Kotimaa Yleinen

Kelekkamessujen parhaat

torstai, marraskuu 9, 2017

Nyt on Kelekkamessut ohi, vaikkakin jälkipöhinät jatkuu edelleen ainakin tämän viikon. Mitä jäi Kelekkamessuista käteen? Paljonkin. Vielä ei minusta ihan kelkkafania tehty enkä heti ole hankkimassa kelkkaa tuohon pihalle, mutta voin sanoa rehellisesti aliarvioineeni kelkkailuskenen.

Johtunee ehkä siitä, että omat kokemukseni kelkkailusta rajoittuvat yhtä kertaa lukuunottamatta ainoastaan edellisen oppilaitokseni moottorikelkkoihin, jotka olivat noin viisitoista vuotta vanhoja, täriseviä romuja. Myös se, että ulkomaalaiset turistit Levillä puetaan kelkkahaalareihin, jotka ovat sinisiä ja muodottomia unisex-malleja, ei luonut parasta mahdollista mielikuvaa kelkkapukeutumisesta.

Kelkka kuin karkki!

Ennen kaikkea yllätyin siis trendikkyydestä, joka messuilla paistoi esiin. Kelkat ja varusteet olivat värikkäitä, naisille oli aivan ihania neonpinkkejä haalareita ja myös niitä kelkkoja samoissa väreissä!

Toinen seikka, josta olin positiivisesti yllättynyt, oli kansainvälisyys. Vieraita oli useasta eri maasta, Suomen lisäksi mm. Norjasta, Ruotsista, Ranskasta, Italiasta, Venäjältä. Ja kuinka ihania ja kohteliaita nämä ihmiset olivatkaan! Kyllä sitä hymy nousi väkisin omalle naamallekin, kun haastattelimme Kelekkamessujen Someen mm. Rasmus Johanssonia, Tobias Hellstromia sekä Johan Forsbergia.

Rasmus Johansson jakamassa nimmareita

Kolmas mieleenpainuva juttu on ehdottomasti meidän Lapin Amk:n opiskelijoiden suunittelema ja järjestämä Kettula. Sunnuntaina messuilla oli siis perhepäivä. Kettula toimi lasten puuhapaikkana, jossa lapset saivat kasvomaalauksia ja saivat piirrellä ja leikkiä Ketun kanssa. Mukana meiningeissä oli myös suloiset tipuset Junnu & Nuppu ja vilahti paikan päällä myös Jonne Jääkarhu sekä Onni Orava. Tästä ideasta tuli valtavasti kiitoksia ja olihan ne pienet lapset kettumaskissaan aivan järkyttävän söpöjä!

Kasvomaalauksia

Mielestäni on hienoa, että yhden viikonlopun aikana messuille saadaan aikaan kaksi näin eri näköistä päivää. Lauantai on selvästikin yhä se ”pääpäivä”, jolloin lähdetään kaveriporukalla messuille aloittelemaan ja siitä jatketaan Rovaniemen yöhön. Minua tosin oltiin ehkä peloteltu hieman liikaa tällä lauantailla ja sillä, kuinka hurjaa se meininki on. Olihan siellä edelleen ihmiset selvästi humalassa, mutta ei siellä kuitenkaan mitään aivan ääliömäistä käytöstä ollut, tai ei ainakaan omiin silmiini osunut.

Sunnuntai sen sijaan oli lämminhenkinen päivä, lapsia vilisi siellä täällä kelkkojen päällä. Huomasin myös sen, että sunnuntai oli monille se shoppailupäivä. Tämä on ihan järkeenkäypää, onhan käytävillä ja kojuissa paljon paremmin tilaa tutkia. Tätä voisi näytteilleasettajat hyödyntää vielä paremmin, ehkäpä parhaat tarjoukset lyötäisiinkin tiskiin vasta sunnuntaina, voisiko tämä lisätä entisestään sunnuntain kävijämäärää?

Kelekkamessuilla on valtavasti potentiaalia kasvaa ja kehittyä edelleen. Räikein puute on omasta mielestäni ruokatarjoilu. Tarjolla on jonkinnäköistä grilliruokaa (makkaraa ja hodaria), johon en sen kummemmin perehtynyt. Mielestäni täällä olisi kuitenkin tilaa ihan kunnolliselle ruokapaikalle, jossa ruoan voisi nauttia rauhassa istuen. Messukävijätkin todennäköisesti jaksaisivat pitempään messuilla, mikäli saisi välissä jotakin murua rinnan alle.

Toinen kehityksen kohde on ehdotomasti MessuAppi. Ihmiset olivat välillä hukassa, missä mikäkin halli on, vaikka tieto olisi kokoajan kulkenut heidän taskussaan, mikäli heillä olisi MessuAppi puhelimessaan! Kyselyistä selvisi, että vain aivan muutama prosentti oli kyseisen sovelluksen ladannut. Seuraavilla messuilla sen sijaan, että jaetaan paperista karttaa voimmekin ohjata messuvieraita lataamaan MessuAppin puhelimeensa 🙂

Nyt on kuitenkin Kelekkamessut2018 taputeltu. Huikeat messut olivat ja varmasti olemme ensi vuonna mukana messuvieraan roolissa! 😉

Niin ja tehtiinhän me kävijäennätyskin! Messuilla vieraili kaikenkaikkiaan 11436 kävijää, mahtava suoritus! 🙂

Muistahan edelleen seurata Kelekkamessujen Instagramia ja Facebookia, siellä vielä messujen jälkitunnelmointia.

Kotimaa Lappi

Kelekkamessuille, miksi ihmeessä?

keskiviikko, lokakuu 4, 2017

Tietyissä asioissa tunnen itseni edelleen vahvasti ”etelän veteläksi” ja ”junan tuomaksi”, vaikka Lapissa on asuttukin jo kahdeksan vuotta. Yksi niistä on moottorikelkkailu sekä kaikki siihen liittyvä. Voin rehellisesti myöntää, etten juurikaan tiedä kelkoista ja osaan mainita vain yhden kelkkamerkin. Tänä vuonna jostain kumman syystä (öh, opiskelu?) ajauduin järjestämään Kelekkamessuja. Harmikseni ja vähän kummastuksekseni ei Google juurikaan antanut osumia Kelekkamessuille. En tiedä ovatko salapoliisitaitoni vajavaiset vai mitä, mutta jollakin ne ainakin on paremmat. Tässä blogitekstissä kirjoittaja kertoo messujen olevan jo kahdettatoista kertaa ja ovat Euroopan suurin kelkkailuun liittyvä tapahtuma. Aikamoista, ajattelin. Tämä herätti mielenkiintoni. Mikä näissä messuissa viehättää? Koska en pysty mitenkään asettamaan itseäni kakstahtiöljyltä haisevan parikymppisen kelkkakundin rooliin, päätin tehdä tämän pohdinnan aivan omana itsenäni. Continue Reading

Yleinen

Ajatuksia ruoasta

torstai, heinäkuu 6, 2017

Mä olen viime aikoina ajatellut normaalia enemmän ruokaa ja syömistä. Siis sitä, miten maailma on mennyt ihan sekaisin siitä. Itsekin pari kertaa olen kokeillut jonkin valmennuksen ruokavaliota vain todetakseni ettei se todellakaan ole mitään rakettitiedettä. Jo ihan ammattini kannalta olen ollut kiinnostunut toisten valmentajien tekemistä ruokavalioista, mutta juurikaan ne eivät poikkea toisistaan ja se siis todellakin on ihan perusruokaa. Hyvä ohjenuora on, että kaupasta ostaa kaikkea sellaista, missä on mahdollisimman vähän mitään tekstiä ja etikettejä. Eli puhdasta ja rehellistä ruokaa.

Olen muutaman kerran tehnyt asiakkaille ruokavalioita ja olen nähnyt heistä, että he ovat odottaneet jotain maatamullistavaa ruokavaliota. Ja sitten olen nähnyt sen pienen pettymyksen, kun listalla onkin ihan perusruokia. Ja pakko myöntää, että itsekin olen tähän ajattelutapaan sortunut ostaessani huippuvalmentajien ruokavalioita 😀

Näissä parissa ruokavaliossa, joita itse olen noudattanut, on punnittu kaikki ruoka. Olen vihdoin tullut siihen tulokseen, ettei se sovi minulle. Se sopii varmasti joillekin, ja varsinkin heille, joilla on jokin hyvin selkeä tavoite, esim. fitnesskisat tai muut ulkomuotoa arvioivat kilpailut. Samoin ymmärrän sen sellaisten ihmisten kohdalla, joilla on aivan hukassa käsitys siitä, kuinka paljon on tarpeeksi ruokaa. Mutta minunlaisella ihmisellä, jolla ei ole koskaan ollut sen suurempia ongelmia painon tai syömisten kanssa, joka syö joka tapauksessa melko terveellisesti, en näe siinä juurikaan järkeä. Olen kyllä oppinut yhä uudelleen sen, että ruokaa pitää syödä PALJON ja tasaisin väliajoin. Olenhan minä sen tiennyt jo useamman vuoden, mutta sitä on hyvä välillä muistutella itselleen. 😉

Yhä enemmän olen sitä mieltä, että mieluummin liikun paljon ja syön vähän vapaammin, kuin söisin todella tiukasti ja liikkuisin tiukkojen raamien mukaan. Tykkään siitä, että minulla on vapaus liikkua ja syödä niin kuin haluan. Ja niin saat sinäkin 🙂

Yleinen

Koiria ja triathlonia

maanantai, heinäkuu 3, 2017

Tällä lomalla ollaan kyllä oltu tien päällä! Ja hyvä niin 🙂 Viikonloppu menikin lauantaina Vierumäellä triathlonkisoja seuratessa ja sunnuntaina taas Riihimäellä koiranäyttelyissä.

 Hilla oli tottakai meiningeissä mukana lauantaina ja pärjäsi kyllä hienosti koko pitkän päivän. Vierumäellä oli todella paljon ihmisiä ja myös muita koiria, mutta hienosti käyttäytyi Hilla, mitä nyt pari kertaa meinasi kyllästyttää paikallaan oleminen. 😀 Kyllä vaan tällaisissa tapahtumissa aina puraisee itseäkin sellainen treenikärpänen! Minä oon aina vähän inhonnut juoksua, kisojen jälkeen kuitenkin lähdin juoksulenkille ja ihan oikeasti tuntui kivalta! Melkein kiinnostaisi käydä vielä syksyllä juoksemassa joku kilpailu, esimerkiksi ruskamaratonin 10km. Sama homma näissä koiranäyttelyissäkin. Nyt oon ollut kaverin mukana kaksi kertaa ja sehän alkaa vaikuttaakin ihan kivalta jutulta. Aiemmin olen ajatellut, että näyttelyt ovat liian tiukkaa pönöttämistä paikallaan, mutta siellähän näyttää koirillakin olevan ihan hauskaa 🙂 Ehkä me joskus vielä Hillankin kanssa uskalletaan kehään?