Monthly Archives

heinäkuu 2015

Kuinka löytää halvin lentolippu?

Onko olemassa mitään kaavaa sille, miten ja milloin lentolipun hankkii halvimmin? Lentolippuja ei juurikaan myydä viime hetken tarjoushinnoilla, vaan aikainen varausajankohta on paras keino edullisimman lipun saamiseen. Luin jokunen aika sitten artikkelin, jossa oli kysytty usean lentoyhtiön edustajalta lentolipun ostohetken vaikutuksesta lentolipun hintaan. Kirjasin ylös muutaman pointin, joista saattaa olla hyötyä halvinta lentolippua metsästäessä.

Saadakseen halvimman mahdollisimman lentolipun kannattaa olla siis ajoissa liikenteessä. Tosin lippua ei kannata varata myöskään liian aikaisin esimerkiksi yli puolta vuotta ennen matkapäivää. Tämä siitä syystä, että lentoyhtiöt eivät usein ole näin varhaisessa vaiheessa lyöneet lukkoon tulevaa tarjontaansa ja osa vuoroista saattaa vielä puuttua.

Alan ammattilaisten mukaan lentoliput olisivat halvimmillaan noin seitsemän viikkoa ennen aiottua lähtöpäivää ja lomien ja juhlapyhien yhteydessä 14 viikkoa ennen. Tämän jälkeen lentolippujen hinnat lähtevät nousuun. Tämä tulos perustuu tutkimukseen, jossa verrattiin noin 11.000 lentoa ja lentolipun hintaa. Omakohtaista kokemusta ei ole, onko väitteessä mitään perää. Hyvissä ajoin ostettu lentolippu on omallani kohdallani aina ollut se halvin.

Aikaisen varauksen lisäksi lennon viikonpäivällä on merkittävää vaikutusta lentolipun hintaan. Viikonloppuun sijoittuvat matkapäivät perjantai ja maanantai ovat yleensä kalleimmat. Halvimmat liput löytyvät tiistai-, keskiviikko- ja sunnuntailähdöille.

Lentolippujen ostopäivälläkin on lukemani mukaan väliä. Ostopäiväksi suositellaan tiistaita. Lentoliput päivittyvät varausjärjestelmiin ja hakukoneisiin tiistaisin klo 15, joten halvimmat liput tulevat silloin myyntiin.

Itse olen hakenut lentolipun hintaa useimmiten menopaluulentona kuvitellen, että menopaluulento tulee aina edullisimmaksi. Niin hullulta kuin kuulostaa, kannattaa tarkistaa myös kahden yhdensuuntaisen lipun hinta. Jopa samalla lentoyhtiöllä kaksi yhdensuuntaista lentoa voi tulla halvemmaksi kuin menopaluulippu.

Olen lentämässä 29.9. Barcelonaan. Tutkailin alkukesästä lentolipputarjontaa ja halvimmaksi lentoyhtiöksi osoittautui jälleen kerran norjalainen halpalentoyhtiö Norwegian. Kyseistä lentoyhtiötä olen käyttänyt matkoillani melko usein ja mitään muuta kuin positiivista sanottavaa yrityksestä ei ole. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (tekninen vika) lennot ovat olleet ajallaan ja koneet uudehkon oloisia. Palvelu on ollut halpislentoyhtiöiden perustasoa: henkilökuntaa minimi ja kaikesta maksat. Toisaalta hyväksyn tämän mieluusti saadakseni edullisempia matkoja.

Tulevaa matkaa varten tutkailin ensimmäisen kerran lentohintoja kesäkuun alussa 3.6. Tuolloin halvin yhdensuuntainen lentolippu syyskuun lopulla Barcelonaan maksoi 69 euroa. 8.6. olin tehnyt matkapäätöksen ja rupesin varaamaan lippua. Aikainen lintu olisi tässäkin kohden saanut madon, sillä hinta oli ennättänyt nousta jo parilla kympillä. Peruslipusta maksoin tässä kohtaa 89 euroa. Lisämaksua tuli laukusta 18 euroa ja luottokortilla maksusta 2,20 eli yhdensuuntaisen lentolipun kokonaishinnaksi tuli 109,20.

