Ronda – samassa paketissa kaupunki, kylä ja maaseutu

+20 astetta Fuengirolassa. Istumme bussissa, joka kipuaa Serranía de Ronda vuoriston serpentiinitietä yhä ylemmäs. Lämpötila tipahtaa kymmenellä asteella.

Maisemiltaan huikean bussimatkan päätteeksi saavumme Rondaan, yhteen Euroopan vanhimmista kaupungeista. Taivas on kauniin sininen, aurinko helottaa, mutta siltikin toppatakille on käyttöä.

Tekisi mieli kutsua Rondaa kyläksi, vaikka ollaankin kaupungissa. Tunnelma keskellä maaseutua on täysin kylämäinen, vaikka asukkaita kaupungissa on reilut 35.000.

Rondan sijainti rotkon reunalla on eriskummallinen. Kutakuinkin toinen puoli kaupungista sijaitsee El Tajo rotkon reunalla, mikä syvimmältä kohdaltaan on 120 metriä. Kaukana alhaalla virtaa Guadalevin joki. Mietin, että ajattelevatkohan rotkon reunalla asustelevat ihmiset taloissaan koskaan reunojen sortumisvaaraa. Talot sijaitsevat kirjaimellisesti reunalla. Itse kaupunkia ympäröi maaseutu, horisonttia piirtää vuoristojono.

Ronda on kahtia jakautunut kaupunki. Vanhaa kaupunkia, La Ciudadia, ja uutta kaupunkia, El Mercadilloa, yhdistää surullisen kuuluisa Puente Nuevo, uusi silta. Ei silta kuitenkaan mikään uusi ole. Puente Nuevo on valmistunut 1793 edellisen sillan romahdettua 1735, vain kuusi vuotta valmistumisensa jälkeen. Kerrotaan, että romahduksessa sai surmansa peräti 50 ihmistä.

Silta rotkoineen on ehdottomasti Rondan merkittävin nähtävyys. Ympäristö kuhisi turisteja, mutta heti kun poistuimme vanhan kaupungin sokkeloisille kaduille, löysimme toivomaamme valkoisen kylän, pueblo blancon rauhaa.

Kissat paistattelivat päivää ja näyttivät raukean kyllästyneiltä vieressä kameran kanssa hääräävän turistin puuhasteluihin. Jossain kopisivat hevosen kaviot mukulakivikujalla. Miljöö on täynnä valoja ja varjoja, auringon leikkiä yön viilentämillä kiviseinillä.

Sukelsimme yhä syvemmälle kapeiden kujien sisuksiin. Ihmettelimme suurta kirkkojen määrää ja myös moninaisia pikkumuseoita. Väkisinkin kävi mielessä, että onko museoita vain perustettu turistien houkuttumiksi ilman merkittävää antia. Tällä reissulla ei ollut aikaa ottaa siitä selvää.

Viinimuseota jäin jälkeenpäin miettimään. Olisikohan sitten pitänyt poiketa? Ronda on Espanjan eteläisimpiä viininviljelyalueita. Nappasin matkailutoimistosta esitteen Rondan viinikierroksista ja päätin, että jos tulemme uudestaan, viinitilakierros täytyy tehdä.

Tutkailimme vanhan kaupungin ravintolatarjontaa lounasta silmällä pitäen. Hinnoissa oli meistä tällä puolen siltaa turistilisää ja suuntasimme lounastamaan uuden kaupungin puolelle. Päädyimme lopulta originellin tuntuiseen andalusialaiseen ravintolaan El Patioon, jossa selvästi perheen vaimo työskenteli keittiössä ja aviomies tarjoili.

Valinta osoittautuu hyväksi. Vajaalla 11 eurolla irtosi päivän menu, menu del día, joka käsitti listalta valittavan alkuruuan, pääruuan, jälkiruuan, viinin ja leivän. Ei mitään gurmeeta, mutta hyvää kotiruokaa erinomaisella hintalaatusuhteella. Päivän kala, friteeratut boquerónekset, vähän kuin meidän paistetut neulamuikut, olivat tuoreita ja hyvän makuisia.

Olimme varanneet käyntiämme varten viisi ja puoli tuntia ennen bussin lähtöä. Rondassa oli sen verran näkemistä, että aika kului turhankin nopeasti. Ehkä olisi pitänyt olla vähän kauemmin, sillä jäin kaihoamaan keskustan kävelykadun kenkäkauppojen perään. Bongasin niin monet kauniit kengät ja mihin hintaan!

Joku blogini lukijoista kehui Rondan kauneutta iltavalaistuksessa. Voin hyvin kuvitella, miten upealta valaistu silta ja rotko pimeällä näyttävätkään.

Niin se on, että tähän kaupunkiin pitää tulla uudelleen ja tuolla reissulla viipyä yön yli. Ronda on kaupunki, jossa kannattaa ehdottomasti käydä.

Fuengirolasta Rondaan on suora bussiyhteys. Matka kestää parisen tuntia ja maksaa noin yhdeksän euroa/suunta. Rondaan pääsee myös junalla Malagasta (Maria Zambranon asema).

Mukavan jutun Rondasta on kirjoittanut myös Toisiin maisemiin -matkablogin Hanneli. ”Ronda, kaupunki rotkon reunalla” jutun löydät täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ihan tavallista Fuge arkea

Huomenta Fuengirolasta. Rakastan erityisesti aamuja täällä. Tuntuu hyvältä herätä marraskuiseen uuteen päivään ja nähdä verhojen välistä auringon pilkistävän. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että valolla on valtaisa vaikutus mielialaamme ja energiatasoomme.

