Kevät on ja levottomuus kasvaa

”Hei levoton tyttö. Sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot.” (Anssi Kelan biisistä Levoton Tyttö)

Ystäväni, joka oli töissä mielisairaalassa, kertoi, että kevät oli heillä ruuhkaista aikaa. Osastot täyttyivät potilaista, joilla mielenterveydelliset ongelmat vain pahenivat valon lisääntyessä. Tieto oli yllättävä, sillä olen aina kuvitellut, että loppusyksyn pimeys se vasta ruokkii masennusta ja synkistää mieltä entisestään.

Valon vähyys aiheuttaa minussa väsymystä, saamattomuutta ja tylsistymistä. Marraskuisessa kaamoksessa muutun sisätiloihin linnoittautuneeksi zombiksi, jonka ainut mielenkiinto on surffata netissä etsimässä halpoja matkoja. En kaipaa ulos kylmään ja olenkin naureskellut, että voisin hyvin nukkua talviunta, jos vaan joku työntää täkin alle punaviiniä ja suklaata säännöllisesti.

Mutta sitten saapuu se kauan odotettu ja kaihottu kevät. Yhtäkkiä huomaan röyhkeän kevätauringon tunkevan sisätiloihin ja herättävän minut talvipesästä henkiin. Saan ikään kuin uuden vaihteen päälle ja päässä alkaa surista. Syntyy sen tuhat touhukasta suunnitelmaa tulevan kesän varalle.

Sama juttu joka kevät. Valo tuo mukanaan levottomuuden. Tyyneys ja levollisuus ovat kaukana, kun buustausvaiheessa mieli seikkailee globaalisti ristiin rastiin. Keskittyminen on vaikeaa, tavarat pysyvät järjestyksessä entistä huonommin ja kotikenttä jalkojen alla alkaa poltella. Jonnekin olisi niin kiva lähteä. Jos edes viikonlopuksi Tallinnaan?

Matkageenin valtaama on kuin riivattu maaninen kevätaikaan. Netti käy kuumana ja matkahaaveet kuljettavat Jäämereltä Gibralttarille. Omalle must to do -listalle ei tule mainintaa ikkunoiden pesusta, puutarhatöistä, kevättekstiilien vaihdosta tai kaappien siivouksesta. Sen sijaan lista täyttyy kaikista niistä kiinnostavista paikoista, joihin pitäisi tänä kesänä mennä tai kaikista niistä mukavista asioista, joita haluaisin tänä kesänä tehdä.

Oletteko koskaan huomanneet, miten vähän viikonloppuja kesäkuukausiin oikeastaan mahtuu? Kun rupeaa tekemään suunnitelmia kesämenoilleen huomaakin, että vappu on ihan huulilla, juhannus käsillä tuota pikaa ja heinäkuulle kun muutaman jutun laittaa, sekin kohta taputeltu. Sitten alkaakin syksyä jo pukkaamaan. Suomen kesä on niin lyhyt, että väkisinkin alkaa ahdistamaan.

Mutta joka tapauksessa, parasta on, että tässä kohtaa vuotta koko kesän ihanuus on edessäpäin. Tervetuloa vaan aina yhtä levoton, mutta iloinen kevät. Ja tervetuloa toivottavasti lämmin kesä. Tervetuloa kotimaiset kaupunkiseikkailut. Tervetuloa valoisat mökkiyöt ja kalareissut. Minä nauran auringolle ja rupean elämään!

PS: Tervetuloa myös kesäviinit. Tallinnasta on parhaillaan matkalla kiinnostava lähetys, joka sisältää helmeileviä kuohuvia ja raikkaita viinejä. Tästä lähiaikoina lisää.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Singaporen huikeat valoelämykset

There is Magic in the air.

Olen ilmiselvästi valon lapsi. Tarvitsen ympärilleni paljon valoa ja kuulun niihin ihmisiin, jotka mieluusti sytyttävät kotona ollessaan kaikki valot päälle. Tiedän. Energiataloudellisesti pimeetä puuhaa, mutta etenkin pimeänä vuodenaikana saan valosta energiaa. Miehen kanssa meillä käydään välillä valovuoropuhelua kuin Päivänsäde ja Menninkäinen: minä sytyttelen valoja ja mies sammuttelee niitä.

Matkoilla olen ihan sykähdyksissä kaikenlaisista valoilmiöistä, niin luonnon kuin ihmisen aikaansaamista. Rakastan auringonlaskuja, revontulia, tähtitaivasta, kuutamoita, ilotulituksia, kaupunkien valoja, kirkkaita neonvaloja ja tunnelmavaloja.

Luonnossa jään usein tarkkailemaan valon leikkiä metsässä. Katsokaapa joskus kuinka hienosti valo siivilöityy puiden lehtien lomasta ja miten valon ja varjon leikki voimakkaine kontrasteineen tekee ympäristöstä jännittävän ja muuntuvan.

Toinen suosikkini ovat vanhat kaupungit ja kylät kapeine kujineen. Vanhat kiviset seinät ovat hyvä esimerkki siitä, millaista vehkeilyä ja kuurupiiloa valo harrastaa. Ja samalla se myös johdattaa kulkijaa. Tiedättekö sen tunteen, kun edessä loistaa valoa ja sitä on lähes pakko lähteä seuraamaan?

Hiljattaisella Singaporen matkalla kohtasin sokeeraavia ihmisen aikaansaamia valoinstallaatioita. Miljoonakaupunki iltavalaistuksessa on muutenkin hieno, mutta kun valomerta hämmennetään vielä lisää musiikin tahtiin liikkuvalla valolla, niin wau.

Singaporen maamerkiksi on noussut valtaisa hotellirakennus Marina Bay Sands, joka näyttää jättilaivalta, joka purjehtii arvokkaasti Singaporejoen vartta. Satuimme ensimmäisenä iltana kulkemaan tuota joen pohjukkaa kaupunkia ihmettelemässä ja yhtäkkiä hotellilaiva alkoi elämään.

Rakennuksen katon reunus, sivustat ja alatasanteet valaistuivat vuoroin rubiininpunaisiksi, sähkönsinisiksi ja kameleontinvihreiksi, aivan kuin tämä valtaisa rakennus olisi alkanut hengittämään. Ja sitten repesi. Mahtipontinen musiikki kajahti ympärillä. Marina Bay Sansin valoshow alkoi. Kymmenet valonheittimet värjäsivät miljöön voimakkailla väreillä ja laittoivat maailman sykkimään. Tehosi ainakin minuun.

Tämä valoilottelu oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Se täydellinen valoshowelämys syntyi muutamaa päivää myöhemmin.

Kerroin aiemmin, että päätimme jättää Gardens by the Bayn jättiläismäiset superpuut puutarhojen jälkeen toiseen päivään. Kysehän on teräsrakenteisista 25-50 metriä korkeista rakennelmista, jotka ovat kaikessa överiydessään melkoisen huikeat. Superpuiden runkoja peittävät substrooppiset kasvit, kuten orkideat ja saniaiset, joten hetkeksi suorastaan unohtaa, että nämä ihmepuut eivät kasva korkeutta.