Tällä hetkellä (29.7.) sama peruslippu samalle lennolle maksaa 99 euroa, joten paljoa ei hinta ole kesäkuun alusta vielä noussut. Tsekkasin myös Norwegianin loppuvuoden Barcelonan lentohinnat. Tällä hetkellä kallein yhdensuuntainen lentolippu maksaa 229 euroa ja halvin 69 euroa. Näitä halvimpia hintoja löytyy loppuvuoden lennoille 25.10. alkaen.

Onko kellään mitään muita jippoja siihen, miten metsästää halvin lentolippu?

 

Todellista superfoodia

Metsän seinä

on vain vihreä ovi

josta valo

ohjaa ystäväänsä.

 – Risto Rasa –

Tämä Risto Rasan runo tuli mieleeni, kun suuntasin viikonloppuna lähimetsään mustikoita keräämään. Voisin suitsuttaa kyllästymiseen asti suomalaisen metsän hienoutta. Minusta vaan on niin upeaa, että olipa missä päin maatamme tahansa, ei tarvitse mennä kovinkaan kauas päästääkseen metsän rauhaan ja puhtaaseen luontoon. Ja kaiken kruunaa metsiemme moninainen marja- ja sienisato, jota kuka tahansa voi kerätä jokamiehen oikeuksien turvin.

Olen seuraillut mielenkiinnolla keskustelua terveysvaikutteista ruuasta. Meille hehkutetaan milloin minkäkinlaista superfoodia, jota rahdataan usein kaukaa merten takaa. Tuntuuhan se jotenkin vaikuttavammalta syödä ravintolisää, jota saadaan Perun Andien ylänköjen juurikasvista tai Etelä-Amerikan sademetsissä kasvavan puun marjoista. Paljon hienommalta kuin lähimetsästä löytyvä puolukka tai kanttarelli. Täytyy myöntää, että tässä hehkutuksessa hurahdin itsekin ostamaan kiinalaisia goji-marjoja. Jälkeenpäin jäin miettimään marjojen alkuperää. Kuka oikeasti tietää, minkälaisessa ympäristössä meillä myytävät goji-marjat ovat kasvaneet? Kiinan maine ympäristöasioissa nyt on kaikin puolin kyseenalainen.

Tällä metsäreissulla sain kotiin tuomiseksi ämpärillisen mustikoita, lähimetsän todellista luomusuperfoodia ja täysin ilmaista. E- ja C-vitamiinia, sinkkiä, magnesiumia, kaliumia, useita B-ryhmän vitamiineja, flavonoideja, antioksidantteja, kuitua, Omega kolmosta ja kutosta…. Kaiken lisäksi tätä superruokaa voi syödä tuoreeltaan, jolloin kaikki ravintoaineet ovat täysin tallessa. Mihin tarvitsemmekaan gojia, camu camua, macaa, acaita ym. eksoottiselta kuulostavia ruoka-aineita? Onko se vaan niin, että mustikka on liian tylsää ja tavallista? Kasvaakin liian lähellä eikä maksa mitään.

IMG_6921 IMG_6922Mustikkasatoa

Yksin matkustamisen ihanuus ja kurjuus

Olen lähdössä syksyllä ypöyksin parin kuukauden kiertomatkalle Espanjaan ja vähän jo etukäteen jännittää, jos samalla ihastuttaa. Yksin olen toki matkustellut ennenkin, mutta niin, että kohteenani on ollut aina tietty kaupunki tai paikkakunta ja sieltä etukäteen varattu majoitus.

Nyt olen aikeissa lähteä elämäni ensimmäistä kertaa reppureissulle, ”keski-ikäisen interrailille”, kuten mieheni matkaani nimittää. Hankittuna on menolippu Barcelonaan ja oikeastaan mistään muusta ei olekaan tarkempaa tietoa. Tarkoitukseni on viettää ensimmäiset viikot kiertelemällä Kataloniaa ja sieltä laskeutua pikkuhiljaa kohti etelää ja päättää reissuni jonnekin Andalusiaan, ehkäpä Sevillaan.

Jotenkin alkoi viehättämään ajatus siitä, että kerrankin voisi ajan kanssa matkustaa ilman tarkkoja aikatauluja tai sidonnaisuuksia. Viipyä kussakin kohteessa juuri sen aikaa, kun tuntuu hyvältä ja näkemistä piisaa. Vaihtaa maisemaa fiiliksen mukaan.

Niin, mitä se yksinmatkustamisen ihanuus onkaan? Minusta se on helppoutta ja vapautta suunnitella tekemisensä ilman, että tarvitse ottaa ketään muuta huomioon. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että haluaa viettää tuntitolkulla taidemuseoissa tai haahuilla kilometreittäin eri kaupunginosia. Voi käydä tutkimassa vaikka joka ikisen vastaantulevan kirkon ja joka ikisen kenkäkaupan. Voi nukkua aamulla pitkään tai olla nukkumatta. Voi syödä silloin kun huvittaa, voi istua puistoissa tai katukuppiloissa niin kauan kuin huvittaa…

Mutta, asioilla on aina se toinen puoli. Jos pitäisi aiempien reissujen perusteella nimetä kaksi ikävintä yksin matkustamisen haittapuolta, toinen on ehdottomasti se, ettei pysty jakamaan hienoja juttuja ja tunnelmia kenenkään kanssa. Muistan aina kuinka seisoin Eiffel-tornin huipulla iltamyöhällä. Upea iltavalaistu Pariisi kimmelsi ympärilläni valomerenä silmän kantamattomiin. Täydellinen hetki ja täydellinen miljöö, vaan siinä  jörötit ypöyksin ihastelemassa tuota romanttista näkymää. Tuntui, että hienoudesta hävisi puolet, kun ei voinut hehkuttaa sitä kenenkään kanssa.

Toinen asia, mistä yksin matkustamisessa en pidä, on yksin syöminen ravintoloissa. Jotenkin tulee vaivautunut olo, kun ei voi jutella kenenkään kanssa, eikä oikein viitsi koko ajan tuijotella viereisiin pöytiinkään. Onneksi helpotusta voi hakea näpeltämällä puhelintaan tai lukemalla matkaoppaita. Nykyisin olen ottanut tavaksi, että syön ravintoloissa mieluiten lounasaikaan ja iltaisin hankin jotain take away foodia kämpille. Päivällä yksinäinen sulautuu jotenkin paremmin joukkoon ja on vähemmän huomiota herättävä.

Jos ajatellaan talouspuolta, huono puoli on myös, että yksin matkustaminen maksaa enemmän. Joudut maksamaan majoituksesta kovempaa hintaan, sillä yhden ja kahden hengen huoneilla on yllättävän pieni hintaero. Yleensä saat vielä pienemmän ja huonomman huoneen.

Pahinta ei pitäisi koskaan ajatella, mutta mielessä kävi myös yksin matkustamisen kurjuus, mikäli kaikki ei mene toivotulla tavalla. Yksin matkustaminen on joka tapauksessa turvattomampaa. Mistä apua, jos tavarasi varastetaan ja jäät rahattomaksi? Entäpä, jos sairastut? Kukaan ei tuo sinulle syömistä ja juomista tai hanki lääkitystä.

Entä iskeekö pidemmällä reissulla yksinäisyys jossain vaiheessa? Tässä iässä olen sen verran mukavuudenhaluinen, etten halua viettää öitäni reppureissaajien suosimissa mestoissa, joissa elämä olisi varmasti sosiaalisempaa. Vaan sitä mietin, alkaako käydä elo totiseksi, jos ainut keskustelukumppani on satunnainen ravintolan tarjoilija tai hotellin respa?

Olisi mielenkiintoista kuulla yksin matkustavien kokemuksia. Mikä on ollut yksin reissaamisessa parasta, entä mikä eniten syvältä? Kiinnostaisi myös tietää helpottaako matkaa, jos etukäteen suunnittelee tarkemmin reittejä, majoituksia ja kulkuyhteyksiä vai toimiiko paremmin tartu hetkeen -meininki? Jos tiedätte blogijuttuja, joissa aihetta on käsitelty, linkkejä otetaan mieluusti vastaan.

Syyskuun lopussa lähden, joten syksyllä raportoin kuinka espanjaa osaamaton täti-ihminen reppureissaajana pärjää. Totta totisesti, jänskättää.

Yksin matkustaminen

Mikkelin ihanat matkakohteet: Kenkävero ja Tertin kartano

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan löytääkseen mielenkiintoisia matkailukohteita. Huristimme ystäväni kanssa perjantaisena kesäaamuna reilun 100 kilometrin päähän kotikaupungistamme kohteenamme Mikkeli ja sen tunnetut matkailukohteet Kenkävero ja Tertin kartano.

IMG_6874

KENKÄVERO: DESIGNIA JA INSPIRAATIOTA

Mikkelin keskustan tuntumassa sijaitseva vanha pappila Kenkävero on ihastuttava pitsihuvila, jonne on aina yhtä mukava piipahtaa. Päärakennuksen ravintolan kauniisti sisustetuissa huoneissa on kiva istuskella kahvikupposen äärellä tai nauttia lähiruokabuffetin antimista.

Minusta Kenkäveron parasta antia on itse alue, josta löytyy vuodenajasta riippuen mielenkiintoisia oivalluksia. Tällä kertaa nauratti vanhojen kenkien ja matkalaukkujen uusiokäyttö kukkaruukkuina. Onnittelut sille, joka ideoi näitä hauskoja ja innovatiivisia juttuja.

Kenkävero kukatKenkävero kukatKenkävero kukatKenkäveroKenkävero

Toinen asia, mistä alueella pidän on Kenkäveron myymälä, joka pitää tiukasti kiinni kotimaisuudesta. Laadukkaita käsitöitä, lähiruokatuotteita ja suomalaista designia. Keramiikkaa, huopaa, pellavaa ja puuta. Myymälä on raikas ja monipuoliset tuotteet olivat hienosti aseteltu näytteille. Arvostettavaa linjakkuutta Kaukoidän krääsän vastapainoksi.

Lisäksi alueelta löytyi erillinen designmyymälä, jossa oli paikallisen taiteilijan Pauliina Rundgrenin koruja ja piensisustustuotteita. Oma verstasmyymälä oli myös Kalaparkki Oy:llä, jossa myytiin kalannahasta käsintehtyjä lompakoita, vöitä ja muita lahjatuotteita. Hyviä lahjaideoita hänelle, jolla on jo kaikkea.

Käymisen arvoinen oli myös Kenkäveron Leivintuvan myymälä, joka oli suoraan kuin Astrid Lindgrenin sadusta. Herkullisia leipiä ja leivonnaisia kotiin vietäviksi.

www.kenkavero.fi

Kenkävero myymäläKenkävero myymäläKenkävero myymäläKenkävero myymäläKenkävero myymälä

Kenkävero Leivintupa

TERTIN KARTANO: KULINARISMIA JA HUVILATUNNELMAA

Tertin kartano sijaitsee 5-tien varrella 7 kilometriä Mikkelistä Kuopioon päin. Kuinka monta kertaa tienristeyksestä on tullutkaan ajettua ohi ja ajateltua, että tuolla pitäisi joskus käydä. Vaan kerta se on ensimmäinenkin ja hyvä sellainen olikin.

Täytyy toki myöntää, että odotin näkeväni massiivisen kartanorakennuksen ja hieman pettynyt olin, kun ymmärsin, että vaaleanpunainen viehko huvila olikin tämä varsinainen ”kartano”. Mutta ei se mitään, alue on ehdottomasti käymisen arvoinen ja tarjosi monipuolista katsottavaa, maistettavaa ja ostettavaa. Kartanon mailla oli muutenkin mukava käyskennellä tutkailemassa yrittiviljelmiä tai perennapenkkejä.

Tertin kartano

Saman Pylkkästen suvun hallussa tila on ollut jo yli 120 vuotta. Matkailuyrityksen lisäksi Tertin kartano on edelleenkin toimiva maatila, joka 1970-luvun lopulla suuntautui erikoisviljelyyn. Tilan tuottamia herkkuja saa ostaa alueen myymälästä ja kahvilasta.

Tallipuodissa myytiin tilan omien ruokatuotteiden lisäksi myös erilaista sisustustavaraa. Kotiintuomisiksi lähti Kova arki -olutta ja tikkukaramellit Vadelmapumpelo ja Omenajutikka 🙂 Vanhassa vilja-aitassa sijaitsi mukava pikkuputiikki Muotiaitta, joka möi naisellisia italialaisia ja ranskalaisia vaatteita ja laukkuja.

Tertin kartano on vuosien varrella profiloitunut tasokkaaksi ruokapaikaksi. Päärakennuksessa voi nauttia tasokkaasta herkkupöydästä, jonka hinta vaihtelee ajankohdasta riippuen 39 eurosta 42 euroon, illallismenut 49 euroa. Vähän harmittelimme, että tässä kohtaa pihistelimme, sillä itse miljöö oli niin viehättävä, että jo siitä olisi kannattanut maksaa. No, seuraavan kerran ja ehdottomasti lasi kuohuvaa röyhelötyynyin varustellulla lasiterassilla.

Tertin kartanoTertin kartanoTertin kartanoTerin kartanoTertin kartano

Sen sijaan valitsimme edullisemman lounasvaihtoehdon, 19,85 euroa maksavan lounasbuffetin kahvilarakennuksessa. Tässäkin kohtaa rahalle sai ihan hyvän vastineen. Hintaan sisältyi salaatti/alkupalapöytä, päivän keitto, pääruoka sekä kahvi/tee ja kahvileipä. Tosin mangoldikeitto oli mielestäni mautonta, mutta vastaavasti alkupalapöydän savumuikut olivat parhaita, mitä koskaan olen syönyt. Ruokailukokemusta hieman häiritsi kahvilan ahtaus ja rauhaton tunnelma.

Tertin kartanossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa tai lounastaa. Tilalla on myös majoitustoimintaa: viisi hotellihuonetta tarjoavat mahdollisuuden viipyä pidempäänkin. ”Kahden kesken hemmottelupaketti” kuulosti houkuttelevalta vaihtoehdolta viikonloppumatkalle.

Seuraava teksti toivotti vieraat tervetulleeksi Tertin kartanon piha-alueella. Tosin ihan ei taida pitää paikkaansa, sillä sen verran hyvin hoidetulta matkailukohteelta kartano vaikutti. Maanantai menee maatessa. Tiistai siinä sivussa. Keskiviikko ei ole työpäivä kellekkään. Torstain töillä ei ole eletty ennenkään. Perjantai on saunapäivän aatto. Joka pyhäpäivän pyhittää, ei lauantainakaan töitä tee.

www.tertinkartano.fi

Voiko metsää tuotteistaa?

”Metsäterapia tuotteistettiin Japanissa ja japanilainen lääkäri kertoo määräävänsä hoidoksi potilaille metsässä oloa. Suomessa luonnollista ihminen-metsä -suhdetta vasta suunnitellaan tuotteeksi.”

 Ylen uutiset 15.7.2015

Menipä aamukahvit väärään kurkkuun. Tähänkö on tultu Suomessa, jossa kutakuinkin jokainen asuu kävelymatkan päässä jonkinmoisesta metsäkaistaleesta. Olen aina kuvitellut, että metsä on meille äidinmaidossa saatua juurevaa geeniperimää. Vähän sama juttu kuin sauna tai ruisleipä. Kaikki tunnistavat niiden hyvää tekevän voiman huolimatta siitä, mikä on oma kiinnostuksen aste. Syöt ruista, jos tykkäät. Käyt saunassa, jos tykkäät. Menet metsään, jos tykkäät. Siinä suomalaista mielenmaisemaa, helppoa ja yksinkertaista. Mutta nyt pitäisi metsä ”tuotteistaa”, jotta kansa saataisiin suunnitelmallisesti menemään metsään ja kokemaan metsäterapian vapauttavaa voimaa. Ja siinä samalla myös jokunen japanilainen turisti.

Ihan piruittain mietin, mitä se metsän tuotteistaminen oikein olisi. Olisiko se sitä, että joku yritys ostaisi muutaman tuhannen hehtaarin metsäalueen ja aitaisi sen kolme metriä korkealla aidalla? Näin voitaisiin olla varmoja, että karhut ja sudet pysyvät poissa hyvinvointimatkalaisten turvallisuutta haittaamasta.

Metsään jouduttaisiin tietysti tekemään valmiiksi tasoiteltu reittiverkosto, jolta poistettaisiin kivet ja puiden juuret, jotta loukkaantumisvaaraa ei olisi. Metsää täytyisi myös muokata visuaalisesti Feng shuin oppien mukaan. Turhat risut ja roskat poistettaisiin ja puita harvennettaisiin, jotta auringon valo pääsisi siivilöitymään oksien raoista oikealla tavalla. Sammalmättäitä lisättäisiin ja niille voisi asetella sellaisia kivisiä temppelipatsaita, tiedättehän? Ja vesiaiheita pitäisi ehdottomasti olla.

Maastoon sijoitettaisiin naamioituja kaiuttimia, joista tulisi no stoppina satakielen laulua, lehtien havinaa ja veden solinaa. Mutta mitä tehtäisiin itikoille ja mäkäräisille puhumattakaan hirvikärpäsistä? Nehän olisivat suuri haitta rentouttavan metsäelämyksen kokemisessa. Voisikohan ilmatilaan asentaa jonkinlaisia sprinklereitä, jotka ruiskuttaisivat säännöllisin väliajoin hyttyskarkoitetta?

Mainontaan tulisi satsata, jotta luontosuhteensa hyljänneet löytäisivät tiensä takaisin metsänportille. Lääkäreitä ja toimittajia ulkomaita myöten kutsuttaisiin tutustumaan alueeseen ja sen mielenterveyttä eheyttävään vaikutukseen. Ja sitten voitaisiin kouluttaa metsäterapeutteja, jotka auttaisivat selvittämään patoutuneita ongelmia metsäterapian keinoin.

Porteilla myytäisiin 14 euron pääsylippuja, joihin sisältyisi nokipannukahvit jossain alueen infrapunalämmittimillä varustetuista metsäkahviloista. Eri maksusta voisi ostaa pienen tuohituokkosen marjojen keruuta varten. Ja lähtiessä metsäaiheisen matkamuiston, vaikkapa oman suojelevan voimakiven.

Tervetuloa vaan eheytymään. Mikään ei voita ihmisen ja luonnon välistä aitoa suhdetta.

 Jottei totuus unohtuisi, tässä hyvä linkki oikeaan metsäterapiaan:

www.luontoon.fi

metsä

Taidekeskus Salmela on viehko kesäretkikohde

Taidekeskus Salmelan pihalla kirmaavat metalliset orivarsat. Tallissa hirnuu joukko rouheisia samettiturpia lisää. Näyttelytalon lattialla vilistää rusakko korvat luimussa, ilves lymyilee nurkassa ja pieni koira kaipaa huomiota. Postitalossa sinua tarkkailee intensiivisesti joukko kissapetoja. Mäntyharjulla sijaitsevan Taidekeskus Salmelan kesä on täynnä kiinnostavia eläinhahmoja.

taidekeskus salmela

Päiväretki Taidekeskus Salmelaan oli iloinen yllätys. Täytyy myöntää, että olin hieman skeptinen paikkaa kohtaan. Mielessä oli vieläkin toissakesäinen Hesarin kulttuuritoimittajan murskaava arvostelu, jossa näyttelyä haukuttiin populistiseksi ja luokattoman heikkotasoiseksi.

Salmela on ehdottomasti käymisen arvoinen kesäretkikohde, jossa saa helposti vierähtämään usean tunnin. Pyhäveden rannalla sijaitseva alue on jo itsessään hyvin viehko ja tarjoaa pitsistä kesäidylliä parhaimmillaan. Lukuisten huvimajojen ja syreenipuskien katveessa odotti näkevänsä nuoren Sibeliuksen tai Venny Soldanin päivänvarjoineen.

Tämän vuotinen näyttely oli monipuolinen. Mukana on grafiikkaa, maalauksia, veistoksia ja tekstiilitaidetta. Taiteilijakaarti koostuu Salmelalle tyypilliseen tapaan nuorista, lupaavista taiteilijoista, mutta mukana on myös vanhoja konkareita kuten Marjatta Tapiola. Tapiolan suurikokoiset Minotauros-maalaukset olivat minusta näyttelyn ehdotonta huippua. Harmi vaan, ettei satu olemaan ylimääräistä 14.800 euroa. Kaksi minotaurosta -maalaukselle löytyisi heti paikka kodissamme.

Näyttely yllätti myös laajuudellaan. 12 euron hintaiseen pääsylippuun sisältyi Salmelan päätalon ja piha-alueen näyttelyn lisäksi viereisen Domanderin alueen näyttelyt sympaattisessa apteekkitalossa, postitalossa, palvelijan asunnossa ja aitoissa.

Näyttely on avoinna 9.8. saakka.

SYÖ: ravintola Kesäheinän päivän keitto oli herkullinen

SHOPPAILE: Mäntyharjun torin vierestä löytyi mielenkiintoinen vaateputiikki Tarjan MuotiPuoti

www.taidekeskussalmela.fi

IMG_6817

 

 

Kannattaako mennä kesällä Luostolle ja Pyhälle?

Lappi vetää vaeltajia ruska-aikaan ja hiihtokansaa keväthangille, mutta moni ei tule itikkakammossa ajatelleeksi, että myös kesä-Lapilla on paljon annettavaa. Tässä viisi hyvää syytä, miksi Luostolle ja Pyhälle kannattaa suunnata nyt kesällä:

1. TUNTURIT  Kiipeä tunturin huipulle vaikkapa yöttömässä kesäyössä ja koe avaruus ympärilläsi.

Ukkoluoston (514 m) huipulle johdattaa 670 porrasta, joten tunturiin on helppo nousta huonommallakin kunnolla. Tunturin huippu on maailman paras paikka siemailla samppanjaa ja nauttia huikeista maisemista.

Pyhän Noitatunturin (540 m) valloittaminen on hieman vaativampaa, sillä osa matkasta on jyrkkää nousua rakkakivikossa. Voit tehdä vaelluksen rengasreittinä ja palata alas tunturin toista puolta. Pituutta reitille tulee tällöin 12 km. Reitin varrella on useita laavuja ja tulentekopaikkoja.

Ukko-LuostoUkko-LuostoUkko-LuostoNoitatunturi

 2. RETKEILYMAASTOT  Lapin luonto nyt muutenkin on ihastuttavaa ja retkeily vaihtelevassa maastossa antoisaa.

Pyhä-Luoston kansallispuistossa on hyvä verkosto eripituisia vaellusreittejä. Tee muutaman tunnin pikapyrähdys ja käy kodalla paistamassa makkarat. Tai toteuta parin yön telttavaellus tunturijonoa pitkin Luostolta Pyhältä. Merkittyjen reittien varrelta löytyy kiitettävästi kotia, laavuja ja tulentekopaikkoja. Kesäaikaan joka puolella on rauhallista ja saat usein kulkea kohtaamatta ristin sielua.

PyhäPyhäLuostotunturit

 3. EDULLINEN MAJOITUS  Mökki yli puolet halvemmalla kuin sesonkiaikaan.

Luoston ja Pyhän alueen mökeissä on kesäisin hyvin tilaa ja hinnat todella edullisia. Hyvätasoisen mökin omalla saunalla vuokraat kesäaikaan 300 eurolla/vk. (www.nettimokki.com)

Luosto majoitus

 4. POROT  Sarvipäät tulevat kylille.

Tunnen itseni aina kunnon turistiksi poroja kuvatessani. En voi sille mitään, että niitä on mukava tarkkailla lähietäisyydeltä ja samalla ikuistaa Lapin eksotiikkaa. Kesäaikaan porot pyörivät mökkikylien ja hotellien pihoissa, eivätkä juuri ihmisistä piittaa.

Poroporo

5. HILLAT  Soiden gourmeeta.

Myönnetään, minulla on hillapakkomielle. Mikään mahti maailmassa ei saa minua pysymään poissa loppukesän hillasoilta. Ei haittaa vaikka seuralaisena on usein melkoinen öttiäisarmeija. Hillaa ei jätetä!

hillakuvahilla

 

Lisätietoa:

www.luontoon.fi/pyha-luosto

www.luosto.fi

www.pyha.fi

www.lappi.fi/matkailu/pyha-luosto

 

 

 

Kaupunki, jossa cava virtaa

Sant Sadurni d’Anoia on kuohuviinin ystävän pyhättö Espanjan Kataloniassa noin 80 kilometrin päässä Barcelonasta. 13.000 asukkaan cavakaupungista ja sen lähiympäristöstä löytyy yli 80 cavan tuottajaa ja koko maan kuohuvasta 90 % tuotetaan tällä alueella.

Sant Sadurni d’Anoia sijaitsee Penedèsin viinialueella, joka tunnetaan cavan lisäksi myös laadukkaista puna- ja valkoviineistään. Kaupunkiin ajat omalla autolla Barcelonasta noin tunnin, mutta sinne pääset kätevästi myös junalla. Toki valmismatkoja tehdasvierailuineen on runsaasti tarjolla, mutta penninviruttaja rakentaa päiväretken helposti itse.

Pussicavaa puistonpenkillä.

Kaupunkipäivään kannattaa sisällyttää vierailu jollain Sant Sadurni d’Anoian lukuisista cavatiloista. Etenkin suurtuottajat Codorniu ja Freixenet järjestävät useita opastettuja visiittejä päivittäin. Etukäteisvarausta suositellaan, jotta varmistat mukaan pääsemisen toivottuna ajankohtana. Tosin nämä mainitut cavatalot ovat teollisia massatuottajia, joten itse ehkä seuraavan kerran valitsisin pienemmän ja persoonallisemman valmistajan.

IMG_2760

Freixenetille voit ostaa Barcelonan rautatieasemilta yhdistelmälipun.  Noin 11 eurolla saat junamatkan edestakaisin sekä 1 ½ tunnin kiertokäynnin valmistajan kellareissa, johon sisältyy lisäksi pienimuotoinen cavatasting (pelkkä kierros ja tasting 7,50 euroa). Cavatalolla on myös pieni myymälä, josta ostimme mm. Freixenetin vuosikertacavaa, jota ei juuri muualta saa. Freixenet sijaitsee näköetäisyydellä rautatieasemalta, joten perille on helppo löytää.

Sant Sadurni d’Anoian kaupunki on muutenkin ihan miellyttävä. Kuohuviini näkyy kaikkialla katukuvassa ja cavaa saat maistella mukavaan hintaan. Jos pidät suklaasta, vieraile myös Simon Collin suklaatehtaan tehtaanmyymälässä. Paljon hyviä tuliaisherkkuja.

Mikäli olet liikkeellä autolla, suosittelen yöpymään 8 kilometrin päässä Sant Pau D’Ordalin kylässä Crestabos B&B majatalossa (varaus onnistuu myös booking.comin kautta). Crestabos on luokiteltu vain kahden tähden majoituskohteeksi, mutta oman kokemukseni perusteella se tarjoaa paljon laadukkaampaa majoitusta. Talossa on vain neljä kahden hengen huonetta, joista jokainen on sisustukseltaan ja värimaailmaltaan erilainen. Sen lisäksi asukkailla on käytettävissä yhteinen oleskelutila ja keittiö tykötarpeineen. Jokaisessa huoneessa on myös oma parveke kauniilla maaseutu- ja vuoristonäkymillä. Tilava kahden hengen huone aamiaisella maksoi noin 70 euroa vuorokaudelta, mikä tarjosi minusta erinomaisen hintalaatusuhteen. Itse tykkäsin talon rauhallisesta maalaismiljööstä.

Pakko myös mainita, että kylässä on kaksi korkeatasoista ravintolaa, joista ikävä kyllä ehdimme testaamaan vain toisen, Cal Ximin. Kertakaikkisen miellyttävä ruokakokemus niin palvelun kuin ruuankin suhteen. Erityistä suitsutusta on pakko antaa ravintolan viinilistalle, josta jo parinkympin euron hintaan löytyi aivan huippuja lähialueen viinitiloilta.

Täältä lisätietoa:

www.enoturismepenedes.cat/en

www.turismesantsadurni.com

www.freixenet.es

www.codorniu.es

www.crestabocs.com