Ensikertalaisen vaellusopas

Kolin reissu oli itselle ensimmäinen vaellusretki, ja ajattelinkin koota pienen vinkkilistan muille ensimmäistä kertaa vaeltamaan lähteville. Telttailustakaan ei itsellä kovin suurta kokemusta ollut, sillä Ranskassa pari leirintäalueella 50 muun vaihtarin kanssa vietettyä yötä eivät ihan taida vastata autenttista telttailukokemusta luonnonhelmassa. Vaikka Kolilla metsän keskellä oltiinkin, niin Instagram päivittyi silti siellä ahkerasti ja postauksen kuvituksena onkin instakuviani kansallismaisemista.

Reitin valinta

Ensimmäiselle vaellusreissulle ei kannata ehkä kovin kunnianhimoista reittiä valita, vaan kannattaa miettiä omalle kunnolle sopivin vaihtoehto. Me vaellettiin kahden päivän aikana vajaa 30 kilometriä, mikä kyllä tuntui jaloissa, kun pohjakunnossa ei kehumista ollut. Mikäli suunnittelee pidempää kierrosta, kannattaa miettiä realistisesti, ehtiikö sen kiertää käytettävissä olevassa ajassa, sillä rinkan kanssa kulkeminen on yllättävän hidasta. Me luovuttiin ajatuksesta kiertää vajaan 40 kilometrin mittainen Herajärven kierros, sillä kaksi päivää tuskin olisi siihen riittänyt. Kolilla korkeuserot myös lisäävät haastetta reiteille ja senkin takia kannattaa vaeltamiseen varata aikaa. Hitaasti kun etenee, niin jyrkätkin ylä- ja alamäet kyllä sujuvat tottumattomammaltakin vaeltajalta, vaikka rankkojahan ne silti ovat.

Kansallispuistot ovat mielestäni parhaita paikkoja aloittaa vaeltaminen, sillä polut ovat yleensä hyväkuntoisia ja selkeästi merkattuja. Lisäksi kansallispuistoissa on kaivoja tasaisin väliajoin, samoin kuin nuotio- ja telttapaikkoja sekä tietysti niitä ihania kuivakäymälöitä. Kaikki mukavuudet ovat siis kohdillaan ja plussana vielä se, että yleensä ihan ypöyksin ei tarvi merkityillä poluilla vaeltaa, vaan säännöllisin väliajoin vastaan tulee muitakin retkeilijöitä. Kolilla polttopuita löytyi jokaiselta nuotiopaikalta, joten niitä ei tarvinnut kantaa mukanaan. Vessapaperia taas on hyvää kuljettaa mukanaan, sillä yleensä sitä ei hyysseistä löytynyt.

Varusteet

Ohjesääntönä se, että sen verran tavaraa mukaan kuin itse jaksaa kantaa (mutta myös tarpeeksi, jotta tarkenee). Itsellä oli 50 litran rinkka, joka oli aika näppärän kokoinen tähän tarkoitukseen, toki painavat jutut kulkivat kaikki miehen rinkassa, joka oli varmaan 5 kiloa omaani painavampi. Teltta ja makuualustat veivät aika paljon tilaa rinkasta, joten mikäli yöpyisi laavuilla tai autiotuvilla, olisi kantamukset varmasti kevyemmät. Lisäksi meillä oli mukana trangia, siihen kaksi kaasupulloa (joista toista ei tarvittu) sekä muoviset astiat. Tiskin säästämiseksi tosin syötiin ruoka suoraan kattilasta, eli periaatteessa pelkkä lusikka-haarukka olisi riittänyt trangian lisäksi. Eniten rinkassa kuitenkin painoi vesi, jota kannettiin noin kuutisen litraa mukanamme, suurin osa siitäkin taas miehen repussa. Vesi onneksi hupeni matkan edetessä ja rinkkakin keveni sitä myötä, mutta todennäköisesti hieman vähemmälläkin määrällä olisi pärjännyt, kun Kolilla kuitenkin vesipisteitä oli aika tiheästi.

