Hiustenhalkomista Espanjaan muuttaessa

Ranska-vuoden aikana jonottaminen, paperilomakkeiden täyttely ja byrokratian vuoksi päätä seinään hakkaaminen tulivat tutuksi. Nyt kun parin päivän päässä häämöttää muutto Espanjaan, alkaa tuntua siltä, että kyllä sielläkin osataan asiat tehdä mahdollisimman hankaliksi. Vai onko sittenkään niin, sillä tarkemmin kun asiaa ajattelee, niin syy tämänhetkiseen hiustenhalkomiseen taitaa löytyä ihan itsestä. Kun Erasmus-harjoittelu Ruotsissa sujui kuin Strömsössä ja ilman minkään sortin paperinpyörittelyä, ajattelin, että vastaava harjoittelu on ihan helppo nakki järjestää myös Espanjassa. Turhaa sinne on viikkoja etukäteen mennä niinkuin Ranskaan, jos nyt edellisenä viikonloppuna raahaa itsensä paikalle ja sitten vain maanantaina kätevästi harjoitteluun. Tärkein syy toki oli se, että palkallinen kesäloma loppuu torstaina ja sen jälkeen palaan vielä päiväksi Suomen työpaikkaan, koska lomaltapaluurahat. Lauantaina lähtee lento Alicanteen, jossa vietän ekan yön hostellissa ja sunnuntaina sitten junalla Valenciaan ja maaanantaina eka päivä harjoittelussa. Itsehän olen aikatauluni suunnitellut, että turha siitä ketään muuta syyttää.

kuva: Flickr/Aaron Smith

Paitsi ehkä vähän ottaa aivoon, kun espanjalaiset jaksavat viettää kaiken maailman humpuukijuhlia, jotka sitten vaikuttavat kaikkien muidenkin kuin juhlijoiden elämään. Onko kukaan kuullut La Tomatina -juhlasta? Minä muistan lukeneeni tästä hassunhauskasta tomaattisodasta joskus jossain ja ajatelleeni, että kaikkea kanssa. Sepä ei sitten jäänyt mieleen, että kyseiset tomaattibileet järjestetään Valencian lähistöllä elokuun lopussa. Mikä ei tietty muuten haittaisi ollenkaan (paitsi etten kyllä haluaisia joutua tulilinjalle), mutta kun kaikki kaupungin hostellit olivat joko täynnä, kalliita tai ottavat varauksia vähintään kolmelle yölle. Ja koska itse saavun Valenciaan sunnuntaina, ei asuntovälitysfirman toimisto ole tietenkään auki silloin, vaan olin ajatellut majoittua hostellissa ekan yön. Ongelmahan oli myöskin se, että itse olen harjoittelussa Valencian ulkopuolella arkisin toimistoaikaan ja kämpän avain olisi pitänyt hakea Valencian keskustasta toimistoaikaan. Eli en ollut ollenkaan varma, ehdinkö avainta hakemaan ekan työpäivän jälkeen, vaan olisin saattanut tarvita sen hostellin vielä toiseksikin yöksi. Mutta hei, onneksi rahalla saa ja hevosella pääsee, ja kaiken muun kämppään liittyvän rahanmenon vuoksi tilasin vielä tervetulopaketin, eli joku hakee mut asemalta, vie suoraan kämpille ja saan allekirjoittaa sopimukset siellä, eikä tarvi ehtiä sinne toimistolle jonottamaan arkisin. Muutenhan tämä oli itselle ihan täydellinen diili, sillä ehdin vähän asettua aloilleni ennen seuraavan päivän harjoittelua, mutta kyseinen lysti maksoi 70€. Jos olisi maksanut vielä 150€, olisi saanut lisäksi peitot, tyynyt, lakanat ja metrolippujakin. Minä säästän ja suuntaan ensitöikseni Ikeaan. (Miten voi ihminen ollakaan onnellinen, kun tajuaa, että uudella asuinpaikkakunnalla on Ikea. Sieltä saa varmaan ostaa taas samat tavarat kuin Ranskaan aikanaan, halvimmat lautaset, kattilat sun muut, ellei niitä löydy asunnosta valmiina. Ja aina kun koti-ikävä iskee, pääsee Ikeaan herkuttelemaan lihapullilla!)

IMG_7777

Mun kämpän metsästys Valenciasta on kyllä ollut melkoinen farssi. Tai siis ihan lupaavalta vaikuttavan kämpän kyllä löysin heti alkuun, ja vuokrakin per kuukausi on vain 175€. Mutta sopimus täytyi tehdä minimissään viideksi kuukaudeksi, vaikka itse olen Valenciassa vain kolme kuukautta. Ajattelin, että tällaisen luotettavan välittäjän kautta on kuitenkin helpoin ja yksinkertaisin ottaa kämppä, vaikka vähän joutuukin extraa maksamaan parista kuukaudesta. Siksi valitsinkin halvimman löytämäni huoneen, jotta ylimääräiset kuukaudet eivät niin paljoa maksaisi. Mutta kämpän varaamisen jälkeen selvisikin sitten kivat yllärit, että vuokran päälle maksetaan vielä toimistomaksu, netti, sähkö, kaasu ym. kulut. Että jotenkin tuosta ”halvasta” kämpästä nyt sitten maksaakin noin 400€/kk (tietty kämppä olisi aika paljon halvempi, jos olisi siellä sen viisi kuukautta). Olisi vain pitänyt hieman kauemmin googletella eri välittäjiä, sillä juttelin eilen samaan harjoittelupaikkaan tulevan suomalaisen tytön kanssa, joka oli ottanut kämpän eri välittäjän kautta ja minimivuokra-aika oli 2 kuukautta. Ja Valenciassa näytti olevan edelleen kämppiä tarjolla, joten mikään paniikkikiire ei olisi ollut kesällä ottaa heti ensimmäistä vastaantulevaa kämppää…

IMG_0920

Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että onneksi tämän rumban on jo tehnyt pari kertaa ennenkin. Ja onneksi edelleen oli tallessa ennen vaihtoa kirjoitetut muisti- ja pakkauslistat. Tällä kertaa ajattelin tosin selvitä vähän vähemmällä tavaramäärällä, sillä uskon, että Espanjassa tulee taas shoppailtua ja takaisin tullessa kaikkien tavaroiden sullominen laukkuun on kunnon operaatio. Päänvaivaa aiheuttaa ainakin se, että toimistolla olisi hyvä olla jotain vähän siistimpää vaatetta päällä, mutta samalla sellaista, ettei yli 30 helteen asteessa paahdu. Itsehän olen tähän asti ollut lähinnä työpaikoissa, joissa vaaditaan tietyn työasun käyttöä, joten ei ole paljoa tarvinnut töihin lähtiessä miettiä, mitä laittaisi päälleen. Kuulostaa sen luokan ongelmalta, että täytyy ensi töikseen selvittää Valenciassa vaatekauppojen sijainti.

IMG_1720

Sellaiset lähtöfiilikset täällä. Pienestä asuntoärtymyksestä huolimatta oon ihan hyvillä mielin suuntaamassa Espanjaan, vaikka toki on kurjaa, että mies jää taas tänne Suomeen. Tulevista työtehtävistä ei ole mitään hajua, joten aika takki auki sitä lähdetään taas maailmalle. Meitä Erasmus-harjoittelijoita on toimistolla muitakin, ja itse vaan toivon, etten olisi joukon seniori, sillä tuntuu, että olen jo vähän liian vanha kaiken maailman Erasmus-karkelointiin. Katsellaan mitä seuraavat kolme kuukautta tuovat tullessaan. Matkassa mukana pysyy seuraamalla blogia Facebookissa tai Bloglovinissa ja Instagramiin tulee varmaan päivitettyä kuulumisia Espanjan auringon alta vähän useammin kuin tänne blogiin. Sitten ei muuta kuin Vamos, vamos!

Näillä vinkeillä vietät onnistuneen loman Ljubljanassa

Slovenian pääkaupunki, vajaan 300 000 asukkaan sympaattinen Ljubljana, taitaa olla monelle suomalaiselle vielä suhteellisen tuntematon kaupunkikohde. Itsekään en tiennyt kaupungista etukäteen juuri mitään, enkä siten osannut odottaa oikein mitään Slovenian reissun ”pakollisilta” parilta kaupunkipäivältä. Siksipä Ljubljana onnistuikin yllättämään sillä, miten suloinen ja viihtyisä kaupunki oli. Ehdottomasti suurin tekijä oli se, että vanha kaupunki oli rauhoitettu kävelykaduksi ja Ljubljanica-joen rantojen ravintolat ja kahvilat tuntuivat suorastaan kutsuvan istuskelemaan terasseilleen. Ennen kuin toisin todistetaan, julistan Ljubljanan ehdottomasti koko Euroopan viihtyisimmäksi pääkaupungiksi! Ja tämän mainospuheen myötä kun alkaa loma Slovenian pääkaupungissa houkuttelemaan, lupaan, että näillä vinkeillä reissusta tulee varmasti onnistunut.

P1019390

Näe

Ljubljanan kiertää helposti päivässä, sillä kaupungissa ei kauheasti varsinaisia nähtävyyksiä ole. Suloinen vanha kaupunki löytyy joen varrelta, ja kuuluisimmat kirkot, sillat ja aukiot sijaitsevat kaikki lähellä toisiaan. Prešernov trg on kaupungin keskusaukio, jolta löytyy sekä vaaleanpunainen fransiskaanikirkko että kuuluisa kolmoissilta Tromostovje. Kyseisellä aukiolla voi myös ihmetellä Ljubljanan omaa säätä, sillä keskellä toria on alue, jossa sataa aina, vaikka muuten paistaisikin aurinko. (Aukion yläpuolelle viritetyillä naruilla ja sadettimilla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa…) Parasta Ljubljanassa on vain kierrellä ympäri mukulakivikatuja, istahtaa välillä joenrantaan ihmettelemään kaupungin vilinää ja ihailla vanhoja rakennuksia. Jos jaksaa kävellä hieman pidemmälle, löytyy keskustan ulkopuolelta myös viihtyisä Tivolin puistoalue.

P1018826

P1018915

P1018918

P1018965

Koe

Kaupunkiin pystyy tutustumaan kävelyn lisäksi myös risteilemällä, sillä Ljubljanica-jokea pitkin pääsee tunnin mittaiselle veneajelulle 8€:n hintaan. Lipunmyyjiä löytyy eri kohdista joenvartta ja firmojakin on useita. Veneajelu oli ihan kiva turistikokemus, mutta aika samat jutut näkee kyllä kävellenkin. Lisäksi suurin osa istumapaikoista sijaitsi veneen sisätiloissa, joten ulkopaikoilla oli kauniina päivänä ahdasta, kun kaikki halusivat istua auringossa. Toinen kokemisen arvoinen juttu on Ljubljanan pimenevä ilta, kun joenvarsi täytyy illastajista ja kaupungin valot syttyvät. Varsinkin kaupungin yllä kohoava linna oli ilta-aikaan kauniisti valaistu.