Suurimman puurykelmän ympäri kulkee yläilmoissa Skyway, jonka 128 metriä pitkää polkua pitkin pääsee kiertämään puita. Korkeimman puun huipulla on ”maja” eli ravintola, johon hissi kuljettaa halukkaat näköaloja fiilistelemään.

Sateenvarjomaiset puut ovat muutaman puun ryhmissä ja kukin ryhmä on eri värinen. Iltaisin puut valaistaan ja kahdesti illan aikana ne heräävät eloon. It’s a show time!

Tätä spektaakkelia ei kannata jättää näkemästä, jos vaan noilla huudeilla liikut. Olen aiemmin kertonut, että aina kun näen jotain oikein sykähdyttävää, minua rupeaa itkettämään. Niin kävi nytkin. Ihan pienet huomaamattomat itkut tirautin siellä puiden juurella pimeässä illassa. Olin niin liekeissä, ettei kyyneleitä voinut pidätellä.

Garden Rhapsody valo- ja äänishow täyttää superpuut kahdesti illan aikana. Teema vaihtuu ajankohdan mukaan ja meidän käyntihetkellä teemana oli A World of Fantasy. On vaikeaa kuvailla, sitä mitä näin, mutta jos pystytte vähänkään kuvittelemaan tunnetta, että olette pieni lapsi keskellä oikeaa satua, voi saada edes vähän kiinni tästä taianomaisesta hetkestä. Kuin Liisa Ihmemaassa, jonka eteen tupsahtaa kaikenlaista eriskummallista ihmeteltävää.

Tämä show oli samaan aikaa musikaalia, taidetta, välkettä ja valoa. Taustalla vaihtuivat osittain tutut elokuvasävelet ja valojen ryöpytys sai minut lähes pyörryksiin. Kaiken kruunasi taivaalla möllöttävä täysikuu. Ilmassa oli selvästi taikaa.

Tämä oli hetken sukellus fantasiamaailmaan. Kaiken lisäksi vielä täysin ilmainen sellainen. Singaporen matkaaja, älä missaa tätä kokemusta.

https://www.gardensbythebay.com.sg/en/whats-on/calendar-of-events/garden-rhapsody-light-show.html

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Neljä vai viisi tähteä? Vertailussa kaksi Singaporen hotellia

Ikävuosien lisääntyessä hotelleilla on alkanut lomareissuilla olla yhä suurempi merkitys ja yhä useammin tulee valikoitua sellaisia majapaikkoja, jotka nostavat himpun verran arkea ylemmäs. Se tunne on nautinnollinen, kun astuu katuvilinästä tyylikkään hotellin aulaan. Kuin tulisi omaan salattuun maailmaan, jossa on sallittua keskittyä hetken aikaa vain omaan hedonistiseen hymistelyyn.

Rahalla saa ja hevosella pääsee tässäkin kohdin. Hyvät hotellit maksavat pääosin paljon ja etenkin sellaisessa kalliin puoleisessa kaupungissa kuin Singapore joutuu penninvenyttäjä miettimään tarkoin, mistä kannattaa maksaa.

Viiden tähden luksuspuitteissa olisi mennyt mukavasti koko pariviikkoinen, mutta taloudellisista syistä teimme tässä kohtaa kompromissin. Jaoimme kahden viikon lomamme kahteen eri hotelliin. Ensin viikko neljän tähden perushyvässä The Quincy hotellissa ja toinen viikko astetta paremmassa, joskin paljon kalliimmassa, Parkroyal on Pickering hotellissa.

The Quincy Hotel – vastinetta enemmän kuin odotettiin

Lähellä pääostoskatu Orchard Roadia sijaitseva The Quincy Hotel by Far East Hospitality päätyi ensimmäiseksi majapaikaksemme hyvien hinta laatusuhdekehujen ansiosta. 170 euron vuorokausihintaan saikin kaikenlaista ekstraa, joten ei ihme, että hotelli näytti olevan erityisesti liikematkalaisten suosiossa.

Huoneemme oli sellaista hyväplus-tasoa (meillä oli hotellin halvin perushuone), sisustukseltaan ehkä hieman tylsähkö, mutta kaikki tarpeellinen löytyi. Huone oli mukavan rauhallinen, samoin kuin koko hotelli, joten hyvät yöunet sai nukuttua.

Aulatilat olivat kivasti sisustettu, vaikkakin pienehköt. Kaikki ruokailut tapahtuivat hotellin ainokaisessa ravintolassa, joka sai jatketta viihtyisästä vesialtaiden ympäröimästä ulkoterassista. Hotellista löytyi uima-allas, kuntosali ja sauna. Mukavaa oli se, että uima-allas oli käytettävissä 24/7, joten altaaseen saattoi pulahtaa niin aamu- kuin yöuinnille. Allasalueen jääkaapin juomat olivat vapaasti käytettävissä.

Meille oli yllätys, että The Quincy osoittautui jonkinlaiseksi semi-inclusive hotelliksi. Kaikkien huoneiden hintaan, luokasta riippumatta, sisältyi ihan hyvä buffet-aamiainen, iltapäivätee/kahvi kakkuineen, iltaisin parin tunnin ajan alkoholijuomat (olut, viini, drinkit) ja kevyehkö illallinen.

Luulimme, että illan ruokatarjonta olisi jotain kevyttä snacksitasoa, mutta ylläri olikin, että iltaruoka oli ihan kunnon ateria alkuruokineen, useine lämminruokavaihtoehtoineen ja jälkiruokineen. Lisäksi ravintolassa oli koko päivän ajan saatavana virvokkeita ja mm. pehmiskone asiakkaiden käytössä.

Huonehintaan kuului myös minibaari, josta löytyi alkoholittomien juomien lisäksi olutta. Huonehintaan sisältyvä pesulapalvelu oli myös loistojuttu. Joka päivä oli mahdollista pesettää kaksi vaatekappaletta ilman lisämaksua.

Tässä hotellissa rahalle sai todella paljon vastinetta. Erityisesti, kun oppi äkkiä huomaamaan kuinka kallista kaikenlainen alkoholi oli paikallisissa ravintoloissa. Yhdestä oluesta tai viinilasillisesta sai helposti pulittaa euroissa yli kympin verran, joten vähän itseämmekin huvitti kuinka kiltisti olimme paikalla aina drinkkituntien aikaan.

Mainittakoon myös, että hotellin ruoka oli tosi hyvää, pisteitä myös siitä. Hyvä vai huono, mutta useimpana iltana iltaruokailu tuli hoidettua hotellilla. Samalla myös säästettyä pitkä penni.

Quincyn sijainti ei ollut paras mahdollinen. Hotellin ympäristössä oli lähinnä vain toisia hotelleja ja paikallisasutusta, joten lähin kiinnostuksen kohde oli vilkas Orchard Road vajaan kilometrin päässä samoin kuin lähin metropysäkki.

Huonesiivouksessa olisi ollut myös vähän toivomisen varaa. Samat roskat lattialla ja pölyt pöydällä viipyivät päivä toisensa jälkeen.

