Monthly Archives

syyskuu 2015

Pakkaaminen pitkälle matkalle – mission impossible

Kuinka saada mahtumaan keskikokoiseen matkalaukkuun kahden kuukauden garderoobi hellemekoista viimaisten syyssäiden ulkoiluvarusteisiin? Siinäpä pulma. Lisähaasteensa tuo keski-ikäisen täti-ihmisen tarvitsema viiden kilon painoinen kosmetiikkatarpeisto. Mission impossible, sanon minä.

Matkalaukun pakkaaminen on minulle aina yhtä vaikeaa. Haluaisin matkalle kaikenlaista, korkkareista lenkkipukuun, just in case. Normioloissa miehen matkalaukusta on löytynyt sopiva tila ylijäämätavaroille, kuten papiljottipussille ja vielä niille yksille kengille. Nyt on selvittävä yhdellä matkalaukulla, jota pitää pystyä yksin liikuttamaan useaan otteeseen kohteesta toiseen. Arvoin kauan rinkan ja matkalaukun välillä. Pyörillä kulkeva, vieressä kuljetettava matkalaukku (olettaen, että liikun vain asfaltoiduilla teillä) veti pidemmän korren. Joten ihan kunnollista reppureissaajaa minusta ei sitten tullutkaan.

Kasasin sohvallemme vain ja ainoastaan kaikkein tärkeimmät varusteet. Siistimpää kaupunkivaatetusta, tuulta ja sadetta pitävää retkeilyvarustusta, hellekelien kesävaatetusta, lämmintä vaatetusta, erilaisia kenkiä erilaisiin tarpeisiin, hengittäviä puuvillavaatteita, riittävästi alusvaatteita… Lopputuloksena toteamus, että ei vaan mahdu, ei sitten millään. Eikä mistään voi luopua, kaikki on ehdottoman tarpeellista ja välttämätöntä. Miten ihmeessä ihmiset pystyvät matkustamaan vähillä varusteilla?

Huomenna lähden kohti Espanjaa. Laukussa menolippu Barcelonaan ja etukäteisvarauksessa kolmen vuorokauden majoitus puolesta välistä Costa Bravaa. Mistään muusta ei sitten olekaan tietoa, eikä juuri minkäänlaista tarkempaa matkasuunnitelmaa. Tavoitteenani on kulkea kaksi kuukautta Espanjaa pohjoisesta etelään busseilla ja junilla.

Ajattelin, että voisin kerrankin matkustaa fiilispohjalta ilman aikatauluja tai tarkkoja reittisuunnitelmia. Minulle tämä on täysin luonteeni vastaista. Kuulun siihen matkustajaryhmään, jolla on taipumus vähän liiankin tarkkaan suunnitella matkapäivät etukäteen. Tämä matka nyt itsessään on muutenkin poikkeuksellinen. Lähden elämäni ensimmäistä kertaa yksin pidemmän aikaa kestävälle kiertomatkalle. Täytyy myöntää, että taka-alalla hieman kummittelee huoli siitä, että pystynkö sittenkään heittäytymään näin huolettomaan ja suunnittelemattomaan matkantekoon? Olisiko sittenkin ollut järkevämpää tehdä etukäteen jonkinlaista reitti/majoitus/budjettisuunnitelmaa?

Toivottavasti kaikki menee hienosti ja ongelmitta. En haluaisi palata muutaman viikon päästä maitojunalla kotiin rahat lopussa ”paska reissu, mutta tulipa tehtyä” -tunnelmissa. Vaan nyt takaisin pakkaamisongelman kimppuun. Huomenna seikkailu alkakoon!

Kokemuksia ja nostalgiaa 80-luvun seuramatkoilta

Kuka muistaa enää 80-luvun seuramatkailua, aikaa ennen nettiä ja sähköpostia? Aikaa, jolloin matkat haettiin esitteistä ja tilattiin matkatoimistosta. Aikaa, jolloin opas odotti bussin kanssa lentokentällä. Aikaa, jolloin mm. Hassen matkat (kansankielellä tunnettiin Hässimatkoina), Aurinkomatkat ja Spies kuljettivat charterkoneilla sankoin joukoin etelänlomille halajavia suomalaisia. Niin myös minua.

Siivosin hiljattain varastoamme ja käsiini osui pino vanhoja valokuva-albumeita. Vietin aikamoisen nostalgisen hetken tutkailemalla kasarihenkisiä matkakuvia nuoruuteni ensimmäisiltä ulkomaanreissuilta reilun kolmenkymmenen vuoden takaa.