Fuengirola-viikkojen aikana olen voinut kerrassaan hyvin, niin fyysisesti kuin henkisesti. Varmasti toki osittain sen takia, että liikuntaa on tullut lisää, mutta auringolla on varmasti suuri merkitys hyvinvointiin.

Lähes päivittäin on tullut käveltyä yli kymmenen kilometriä. Uusi paikka, mukava ilmasto ja auringonpaiste antavat kummasti intoa ja puhtia. Liikuntaa tulee kuin huomaamatta. On vaan niin mukava kuljeskella uusi reittejä, löytää uusia kulmia, uusia juttuja ja kokea pieniä ”kaupunkiseikkailuja”.

Jokainen Fuengirolassa käynyt on varmaan nähnyt kaupungin symboliksi nousseen suurikokoisen Toron ylhäällä kukkulalla. Kiipesimme yhtenä aamuna ylös kukkulalle johtavaa polkua ihailemaan näköaloja.

Ei Fuengirola 70-lukuisine betonisine tornitaloineen mikään maailman kaunein kaupunki ole, mutta siltikin tämä on kaupunki, jossa tuntuu hyvältä olla. Tänne on ollut mutkatonta sopeutua ja täällä on helppoa elää.

Fuengirolan keskeinen sijainti houkuttaa myös lähiseutumatkailuun. Lähietäisyydellä on kaikenmoista kiinnostavaa nähtävää, hienoja andalusialaisia kaupunkeja ja tunnelmallisia valkoisia kyliä.

Kulkuyhteydet ovat täällä erinomaiset. Paikallisjunalla pääsee puolessa tunnissa Malagaan ja sieltä taas kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä ympäriinsä. Ja jo pelkästään Fuengirolasta pääsee bussilla moneen paikkaan.

Kuten esimerkiksi sijaintinsa vuoksi ainutlaatuiseen Rondan vuoristokaupunkiin. Hyppäsimme yhtenä aamuna bussiin ja teimme päiväretken huikeaan Rondaan. Kerron tästä matkastamme myöhemmin lisää, mutta sanottakoon, että yksi matkapäivä kannattaa ehdottomasti pyhittää tälle kaupungille. Jo pelkkä bussimatka kiemurtelevaa vuoristotietä pitkin upeine näköaloineen on elämys.

Vuoristossa oli tarvetta toppatakille.

Muuten arkemme on alkanut muotoutua. Nahistellaan miehen kanssa väliin niin kuin aiemmin, mutta olen huomannut, että me nauramme täällä selvästi aiempaa enemmän. Jotenkin sellainen yleinen hyväntuulisuus on enemmän läsnä.

Välillä pitää muistuttaa itseään siitä, että emme ole täällä lomalla. Täytyy myöntää, että kun aurinko paistaa ja jatkuvasti ohitat terasseilla istuvia iloisia ihmisiä olut- ja viinilasien ääressä, tekisi itsekin mieli pysähtyä lasilliselle jos toiselle. Lomamoodi voisi jäädä helposti päälle. Tässä kohtaa pitää vaan vetää itselleen rajat ja noudattaa sitä arkea, mikä itselle tuntuu hyvältä. Alkoholi ei ole aiemminkaan kuulunut kaikkiin päiviin, miksi siis täälläkään.

Bileperjantai.

Sen sijaan kahviloissa istuskelusta on tullut meidän jokapäiväinen juttu. Yhtä lailla on ihanaa istua marraskuussa terasseilla ja nauttia välillä herkullinen kakkupala tai raikas smoothie. Tulkoon taas sanottua, että rakastan näitä paikallisia kahvilahintoja.

Hinnoista puheenollen, iloiseksi tekevät myös viinien hinnat niin kaupoissa kuin ravintoloissa. Tehtiin tässä yksi päivä sellainen kodin viinivaraston hankintamatka lähikauppaamme, jonka viinivalikoima on kerrassaan loistava. Lähinnä naurattaa oma ajatusmaailmani. Viinit ovat minusta pääosin liian halpoja, joten ne eivät voi mitenkään olla hyviä. Pakko siis ostaa vähän kalliimpaa 🙂

Jos pääsee koti-ikävä yllättämään, lähikaupasta löytyy apua.

Ollaan me pariin otteeseen pidetty myös ”bileperjantai”. Siis me, jotka eivät kotioloissa koskaan käy juurikaan missään baareissa. Täällä vaan on niin mukava kipittää keskustaan, syödä tapaksia, ottaa muutama lasi viiniä ja katsella paikallista elämää ja ihmisiä. Pikkukaupungissa asuvana nautin sellaisesta sopivasta kaupunkipöhinästä ympärillä.

Tapaskierroksella.

Ollaan tykästytty Ilunion-hotellin vastarempattuun aulabaariin. Tämä paikka edustaa tänne aika poikkeavaa trendikästä baaria. Jotenkaan en jaksa aina oikein innostua rannan muovituoli/muovikelmupaikoista. Tykkään Ilunionin avarasta ilmeestä ja kivasta sisustuksesta. Viihtyisä paikka istahtaa cava-lasilliselle.

Iloinen asia on ollut löytää täältä kirjasto, josta saa suomenkielistä kirjallisuutta. Suomalainen seurakuntakoti ylläpitää pientä kirjastoa, josta kuka tahansa voi lainata. Kiitoksia vaan sinne seurakuntaan.

Olen muuten tutustunut täällä toiseen matkabloggaajaan, Matkakuume-blogia kirjoittavaan Giaan, joka on muuttanut perheensä kanssa Fuengirolaan myös hiljattain. Vietettiin Gian ja lasten kanssa seesteinen aurinkopäivä uima-altaalla ja juotiin siinä ohimennen pullo vaaleanpunaista skumppaa. Lapsiperheen arki täällä voi olla vaikka tällaista 🙂 Jos lapsiperheen kokemukset Fuengirolaan muutosta kiinnostavat, Gian blogin löydät täältä.