P1018936

P1018978

P1018809

P1018817

Ihaile maisemia

Vanhan kaupungin vierestä kukkulan päältä löytyy Ljubljanan linna, josta näkee kivasti ympäröivät maisemat. Linnalle kipuaminen on hikistä hommaa, mutta näköalat palkitsevat. Ja pääsee huipulle myös hissillä, jos kapuaminen ei kiinnosta. Sisäänpääsy linnaan maksaa 7,50€ aikuiselta ja 5,20€ alennusryhmäläisiltä, mutta ilman lippuakin pääsee jo sisäpihalle ihmettelemään. Mitään vanhanaikaisia linnan sisätiloja alueelta ei oikein löytynyt, vaan linnasta löytyy ravintola ja juhlatiloja. Lipulla pääsi katsomaan lyhyen esittelyvideon linnan historiasta sekä kiipeämään korkeimpaan torniin, josta tietysti aukesivat ne upeimmat näköalat.

P1018858 P1018880 P1018886 P1018902

Nuku

Yövyttiin mennen tullen Ljubljanassa ja kaupungissa tuli testattua kaksi melko erilaista majoituskokemusta. Molemmilla kerroilla haluttiin majapaikka suhteellisen läheltä bussiasemaa, jotta laukkuja ei tarvisi raahata kaupungin toiselle puolelle. Sitä vastoin keskustaan oli molemmista majoituksista vähän kävelymatkaa, joten ehkä jälkiviisaana olisi ollut parempi jaksaa raahata laukkuja vähän pidemmälle, jotta ei sitten muuten olisi tarvinnut kävellä niin paljon. Ensimmäinen majapaikkamme Central Hotel oli siisti perushotelli, josta saatiin n. 100€/yö tilava neljän hengen huone. Runsas aamupalakin kuului hintaan, mikä oli plussaa. Viimeiselle yölle jouduttiin valita hostellimajoitus, koska kaupungissa olivat jo monet hotellit täynnä. Hostel Celica on vanhaan vankilaan remontoitu hostelli, jonka sisustuksessa rakennuksen edellinen käyttötarkoitus edelleen näkyy. Tuolla voisi yöpyä myös ihan sellissä, mutta meillä oli onneksi ihan kohtuullisen normaali huone. Neljän hengen huone omalla kylpärillä maksoi tuollakin n. 100€, mutta keskustaan kertyi kävelymatkaa jo vartin verran. Aamupalakin maksoi erikseen 4€, eikä ollut lähellekään yhtä monipuolinen kuin hotelliaamupala. Enemmän sai siis rahalle vastinetta Central Hotelissa, ja tuo Hostel Celican ympäristö oli vielä melko mielenkiintoista aluetta. Hostellin viereisellä alueella oli illalla käynnissä graffitibileet ja saatiin alkuilta seurata sellaista kliseistä ghettomeininkiä, jota näkee yleensä vain leffoissa.

P1018999

Syö

Ljubljanassa ei tarvi nähdä nälkää (edes nirson), sillä naapurimaa Italian ruokakulttuuri on levinnyt myös Slovenian puolelle. Pizzaa ja pastaa saa lähes joka ravintolasta ja lisäksi paikallisiakin ruokalajeja löytyy. Slovenialainen ruoka vaikutti aika raskaalta ja lihapitoiselta, eli ei ihan omaan makuuni. Ljubljanasta löydettiin pari kivaa perusravintolaa, joita suosittelen muillekin kaupunkiin matkaajille. Fine dining -makuelämyksiä ei tosin näistä paikoista kannata lähteä etsimään, mutta ihan perushyviä ruokapaikkoja molemmat. Ljubljanan vanhimmassa rakennuksessa toimivasta Aroma-nimisestä paikasta saa italialaista ruokaa, erityisesti pizzalista oli kattava ja pizzat hyviä. Paninoteka-ravintola sitä vastoin muodostui lähes meidän kantapaikaksi reissun aikana, sillä sieltä löytyi jokaiselle jotakin. Palvelu ei tosin ollut ihan parasta, sillä tarjoilijat näyttivät ruuhka-aikaan kovin stressaantuneilta ja ruokaa sai odotella aina kauan. Bonusvinkkinä vielä Ljubljanaan suuntaaville suosittelen perjantaina piipahtamaan Pogačarjev trg -aukion katuruokatapahtumassa. Joka perjantai aukio täyttyy erilaisista ruokakojuista ja slovenialaisten erikoisuuksien lisäksi löytyy myös makuja maailmalta. Tuolla ei juuri hinnatkaan päätä huimaa, sillä esimerkiksi iso annos paistettuja nuudeleita maksoi vain 4€. Vilinää alueella riitti ja paikalle oli roudattu myös pöytiä sekä penkkejä, jotta kadulla ruokailu olisi vähän mukavampaa.

P1018928

P1018943

P1018983

Liiku

Ljubljanan keskusta on sen verran kompakti, että kaupungissa näppärin tapa liikkua paikasta toiseen on apostolinkyyti. Pyörän vuokraaminen tuntui myös olevan suosittua ja pyöräileviä turisteja näkyi katukuvassa paljon. Pois kaupungista pääsee näppärästi bussilla, esimerkiksi matka Blediin kesti reippaan tunnin ja bussiliputkin olivat melkoisen edullisia. Lentokentältä keskustan bussiasemalle pääsee joko paikallisbussilla, joka kiertää kaikki mahdolliset pikkukylät ja siten matka kestää noin tunnin. Tuo bussi maksoi n. 4€, mutta laukusta joutui vielä maksamaan reippaan euron extraa. Busseja ei kulje kovin usein, joten kannattaa tarkistaa aikataulut etukäteen. Toinen vaihtoehto ovat shuttlet, jotka vievät suoraan hotellille hintaan 9€/hlö (joillain majapaikoilla taisi olla myös sopimuksia alennuksista näiden firmojen kanssa, sillä hostellilta varattuna maksettiin paluukyydistä vain 8€/hlö). Tuo ovelta ovelle -kuljetus oli melko näppärä, eikä loppujen lopuksi hirveän paljon paikallisbussia kalliimpi.

P1018844

Nyt ei muuta kuin Ljubljanan reissu suunnitteille!

Maailmalla sattuu ja tapahtuu

Reissatessa joutuu monesti mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin, ja sainkin Kerran poistuin kotoa -blogin Nooralta haasteen kertoa omista oudoista reissusattumuksista. Alunperin haasteen on laittanut liikkeelle Adalmina’s Adventures -blogia pitävä Anna-Katri. Omille reissuille on osunut kaikenlaista, mutta loppujen lopuksi tähän oli aika vaikea keksiä ne oudoimmat jutut. Lisäksi koska mottoni on, että se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa, ja siitä syystä monia hauskoja sattumuksia on tullut tässä vuosien varrella jo kerrottua tässä blogissa. (Hauskoja hetkiä listasin aikoinaan tässä postauksessa, vaihtovuoden kommelluksia löytyy täältä, Marokon sekopäiset seikkailut on koottu tänne ja maailmanympärimatkan vähemmän mukavista kokemuksista voi lukea tästä postauksesta.) Niinpä yritin tähän juttuun kaivella arkistoista niitä kertomuksia, joita ei ole täällä vielä tullut kerrottua, ainakaan moneen otteeseen.

IMG_6700

Korkkarivaellus pimeän maantien varressa Ranskassa

Tämä juttu itse asiassa löytyi myös tuolta vaihtomuistojen joukosta, mutta sen verran seikkailu oli kyseessä, että en malttanut olla kertomatta sitä tässäkään yhteydessä. Ranskassa meillä oli koulun gaalajuhla, joka järjestettiin jossain Montpellierin ulkopuolella korvessa. Bussiaikatauluja tutkimalla kuitenkin selvisi, että ihan juhlatilan läheisyyteen pääsisi bussilla, joten me Suomi-tytöt toki säästettiin ja hypättiin bussiin. Harmi vain, että jostain syystä bussi ei mennytkään sinne minne piti, vaan jätti meidät lähimpään kylään, joka oli kuulemma päätepysäkki sille vuorolle. Kartan mukaan kävelymatka ei kuitenkaan näyttänyt pitkältä, joten jatkettiin matkaa reippaana juhlatamineissa ja korkkareissa. Käveltiin ainakin kilometri pari, ja kylän jälkeen jouduttiin köpötellä pilkkopimeän maantien vartta hyvän matkaa. Onneksi itsellä oli avaimenperässä pieni lamppu, joka aina napattiin päälle auton tullessa vastaan, heijastimista kun ei tietenkään ollut tietoakaan Etelä-Ranskan pilkkopimeässä illassa. Usko meinasi loppua, ennen kuin juhlatila lopulta löytyi valtatieltä poikkeavan pienemmän tien varrelta. Ja ranskalaiseen tapaan muut saapuivat juhlapaikalle vasta tunti ilmoitetun alkamisajankohdan jälkeen, joten ensimmäinen tunti hengailtiin kaverin kanssa kahdestaan tyhjällä juhlapaikalla. Gaalassa oli mukana myös meidän mukava tutoropettaja ja koulun sihteeri, jotka järkyttyivät kuullessaan, että oltiin tultu bussilla ja kävelty loppumatka. ”Nyt ollaan Ranskassa, täällä täytyy olla varovainen” ja opettajamme huolehtikin, että palattiin takaisin Montpellieriin hänen kanssaan samalla taksilla. Kai hän pelkäsi, että aiotaan palata takaisin pilkkopimeässä tienposkessa tarpoen.