Quincyä voi pitää hyvänä perushotellina, jossa saa paljon lisäarvoa huoneen hintaan. Itse hotelli ei aiheuttanut mitään erityistä fiilistä tunnelmallaan tai tyylillään, muttei myöskään suuremmin negatiivista sanottavaa. Ilmapiiriltään helppo ja kodikas, kelpo perushyvä boutiquehotelli.

Parkroyal on Pickering ansaitsee tähtensä

Toisen lomaviikkomme olimme päättäneet viettää astetta hulppeammissa puitteissa. Etsiessäni meille sopivaa hotellia jälkimmäiselle viikolle, en vaan saanut silmiäni irti tästä hotellikaunokaisesta.

Joskus se mopo pääsee vähän karkaamaan käsistä. Kun huomasin, että Parkroyal on Pickering hotellilla on oma klubikerros, jossa tarjoillaan samppanja-aamiaista, olin aivan myyty. Huolimatta siitä, että yli 300 euron vuorokausihinnassa mennään meidän kohdalla jo kipurajoilla. Mutta kerrankos sitä. En koskaan elämäni aikana ole saanut aloittaa viikon jokaista päivää oikealla samppanjalla (mies sanoi kyllä, että tämä tulisi kotona huomattavasti edullisemmaksi).

Kun astuu viiden tähden hotelli-ihanuuteen, tässä kohtaa ehkä eniten tuntee eron. Avarassa aulassa solisee vesi, jota säestää pehmeä lounge-musiikki. Matkalaukut saattoi unohtaa henkilökunnan hoteisiin ja joku kiikuttaa käteesi tervetuliaisjuomaa. En muista mitään hymyilevän respaneitokaisen puheesta. Otin vain avaimen ja liitelimme huoneeseemme, sinne ihan ylempiin kerroksiin, missä Orchid-clubin huoneet sijaitsivat.

Kun avasin huoneen oven, tiesin rakastavani tätä hotellia. Vaaleilla puupinnoilla sisustettu huone oli raikas. Kattoon saakka ylettyvistä ikkunoista näkyi samalla kertaa citynäkymä ja vihreä puutarha. Huojuvat palmut loivat eteemme kuin maalauksen, jota ikkunaa vastapäätä oleva suuri peili toisti. Tilava kylpyhuone oli yhteydessä huoneeseen ja erotettavissa liukuovella. Värimaailma oli hillittyä, juuri sellaista kuin tässä hotellissa kuuluikin olla. Orchid Deluxe King -huoneen 30 m2:n koko oli oikein passeli.

Parkroyal on Pickering -hotellin uima-allasalue tuotti hienoisen pettymyksen. Totta puhuakseni se näytti kuvissa hienommalta ja ilmeni myös, ettei altaalle juurikaan paista aurinko. Loppuviikosta, kun hotelli oli ilmeisemmin melko täynnä, allas-alue jäi myös selvästi liian pieneksi. Vapaita tuoleja ei riittänyt kaikille halukkaille. Viikonloppuna liikemiehet vaihtuivat lomalaisiin, joiden joukossa oli myös paljon lapsiperheitä. Tässä kohtaa voisi sanoa, että allasalueen meininki meni rauhaa rakastavan tätituristin vinkkelistä heikompaan suuntaan. Ei minulla mitään lapsia vastaan ole, mutta sittenkin adults only hotelleissa on ideaa…

Suosittelen tässä hotellissa Orchid Club Loungeen oikeuttavaa huonetta. Vaikka se kustantaakin vähän enemmän, meidän kokemus oli, että huoneen hintaan sisältyvät lisäpalvelut maksavat äkkiä itsensä takaisin. Joka kerta, kun tilasin vielä yhden Cosmopolitanin, mietin taloudellisena ihmisenä, että täytyy ottaa koko rahan edestä 🙂 .

Orchid Club huoneet oikeuttavat siis sisäänpääsyyn ylimmän kerroksen loungeen, jossa tarjoillaan oma rauhallinen aamiainen (joko mainitsin, että samppanja-aamiainen) sekä iltapäivällä kahvia ja teetä erilaisten pikkusuolaisten ja kakkujen kera. Tarjoilu oli huippuhyvää ja näköalat alas kaupunkiin mitä parhaimmat. Aamiainen oli hyvä, muttei mitenkään erityinen (paitsi tietysti se samppis).

Huonehintaan sisältyy myös iltaisin loungessa tarjoiltavat alkoholijuomat sekä kevyt illallinen. Jälleen kerran tarjoamisten taso yllätti. Olisimme halutessamme voineet elää päivän täysin hotellin ruokatarjonnalla, sillä esimerkiksi illan buffet-pöytä oli ainakin meille täysin riittävä illalliseksi.

Hyvää huomenta.Hyvää alkuiltaa.Ja hyvää yötä.

Klubikerroksen huonehintaan sisältyi myös kahden vaatekappaleen pesettäminen vuorokaudessa. Ilman näitä hotellien pesulapalveluja olisimme olleet pulassa, sillä olimme pakanneet mukaan ihan liian vähän vaatteita. Kuumuudesta johtuen paitaa joutui vaihtamaan useamman kerran päivässä.

Myös minibaarin alkoholittomat juomat kuuluivat huonehintaan. Lisäetuna oli myös aikaisempi sisäänkirjautuminen ja mahdollisuus pitää huonetta lähtöpäivänä klo 14 asti.

Parkroyal on Pickering on vihreä ekohotelli, jossa ympäristöarvoilla on merkitystä. Osa hotellin energiasta tuotetaan katolla olevilla aurinkopaneeleilla. Erilaiseen kierrätykseen on kiinnitetty huomiota ja energiankulutusta pyritty vähentämään mm. rakenneratkaisuilla. Huoneisin esimerkiksi kuljetaan kasvien reunustamia ulkokäytäviä pitkin. Muutenkin hotellin vihreä ilme tuo mieleen keitaan keskellä suurkaupunkia. Löytyypä hotellilta jopa oma 300 metrin mittainen luontopolkukin.

Parkroyal on Pickeringin sijainti Chinatownin reunamalla on paras mahdollinen. Metropysäkki on aivan vieressä, tosin päänähtävyydet kuten Marina Bay ovat itse asiassa vain lyhyehkön kävelymatkan päässä.

Lienee turhaan sanoa, että pidimme. Ja nautimme. Muustakin kuin siitä Moëtista aamuisin.

Muuten, kun varaat Singaporen hotelleja, huomioi, että suurin osa varaussivustojen hinnoista on ilman palvelumaksuja ja veroja. Kun nämä lisätään annettuun hintaan, kokonaissumma kasvaa vielä 17 %:lla.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Kukkafriikin, puutarhamaanikon ja kukkahattutädin Singapore

Jos etelän matkoilla kukkivat jakarandat ja boukanviliat saavat pääsi kääntymään, Singaporessa kukkafriikkiä uhkaa niskojen nyrjähdys.