”Olepas siinä nyt kiltisti, niin täti ottaa vähän skumppaa.”

Samaan aikaan mies osallistui Sofia-opiston järjestämälle ruuanlaittokurssille, jonka teemana olivat kalat ja merenelävät. Meillä on siis toivonmukaan jatkossakin odotettavissa herkullisia äyriäisaterioita.

Kokkikurssin tuotoksia.

Tässä kohden fiilikset ovat korkealla. Mutta jottei totuus pääsisi unohtumaan, ensi viikolla on töiden takia pakko matkustaa hetkeksi Suomeen. Saapa nähdä, mitä tapahtuu tälle hyvälle fiilikselle. Se on ainakin varmaa: odotan tänne paluuta kuin kuuta nousevaa.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Torremolinos – rantakaupunki, joka yllätti

Tulipa jälleen kerran todistettua, ettei pitäisi antaa ennakkoluuloilleen valtaa. Todellisuus saattaa nimittäin usein yllättää.

Terveisiä sunnuntain päiväretkeltämme naapurikaupunkiimme Torrrrrremolinokseen. Jo pelkkä kaupungin nimi tuntui minusta lähinnä vitsiltä. Luulin meneväni kaupunkiin, joka on muinaisjäänne 70-luvun seuramatkoista ja kosteista possujuhlista. Tiedättehän sellaisista, joissa pikkupossu pyörii vartaassa ja turistien ahnaisiin kitoihin valutetaan viiniksi kutsuttua kuraa pitkänokkaisista lekkereistä.

Jos ihan totta puhun, Torremolinos kuului minulla aiemmin niihin kaupunkeihin, ettei ikinä sinne.

Hyppäsimme sunnuntaina paikallisjunaan ja vartin päästä pällistelimme Torremolinoksen keskustassa. Eikä kaupunki näyttänyt meistä yhtään hullummalta.

Torremolinos, vajaan 70 000 asukkaan vanha andalusialainen kaupunki, oli meistä itse asiassa oikein viehättävä. Runsas vehreys, kapeat kujat, vanhat rakennukset ja sunnuntain kunniaksi parhaimpiinsa pukeutuneet paikalliset saivat auringossa kylpevän kaupungin näyttämään sopivasti patinoituneelta. Runsaasta turismista huolimatta, Torremolinos henki voimakkaasti Andalusiaa.

Hyvin hoidettua rantabulevardia oli mukava tallustella auringon paisteessa ja ihan vain istuskella jäätelötötterö kourassa ohikulkevaa sunnuntaikansaa katselemassa. Palmut huojuivat, mainingit iskivät rantahietikolle ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Kesäidylli oli täydellinen, vaikka marraskuuta elettiinkin.

Torremolinos elää edelleenkin ilmiselvästi turismista, sillä ulkomaankielistä ihmisvirtaa soljui ohitsemme tasaiseen tahtiin. Jos jotain voi päätellä matkailijoiden ikärakenteesta, riehakkaimpien possujuhlien aika lienee ohi.

Torremolinos on minusta kaupunki, jonne kannattaa suunnata erityisesti ostoksille. Ydinkeskusta on tiivis ja rypäs monipuolisia kauppoja sijaitsee kävelykatujen varsilla, etenkin näistä sen kuuluisimman Calle San Miguelin varrella. Suunnista tänne, jos haluat repiä retonkia tai shoppailla laukkuja, kenkiä tai koruja.

Kun lähdet ostoskaduilta suunnistamaan alaspäin kohti rantaa, kuljet pitkin kapeita kujia, joista löytyy kymmenittäin (vai sadoittain?) matkamuistomyymälöitä. Kaikki turistikrääsä on toki edustettuna, mutta mukana on myös kaikenlaista kiinnostavaakin, kuten erilaisia käsitöitä ja mikä parasta, hyvin kohtuuhintaan. Minusta täältä löytyi kaikki se, mitä on myynnissä esimerkiksi Fuengirolan viikkomarkkinoilla ilman, että tarvitsee tungeskella ylettömässä väenpaljoudessa.

Jos kaipaat kivoja tuliaisia, katsasta esimerkiksi korkista tehtyjä tuotteita myyvä Nos Grupa -kauppa. Liike sijaitsee sen pääväylän varrella, missä portaikko johtaa mutkitellen rantabulevardille. Löydät täältä mm. kivoja laukkuja, vöitä, kukkaroita ja koruja.

Muutenkin kujien tavarapaljouden joukosta löytyy kaikenmoista edullista pikkutavaraa. Miten olisi vaikka hellehattu tai värikäs keramiikkamuki kolmella eurolla, sandaalit tai kangasreppu vitosella?

Kun taas suunnistat ostoskaduista hieman alemmas ns. El Bajandillon ranta-alueelle, kannattaa käydä tutustumassa kauniiseen Casa de los Navajas -rakennukseen. Tätä rakennusta et voi olla erottamatta alhaalta rantakadulta.

Sokeriruokokaupalla rikastunut Antonio Navajas rakennutti kauniin linnamaisen palatsitalon 1926 perheensä kodikseen. Rakennuksen torneista avautuu hieno näköala alas merelle. Sisäänpääsy rakennukseen oli iloksemme ilmainen.

Toinen käymisen arvoinen paikka on minusta paikallinen uurnalehto, cementerio. Näissä etelä-eurooppalaisten hautapaikoissa on minusta aina jotain kiehtovaa. Sadottain tarinoita eletystä elämästä. Uurnalehto sijaitsee myös El Bajandillon alueella lähellä merta.