MATKAESITE

Muistan kuinka odotin matkaesitteiden ilmestymistä kuin kuuta nousevaa. Eikä ihme, sillä olivathan ne oikeastaan ainut tiedonlähde saatavilla olevasta matkatarjonnasta. Muutaman mukavan illan sai vietettyä nojatuolimatkoilla ja usein suurimman päänvaivan tuotti hotellin valinta. Päätös piti tehdä esitteiden onnettomien postimerkinkokoisten kuvien perusteella, joiden huonekuvassa saattoi näkyä vain pelkkä sänky. Muiden matkustajien arvioinnit olivat aivan vieras käsite, joten ainut kriteeri oli usein hinta ja matkatoimiston antama tähtiluokitus.

Hotelliesittely

Matkaesitteiden tekstit olivat aika yliampuvia, informaation sijaan melkoisen tunnevoittoisia. Vai mitä mieltä olette seuraavasta lainauksesta, jonka olin leikannut jostain matkaesitteestä ja liimannut albumiini: ”Playa del Inglesissä unohtuvat kotoiset lumituiskut, sateet ja tuulet. Siellä on kaikki mitä tarvitaan, jotta sadattuhannet aurinkoa kaipaavat turistit viettäisivät onnistuneen loman. Playa on vauhdikkaiden ja menevien ihmisten paikka. Huveja on kuin suurkaupungissa.”

HOTELLI

Minulla oli vuodessa varaa vain yhteen ulkomaanmatkaan, yleensä kesälomalla tapahtuvaan etelänmatkaan. Se oli koko vuoden kohokohta ja myös taloudellisesti suuri panostus. Neljän tähden hotellista haaveiltiin, mutta kahteen tähteen oli usein tyytyminen. Pääosin hotellit olivat keskitasoisia (tämän päivän mittareilla melko surkeita) ja tasokkaita hotelleja oli ylipäätään niukalti tarjolla.

80-luvun matkailija tyytyi aika vähään ja muistan itsekin kuinka monia asioita katsottiin aika tavalla läpi sormien. Ei oltu opittu vaatimaan, etenkään ulkomailla, saatikka valittamaan. Muistanpa vieläkin sen heinäkuisen matkamme Kreetalle, jossa kylvimme hiessä ankeassa hotellihuoneessamme kaiket yöt. Ilmastointia ei ollut, joten huoneessamme oli varmaan lähemmäs 40 astetta lämmintä yötä päivää. Ainut keino saada viilennystä oli nukkua kietoutuneena kylmällä vedellä kostutettuun pyyheliinaan. Mikä nautinto! Tai sen tapauksen, kun hotellihuoneemme sijaitsi hotellin ravintolan vieressä. Nukkua saattoi aamuyöstä puoli kahden jälkeen, kun pippalot ravintolassa päättyivät.Boarding pass

RUSKETUS

Lomarusketus oli tuohon aikaan todella must-juttu. Pitihän naapureiden ja ystävien nähdä, että etelässä on käyty. Loma ei ollut onnistunut, jos kalpeanaamana palasi kotiin. Matkaesitteiden lämpötila-arvioita tutkittiin tarkoin, sillä olisihan se kamalaa, jos etelänlomalla ei olisi kuuma ja aurinko ei paistaisi. Aurinkomatkoilla taisi olla jopa aurinkotakuu tietyissä kohteissa. Mikäli matkan varrelle sattui sadepäiviä, sai matkan hinnasta osan hyvityksenä takaisin. Urakalla sitä paahdettiinkin nahkaa aamusta iltaan. Usein sillä seurauksella, että illalla muistutimme keitettyjä rapuja ja loppu lomasta revittiin kesivää nahkaa.

POSTIKORTIT

Postikorttien lähettämistä ei sopinut myöskään unohtaa. Puoli päivää sai kulumaan, kun koko koti- ja ystäväpiiriä piti muistaa maisemapostikorteilla. ”Terveisiä Kreetalta. Täällä on niin ihanaa ja lämmintä on piisannut. Tälläkin hetkellä +27° varjossa”.

Playa del Ingles

VIINA RUOKAKAUPASSA JA EKSOOTTISET HERKUT

Alkoholin myynti tavallisissa ruokakaupoissa oli yksi merkittävimpiä etelän ihmeitä. Meillä otettiin vasta ensiaskeleita itsepalvelualkojen suhteen, joten olihan ihmetystä jo siinä, että juomia sai mennä ihan omin käsin valkkailemaan. Juomavalikoima oli pääosin tuntematonta ja suomalaiselle NIIN käsittämättömän halpaa. Matkoilta piti tuoda mukana jokin erikoisen näköinen viina/viinipullo, joka myöhemmin laitettiin kirjahyllyn koristeeksi. Oma ikäluokkani muistaa varmaan, että näitä tyhjiä matkamuistopulloja löytyi vähän jokaisen mökin kirjahyllystä.