Singapore jäi mieleen kukkien ja puutarhojen kaupunkina. Jo pelkästään taksimatkasta lentokentältä keskustaan muistan yhtämittaiset kukkivat pensasrivistöt ja katukuvasta muutenkin jokaiseen vapaaseen maatilkkuun tehdyt viheralueet. Puut, pensaat ja kukat loivat hauskan kontrastin ympärillä nouseville pilvenpiirtäjille.

Singaporessa kannattaa käydä katsomassa upeita puutarhoja. Kun tropiikissa ollaan, lajivalikoima on käsittämättömän runsas ja kukintakausi ympärivuotista. Ryöpsähtävä kasvien paljous ja kerroksellisuus saivat ainakin minut huokailemaan.

Botanic Gardens – Singaporen kasvitieteellinen puutarha

Kasvitieteellisistä puutarhoista tulee helposti mieleen rajattu alue lasikaton alla. Singaporen kasvitieteelliseen puutarhaan ei kattoa tarvita, sillä Unescon maailmanperintökohteeksi valitulla puutarhalla on kokoa peräti 82 hehtaarin verran.

Botanic Gardens on kokoelma erilaisia puutarhoja. Reitit kulkevat läpi erilaisten kasvustojen ja puutarhatyyppien. Voit tutustua esimerkiksi perinnekasveihin, bonsai-puihin, kulkea sademetsässä, palmukujalla tai inkivääripuutarhassa. Puiston äänimaailma kovaäänisine sirittäjineen loi oman lisätunnelman ja näimmepä jossain kohdin pakoon vilahtavan suuren liskonkin.

Botanic Gardensin ehdoton helmi oli orkideapuutarha (National orchid garden). Vaikka aurinko porotti armottomasti taivaalta ja kuumuus oli uuvuttavaa, kuka voisi olla nauttimatta orkideoiden valloittavasta kauneudesta? Tämä kukkahattutäti meinasi revetä liitoksistaan ja saada samalla myös lämpöhalvauksen. Voiko oikeasti orkideoita olla noin monia erilaisia? Niin paljon eri värejä, kokoja ja muotoja. Singaporen kansalliskukka on monimuotoisuudessaan niin upea.

Suomalaisittain puutarhan mielenkiintoiset asiat olivat Tarja Halosen ja Matti Vanhasen mukaan nimetyt orkideat. Molemmat olivat vierailleet täällä vuosina 2008 ja 2009. Totta puhuakseni en oikein osaa kuvitella Matti-orkideaa.

Puistoon johtaa neljä eri porttia. Halusimme kulkea puiston läpi ja menimme taksilla Bukit Timah portille ja tulimme ulos Tanglin portilta. Kätevä tapa matkustaa puutarhaan on paikallinen metro eli MRT-juna. Tanglin portin lähellä sijaitsee sinisen linjan asema Botanic Gardens. Itse puutarhaan sisäänpääsy on ilmainen, orkideapuutarhaan pääsymaksu oli reilut kolme euroa.

Puisto on muuten auki keskiyöhön (orkideapuisto seitsemään). Jäin miettimään miten jännittävän oloista siellä olisikaan pimeällä. Äänimaailma ja tuoksut olisivat tuolloin varmaan voimakkaampia. Alueella sijaitsee myös useita ravintoloita. Botanic Gardensin kartan voit ladata täältä.

https://www.sbg.org.sg

Gardens by the Bay

Jokaisen Singaporen kävijän hehkuttama ykköskohde on Marina Bayn alueella sijaitseva Gardens by the Bay. Kahdesta kupolinmuotoisesta kasvien täyttämästä hallista, viheralueista ja metallista rakennetuista superpuista koostuva alue on kaiken suitsutuksen arvoinen.

Voisihan aluetta toki luonnehtia keinotekoiseksi, koska kyse on täysin ihmisen aikaansaamasta isolla rahalla tehdystä tuotoksesta, mutta ainakin minulle se aiheutti jonkinmoisen wau-reaktion. Vajaan 20 euron pääsymaksulle kasvihalleihin sai melkoisesti vastinetta. Itse alueelle pääsy on ilmainen.

Kun koottiin yhteen kansainvälinen asiantuntijaryhmä insinöörejä, hortonomeja, arboristejä, kasvitutkijoita ja maisemasuunnittelijoita, saatiin aikaan kokonaisuus, joka on mykistävän upea. Yhteensä näissä halleissa on peräti yli miljoona kasvia.

Flower Dome

Kukkahattutäti oli täpinöissä jälleen, oltiinhan tässä hallissa maailman suurimmassa lasikatollisessa viherkeitaassa. Flower Dome käsitti erillisiä osioita, joissa esiteltiin kukkia, puita ja muita kasveja Välimeren, Australian, Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan ja Kalifornian alueilta.

Varsinainen kukka-alue oli kuin kavalkadi kaikista tuntemistani kesäkukista. Lisäksi kaktuksille ja mehikasveille oli oma tilansa, josta pidin erityisesti.

Lisämausteena Flower Domessa oli muuttuva näytösalue, jonka teema vaihtelee vuodenajan mukaan. Kevättä kun elettiin, tällä kertaa pääsi ihailemaan Japani-tunnelmia kukkivine kirsikkapuineen.

Cloud Forest

Toinen suurista halleista, Cloud Forest, kätki sisäänsä 42 metriä korkean vuorimaisen kasvirakennelman. Tämä kukkula demonstroi trooppisten alueiden vuoristoalueilla 1000-3000 metriä merenpinnasta kohoavia pilvivuoria ja niiden uhanalaisia kasveja ja haavoittuvaa ekosysteemiä.

Jo heti sisäänkäynnin edessä tulijaa vastaanottaa valtaisa vesiputous. Kapeat kävelysillat johdattavat kulkijaa yhä ylemmäs ja ylemmäs kiertäen valtaisaa kasvirakennelmaa. Kostuttajat huolehtivat ympäristön sumuisuudesta ja kosteudesta.

Vuoriseinämän kasvirunsaus on käsittämätön. Kukkia, köynnöksiä, puita, pensaita, ihmeellisiä lehtiä, värejä… Nähtävää on niin paljon, ettei tiedä minne katsoisi. En oikeasti ymmärrä kuinka ihmeessä tämä kasvien paljous saadaan pidettyä näin hyvässä kunnossa ja miten tuonne korkeuksiin päästään kasveja ylipäätään huoltamaan.

Tämä nähtävyys on niin huikea, etten pysty täysin edes kuvaamaan sitä silmänruokaa, mitä paikka tarjoaa. Kannattaa ehdottomasti ensin käydä Flower Domessa ja jättää huikeampi Cloud Forest viimeiseksi.

Lopuksi saattoi kurkistaa vielä salaiseen puutarhaan. Kierros päättyi valtaisaan screeniesitykseen, joka demonstroi maapallomme lämpenemisen vaikutuksia ekosysteemiin. Tämä tulevaisuudenennuste pani vähän hiljaiseksi. Jos lämpenemistä ei pystytä hidastamaan, meitä oikeasti uhkaa katastrofi.