Rantabulevardilla sijaitsee muuten kaupungin turisti-info, josta saimme oikein toimivan kaupunkikartan. Kannattaa poiketa.

Tällä kertaa käynti Torremolinoksessa oli pikainen, mutta jätti pienen nälän nähdä kaupunkia lisää. Tulemme varmasti vierailemaan tässä kaupungissa vielä useaan otteeseen.

Kotipysäkiltämme Fuengirolan Torreblancasta matka paikallisjunalla kesti vain noin varttitunnin ja maksoi hengeltä 1,80. Juna vie aivan pelipaikoille Torremolinoksen ydinkeskustaan.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Fuengirolan viikonloppu: tapaksia, viiniä ja kotitekoista gurmeeta

Aurinkoa, valoa ja lämpöä! Voi ihanuus kuinka hyvältä tuntuu istua marraskuussa parvekkeella ja nostaa naamaa kohti moltsua. Ensimmäisten koleiden ja sateisten päivien jälkeen Andalusian aurinko on pannut parastaan ja jälleen on tarennut päiväaikaan hipsutella kesähepenissä.

Rusketuksesta minun on turha haaveilla, sillä omistan englantilaisen ihotyypin, joka saavuttaa korkeintaan eri tasoisia punaisen sävyjä. Ihan sama mitä suojakertoimia lataan ihooni, lopputulos on aina sama: punainen. Mutta siitäkin huolimatta aurinko tekee NIIN hyvää.

Fuengirolassa alkoi viikonloppuna Ruta de la Tapa -tapahtuma. Reilut 70 kaupungin ravintolaa tarjoilee 2,5 euron hintaista settiä, johon kuuluu paikan oma erotiikkateemaan valmistettu tapas sekä viini tai olut.

Idea on, että asiakkaat keräävät kustakin ravintolasta leiman tapahtumapassiin (saa ravintoloista ja matkailutoimistosta) ja arvostelevat tapakset asteikolla 1-5. Palauttamalla passin matkailutoimistoon osallistuu erilaisten palkintojen arvontaan. Tapahtumaan osallistuvat ravintolat tunnistaa ikkunassa olevasta julisteesta ja punaisista sydämenmuotoisista ilmapalloista.

Jottei meidän elo nyt menisi ihan kotisohvalla nysväämiseksi, päätimme ryhdistäytyä ja viettää oikein ”bileperjantain”. Suunnistimme iltapäivästä lempikaupunginosaani Constitucion-aukion liepeille, jota kutsun Fuengirolan oikeaksi keskustaksi. Näiltä kulmilta löytyy mukava paikallinen meininki ja rypäs hyviä ravintoloita.

Tapaskierroksemme lähti käyntiin Mercado La Galeriasta, ruokaan ja juomaan keskittyneestä kauppahallista. Jo iltapäivästä jengiä oli mukavasti liikkeellä ja tässä kohden aina huomaa, ettei Espanjassa tarvita musiikkia nostattamaan desibelejä. Paikallisista lähtee huomattavan paljon enemmän ääntä kuin mihin olemme tottuneet.

Koko illan paras tapas-annos meistä löytyi Galerian Myó Sushi -nimisestä ravintolasta. Tócame el puntito (tarkoittanee kosketa minua tai jotain sinne päin) -nimisen annoksen itämaiset maut olivat kertakaikkisen loistavat.

Tänäkin vuonna ihmettelin viinien hyvää laatua. Joimme annosten kanssa niin valko-, puna- kuin roséviinejä, eikä yhtään heikkoa viiniä tullut eteen. Helposti voisi kuvitella, että tähän hintaan saa sitä huonointa ja halvinta laatua.

Melko hyvä turnauskestävyys meillä oli: seitsemän tapasta tuli kierroksen aikana maistettua. Seuraavana aamuna tuli mieleen, että ehkä jossain kohdassa olisi voinut valita alkoholittomankin juoman. Mutta kun ei tullut illalla mieleen… Pääasia kuitenkin, mukavaa oli. Lieventävänä asianhaarana: viinilasilliset olivat monessa paikkaa vajaampia kuin normaalisti.

Löysimme muuten kierroksellamme mielenkiintoisen kahvilan, nimeltään Costa del Sol. Kiinnitin huomiota siihen, että kahvila oli paikallista väkeä täynnä kuin nuijalla lyötynä. Hetken jonotettuamme saimme pöydän ja voin sanoa, että tässä kahvilassa sain parasta kahvia, mitä olen täältä mistään saanut. Panin merkille myös, että tämä on ilmeisesti SE paikka, mihin kannattaa suunnistaa, jos haluaa kunnon churroja suklaakastikkeella.

Huomioni kiinnittivät myös kahvilan kymmenet eläkeläiset, erityisesti mummoryhmät, jotka istuskelivat kahvilassa toistensa seurassa. On niin hienoa nähdä, että iäkkäilläkin ihmisillä on täällä ilmiselvästi vilkasta sosiaalista elämää ja samalla myös harmillista todeta, että meillä mummot istuvat yksin kotonaan perjantai-iltaisin.

Poikkea, jos näet Fuengirolan keskustassa tällaisen kahvilan.

Tästä viikonlopusta näytti nyt kehkeytyvän kovin ruokapainotteinen. Lauantaina suuntasimme Mercadonan jo tutuksi tulleelle kalatiskille. Ostoskoriin valikoitui pieniä simpukoita (oisko suomenkielinen nimi hietasimpukka?) ja jotain isokokoisia katkarapuja. Scamppeina vai langusteinako ne täällä tunnetaan, tietääkö kukaan?

