Itävallan roadtrip pähkinänkuoressa

Kotiuduttiin eilen reippaan viikon mittaiselta Itävallan reissulta ja olihan taas aikamoinen reissu. En tiedä, palasiko kumpikaan meistä kovin levänneenä tai rentoutuneena matkalta, sillä vietettiin kunnon aktiiviloma ja matkanjärjestäjä, eli minä, oli taas haalinut ihan liikaa ohjelmaa yhteen viikkoon. Mitä kaikkea meidän reissu sitten piti sisällään?

9 päivää 

Kotimatkalla matkaseuralainen totesi, että olisi niitä reissupäiviä voinut olla muutama vähemmänkin, ja täytyy ehkä itsekin yhtyä tähän. 9 päivää (joista kaksi toki meni matkoihin Suomesta ja takaisin) oli ehkä hieman pitkä aika, kun reissu sisälsi joka päivä paljon aktiivista tekemistä. Toisaalta lyhyemmässä ajassa ei olisi kaikissa kohteissa ehditty käydä ja itsehän tykkään hamstrata yhdelle matkalle aina mahdollisimman monta eri paikkaa.

4 lentoa, joista kolme myöhässä

Lentoja ostaessa tuntui hurjan suurelta säästöltä valita ne 60€ halvemmat Airberlinin lennot vaihdolla Berliinissä sen sijaan, että olisi lentänyt suorilla Finnairin lennoilla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytettiin Airberliniä ja vaikka en olekaan lentoyhtiöiden suhteen mitenkään vaativa, vaan olen monta kertaa lennellyt tyytyväisenä Ryanairillakin, niin ehdottomasti tämä jäi myös viimeiseksi kerraksi Airberlinin kyydissä. Meillä oli mennessä ja tullessa vaihto Berliinin Tegelissä, joka sekin pääsi kärkisijoille huonoimmat lentokentät ikinä -listalle. Kyseisellä kentällä tuli fiilis, että oltiin hypätty takaisin Itä-Saksan kulta-aikaan tai kenties Neuvosto-Venäjälle, sillä terminaali oli kuin joku muinainen varastohalli, jonne oli isketty penkit ja kaksi kämäistä kahvilaa. Porukkaa oli ihan liikaa ja mölytaso pilvissä, muun muassa siksi, että laukkujen lajittelukeskus oli eristetty odotustiloista vain ohuella seinällä. Mennessä meillä oli tuolla vaihtoaikaa neljä tuntia, ja oli kyllä vaikea saada aikaa kulumaan. Ruokaakin täytyi tuolla saada pitkällä vaihdolla, mutta missäs syöt, kun valikoima oli ihan onneton. Tarjolla oli nuudelikeittoa, valmissalaatteja ja leipiä niissä kokonaisessa kahdessa ruokapaikassa, jotka kentältä löydettiin.

Mikäs itse Airberlinissä sitten oli vikana? Meidän neljästä lennosta kolme oli myöhässä, ja molempiin suuntiin saavuttiin perille noin puolitoista tuntia myöhässä, juuri sen verran jäi marginaalia, ettei lentoyhtiö vain joutunut maksamaan korvaksia viivästyksestä. Mennessä meidän neljän tunnin odottelu kämäisellä lentokentällä venyi siis viiteen ja puoleen tuntiin, ja Wieniin saavuttiin sen verran myöhään, että autonvuokraamo oli jo pistänyt lapun luukulle. Onneksi työntekijä ei ollut vielä ehtinyt lähteä kotiin, vaan tuli avaamaan oven, kun epätoivoisina koputeltiin ja lopulta saatiin auto alle. Takaisin tullessa ensimmäinen lento viivästyi puolisen tuntia, ja myös seuraava lento näytti olevan reippaan puoli tuntia myöhässä. Tässä kohtaa laskeskeltiin, ettei millään ehditä junaan Helsingissä ja siirrettiin junaliput myöhempään junaan. Koneeseen päästiin lopulta joku 40 minuuttia alkuperäisestä myöhässä, mutta ihmetys oli suuri, kun kaikkien matkustajien koneessa ollessa kone vain seisoi paikallaan ovet auki. Odoteltiin tietämättöminä vielä koneessa toiset 40 minuuttia, eikä koko aikana henkilökunta tiedottanut, mitä tässä nyt vielä odotellaan. Loppujen lopuksi saavuttiin Helsinkiin puolitoista tuntia myöhässä ja meillä oli vain 20 minuuttia aikaa odottaa laukut ja ehtiä junaan. Jos oltaisiin jo Berliinistä lähtiessä tiedetty, että tullaan myöhästymään näin paljon, oltaisiin suosista otettu liput vielä myöhäisempään junaan, mutta koko ajan tauluissa näkyi vain puolen tunnin viivästys. Laukkuja odotellessa soitettiin taas VR:lle, vaihdettiin liput ja maksettiin vielä lisää muutoksesta. Ja kun päästiin lähijunalla Tikkurilaan, olikin edellinen juna sen verran myöhässä, että ehdittiin siihen ja soitettiin taas VR:lle lippujen muuttamisesta. Oli kyllä viimeinen kerta, kun lähden junalippuja muuttamaan, parempi jatkossa varmaan vastaavissa tilanteissa vain ostaa uusi lippu asemalta junaan, johon varmasti tietää kerkeävänsä, lippujen muuttaminen ei juuri halvemmaksi tullut.

7 majapaikkaa

Jos lentoyhtiövalinta ei mennyt ihan nappiin, niin onnistuttiin löytämään kivat majapaikat koko reissulle. Vaihdettiin majoitusta lähes joka yö, vain kaksi viimeistä yötä oltiin samassa hostellissa Wienissä. Ehkä tämänkin takia lomasta jäi hektinen fiilis, kun majapaikoissa ei paljoa muuta ehditty kuin nukkumaan ja aamulla taas matka jatkui. Jälkiviisaana olisin ehkä ollut pari yötä samassa yöpaikassa ja ajellut sitten vaikka enemmän. Halpaahan majoitus ei Itävallassa ole, meillä oli neljä majapaikkaa Airbnb:n kautta, mutta ne olivat aika samoissa hinnoissa kuin halvat majatalot ja hostellit. Salzburgissa voin suositella majoittumaan Haus Christinessä, ihanassa Bed&Breakfast-paikassa hieman keskustan ulkopuolella. Wienissä taas yövyttiin Meininger-ketjun hotellissa, joka on hieman hostellin ja hotellin sekoitus. Yövyttiin dormissa, joka oli muuten kuin hotellihuone, mutta sänkyjä oli kuusi. Yhteiskeittiö löytyi, mutta muuten tunnelma oli enemmän kuin hotellissa. Mieleenpainuvin majoitus taisi kuitenkin olla paikallisen mummon luona, joka ei osannut sanaakaan englantia, eikä me taas vastaavasti kovin montaa sanaa saksaa.

71 kierrosta ohi vilistäviä formuloita

Syy, miksi lähdettiin juuri Itävaltaan, oli tietysti formulakisa, joka ajettiin Spielbergin pikkukaupungissa. Kuala Lumpurissa ei aikanaan ehditty näkemään kuin aika-ajot ja mies halusi ehdottomasti nähdä vielä yhden kisankin, jossa Kimi olisi mukana. Suomalaisittain kisahan menikin ihan mukavasti ja saatiin kuunnella Maamme-laulun säkeitä poislähtiessä, vaikka voittoon ajoikin Räikkösen sijasta Bottas. Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että formuloita on helpompi seurata kotisohvalta, tuolla takakaarteen halvimmilla paikoilla nimittäin suurin osa jännittävistä tilanteista jää näkemättä, ja ylipäätään on vaikea pysyä kärryillä, kuka kisaa edes johtaa. Miinusta täytyy antaa myös järjestelyistä, sillä alueella oli vain pari kojua, jotka myivät muutakin ruokaa kuin nakkia ja kuivaa sämpylää, ja lisäksi kaikille kojuille oli koko ajan kamalat jonot. Ensi kerralla tietää ottaa reippaasti omia eväitä mukaan.

Pari sattumalta loistavaa ravintolalöytöä

Tarkoitus oli tälläkin reissulla kokkailla paljon itse, mutta yllättäen kovin monessa majapaikassa ei ollut kokkausmahdollisuutta (tämän olisi tietysti fiksu tarkistanut varausvaiheessa) tai sitten ei hektisestä aikataulusta johtuen ehditty kokkailemaan. Yleensä ostettiin päivän toinen ruoka supermarketin valmisruokavalikoimista, koska myöskään ravintolaruokailu ei ollut mitään halpaa huvia. Pari loistavaa ravintolaa löytyi kuitenkin ihan sattumalta. Bad Gasteinissa pistäydyttiin ajomatkan varrella ja haluttiin löytää sieltä nopeasti jotain syötävää. Google mapsista tutkailin ne muutamat kaupungin ravintolat, jotka karttaan oli merkitty ja päätettiin mennä Orania Stüberl-nimiseen paikkaan. Sattumalta valittu, itävaltalaisia herkkuja tarjoileva ruokapaikka osoittautuikin reissun parhaaksi. Myös Wienissä ruokapaikan löytäminen oli helppoa, sillä osuttiin ekana iltana sattumalta Film Festival -alueelle Rathausplatzille, jossa on heinä- ja elokuun ajan myös katuruokatori. Kymmenkunnan kojun joukosta oli helppo löytää molemmille jotakin, eivätkä annosten hinnat päätä huimanneet. Wienissä ei tarvinnutkaan vaivata päätään ravintolan etsimisellä, sillä tuonne oli aina helppo suunnata syömään.

1400 ajokilometriä ja 166 838 askelta

Meillä oli auto vuokrattuna lähes koko ajaksi, ainoastaan viimeinen päivä Wienissä vietettiin ilman autoa. Viikon aikana ehdittiin ajaa lähes koko maa ympäri, ihan länsiosiin asti tosin ei lähdetty. Ajokilometrien lisäksi myös kävelyaskeleita kertyi aktiivisuusrannekkeen mukaan reippaasti, viimeisenä kaupunkipäivänä Wienissä  lähenneltiin jo 30 000 askelta päivässä. Meidän reitti kulki niin, että ensimmäiseksi ajettiin Graziin, jossa pienen kaupunkikierroksen jälkeen suunnattiin formuloihin. Sieltä ajettiin Etelä-Itävallan halki niin, että seuraavana aamuna oltiin valmiina starttaamaan Grossglockner-alppitielle, sieltä Zell am Seehen, jossa vietettiin yksi päivä patikoiden. Piipahdus Bad Gasteinissa ja seuraavana aamuna Eisriesenweltin jääluolalle, sieltä Hallstattin pikkukylään, yöpyminen Mondseessä, päivä Salzburgissa ja viimeisenä autonvuokrauspäivänä ajomatka Wieniin Pohjois-Itävallan kautta, koska moottoritietä olisi ollut tylsä paahtaa koko päivä. Wienissä vietettiin kaksi yötä ja siitä kotiin. Sama havainnollistettuna kartalla:

Biljoona kanssaturistia

Näin kesäaikaan Alpit taitaa olla aika suosittu kohde, sillä ei todellakaan oltu ainoita turisteja reissun päällä. Välillä turistilaumat alkoivat jo ihan ahdistamaan ja kaikista kamalin tässä mielessä oli Hallstattin pikkukylä. Olihan se söpö ja idyllinen paikka, mutta aivan liian pieni siihen nähden, miten paljon turisteja oli. Ihan kuin olisi ollut jossain kiinalaisessa Tyypillinen eurooppalainen kylä -teemapuistossa, eikä paikassa, jossa oikeasti elää ja asuu paikallisia. Aasialaiset turistit olivat löytäneet paikan ja joka kolmas vastaantulija oli varmasti kiinalainen. Parkkipaikkoja ei iltapäivällä juuri ollut tarjolla, ihan säkällä saimme automme mahtumaan parkkihalliin, jossa oli kolme vapaata paikkaa. Toinen katukuvassa näkyvä turistiryhmä erityisesti Zell am Seessä olivat Lähi-idästä saapuneet rikkaat arabituristit. Joitaikin vuosia sitten Itävalta on ilmeisesti markkinoinut matkailuaan nimenomaan tuolla suunnilla, ja iskulause ”Paradise as the Koran intended” on osunut ja uponnut niin hyvin, että arabituristeja virtaa tasaisesti Itävaltaan, vaikka markkinointikampanjasta onkin jo aikaa. Ja näin heinäkuussa tietysti koko Eurooppa on lomalla, joten rauhasta ja hiljaisuudesta suosituissa turistikohteissa on turha haaveilla.

2000 euroa

Tarkempaa budjettia, en ole vielä ehtinyt laskea, mutta alustavien laskelmien mukaan reissu kustansi kahdelta noin pari tonnia kokonaisuudessaan. Itävalta ei todellakaan ollut halpa, ruoka oli melko kallista, samoin majoitus. Eniten hintaa kiskottiin kuitenkin turistiaktiviteeteistä, lasketteluhissit vuorenhuipuille kustansivat yleensä vähintään parikymppiä, ja sisäänpääsymaksut olivat useimmiten samaa luokkaa. Autoilu oli yllättävän halpaa, sillä maksettiin vuokraa 155€, bensasta vajaa satanen ja moottoritiemaksua 50€. Majoitukset olivat noin 200€/hlö, ja lennot 170€/hlö. Formulaliput olivat ehkä sellainen normaalimatkasta eroava ylimääräinen kuluerä, pääsylippu alueelle oli noin satasen per nenä. Ilman lentoja ja formulalippuja sain päiväbudjetiksi noin 80€/hlö, mikä oli jonkin verran enemmän kuin olin etukäteen laskeskellut. Miehen mukaan teen näistä matkabudjeteista aina ylioptimistisia, kun joka kerta ylitetään budjetti.

2 ukkosmyrskyä

Suomen kesä on tunnettu epävakaudesta, mutta kyllä vain Itävallankin heinäkuussa tuli takille tarvetta. Sää oli todella vaihtelevaa, varsinkin vuorilla. Aamulla saattoi olla kylmää, koleaa ja taivasta peittää niin paksu pilvipeite, ettet usko auringon näyttäytyvän koko päivänä. Muutaman tunnin päästä porottaakin niin kovaa, että hiki virtaa ja mietit, että oliko pakko laittaa farkut aamulla jalkaan. Ukkoskuuroja osui meidän matkan ajalle useita, kaksi kertaa raivosi ihan kunnon myrsky. Toisella kertaa tuuli yltyi ihan yllättäen ja satoi kaatamalla, ja ikkunasta ulos katsoessa näytti ihan maailmanlopun meiningiltä (tai Fidzillä koetulta hurrikaanilta).

Saksan kielen kielikylpyä

Yleensä reissailen maissa, joiden kieltä itse puhun. Tämä olikin itselle sillä tavoin eriskummallinen matka, että saksaa en osaa paria sanaa enempää, ja useasti olisi toivonut osaavansa edes vähän alkeita. Joitain sanoja kuitenkin viikon aikana tarttui ja loppuviikosta olin ylpeä itsestäni, kun osasin Zaran kassalla asioida saksaksi. Keskustelu meni jotenkin näin Hallo, kassa sanoo hinnan, ojennan kortin karte ja kassa kysyy jotain, josta ymmärrän mit koden ja veikkaan hänen kysyvän, onko kortissani PIN-koodi, joten vastaan takaisin mit koden ja loppuun danke schön. Muutaman kerran oltiin kuitenkin tilanteessa, ettei yhteistä kieltä ollut, ja ajattelinkin kirjoittaa myöhemmin ihan erillisen postauksen siitä, millaisia fiiliksiä aiheutti reissaaminen maassa, jossa en osaa kieltä.