Mitään näin vaikuttavaa en ole nähnyt vähään aikaan. Ulkoalueen superpuut päätimme suosiolla jättää seuraavaan päivään. Tässä vaiheessa en tiennyt, että tulisin vielä tirauttamaan pienet itkut illan hämyssä noiden superpuiden juurella. Miksi, se selviää myöhemmin.

http://www.gardensbythebay.com.sg/en.html

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Kun matkakohteen valinta osuu nappiin

Oikean matkakohteen valinta ei aina ole ihan helppoa. Maailma on avoinna moneen suuntaan. Vaihtoehdoista ei ole pulaa ja vielä pitäisi löytää sellainen kohde, joka täyttää myös matkakumppanin odotukset.

Mies tulisi täyttämään pyöreitä vuosia ja suunnitelmissamme oli tehdä synttärimatka pyöreiden vuosien kunniaksi jonnekin vähän kauemmaksi, mutta minne? Siinäpä pulma. Aikaa matkaan oli varattu kaksi viikkoa, matkabudjettia oli käytössä normaalia enemmän ja hyvä hotellikin pitäisi vielä löytää.

Selviö oli, että halusimme vaihtaa talven pakkaskelit hetkeksi lämpimään. Koska emme juurikaan perusta rantaelämästä, kaikki matkakohteet, joissa lomailu keskittyy pääosin paratiisirantojen ympärille olivat poissuljettuja.

Sen sijaan halusimme löytää lomakohteen, jossa olisi tarjolla erilaista kulttuuria, paljon mielenkiintoista nähtävää ja joka olisi sopivasti turvallinen ja helppo. Myös kutakuinkin siedettävä lentoaika ja helppo saavutettavuus painoivat vaakakupissa paljon.

Jostain kumman syystä silmiini osui kerta toisensa jälkeen lehdistä ja matkablogeista juttuja Singaporesta. Tuntui, että yksi sun toinen Aasiaan suuntaava valitsi Singaporen joko välietapiksi tai varsinaiseksi matkakohteeksi. Kaiken lisäksi kaupunki näytti lähes poikkeuksetta saaneen melkoista hehkutusta osakseen.

Kuin tilauksesta Finnairilla oli viime syksynä kampanja, jossa lentoliput sai kohtuuhintaan, joten päätös oli loppujen lopuksi melko helppo. Me lähtisimme Singaporeen.

Viherkeitaat, puutarhat ja kaikkialla kukkivat kukat ihastuttivat.

Nyt juuri reissusta palattuamme voinpa sanoa, että hyvä päätös tulikin tehtyä. Luulenpa, että Singapore oli meille niin nappi kohdevalinta kuin vain voi olla. Aluksi mietimme, että kävisikö kaksi viikkoa pelkästään Singaporessa pitkäksi vai pitäisikö lomaan sisällyttää joku muukin kohde. Tämän hetkisessä elämäntilanteessa kuitenkin mahdollisimman lokoisa kaupunkilomailu höystettynä mukavalla hotellilla tuntui parhaalta mahdolliselta ajatukselta. Päätimme sittenkin viettää koko kaksiviikkoisen samassa kaupungissa.

Eipä käynyt aika pitkäksi, eikä Singapore ollut yhtään tylsä, kuten etukäteen vähän pelkäsin. Lisävaihtelua viikkoihin saimme myös valitsemalla kaksi eri hotellia: vietimme toisen viikon vähän edullisemmassa majapaikassa ja toinen olikin sitten luksusversio.

Mikä meitä sitten Singaporessa viehätti? Singaporella on selvästi hyvin hoidetun kaupungin leima. Vaikka kyse on melkoisesta metropolista, kaikki suurkaupungin lieveilmiöt tuntuivat puuttuvan. Singapore oli varmasti siistein ja vihrein koskaan kohtaamani suurkaupunki. Ympäristön viihtyvyyteen on satsattu paljon ja esimerkiksi roskaamisesta rapsahtaa tuntuvat sakot.

Kaupunkia koristavat kaikkialla viheralueet, huojuvat palmut, varjoava antavat suuret puut ja kukkaistutukset. Katukuva on miellyttävä ja yleiseen viihtyvyyteen on satsattu paljon. Tietoisesti on pyritty mm. rakentamaan kaupungin vihreitä ”keuhkoja”, mikä tuntui myös siinä, ettei pakokaasuista ollut ongelmaa tuulettominakaan päivinä.

Meitä viehätti myös se, että Singapore on aasialaisten kulttuurien sulatusuuni. Suurin osa kaupungin väestöstä on kiinalaisia. Toiseksi suurin ryhmä on alkuperäisväestö malaijit ja kolmanneksi suurin intialaiset. Singaporesta löytyy oma Chinatown, oma pikku-Intia (Little India) ja myös oma muslimikaupunginosa. Yksi kaupunki tarjoaa raapaisun useaan Aasian kulttuuriin.

Jotenkin kummasti tässä kaupungissa eri etniset ryhmät onnistuvat elämään omine kulttuureineen, uskontoineen ja kielineen sulassa sovussa ja harmoniassa. Liekö oma osansa Singaporen vauraudella? Maassa ei lukemani mukaan ole juurikaan työttömyyttä ja bruttokansantuote henkeä kohden on maailman korkeimpia.

Sulassa sovussa moskeijat sekä hindulaiset ja buddhalaiset temppelit.

Eri kaupunginosien lisäksi Singaporesta löytyi monenlaista mielenkiintoista nähtävää. Isolla rahalla on rakennettu huikeita alueita, kuten Gardens by the Bay ihmeellisine puutarhoineen ja superpuineen. Vaikka ensialkuun ajattelin, että keinotekoista, otan sanani takaisin. Nähtävyydet ovat todella käymisen väärtejä ja ainakin minulle aiheuttivat melkoisen wau-reaktion.

Oma suosikkini oli Botanic Gardens, jossa oli mm. kauneimmista kaunein orkideapuutarha. Mikäli huvipuistomeininki kiinnostaa, kaupungista löytyy myös oma Las Vegasinsa eli Sentosan saarelle rakennettu melkoinen viihdekeidas hiekkarantoineen. Tämä alue ei oikein meihin uponnut, mutta yhdenlainen nähtävyys lajissaan. Ja pääseepähän tässäkin kaupungissa hiekkabiitsille Havaijista saakka roudatulle sannalle.

Visualistille Singaporella on paljon tarjottavaa. Kaupungin arkkitehtuuri on hyvin mielenkiintoista. Väliin tulee tunne kuin kulkisi Scifi-elokuvan lavasteissa. Itse asiassa koko pilvenpiirtäjien kaupunki iltavalaistuksessa on huikea nähtävyys puhumattakaan vaikuttavista valoshow-näytöksistä.

Gardens by the Bayn superpuut olivat superia.Marina Bay Sans luksushotelli värjää maisemaa joka ilta valoshowllaan.Moni suurkaupunki on kauneimmillaan ilatavalaistuksessa.

Kerroksellisuuttakin löytyy. Vanhoja kiinalaisia kauppiastaloja, Brittiläisen siirtomaa-ajan tyylikkäitä jäänteitä ja sitten tämä huippumoderni pilvenpiirtäjien rakennuskulttuuri. Näyttää siltä kuin kaupungin arkkitehdeillä olisi menossa suunnittelukilpailu siitä, kuka saa aikaiseksi huikemmat rakennukset.

Aasialaisten kulttuurien sekoitus näkyy myös kaupungin ruokatarjonnassa. Jos singaporelaiset rakastavat shoppailua, rakastavat he myös syömistä. Jos tässä kaupungissa ei ole pulaa ostospaikoista, pulaa ei ole myöskään ravintoloista. Omiksi suosikeiksi nousivat erilaiset ruokatorit, food courtit tai food hawkerit, joista löysi saman katon alta valtaisan määrän erilaista Aasian keittiötä. Ja mikä parasta, näissä paikoissa hinta on edullinen eikä hygieniastakaan tarvitse olla juuri huolissaan. Chilinystävä ei tässä kaupungissa tule pettymään 🙂

Meistä yksi parhaista ruokatoreista oli Lau Pa Sat.

Toki oma osansa kahden viikon onnistuneelle lomallemme oli myös hyvillä hotelleilla. Säästösyistä emme raaskineet viettää kahta viikkoa viiden tähden tarjonnassa, joten valitsimme molemmille viikoille omat hotellinsa. Itse asiassa oli mukavaa vaihtaa kesken loman neljästä tähdestä viiteen tähteen ja päättää loma aikamoisen mukavissa puitteissa. Kahteen viikkoon saattoi ilman huonoa omaatuntoa sisällyttää myös leppoisia hotellipäiviäkin.

Parkroyal on Pickering ansaitsi tähtensä.

Mutta näistä kaikista myöhemmin lisää. Tulen teitä varmaan ihan kyllästymiseen saakka suitsuttamaan Singaporen kokemuksilla, mutta minkäs sille tekee, jos vaan joku kohde kolahtaa. Tässä pintaraapaisua ja ensifiiliksiä.

Käy kurkkaamassa myös edellinen postaus täällä. Kerroin siinä, mikä teki meidän kokemusten perusteella Singaporesta turistille niin helpon lomakohteen.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Viisi faktaa, miksi Singapore on turistille helppo matkakohde

Singaporeen on ilmiselvästi koottu kaikki rusinat aasialaisesta pullasta.

Takana on viikko suurkaupunkielämää Singaporessa. Jatkuva yli 30 asteen lämpötila on tuntunut aika ajoin tukalalta ja uuvuttavalta, mutta paikallisten tapaan olemme oppineet hakemaan helpotusta valtavien ostoskeskusten ilmastoiduilta käytäviltä.

Singaporen omaleimainen kaupunkivaltio on viehättänyt monella tapaa. Kiinnostavien nähtävyyksien lisäksi osa paikan viehättävyyttä on, että täällä on yksinkertaisesti helppoa olla, ainakin turistina. Poissa on aasialaisen suurkaupungin kaoottisuus, mutta siltikin taikinassa on ainakin omaan makuuni sopivasti Kauko-Idän mausteita.

Kaduilla vaeltava ihmispaljous muistuttaa siitä, että ollaan 5,6 miljoonan asukkaan suurmetropolissa. Muuten tästä tiiviistä kaupunkivaltiosta puuttuvatkin monet suurkaupungin lieveilmiöt. Liekö tässä maailman helpoin big city?

Ei ole vaikeaa huomata, että suurkaupungissa ollaan. Nähtävyyksiä riittää siihen malliin, että aika pulahtamiseen on virahtanut välillä lähes yöaikaan.

1. Turvallinen suurkaupunki

Singaporessa ei tarvitse puristaa käsilaukkua yhtään tiukemmin. Vuonna 2017 kaupunki keikkuu kärkipäässä maailman toiseksi turvallisimpana kaupunkina. Virallisen turvallisuusindeksin mukaan yleinen turvallisuusindeksi on 89, kun esimerkiksi Suomen kaupunkien keskiarvo on 74.

Singaporen lait ovat tiukkoja ja rangaistukset ankaria. Henki- ja huumausainerikoksista odotettavissa on jopa kuolemantuomio. Tällä lienee oma osansa siihen, että katukuva on siistein, mitä omalle kohdalleni on koskaan suurkaupungeissa tullut.

En ole nähnyt viikon aikana minkäänlaisia epäilyttäviä tyyppejä: ei kännikkäitä, jengejä tai mitään, minkä vuoksi olisi tehnyt mieli vaihtaa kadun toiselle puolelle. Viikonloppuna metrolla voi huristella puolilta öin huoletta. Tämä on loistava kaupunki vaikkapa yksin matkaavalle naiselle.

Vanha kohtaa uuden.Pilvenpiirtäjien välistä löytyy myös rauhallisempia nurkkauksia.

2. Englannilla pärjää

Kiitos brittien siirtomaavallan, englanti on yksi Singaporen virallisista kielistä. Englantia puhutaan kaikkialla ihan yleisesti ja mm. opasteet ja ruokalistat ovat englanniksi.

Englannilla pärjää siis hyvin, ainakin, jos saa selvää täällä puhutusta kielestä. En tiedä mikä on, mutta meillä on ollut koko ajan vaikeuksia ymmärtää paikallisten puhumaa englantia. Intialainen korostus tai paikallisten oma murre, singlish, tuovat haastetta vain kouluenglantia osaavalle.

3. Hygieniataso on korkea

Poiketen muista Aasian maista täällä uskaltaa syödä kaikkialla ilman kummempaa turistiripulin vaaraa. Tai no, kuka sitä koskaan voi taata. Salmonellaa on saatu jopa VR:n katkarapuleivistä, mutta noin niin kuin pääsääntöisesti.

Täytyy myöntää, että joskus pieni epäilys on käynyt mielessä, kun katsoo vaikkapa paikallisten suosimien ruokatorien vaatimattomia keittiöitä. Kun ei turhia mietiskele, ruoka on maistunut, eikä ainakaan toistaiseksi mitään vatsaongelmia ole meillä kummallakaan ollut. Kaikkea on syöty salaateista ja majoneesikastikkeista alkaen.

Ehkä maan hygieniatasosta kertoo myös jotain se, että jopa kraanavesi on juomakelpoista.

4. Toimiva joukkoliikenne

Singaporen kaupunkikeskusta on tiivis ja välimatkat nähtävyyksien välillä eivät ole pitkiä. Ensimmäisinä päivinä yritimme kävellä muutaman kilometrin matkoja paikasta toiseen, kunnes huomasimme pian, että reippaissa hellekukemissa oleva lämpötila rajoittaa kummasti jaksamista. Suosiolla vaihdoimme käyttämään kaupungin näppärää metroa eli MRT-junia, joilla huristaa ilmastoiduissa vaunuissa muutamassa minuutissa paikasta toiseen.

