks kokka12

Kalliina ei voi pitää tämänkään ravintolan ruokien hintatasoa. Alkuruuat pyörivät kympin molemmin puolin, pääruuat noin 15 euron hujakoilla. Viinien hinnat puolestaan olivat turhan korkeita pullohintojen ollessa pääosin yli kolmenkympin.

Kaks kokkaa tarjosi miellyttävän ruokakokemuksen. Yrittämistä oli (oliko jopa vähän liikaa?), raaka-aineet hyviä ja ruuat selkeästi keskitasoa parempia. Annosten esillepanoon olisin toivonut lisää pientä viilausta. Palvelu oli ystävällistä ja tunnelma rauhaisa, mutta kuitenkin sopivan rento. Kaks kokka -ravintola sijaitsee Tallinnan Rotermannin alueella, lähellä vanhaa kaupunkia. Hieman vaikea oli ensin tajuta, mistä ravintolaan mennään sisään. Osoite oli Mere pst -kadulle, mutta rakennus piti kiertää sisäänkäynnin ollessa talon toisella puolen.

www.kakskokka.ee

Samppanjaa muovimukista blogin löydät nyt myös Facebookista: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

Löytö Tallinnasta: unelmamesta shoppailijalle

Olen inspiroitunut. Ystäväni tiesi Tallinnasta mielenkiintoisen kauppakeskittymän keskeltä vanhaa teollisuusaluetta, jostain ydinkeskustan ja Kalamajan välimaastosta. Kakkosen ratikalla pääsimme keskustasta melko lähelle aluetta ja taivaalta valuvia märkiä räntärättejä uhmaten kävelimme lyhyen loppumatkan läpi vanhan ja osittain rähjäisen puutaloalueen Telliskivi Loomelinnak -keskukseen.

Ystävääni lainaten miljöön yleisilme joulukuisessa harmaudessa muistutti lähinnä Auswitchiä. Olimme vanhalla teollisuusalueella, jonne oli kunnostettu 25.000 neliön verran Tallinnan luovaa taiteilija- ja käsityöläiskeskusta kymmeneen eri rakennukseen. Netistä löytämäni tiedon perusteella Telliskiven rakennuksissa toimii noin 200 yritystä. Lisäksi alueella järjestetään erilaisia teematapahtumia, konsertteja ja teatteriesityksiä.

Telliskivi7

Telliskivi Loomelinnak -keskuksen tavoitteena on tarjota aloittaville taiteilijoille, designereille ja kulttuurin alalla työskenteleville edullisia työ- ja liiketiloja, joissa he voivat saada tuotoksiaan esille ja samalla lisätä tunnettavuuttaan. Telliskiven vanhoihin teollisuusrakennuksiin on kertynyt kiintoisa ja monipuolinen kompleksi ateljeita, design- ja sisustuskauppoja, kahviloita ja ravintoloita.

telliskivi11Telliskivi6Telliskivi5

Niin mistäkö olen inspiroitunut? Olen niin läpeensä kyllästynyt kaikkiin ostoskeskuksiin, joista löytyvät samat ylikansalliset tuotemerkit ja kutakuinkin sama tuotevalikoima riippumatta siitä, oliko Oulussa vai Singaporessa. Telliskivi Loomelinnak tarjosi piristävän poikkeaman tylsien kauppakeskusten vastapainoksi. Tulin iloiseksi kokoelmasta kiinnostavia kauppoja ja ennenkaikkea innostavista, yksilöllisistä tuotteista.

Putiikeista löytyi mm. design- ja vintagevaatteita, kenkiä ja laukkuja, sisustustavaroita, tekstiilejä, puutuotteita, koruja, huonekaluja, maalauksia, käsitöitä, käsityö- ja maalaustarvikkeita, käsintehtyjä kynttilöitä, luonnonkosmetiikkaa, herkkuja (ihkua SUKLAATA!!!), mausteita… , yksinkertaisesti paljon kaikkea hauskaa, uutta, idearikasta, kaunista, herkullista ja ennennäkemätöntä. Hintatasokin oli minusta melko kohtuullinen ottaen huomioon, että suuri osa tuotteista oli käsintehtyä ja uniikkia. Paikka on unelmakohde erityisesti sisustus- ja designshoppailijalle.

telliskivi12telliskivi10Telliskivi14Telliskivi13Telliskivi16Telliskivi19

Useat kaupoista olivat pop up -myymälöitä, joten liikkeet vaihtunevat aika ajoin. Joissain liikehuoneistoissa näytti olevan myös usea yrittäjä toimimassa yhdessä, mikä teki oman pikantin lisänsä kauppojen palvelutarjontaan. Samasta tilasta saattoi löytää kahvilan, herkkukaupan ja vaateliikkeen. Monille yrittäjille ekologisuus näytti olevan tärkeää, mikä näkyi tuotevalikoimassa ja toi oman lisäarvonsa tuoterepertuaariin.