Matkoilla oli selvästi suuri vaikutus ruokakäyttäytymiseen. Reissuilla opittiin syömään etelän herkkuja ja matkojen ansiosta mm. fetajuusto, oliivit, mango (ja muut etelän hetelmät), aurinkokuivattu tomaatti ja mozzarella tulivat paremmin tutuiksi ja löysivät tiensä kotikeittiöihin. Luulenpa, että matkat opettivat myös minua juomaan viiniä enemmän ruuan seuralaisena.

Etelän hetelmiä

RETKET

Matkoihin kuuluivat ehdottomasti matkanjärjestäjän toteuttamat retket. Matkakohteen päänähtävyyksiä mentiin katsomaan isolla porukalla ja tietysti suomea puhuvan oppaan johdolla. Kuuluisista possujuhlista en ole itse päässyt (joutunut) nauttimaan, mutta onpahan tullut tehtyä yhden sun toisenlaisia kyläretkiä, joihin kuului palan painikkeeksi viiniä (kauheaa kiljua) niin paljon kuin jaksoi vain juoda. Paluumatkalla bussissa oli aikamoisen riehakas meininki, osalla tosin pahoinvoiva. Osa retkistä oli kyllä aika kyseenalaisia ja jos ilkeä olisin, väittäisin, että haiskahtivat pahasti silkalta rahastukselta. Kuinka moni teistä olisi tänä päivänä valmis maksamaan esimerkiksi oppaiden illasta, jossa paikallisoppaat esittävät omaa ”hauskaa” ohjelmaa?

VALMISMATKAT TÄNÄÄN?

Aika tavalla on matkailun muoto muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa seuramatkoista omatoimimatkoiksi. Netti on avannut maailman eteemme ja lentolippujen hinnat halventuneet. Lentojen ja hotellien vertailu on helppoa ja varaaminen vaivatonta. Mietinkin, että milloinkohan olen itse viimeksi matkustanut jollain valmiilla pakettimatkalla. Enpä oikein muista.

Se mikä valmismatkoissa voisi tänä päivänä minua kiehtoa omatoimimatkailun sijaan, on niiden helppous. Sen kun vain astuu lentokentällä bussiin. Joku vie perille, huolehtii ja vastaa käytännön järjestelyistä ja informaatiosta. Toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä onko valmismatkojen rooli muuttunut millä tavoin.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia seuramatkoista (onko tällaista termiä enää olemassakaan?) viime vuosilta? Onko edellä mainituilla asioilla tänä päivänä kellekkään enää mitään merkitystä vai hakeeko matkailija jo ihan muita juttuja? Mielenkiintoista olisi myös kuulla, tekevätkö nuoret ylipäätään enää valmiita pakettimatkoja vai ovatko ne nykyisin pääosin varttuneemman väen matkailumuoto?

Hyvää Joulua Rovaniemeltä

Kun aurinkoisessa syyssäässä taustalla soi Joulupuu on rakennettu, tulee jotenkin kummallinen olo. Tuntuu, että jokin ei kuulu joukkoon. Seison Rovaniemellä keskellä Joulupukin Pajakylää. Täällä on joulu joka päivä.

Napapiirillä sijaitseva matkailukohde on laaja keskittymä kauppoja, ravintoloita ja muita palveluita. Alue on kuin suuri kauppakeskus, jonka liikkeet ovat orientoituneet vain ja ainoastaan joulusesonkiin, jota on vuoden jokaisena päivänä. Keskellä aluetta on suuri kivetty, tyhjä piha-alue, joka kolkkoudellaan hieman ihmetyttää. Tosin saattaa olla, että talviaikaan alueella on jotain toimintaa.

Pajakylän Joulupukin Kammarissa on mahdollisuus tavata itse joulupukki vuoden jokaisena päivänä. Sisäänkäynti pukin luo oli hienosti toteutettu hämärine kävelysiltoineen ja ajankelloineen. Voin vain kuvitella, kuinka pientä vierailijaa pukin luo meno voikaan jännittää. Kunnon vanhan ajan joulupukki ottaa jokaisen kävijän henkilökohtaisesti vastaan. Pääpukkia ei saanut kuvata, mutta lähtiessä olisi voinut ostaa valokuvan, jossa hymyilen pukin vieressä. Jätin väliin. Alueen toiselta laidalta lomamökkialueen vierestä löytyi toinen pukki. Hieman ihmetytti, miksi joulupukkeja on kaksi?

Santa is here

Matkalla joulupukin luo jännittävät hahmot tarkkailevat kulkijaa.joulupukin luo

Alueen kaupoista bongailin klassista Suomi-designia: Iittalaa, Marimekkoa ja Marttiinin puukkoja. Ikävä kyllä joukkoon mahtuu myös paljon (liian paljon?) made in China krääsää ja tuntuukin, että turhan moni kauppa myy samanlaisia massamatkamuistoja. Tuli tunne, että tämähän on jo nähty. Kaipasin tavaratarjontaan enemmän yksilöllisyyttä ja oikeaa lappilaista käsityötä.

Joulupukin Pajakylän palveluihin kuuluu joulupukin virallinen postitoimisto, josta lähetykset postitetaan joulupukin erikoisleimalla varustettuna. Mukava palvelulisä on pakettien toimittaminen toivottuna ajankohtana. Jouluostoksista voi tehdä todella helppoa. Ostokset voi jättää vaikka kesällä postiin ja sieltä ne toimitetaan jouluksi toivottuun osoitteeseen  Läheisille voi tilata myös joulupukin kirjeen, joka postitetaan napapiiriltä ennen aattoa. Toki joulupukille voi kirjoittaakin osoitteella:

Joulupukki, Joulupukin pääposti, 96930 Napapiiri.

Tähän mennessä joulupukki on saanut noin 17 miljoonaa kirjettä 198 eri maasta. Joulun aikaan kirjeitä saapuu noin 32 000 päivässä.

Joulupukin postitoimisto2Joulupukin postitoimisto

Pajakylän vieressä voi majoittua Santa Claus Holiday Villagen huoneistoissa. Tarvittaessa majoittujat kuljetetaan maksutta Rovaniemen lentokentältä ja takaisin.

Vaikka matkailukohteesta jäi itselleni päällimmäiseksi hieman kaupallinen leima ja ehkä vuodenajasta johtuva apaattinen fiilis, täytyy sanoa, että kokonaisuudessaan alue on melko hyvin toteutettu. Rakennukset ovat pääosin hirsisiä, laadukkaan ja viehättävän näköisiä. Yksityiskohtiin olisin kaivannut lisää mielikuvitusta ja jouluista koristelua lisää. Tosin uskon, että tunnelma on varmasti toinen, kun lunta on maassa ja maisema jouluisempi. Ikävä kyllä suomalaisen on vaikea virittäytyä joulutunnelmaan, kun koivun lehdet havisevat ympärillä. Japanilaisia turisteja tämä ei näyttänyt haittaavan.

Pajakylän rakennukset olivat pääsääntöisesti kauniita.Santa3Joulupukin-Pajakylä

Tasokkaita lappilaisia tuotteita ja kunnollista joulukoristelua olisi saanut olla lisää.kuksatjoulukoristeita

MISSÄ: napapiirillä 3 km Rovaniemen keskustasta Sodankylän suuntaan

KENELLE: lapsiperheille, turisteille ja joulufriikeille

ERITYISTÄ: 21.11. aukeaa myös Pajakylän vieressä oleva Santa Park, joka on kallioon louhittu luolasto, jossa jouluaiheinen sisähuvipuisto

www.santaclausvillage.info/fi/

 

Onko tässä Suomen kaunein maisema?

Olen armoton visualisti. Matkoilla saan suurinta mielihyvää kauniista asioista: rakennuksista, maisemista, puistoista, maalauksista, mikä vaan visuaalisesti hieno asia tai yksityiskohta saa minut syttymään. Silloin, kun kohtaan jotain poikkeuksellisen hienoa, liikutun helposti. 

Olin suunnattoman onnellinen päästessäni hiljattain nauttimaan ehkä Suomen kauneimmasta maisemasta. Käsivarren Lapissa Kilpisjärvellä, Saana-tunturin rinteellä, maisema oli niin mykistävän kaunis, että se sai minut puhkeamaan kyyneliin. Mitään näin kaunista en ollut nähnyt pitkään aikaan.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että Suomessa ei voi olla tällaista maisemaa. Ennemminkin tuntui, että olisin ollut keskisen Euroopan vuoristomaisemissa. Ruskan kullankeltainen värimaailma yhdistettynä Kilpisjärven syvän siniseen veteen ja taustalla Ruotsin ja Norjan lumihuippuisten tuntureiden sininen horisontti loivat puitteet, jotka vetivät hiljaiseksi. Yksinkertaisesti maisema oli niin jumalaisen vaikuttavaa, että mietin pystyykö ihminen näin paljon kauneutta kerralla kohtaamaan.

saanatunturisaanalla2Saanan portaat

Kovin korkealle ei Saanan rinnettä tarvinnut kivuta, kun luonto tarjoili syksyn pehmeässä auringonvalossa parastaan. Suomen pisimmät, 460 metriä pitkät portaat johdattavat kulkijaa alkumatkasta ylöspäin ja näkymä Mallan luonnonpuiston suuntaan vain parani mitä ylemmäs matkaa jatkoi. Saanan huippu on Suomen helpoimmin saavutettavissa oleva yli tuhatmetrinen tunturi. Parkkipaikalta merkittyä polkua pitkin huipulle on matkaa nelisen kilometriä. Korkein kohta piilotteli monen valehuipun suojassa ja väliin tuntui, että matka vaan jatkui ja jatkui notkelmien kautta yhä ylöspäin. Huipun merkkinä olivat suuri kivikasa ja vieraskirja, jonne kävijä voi ikuistaa huiputuksen.

Saanallasaanalla5saanan huippu

Suosittelen ehdottomasti päiväretkeä Saanalle, sillä harvoinpa pääsee vaeltamaan näin mykistävissä maisemissa. Retkipäiväksi kannattaa valita melko tuuleton ja selkeä keli ja reppuun pakata ylimääräinen pusero ja pipo, vaikka alhaalla et tuntisi niitä tarvitsevasi. Lämpötila on ylhäällä viileämpää ja tuuli saattaa olla navakkaa.

olli saanallasaanalla3

MIKÄ: Saana 1029 metriä korkea tunturi Käsivarren Lapissa, Enontekiön kunnassa Kilpisjärvellä lähellä Norjan rajaa

MITEN: Autolla Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihaan, josta päärakennuksen takaa lähtee merkitty vaelluspolku huipulle. Matkaa yhteen suuntaan neljä kilometriä. Alkumatkasta 742 porrasta.

HUOMIOITAVAA: Osittain raskasta nousua, vaatii kohtalaista kuntoa. Sää saattaa ylhäällä muuttua nopeasti, varustaudu navakkaan tuuleen.

http://www.luontoon.fi/kilpisjarvenluontokeskus

www.kilpisjarvi.org

www.tosilappi.fi

Leviltä on Lappi kateissa

Jos olisin kaksikymppinen sinkku ja etsisin yletöntä biletysmestaa, voisin tykätä Levistä. Mutta kun olen yli viisikymppinen täti-ihminen, joka rakastaa Lapin luontoa ja rauhaa, inhoan Leviä. En tiedä osuiko kohdalleni vain normaalia rauhattomampi viikonloppu, mutta voin Levillä pahoin. Eikä alkoholilla ollut tällä kertaa osuutta asiaan.

Oli kulunut yli kymmenen vuotta siitä, kun olin Levillä aiemmin. Keskustan vanhat kelomökit olivat saaneet väistyä alppitalojen, hotellien, ravintoloiden ja kauppojen tieltä. Kokonainen tiivis (tukkoinen?) palvelurypäs oli noussut turistivirtoja tyydyttämään: irkkupubeja, sushibaari, thaihierontaa, keilahalli, jokaiselle jotakin. Jostain rakennusten välistä hädin tuskin erotti palasen tunturin rinnettä. Anteeksi vaan, mutta tuntui, että Lappia Leviltä saattoi löytää enää kauppojen ja ravintoloiden nimistä.

En voi mitään sille, että Levi tuntui minusta lähinnä suurelta discolta. Porukkaa näytti olevan liikkeellä tuona ruskaviikonloppuna melkoisesti ja musiikkitarjonta discosta humppaan kohtasi ohikulkijan joka nurkalta, halusi tai ei. Erityisesti pistivät silmään eri ikäiset viihteellä olevat miesporukat, jotka vaelsivat janoisina kuppilasta toiseen ja nostattivat desibelejä omalta osaltaan.

Levi keskustalevi3

Yövyimme Brake Sokos Hotel Levillä, joka sijaitsi kylän palvelutarjonnan ytimessä, meidän kannalta ikävä kyllä ravintolakatujen keskiössä. Huoneessamme oli aikamoisen kuuma, mutta onneksi parvekkeen ovea tai ikkunaa pystyi teoriassa pitämään auki (ilmastointia ei ollut). Vain teoriassa, sillä kun ikkuna oli auki, baareista ja kadulta kantautuva melu piti takuuvarmasti hereillä. Metakkaa piisasi aamuyön tunneille asti, kun viimeisetkin örmyilijät palasivat kovaäänisesti takaisin majapaikkoihinsa. Luulen, että kivetyt kadut ja lähekkäin olevat korkeat rakennukset lisäsivät kaikupohjaa entisestään. En edes muista milloin viimeksi nukuin näin huonosti.

Hotelli itsessään oli ihan ok tai no, kokonaisuudessaan sellainen pertsahotelli, jossa mikään ei juuri noussut sen kummemmin esiin, mutta missä mikään ei nyt huonostikaan ollut. Palvelu, aamiainen, sisustus, kaikki perus S-ryhmämeininkiä. Huoneemme itsessään oli ihan viihtyisä, mukavana lisänä oma sauna ja pieni parveke.

Levi sokoshotelliLevi hotelli2Levi hotelli

Hyvähän se on, että matkailussa löytyy kohteita ja palvelutarjontaa erilaisille kohderyhmille. Minä vain olin Levillä väärässä paikassa. Kaltaiselleni lapinmatkaajalle petipaikkaa lukuun ottamatta Levillä ei ollut juuri mitään tarjottavaa. Vaikka kyse olikin välietapista matkalla ylemmäs, seuraavan kerran yövyn mieluummin jossain muualla. Jossain, missä koen olevani Lapissa enkä suuressa viihdekeskuksessa.

 KENELLE: Bilettäjille ja yöelämää etsiville. Etenkin eri ikäisille sinkuille, jotka kaipaavat säpinää.

 SYÖ: Ravintola Rennan pizzalista oli mielenkiintoinen ja pizzat herkullisia.

Kyllähän Levitunturin huipulta näköalojakin löytyi, vaan tunnelmaa ”siivitti” Ravintola Tuikun terassin kovaääninen discomusa, halusi tai ei.Levitunturi

www.levi.fi

Ikävöin pohjoisen poikia

Minulla on ikävä meidän mökkikylän poikia. Aitoja ja eksoottisia pohjoisen uroita. Poropoikia nimittäin. Erityisesti sitä vaaleaa, suurikokoista. Sitä, jolla on pitkät silmäripset ja vaaleanpunaiset sarvet. Lähes joka päivä, usean viikon ajan, nähtiin. Jo kaukaa kellokkaan kilinästä tiesin, että taas ovat pojat tulossa. Tulivat ihan pihaan, eivätkä paljoa minusta välittäneet. Yritin kysellä kuulumisia, mutta eivät vastanneet. Tuijottelivat vain epäilevästi etelänasukkia. Minua hävetti. Terassimme penkillä oli porontalja.

poroporo4

Tarjoilin pojille ruokaa: rucolasalaattia ja babyporkkanoita. Nirsoja olivat, ei näyttänyt kelpaavan. Riipivät vain nuoria vesakoita. Aika pulskassa kunnossa minusta olivat. Vaan ihmekös tuo, jos ylipainoa oli päässyt kertymään. Ainahan nuo vain söivät.

poropoikaporoja

Sitten ne katosivat. Viikko on jo mennyt, eikä jälkeäkään. ”Ovat menneet naisiin”, sanoi naapuri. ”Rykivät näin syksyllä”. Ai tekevät mitä?

Tulkaa pojat vielä kerran käymään. Haluaisin ottaa selfien meistä. Ja jäähyväisetkin ovat jääneet sanomatta. Nähdäänhän ensi kesänä, vai…?

Viisi Katalonian mielenkiintoista matkakohdetta

Tein ensimmäisen matkani Espanjan Katalonian sydämeen, Barcelonaan, vuonna 2011. Tuo sykkivä kaupunki vei sydämeni kertaheitolla ja väliin tuntuukin, etten ole osannut viime vuosina oikein muualle matkustaakaan.

Pikkuhiljaa matkat ovat Barcelonan lisäksi laajentuneet myös muualle Kataloniaan ja tässä kohtaa on nälkä vaan kasvanut. Nyt syksyllä lähden tutustumaan alueeseen vähän paremmin ja ajan kanssa. Sitä ennen kokosin alkupaloiksi viisi Katalonian kohdetta, jotka ovat jääneet erityisesti mieleeni.

barcelonaBARCELONA

Harvassa kaupunkikohteessa voi viettää samalla myös rantalomaa. Tai rantaloman yhteydessä kulttuurilomaa tai shoppailulomaa tai ruokamatkaa. Monipuolisuudessaan Barcelona on kaupunkikohteiden ykkönen, sopivan suuri, muttei kuitenkaan hallitsematon metropoli. Pidän kaupungin mutkattomasta ja rennosta ilmapiiristä. Täällä ei turhia kursailla tai hienostella, tunnelma on aivan toinen kuin vaikkapa Pariisissa tai Roomassa.

Rakastan vanhan kaupungin El Bornen aluetta kapeine kujineen ja putiikkeineen. Rakastan vähän rähjäisemmän Barcelonetan paikallista elämänmenoa. Rakastan kaupungin koristeellista arkkitehtuuria. Rakastan kauniita puistoja ja kuljeskelua meren rannalla auringon paistaessa ja lokkien kirkuessa. Rakastan kaupungin lukuisia taidemuseoita. Rakastan nauttia tapaksia ja siemaista päälle kuplivaa cavaa. Ja kun hintatasokin on mukiinmenevä, Barcelona on oma kestosuosikkini. Muy bien!

 

tarragonaTARRAGONA

Ajettaessa Barcelonasta Välimeren rannikkoa 95 kilometriä etelään tullaan Tarragonaan, historialla leimattuun rantakaupunkiin. Turisteja täällä on Barcelonaa paljon vähemmän ja meininki kaikin puolin rauhallisempaa. Tarragona on kaupunki täynnä antiikin ajan historiallisia nähtävyyksiä tärkeimpänä Unescon maailmanperintökohteeksi listattu roomalainen amfiteatteri.

Tarragonasta löytyy rantojen lisäksi myös mielenkiintoinen vanha kaupunginosa, joka houkutteli runsaalla ravintola- ja kahvilatarjonnallaan. Ydinkeskustaa halkoo Barcelonan lailla pääväylä Rambla, joka osoittautui erinomaiseksi ostoskaduksi. Tarragonassa vallitsi letkeä välimerellinen tunnelma, pidin kovasti.

En tiedä oliko vain sattumaa, mutta käyntimme aikana kaupungissa näytti olevan runsaasti kulttuuritarjontaa. Maailmanluokan esiintyjiä edullisin lippuhinnoin.

 

PenedèsEL PENEDÈS

Viininystävän mielitietty Penedèsin viinialue sijaitsee kutakuinkin Barcelonan ja Tarragonan välimaastossa. Alue on kaunista maaseutua, jota hallitsevat viinitarhat, eikä suotta. Koko Espanjan cava-tuotannosta 95 % tulee tältä alueelta.

Cavan pääkaupungissa Sant Sadurni d’Anoiassa kannattaa ehdottomasti käydä. Kaupungissa voi vierailla suurilla cavan massatuottajilla Codorniulla tai Freixenetillä (tosin pienemmilläkin, mutta etukäteisvarauksia yleensä tarvitaan). Muita mielenkiintoisia cavan valmistajia ovat mm. Agusti Torello ja Juvé y Camps.

Penedèsin alueella ei tarvitse montaa kilometriä ajella tullakseen jollekin viinitilalle. Monet laadukkaiden viinien valmistajat kuten Torres, Bares Palta, Jean Leon ja Albet y Noya järjestävät opastettuja kiertokäyntejä, mutta kannattaa etukäteen varmistaa vierailumahdollisuus. Yleensä tiloilla on myös oma viinikauppa, jossa on mukavaa tehdä ostoksia omaa viinitastingiä varten.

 

palamosCOSTA BRAVAN RANNIKKO

Katalonian rannikkokaistaletta Barcelonasta pohjoiseen kutsutaan Costa Bravaksi (Blanesin kaupungista Ranskan rajalle). Tämä alue käsittää lukuisia pieniä kaupunkeja ja kyliä, joiden väliin jää upeita hiekkarantoja ja pienempiä, romanttisia poukamia. Ja kaikkea kruunaa kristallinkirkkaana hohtava meri.

Vietimme viime keväänä Costa Bravalla toista viikkoa ja nautimme todella kauniista lomamiljööstämme. Tuolloin keväällä lomasesonki oli vasta aluillaan, mikä teki alueesta miellyttävän rauhallisen, hieman Ruususen unta nukkuvan oloisen.

Alueella oli paljon kiinnostavia ja tunnelmaltaan viehkoja kaupunkeja, joista on vaikea valita omaa suosikkiaan. Tukikohtamme sijaitsi Palamoksessa, joka oli pieni kalastajakaupunki, mutta kooltaan ja palvelutarjonnaltaan ainakin meille ihan riittävä.

Runsas kala- ja äyriäistarjonta teki ruokaorientoituneelle matkaajalle alueesta entistä kiinnostavamman.

 

palsPALS

Vajaan 10 km:n päässä Costa Bravan rannikolta sisämaahan löytyy pittoreski keskiaikainen pikkukaupunki Pals. Tosin minusta enempi voisi puhua kyllä kylästä. Kaupungilla kiertely oli vähän kuin olisi astunut ajassa taaksepäin tai olisi kuljeskellut suuressa ulkoilmamuseossa. Tuntui hullulta ajatella, että museotalot olivat ihmisten oikeita koteja.