Mies otti vallan keittiössä ja hetken hallinnoi siellä pannujen ja kattiloiden äärellä. Illan menu käsitti valkoviinissä keitettyjä simpukoita, valkosipulissa ja öljyssä tiristettyjä ravunpyrstöjä, villiparsarisottoa ja pullon omenaista cavaa. Perfecto, sanoisinpa.

Edelleenkin naurattaa tuon cavan kanssa. Lähikaupan tarjouksesta nappasin ostoskoriin epäilyttävän halvan cavapullollisen. Otimme pullon lähinnä testiin todetaksemme voiko oikeasti 2,60 euron hintaan saada mitään kelvollista juotavaa. Testin tulos oli selvä. Oikeasti voi. Itse asiassa kyseinen cava osoittautui melkoiseksi hinta-laatusuhdelöydöksi.

Päivät menevät täällä ihan sekaisin. Aamulla piti pinnistää mieltä muistaakseen mikä viikonpäivä tänään oikein. Ystävääni lainaten: ”ei sille voi mitään, että vähän tuntuu joka päivä siltä kuin olisi perjantai”.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja tekee ihmiselle hyvää

Ensimmäinen viikko Fuengirolassa Vain Elämää Espanjassa -kokeilua takana. Päivät ovat olleet meillä edelleenkin normaalin arjen opettelua. Ei mitään suuria highlighteja, vaan pikemminkin sellaisia pieniä ja päivittäisiä hyvää mieltä tuottavia asioita.

Suurin yksittäinen hyvän mielen synnyttäjä on ehdottomasti aamuiset lenkkimme meren rannalla. En todellakaan lukeudu aamuihmisiin, puhumattakaan siitä, että aamuvarhaisella suuntaisin ensimmäiseksi lenkille. Normaalisti vaadin aamuisin aikaa käynnistymiseen, enkä kykene heti aamusta oikein mihinkään.

Kun ensimmäisen kerran vedin auringonnousun aikaan trikoita ja lenkkareita jalkaan, tuntui lähinnä kummalta, että tein sen ihan omasta tahdostani. Eikä se tuntunut yhtään huonolta asialta. Päinvastoin, rantabulevardille oli kiire, jottei missaisi meren takaa nousevaa aurinkoa. Vain hetki niin taivaanranta on punertunut ja aurinko kivunnut asemiin. Päivä nousee täällä todella nopeasti.

Enpä muista koskaan nähneeni niin paljon iäkkäitä lenkkeilijöitä samalla kertaa ja ne herraparatkoon useat vielä juoksevat. Monesti vähän huvittaa, kun kuvittelee lähenevän juoksijan olevan nuori, mutta lähelle tullessa hän paljastuukin jo hyvissä vuosissa eläkeikää olevaksi. Olenkohan koskaan nähnyt myöskään näin paljon hyväkuntoisia eläkeläisiä?

Tarkemmin ajateltuna, mikäpä se on näissä keleissä ja maisemissa lenkkeillä läpi vuoden. Ei tarvitse köpötellä jäisillä kaduilla, eikä useasti hytistellä paksujen toppakerrosten alla. Tässä kohtaa auringolla on ilmeisemmin hyvä vaikutus. Ja kaiken lisäksi suurin osa vastaantulijoista hymyilee!

Tosin toppatakeille on meillekin ollut jo käyttöä. Päivälämpötila tipahti reilulla kymmenellä asteella ja mereltä puhaltava puuskittainen tuuli teki kelistä aika vilpoista. Vihmovaa sadettakin on saatu. Talvea sitä Costa del Solillakin eletään, vaikka auringon lämmittäessä tämä kyllä useimmiten pääsee unohtumaan.

Aamulenkin jälkeisistä aamukahveista on tullut meille jo jonkinlainen rutiini. Lähellämme on erinomainen Granier-ketjun kahvila, jonka kahvi on hyvää ja tiski täynnä tuoreita ja herkullisia leivonnaisia. Ehkä suunniteltu painonpudotukseni etenisi nopeammin, jos malttaisin jättää väliin monet kahvilan herkut kuten suklaapäällysteiset munkit. Mutta kuka voi vastustaa noita herkullisia tiskejä?

Kahvilaihanuuksien lisäksi nautintoa tuottaa myös kahviloiden hintataso. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että raaskisimme notkua kahviloissa niin paljon kuin täällä.

Jo aiemmilta Fuengirolan matkoilta bussikadulta tutuksi tullut kahvila Lorena Café lukeutuu myös yhdeksi suosikkipaikakseni. Kaikki pienet syötävät täällä ovat hyviä, mutta erikoisesti olen rakastunut paikan smootheihin ja vastapuristettuihin tuoremehuihin. Inkivääriä, omenaa, sitruunaa ja minttua sisältävä Detox Mediterraneo mehu on parasta, mitä mehumaailmassa tällä hetkellä tiedän.

Suuri hupi meille on edelleenkin kuljeskella suurten markettien ruokaosastoilla. Ajoimme yhtenä päivänä bussilla Fuengirolan suurimpaan ostoskeskukseen Miramareen tekemään muutamia hankintoja. Asunnossamme on kyllä liinavaatteet, mutta vain yksittäisiä lakanoita. Kaipasimme pussilakanoita ja suuntasimme Primarkin halpisrättikauppaan etsimään sopivan hintaista tarjontaa. Mukaan tarttui myös lämpimät aamutossut, sillä marmorilaattalattiat ovat kodissamme paljaalle jalalle kylmät. Ymmärrän hyvin miksi täällä on joka puolella niin paljon aamutossuja myynnissä.