Telliskivi9Telliskivi8Telliskivi4Telliskivi15

Harmi vaan, että tällä kertaa ei ollut aikaa viettää Telliskiven alueella kuin hetki. Seuraavan kerran täytyy varata tänne ja ylipäätään koko Kalamajan trendikkääksi nousseelle alueelle kokonainen päivä. Nopealla ohikulkijan havainnoinnilla Kalamajan vanhoihin puutaloihin oli noussut mielenkiintoisia viinikauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Tämänkertaisesta pikaisesta visiitistä tarttui mukaamme hienostunutta Helge Kodun huonetuoksua, jouluisia irtomausteita ja valikoima erikoisia suklaita. Suurin osa kaupoista löytyy rakennuksista A2 ja A3.

Telliskivi17Telliskivi2Telliskivi18

Kävimme muuten kauppakierroksen jälkeen pikaisella lounaalla F-hoone -nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee samaisella Telliskiven alueella. Niin oli ihastuttava ravintolakokemus ja viehko miljöö, että tästä käynnistä tulee oma postauksensa lähipäivinä.

Lisätietoa Telliskivi Loomelinnak -alueesta: www.telliskivi.eu/en

 

Samppanjaa muovimukista blogin löydät nyt myös Facebookista: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

Joulun henki asuu täällä

Vajaa kaksi viikkoa jouluun ja joulutunnelma täysin kateissa. Mistä löytäisi kadonneen joulufiiliksen?

Kun taivaalta vihmoo vettä päivä toisensa jälkeen ja musta asfaltti on pimeissä illoissa entistä mustempaa, joulun tunnelmaa saa etsiä toden teolla. Onneksi on olemassa Mikkelin Kenkävero. Kun astuin tuon vanhan pappilarakennuksen saliin ja näin ympärilläni kimaltelevat kristallit, lasipallot ja -tähdet, tuntui kuin olisin hypännyt suoraan Carl Larssonin joulumaalaukseen. Näissä vanhoissa kartanoissa elää selvästi joulun henki.

kenkävero8kenkävero9kenkävero7kenkävero4

Kenkäveron päärakennuksen sali oli puettu tyylikkääseen ja tunnelmalliseen jouluasuun: valkoiseen, hopeaan ja kristalliin. Olen aiemminkin kirjoitellut Kenkäveron pettämättömästä tyylitajusta ja hienoista sisustusideoista (mikkelin-ihanat-matkakohteet). Vaikka joukossa oli bling blingiä, kokonaisuus oli kuitenkin harmoninen. Täältä on mukava poimia koristeluideoita myös kotiin. Valkoisiksi spreijatuille koivunoksille ripustetut lasi- ja hopeapallot, jouluvalot ja kristallinauhat olivat yksinkertainen, mutta näyttävä joulukoristeidea. Myös salin viereisen työhuoneen katosta roikkuva punaisten pallojen ”himmeli” oli hieno. Rautalangasta, oksista, punaisista joulupalloista, punaisesta nauhasta ja kristalleista oli rakennettu upea katseenvangitsija.

kenkävero3kenkäverokenkävero6kenkävero2

Mukava joulukoristeidea oli myös Kenkäveron leipomomyymälässä punaisista ruseteista roikkuvat sydänpiparit. Myymälässä on muutenkin viehkoa menneen maailman tunnelmaa ja lämpöä. Täältä voi ostaa kotiinviemiseksi tuoretta leipää ja leivonnaisia tai nyt joulun alla vaikka talon omaa piparkakkutaikinaa.

Kenkävero13piparit2piparit

Kenkäveron lahjakaupassa kannattaa myös piipahtaa. Suomalaiset käsityöt ja pientuottajien elintarvikkeet ovat täällä kunniassaan. Erityisesti kauniit kynttilät ja nätisti paketoidut lahjapakkaukset hivelivät minussa piilevän visualistin silmää. Ainakin itse ottaisin mieluusti vastaan kauniin, herkkuja täynnä olevan lahjapaketin. Myymälän puna-valkoinen jouluilme nostatti joulutunnelmaa pykälän ylöspäin, pappilan päärakennus useamman.

Kenkävero12joulupallotkenkävero10kynttilätkynttilät3

www.kenkavero.fi

Samppanjaa muovimukista blogin löydät nyt myös Facebookista: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

Täydellinen jouluateria kartanomiljöössä

Sampea, fasaania, peuranpaistia ja kartanon riistaa. Ei ihan tavallinen joulupöytä.

Minusta on tullut tavattoman skeptinen ravintoloiden joulupöytien suhteen. Kukapa jaksaa enää kovinkaan innostua peruskinkuista ja laatikoista varsinkin, kun ne turhan usein tuppaavat olemaan Atrian äitien tekemiä. Olen niin monesti harmistunut siitä, ettei viitsitä nähdä minkäänlaista vaivaa hyvien makujen eteen tai käyttää mielikuvitusta, jotta joulupöytiin saataisiin jotain muuta kuin ”tää on niin nähty” -meininkiä.

Nyt on ihan pakko hehkuttaa Mikkelin Tertin kartanon joulunajan buffetpöytää. Tulipahan syötyä varmasti yksi elämäni parhaista ravintoloiden jouluaterioista. Kyllähän tästäkin noutopöydästä löytyi kinkkua ja laatikoita, mutta kunkun asemaan ne eivät tällä aterialla yltäneet, pikemminkin jäivät jumalaisten herkkujen varjoon.

On suunnattoman ihailtavaa, että jossain on vielä jäljellä näin suurta ammattiylpeyttä ja halua tarjota asiakkaille itse alusta asti valmistettuja makuelämyksiä. Tertin kartanon juhlapöytä notkui toinen toistaan herkullisempia ja makunystyröitä herkistäviä tuotoksia, joiden raaka-aineet olivat kotimaista alkuperää ja vieläpä pitkälle lähiruokaa. Panin ilolla merkille runsaan kotimaisten marjojen, sienten ja kalojen käytön.

tertin kartano14tertin kartano5tertin kartano7tertin kartano8Tertin kartano

Mukava yksityiskohta oli jokaiselle istumapaikalle jaettu joulupöytämenu, josta bongasin mielenkiinnolla mm. yhdistelmän sampea, ruusua ja samppanjaa sekä ”talven huiman lennon”, mikä käsitti fasaania, kaalia ja ohraa. Iivarin savumuikut, leppäsavustettu lohi ja kuusenkerkkämajoneesi, maalaispatee ja mustaherukkahyytelö, riistapiiras ja pihlajanmarjahillo, savustettu peuranpaisti ja chilihunajapähkinät, kartanon riista ja madeirakastike… Lista oli pitkä ja stimuloi kummasti sylkeä tuottavaa mekanismia.

Ja kyllä maistui. Sen lisäksi, että jokainen ruokalaji oli taidolla valmistettua, sille oli myös mietitty oma sopiva lisuke makunautintoa täydentämään. Kastikkeet, majoneesit, hyytelöt, sinapit, hunajat ja hillot antoivat ruokalajeille täydellisyyttä hipovan pikantin lopputuloksen.

tertin kartano16tertin kartano9tertin kartano15tertin kartano2

Kolmen (vai neljän?) ateriakierroksen jälkeen oli tiukka paikka tehdä tilaa vielä juustoille ja omenacalvadoshyytelölle, kartanon suklaakakulle, talkkunaiselle kermajälkiruualle ja käsintehdyille tryffelimakeisille. Siinä vaiheessa sitä toivoi jo takahuonetta ja divaania, jonne olisi voinut heittäytyä täydellisyyttä hipovaa ateriaa sulattelemaan.

Jos ruoka oli Tertin kartanossa erinomaista, niin oli palvelukin. Likaiset astiat pöydästä hävisivät huomaamatta, buffetpöydästä ei koskaan ollut mikään loppu ja pöytä pidettiin muutenkin koko ajan ensiluokkaisen siistinä. Mainittakoon myös, että noutopöytä ja ruokalajit olivat kauniisti koristeltu luonnonmateriaaleilla.

tertin kartano11tertin kartano13tertin kartano10

Itse kartanomiljöö on himppusen ylellinen sopivalla ripauksella maalaisromantiikkaa. Arsenikkia täältä ei löytynyt, mutta vanhoja pitsejä kylläkin. Joulupöydän 42 euron hinta voi äkkiseltään tuntua paljolta, mutta tarjonnan runsauteen ja tasoon nähden sitä se ei missään nimessä ollut. Ihastuttava paikka loistavalle gourmet-tason jouluaterialle.

Tertin kartanon joulupöytä 23.12. saakka päivittäin klo 11-15 ja 18-22

www.tertinkartano.fi

 

Samppanjaa muovimukista nyt Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

Bussilla matkustaminen Espanjassa

Bussilla matkaaminen Espanjassa on mukavaa. Taitoin matkaa Katalonian pohjoisosista eteläisimpään Andalusiaan noin 2000 matkakilometrin verran. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä kaikki pidemmät matkat junilla, mutta busseilla matkustaminen osoittautui niin helpoksi ja miellyttäväksi, että loppujen lopuksi käytinkin busseja kaikkiin matkaosuuksiin. Junilla olisin päässyt nopeammin, mutta koska minulla ei ollut mitään kiirettä eikä sen kummempaa aikataulua, busseilla pääsin sopivasti jokaiseen toivomaani kohteeseen suurkaupungeista pieniin vuoristokyliin.

Espanjassa on erinomainen bussiverkosto. Vuoroja kaupunkien välillä kulkee tiuhaan, bussit ovat ilmastoituja, kalusto melko uutta ja bussilippujen hinnat edullisia. Yllätyksekseni aikataulutkin pitivät melko hyvin kutiaan. Bussimatkoilla näki maata mukavasti: vaihtelevia maastoja vuoristoista tasaisempiin viljelytasankoihin, vaihtelevasti kaupunkeja ja pikkukyliä. Joissain busseissa soitettiin vielä mukavaa matkamusiikkia, tosin joillakin kuljettajilla oli myös ikävä tapa huudattaa radiota turhan kovaäänisesti.

bussin ikkunasta2bussin ikkunasta3oliivipuut

Liput busseihin ostetaan etukäteen bussiasemalta paitsi siinä tapauksessa, että nousee bussiin joltakin välipysäkiltä matkan varrelta. Tällöin lipun pystyi ostamaan kuljettajalta. Suuremmissa kaupungeissa jokaisella bussiyhtiöllä on asemilla oma lipunmyyntipisteensä, joten lipun ostoa helpottaa paljon, jos etukäteen tiedät, mikä yhtiö liikennöi toivomallasi reitillä.

Itse selvitin aikataulut ja bussiyhtiöt netistä. Laitoin Googlen hakuun lähtöpaikan ja määränpään esimerkiksi ”buses from Tarragona to Valencia” ja löysin tätä kautta toivomani reitin, aikataulun, lipun hinnan ja sain tietää, mikä bussifirma liikennöi kyseistä väliä. Helpotti kummasti, kun tiesi linja-autoasemilla mille lippuluukulle suunnistaa. Kaikki lipunmyyjät eivät osanneet englantia, joten ostoa helpotti myös se, että kirjoitin etukäteen lapulle päivän, reitin ja ajan mille lipun halusin. Kannattaa myös tarkastaa onko paikkakunnalla mahdollisesti useita bussiasemia. Esimerkiksi Sevillassa on kaksi bussiasemaa ja olisin mennyt juuri väärälle asemalle, ellei taksikuski olisi osannut viedä oikeaan osoitteeseen.

Lippuluukkujen lisäksi asemilla oli lippuautomaatteja ja useasti myös joku opastamassa masiinan käytössä. Isommilla bussiasemilla pystyi tarkistamaan suurelta valotaululta, miltä laiturilta mikäkin bussi lähti. Pienemmillä asemilla valotaulut löytyivät yleensä laitureiden vierestä, joista näkyi seuraavat lähtevät autot. Jos valotauluja ei ollut, myöskään laitureita ei ollut kovin montaa, joten riskiä ei ollut siitä, etteikö löytäisi oikealle lähtöpaikalle.

Espanja maisema2Espanja maisema

Lippuihin oli usein merkitty istumapaikan numero (asiento). Minulle ei koskaan oikein selvinnyt pitikö tätä paikkaa noudattaa vai ei. Oli kummallista, että yli puolet bussista saattoi olla takaosassa tyhjänä, mutta etuosan kaikki vierekkäiset paikat olivat myyty. Jos näin, että bussiin ei ollut tulossa kovin paljon matkustajia, suunnistin paikkanumerosta piittaamatta auton takaosaan ja sain näin enemmän tilaa, kun ketään ei tullut viereeni istumaan.

Busseihin noustaan vasta, kun kuljettaja tulee paikalle ja kerää kultakin matkustajalta lipun bussin ulkopuolella. Samalla hän näyttää matkakohteen mukaan, mihin tavaralokeroon matkatavarat laitetaan. Itse laitoin tavaratilaan vain matkalaukkuni. Selkäreppuni, jossa kulki kaikki arvokkaampi, otin aina mukaan bussiin.

Pisimmät bussimatkat, jotka itse tein olivat kestoltaan reilun neljän tunnin mittaisia. Joissain busseissa oli wc, joissain ei. Yleensä pidemmillä matkoilla pidettiin yksi tauko, jonka aikana ehti käymään kahvilla tai ainankin vessassa.

Jotkut kuljettajat ilmoittivat, mikä pysähdyspaikka oli kyseessä, jotkut eivät. Itseäni helpotti, kun olin laittanut ylös omaa asemaani/pysäkkiäni edeltävän pysäkin ja kohteeseen tuloajan. Näin ei tarvinnut huolehtia niin paljoa siitä, että jää varmasti oikeassa paikassa pois. Aikataulut pitivät yllättävän hyvin paikkaansa.

Tässä bussiyhtiöiden nettiosoitteita, joista löysin Katalonian, Valencia/Murcian ja Andalusian alueiden bussiaikatauluja ja lippujen hintoja.

www.sarfa.com

www.grupsarbus.com

www.alsa.es

www.avanzabus.com

www.tgcomes.es

Fuengirolasta liikennöivien bussien aikatauluja löydät täältä: www.andalucia.com/fuengirola/bus-services.htm

 

Samppanjaa muovimukista Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

Pitkän matkan opetus

Kiireettömyys. Pysähtyminen. Rentous. Nautinto. Olemisen taito. Aamen.

Ennen, ei niin kauaa aikaa sitten, haaveilin kaiken kiireen, suorittamisen ja työperäisen stressin keskellä ajasta. Sellaisesta ajasta, jossa ei tarvinnut koko ajan saada jotain aikaiseksi. Sellaisesta ajasta, jossa voisi kokea tekemisen sijaan olemisen ihanuuden.

Sellainen aika tuli. Lopetin yritystoimintani, siirryin osa-aikatyöläiseksi ja järjestin itselleni aikaa virkavapauden turvin. Laatuaikaa. Huoletonta aikaa. Aikaa ilman aikatauluja. Lähdin matkalle ja hyppäsin hetkeksi ihmeelliseen olotilaan, jossa ei ollut velvotteita, ei tekemättömiä kotitöitä, ei taloushuolia, ei deadlineja. Järjestin itselleni aikaa, joka mahdollisti hyvällä omallatunnolla tekemättömyyden jalon olotilan.

veneetcadaqueskissaVaati hetken oppia matkustamaan suorittamatta. Pala kerrallaan, fiiliksen mukaan. Oli opeteltava pysähtymisen taito uudelleen. Istuin tuntitolkulla kahviloissa ja harjoittelin tarkkailemalla ihmisiä, kohtaamalla erilaisuutta ja elämää. Oli palautettava tunnelmien aistimisen taito. Oli opeteltava uudelleen rentoutumisen taito. Olin kuin samppanjapullo, täynnä kuplivaa ulos pursuavaa, helmeilevää juomaa, joka oli jumissa korkin alla. Tuo korkki oli vain avattava varoen.

Vaati hetken ymmärtää, että koko ajan ei tarvitse kantaa mukana mennyttä, tätä hetkeä ja huolehtia tulevasta. On vain tämä hetki, tässä ja nyt. Tämä hetki olisi riittävä. Samalla oli opittava sietämään epävarmuutta. Samassa tilassa epävarmuus ja huolettomuus. Vaikeaa, mutta mahdollista.

hetkikitaristimijas

Löysin kadotetun olemisen keveyden. Kiireettömyyden pyhyyden. Rentouden. Uusi aika oli huolettomia päiviä, päivät uusia seikkailuja. Minä tässä, menossa jonnekin ja maailma.

Vaikka tältä erää tämä matka tuli päätökseen, matkalla olen edelleen. Oppimisen matkalla syvemmälle parempaan elämään. Parasta kaikessa on ollut huomata, että tekemällä vähemmän saakin enemmän.

lokitCosta Bravajälet hiekassa

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista