Viimekerrasta onki jo aikaa. Ei se mitaan. Peliruudussa lukee krabi eli ollaa paasty jo Thaimaan puolelle. Tassa valissa kaytiin pyorahtamassa Andamaneilla Havelockin saarella (syy siihen miksi on taa naputtelu jaany johtu osittain siita etta netti oli helvetin hidas ja paatahuimaavan kallis). Se on saarista suosituin ajateltiin alottaa siella viikolla ja siirtya sitte johonki syrjempaa, mutta suunnitelmat muuttu matkalla. Innostuttiin extemopreena ottaa sukelluskurssi. Sen jalkee elettiin viikko heraamalla kuudelta aamula, aamupala, sitte merelle, 2 sukellusta tauko ja evaat valissa, lounas, sitte katottii vahan videoo ja loppuilta pantattii samoja asioita kirjasta, illallinen ja nukkumaan. Loppuviikosta alko olee patterit lopussa. Sukeltaminen oli kylla just niin siistia ku mita porukka sita hekutaa. Niina paivina kun ei ollu kurssi paalla niin nautittiin virvokkeita mokkimme kuistilla.

Eraana iltana pari paivaa ennen lahtoa huomasimme kylpyhuoneessa uuden kamppiksen. Pienen kaarmeen. Loppu illaksi riittikin sitte puuhastelua kaarmeen pyydystamisen muodossa. Baarimikko sano etta se on ihan ok ei oo myrkyllinen. Saatii se vaan ajettua talosta mutta riemu oli lyhyt silla kaarme oli taas kylpyhuoneessa. Luovutettiin ja annettiin sen nimeks Steve. Ei se kumminkaa ollu agresiivinen ja jos muisti yolla ottaa fikkarin mukaa vessaa ni ei ollu mitaa hataa. Sitte viimesena iltana sato kaatamalla. Tissutettiin taas kuistilla kingfisheria ja kuunneltii lannen jukkaa. Vessassa kaydessa todettiin etta niita on tullu ainaki 2-3 lisaa ja ne on alkanu viihtya jo makkarinki puolella. Yks me onnistuttii siepata bambukepilla ja amparilla ja kannettii se naapurimokin taakse lepikkoon. Kylla seki yo menin siina ku aikasemmatki vaikkain ajatus etta niita 3-4 keskenkasvusta kaarmetta samassa mokissa ei innostanu.

 Aamulla pakattiin rinkat, check out ja aamupalalle Dive Indian ravintolaan. Siella kuultiin etta paivan kaikki lautat on peruttu liian rajun saan takia. Maattiin siina koko paiva seuraavana kuulemma pitas tulla lautta jos saat sallii. Paatettiin huvikseen kokeilla toista majotuspaikkaa vaihteeks. Seuraavana aamuna taas pakattiiin tavarat ja samaan paikkaan aamiaiselle ja taas samat latinat ei lauttaa tanaakaan. Paska juttu silla lennot oli buukattu alkaen seuraavana aamuna Port-Blairista Bangkokkiin asti. Onneksi sukelluskurssilla samassa veneessa olleet kaksi paikallista jamppaa auttoi perumaan lennot.

Palasimme vanhaan tuttuun Eldorado mokkikylaan jaljella oli 1 ainoa se sama kaarmemokki mutta minkas teet.. Muissa paikoissa ei ollu tilaa tai sitte sielta ei saanu olutta. Ja sitapaitsi niihin kaarmeihinki oli jo tottunu.

Sitte taas sama juttu aamulla kamat kasaan ja aamupalalle. Ei lauttaa no eipa tietenkaa. Seuraavana paivana ei jaksettu enaa nousta aikasin eika muutenkaa ressaa. Lennot oli jo menny. Raahauduttiin taas Dive Indiaan aamupalalle ja koko paikka oli tyhja. Ilmeisesti lautat liikennoi koska normaalisti viimeset parikolme paivaa siella oli aika hulina kun lahtijat odotti lauttaa ja loput oli muutenvaa ku kaikki sukellus hommat oli jaissa saan takia. Iltapaivalla paastiin sitte viimeseen lauttaan ja pois saarelta.

…ei taa on rankkaa puuhaa jatkan huomenna…

kiitti vinkeist ollero

• Tweettaa
• 

Eilen saavuimme chennaihin. Viimeaikoina on ollut pikkusen ongelmana paikallisväestön kovat kauppamiehen lahjat ja ihan suoranaiset kusetukset. Ei kummempaa kuin kaksin tai kolminkertaiset taksien hinnat ja sellaiset. Toinen huomio on ollut pienet “laskuvirheet” vaihtorahoissa joka pistää monesti vituttamaan sen ylihintasen taksimatkan päälle. Yleisesti ottaen homma menee suurinpiirtein näin kun tullaan uuteen paikkaan, bussi pysähtyy jossain kohtaa kaupunkia ja osa jää ulos. Sitte kuski kysyy mihin ollaan menossa ja tässä vaiheessa bussiin on yleensä jo ängennyt joku avulias paikkakuntalainen. Siitä alkaa hirveä härdelli yhtäkkiä pitääkin jäädä siinä (olipa sitte menossa mihin hyvänsä) ja jatkaa taksilla (koska se on paras vaihtoehto). Näin kävi esim. kun tultii Goalta Bombayhin. Vaihtoehtosesti tämä avulias paikkakuntalainen tietää halvan guesthousen joka osoittautuu joko hänen omaksi tai hänen sukulaisen omaksi eikä todellisuudessa olekkaan niin halpa. Näin kävi esim. kun tultiin Goalle. Tilanne on usein aika painostava. Koko ajan hoputetaan, ääntä korotetaan ja välillä tuntuu kuin kauppaa käyvä fixeri alkaisi käymään jo kuumana etenki kun ruvetaan hinnasta tinkimään. Siitä hinnasta siis joka on todistettavasti vähintään tuplat aikasemmin vastaavaan verrattuna. Tähän asti ollaan vaan luovutettu monesti koska alla on ollu joko pitkä lento tai 16h. bussimatka.

Tällä kertaa otettiin itteä niskasta kiinni lähinnä aikaisempien tapausten jälkivitutusten takia. Kun tultiin Chennain lentokentän ovista ulos ni sanottiin joka ikiselle dösä- ja taksikuskille kohteliaasti mutta painokkaasti “nou tänks” ja istuttiin rinkkojen kanssa alas ja alettiin tuumimaan “että mitäs sitte”. Taas vieras kaupunki eikä kummallakaa hajuakaa majotuksista tai mistää muustakaan. Lopulta tultiin siihen tulokseen että kysellään etukäteen kuka vie minnekki ja mihin hintaan. Tarkoituksena majoittua mahdollisimman lähelle lentoasemaa mahdollisimman halpaan vaihtoehtoon. Mikä tahansa murju siis käy.

Matkaan siis. Ensinmäinen hotelli olikin kävelymatkan päässä. Valitettavasti täynnä ja kun kysyin huvikseni hintaa vastaukseksi sain 3000r. Ei suurta vahinkoa vaikka olikin täynnä. Olisi ollut hiukan hankala saada se mahtumaan 2300r päiväbudjettiin. Pieni puhuttelu taksikuskille “pitää olla halpa”. Eräs toinen kuski ehdotti jotain siinä lähellä ja neuvoi meidän kuskille reitin. Tällä kertaa 1600r + verot karvan alle 1900r. Kuulemma ei oo halvempaa lähellä eikä mukamas mitään muitakaan jne. rupes taas kuulostamaan sen verta tutulta että päädyttiin siihen, että maksetaan taksi, otetaan kamat kantoon ja mennää jonnekki syömään ja mietitään uudestaan mitä tehdään. Tässä vaiheessa rupes ääni muuttumaan kellossa. Lopulta huone järjesy ilman ilmastointia 1000r sisältää aamupalan ja kuljetuksen takas lentokentälle.

Aamupala on oma lukunsa . Ensinnäkin hotellin ruokala muistuttaa Ilpon ja mun mielestä Orwellin kuvaamaa ruokalaa kirjassa vuonna 1984. Ruoka kuuluu myös tähän kuvaukseen. Leipä ja rieska on paistoasteeltaan samaa kun s-marketin esipaistetut sämpylät. Sitte on erillaisia mössöjä erillaisissa kulhoissa lämpötilaltaan haaleaa ja haaleaa chaita tai maitokahvia jossa on niin paljon sokeria ettei sitä erota edellä mainitusta. Tämä kaikki ahdetaan puoliväkisin niin kauan että maha on taatusti täysi, sitte huoneeseen luismaan. Nää oli pakolliset välipäivät lentojen välissä eikä kumpaakaan kiinnosta kiertää kaupungilla. Koitetaan siis vaan säästää rahaa ja elää mahdollisimman pitkälle päivää hotellin ei niin maittavalla aamiaisella. Aamulla lento lentoasemalle.

Siirtyminen Arambolasta ja goalta kohti andamaaneja alkoi eilen. Talla hetkella ollaan panjimissa goan paakaupungissa muutaman paivan varikkopysahdyksella taydentamassa laakevarastot ja paivittamassa hattrick kokoonpanot. Eilen kaytii tyyppaamassa elokuvissa bollywood patka Dirty Picture tietysti hindiks ja ilman teksteja. Kylla siella sai silti nauraa. Suosittelen lampimasti uhraamaan parituntia kallista vapaa aikaa ja parisataa rupiaa siihen jos taalla pain liikkuu molemmille saa taatusti vastinetta. Tanaa taydennetaan lakevarastot ja paivitetaa hattrick kokoonpanot. Huomenna mennaa viimesta kertaa rannallaa kaymaan taalla ollessa ja ylihuomenna matka jatkuu kohti bombayta. Talla kertaa dosalla ilman sleepperclassia ja ilmastointia.

Vihdoin arambolassa. Saavuttiin aamulla ja tällä kertaa valittiin majotus huolellisemmin. Nyt on merinäköala ja riippumatot on saatu viritettyä. Hintaki on vaan puolet edellisestä. Kämppiksenä on pari gekkoa jotka tosin ei osallistu asumis kustannuksiin. Lisäks Tiialla on jonkinlainen fobia niihin. Saa nähä kuka lähtee kiitää ekana ja kuka saa ensimmäisenä yönä nukuttua,vai saako kukaan . Eka reissuripuli on kanssa lusittu allekirjottaneen toimesta. Ei tullu otettua kuvaa siitä harmi.. Seuraavasta lupaan laittaa.

Okei terve täältä paikallisesta nettikahvilasta. Jätin matkaseurueen rannalle ja tulin harjottelemaan bloggailua. Alku matka oli aika kiireinen ja täällä ei oikee jaksanu parina ekana päivänä tehä oikee mitään. Aloin pitämää varmuudeks tollasta vähän niinku päiväkirjaa koska meijän guesthousessa ei oo nettiä minkää moista ja ettei kävis nii että blogi unohtuu ja te luulette että ollaan vielki helsinki-vantaalla. Julkasin sen siis nyt.

Pyydän kärsivällisyyttä jos tää on yhtä sekava ku poliisipäälikkö Repomiehen facebook profiili johtuu suurimaks osaks siitä etten osaa oikee käyttää tätä vielä. Teksti osuudet on vielä pikkusen lyhkäsiä, mutta katotaa millanen ruonoilija musta tulee tai ei tuu .

Oikeen kirjotuksesta sen verran että sain aina koulussa aineista poikkeuksellisesti kaksi numeroa toisen sisällöstä ja toinen oikein kirjotuksesta. Nerot on rannalla kuten sanottu joten kukaan ei oo nyt oikolukemassa sorry.

Asiaan siis. Parin päivän viime tapahtumat on sijottunu lähinnä rannalle. Siellä on varmaa tuhat rantabaaria. Me istutaa yleensä samassa koska siellä on lungein henkilökunta. Kaikki loput asiakkaista on läskejä turisteja siis koko rannalla. Paikan päälikkö on Sam joka opettaa joka päivä uusia fraaseja hindiks ja jos ei olla opittu niitä seuraavaks päiväks se toruu. Tulee aamusin sinne raahautuessa aina sama tunne, ku koulussa aikanaa, ku oli läksyt tekemättä no kidding. Siltä saatii lisää vinkkejä rauhallisemmille mestoille mutta niistä myöhemmin jos sinne asti päästään.

Nyt alkaa silmä luppaa ja selkä olla jumissa. En tiiä millon pääsen taas päivittelemään tai miten matka plogi tästä jatkuu.. Kai se jotenki jatkuu..