Kätevää on ostaa ns. Ez-link card, johon on ladattu 7 paikallisen dollarin verran matkoja. Lisäksi peritään 5 dollarin arvoinen pantti, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa. Kortille voi ladata lisää rahaa aina tarpeen mukaan. Metroon mentäessä ja poistuttaessa kortti luetaan portin lukijassa, joka kertoo myös samalla minkä verran kortilla on käyttövaraa. Sama kortti käy myös paikallisbusseihin.

Metroverkosto on äärimmäisen selkeä, eikä opasteista ole pulaa. Meitä on jopa väliin huvittanut kuinka yksityiskohtaisesti kaikki mahdollinen on opastettu. Jopa liukuportaissa olen nähnyt merkityt jalanjäljet kohdassa, missä tulee seistä. Ja jos jokin asia on epäselvää, neuvovaa henkilökuntaa ei tarvitse kauaa etsiskellä.

Edullisen joukkoliikenteen lisäksi myös kaupungin taksit ovat edullisia.

Osaathan mennä metroon oikein?

5. Luotettava palvelukulttuuri

Jos jotain inhoan maailmalla eniten, niin jatkuvaa huolta siitä, että joku yrittää kusettaa. On yksinkertaisesti ärsyttävää, jos joutuu koko ajan olemaan skarppina sen suhteen, ettei tule missään huijatuksi. Kun vaihdat rahaa, kyttää silmä tarkkana, että saat juuri sen mitä pitää. Kun otat taksin, tarkasta, että mittari on päällä ja että se raksuttaa niin kuin kuuluu. Ravintoloissa tsekkaa lasku aina läpi ja tarkista, että vaihtorahat ovat oikein. Pieniä asioita, mutta turistille merkityksellisiä.

Tämänkin suhteen Singapore on ollut vapauttava kokemus. Laki ja järjestys edellä mennään tässäkin kohdin. Korjatkaa joku, jos olette eri mieltä, mutta meistä täällä on voinut täysin luottaa ihmisiin ilman turhaa huolta huijaamisesta.

Tätä listaa voisi jatkaa vielä monella muulla positiivisella asialla. Ottamatta kantaa siihen, onko hyvä vai huono asia, että yhteiskunta kontrolloi kansalaistensa toimia tarkoilla lailla ja säännöksillä, turistin elämää tämä ainakin helpottaa. Singapore on turistille kaikin puolin miellyttävä lomakaupunki.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Koska sä voit

Oletko turhien pelkojesi ja rajoitteidesi vanki?

Olen viime päivät pohdiskellut paljon pelkojen vaikutusta matkailuun ja elämään ylipäätään. Niin moni hieno asia elämässä jää kokematta ainoastaan sen tähden, että tarpeettomat pelot rajoittavat toimintaamme. Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, että rakennamme itse ympärillemme kaltereita, jotka estävät meitä saavuttamasta asioita, joita toivoisimme. Mieli tekisi, mutta uskallus puuttuu.

Kaikki lähti siitä, että ystäväni kertoi, että olisi halunnut lomallaan matkustaa jonnekin. Ongelmana oli vaan se, että matkaseura puuttui, eikä ollut ketään kenen kanssa lähteä reissuun.

Kysyin oliko hän koskaan ajatellut, että matkustaa voi myös yksinään. Mahdoton ja ahdistava ajatus kuulema. Huoli yksin selviämisestä oli suuri ja pelko tulisi varmasti pilaamaan koko reissun.

Hmmm, kannattaisiko edes kerran kokeilla? Vaikka ei löytäisikään itsestään sisäistä vahvaa yksinmatkaajaa, olisiko se siltikin parempi vaihtoehto kuin jäädä kotiin lomaviikkoa nysväämään, jos mieli kerran maailmalle paloi?

Se on ainakin varmaa, että pala maailmaa jäi näkemättä ja lomaseikkailu kokematta. Olisi pitänyt vain hieman uskaltaa. Astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja kohdata rohkeasti uusi ulottuvuus. Eihän voi tietää, miltä yksin matkustaminen tuntuu ja sujuu, jos ei edes kerran kokeile.

En ole itsekään mikään rohkea seikkailijatyyppi. Kun ensimmäisen kerran astuin lentokoneeseen yksin, tunsin itseni maailman yksinäisimmäksi ja epävarmimmaksi tapaukseksi. Viikon päästä paluulennolla oli selvästi itsevarmempi matkaaja. Pariisi oli hurmannut ja olin monta upeaa kokemusta rikkaampi. Olin tehnyt elämäni ensimmäisen ulkomaanmatkan yksin ja selvinnyt siitä. Koska mä voin.

Nykyisin yksin reissaaminen on ihan peruskauraa. Tai no, pieni jännitys ja hermostuminen on aina taka-alalla, mutta sen kanssa pystyy hyvin elämään.

Lentopelko lienee yleisin matkailuun liittyvistä peloista. Itsekin pelkäsin lentämistä matkustamiseni alkuaikoina. Asian kanssa pääsin sinuksi toistojen kautta. Mitä enemmän lensin, sitä vähemmän sitä enää jännitin.

Koneen oudot äänet saavat minut vieläkin hieman huolestuneeksi ja ilmakuoppahypyt sydämen siirtymään paikaltaan. Siltikään en olisi valmis antamaan pois yhtäkään ihanista matkakokemuksista, jotka lentäminen on mahdollistanut. Tilastojen valossa lentäminen on muuten turvallisempaa kuin autoilu. Kannattaisiko sittenkin uskaltaa ja kohdata pelkonsa? Hetki ehkä epämiellyttävää pelonsekaista huolen tunnetta, mutta palkintona maailma ulottuvillasi. Sinä voit lentää.

Matkustaa voi toki laivallakin, mutta jos antaa pelolle vallan, sitäkään ei voisi tehdä. Jokainen tuntee varmaan tyypin, joka ei halua matkustaa laivalla. Laivahan saattaa keinua ja siitä tulla huono olo. Ja onhan muistettava, mitä tapahtui Estonialle. Ja Titanicille. Niinpä.

Tiedän myös tapauksen, jossa mieshenkilö kuoli saatuaan katolta pudonneen jääpuikon päähänsä. Tämä tapahtui jalkakäytävällä Kuopion keskustassa. Jos aina haluaa nähdä asiat pelon näkökulmasta, kaikessa piilee vaara. Jopa liikkumisessa talvikuukausina savolaisen kaupungin kadulla.

Oma lukunsa sitten on matkakohteen valinta. Mihin kummaan sitä uskaltaisikaan matkustaa, koska terrorismin uhka piilee kaikkialla? Ainakaan Turkuun ei kannata matkustaa. Tai jos sinne jostain syystä sittenkin haluaa mennä, torin aluetta kannattaa ehdottomasti välttää.

Ja sitten ovat vielä ne kaikki hirveät sairaudet, jotka uhkaavat maailman eri puolilla. Lintu- ja sikainfluenssa jylläävät jo lähes kotikulmilla ja jossain maailman kolkalla karmea ebola kaataa jengiä. Kyllä kannattaakin siksi jättää matkaamasta ja jäädä suosiolla kotiin. Mutta muista myös olla kulkematta pihanurmikollasi. Punkkikin voi olla aika viheliäisen taudin aiheuttaja.

Niin, elämä on ”vaarallista” ja siihen sisältyy riskejä. Mutta riskejä kannattaa ottaa, mikäli haluaa elää. Jos aina ensimmäiseksi nostaa tiskiin omat pelkonsa ja tarkastelee asioita niiden valossa, niin moni mukava asia jää tekemättä ja kokematta. Kaikkea voi pelätä, mutta todennäköisyys pelkojemme toteutumiselle on niin minimaalinen, että pelko kannattaa kohdata ja ottaa rohkeasti askel eteenpäin.

Sen sijaan, että aina ensimmäisenä miettii, mitä kaikkea ikävää voi tapahtua, voisi miettiä mitä kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista tulee kohtaamaan. Seuraavan kerran, unohdetaan pelot. Poistetaan kalterit ympäriltämme ja avataan häkin ovi rohkeasti maailmaan.

Kannattaa ottaa pieni riski ja kokeilla. Siksi, että sä voit.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Pari mukavahintaisen ravintolan vinkkiä Tallinnaan

Tallinna kiinnostaa ruokakaupunkina, eikä vähiten edullisen hintatasonsa ansiosta. F-hoone, Rataskaevu 16, Salt, Kaks Kokka ym. luottomestat näyttävät keikkuvan vuosi toisensa perään edullisten ja keskihintaisten ravintoloiden kärkikastissa. Ja toki myös kymmenien bloggaajien kiinnostuksen kohteena.

Rataskaevu-kadun uusin tulokas

Uusia ravintoloita nousee Tallinnaan tiuhalla tahdilla, jos sitten samalla aiempia tuttavuuksia katoaa katukuvasta. Tällä reissullamme illastimme ehkä kaupungin uusimmassa ravintolassa. Matkailoja-blogin innoittamana varasin pöydän lauantai illalle vasta parisen kuukautta toimineeseen Tabula Rasaan.

Vanhassa kaupungissa, Small Luxury Hotels -ketjuun kuuluvan St. Petersbourg hotellin ryhteydessä, toimiva Tabula Rasa oli sisustukseltaan oikein viehättävä. Tummaa puuta, kynttilänvaloa ja kristallikruunun loistoa. Sellaista sopivaa kevyttä fiiniyttä, mutta helposti lähestyttävästi. Kokonaisuutta kevensivät humoristiset koiramaalaukset, jotka saivat väkisinkin hyvälle tuulelle. Ihastuttavat taulut, jollaiset huolisin omalle seinälleni milloin vain.

Lauantain myöhäisiltana ei tunkua näyttänyt olevan. Loppuillasta olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Ehkä tämä kertoo siitä, miten kovaa kilpailu noilla kulmilla on.

Ravintolan ruokalista oli lupaavasti tiivis, mutta ehkä jotenkin linjaton. Menusta löytyi niin klassikkoannoksia kuten wieninleike ja sisäfilepihvi, mutta myös useampi aasialainen viritelmä.

Alkuruuan valinta oli vaikeaa, sillä kiinnostavia vaihtoehtoja oli useampikin. Siksi päädyimme gourmee lautaseen, joka tarjosi läpileikkauksen kaikista alkuruuista. Kaunis ja maistuva kokoonpano platte olikin, erityisesti rapsakat tiikeriravut ansaitsevat silkkaa suitsutusta.

Simpukan ystävinä valitsimme pääruuaksi kilon verran paikan sinisimpukoita. Kermaiset valkoviinissä keitetyt simpukat olivat saaneet lisämakua chilistä ja korianterista. Maistuvia, voin vakuuttaa. Niin hyviä, että noita olisi voinut syödä lisääkin. Kilon annos kahdelle menisi vaikka alkuruokana.

Ateria täydentyi Vana Tallinn tiramisulla. Sopivan kosteaa ja ihanan mehevää. Yhdestä annoksesta tässäkin kohtaa riitti kahdelle.

Yleensä hotellien ravintolat ovat jonkin verran kalliimpia, mutta Tabula Rasan hintatasoa voi pitää hyvin kohtuullisena. Menun kalleinkin ruoka jäi alle kahdenkympin. Mistä enää  saa sisäfilepihviä tähän hintaan?

Paikka on myös oiva mesta pistäytyä drinksulle. Drinkkilista oli mielenkiintoinen ja oma baariosa löytyy ravintolan toisesta puoliskosta.

Hyvän ruuan lisäksi hyvää mieltä toi ihastuttava tarjoilija. Sen lisäksi, että tämä nuori nainen oli tarjoilijana ihan huippua, hän puhui vielä sujuvaa suomeakin. Hyvä illallinen kivaan hintaan.

Telliskiven gluteeniton

Toisen tämän reissun mukiinmenevistä ruokakokemuksista tarjosi Kalamajan Telliskiven alueelta löytyvä Kivi Paber Käärid -ravintola. Olen joskus käynyt ovella pyörähtämässä tässä ”Kivi, paperi, sakset” leikistä nimensä saaneen mestan ovella, mutta tuolloin pieni ravintola oli niin täynnä, ettei vapaata pöytää löytynyt. Nyt päiväaikaan ravintolassa oli tilaa, tosin paikka alkoi pikku hiljaa täyttymään, kun teimme lähtöä.

Kivi Paber Käärid raflan erikoisuus on täysin gluteeniton ruoka. Kellä ongelmia on tällä puolella, voi turvallisesti tilata listalta mitä vaan.

Ravintolan sisustus oli Telliskiveen sopivasti mukavan rouheinen ja pelkistetyn loft-henkinen. Niin sisustus kuin paikan tyyli yleisestikin viestivät rennosta otteesta. Meidän syödessämme baaristiskille tuli pari nuorta miestä olusille koirineen. En meinannut muistaa syödä, kun jäin seuraamaan noiden koiraystävysten ylitsepursuvia rakkaudenosoituksia toisilleen. On niin hienoa, että koirat ovat tervetulleita ravintoloihin.

Niin, mitä sitten söimme. Alkuruuaksi jaoimme raikkaan mozzarellasalaatin. Annos oli maukas: kunnon buffalamozzarellaa ja tosi hyvää paikan omaa pestoa. Tuore ananas annoksessa toi joukkoon sopivasti makeutta.

Pääruuaksi mies otti tartarpihvin terveellisten ranskiksien kanssa (voivatko ranskalaiset koskaan olla terveellisiä?) ja minä söin kermaista lohi-katkarapurisottoa. Hyviä molemmat, tosin omaan annokseeni olisin kaivannut himpun makua lisää.

Hintatasoa tässäkin ravintolassa voi pitää edullisena. Pari reilua lasillista punaviiniä ja ruuat kustansivat noin neljänkympin verran. Perusvarmaa hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa, vaikka ei nyt mitään tajunnan räjäyttävää makuiloittelua tarjonnutkaan.

Rento mesta, joka ruuan lisäksi tarjoilee musiikki-iltoja.  Olutlistalla oli muuten sen verran pituutta, että oluenystävälle myös vahva suositus.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.