Etusivu > Ruoka & Juomat > Herkkuja maailmalta – ei heikkohermoisille

Koiranlihaa, marsua, toukkia ja kuoriaisia – mikä on herkkua ja mikä syötäväksi kelpaamatonta ällötystä? Maailmalla matkatessa ennakkoluuloton mieli on tarpeen myös ruokapöydässä.
Paahdetut tai uppopaistetut hyönteiset ovat tuttua tavaraa monelle Thaimaan-matkaajalle. Heinäsirkat, kuoriaiset ja toukat muuttuvat hampaissa rouskuvaksi rapeaksi pikkunaposteltavaksi, jota kaupataan toreilla ja kadunkulmissa. Rapeita hyönteisiä mutustellessa ei koostumuksen tai maun perusteella näkemättä välttämättä edes arvaisi, mitä syö. Mausteena on usein vahva chili, joten hyönteisten ominaismaulla ei loppujen lopuksi ole juuri väliä.
Vitsit kiinalaisista ravintoloista ja lemmikkipuudeleista ovat ehkä liioiteltuja, mutta etenkään eteläisessä Kiinassa koiranliha lautasella ei ole mikään harvinaisuus. Kiinalainen keittiö tarjoaa paljon muitakin eksoottisia erikoisuuksia kilpikonnakeitosta käärmeisiin, sammakoihin ja kokonaisina tarjoiltaviin kananjalkoihin – varo kynsiä! Kilpikonnaliemen sanotaan toimivan erinomaisena afrodisiakkina ja olevan muutenkin kaikin puolin terveellistä.
Samaan tapaan kuin suomalainen kiertelee irtokarkkihyllyllä pussin ja kauhan kanssa, kiinalainen valitsee naposteluherkukseen pussillisen kuivattua kalaa. Valinta on vaikea, kun edessä on koko seinän peittävä hyllystö erikokoisia ja -muotoisia vaaleita lastuja, joita ei asiaan perehtymätön edes erota toisistaan – saati sitten, että erottaisi mistä kalalajista tai kalan osasta ne ovat peräisin. Suuret kuivatut hainevät sentään erottaa. Ne kuuluvat kuivatun kalan gourmet-kastiin. Tuoksu on hämmentävä, mutta maku miedompi kuin olettaisi.
Viime vuosikymmeninä japanilaisen fugun uhriksi on joutunut enää vain keskimäärin kolme ihmistä vuodessa. Vielä 1950-luvulla fugu-kuolemia oli useita satoja vuosittain. Sairastapauksia on toki edelleen enemmän, mutta tappavan myrkyllisestä pallokalasta valmistetun herkun tarjoilua on alettu säädellä aiempaa tarkemmin. Japanin rannikolla Tyynessämeressä elävä takifugu rubripes -pallokala on silti edelleen harvinainen ja haluttu ruokalaji.
Pallokalan tietyt osat ovat tappavan myrkyllisiä. Etenkin maksan nauttiminen on vaarallista. Virheet fugun valmistuksessa voivat siis koitua kohtalokkaiksi eikä siksi ruoanlaittoon saa ryhtyä kuka tahansa, vaan kokin on todistettava taitonsa käsitellä tätä vaarallista raaka-ainetta. Fugun tarjoiluun tarvitaan erikoislupa.
Moni ulkomaalainen pitää suomalaiselle aivan normaalia hirven- tai poronlihan syömistä eksoottisena. Varsinkin porot saatetaan rinnastaa lemmikkieläimiin, joiden päätyminen lautaselle tuntuu yhtä vastenmieliseltä kuin meille ajatus koiranlihapadasta.
Lihaa muodossa tai toisessa syödään lähes kaikissa kulttuureissa, mutta käsitykset syötäväksi soveliaista eläinlajeista vaihtelevat vahvasti uskonnon tai perinteiden värittäminä. Perussa marsupaisti kuuluu perinneruokiin, Australiassa saatat saada lautaselle kengurua tai krokotiilia – mikä niistä loppujen lopuksi tekee oudompaa kuin poronkäristyksestä?
Teksti: Riikka Krenn
3 kommenttia aiheesta Herkkuja maailmalta – ei heikkohermoisille
Näistä on tullut kokeiltua marsua Perussa. Oikein maukasta.
HYI!!!!!!
Koiraa,ja kaikkee ällöö en ikinä söis koiraa,marsuu,enkä tosiaankaan torakoita/hyönteisiä…………=<=<=<
Tosi julmaa……
En rääkkäis mitään eläimii…