Mukaan kannattaa tosiaan pakata myös lämmintä vaatetta, sillä iltaisin ja aamuisin voi olla yllättävänkin viileää. Itsellä oli mukana tuulitakki ja huppari, eikä kumpikaan ollut liikaa, vaikka paljon tilaa veivätkin repusta. Vaatteet muuten on järkevää pakata muovipusseihin, ihan siltä varalta, että rinkka kastuu sateessa. Vaihtovaatetta ei kannata liikaa varata mukaan, paitsi sukkia on kyllä aina hyvä olla ylimääräiset. Yöksi olin varustautunut urheilukerrastolla, villasukilla ja college-paidalla, sekä tietysti pipolla ja hanskoilla. Pipo on kyllä ihan ehdoton, sillä yöllä on teltassa aina kylmä, eikä päätä saa millään makuupussiin suojaan. Itsellä oli kenkinä pitkävartiset vaelluskengät, jotka ostin alennusmyynnistä nyt kesällä. Sellainen pieni juttu, kuin kenkien sisäänajo, pääsi hieman unohtumaan ja suosittelen kyllä kävelemään kengillä paljon jo ennen vaellusta. Kumma kyllä, suuremmilta rakoilta vältyttiin, mutta kyllä uudet kengät alkoivat jo toisena päivänä hiertää. Onneksi palattiin Ukko-Kolille toisena päivänä ennen viimeisiä vaelluksia, sillä kävin autolla vaihtamassa kengät lenkkareihin. Kolin paikoitellen jyrkillä ja kivisillä poluilla pitkävartiset kengät kyllä tukivat nilkkaa hyvin, enkä usko, että lenkkareilla olisi pystynyt koko vaellusta kulkemaan. Oma housuvalinta ei myöskään mennyt ihan nappiin, sillä ohuet juoksutrikoot eivät paljon suojanneet verenhimoisten hyttysten hyökkäyksiltä. Sääret olivatkin ihan paukamilla jo ensimmäisenä iltana, ja paluumatka Tampereelle sujuikin raapiessa jalkoja verille. Hyttyskarkote kannattaa olla myös mukana, mutta samoin joku viilentävä voide niille paukamille. Sellaista ei meinaan mistään ABC-marketien valikoimistakaan löytynyt, kun yritin paluumatkalla löytää jotain helpotusta kutinaan. Muutenkin ensiapupakkaus kannattaa olla kunnossa ja ainakin nilkan nyrjähdyksiin, haavoihin ja käärmeenpuremiin on hyvä varautua.

Eniten itseä huoletti puhelimen akun riittävyys, sillä normaalisti puhelinta saa olla joka ilta lataamassa. Tuolla se kuitenkin kesti hyvin sen kaksi päivää, kun yöksi muisti sammuttaa virran. Eli puhelinta tuli käytettyä huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Miehellä oli mukanaan myös vara-akku, jota ei kuitenkaan tarvittu ollenkaan. Myös kameran akku kesti hyvin koko reissun ajan, ja sen loppuminen olisi varmasti ollut katastrofaalisempaa.

Ruoka ja juoma

Reissua suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon vesipisteiden sijainti, ja miettiä reitti niin, että saa säännöllisesti tankattua vesivarastot. Meillä mukana kulki tosiaan kuusi litraa vettä, mikä riitti vallan mainiosti aina yhdeksi päiväksi. Ruuanlaittoon ja tiskaukseen käytettiin keitettyä pintavettä ja säästeltiin vesijohtovettä juomavedeksi. Lähes kaikkien Kolin kaivojen ja lähteiden vesi täytyi myös keittää ennen käyttöä, ja sitäkin keitettiin juomavedeksi, kun vesijohtovesi loppui. Trangialla keittäminen osoittautui järkevämmäksi vaihtoehdoksi kuin nuotio, sillä ensimmäisenä iltana nuotiolla keitetty vesi osoittaui niin savunmakuiseksi, ettei sitä pystynyt juomaan. Luontokeskus Ukossa sai tosiaan täyttää pullot hanavedellä ja toisena päivänä käytiinkin sieltä hakemassa lisää vettä, kun kuljettiin ohi.

Eväänä meillä oli pussipastaa, pussipuuroa, leipää ja proteiinipatukoita. Kahden päivän jälkeen pussipastat alkoivat jo tökkimään, joten pidemmällä reissulla kannattaa ehdottomasti miettiä vähän vaihtelevampaa ruokavaliota. Pussipuurosta sitä vastoin sai maittavaa aamupalaa, kun lisäsi keräsi joukkoon mustikoita. Parasta Kolilla olikin se, että polun varressa joka puolella kasvoi mustikoita, joita pystyi aina napsimaan, kun nälkä yllätti tai muuten vaan halusi pitää pienen tauon. Ja noissa olosuhteissa kyllä kuiva leipäkin maistui iltapalana erittäin hyvin, vaikka normaalisti olisi sitä saattanut pitää tylsänä ruokana.

Hygienia

Reissussa rähjääntyy ja telttareissussa erityisesti. Suihkuja tuolla ei tietenkään ollut, joten ainut mahdollisuus peseytymiseen olivat luonnonvedet ja sekin vain, jos telttapaikan vieressä sattui olemaan joku puro. Myllypurossa telttailupaikan vieressä virtasi puro, josta otimme vettä sääntönä se, että juomavesi yläjuoksulta ja peseytyminen alajuoksulla. Mies sanoi, että Ikolanaholla ollut lähde näytti vähän siltä, että porukka oli hyyssistä käsin käynyt siellä pesemässä käsiään, jolloin vesi ei välttämättä kovin hyvää juomavettä ollut. Eli perussääntönä siis pese kätesi muualla kuin juotavaksi tarkoitetussa lähteessä/purossa. Vikana iltana käytiin ihan järvessä myös kastautumassa, mutta ei siellä kymässä vedessä tarjennut niin kauaa olla, että olisi kovin puhdistunut. Että vaeltamaan lähtiessä kannattaa varautua siihen, että loppureissusta olo on kaikkea muuta kuin hehkeä 😀

Erätaidot

Tarviiko vaellusreissuille sitten kummempia erätaitoja? Jos tekee niin kuin minä, ja ottaa mukaan henkilön, jolla retkeilystä on enemmän kokemusta, niin ei tarvi. Itse en osaa edelleenkään kasata telttaa tai sytyttää trangiaa. Kartanlukutaito taas on ihan tarpeen etenkin pidemmillä retkillä, vaikka ne opasteet olisivatkin hyvät. Positiivinen asenne ja reipas retkeilymieli taitavat parhaiten taata onnistuneen reissun (itse olisin voinut näitä pakata ehkä hieman enemmän mukaan :D).

Uskaltaako metsässä nukkua?

Kysymys, joka tätä ensikertalaista vaivasi eniten ennen lähtöä, oli tietysti se, että uskaltaako metsässä nukkua kaikkien niiden villieläinten keskellä. Toinen tärkeä asia, joka mietitytti, oli tietysti se, että löytyykö tuolta vessoja, ja siihen vastaus selvisikin jo tuolla ylempänä. Kohtaaminen karhujen tai susien kanssa arvelutti jopa sen verran, että tunnustan googlanneeni asian ja harmikseni siitä löytyi hyvin vähän tietoa satunnaisten suomi24-keskustelujen joukosta. Me ei tosiaan jänistä ja lukemattomia hyttysiä kummempiin petoihin törmätty, joten ilmeisesti suurpetojen kohtaaminen luonnossa on aika harvinaista. Ne taitavat nimittäin pelätä ihmistä enemmän kuin me niitä, ja lähtevät karkuun, jos havaitsevat ihmisiä lähistöllä. Kansallispuistojen vaellusreittejä kuitenkin sen verran tallataan, että voisi kuvitella eläinten jo oppineen kiertämään alueet, joilla ihmisiin törmääminen on todennäköistä. Mutta ainahan hyvä kaikkeen on varautua… Ja tuskin pystyn jatkossakaan täysin levollisin mielin nukkumaan metsän siimeksessä, vaan luultavasti vielä ensi kerrallakin kuuntelen jokaista rasahdusta teltan ympärillä.

Jos lukijoista löytyy kokeneempia retkeilijöitä, niin kertokaa, unohtuiko listaltani jotain oleellista? Mitkä ovat teidän parhaat vinkkinne eräretkille?

 Instagram Travel Thursday on kuukausittainen kokoelma blogipostauksia, joilla halutaan tuoda esiin Instagramia matkailun tietolähteenä ja inspiroijana. Tempauksen Suomessa järjestävät matkabloggaajat Satu (Destination Unknown), Nella (Kaukokaipuu) ja Veera Bianca, ja järjestäjien blogeista voi lukea tarkemmat osallistumisohjeet. Mun matkakuvia ja vähän muutakin löytyy Instagramista nimimerkillä @hannaranskatar.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Katja torstai, syyskuu 3, 2015 at 10:46

    Tällaisesta reissusta olis kyllä itselläkin hyvä aloittaa kunnon retkeily. Tosin vielä tällähetkellä päiväreissut ja vaellukset ovat vielä riittäneet.
    Kolilla on muuten ihanat maisemat, joten kyllähän tuolla on kelvannut kävellä maisemia katsellen. 🙂

    • Reply Hanna perjantai, syyskuu 4, 2015 at 10:25

      Maisemat todellakin palkitsivat ja tuonne järvenselälle katsellessa rinkkakin tuntui aina kevyemmältä 🙂 Pari yötä oli tosiaan itselle jo aika maksimikesto tällaiselle retkelle, yksikin yö olisi oikeastaan jo riittänyt. Päiväreissut ehkä ovat enemmän minun juttuni, mutta tulipahan testattua, että kyllä teltassakin pystyy yöpymään! 🙂

  • Reply Annemaria torstai, syyskuu 3, 2015 at 12:55

    Mukavaa on aina lukea näitä vaelluskokemuksia. Aihe kun on niin mieluinen ja läheinen. Tärkee pointti tuo, että vaatteet kannattaa säilyttää muovipussissa. Ei nimittäin voi tarpeeksi korostaa sen tärkeyttä, että on kuivaa päällepantavaa. Tässä vähän tarinaa siitä, kuinka piti jälleen oppirahoja maksaa: http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2015/09/01/hammastunturin-eramaassa-kaikki-ei-sujunut-toivotusti/ Itse kärsin myös paljon itikanpuremista ja olenkin oppinut suojautumaan niitä vastaan vaatetuksella. Topissa ja shortseissa en lähde metsään ikinä. Apua olen saanut napsimalla atihistamiinitabletin aina ennen maastoon menoa ja puremien kutinaa hepottaa aloe vera geeli, joka kulkee usein mukana repussa.

    • Reply Hanna perjantai, syyskuu 4, 2015 at 10:32

      Kiitos kommentista! Kuivat vaatteet kyllä ovat aika tärkeä asia mukavuuden kannalta, vaikka onneksi me sateilta säästyttiinkin. Hauska oli lukea sinunkin eräseikkailuista, ja ehkä jälkeenpäin vastoinkäymisiinkin saa suhtautua huumorilla, vaikka siinä hetkessä ei niin nauratakaan. Pitkät vaatteet ovat kyllä ihan ehdottomat metsään, itse en tosin ajatellut sitä, että ohuet housut eivät juuri itikoilta suojaa. Antihistamiini auttoi minullakin puremien kutinaan, onneksi kuljetan sitä allergisten oireiden takia aina mukanani, mutta tuo aloe vera -geeli voisi olla hyvä lisä retkivarustukseen sekin 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, syyskuu 3, 2015 at 14:02

    Taidetaan pitäytyä edelleen päiväretkissä – ilman tavaroita 🙂 Tosin niilläkin kannattaa esimerkiksi hyönteisiltä yrittää suojautua ja varautua siihen, että on liian kuuma tai kylmä.

    • Reply Hanna perjantai, syyskuu 4, 2015 at 10:34

      Tavaroiden raahaaminen on kyllä pidemmän reissun kaikista ärsyttävin puoli, päiväretket ovat ehkä enemmän myös omaan makuuni, mutta tulipahan kerran kokeiltua tällaista kunnon eräilyäkin 😀 Mutta hyttyssuojaus on kyllä aina tarpeen, samoin asianmukainen vaatetus.

  • Reply Maarit Johanna torstai, syyskuu 3, 2015 at 17:40

    Olipa informatiivinen postaus! Mie oon siitä kokematon retkeilijä, että tuollaiset kunnon useamman yön reissut on ihan kokonaan vielä kokematta. Yön yli reissuilla ollaan käyty, mutta ei ole pidempään ollut aikaa. Taidampa ottaa tämän postauksen talteen 🙂 Ja on muuten Kolilla maisemat!

    • Reply Hanna perjantai, syyskuu 4, 2015 at 10:37

      Maisemat oli todellakin kaiken vaivan arvoiset! Kokeneeksi retkeilijäksi en kyllä itseäni tituleeraisi tämänkään jälkeen, mutta aika hieno fiilis oli, kun ylitti itsensä ja selvisi luonnossa kaksi yötä. Yksikin yö olisi kyllä riittänyt, ja olin toisen päivän vaelluksen jälkeen ihan valmis lähtemään jo kotiin 😀

  • Reply Annika | Travelloverblogi torstai, syyskuu 3, 2015 at 18:50

    Varsin mielenkiintoista, vaikka tiedän, etten taida tässä elämässä moiselle retkelle lähteä. Tykkään kulkea luonnossa, mutta on myös mukava päästä illalliselle ja sen päälle valkoisiin lakanoihin nukkumaan. 🙂

    • Reply Hanna perjantai, syyskuu 4, 2015 at 10:39

      Mä meinasin nimetä tämän postauksen hienohelman vaellusoppaaksi, sillä tällaiset eräretket eivät todellakaan ole minun tyylisiäni. Kuten sanoit, on luonnossa kulkeminen kivaa, mutta itsekin ehkä enemmän suosin päiväretkiä. Toisaalta oli kiva kokeilla tällaistakin, ja aika mahtava fiilis oli, kun vastoin ennakko-odotuksia selvisi kahdesta yöstä luonnonhelmassa 🙂

  • Reply Jenna perjantai, syyskuu 4, 2015 at 08:55

    Tosi hyvä ja informatiivinen postaus 🙂 Retkeily on niin kivaa, vaikka itse onkin lähinnä vasta päiväretkeillyt. Koli on upea paikka ja pala kauneinta Suomea.

    • Reply Hanna perjantai, syyskuu 4, 2015 at 10:41

      Kiitos! Samaa mieltä olen, että Koli todellakin oli kauneinta Suomea, en olisi uskonut, että täältäkin löytyy noin upeita paikkoja! Itse en ole kamalasti luonnossa edes päiväretkeillyt, mutta vaeltaminen oli kyllä yllättävänkin kivaa, vaikka telttamajoittuminen ei ehkä ihan minun juttuni ollutkaan 🙂

  • Reply satuvw perjantai, syyskuu 4, 2015 at 11:03

    Tosi hyvä postaus! Omat vaellukset ovat olleet päiväretkiä, hiihtoreissuilla ollaankin sitten käyty useamman yön retkillä. Ja nuo Kolin maisemat kyllä kutsuisivat myös…. 🙂

    • Reply Hanna perjantai, syyskuu 4, 2015 at 14:44

      Kiitos! Hiihtoreissut olisivat minulle jo todella extremeä, sillä en usko, että tarkenisin koko päivää hiihtäen. Varmasti kyllä upeita kokemuksia olisivat nekin 🙂 Kolin maisemiin kannattaa kyllä suunnata joskus, harmittavan harvoin tulee kyllä Itä-Suomessa käytyä.

  • Reply marikaw perjantai, syyskuu 4, 2015 at 19:24

    Hyviä pointteja! Kansallispuistoista ja merkityistä reiteistä mäkin alottaisin, mitään random metsää en ehkä mun kartanlukutaidoilla uskaltais lähteä testailemaan…Mä yleensä harrastan päiväretkiä mielummin kun yönyli retkiä, koska telttailu ei oo ihan mun juttu. 😀 Kesälomalla tuli vietettyä neljä yötä teltassa (retkeilykeskusten ja leirintäalueiden pihassa) joten ihan niin paljon asioita ei tarvinnut ottaa huomioon. Lisäksi kuskattiin kamoja autossa aina seuraavaan pisteeseen.
    Oon käynyt Kolilla joskus ala-asteen leirikoulussa ja ehdottomasti haluaisin päästä uudelleen nyt kun ehkä osaisi arvostaa näkymiä…

    • Reply Hanna sunnuntai, syyskuu 6, 2015 at 13:53

      Joo minäkään en uskaltaisi ihan keskelle metsää lähteä retkeilemään, kansallispuistoissa myös muut retkeilijät luovat turvallisuuden tunnetta. Päiväretket ovat kyllä enemmän myös mun juttuni, telttailu on pidemmän päälle aika vaivalloista. Toisaalta juuri leirintäalueilla teltassa yöpyminen on ihan ok, kun suihkut ja muut mukavuudet löytyvät vierestä. Ehdottomasti suosittelen uusintavisiittiä Kolille, varmasti maisemia osaa nyt katsoa ihan eri silmin kuin ala-asteikäisenä 😀

    Leave a Reply