Palatseja, pikkukyliä, jääluola, patikointia, loputtomasti vuoristomaisemia ja pala aitoa sacherkakkua

Yleensä reissussa minulle iskee ahdistus siitä, ettei kaikkea ehdi nähdä, tehdä ja kokea. Itävallassakin tekemistä olisi riittänyt vaikka millä mitoin, mutta yllättyen suhtauduin ajan riittämättömyyteen melko tyynesti. Valittiin niistä monista jutuista ne meitä eniten kiinnostavat ja nähtiin lopulta monipuolisesti eri juttuja. Vuorimaisemat ovat upeita kaikkialla Alpeilla, joten loppujen lopuksi ei ollut niin väliä, nousiko huipulle tässä vai tuossa kylässä. Ehdottomia kohokohtia olivat alppimaisemat Grossglocknerin tiellä, patikointi Schmittenhöhen huipulta alas Zell am Seessä ja Eisriesenweltin jääluola. Niin ja se, että Wienissä löydettiin aito ja alkuperäinen sacherkakku jonottamalla muiden turistien kanssa Hotel Sacherin kahvilaan.

Millaisia reissukokemuksia muilla on Itävallasta? 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa maanantai, heinäkuu 17, 2017 at 19:39

    Hyi, Tegel on ihan kamala kenttä! Yhtään hyvää sanaa mulla ei ole siitä sanottavana. Air Berlinistä mulla taas ei ole mitään erityisen huonoja kokemuksia, mutta Tegel on varsinkin vaihtokenttänä maanpäällinen helvettti.

    Toi teidän reissu kuulostaa kaikessa hektisyydessään mun ja kaverini muutama vuosi sitten tekemältä Alppi-reissulta. Oltiin joku 2 viikkoa reissussa ja vaihdettiin lokaatiota päivän-parin välein, koska oli niin paljon kiinnostavia juttuja matkan varrella. Ja toki noustiin muutamalle vuorelle ja tehtiin pari haikkia ym. pientä ja kevyttä 😀 Ei siis mikään lepoloma ollut sekään, mutta mitään en vaihtaisi pois 🙂

    • Reply Hanna tiistai, heinäkuu 18, 2017 at 14:31

      Siis aivan käsittämätöntä, miten yhdellä Euroopan tärkeimmistä pääkaupungeista voi olla noin onneton lentokenttä. Oli pakko ihan googlata, että tämäkö tosiaan on pääkenttä, kun ensiajatus oli, että pakko olla joku halpalentoyhtiöiden pikkukenttä. Just pitkällä vaihdolla olisi ollut kiva, jos sieltä olisi löytynyt ihan kunnon ruokapaikkojakin jostain. En tiedä, oliko meillä nyt vain tosi huono tuuri Airberlinin kanssa, mutta jos neljästä lennosta kolme oli myöhässä, vielä aika reippaastikin, niin ei se hyvää kuvaa anna yhtiöstä. Varsinkin kun tiedotus oli ihan onnetonta, siinä koneessa lähtöä odotellessa ei kertaakaan kerrottu mitään viivästymisen syystä tai arvioidusta kestosta.

      Alpeilla on näköjään vaikea ottaa iisisti, kaksi viikkoa tätä menoa olisi kyllä vienyt mehut ihan totaalisesti, viikko oli jo ihan riittävästi. Mutta Alpit on kuitenkin paras kokea vaeltamalla ja kiipeämällä vuorille, joten jos lepolomaa kaipaisi, niin täytyisi varmasti suunnata muualle. En minäkään tätä reissua juuri muuten suunnittelisi kuin näin, vaikka olikin hektistä menoa!

  • Reply Niko keskiviikko, heinäkuu 19, 2017 at 13:53

    Lähes jokainen Air Berlinin lentoni on ollut lievästi myöhässä. Viime kerralla anoin 69 euroa korvauksia välillisistä kuluista kuten taksimatkasta kotiin lentoasemalta.

    Yllätys oli suuri, kun maksoivat nämä ilman suuria ongelmia.

    • Reply Hanna keskiviikko, heinäkuu 19, 2017 at 16:21

      Ilmeisesti myöhästely on sit jossain määrin ongelma Airberlinillä, tsekkasin flightradarista vakuutuskorvauksia varten tarkan saapumisajan ja huomasin, että lennot Berliinistä Wieniin tuntui olevan järjestään ainakin tunnin myöhässä! Mutta hyvä kuulla, että voisi saada lentoyhtiöltä korvauksia näistä, täytyypä koittaa kans hakea 🙂

    Leave a Reply