Miramaressa on myös suuri Carrefourin marketti, jonne jäimme jumiin. Etenkin mies on haltioissaan valtaisasta ruokien ja raaka-aineiden tarjonnasta. Kauppakassiin näyttää nyt napsahtelevan alituiseen kaikenlaisia herkkuja, mutta sallittakoon se tässä vaiheessa. Tavallisen kotiruuan aika varmasti vielä tulee.

Kunnollisen suodatinkahvin löytäminen on osoittautunut haastavaksi. Paahto on aivan erilainen kuin se mihin olemme tottuneet ja kahvi jauhetaan täällä kummallisen puuterimaiseksi. Molemmat ostamamme testipakkaukset ovat osoittautuneet suomalaiseen kahvimakuun kitkeriksi. Jos joku tietää, mitä merkkiä kannattaa ostaa, mieluusti otetaan vinkkejä vastaan.

Aamulenkillä bongailee kauniita juttuja.

Iltaelämä hakee vielä muotoutumistaan. Minua huvittaa, että espanjaa osaamattomina tuijotamme paikallisia tv-ohjelmia hyvin intensiivisesti ja yritämme arvuutella, mistä niissä on kyse. Ikävä kyllä elokuvat ovat päälle dupattuja, joten niistäkään ei oikein saa kiinni.

Täällä sitä vaan Espanjassa vietetään kotisohvailtoja tuijottamassa telkusta paikallisia visailuohjelmia, joista ei ymmärrä tuon taivaallista. Kuin kaksi eläkeläistä konsanaan 🙂 .

Loppuviikosta päätettiin viettää baariperjantai. Marraskuun ensimmäisenä päivänä alkaa Fuengirolan Ruta de la Tapa -viikot, jotka täällä Fuengirolassa toteutetaan aina erotiikkatapas teemalla. Ideana on, että tapahtumaan osallistuvat kymmenet ravintolat valmistamat oman nimikkotapaksensa ja kilpailevat samalla parhaasta Ruta de la Tapa -tittelistä. Tapas ja juoma kustantaa joka paikassa saman 2,5 euroa. Viime vuotisesta kierroksesta voit lukea täältä.

Tällaista arkea tällä erää. Meidän mielestä aika mukavaa sellaista.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Uusi arki Fuengirolassa lähti käyntiin

Täällä ollaan vihdoinkin, Fuengirolan esikaupunkialueella Torreblancassa. Muutama päivä takana espanjalaista arkea, ihmettelyä, päämäärätöntä kuljeskelua ja uuden kotimme lähiympäristöön tutustumista.

Vaikka pääosin aurinko on pysytellyt pilvirintaman takana, niin vietävän hyvältä on tuntunut vaihtaa Suomen lokakuinen hyytävyys kesäiseen lämpöön. On saanut jälleen pukea ylleen kesähamosen, istua terasseilla, omalla partsilla ja syödä ulkona. Olen myös nauttinut suunnattomasti meren läheisyydestä ja siitä, että kolmessa minuutissa asunnostamme olemme rantabulevardilla.

Suomalainen ja espanjalainen käsitys lämpimästä säästä näyttää olevan erilainen. Ensimmäisenä iltana menimme kotimme viereiseen italialaiseen ravintolaan pizzoille ja ainoina asiakkaina istuimme ulos terassille. Tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme hytisten ja ihmetteli, että miten me siellä ulkona tarkenemme istua. Jos tarkenee iltamyöhällä istua ulkosalla t-paidassa, ei voi olla kylmä.

Ensimmäisten päivien agendalla on ollut lähinnä kotimme lähiympäristöön tutustuminen ja kaikenlaisten käytännön asioiden hoitaminen. Missä on lähin ja paras ruokakauppa? Mistä hankkia kalat/merenelävät/lihat/vihannekset/leivät/viini? Minkälaisia ravintoloita ja kahviloita löytyy talomme ympäristöstä? Mistä ylipäätään saa mitäkin?

Ensimmäisten hankintojen listalla on ollut perustaa keittiön peruselintarvikkeisto mausteineen ja tehdä täydennyksiä kotimme astiastoon. Ilman skumppalaseja ei tule toimeen 🙂

Etukäteen vähän jänskätti millainen loppuvuoden kotimme tulisi olemaan. Pieni riski on siinä, kun asunnon vuokraa kuvien perusteella näkemättä sitä livenä. Pääosin asuntomme on juuri niin hyvä kuin kuvista pystyi päättelemään. Kalustus on uutta ja nykyaikaista, tekstiilit raikkaita, huoneisto on kivan tilava ja valoisa ja kylppärit asiallisia. Luksusta on se, että meillä on miehen kanssa oikein omat kylppärit. Kerrankin saan levitellä purkit ja purnukat mieleni mukaan.

Arvostan myös sitä, että taloyhtiö on hyvässä kunnossa ja kaikki on siistiä ja selvästi hyvässä hoidossa. Pihalla on koko vuoden avoinna oleva uima-allas, padel-kenttä ja katoksessa pingispöytä. Sitä emme ole vielä keksineet, onko pelivälineitä jossain saatavilla. Kämppämme on mukavasti rauhalliselle sisäpihalle päin ja yöt on tullut nukuttua hyvin.

Suurempi ärsytystä herättävä asia oli, ettei asunnossa lupauksista huolimatta olekaan astianpesukonetta. Harmittaa, sillä astianpesukone oli meille yksi valintakriteereistä. Tuntuu vähän oudolta, että kiinteistövälittäjä sanoi epähuomiossaan luulleensa asunnossa olevan astianpesukoneen, koska varustetaso on muuten niin korkea. Hmmm, mitenhän tuohon pitäisi suhtautua tai voimmeko ylipäänsä vaatia tästä mitään korvausta?

Toisen kylppärimme viemäri haiskahtaa, parveke oli odotettua pienempi, ilmanvaihdossa olisi toivomisen varaa, ääniseristys on espanjalaiseen tapaan olematon ja kahvinkeitin on armottoman hidas, mutta nämä asiat nyt ovat lähinnä sellaisia pieniä juttuja, joiden kanssa pystyy elämään. Siihen kai aina ulkomailla joutuu tottumaan, ettei kaikki toimi aina niin kuin kotona Suomessa.

Aamupäivän käynti hyvin varustettuun Mercadonan ruokakauppaan sai ruuanlaitosta huolehtivan mieheni hykertelemään mielihyvästä. Ruoka täällä tosiaankin maksaa PALJON vähemmän kuin Suomessa. Viinistä nyt ei tarvitse varmaan edes mainita. Kalatiski suorastaan hiljensi ruokaorientoituneen ja tänä iltana keitellään valkoviinissä tuoreita sinisimpukoita. Mielihyvää itselleni tuotti myös automaatti, jolla pystyy itse puristamaan appelsiinimehunsa tuoreista appelsiineista. Luksusta, sanonpa vaan.

Bongasin juna-aseman viereltä kukkamyyntipisteen ja kukkafriikkinä kasvien hinnat saivat suupielet entisestään ylöspäin. Ison kukkakimpun saa muutamalla eurolla ja sellainen jättipuska lähtee kympillä. Tuoreita kukkia kotonamme tulee jatkossa varmasti olemaan useasti. Vähän jo mietin, että pitäisikö parvekkeelle laittaa kesäkukkia ja istuttaa yrttejä. Täällä ne menestyvät ulkona vuoden läpeensä.

Luulenpa, että myös kahviloissa tulee istuskeltua Suomea enemmän. Lempikahvini cafe cortado kustantaa vain reilun euron, joten uskon, että mieluusti istahtaa kupilliselle useammankin kerran päivässä. Jos sitten ei hinnalla pilattu ole viinilasillinenkaan.

Tässä pikku hiljaa rakentelemme arkeamme tänne Andalusian auringon alle. Nyt on hyvät ensi-ihastumisen fiilikset ja menossa sisäinen bilevaihe, mutta siihen pitää varautua, että ehkä jossain kohdin arki täälläkin voi maistua puulta. Uutuus menettää usein hohdokkuutensa, kun asioista tulee arkisia. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettemme ole lomalla. Omat arkirutiinit pitää täälläkin muodostaa ja rytmittää elämää, kuten kotonammekin Suomessa. Se millä lisääntynyt vapaa-aika täytetään, jää nähtäväksi.

Aurinko kimaltelee houkuttelevasti alapuolella olevalle uima-altaalle. Taidan tästä nyt lähteä testaamaan, onko vesi sen verran lämmintä, että siinä tarkenisi pulahtaa. Huomiseksi on luvassa viileämpää.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Matkavalmisteluja

… tai pikemminkin niiden laiminlyöntiä.

Muutto Fuengirolaan lähestyy. Aika on kulunut nopeammin kuin mukaan on ehtinyt. Kesällä ajattelin, että matka on jossain hamassa tulevaisuudessa, kunnes jossain kohtaa havahduin, että apua, mehän lähdetään ihan kohta.

Töitten kanssa iski se viime hetken paniikki, kuten aina. Teen pääosin projektiluonteista työtä ja vaikka kuinka olen yrittänyt parhaan kykyni mukaan selvitä kaikesta, päivät vaan tuppaavat loppumaan kesken. Olen vakavasti epäillyt, että joku varastelee päiviäni, sillä esimerkiksi eilen elin keskiviikkoa vaikka oikeasti oli torstai. Joku oli selvästi napannut salakavalasti yhden päivän viikostani.

Koska viime viikkoina ei ole ollut muuta elämää kuin työelämä, tulevaa matkaa en ole ehtinyt paljoa miettimään. Olisihan se mukavaa, jos voisi etukäteen fiilistellä ja suunnitella tulevaa, mutta olosuhteiden pakosta kaikki energia on pitänyt nyt kohdistaa töiden valmiiksi saamiseen.

Viime viikolla tajusin, että hyvänen aika, meidänhän piti maksaa Espanjan asunnosta ennakkoon takuuvuokra. Meinasi unohtua, mutta onneksi sopimuksemme oli vielä voimassa.

Jossain vaiheessa hypähti sydänkin kurkkuun, kun tulin ajatelleeksi, että onkohan passini miten pitkään voimassa. Sain huokaista helpotuksesta, sillä tällä passilla reissataan vielä ensi vuoden loppuun.

En oikein tiedä, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon, kun kotoa lähtee pitkäksi aikaa pois. Vakuutukset, postinkanto, e-laskut, auton talvisäilytys, puhelinliittymien tarkistukset, lehtitilausten peruutukset, lääkereseptien uusimiset… pitääkö muistaa vielä jotain muuta?

Kodin turvallisuus on tietty yksi mieltä askarruttava asia, kun pitkään ollaan poissa. Ei ole talon hyvä olla tyhjillään. Pöydällä on tarjous kodin hälytysjärjestelmästä, mutta ratkaisu näyttääkin nyt löytyvän meille muuttavasta omasta ”talonmiehestä”.

Pakkaaminen aiheuttaa myös päänvaivaa. Espanjan talvikauteen kuuluu säätilaa laidasta laitaan, joten laukkuun saa pakata hellevaatteista toppatakkiin. Tosin käytössä on pesukone ja halpaa hätävararättiä saa Fugesta, joten laajaa garderoobia ei tarvitse mukanaan kuljettaa.

Tällä hetkellä olo on yhtä psykedeelinen kuin oheisissa Amos Rex -museosta otetuissa kuvissa. Kaikki pyörii kaoottisena vyyhtenä mielessä. Heräilen öisin muistaen milloin minkäkin hoidettavan asian, jonka taas päivän valossa autuaasti unohdan. Yritän parhaan kykyni mukaan tässä kohtaa vain selvitä viime metrit kunnialla ja pitää päätä veden pinnalla.

Kun pääsemme Espanjaan, nukun varmaan ensimmäiset päivät. Mutta sitten alkakoon seikkailu ja uusi elämänvaihe.

Yksi asia on kuitenkin selvää. Icebugit saavat jäädä kotiin.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

”Hyvä luoja, minä juon tähtiä!”

Tilaisuuden tarjosi Viking Line

Olin niin samaa mieltä Dom Pérignonin kanssa tällä viikolla, tähtiä oli lasissani. Olin onnellinen päästessäni ensimmäisten joukossa maistelemaan vain Viking Linelle tehtyä harvinaista erää Piper Heidsieckin Essentiel-samppanjaa, jonka suomalainen samppanja-asiantuntija Essi Avellan suunnitteli yhdessä samppanjatiimin kanssa.

On ennenkuulumatonta, että yli 200-vuotias samppanjatalo antaa retail-asiakkaalleen luvan kehittää oman tuotteen heidän vähittäismyyntiinsä. Viking Line onnistui tässä ensimmäisenä maailmassa. Heillä on on nyt oma uniikki tähti, Essentiel by Essi for Viking Line -samppanja, jota ei saa mistään muualta kuin Vikingin Helsingin ja Turun reittien laivoilta. Tätä samppanjaa on tuotettu ainoastaan tämä yksi 40000 pullon erä.

Essi ja tiiminsä aloittivat hankkeen noin vuosi sitten. Essentiel by Essi for Viking Line -samppanja pohjautuu Essin toiveesta huippuvuoden 2012 cuveeseen. Jotta lopullinen sekoitus löytyi, tarvittiin lukematon määrä testausta, Essin ammattitaitoa ja tiivistä yhteistyötä Régis Camus’n, Piper-Heidsieckin voitokkaan kellarimestarin kanssa.

Essin toiveesta samppanjan sokeripitoisuus nostettiin maksimiin, mitä extra brut samppanjassa on sallittua käyttää. Älkää käsittäkö väärin, kuivasta brutista edelleen on kyse, mutta hieman korkeampi sokerimäärä vain tuo juomaan monelle paremmin maistuvaa suunmyötäistä pyöreyttä. Juoma myös ikääntyy elegantimmin sokerin kautta.

Voin vannoa, että vaikka juoma olikin vielä varsin nuorta (viimeisestä pullotuksesta oli kulunut vain puolisen vuotta), se oli lapsukaisen iästä huolimatta jo nyt tajuttoman hyvää. Päätin, että tätä ihanuutta on hankittava ainakin kaksi pulloa, joista toinen pannaan ainakin pariksi vuodeksi tekeytymään.

Essi on saanut vangittua pulloon samaan aikaan hedelmäistä raikkautta ja täyteläistä paahteisuutta. Kokonaisuus on tasapainoinen, väri kauniin oljenkeltainen, tuoksu pähkinäinen ja maku, hmmm…. tähtinen. Loistosamppis!

Mainittakoon niille, joille nimi Essi Avellan ei sano mitään, että kyse on ensimmäisestä arvostetuimman kansainvälisen Master of Wine -tutkinnon suorittaneesta suomalaisesta. Samppanja on vienyt Essin sydämen myöhemmin ja hän on mm. useiden merkittävimpien kansainvälisten viinilehtien samppanjapaneelien jäsen. Essi on kirjoittanut samppanjasta myös kirjan ”Matka Champagneen”, joka toimi itselleni erinomaisena matkaoppaana helmikuisella matkallamme Champagnen maakuntaan. Matkasta voit lukea täältä.

Essi ja Essentiel, tähtiainesta molemmat.

Mennäänpä vielä takaisin Viking Linen samppanjan lanseeraustilaisuuteen. Nuoret lahjakkaat, Vuoden Kokki Kalle Tanner ja Vuoden Tarjoilija Noora Sipilä, ovat suunnitelleet Essentiel by Essi -samppanjalle oman neljän ruokalajin menun. 56 euron hintainen menu on saatavana punaisilla laivoilla 20.10.-18.11.2018 välisenä aikana.

Pääsinpä maistelemaan myös tämän ihanuuden. Jos haluat nostaa risteilysi juhlavampiin sfääreihin, tällä menulla ja Essin samppiksella onnistuu tartuttamaan tähtipölyä. Kala- ja mereneläväpainotteinen menu on silkkaa nannaa samppanjaihanuuden täydentäessä vivahteikasta makumaailmaa. Loistokombo, joka maistui. Menun annokset muodostivat vahvan parituksen samppanjan kanssa.

Vuoden Kokki + Vuoden Tarjoilija = Tähtiluokan samppanjamenu

Minulla ei ollut ennen tätä keikkaa mitään tarkoitusta lähteä Viking Linen risteilylle, mutta heti kun sieltä Espanjasta tulemme keväällä takaisin, täytynee matkustaa tämän jalojuoman perässä. Ettekä sitten osta kaikkea Essi-nektaria sitä ennen!

Essentiel by Essi for Viking Line tulee myyntiin 20.10. Viking-klubikortilla myyntihinta 31,90 ja muille 39,80 euroa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista