Suloinen Nerja kätkee maan alle suuren luonnonihmeen

Tässä kaupungissa on yksi nähtävyys ylitse muiden.

Syy miksi matkustin Malagasta 50 kilometrin päähän Nerjaan oli sen kuuluisin nähtävyys, Euroopan suurimpiin kuuluva tippukiviluolasto. Tippukiviluolat olivat jääneet kummittelemaan mielen sopukoihin jo lapsuudessa ahmimistani Viisikko-kirjoista. Yli 40 vuotta kuitenkin kului ennen kuin pääsin itse toteamaan olivatko tippukivimuodostelmat niin ihmeellisiä kuin Enid Blyton niitä kuvasi.

Nerjaan pääsee Malagasta bussilla tosi helposti. Busseja kulkee useita tunnissa ja matka kestää vuorosta riippuen tunnin molemmin puolin. Liput ostetaan etukäteen Malagan bussiasemalta Alsan lippuluukulta tai sen edessä olevista automaateista. Hintaa yhdensuuntaiselle matkalle tulee 4.51 euroa. Aikataulut löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/home

Bussilla pääsee Malagasta suoraan luolille (Nerja Cuevas) tai Nerjan linja-autosemalta reilun euron hintaan. Vilkkaimpina aikoina viiden kilometrin päässä oleville luolille pääsee myös Nerjan keskustasta katujunan kyydissä, johon myydään 15 euron hintaista yhdistelmälippua, joka sisältää sisäänpääsymaksun ja kyydin. Normaalisti sisäänpääsymaksu on 10 euroa. Itse suuntasin luolille marraskuisena maanantaiaamuna ja kuulin perillä, että sisäänpääsy on ilmainen. Tässä jälleen yksi hyvä syy matkustaa ns. low seasonina.

Liput luoliin ostettiin erillisestä lippukojusta ja lipusta näkyi aika milloin tuli viimeistään olla sisällä vastapäisessä rakennuksessa. Yllättäen itse tippukiviluolista ei näkynyt ulospäin minkäänlaista viitettä, joten en meinannut heti hoksata, missä sisäänkäynti oikein oli. Kyse on todellakin maansisäisestä aarteesta.

Alkuun katsottiin lyhyt esittelyvideo ja sen jälkeen luoliin mentiin ryhmänä. Luin jostain, että luolasto käsittää 430 porrasta, joten jos liikkumisessa on ongelmia ehkä kannattaa harkita kahteen kertaan. Nousuja ja laskuja oli reitillä paljon.

Tippukiviluolasto oli ihmeellinen! Ehdottomasti enemmän kuin osasin odottaa. Kun kuljin pitkin luolien käytäviä ja tuijottelin ympärilläni olevia epätodellisia kalkkikivimuodostelmia, tuli jotenkin kummallinen unenomainen tunne. Ihan kuin ympäristö ei olisi ollut ollenkaan totta. Naureskelinkin, että tuntui kuin olisin tullut osaksi Viisikon seikkailuja.

Vasta 1959 löytyneellä luolastolla arvellaan olevan ikää noin viisi miljoonaa vuotta. Jo tämä aikajänne sai meikäläisen hiljaiseksi.

Jos menet Nerjaan, älä jätä tätä ihmettä näkemättä.

Miltä Nerja sitten muuten näytti? Reilun 20 000 asukkaan pikkukaupunkia voisi luonnehtia suloiseksi lomakyläksi. Paikka on pieni, mutta hyvin sievä muutaman päivän leppoisaan lomailuun, etenkin jos sää sattuu suosimaan.

Rakennuskulttuuri Nerjassa on matalaa, mikä korostaa entisestään viihtyisää ja vehreää pikkukaupunkitunnelmaa. Nerjaa reunustava vuoririvistö ja jyrkät kalliorannat antavat paikalle mukavasti vaihtelevuutta ja monimuotoisuutta. Katukuva valkoisine taloineen näyttää huolitellulta, voisi sanoa jopa vauraalta.

Joltain keskustan sivukadulta löysin oivan lounaspaikan. Etenkin monipuolisia kasvisruokia tarjoavan Restaurante La Joyan 12.90 maksava päivänmenu ”menu del día” oli herkullinen. Iso peukku marokkalaiselle vegelautaselle. Alkoivat nimittäin tapakset tulla jo korvista ulos, vaikka niistä kovasti pidänkin. Mutta rajansa kaikella.

Niin turistit kuin paikalliset kokoontuivat sunnuntai-iltana keskustan pääaukiolle ja näköalapaikalle Balcon de Europelle. Auringon laskiessa ja värjätessä ympäristön vaaleanpunaiseksi näkymä oli kerrassaan viehättävä ja tunnelma tapissa. Taustalla soitteli nuori nainen viulua, mitä oli ilo kuunnella. Kerrankin jotain muuta kuin Quantanameraa epävireisellä kitaralla.

Vietin Nerjassa yhden yönseudun, mutta olisi siellä mennyt toinenkin. Tippukiviluolien lisäksi mitään muuta ihmeempää nähtävää kaupungissa ei ole, parasta oli paikan letkeä tunnelma. Samaa mieltä ovat varmasti ne sadat ruotsalaiset, joita tuntui Nerjassa olevan melkoisesti.

Mukavaa olisi ollut, jos olisin ennättänyt lekottelemaan jollain rantakallioiden väliin jäävällä hiekkapoukamalla, mutta toivottavasti ensi kerralla. Olen vieläkin niin hämmentynyt ja ihastuksissa tippukiviluolista, että voisin hyvinkin mennä siellä käymään uudelleen. Nerjasta jäi lämmin mieli.

http://www.thenerjacaves.com/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Säästä majoituksessa – matkusta Manner Espanjaan talvikuukausina

Jaksan aina vaan ihmetellä Espanjan majoitushintoja vilkkaimman turistisesongin ulkopuolella. Hinta laatusuhde on kohdallaan, sillä jo muutamalla kympillä yöltä irtoaa tasokas hotellihuone tai hyvätasoinen apartementos-huoneisto.

Matkailin nyt toistamiseen Espanjan kaupungeissa marraskuussa ja totesin jälleen samaa kuin aiemmin. Kun matkustaa silloin, kun vilkkain turistikausi on ohitse, säästää mukavasti majoituskustannuksissa. Eikä tasosta tarvitse juurikaan tinkiä, vaikka matkabudjetti olisikin tiukka.

Nyt viimeisimmällä matkallani Andalusiassa majoituin kolmessa eri maksullisessa majapaikassa: kahdessa hotellissa ja yhdessä yksityisessä huoneistossa. Varailin majoitukset vasta päivää tai kahta ennen matkapäivää. Tässä vaiheessa loppuvuotta turistikausi alkaa olla ohitse ja majoituskohteita näytti olevan hyvin saatavana.

Jonkinlainen hyvä mäihä näytti tällä kertaa käyvän, sillä sain mielestäni parasta hinta laatusuhdetta, mitä koskaan aiemmin. Olin jopa hieman hämmästynyt saamistani hyvistä hotellihuoneista, sillä niin monesti yksin reissatessani olen saanut kokea, että sinkkumatkaajalle annetaan usein se hotellin pienin ja hikisin huone.

Córdobaan matkasin veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Majapaikaksemme varasin upouuden Apartemento entre Patios Valladaresin. Huoneisto oli tullut vastikään booking.comille vuokraukseen eikä siitä juurikaan ollut arvioita. Yleensä etsin kohteita, joista löytyy riittävästi palautetta, joten vähän arvelutti vuokrata tätä kohdetta.

Pelkoni osoittautui aivan turhaksi, sillä huoneisto oli yksi parhaita, joita olen koskaan vuokrannut ja hinta laatusuhteeltaan ehdottomasti aatelia. Kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, olohuone, täydellisesti varustettu keittiö, terassi ja käytössä vielä taloyhtiön sisäpihapuutarha hintaan 64 euroa kolmelta hengeltä/vrk. Kaikki oli uutta, puhdasta, kauniisti sisustettua ja hillittömän siistiä sekä sijainti mitä parhain vanhan kaupungin ytimessä. Lämmin suositus tälle huoneistolle. Taso on niin hyvä, että hinta kestää vaikka tuplauksen.

Jo rappukäytävä antoi osviittaa hyvästä tasosta.

Córdoba kolahti sen verran syvälle, että päätin jäädä yksikseni kaupunkiin vielä pidemmäksi aikaa. Ikävä kyllä apartementoksemme oli jatkossa varattu, joten jatkoin lomailua majoittumalla keskustan hotelli Eurostars Patios de Cordobaan.

Neljän tähden hyvätasoinen, vasta remontoitu 2-hengen huone aamiaisella maksoi 77 euroa vuorokaudelta. Huone oli mukavan tilava, hyvin hiljainen ja aamiainen melko runsas. Tykkäsin myös kovasti hotellin alakerran patiosta, jossa oli iltaisin mukava istuskella tähtitaivaan alla viinilasillisen ääressä blogijuttua kirjoitellen. Toinen sisätilapatio sijaitsi hotellin aulan vieressä.

Kolmas onnistunut hotellivaraus oli rantakaupunki Nerjasta. MB Boutique Hotel oli kolmen tähden hotelli, jossa oli neljän tähden huone ja viiden tähden palvelu. 49 euron hintaan sain juniorisuiten, johon kuului 33 m2:n huonetila. Extraleveä kylpyamme, kaksi julmetun kokoista telkkua, playstation-asema videopeleineen, kahvikone, kylpytakki ja tohvelit sekä kaikki minibaarin tuotteet euron kappalehintaan lisäsivät viihtymistä. Hintaan sisältyi myös ihan hyvä buffet-aamiainen, joten voisinpa sanoa, että tämä hinta laatusuhde tuntui suorastaan hemmottelulta. Erikoista hotellilla oli, että se oli tarkoitettu vain aikuisille.

Katolla oli mukavat auringonottotilat poreammeineen.

Vaikka marraskuuta elettiin, Andalusiassa ei tarvinnut tinkiä myöskään keleistä. Kaksiviikkoisen matkarupeamani jokaisena päivänä aurinko helotteli taivaalla lämpötilan kivutessa parhaimmillaan (minulle tosin pahimmillaan) yli hellerajan.

Sopii kysyä, miksei matkustaisi manner-Espanjaan meidän talvikuukausina? Vähemmän turisteja, edullisemmat hinnat, mutta kelit pääosin kesäiset. Sopii ainakin minulle.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tunnelmallinen Córdoba on Andalusiaa aidoimmillaan

Kapeilla kujilla ja patioilla lähes kuulee flamencokenkien kopseen.

Reilut pari vuotta sitten reissasin Andalusiaa useamman viikon ajan. Tällöin tulivat tutuiksi Andalusian merkittävimmät kaupungit: iki ihana Sevilla, Granada ja Malaga. Yksi jäi joukosta kuitenkin käymättä, Andalusian neljänneksi suurin kaupunki Córdoba. Kaupunki tunnetaan erityisesti La Mesquita moskeijasta, joka on Granadan Alhambran ja Barcelonan Sagrada Familian jälkeen Espanjan kolmanneksi suosituin monumenttinähtävyys.

Tällä reissullani Aurinkorannikolle päätin korjata asian ja markustin Malagasta 160 kilometrin päähän Córdobaan katsomaan, miltä näyttää tämä vanha sivistyksenkehto, joka oli aikoinaan merkittävä kolmen kulttuurin ja kolmen uskonnon kohtaamispaikka. 152 eKr roomalaisten perustamassa Córdobassa voi nähdä rinnatusten merkkejä niin muslimien, kristittyjen kuin juutalaisten vaikutuksesta.

Córdoban historia ulottuu antiikin Roomaan ja itämaiseen mystiikkaan.

Noin tunnin junamatkan päästä Malagasta löysin todellisen Andalusian helmen. Córdoba ihastutti aitoudellaan, historiallaan, nähtävyyksillään ja ennen kaikkea tunnelmallaan. Vanhan juutalaiskaupunginosan kapeilla kujilla oli mukavaa kierrellä ja kurkistella vanhojen rakennusten sisäpihoille eli patioille. Tai sitten vain istuskella kauniiden talovanhusten reunustamille aukioille viinilasilliselle paikallisten elämänmenoa seurailemaan.

Córdoba oli valkoisia taloja ja kapeita kujia…ja kauniita patiopihoja ja aukioita.

Córdoba edusti minulle juuri sellaista aitoa Andalusiaa, jonka kaduille kuuluu flamencokenkien rytmikäs napse ja kitaran hakkaava staccato, surumielinen sointi ja käheä laulu. Córdoba hurmasi yhtä aikaa menneisyydellään ja vilkkaalla kaupunkielämällään. Piskuiset tapasbaarit, hyvinhoidetut puistot, taivaalla mollottava kuumaakin kuumempi aurinko ja mitä ihastuttavin majapaikka tekivät neljän päivän reissustani täydellisen.

Córdobassa kohtaa kaikkea sitä, mistä tietää olevansa Andalusiassa.

Córdobassa kannattaa ehdottomasti käydä Mesquitan moskeija-katedraalissa, jota rakennettiin kahden vuosisadan ajan vuosina 700-900. 856 pylvästä ja punaraidallista holvikaarta kannattelevat tuota hämmentävää rakennusta.

Kauaa ei moskeija kuitenkaan saanut historiansa aikana palvella muslimimaailmaa, sillä kristitty hallitsija Kastilian kuningas Ferninand III muutatti Mesquitan katedraaliksi 1236.

Voi tietysti miettiä raiskattiinko arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen moskeija muutattamalla se kristittyjen pyhätöksi ja tuomalla islamilaiseen arkkitehtuuriin sinne kuulumattomia asioita. Toisaalta tämä kahden uskonnon ja kahden kulttuurin kohtaaminen saman katon alla tekee siitä omaleimaisen. Ensin astut suureen moskeijasaliin ja hetken päästä löydät itsesi kultauksin koristellusta katedraalista. Ellei Mesquitasta olisi tehty kirkkoa, se olisi tänäkin päivänä maailman kolmanneksi suurin moskeija.

Ensin tulee moskeijaan…ja hetken päästä näyttää tältä.

Toinen nähtävyys missä kannattaa käydä on Alcázar de los Reyes Cristianos. Tässä maurilaisessa linnoituksessa ei itsessään minusta mitään kummempaa nähtävää ollut, mutta sen muurien sisään rakennettu puutarha on kaunis solisivine suihkulähteineen, vesialtaineen, kukkineen ja muotoon leikattuine pensaineen ja puineen. Viehättävä paikka etenkin kauniilla säällä.

Córdobaan pääsee Malagasta kätevästi sekä junalla (Maria Zamprano asema) että bussilla. Bussimatka kestää Alsa-liikenneyhtiön busseilla kaksi ja puoli tuntia ja maksaa aikuiselta noin 10-15 euroa/suunta.

Junalla pääsee reilussa tunnissa lippujen ollessa normijunissa kutakuinkin puolet bussilippua kalliimpia. Nopeita luotijunia kannattaa välttää, sillä yhdensuuntainen matka saattaa niissä maksaa jopa 50 euroa hengeltä. Bussi- ja juna-asema sijaitsevat niin Malagassa kuin Córdobassakin vierekkäin.

Majoituin Córdobassa hotelli Eurostars Patios De Córdobassa ja kertakaikkisen viehättävässä ja hyvin varustetussa uutukaisessa Apartamento entre Patios Valladaresissa. Kirjoittelen vielä myöhemmin lisää siitä, miten mukavahintaista majoitusta Andalusiasta löytää vilkkaimman matkailusesongin ulkopuolella.

Yksi tapa tutustua Córdobaan on hypätä hop on hop off -bussin kyytiin. Suurempi bussi kulkee keskustaa ympäröiviä pääkatuja, pienempi minibussi juutalaiskortteleiden kapeammilla kaduilla. 24 tuntia voimassaolevan lipun hinta oli 17 euroa (marraskuu 2017). Sama lippu käy molemmille linjoille.

Córdoba sai minut täpinöihin niin monella tapaa.

Córdobaan kannattaa ehdottomasti mennä. Nähtävää riittää useammaksi kuin yhdeksi päiväksi, joten kaupungille kannattaa varata aikaa päiväreissua pidempään.

Lisätietoja bussiaikatauluista löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/bus-schedules

ja juna-aikatauluista täältä: https://renfe.spainrail.com/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Fuengirolan Ruta de la Tapa – gourmet-tapaksia pilkkahinnalla

Jos satut törmäämään Ruta de la Tapa -mainokseen ravintolan ikkunassa, älä jätä maistamatta teemapäivien kiinnostavia erikoistapaksia.

Olen törmännyt eri puolilla Espanjan kaupunkeja Ruta de la Tapa eli tapaskierros teemaviikkoihin. Jutun ideana on, että tapahtumaan osallistuvat ravintolat suunnittelevat oman erikoistapaksen, jota on saatavana vain teemapäivien aikana.

Vuonna 2017 Ruta de la Tapa järjestetään Fuengirolassa jo yhdeksännen kerran. Jälleen kerran tapahtuman teemana on erotiikka. Tosin ihan kaikkien testaamieni tapasten erotiikka ei minulle ihan auennut, mielikuvituksen puutetta ilmeisesti. Mutta se täytyy sanoa, että viisi maistamaani tapasta olivat kerrassaan hyviä. Omaksi suosikikseni nousi Charolais Bodegan tapas, joka oli herkullinen kuin mikä.

Hinta laatusuhde näillä tapahtuman pikkuannoksilla on käsittämättömän hyvä. 2,5 euron hintaan saa sekä tapaksen, että valitsemansa juoman (olut tai viini). Normaalisti viinilasillinen maksaa tuon 2,5 euroa, joten itse tapasta voi pitää lähes ilmaisena.

Tapahtumaan osallistuu Fuengirolassa tänä vuonna peräti 77 ravintolaa. Ruta de la Tapa- ravintolat tunnistat oheisesta ikkunamainoksesta ja monilla ravintoloilla näytti olevan myös ulkopuolella punaisia sydämenmuotoisia ilmapalloja merkkinä mukanaolosta.

Turistitoimistosta sekä tapahtumaan osallistuvista ravintoloista voit pyytää Ruta de la Tapa passin (tapaporte). Jokaisesta maistamastasi tapaksesta saat ravintolan leiman passiin. Kun olet kerännyt kymmenen leimaa, passin voi palauttaa Fuengirolan matkailutoimistoon. Passin palauttaneiden kesken arvotaan melkoisen hyviä palkintoja, kuten esim. moottoripyörä tai kahden hengen Välimeren risteily.

Ruta de la Tapa päättyy Fuengirolassa 19.11., joten eroottisia tapaskierroksia ennättää vielä hyvin tekemään.

Ennätin tänä vuonna maistelemaan myös Malagan vastaavan tapahtuman luomuksia. Malagassa tapahtumaa sponsasi ilmeisesti Victoria olut, sillä juomaa ei voinut valita, vaan kaikkiin annoksiin sisältyi pikkupullo kyseistä juomaa.

Yksi Malagan suosikikseni nousi La Medusan osteriannos. Tosin paljoa eivät jääneet jälkeen myöskään Puro Pescaiton chilisimpukat.

Malagassa tapahtuman nimi on Málaga de Tapeo ja sitä vietettiin 26.10. – 5.11.2017 välisenä aikana. Tämän vuoden teemana oli ”Finger Food”. Myös Malagassa tämä tapahtuma on jokavuotinen.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

10 hyvää syytä viettää talvi Fuengirolassa

Voiko 30 000 Fuengirolassa talvea viettävää suomalaista olla väärässä? Onko Costa del Solin suomikaupunki muuta kuin pelkkä turistihelvetti?

Terveisiä Fuengirolasta. En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tällaista juttua. En voinut aiemmin ymmärtää suomalaisia, jotka matkaavat sankoin joukoin useiksi kuukausiksi Espanjan aurinkorannikon Fuengirolaan. Mitä ihmeen järkeä on mennä ulkomaille kaupunkiin, jossa törmää suomalaisiin ja suomalaisuuteen joka kadunpätkällä?

Mutta niin kuin monessa muussakin asiassa, asioilla tuppaa olemaan puolensa. Suomalaisen talvipakolaisen arki voi olla jotain ihan muuta kuin karaokea ja halpaa olutta Suomi-baarissa.

Ensi kosketukseni Fuengirolaan, asukkaille tuttavallisemmin Fugeen, sain pari vuotta sitten. Veljeni ja hänen vaimonsa päätyivät samaan ratkaisuun kuin nuo tuhannet muut suomalaiset. Suomen talvi vaihtui Andalusian auringon alle nyt jo kolmatta vuotta.

Ilman näitä läheisiäni Fuengirola olisi tuskin koskaan valikoitunut matkakohteekseni. Olin kovin ennakkoluuloinen kaupunkia kohtaan. Kun reilu pari vuotta sitten tein ensimmäisen matkani tänne, Fuge oli juuri sellainen kuin osasin odottaa. Kolme neljästä vastaantulijasta oli turisti, useimmiten suomalainen. Kaljansa sai tilata silkalla suomen kielellä, Juhla-Mokka -pakettinsa ostaa Suomi-kaupasta ja sielunhoitoa sai suomalaisesta seurakuntakeskuksesta.

Nyt tulin kaupunkiin jo kolmatta kertaa. Helsinki oli lähtiessäni räntäsateen ja tuivertavan tuulen kourissa. Neljän ja puolen tunnin päästä lokakuinen pimeys ja loska vaihtuivat auringon hellivään lämpöön. En enää oikein muistanutkaan miltä sininen taivas näytti. Hymyilytti. Valo ja lämpö tuntuivat kerrassaan hyvältä. Muistin, etten ollut käyttänyt päälle pukemaani kesämekkoa koko viime kesänä. Ei ollut tarvetta.

Näinä päivinä olen ruvennut tarkastelemaan Fuengirolan suomalaiselämää toisella tavoin. Sanomattakin on selvää, että kaltaiselleni kesän lapselle Espanjan aurinko voittaa aina Suomen talven kylmyyden ja pimeyden. Mutta onko sittenkin jotain järkeä siinä, että Espanjassa asiat hoituvat omalla äidinkielellä ja arki voi halutessa olla ainakin osin suomalaista? Mitä muuta Fuge tarjoaa loma-asukkaalle?

Syy 1: Ilmasto

Kuinka paljon mukavampaa on ollutkaan aloittaa aamu auringon paisteessa kuin räntäsateessa. Täällä ei tarvitse värjötellä pakkasessa, eikä pukea päälle pitkiä kalsareita ja toppatakkikerroksia. Kotisuomessa sää kahlitsee meidät mökkeihimme valtaosaksi vuotta. Täällä terassikelit jatkuvat koko vuoden ja elämää eletään pääosin ulkosalla.

Syy 2: Suomenkielinen palvelutarjonta

Espanjaa osaamattomalle (tai ylipäätään kielitaidottomalle) eläminen Fuengirolassa on helppoa. Omalla äidinkielellä onnistuu niin asunnon vuokraus, espanjan opiskelu kuin lääkärissä käynti. Yleensä tätä asiaa arvostaa eniten silloin, kun ongelmia tulee esiin. Umpiespanjassa ei välttämättä pärjää edes englannilla, mutta Fuengirolassa normiarjessa jopa pelkällä suomenkielellä. Jos tiukemman paikan tullen kaipaa tulkkia, suomi-espanja tulkkauspalveluita on saatavilla kohtuuhintaan.

Syy 3: Harrastusmahdollisuudet

Fuengirolassa toimii meidän kansanopistoa vastaava suomalainen Sofia-opisto, jonka kursseilla voi opiskella vaikkapa espanjaa tai kuvataiteita, harrastaa liikuntaa tai osallistua taideluennoille ja retkille. Lisäksi suomalaisella seurakuntakeskuksella ja erilaisilla yksityisillä toimijoilla on alueella monenmoista harrastus- ja kerhotoimintaa. Jos opiskelu-tai harrastushaluja on, se ei ainakaan tässä kaupungissa kaadu kielitaidottomuuteen.

Syy 4: Sosiaalinen elämä

Yksin tai kaksistaan olo pelkästään puolison kanssa voi pidemmän päälle käydä tylsäksi. Välillä sitä kaipaa ympärilleen myös sosiaalista elämää ja muita ihmisiä. Jos kielitaito on kouluenglannin tönkkötasolla, sillä ei kovin lennokkaita keskusteluja käydä. Suomalaiset ympärillä eivät tässä kohtaa enää tunnukaan rasitteelta vaan mahdollisuudelta. Liekö auringolla oma osuutensa, sillä kuulemani mukaan täällä tutustuu uusiin ihmisiin paljon helpommin kuin Suomessa.

Syy 5: Matkustusmahdollisuudet

Fuengirolan keskeinen sijainti tarjoaa erinomaiset kulkuyhteydet joka puolelle. Malaga on aivan vieressä ja sitä kautta pääsee kätevästi mm. ympäri Andalusian mielenkiintoisia kaupunkeja kuten Sevillaan, Granadaan ja Górdobaan, luotijunalla pidemmällekin. Tai sitten voi ilahduttaa arkea vaikka päiväretkellä ihastuttaviin Andalusian valkoisiin kyliin. Niin bussi- kuin junayhteydet ovat hyvät. Aito Espanja on lähempänä kuin uskoinkaan.

Syy 6: Hintataso

Ruokakorin hinta Espanjassa on noin 30-40 % Suomea halvempi. Jos miettii kuinka suuri osuus ruokamenoilla on elinkustannuksista, on helppoa ynnäillä kuinka paljon halvemmaksi eläminen täällä tulee. Myös ulkona syöminen ja juominen on jopa yli puolet Suomea halvempaa. Käynti Mercadonassa saa ihmettelemään kuinka paljon enemmän samoilla euroilla saakaan.

Syy 7: Ruoka ja viini

Itse arvostan tätä seikkaa korkealle. Espanjalainen ruoka on hyvää ja raaka-aineiden runsaus ja laatu loistavaa. Kun katsoo hallien ja markettien tuoreiden kalojen ja merenelävien valikoimaa, voi vain kuvitella, miten hauskaa olisikaan, jos voisi päivittäisostoksensa tehdä noilla tiskeillä. Eikä voi kiistää, etteivätkö vihannekset ja hedelmät maistu paremmalle. Puhumattakaan siitä, että ollaan merkittävässä viinimaassa. Viininystävää hemmotellaan niin laadussa kuin hinnoissa. Join tänään ravintolassa todella hyvää valkkaria hintaan 3 euroa lasi. Eikä kukaan kysynyt senttimäärää 🙂

Syy 8: Liikunnan lisääntyminen

Itse olen melkoinen fiilisliikkuja. Aurinkoinen keli ja merenranta nostattavat kummasti enemmän lenkkeilyhaluja kuin räntäsade tai jäinen pakkaskeli. Fuengirola on maastoltaan tasaista ja rantakatua pitkin pääsee lenkkeilemään tai pyöräilemään kymmeniä kilometrejä. Aamulenkillä ei voinut olla törmäämättä kymmeniin ellei satoihin lenkkeileviin eläkeläisiin. Voisinkohan itse olla joskus yksi heistä?

Lentokoneessa tapaamani jo 20 vuoden ajan Fuengirolassa talviaan viettänyt suomalaisrouva kertoi myös alueen loistavista vaellusmahdollisuuksista. Metsäsuomalainen pääsee täälläkin luonnonrauhaan.

Syy 9: Helppo tulla

Malagaan on useita lentovuoroja päivittäin eikä lentoaika ole kuin noin neljä ja puoli tuntia. Malagan lentokentältä taas pääsee paikallisjunalla kätevästi Fuengirolaan vajaassa puolessa tunnissa.

Eikä jää tulo myöskään majoituksesta kiinni. Kaupungissa on useita huoneistoja ja taloja vuokraavia yrityksiä (myös suomalaisia) joiden lisäksi monet yksityiset tarjoavat niin lyhyt- kuin pitkäaikaista majoitusta eri sivustoilla.

Syy 10: Elämänlaadun paraneminen

Ehkä tähän voisi kiteyttää kaikki edelliset kohdat. Uusi maa ja arjen monet kiinnostavat mahdollisuudet saavat elämän nousemaan uudelle tasolle. Jokainen päivä voi olla uusi mielenkiintoinen seikkailu. Auringolla ja valolla on myös selkeä vaikutus mielialaan. Vastaani tuli enemmän hymyileviä ja hyväntuulisia ihmisiä kuin omassa kotikaupungissani koskaan.

Makeaako mahan täydeltä vaiko vain hetken kuplivaa riemua?

Kun tarkemmin ajattelee, Fuengirola ei ole ollenkaan hassumpi paikka talvikuukausien viettoon. Sujuvaan arkeen tarvitaan muutakin kuin kiinnostava lomakohde hyvine ravintoloineen ja mielenkiintoisine nähtävyyksineen. Eräs Fuengirolan suomalainen tokaisi, että kyllä elämä Fugessa aina kotiolot voittaa –  joka ikinen päivä. Siinä ehkä se asian juju.

Jään kaipaamaan auringonpaisteisia aamulenkkejäni merenrannalla. Haaveilen siitä, että se voisi joskus olla myös omaa arkeani.

Onko sinulla kokemuksia asumisesta Fuengirolassa?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hotellisuositus Kööpenhaminaan – iloinen Absalon hotelli

Kaunis huone, ystävällinen palvelu, keskeinen sijainti ja hyvä aamiainen. Kaikki palikat kohdallaan. Absalon ylitti odotuksemme.

Hotellin valinta Kööpenhaminaan aiheutti päänvaivaa. Sen tosiasian myöntäminen, ettei tästä kaupungista hyvää saa halvalla, selkeytti päätä ja helpotti valintaa jo jonkin verran. Kööpenhamina on kallis kaupunki ja vähänkin paremmasta hotellimajoituksesta saa helposti maksaa yli 200 euroa vuorokaudelta. Kallista joka tapauksessa, mutta minkä monista vaihtoehdoista sitten valitsisi? Tällä kertaa valintamme osui nappiin.

Kööpenhaminan Vesterbron alueella sijaitseva Absalon on vastikään remontoitu perheomisteinen boutique hotelli. Yleisilme oli kaiken kaikkiaan raikas. Suuri rooli viehättävyydessä oli iloisella värimaailmalla ja kauniilla tekstiileillä, joiden takana oli kuuluisa Designers Guild. Väreillä ja kuoseilla oli suorastaan leikitelty, mutta tyylillä ja hyvällä maulla. Hotellin alakerta baareineen viesti tanskalaista hyggeilymeninkiä. Ala-aulan sopukoihin oli mukava unohtua.

Olimme varanneet superior-huoneen, joka itse asiassa ylitti odotuksemme. Tilava huoneemme oli kaunis kuin karamelli. Kuten koko hotellissa, niin huoneessammekin, värikkäät ja laadukkaat kankaat verhoissa, huonekaluissa ja vuodetekstiileissä olivat kerrassaan viehättäviä. Paksut silkkiverhot, pieni sievä sohva, kauniita tuoleja ja raheja, eri kuosisia pöytävalaisimia; sisustus oli mietittyä pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Huone oli soma kuin mikä.

Mukava lisä huoneessamme oli oma minikeittiö jääkaappeineen ja Nespresso-kahvikoneineen. Huoneemme sijaitsi ylimmän kerroksen käytävän päässä, mikä teki siitä tosi rauhallisen.

Käytävällä oli saatavana vesitetroja, pikkuleipiä ja makeisia.

Myös Absalon-hotellin aamiainen oli normitasoa parempi. Itseäni ihastutti erikoisesti monipuolinen leipävalikoima ja ne niin lehtevät tanskalaiset wiinerit.

Jo edellisellä Köpiksen reissulla ihastuin Vesterbron alueeseen. Ympäristössä on lukuisa määrä hyviä ravintoloita, esimerkiksi ns. Teurastamon eli Kødbyen alue on lähes vieressä, samoin kuin päärautatieasema, jonne pääsee kätevästi suoraan lentokentältä. Tivoli, monet museot ja Christiansborgin linna ovat myös ihan läheisyydessä. Eikä pitkä kävelymatka ollut muutenkaan muihin keskeisiin nähtävyyksiin.

Hotellin rappukäytävässä istui Pieni Merenneito.

Vahva suositus tälle hotellille, jos etsit Kööpenhaminasta keskeisellä paikalla olevaa hyvätasoista hotellia.

Varasin Kööpenhaminan reissumme lento+hotelli -matkapakettina Matkapörssistä.

www.matkaporssi.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hyväksi havaittu keino torjua syysmasennusta

Matka piristää aina. Ihan pienikin sellainen.

Kaikki lähti siitä, kun ystäväni soitti ja kertoi varanneensa yhdestä Helsingin parhaimmasta hotellista, Lilla Robertsista, suiten aamiaisineen hintaan 100 euroa/yö. Oli päättänyt lähteä miehensä kanssa vähän syksyistä ankeutta karkoittamaan pääkaupungin humuun.

Näitä erinomaisia salamatarjouksia tulee silloin tällöin myyntiin Kämp Collection Hotels uutiskirjeen tilaajille. Kyseiseen konserniin kuuluu Helsingin hotelliparhaimmistoa kuten hotelli Kämp sekä boutiquehotellit Haven, Klaus K ja Lilla Roberts.

Tästä innostuneena tilasin itsellenikin kyseisen uutiskirjeen. Valitettavasti kaikki sadan euron suitet olivat myyty, mutta onnistuin saamaan meille samaiseen Lilla Robertsiin suiten 150 eurolla. Ei paha tämäkään hinta, kun ottaa huomioon majoituksen korkean tason ja hintaan sisältyvän laadukkaan aamiaisen.

Lilla Robertsin iloista tyylikkyyttä.

Suite, joka oli kaikkea muuta kuin lilla

Siispä lokakuisena harmaana aamuna hyppäsimme porukalla junaan ja lähdimme maalikylille ”bilettämään”. Matkaa täydensi vielä hotelliketjun tarjouskirjeistä bongaamamme 25 %:n alennus hotelli Kämpin Brasserie-ravintolan kolmen ruokalajin menusta.

Osasin odottaa hotellilta paljon, sillä Tripadvisorin sivustolla Lilla Roberts oli äänestetty Suomen viidenneksi parhaimmaksi hotelliksi. Oikeassa olivat, niin hotelli kuin huoneemme olivat ihastuttavia.

Nauratti respan vieressä jököttävä lähes oikean kokoinen hevonen, joka oli itse asiassa valaisin. Tunsin suurta mielitekoa kiivetä sen selkään, mutta yritin kuitenkin käyttäytyä. Rakastan sitä, että tasokkaitakin hotelleja sisustetaan nykyisin pilke silmäkulmassa pömpöösikalustuksen sijaan.

Lilla Robertsin juniorisuite oli kuin pieni huoneisto. Varmasti yksi tilavimmista ja viehkoimmista hotellihuoneista, joissa olen koskaan ollut. Sisustuksessa oli tavoiteltu siirtomaa-ajan henkeä, missä olikin hyvin onnistuttu. Huone olisi voinut ihan hyvin olla vaikka jostain tasokkaasta safarihotellista. Olisi tehnyt mieli uppoutua huoneeseen koko illaksi, mutta koska porukalla oli tultu viihteelle, ei muuta kuin baanalle.

Täällä olisin viihtynyt pidempäänkin.

Kämppiin päivälliselle

Kokeilin kesällä Kämpin Brasserieta lounaalla ja pidin kokemuksesta niin tarjoilun, miljöön kuin ruuankin suhteen.

Tarjoilussa ei tälläkään kertaa ollut valittamista, mutta ruoka jätti vähän kylmäksi. Menu Du Jour jonka söimme, oli annoksiltaan kaunis, mutta maultaan vähän yllätyksetön ja pliisu. Kylmä alkuruoka, paahdettu kukkakaali, ei kummoista makunautintoa tarjonnut. Pääruokana oleva siika kaali- ja purjopedillä oli periaatteessa ihan hyvä, mutta jollain lailla tylsähkö ja olisi mielestäni kaivannut jotain lisää. Jälkiruokaleivonnainen ja lakkasorbetti oli tämän menun paras osa.

Millainen on hyvä viinibaari?

Meillä oli totinen tarkoitus illan aikana suunnistaa useampaan pääkaupungin viinibaariin. Aikomus hyvä, mutta laaja baarikierros typistyi nyt kuitenkin kahteen viinibaariin. Osittain siksi, että jälkimmäinen käymistämme baareista oli niin mieleemme, että jumiuduimme sinne loppuillaksi huumaavan hyvän Amaronen ääreen. Vai liekö syynä, ettei vanha jaksa enää riekkua?

Tihkusateessa suunnistimme Katajanokalle Le Petit Chaperon Rouge (Pieni Punahilkka) nimiseen ranskalaistyyppiseen viinibaariin. Kanavarannan makasiineissa sijaitsevan ravintolan miljöössä oli kaikki kohdallaan: rustiikkista punatiiliseinää ja vanhoja kattoparruja.

Itse viineissä sen sijaan olisi ollut toivomista. Tilasimme neljä erilaista punaviiniä, kaksi espanjalaista ja kaksi italialaista, kaikki hinnaltaan vajaa yhdeksän euroa lasilliselta. Viinit olivat ikävä kyllä kaikki liian kylmiä. Yritimme lämmitellä niitä käsissämme saadaksemme jotain irti tuoksusta ja mausta, mutta tämä otos jäi nyt kyllä kovin mitättömäksi ja heikoksi.

Seuraava kohteemme sijaitsi Annankadulla. Vasta noin kuukausi sitten avattu Bricco on italialaisiin viineihin erikoistunut pieni viinibaari, jonka oli ruuhkasta päätellen löytänyt moni muukin viininystävä.

Mukavaa oli huomata, että viinibaarissa oli kattava valikoima huolella valittuja kaiken hintaisia viinejä. Laseittain sai myös laadukkaampia viinejä kuten Baroloa ja Amaronea. Juomamme Amarone (se parempi) oli sellaista samettia suulle, että taas muisti mitä se hyvä viini tarkoittaakaan.

Pidin myös siitä, että pöytään tuotiin maukasta foccaccia-leipää ja tautisen hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa. Jos et aiemmin tiennyt, mitä eroa on oliiviöljyllä ja oliiviöljyllä, niin tämän kokemuksen jälkeen tiedät. Briccosta sai myös erilaisia antipastolautasia viinien kanssa nautiskeluun.

Tässä mestassa oli hyvä fiilis ja hommasta välittyi selvä intohimo tekemiseen. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä ja piti yllä rentoa tunnelmaa. Bricco mainostaa tarjoavansa palasen Italiaa ja sen se kyllä teki kympin edestä. Se Amarone…

Kaamoksen kirkastusmatkan päätti Lilla Robertsin hyvä aamiainen ennen kotiinlähtöä. Ihanaa nautiskella rauhassa ja kiireettömästi aamiaispöydän herkuista. Myös hymyilevä henkilökunta ympärillä tuotti hyvää mieltä uuteen päivään. Kotiin oli vain parin tunnin junamatka ja taas oltiin täysillä kiinni arjessa.

Irtiotto ja matka voi joskus oli näinkin pieni. Junamatka Helsinkiin ja yhden yön majoittuminen viihtyisän hotellin ylellisessä huoneessa. Ulos syömään, muutama (vai useampi?) lasillinen hyvää viiniä, uusia paikkoja ja kivoja kokemuksia. Hetkeksi kuplaan, jossa ei ole työhuolia, tekemättömiä kotitöitä tai epäselviä ongelmia. Toimii, kokeile vaikka.

Kämp Collection Hotelsien uutiskirjeet voit tilata sähköpostiisi täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Näissä Kööpenhaminan nähtävyyksissä kannattaa käydä

Kööpenhaminassa aikaa vain muutama päivä ja nähtävyyksiä vaikka millä mitalla. Vaikeus valita, mihin rajallisen aikansa käyttäisi. Tässä pari nähtävyyttä tämän täti-ihmisen mieleen.

Kööpenhaminan nähtävyyksien repertuaari aiheutti todellakin päänvaivaa. Mittavia museoita, kiinnostavaa taidetta ja jopa useampi kuninkaanlinna laajoine puistoalueineen turistia houkuttamassa. Pakko oli panna jäitä hattuun ja tehdä kylmästi päätös, että otetaan tällä reissulla nyt sitten vaikka nämä kaksi nähtävyyttä lähempään tarkasteluun. Ihan hyvät kohteet onnistuttiinkin valitsemaan.

Oluttehtailijan intohimo

Taidemuseo, joka pitää sisällään tuhansia veistoksia, ei ensi alkuun tuntunut asiaan vihkiytymättömälle kovin mielenkiintoiselta käyntikohteelta. Vaikka taiteesta pitäisikin, kukapa jaksaa innostua sadoista kipsi- ja marmoripäistä tai kymmenistä huoneista, joissa poseeraavat samanoloiset renessanssityyliset naisfiguurit.

Siltikin vakuutan, että Kööpenhaminan Ny Carlsberg Glyptotek (sana glyptoteekki tarkoittaa veistoskokoelmaa) -museoon kannattaa ehdottomasti mennä. Rakennus jo itsessään houkuttelee matkailijaa komeudellaan ja mahtipontisuudellaan. Juuri tuo rakennuksen kauneus ja monipuolisuus oli ainakin minulle paikan parasta antia. Huone toisensa jälkeen löysin kauniita yksityiskohtia, jotka vaihtuivat tunnelmasta, ajasta ja värimaailmasta toiseen. Upeita kattorakennelmia, hienoja lattioita ja taidokkaita koristeluja. Vaikka taide ei kiinnostaisi, itse glyptoteekin rakennus on nähtävyys.

Hetken olet muinaisessa Egyptissä Faaraoiden maassa. Sitten siirryt antiikin Kreikan sankaritarustoihin ja sieltä antiikin Roomaan pylväiden reunustamaan halliin. Sadat patsaat ja rintakuvat tuntuivat olleen paikallaan ikuisuuksia. Usea näyttelytila yllätti. Unohdin pääosin yksittäiset teokset ja fiilistelin lähinnä kokonaisuuksia, joista muodostui yhdessä mittavia tilataideteoksia ympäristön kanssa. Mietitytti, että miten ihmeessä nuo kaikki arvokkaat esineet oli saatu Kööpenhaminaan hankittua.

Mukava lisänsä museossa oli keskellä rakennusta, suuren kattokupolin alla oleva talvipuutarha. Siellä saattoi hetkeksi istahtaa kuuntelemaan suihkulähteen solinaa ja nautiskelemaan ympäristön viehkoudesta.

Carlsberg Glyptoteekin perusti oluttehtailija Carl Jacobsen. Rakennusta alettiin rakentaa 1888 ja laaja yli 10.000 teosta käsittävä museo avautui yleisölle 1897. Jacobsen oli intohimoinen taiteenkeräilijä ja pahasti näytti siltä, että herralla oli mopo karannut käsistä jossain vaiheessa. Kokoelma on aivan käsittämättömän suuri ja mittaamattoman arvokas. Veistoskokoelmassa on mm. useita veistoksia Auguste Rodinilta.

Veistosten lisäksi nähtävillä on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ranskalaisia ja tanskalaisia maalauksia. Museossa pääsee ihailemaan mm. 1800-luvun ranskalaisia impressionisteja kuten Paul Gauguinia, Claude Monetia, Vincent van Goghia ja Paul Césannea.

Liekö tässä maailman kuuluisin suudelma, Auguste Rodin: The Kiss.

Ny Carlsberg Glyptotek sijaitsee Vesterbron alueella lähellä Tivolia. Tiistaisin museoon on vapaa pääsy.

www.glyptoteket.com

 

Kristallikruunujen loistetta

Kuninkaallisissa on kieltämättä jotain kiehtovaa ja hohdokasta. Jos vähänkään kuninkaallisten elämä ja historia kiinnostavat, Kööpenhaminassa kruunupäiden elämään pääsee kurkistamaan jopa useamman linnan verran.

Me kävimme kiertelemässä Christiansborgin palatsissa, joka on itseasiassa rakennettu kolmesti. Alkuperäisen linnan tuhosi tulipalo vuonna 1794. Toinen Christianborgin linna valmistui 1828, joka myös koki edeltäjänsä kaltaisen ikävän kohtalon. Tämänkin linnan tuli tuhosi suurimmalta osin vuonna 1884.

Nykyinen kolmas linnaversio valmistui vuosien 1907-1928 aikana. Linnassa toimii kuningashuoneiden lisäksi useita valtiollisia instituutioita kuten Tanskan parlamentti, maan pääministeri ja korkein oikeus. Kuningasperhe käyttää Christiansborgin palatsin tiloja erilaisissa valtiollisissa vastaanottotilaisuuksissa.

Näissä saleissa teki kummasti mieli vähän tanssahdella.

Palatsiin voi ostaa yhteislipun, jolla pääsee tutustumaan kuninkaallisten vastaanottotilojen lisäksi linnan keittiöön, linnan maanalaisten kerrosten vanhoihin 1100-luvulta peräisin oleviin raunioihin sekä kuninkaallisiin talleihin. Itse ostimme lipun vain itse palatsin tiloihin.

Linnassa kannattaa käydä, jos vähänkään pidät kuninkaallisesta loistosta ja kristallikruunujen välkkeestä, kuten minä. Palatsin mielenkiintoisin nähtävyys oli minusta suuri juhlahuone, jonka seiniä koristivat 17 suurikokoista ja värikylläistä gobeliinia. Nuo gobeliinit ovat kuningatar Margareetalle teetetty 50-vuotissyntymäpäivälahja. Ei ihme, että niiden valmistuminen kesti kymmenisen vuotta, sillä sen verran taidoikkaista käsityön mestariteoksista on kyse. Gobeliineihin on kuvattu yli 1000-vuotisen Tanskan historian eri vaiheet. Ihailin rohkeutta, millä taiteilija on kuvituksen toteuttanut. Tyyli on uskalias ja moderni, jopa paikoin hieman naivistinen.

Tänne mahtuu vähän suurempikin porukka ruokailemaan.

Muita kuninkaallisia kohteita Kööpenhaminassa ovat Rosenborgin linna sekä Amalienborgin linnakokonaisuus, josta osa toimii kuningasperheen kotina. Molempia linna-alueita reunustavat kauniit puutarhat, joissa on mukava kuljeskella vaikkei itse linnoihin sisälle menisikään. Amalienborgin linnan läheisyydestä löytyy muuten Kööpenhaminan symboli, Pieni merenneito -patsas.

http://kongeligeslotte.dk/en

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.