Koko kaupunki näytti rakentuneen pienistä mukulakivistä. Rakennusten kunto oli  mittavista restaurointioperaatioista johtuen loistava. Goottilaisen tunnelman omaavan kyläsen kapeilla kaduilla kiertely ja sokkeloihin eksyminen oli viehättävää. Tosin mietin sitä, että ruuhkaisimpana turistiaikana siellä mahtaa olla melkoinen tungos ja aikamoisen kuumaa. Keväällä kutakuinkin tyhjillä kujilla seisahtuneesta tunnelmasta sai nauttia kaikessa rauhassa.

Vanhan kaupungin sokkelikoissa oli useita käsityöläisten kauppoja ja kaupungin uudemmassa osassa monia tasokkaita ravintoloita. Kaikin puolin mukava päiväretkikohde.

 

Lisää juttua kohteista:

www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/kaupunki-jossa-cava-virtaa

www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista./costa-bravan-kuvankauniit-rannat/

www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/talo-kataloniassa/

www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/kuinka-loytaa-hyva-majapaikka-barcelonasta/

 

Onko matkailu keski-iässä vaikeampaa?

Minun, keski-ikäisen naisen, kiertomatka yksin Espanjaan lähestyy. Reilun kolmen viikon päästä istun koneessa kohteena Barcelona. Aiemmin kirjoittelin fiiliksistäni postauksessa Yksin matkustamisen ihanuus ja kurjuus. Totta puhuen aina silloin tällöin iskee angsti pintaan.

Tässä kohtaa huomaan ehkä parhaiten iän mukanaan tuoman rasitteen. Nuorempana en juurikaan murehtinut turvallisuuteni puolesta tai maalaillut uhkakuvia siitä, mitä kaikkea voi tapahtua. Elämässä ei ollut sanoja ”entä jos”. Sitä vain kohtasi uudet asiat seikkailumielellä ja innolla turhia miettimättä. Nyt yli viisikymppisenä huomaan märehtiväni kaikkea mahdollista: miten säilyttää rahoja, millainen käsilaukku pitäisi olla, saako kaikilta bussiasemilta takseja, selviänkö ilman espanjan kielen taitoa, pitäisikö hankkia toinenkin luottokortti, entä jos hotelli osoittautuu karmeeksi lutikkaloukuksi, entä jos minut ryöstetään, voinko lähteä yksin vaeltamaan jos sittenkin eksyn, riittävätkö rahat, mitä jos sairastun… ? Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Oma mieli ja typerien uhkakuvien maalailu ärsyttää. Enhän minä nyt toki ensimmäistä kertaa ole matkaan lähdössä. Tiedän aivan hyvin, että asioilla on taipumus järjestyä, ihmiset ovat pääsääntöisesti mukavia ja auttavaisia ja enhän toki ole menossa syvimpään Afrikkaan vaan eteläiseen Eurooppaan.

Toinen selvästi iän mukanaan tuoma piirre on mukavuudenhalu. Sitä voisi kutsua myös nirsoiluksi, laatutietoisuudeksi tai tasohakuisuudeksi. Tässä iässä sillä todella ON merkitystä mihin päänsä kallistaa. Kahden kuukauden matkallani on aika tiukka budjetti ja yksin matkustavalla majoitus haukkaa tästä suurimman osan. Tiedän, että hintatasoltaan sopivan majoituksen löytyminen tulee olemaan haasteellista.

Ainakin ensimmäisille matkapäiville haluan varata majoituksen valmiiksi ja tein tässä vähän tutkailua majoitustarjonnasta Costa Bravan alueelta, jonne ensiksi olen menossa. Hintakriteeristä on lähdettävä liikkeelle. Katsotaan majapaikat maksimissaan 40 euroa vuorokaudelta. Vuodepaikka 6 hengen makuusalissa: ehdoton EI. Hostellit: näyttää karmeelta, ei ilmastointia, kulahtanut, tunkkasen näköinen, pimee luukku, kurjuuden kärjistymä.

Pakko vähän tarkistaa hintakriteeriä: hintataso maksimissaan 60 euroa/vrk. Halvat perhehotellit: karmee sisustus, tuuletin ei riitä, näyttää halvalta, liian pieni huone, ankee, rauhaton ympäristö.

Hintatasoa tarkistettava uudelleen: hotellit maksimissaan 80 euroa vuorokaudelta. Keskitasoiset hotellit: kelvollinen mutta tylsä, huono sijainti, remontin tarpeessa, aamiainen näyttää suppealta, huono palaute. Huomaan eksyväni yhä uudelleen kalliimpien hotellien esittelysivuille. Tiedän tasan tarkkaa, että niihin minulla ei tällä reissulla ole varaa. Yksinkertaisesti EI ole. Mutta saahan sitä katsoa.

Odottelen viime hetken tarjouksia.

 

kesävarpaat2