IMG_2710

Solsidanin pimeä kääntöpuoli

Tukholman työharjoittelun ajan asuin ihanalla esikaupunkialueella kaupungin pohjoispuolella Täbyssä. Koko paikka oli kuin suoraan jostain Solsidanista ja viihdyin alueella mainiosti. Elokuun viimeiset viikot asutin isoa omakotitaloa ihan yksikseni, kun kämppikseni palasi takaisin Suomeen. Kesäaikaan Tukholman esikaupunkialueilla tapahtuu kuitenkin paljon asuntomurtoja, koska ihmiset ovat lomilla ja talot monesti tyhjillään. Itsekin vietin pitkät päivät harjoittelussa, joten kämppäni ei varmasti ollut kadun asutuimman näköinen talo. Yhtenä iltana olin kymmenen maissa jo suuntaamassa nukkumaan, kun etuoveen koputettiin. En odottanut vieraita, joten vähän kummastelin, kuka siellä mahtaa olla. Niinpä en rynnännyt suoraan päätä avaamaan, vaan kurkkasin ensin toisen kerroksen ikkunasta alas. Ovella seisoi ulkomaalaisennäköinen nuori mies, joka huomattuaan pääni ikkunassa esitteli minulle kädessään olevaa taulua. Pudistin päätäni, etten ollut kiinnostunut miehen kauppaamasta taiteesta ja tyyppi jatkoi matkaansa. Epäilevänä seurasin hepun menoa ikkunasta ja hän kävi myös (tyhjillään olevan) naapuritalon ovella. Vähän mietityttää, ettei varmasti ollut miehellä puhtaat jauhot pussissa, sillä mikä aika on iltakymmeneltä kaupitella tauluja jollain hiljaisella asuinalueella. Kyseisen tapahtuman jälkeen en ihan levollisin mielin nukkunut viimeisiä öitä yksin isossa talossa. Varsinkaan, kun kesän aikana oli monta kertaa jo käynyt niin, että puhelimeen vastatessa ei toisessa päässä puhunutkaan kukaan.

001 (2)

Ikimuistoinen luokkaretkiyö Bergamon lentokentällä

Lukiosta lähdettiin porukalla matkalle Roomaan ja koska itse kerättiin reissurahat, lennettiin tietysti budjettimatkailijoiden ykköslentoyhtiöllä Ryanairilla. Kun Tampereelta ei suoria lentoja Roomaan ollut, täytyi meidän vaihtaa konetta Bergamossa. Vaihtoaikaa meillä olikin ruhtinaallisesti yön yli ja yhteistuumin päätettiin, että kyllä sitä yhden yön aina lentokentällä pärjää. Melkoisen ikimuistoinen yö, kun leiriydyttiin lentokentän lattialle ja yritettiin saada unen päästä kiinni. Aamuneljältä vartijat saapuivat karjumaan kaikki kentällä nukkujat hereille ja siivoojat hurruuttivat koko yön koneilla vieressä. Nuorena sitä vielä jaksoi huonosti nukutun yön jälkeen olla reippaana jalkeilla koko seuraavan päivän, mutta nykyään ei kyllä lyhyiden yöunien jälkeen pärjää ilman päikkäreitä. Paluumatkalla oltiin onneksi vähän viisaampia ja yövyttiin Bergamossa hostellissa ennen paluulennon lähtöä.

IMG_1719

Amazing Race -henkinen bussimatkustus Malesiassa

Aasiassa ei bussimatkustus aina sujunut niin kuin Strömsössä, kun seikkailimme Singaporesta Tiomanin saarelle ja sieltä Kuala Lumpuriin. Jo mennessä myöhästyimme suunnitellusta bussista, mutta pääsimme lopulta onnellisesti lautalle ja paratiisisaarelle. Takaisin lähtiessä jouduttiin ensiksi odottelemaan isompaa laivaa, kun alkuperäiseen pikkupurtiloon ei mahtunut edes puolet kyytiin haluavista. Perillä mantereen puolella juostaan rinkka selässä muutaman muun samalla laivalla olleen kanssa, että ehdittäisiin ensimmäiseen Kuala Lumpurin bussiin. Loma-aikana kaikki sen illan bussit olivat kuitenkin täynnä ja siinä näiden muiden reppureissaajien kanssa pohditaan, että mitäs sitten. Paikalliset kehottavat hyppäämään Kluangiin menevään bussiin, koska sieltä pääsisi vielä varmasti Kuala Lumpuriin asti. Porukassa oli myös sellaisia, joilla lähti lento seuraavana aamuna ja joilla oli majoitukset varattuna Kuala Lumpurista. Niinpä Kluangin bussiasemalla koettiin kunnon Amazing Race -hetki, kun juostiin porukalla lippuluukulle ostamaan bussilippuja eteenpäin. Ensimmäisellä kojulla oli kuitenkin enää kuusi paikkaa vapaana samalle illalle, joten yhteistuumin luovutettiin liput niille, joilla oli eniten kiire Kuala Lumpuriin. Onneksi bussiasemalta löytyi vielä koju, josta bussilippuja vielä sai ja mekin päästiin muutaman tunnin odottelun jälkeen jatkamaan matkaa.

IMG_3554

Couchsurfing-majoitus remontin keskellä Perpignanissa

Vaihtovuoden aikana majoituin muutaman kerran paikallisten luona sohvasurffaten. Kokemukset olivat pääosin todella positiivisia (lisää luettavissa täältä), mutta yksi vähän vähemmänkin mukava osui matkalle. Perpignanissa yövyttiin nuoren pariskunnan kodissa, jossa oli juuri remontti meneillään. Kiva tietysti, että he ottivat meidät vieraiksi rempasta huolimatta, koska kaupungista oli aika vaikea löytää majoittajaa. Nukuttiin sitten isäntäväen ja kaverini kanssa kaikin ullakolla, joka oli asunnon sillä hetkellä ainut asuttava osa. Ullakolle mentiin kapeita portaita pitkin ja vessassa käytiin parvekkeelle rakenteilla olevassa kylppärissä, jonne vielä tässä kohtaa remonttia satoi sisälle ja josta ei löytynyt myöskään valoja. Kokemushan tuokin oli, mutta vähän siinä mietti, että olisiko hostelli ollut helpompi, vaikka pariskunta olikin todella ystävällinen ja vieraanvarainen. Huvittavaa oli myös, että koska oltiin tulossa takaisin Andorrasta, pyysi mies meitä tuomaan hänelle halpaa tupakkaa ja rommia. Siellä me sitten ihmeteltiin tupakkakaupassa, että mitähän täältä ostetaan, kun kummallakaan ei kyseisen tuotteen ostamisesta ollut kokemusta. Loppu hyvin ja mies sai tupakkansa sekä me katon pään päälle yöksi.

Sellaisia sattumuksia löytyi omista tarinavarastoista. Haastan kaikki ne, joita ei vielä ole haastettu, kertomaan omat kommelluksensa reissun päältä!

Kuvamaistiaisia Sloveniasta

Terveisiä Sloveniasta! Tai oikeamminhan nyt ollaan jo palattu takaisin sateiseen Suomeen, ja viime viikon reissun kuvasaldoa olen jo vähän kerinnyt käymään läpi. Ennen varsinaisia juttuja Sloveniasta, tässäpä hieman maistiaisia meidän vajaan viikon matkalta.

P1018835

Vietettiin eka päivä hurmaavan Ljubljanan kaduilla kierrellen, pari päivää Bled-järvellä Alppien katveessa, tehtiin päiväseltään retki Postojnan tippukiviluolille ja lähtöpäivänä kerittiin vielä seikkailla lisää Ljubljanassa. Slovenian pikkuinen pääkaupunki oli reissun positiivinen yllättäjä, sillä etukäteen olin ajatellut, että mitä nähtävää jossain itselle melko tuntemattomassa kaupungissa voisi olla. Ljubljana oli kuitenkin hirveän symppis ja viihtyisä, sillä vanhan kaupungin kaduilla ei autoja näkynyt ja joen vartta reunustivat lukuisten ravintoloiden ja kahviloiden terassit. Pienihän kaupunki oli, mutta toisaalta oli kiva, että joka paikkaan pääsi näppärästi kävellen, eikä nähtävää riittänyt ähkyksi asti. Slovenian pisteitä nosti ehdottomasti myös se, että jäätelöä myytiin ihan tajuttoman halvalla, keskimäärin noin 1,50€/pallo! Törmäsin myös sellaiseen kojuun, jossa marjoista ja jostain maitoseoksesta valmistettiin jätskiä siinä asiakkaan silmien edessä kylmälevyn päällä, ja jäätelömassasta muotoiltiin lopuksi ohuita rullia. Pakkohan sellaista oli maistaa, ja kyllä maistui mustikkajätski ihan kunnolla mustikalta tällä kertaa.

P1018947 P1018966

P1018875

Matkaseuralaiset eivät olleet ihan yhtä budjettimatkahenkisiä kuin mitä me miehen kanssa ollaan totuttu olemaan, ja kuulemma kävelytin porukkaa liikaa ja liian reippaalla tahdilla 😀 Ljubljanan kukkulan huipulla kohoavalle linnallekin kiivettiin reippaana polkua pitkin ihastelemaan maisemia. (Kuvaajana toiminut äiti ei muuten ihan näyttänyt hoksaavan, että nuo kaikki laukut jätettiin tuohon maahan sivummalle siksi, että ne eivät tulisi kuvaan…)

P1019002 P1019072 P1019136

Harmiksemme Bledillä ensimmäisenä päivänä satoi ja toisenakin päivänä vielä aamupäivä oli pilvinen. Bledin linna ja Vintgarin rotkot tuli nyt nähtyä ei-niin-kivalla ilmalla, mutta harmaudesta huolimatta molemmat olivat kivoja paikkoja. Rotkoilla vedettiin kunnon aamulenkki, koska haluttiin (no okei, minä halusin ja juoksutin muita) ehtiä aikaisempaan bussiin.

P1019158 P1019178

Tätä maisemaa olen monista Instagram-kuvista ihaillut ja järven keskellä sijaitseva pikkusaari oli kuvien perusteella lumonnut minut niin, että Bled oli ihan ehdoton vierailukohde Sloveniassa. Me käytiin turistiveneellä saarella, käveltiin järvi ympäri ja itse kiipesin vielä ihailemaan maisemia näköalapaikalta. Bled-järvi oli todella kaunis, vaikka varsinkin näin kesäaikaan melkoinen turistipaikka. Yhtä paljon varmasti kuuli puhuttavan italiaa kuin sloveenia, niin silmiinpistävän paljon Sloveniassa liikkui elokuussa italialaisia turisteja.

P1019213 P1019230 P1019243 P1019262

Postojnan luola oli vaikuttavan iso, mutta en voinut olla vertaamatta sitä muihin käymiini tippukiviluoliin ja edelleen olen sitä mieltä, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki. Tuolla liikuttiin hauskasti pikkuisella junalla, josta sitten jalkauduttiin kiertelemään oppaan johdolla. Omasta mielestäni ryhmät olivat ehkä hieman liian suuria, sillä meidän enkkuryhmässä oli varmasti joku 30-40 ihmistä, ja kyllä sellaisella lössillä liikkuessa luolan viehätys hieman kärsii (eikä oppaan juttujakaan aina kuullut).

P1019351

P1019319

Kokonaisuudessaan Slovenia oli kiva. Näppärän kokoinen maa, josta löytyy kauniita vuorimaisemia. Ei päässyt suosikkimaitteni joukkoon, mutta lähtisin kyllä toistekin. Tällä reissulla huomasin taas, miten paljon mieluummin matkustan maihin, joiden kieltä itse osaan. Jotenkin on helpompaa, kun ymmärtää näkemänsä tekstit ja tietää vähän, mistä ympärillä puhutaan, ei ainakaan tunne oloaan niin tyhmäksi turistiksi.

Onko muut tykästynyt sLOVEniaan? :)

Maailmanympärimatkan parhaat paikat

Mikä paikka ihastutti? Mitkä kohteet olivat pettymyksiä? Minne menisin uudestaan? Ja mikä oli reissun paras maa? Vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole ihan helppo vastata. Kohteiden laittaminen objektiiviseen paremmuusjärjestykseen kun on lähes mahdotonta, onhan positiivinen fiilis jostain paikasta niin monien asioiden summa. Pitkällisen pohdinnan seurauksena päädyin kuitenkin listaamaan erikseen luontokohteet, kaupungit ja rantakohteet, koska muuten vertailu olisi ollut vielä astetta haastavampi toteuttaa. Mikäli olen kohteesta jo kirjoitellut aiemmin tänne blogiin, pääsee paikan nimeä klikkaamalla lukemaan postauksen paikasta.

P1011443Ushuaia, Argentiina

Parhaimmat maat:

  1. Argentiina
  2. Australia
  3. Uruguay
  4. Chile
  5. Fidzi
  6. Uusi-Seelanti
  7. Brasilia
  8. Hong Kong

Kaksi suosikkimaata on helppo nimetä, sillä sekä Argentiina että Australia tarjosivat niin paljon monipuolista luontoa ja upeita kohteita, ettei niiden sijoitusta listalla tarvi kauaa miettiä. Etelä-Amerikasta tykkäsin muutenkin kovasti, ja vaikka Argentiina ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, niin joku siinä sitten lopulta viehätti kaikista käymistämme maista eniten. Argentiinasta löytyi eniten paikkoja, joista tykättiin, tunnelma oli rentoa lattarimeininkiä ja paikallisten omalaatuinen espanjan aksentti oli alkuvaikeuksien jälkeen hauskaa kuunneltavaa. Vaikka Chilessäkään ei mitään vikaa ollut, niin jotenkin Argentiina vain miellytti enemmän. (No okei, valehtelisin, jos väittäisin, ettei maailman parhaaksi nimittämälläni argentiinalaisella jätskillä olisi mitään tekemistä tämän ykkössijan kanssa…) Uruguayta ja Brasiliaa oli hieman vaikea sijoittaa listalle, koska oltiin molemmissa vain niin vähän aikaa. Mutta yhden päivän visiitin perusteella Uruguay vaikutti sen verran kivalle paikalle, että listasin sen tähän kolmanneksi. Uusi-Seelanti tarjosi paljon upeita maisemia, mutta meille jäi kummallekin vähän valju fiilis maasta. Jotenkin Uusi-Seelanti oli vähän tylsä, ja oltiin nähty jo Etelä-Amerikassa niin paljon upeaa luontoa, että tuossa kohtaa reissua ei enää jokainen vuorimaisema jaksanut innostaa. Fidziä oli vähän vaikea sijoittaa, koska olihan pikkuinen saarivaltio oikea paratiisikohde, mutta monipuolisuudessa se ei millään pysty vetämään vertoja isoimmille maille. Listan viimeinen onkin sitten Hong Kong, ja viime postauksessa kerroinkin jo hieman, etteivät riisit ja nuudelit olleet edelleenkään mun juttu.

P1017678Uluru, Australia

P1013558Villarrica-tulivuori, Chile

Parhaimmat luontokohteet:

  1. Uluru, Australia
  2. Ruta de los Siete Lagos, Argentiina
  3. Perito Morenon jäätikkö, Argentiina
  4. Iso Valliriutta, Australia
  5. Tongariron kansallispuisto, Uusi-Seelanti
  6. Villarrican tulivuori, Chile
  7. Iguazún putoukset, Brasilia ja Argentiina
  8. Milford Sound, Uusi-Seelanti
  9. Ushuaia, Argentiina
  10. Aoraki/Mount Cookin kansallispuisto, Uusi-Seelanti

Luontokohteet olivat meidän reissun teema, ja niiden osalta listan laatiminen oli yllättävän haastavaa. Suosikki oli kuitenkin helppo valita, sillä oltiin molemmat sitä mieltä, että Uluru, tuo Australian takamaiden mystinen punainen kivi, oli tajuttoman upea paikka. Argentiinan järvialueella kulkeva seitsemän järven tie pääsee omalla listallani toiseksi ja listan kolmonen, Perito Morenon jäätikkö, löytyy myös Argentiinasta. Listalta löytyy paljon vuoripaikkoja, kuten Uuden-Seelannin korkeinta vuorta Aoraki/Mount Cookia ympäröivä kansallispuisto, Ushuaian upeat arktiset maisemat Argentiinan Tulimaassa sekä Milford Soundin vuonomaisemat. Tulivuoretkin ovat selkeästi tällä reissulla kiehtoneet, kun listalle on päässyt sekä Chilen lumihuippuinen Villarrica että Taru Sormusten Herrasta -elokuvien tunnetuksi tekemä Tongariron kansallispuisto tulivuorineen. Iguazún putoukset olivat nekin kokonaisuudessaan vaikuttava näky, samoin Iso Valliriutta Australiassa. Jos listalla olisi vielä 11. kohta, täytyisi se sijoitus antaa Torres del Painen kansallispuistolle Chilessä. Upea paikka, jonka extremet sääolosuhteet tekivät alueella vierailusta melkoisen haastavaa ja saivat minut nimeämään puiston jopa maailman kamalimmaksi vaelluskohteeksi. Siksi se ei tähän top 10 -listaukseen mahtunutkaan.

P1012040Perito Moreno, Argentiina

P1015505Milford Sound, Uusi-Seelanti

Parhaimmat kaupunkikohteet:

  1. Sydney, Australia
  2. Valparaíso, Chile
  3. Bariloche, Argentiina
  4. Christchurch, Uusi-Seelanti
  5. Buenos Aires, Argentiina

Reissun aikana liikuttiin lähinnä pikkukaupungeissa, joista oli helppo päästä läheisiin luontokohteisiin, joten tälle listalle ei ollut kamalasti tunkua. Ehdottomaksi lempikaupungikseni valikoitui viihtyisä Sydney, mutta paljoa ei hävinnyt vertailussa Chilen värikäs Valparaíso. Bariloche taisi päästä listalle herkullisen suklaan voimin, kun taas Christchurchissa oli mielenkiintoista nähdä, miten kaupunki toipuu muutaman vuoden takaisesta maanjäristyksestä. Hieman yllättäen listalle pääsi myös Buenos Aires, joka oli kaikkea muuta kuin rakkautta ensi silmäyksellä. Kaupungissa ollessani olin sitä mieltä, että se on aivan liian ruuhkainen, saasteinen ja meluinen paikka, mutta aika kultaa muistot ja näin jälkikäteen muistan kaupungista Recoletan viihtyisän alueen, La Bocan värikkään korttelin ja kauniit pariisilaistyyliset rakennukset.

IMG_0616Valparaíso, Chile

P1017874Ellis Beach, Australia

Parhaimmat rantakohteet:

  1. Yasawa-saaret, Fidzi
  2. Port Douglas, Australia
  3. Wanaka, Uusi-Seelanti
  4. Sydney, Australia
  5. Viña del Mar, Chile

Ei oikeastaan olla rantalomailijoita, ja kun suurin osa reissusta kulki vähän viileämmissä olosuhteissa, ei kunnon rantalomakohteita reitille juuri osunut. Paras oli tietysti Fidzi, jolla vietimme vajaan viikon yhdellä Yasawa-saariston saarista omassa rantabungalowissa ilman huolen häivää. Reissun kauneimmat rannat löytyivät kuitenkin Port Douglasin lähistöltä Pohjois-Australiasta, harmi vain että noissa trooppisissa vesissä väijyi kaikenlaista vaarallista, kuten meduusoja ja krokotiileja. Itse pidän enemmän järvistä kuin meristä ja siksi Uuden-Seelannin Wanakakin pääsi mukaan listalle, vaikka ei mikään rantalomakohde olekaan. Sydneystä löytyy upeita rantoja, samoin Valparaíson kupeessa sijaitseva Viña del Mar on kiva rantakohde. Ja nyt kun tarkemmin tutkin tätä listaa, niin ainut paikka, jossa kävin meressä uimassa oli muuten tuo Fidzi. Muuten reissun uintiretket tuli suoritettua järvivesissä.

P1015022Wanaka, Uusi-Seelanti

Huonoimmat kohteet:

  1. Punta Arenas, Chile
  2. Nadi, Fidzi
  3. Otago Peninsula, Uusi-Seelanti
  4. Puerto Montt, Chile
  5. Santiago, Chile

Näistä ei olekaan tehnyt mieli kirjoitella tänne mitään, sillä mitä sitä nyt huonoja kohteita muistelisi. Chilessä meillä oli ilmeisesti huonoa tuuria kohdekaupunkien valinnassa, kun listalle on eksynyt näinkin monta chileläistä paikkaa. Etelä-Chilestä löytyvässä piskuisessa Punta Arenaksessa ei ollut mitään nähtävää kalliiden pingviiniretkien lisäksi ja vieläkin harmittaa, että tuhlattiin siellä yksi päivä. Fidzin isoin kaupunki Nadi oli melko kaukana mielikuvista paratiisisaaresta, eikä tuolla koettu hurrikaani nyt ainakaan parantanut mielikuvaa kaupungista, jossa meidän oli tarkoitus vain viettää yöt ennen ja jälkeen saarioleskelun, mutta jossa jumitettiinkin lopulta monta päivää. Otago Peninsulan maisemat taas eivät olleet Uuden-Seelannin parhaita, ja miinuksena siellä kaikkien eläinten näkemisestä olisi joutunut maksamaan. Puerto Montt kuului sarjaan ei mitään nähtävää ja Chilen pääkaupunki Santiago taas oli kesäaikaan saasteinen pätsi, jossa ei juuri tehnyt mieli kierrellä kaupungilla +35 asteen porottavassa auringossa pakokaasuja haistellen.

IMG_0744Santiago, Chile

P1016626Barefoot Manta Island, Fidzi

Parhaimmat majapaikat:

  1. Barefoot Manta Island (Fidzi) n. 107€/yö/hlö
  2. Hospedaje Javiera (Puerto Montt, Chile) 19€/yö/hlö
  3. Niko’s II Adventure (Puerto Natales, Chile) 17€/yö/hlö
  4. Che Lagarto Hostel (Foz do Iguaçu, Brasilia) 8€/yö/hlö
  5. Manapouri Motorhome & Caravan Park (Manapouri, Uusi-Seelanti) 22€/auto

Majoituksen suhteen tingittiin aika paljon mukavuuksista ja yövyttiin jopa campervanissa koko kolme viikkoa Uudessa-Seelannissa ja lisäksi myös muutama yö Pohjois-Australiassa. Hostellien dormit tulivat tutuiksi, samoin jaetut kylppärit ja keittiöt. Yllättäen Etelä-Amerikasta löytyi paljon kivoja ja siistejä hostelleita, joista sai vielä roppakaupalla vinkkejä alueen nähtävyyksistä. Australiassa taas ainakin ne hostellit, joissa yövyttiin, olivat paljon kämäisempiä ja tuntuivat olevan täynnä välivuottaan viettäviä bilettäviä parikymppisiä. Reissun paras majapaikka oli totta kai oma bungalowi Fidzillä ulkoilmasuihkulla, omalla terassilla ja riippumatolla. Puerto Monttissa yövyttiin viihtyisässä pienessä majatalossa, jossa vinot lautalattiat narisivat, mutta jossa kaikki paikat hohtivat puhtautta. Torres del Painelle mentäessä yövyttiin mennen tullen perheomisteisessa hostellissa, josta saatiin hyvät vinkit kansallispuistovierailua varten ja jossa vietettiin jouluaattoilta muiden matkailijoiden ja henkilökunnan kanssa illallispöydässä. Reissun ensimmäinen majapaikka Brasiliassa oli siisti hostelli, jossa aamupala oli monipuolinen ja jonka kattoterassilla tarjoiltiin illalla ilmaisia caipirinhoja. Ja listan viimeisenä vielä Uuden-Seelannin paras leirintäalue, jonka supersiististä huoltorakennuksesta löytyi keittiön ja vessan lisäksi hengailutilatkin. (Tuo paikka oli ihan pelastus monen päivän suihkuttomuuden jälkeen, kun sai rauhassa istua tuolilla pöydän ääressä syömässä, sen sijaan että kuhjotti epämääräisessä asennossa autossa haarukoimassa tomaattipastaa.) Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ehdottomasti parhaimmat majapaikat löytyivät Helsingistä kavereiden nurkista ennen ja jälkeen reissun :)

P1016335Aoraki/Mount Cookin kansallispuisto, Uusi-Seelanti

P1012365Bariloche, Argentiina

Miehen suosikkipaikat:

  1. Uluru, Australia
  2. Tongariron kansallispuisto, Uusi-Seelanti
  3. Rotorua, Uusi-Seelanti
  4. Bariloche, Argentiina
  5. Iso Valliriutta, Australia
  6. Iguazún putoukset, Brasilia ja Argentiina

Loppuun vielä lista miehen suosikkipaikoista, meillä meni mielipiteet aika hyvin yksiin, sillä lähes kaikki löytyvät omaltakin listaltani. Rotoruan geotermiset ihmeet eivät omassa vertailussani pärjänneet vielä upeammille paikoille, mutta siinä olen samoilla linjoilla, että oli tuo mädiltä kananmunilta tuoksuva kaupunki aika ihmeellinen myöskin.

P1014327Tongariron kansallispuisto, Uusi-Seelanti

Lisää luettavaa maailmanympärimatkasta:

Ranskattaren reissuja voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa. Ensi viikolla suuntana Slovenia ja elokuun lopussa kolmen kuukauden työharjoittelu Espanjan Valenciassa!

Parin päivän välilasku Hong Kongissa – kannattiko vai ei?

Huomasin jo Singaporen ja Malesian matkalla, että Aasia ei ole oikein mun juttu. Niinpä maailmanympärimatkan reittiä miettiessä päätös Aasian jättämisestä pois reissureitiltä oli oikeastaan itsestäänselvyys. Hieman yllättäen siis viimeinen kohteemme oli kuitenkin Aasiassa, kun lentoihin oli mahdollista saada parin päivän mittainen välilasku Hong Kongissa. Pari päivää riitti meille ihan hyvin, sillä riisit ja nuudelit alkoivat taas tökkiä ensimmäisen päivän jälkeen ja näinkin lyhyessä ajassa ehti hyvin saada jonkinlaisen käsityksen Hong Kongista. Parasta koko Hong Kongin reissussa oli kuitenkin se, että Shanghaissa asuva kaveri lupasi lähteä meille sinne oppaaksi. Kun on kolme kuukautta katsellut samaa naamaa 24/7, oli ihan piristävää saada vaihteeksi kolmas pyörä matkalle mukaan. Ja varsinkin, kun kerrankin joku muu oli selvittänyt majapaikan, nähtävyydet ja paikasta toiseen liikkumisen ja itse sai vaan seurata perässä kuin ryhmämatkalla konsanaan. Eikä paljoa haitannut, vaikka välillä kartturipojilla ei ollut hajuakaan siitä, minne pitäisi mennä, sillä ystävälliset hongkongilaiset tulivat herkästi auttamaan eksyksissä olevia turisteja ja lähtivät jopa näyttämään tietä määränpäähän.

P1018394

Hong Kong ei ollut ihan kaupunki minun makuuni. Moderneiden pilvenpiirtäjien kaupunki oli sekava (siksi eksyttiinkin jatkuvasti) ja välillä kaduilla kulkiessa nenään tunkeutui sellaisia hajuja, etten halunnut edes ruveta arvailemaan niiden alkuperää. Pikkuisissa putiikeissa myytiin välillä elektroniikkaa, välillä epämääräisiä klönttejä lasipurkeissa ja välillä kadunvartta koristivat luksusmerkkien liikkeet. Markkinoita löytyy joka lähtöön, onneksi ei ollut laukussa hirveästi liikaa tilaa, niin ei tullut ostettua kaikenmaailman feikkikukkaroita tuliaisiksi. Odotin kyllä hieman enemmän Hong Kongilta ostoskaupunkina, sillä suurin osa kauppakeskuksista oli täynnä kalliita liikkeitä ja ne sopuhintaiset ketjuliikkeet, joista itse vaatteeni ostan, loistivat poissaolollaan. Tai sitten ei vain löydetty sellaisiin paikkoihin, joissa olisi ollut enemmän budjettimatkailijoille ystävällisiä ostospaikkoja. Ehkä parempi niin, sillä matkabudjetti oli jo pitkään näyttänyt miinusmerkkistä lukemaa.

P1018347

P1018331

P1018346

Hong Kongissa sattui olemaan harvinaisen kurja sää vierailumme aikana. Takille oli tarvetta ja vettä tihuutti taivaalta, ja me kun oltiin Pohjois-Australiassa lähtiessämme varmoja, että Honkkareissa olisi parempi sää, sillä ainakaan siellä ei olisi sadekausi. Kuulemma kaupungissa olisi ollut paljon kivoja puistoja, mutta eipä niiden kiertely juuri houkutellut tuossa säässä. Jos ei visiitti sään puolesta mennyt nappiin, niin ei oikein ruuankaan suhteen natsannut. Aasialaiseen ruokakulttuuriin perehtymättömänä ravintoloiden listoista on äärimmäisen vaikea löytää parhainta annosta. Oma valinta osuu aina ihan pieleen, kun en uskalla ottaa mitään, joka kuulostaa vähänkin omituiselta. Kun kasvisvaihtoehto tuntuu usein tarkoittavan sieniä, joita inhoan, ja lihajuttuihin suhtaudun lähtökohtaisesti epäileväisesti, niin on taas nirsolla vaikeaa. Poikkeuksetta oma annos oli aina ihan pettymys, kerran sain kimpaleen kovia nuudeleita, joita oli yritetty kypsyttää vain kaatamalla kuumaa vettä päälle. Ei ollut ihan joka kohtaan vesi osunut ja kivikovia nuudelinpaloja olikin kiva rouskuttaa. Lähes joka kerta päädyin lopulta vaihtamaan annosta kaverin kanssa annoskateuden iskiessä 😀 Viimeisenä päivänä ruokapaikaksi valikoitui lopulta tuttu ja turvallinen Mäkkäri, sillä BigMac-ateria ei tunnetusti petä. Tosin Hong Kongin Mäkkäreiden erikoisuutta, bataattijäätelöä, piti maistaa ja se olikin taas sellainen makuelämys, etten ehkä toiste koita. Ja ensimmäistä kertaa ikinä jouduin sain opetella puikoilla syömistä, kun kaikissa ravintoloissa ei ollutkaan tarjolla veitsiä ja haarukoita turistien varalle. Hyvät naurut siitä ainakin sai, kun yritti puikoilla kalastella nuudeleita oikeaan osoitteeseen. Täytyy ehkä vielä jatkaa harjoituksia tämän asian suhteen.

P1018356

P1018364 P1018388

Minulle ainut pakollinen nähtävyys Hong Kongissa oli Victoria’s Peak, josta aukeni upeat näköalat alas kaupunkiin. Paikka on myös muutaman muun must-listalla, sillä huipulle kannattaa suunnata jo aamulla hyvissä ajoin, ennen kuin ylös vievä kapea ja mutkainen tie on ihan tukossa ja bussilla joutuu seistä ruuhkissa iäisyyden. Busseissa ei muuten anneta vaihtorahaa, joten varaa bussimatkaan tasaraha (9,80 HKD). Me kierrettiin huipun ympäri kävelyreittiä pitkin ja niin näkikin kaupungin maisemat useammasta vinkkelistä. Lenkkiseuraksi saatiin ryhmä kirkuvia kiinalaisia koululaisia, hyvästi ihana luonnonrauha.

P1018397 P1018408 P1018433

Reissun viimeisestä iltaa täytyi totta kai juhlistaa, ja mikäs sen parempi paikka kuin maailman korkein baari, Ozone. Kyseisessä paikassa tuntuivat myös hinnat olevan pilvissä, sillä yksi viinilasillinen maksoi 150 dollaria, eli n. 19€. Juomien kanssa pöytään tuotiin myös kulhollinen pähkinöitä ja pyydettiin sitten niitä lisää, että saatiin edes vähän vastinetta rahoille. Vaikka Hong Kongin hintataso ei olekaan mikään kovin edullinen, niin olen edelleen syvästi järkyttynyt noista hinnoista. Ruoka-annoksen kaupungissa saa kuitenkin jo 50 dollarilla, eli nyt maksoin yhdestä juomasta triplasti enemmän. Kerrankos sitä vain maailman korkeimmassa baarissa käydään ja olivathan ne näköalatkin kuitenkin ihan hienot, kun Hong Kongin valot loistavat alapuolella. (Valitettavasti yksikään yläilmoista otettu kuva ei ollut kovin onnistunut.)

P1018463

Vaikka Hong Kongista ei tullut suosikkikaupunkiani, enkä usko, että koskaan lähden varta vasten vain sinne reissuun, niin parin päivän välilaskulle se oli ihan kiva kohde. Tulipahan käytyä, ja saatiin hetken levähtää pitkien lentojen välillä, sillä Australiasta suoraan Suomeen lentäminen olisi ollut melkoinen rutistus. Kiinassa en ole koskaan käynyt, mutta jos Hong Kongin sanotaan olevan kaikin puolin Kiinaa helpompi kohde, voin vain kuvitella, millainen kultturishokki itselle iskisi Kiinan puolella. Aasia ei ole edelleenkään mun juttu, mutta onneksi kaikkien ei tarvi tykätä kaikesta.

Naantali on Suomen hurmaavin kesäkaupunki

En voi uskoa, etten ole ennen tätä kesää kertaakaan käynyt Naantalissa. Koska hääpäivän tienoille sattui sopivasti pari vapaapäivää, päätettiin lähteä Naantaliin minilomalle. Se päivä, joka kierreltiin kaupungilla, oli sopivasti koko viikon aurinkoisin, joten Naantali näytti meille parhaimmat puolensa. Ihastuin Tukholmassa asuessani saaristoon ja pieniin hurmaaviin saaristokaupunkeihin, eikä Naantali kyllä ollenkaan hävinnyt länsinaapurin saaristoidyllille. Tosin mies totesi, että jos oltaisiin Ruotsissa, näkyisi katukuvassa paremmin pukeutunutta porukkaa ja sukkasandaalimiehet loistaisivat poissaolollaan. Vaikka kyllä ne ruotsalaiset olivat tiensä Naantaliinkin löytäneet, sillä Ruotsin kilvissä olevia autoja oli useita kadun varressa ja välillä aina korvaan kantautui ihanasti soljuvaa riikinruotsia.

P1018678

P1018707

Naantalin vanha kaupunki oli söpö kuin karkki. Paljon värikkäitä puutaloja, hiljaisia sivukujia ja kivoja pikkuputiikkeja. Rannan tuntumasta löytyi useita kivoja kahviloita ja ravintoloita, ja meidän matkan teemaksi nousikin hieman yllättäen syöminen. Heti kaupunkiin saavuttaessa nälkä oli jo sitä luokkaa, että suunnattiin ensimmäiseksi syömään. Café Amandiksen bongasin Travel is my passion -blogista ja päätin, että tuonne haluan sitten päästä herkuttelemaan. Amandis mainostaa, että sieltä löytyvät maailman parhaat vohvelit ja ainakin oma vuohenjuustovohvelini oli paras koskaan maistamani. Makeatkin vohvelit näyttivät herkullisilta, mutta ei sitten raaskittu enää sellaisia ottaa jälkkäriksi, sillä ihan ilmaisia nuo herkut eivät olleet, vaan suolainen vohveli kustansi hieman päälle kympin. Toisaalta, käsi ylös, kuka on joskus törmännyt Suomessa halpaan kahvilaan, joten ei hintataso tuolla hirveästi poikennut varsinkaan Naantalin muista ruokapaikoista. Suolainen vohveli sopii mielestäni parhaiten pieneen nälkään, sillä itse huomasin, että omaa, tuolla hetkellä kovin tyhjää mahaa, annos ei vielä täyttänyt, vaan hetken päästä alkoi taas kurnimaan. Onneksi maailmanympärimatkalla opittiin kätevä niksi, miten nälkää voi siirtää jätskin syönnillä ja Naantalistakin jätskikojuja löytyi.

P1018717

P1018635

Toinen ruokapaikka, joka Naantalissa testattiin oli Ravintola Uusi Kilta myöskin sataman kupeessa. Haluttiin jotain muuta kuin perusburgeria tai pihviä, ja Uuden Killan listalta löytyi miehen toivomia kala-annoksia. Kasvisvaihtoehtoja oli tasan yksi, ja koska epäilyttävät lihajutut eivät tälle nirsolle kelvanneet, otin sitten tuon myskikurpitsarisoton. Ruoka oli ihan ok, mutta hintaansa nähden ei kummankaan mielestä niin hyvää kuin odotettiin. En ole kauheasti risottoja syönyt, enkä tiedä, millainen hyvän risoton kuuluu olla. Veikkaisin kuitenkin, että aikaisemmin maistamani annos Ranskassa oli jonkun verran tätä parempi. Mieskin valitteli samaa, että hänen annokseensa kuulunut risotto oli jotenkin omituista. Palvelu ravintolassa ei ollut mitään ylihyvää, mutta ei nyt huonoakaan. Tosin tällaisessa ”paremmassa” paikassa olisi odottanut, että tarjoilija olisi osannut vastata kysymykseen kalan alkuperämaasta. Kokonaisuudessaan aika keskinkertainen ravintolakokemus, toki ravintolan terassi oli mukava paikka istuskella, mutta ruuan taso jätti hieman toivomisen varaa. Pääruoka-annokset maksoivat tuolla jotain parinkympin luokkaa, eli tuolla ruokailemaan pystyvät muutkin kuin miljönäärit.

P1018646 P1018659 P1018662 P1018665

Eikä turistipäivä Naantalissa olisi ollut mitään ilman kunnon turistikävelykierrosta. Kierreltiin vanhan kaupungin kaduilla, käytiin sisällä Naantalin komeassa kivikirkossa ja löytyipä Naantalista useita kivoja rantakallioita istuskeluun. Keskustasta löytyy myös sen verran erikoinen puoti, että siellä kannattaa käydä ihan vain ihmettelemässä. Vanha Naantali kauppa henkii kunnon vanhanaikaisen sekatavarakaupan nostalgiaa. Pikkuisen putiikin sisusta on täynnä mitä erilaisimpia myyntiartikkeleita, ja todennäköisesti sitä, mitä ei täältä löydä, ei ole olemassakaan. Kaupassa oli tällä hetkellä pieni Titanic-näyttely ja esillä oli joitain ihan alkuperäisiä Titanicin hylystä pelastettuja juttuja.

P1018666  P1018680 P1018695 P1018704

Naantalin perusnähtävyydet, Muumimaailma ja Kultaranta, jäivät meiltä tällä kertaa väliin. Koettiin olevamme liian isoja Muumimaailmaan (ja sisäänpääsy olisi ollut suhteellisen kallis) ja Kultarannan opastettu kierros oli sen verran huonoon aikaan, ettei sinne ehditty. Lisäksi, kun saatiin auto vihdoin parkkiin kohtuullisen lähelle keskustaa ja vielä ilmaiseksi, ei haluttu sitä enää siitä siirtää. Parkkipaikan löytäminen Naantalin kaduilta olikin tosiaan melko haastavaa, sillä ei oltu ainoita turisteja tuolla. Ilta-aikaan keskusta kyllä hiljeni, kun päiväkävijät kaikkosivat, mutta keskipäivän aikaan parkkiruudun löytyminen oli pitkällisen kiertelyn takana.

P1018713  P1018720 P1018738

P1018642

Naantalista löytyy paljon kivoja pikkuhotelleja majapaikaksi. Itse tykkään enemmän tällaisista persoonallista pikkupaikoista suurten ketjuhotellien sijaan ja meidän majoitusvalinta Hotel Bridget Inn meni ihan nappiin. Koska päätettiin aika lyhyellä varoitusajalla lähteä reissuun, ei majoitusten suhteen ollut kovin suurta valinnanvaraa. Bridget Innissä oli varaushetkellä jäljellä enää pikkuinen kahden hengen huone, joka oli lopulta ihan soppeli meille. Huoneessa oli pieni kylppäri ja sänky oli normaalia hotellisänkyä kapeampi, mutta hyvin siihen mahtui kaksi henkeä silti nukkumaan. Ja koska kyseisenä iltana telkkarista tuli kesän tärkein ohjelma, futiksen EM-finaali, oli oma tv miehen mielestä ihan paras juttu koko huoneessa (varsinkin, kun telkkaria pystyi katsomaan myös suihkussa ollessa huoneen kompaktin koon ansiosta). Huoneen hintaan (139€/yö) sisältyi myös aamupala. Muuten tarjolla oli aika perusjuttua, mutta plussaa oli, että sai itse paistaa vohveleita. Bridget Inniä voin suositella muillekin Naantalin kävijöille, sijainti keskustassa lyhyen kävelymatkan päässä kaikesta oli ihan loistava.

P1018639P1018750 P1018755

Naantali pääsi ehdottomasti kotimaankohteiden top 5-listalle, Suomesta löytyy aivan liian vähän tällaisia suloisia pikkukaupunkeja. Ei mikään ihme, että kaikki presidenttiä myöten haluvat viettää kesää Naantalissa.

Minne mennä Uudessa-Seelannissa?

Uusi-Seelanti on näppärän kokoinen maa, sillä muutamassa viikossa kerkeää kierrellä jo melko tehokkaasti eri maisemissa. Meille riitti kolme viikkoa siihen, että nähtiin sekä Pohjois- että Eteläsaaren parhaat palat. Aluksi ajattelin vain listata Uuden-Seelannin parhaat kohteet, mutta ehkä ihan yhtä tärkeää on kertoa niistäkin paikoista, jotka eivät sytyttäneet. Joten tässäpä listattuna meidän Uuden-Seelannin kohteet plussineen ja miinuksineen sekä omat suosikit joukosta poimittuna.

Pohjoissaari

 kartta uusi-seelanti north

Auckland:

  • + Uuden-Seelannin isoin kaupunki
  • + Viihtyisä satama-alue
  • + Mahdollisuus tehdä retkiä lähialueen saarille
  • – Hieman tylsähkön oloinen kaupunki
  • – Ruuhka-aikaan moottoritiet ovat aivan tukossa

Coromandel Peninsula:

  • + Kauniita rantoja, erityisesti Cathedral Cove
  • + Mielenkiintoinen Hot Water Beach, jossa voi kaivaa itselleen kuuman lähteen

P1013871

Mount Maunganui:

  • + Surffiranta
  • + Upeat maisemat vuoren huipulta
  • – Tuskaisa kiipeäminen vuorelle
  • – Kesäaikaan pulaa parkkipaikoista
  • – Rannan ja vuoren lisäksi ei juuri muuta nähtävää

Rotorua (suosikki!):

  • + Eksoottinen kohde suomalaiselle
  • + Paljon tuliperäistä toimintaa, kuumia lähteitä, geysireitä, rikkikenttiä
  • + Wai-O-Tapun tuliperäinen ”ihmemaa” on mielenkiintoinen
  • + Polynesian Spa -kylpylä on myös kiva
  • + Mahdollisuus tutustua maorien kulttuuriin
  • – Kalliit sisäänpääsymaksut tuliperäisiin puistoihin ja maorijuttuihin
  • – Koko kaupunki löyhkää mädille kananmunille

Waitomo:

  • + Waitomon luolat koostuvat kolmesta eri luolastosta, kiiltomatoluola on niistä suosituin
  • + Veneajelu kiiltomatojen kanssa pimeässä luolassa oli aika maaginen kokemus
  • – Sisäänpääsymaksu on todella kallis
  • – Jos on jo nähnyt tippukiviluolia aiemmin, ei Waitomo välttämättä tarjoa mitään erikoista elämystä

P1014269

Taupo:

  • + Kivat järvimaisemat
  • + Luonnon muovaama kuumalähde joen varressa
  • + McDonald’s on kerrankin käymisen arvoinen, siellä voi syödä vanhan lentokoneen sisällä
  • + Huka Falls ja Arratiatia Rapids tarjoavat hieman erilaisia jokimaisemia
  • – Itse kaupunki ei ole kovin kummoinen

Tongariro Alpine Crossing (suosikki!):

  • + Uuden-Seelannin suosituin päivävaellus
  • + Upeat tulivuorimaisemat
  • + Tuttu Taru Sormusten Herrasta -leffasta
  • + Hyväkuntoinen polku ja reitti ei ollut mielestäni liian haastava kokemattomallekaan vaeltajalle
  • – Sääolosuhteiden armottomuus, kurja sää voi jopa estää reitille lähtemisen
  • – Koska reitti on yhdensuuntainen, täytyy järjestää kallis kyyti toiseen suuntaan, jos haluaa vaeltaa koko 19 km

Wellington:

  • + Uuden-Seelannin pääkaupunki, mutta viihtyisää pikkukaupunkitunnelmaa
  • + Kasvitieteelliseltä puutarhalta aukeavat näköalat
  • – Lautat Eteläsaarelle lähtevät täältä, mutta opasteet satamaan ovat paikoitellen melko olemattomat

Eteläsaari

kartta south island

Nelson:

  • + Upeat maisemat ajettaessa Pictonista Nelsoniin rantatietä pitkin
  • – Kaupunki on ihan kiva, ei kovin erikoinen

Abel Tasman National Park:

  • + Mahdollisuus tehdä eripituisia vaelluksia yhdistettynä melontaan
  • + Kauniit rannat
  • – Vaellusreitti kulkee tylsästi suurimmaksi osaksi metsässä ja tuntuu loputtoman pitkältä

P1014829

Pancake Rocks:

  • + Mielenkiintoinen kivimuodostelma, jossa on näppärä pysähtyä matkan varrella
  • + Ilmainen sisäänpääsy
  • – Kohde on tunnissa nähty

Franz Josef ja Fox Glaciers:

  • + Upeat vuorimaisemat
  • + Jäätiköitä pääsee ihastelemaan ilmaiseksi
  • – Jäätiköt hupenevat kovaa vauhtia ja ovat melko mitäänsanomattomia
  • – Varsinkin Fox Glacierilla kiviseinämän viertä kulkeva polku ei tuntunut kovin turvalliselta

Wanaka (suosikki!):

  • + Sympaattinen pikkukaupunki
  • + Upeat maisemat, jylhät vuoret ja kirkasvetinen järvi
  • + Mount Ironin huipulta avautuvat mahtavat näköalat

P1015168

Queenstown (suosikki!):

  • + Myöskin mukavanoloinen kaupunki
  • + Maisemat lähes yhtä upeat kuin Wanakassa
  • + Queenstown Hill Hike -patikointireitti on kiva muutaman tunnin retki
  • – Erityisesti bensa on tuolla melko kallista

Arrowtown:

  • + Kullankaivajien pikkukaupunki Queenstownin kupeessa
  • + Viihtyisä vanhanaikainen keskuskatu
  • + Kiinnostava kullankaivuumuseo
  • – Mahdollisuus huuhtoa itse kultaa joesta, mutta ei sitä tuntunut kukaan löytävän

Milford Sound (suosikki!):

  • + Upeat vuonomaisemat, joissa risteily on ehdottomasti mahtava kokemus
  • + Ajomatka Milford Soundiin kulkee jo kauniiden vuorimaisemien läpi
  • – Milford Soundissa ei juuri muuta ole kuin satama ja turisti-info
  • – Kannattaa saapua aamulla, muuten parkkipaikkaa on hankala löytää ja risteilytkin ovat halvempia aamutuimaan

Invercargill ja Bluff:

  • + Invercargill on kätevä pysähdyspaikka ennen The Catlinsin kansallispuistoa
  • + Bluffissa näköalapaikka, josta hyvällä säällä näkee Stewart Islandille asti
  • – Kumpikaan ei ole kovin erikoinen kohde

P1015841

The Catlins:

  • + Eteläsaaren eteläisin paikka löytyy tästä kansallispuistosta
  • + Monipuolinen alue, jossa on paljon nähtävää
  • + Cathedral Caves -luola, jonne pääsee vain laskuveden aikaan
  • + Upeita rantakallioita, esim. Nugget Point
  • + Mahdollisuus bongata pingviinejä ja merileijonia
  • – Niin paljon nähtävää, että pari päivää ei riitä kaikkeen
  • – Paikoitellen hyisen kylmä tuuli

Dunedin ja Otago Peninsula:

  • + Dunedinin kaupunki skottivaikutteineen on kivaa vaihtelua Uuden-Seelannin monotoniseen rakennuskantaan
  • + Otago Peninsulalla mahdollisuus bongata useita eri eläinlajeja
  • – Merileijonia lukuunottamatta eläinten näkeminen kuitenkin maksaa
  • – Otago Peninsulan maisemat ovat aika samanlaisessa kuin monessa muussakin paikassa Uudessa-Seelannissa

P1016160

Oamaru:

  • + Keskustan vanhat upeat rakennukset
  • + Jonkun matkan päässä Katiki Pointilla mahdollisuus nähdä pingviinejä ja merileijonia ihan ilmaiseksi ja ilman turistilaumoja

Aoraki/Mount Cook (suosikki!):

  • + Uuden-Seelannin korkeinta vuorta ympäröivä kansallispuisto on upea
  • + Helpot ja lyhyet vaellusreitit
  • + Matkalla kansallispuistoon ohitetaan aivan täydellisen kirkkaanturkoosi järvi
  • – Paljon kiinalaisia turisteja
  • – Jäätiköt eivät täälläkään olleet mikään upea ilmestys

Akaroa ja Banks Peninsula (suosikki!):

  • + Vanhan tulivuorikraatterin maisemat ovat kauniit
  • + Akaroan ranskalaishenkinen pikkukaupunki on ihana

Christchurch:

  • + Vuoden 2011 maanjäristyksestä toipuvassa kaupungissa vierailu oli pysäyttävä kokemus
  • + Quake City -museossa kerrotaan tarkemmin järistyksestä ja sen jälkeisestä elämästä
  • + Laajoista tuhoista huolimatta kaupungissa oli positiivinen fiilis ja se, että lähes koko keskusta joudutaan rakentamaan uudestaan oli käännetty voimavaraksi ja asukkaat otettu mukaan suunnitteluun
  • – Keskusta ei ole mitenkään jalankulkijaystävällinen, koska se on käytännössä pelkkää rakennustyömaata

P1016524

Uudessa-Seelannissa upeinta ovat kyllä ehdottomasti nuo luontokohteet. Kaupungit olivat monet melko tylsiä ja mitäänsanomattomia, ja vieläpä suurimmaksi osaksi ihan toistensa kaltaisia. Eteläsaarella vuoristoisia maisemia on enemmän ja sitä monesti sanotaankin saarista paremmaksi. Pohjoissaarella on kuitenkin myös kiinnostavia juttuja, varsinkin kaikki tuliperäinen toiminta siellä on melko eksoottista. Kannattaa käydä molemmilla saarilla, mutta vuoristoisten teiden takia kannattaa Eteläsaarelle varata enemmän aikaa. Jos itse lähden vielä uudestaan Uuteen-Seelantiin, niin suuntaan ehdottomasti takaisin Queenstownin ja Wanakan alueelle, jonne jäi vielä paljon nähtävää ensi kertaan.

Uuden-Seelannin kävijät, mitkä ovat teidän suosikkipaikkojanne saarilla? :)

Loppuvuoden reissusuunnitelmia

Vuodesta 2016 on hyvää vauhtia tulossa kaikkien aikojen matkailuvuosi. Alkuvuosi vierähti maailmanympärimatkalla ja vihdoin myös loppuvuoden suunnitelmat ovat selvillä, ja tiedossa olisi sekä pikkureissua että toiset kolme kuukautta maailmalla. Nyt kun festarijuhannuksesta Himoksella on ehkä juuri ja juuri toivuttu (olihan muuten ihan huippureissu sekin kaikin puolin), täytyisi jo parin viikon päästä suunnata uudelle kotimaanmatkalle. Ensimmäinen hääpäivä vietetään yhden yön reissulla Naantalissa, jossa olen jo pitkään halunnut käydä. Muumimaailma saatetaan skipata, mutta Kultarannassa olisi kiva käydä katsomassa Salen ja Jennin mökkiä.

kuva: Flickr/ John Croudy

Heinäkuu menee varmaan muuten pitkälti töissä, mutta elokuussa koittaa vihdoin elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Näin opiskelijana ei ole edes kesällä tottunut lomailemaan, vaan yliopiston loma-aikoina on aina tullut paiskittua ahkerasti töitä. Niinpä kaksi ja puoli viikkoa löhöilyä elokuussa tuntuu ihan luksukselta! Heti loman alkajaisiksi otetaan perheen kanssa suunta kohti Sloveniaa. Alunperin oltiin pohdittu lomareissun kohteeksi Kroatiaa, mutta Finnairin tarjouslentojen aikataulut olivat paljon paremmat Ljubljanaan, joten päädyttiin ex tempore -ratkaisuna ostamaan matka sinne. Pääkaupungin lisäksi ajateltiin viettää muutama päivä paljon hehkutetun Bled-järven ympäristössä. Kyseistä järveä on tullut aika paljon ihailtua Instagram-kuvissa, joten kiva päästä vihdoin näkemään se omin silmin.

kuva: Flickr/ Mirci

Ja elokuun lopussa kutsuukin taas Erasmus-seikkailut. Itsellä alkaa opinnot olla siinä vaiheessa, että tutkinnosta puuttuu enää pari kurssia, jotka kaikki järjestetään keväällä. Niinpä hain maailmanympärimatkan jälkeen Erasmus-harjoitteluapurahan ja mietin, että olisi kiva päästä Espanjaan harjoitteluun vähän parantamaan kielitaitoa. Koko kevään intensiivisesti gradua kirjoittaessa harjoittelupaikan haku vähän jäi, ja aloin olla jo hieman skeptinen sen suhteen, pääsenkö enää mihinkään. Alkuperäinen ajatus oli suunnata Pohjois-Espanjan upeisiin maisemiin kielten apuopettajaksi, mutta näin viime tipassa matkassa ollessa ei auttanut kranttuilu harjoittelupaikan suhteen. Niinpä lähdenkin ihan toiselle puolelle Espanjaa, Valenciaan, jossa suoritan harjoittelun yliopiston kv-toimistossa. Loppujen lopuksi paikka löytyi ihan naurettavan helposti. Hain avoinna olevaan harjoittelupaikkaan viimeisenä hakupäivänä ja sain jo saman päivän aikana tiedon siitä, että minut oli esivalittu. Pienten vakuutusselvittelyjen jälkeen paikka oli minun, ja eilen keräilin tarvittavat allekirjoitukset yliopistolta harjoittelusopimukseen sekä ostin lentoliput. Koko prosessi tuntuu liian helpolta ollakseen totta, asunnon etsiminen toki olisi vielä edessä, mutta muuten homma on sujunut yllättävän kivuttomasti.

kuva: Flickr/ Bruno

Syksyllä ranskattaren reissut siis vaihtuvatkin espanjattaren reissuiksi, ja koska kerrankin on työ, jossa varmasti on viikonloput aina vapaata, kerkeää syksyn aikana toivottavasti hieman kierrellä lähiseutuja. Ainakin Andaluciassa olisi Sevilla ja Granada, joissa olisin jo pitkään halunnut käydä ja Madridkin olisi vielä näkemättä. Aikamoinen reissusyksy siis tulossa, pistäkääs blogi seurantaan Facebookissa ja Bloglovinissa, niin pysytte menossa mukana!

Chiloé – Chilen mystisimmät maisemat

Lauttamatka Chiloén saarelle tuntui samalla aikamatkalta muutama vuosikymmen ajassa taaksepäin. Vaikka lautat liikennöivät tiheästi, tuntui saaren hieman eristäytynyt sijainti kuitenkin vähentävän turistivirtaa huomattavasti. Paikalliset asustelivat pikkuisissa taloissaan ja tuntuivat tienaavansa elantonsa joko kalastuksella tai maanviljelyllä. Ja nimenomaan sellaisella maanviljelyllä, jota Suomessa harjoitettiin isovanhempieni aikaan. Jokaisella tilalla oli muutama lehmä, pari lammasta ja kanoja, sen verran, että pystyttiin olemaan omavaraisia. Chiloélla saattaa ihan hyvin törmätä tiellä ratsastavaan karjapaimeneen ja pahin liikenneruuhka syntyy lehmien siirtyessä lypsyn jälkeen takaisin laitumelle. Chiloén rauhaisassa tunnelmassa ja suurten vuorovesivaihteluiden hallitsemissa merimaisemissa oli jopa jotain mystistä.

P1013495

Me suunnattiin saarelle Puerto Monttista käsin, joka on lähin isompi kaupunki mantereen puolella. Vuokrattiin auto jo sieltä, koska ajateltiin, että saatavuus olisi parempi isommasta kaupungista. Saatiin kuitenkin kiertää aika monta vuokrausfirmaa läpi ennen kuin löydettiin ystävällisen Joaquín-nimisen miehen pitämä pikkufirma keskustan ulkopuolelta erään autokorjaamon yläkerrasta. Hänelläkin oli vain yksi auto vapaana seuraaville päiville, ja saatiin tehtyä hyvä diili, sillä Joaquín lupasi meille isomman camionetan pikkuauton hinnalla. Kun seuraavana päivänä tultiin hakemaan autoa, yllätys oli melkoinen, sillä olin ajatellut tuon sanan tarkoittavan pientä pakettiautoa. Meitä odotti kuitenkin lavamaasturi, jonka pikkuiselle takapenkille saatiin juuri ja juuri rinkat sullottua. Alkuperäinen ajatus oli ollut yöpyä jollain leirintäalueella autossa, mutta tuossa olisi ollut vaihtoehtona vain avolavalla nukkuminen, mikä ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ajatukselta. Eipähän ainakaan näytetty auton perusteella heti turisteilta, sillä suurin osa paikallisistakin ajeli tuollapäin maastureilla. (Tosin neliveto-sellaisilla, eivätkä he juuttuneet autollaan rantahiekkaan, kuten eräät nimeltä mainitsemattomat turistit…)

P1013099

Chiloélle pääsee autolautalla Parguan kaupungista käsin. Paikka löytyy helposti, vaikka ei olisi kummoinenkaan kartturi, sillä tarvii vain ajaa koko Chilen (tai oikeastaan koko Amerikan mantereen) läpi halkovan moottoritien, Panamericanan, toiseen päähän ja ajaa siellä auto lauttaan. Autolauttamatkat Etelä-Amerikassa on muuten oivallisia tilaisuuksia merieläinten bongaamiseen, tällä kertaa päästiin näkemään merileijonia saalistuspuuhissa lautan ympärillä. Ensimmäinen etappi meidän reitillä oli Ancudin kaupunki saaren pohjoispäässä. Kaupungit tuolla ovat todella pikkuisia, eikä Ancudissakaan erityisemmin nähtävää ollut. Chiloén viehätys piili enemminkin maisemissa kuin kaupunkikulttuurissa, ja niinpä päätettiin jättää kaupunkien kiertäminen parin päivän roadtripin aikana vähemmälle.

P1013107 P1013137 P1013142

Oltiin kuultu reissun aikana tapaamaltamme saksalaiselta tytöltä, että Chiloélla pääsee näkemään pingviinejä jopa ilmaiseksi. Etelä-Amerikan pingviinit kun harvoin tuntuvat näyttäytyvän turisteille ilman kalliita pääsymaksuja, joten päätettiin etsiä nämä Chiloén mystiset ilmaiset pingviinit. Chiloélla mukana ei ollut kunnollista tiekarttaa, eikä puhelimen karttasovelluksen kartoissa näkynyt kaikkia pikkuteitä, eli saarella näytti puhelimen mukaan kulkevan tasan ne muutama isompaa tietä. Pingüinera Punihuilin viittoja seuraamalla löydettiin kuitenkin pigviinipaikkaan, mutta eivätpä olleet nekään ilmaista katseltavaa. Pingut asustelivat saarella, jonne päästäkseen täytyi osallistua maksulliselle veneretkelle. Etelä-Amerikan halvimmat pingviinit nuo kyllä olivat, eikä veneretki olisi ollut euroissa juuri kymppiä kalliimpi. Mutta koska oltiin jo maksettu pingviinien näkemisestä Argentiinassa (ja paljon oltiinkin) ei haluttu enää toista kertaa maksaa samojen eläinten töllistelystä. Lisäksi pingviiniretkeen olisi tuhraantunut muutama tunti kallista roadtrip-aikaa, joten lopulta päätös ei ollut kovin vaikea. Pumillahuen alueella oli kuitenkin muutama upea rantamaisema, joten ei koukkaus sinne ollut ollenkaan turha. (Tosin jos ei oltaisi koukattu sinne, ei oltaisi ikinä juututtu sinne hiekkaan, mihin vasta tuhraantuikin kallista roadtrip-aikaa…)

P1013153 P1013164 P1013171 P1013173 P1013182 P1013210 P1013214

Liikenneruuhka Chiloélla. Meidän matka jatkui saaren pohjoisosista kohti Dalcahueta, josta pääsi lautalla yli pienemmälle Isla Quinchaon saarelle. Pysähdyttiin Curaco de Vélezin ja Achaon kylissä, mutta muuten ajeltiin aika päämäärättömästi ympäriinsä. Päämäärätön haahuilu kuvasi kyllä hyvin tätä roadtripiä. Chiloésta oli etukäteen melko vaikea löytää tietoa netistä, suomeksi taisin löytää yhden blogipostauksen ja englanniksikin vain muutaman. Saaren majoituksista löytyy hyvin niukasti informaatiota netin ihmeellisestä maailmasta, mutta suurimpien kaupunkien ympäristössä on tiuhaan mökkimajoitusta mainostavia cabañas-kylttejä. Mekin luotettiin siihen, että illan tullen löydetään joku mökki noiden kylttien avulla, mutta sitten kun ruvettiin oikein etsimään majapaikkaa, olivat kyltit kadonneet kuin maan alle. Parin paikan portilla käytiin vain toteamassa, että paikka oli jo suljettu siltä päivältä, ja lopulta päädyttiin paniikissa ottamaan summanmutikassa ensimmäinen mökki, josta löytyi avoinna oleva vastaanotto yhdeksän jälkeen illalla. Kyseinen paikka Castron, saaren suurimman kaupungin, liepeillä pääsee kyllä ykköseksi elämäni karmeimmat majapaikat -listalle. Tunkkaisessa mökissä, tupakanhajuisissa petivaatteissa nukuttu yö vastasi samaa, jos olisi nukkunut tuhkakupissa. Aamulla yövaatteet ja hiukset haisivat siltä, kuin olisin polttanut tupakkaa 20 vuotta yhteen putkeen ja vaikka nukuttiin kaikki mahdolliset ikkunat auki, kerkesi yön aikana varmasti hengitellä itselleen pysyvän keuhkovaurion. Tupakanhajua pääsi kyllä karkuun kylppäriin, jossa tuoksumaailmana olikin vahva homeenhaju, ihan jo siksi, että suihkun seinä oli värjäytynyt homeesta siniseksi. Parasta oli vielä se, että pääsin ennen huoneen varaamista jopa kurkkaamaan sinne ja ensivilkaisulla paikka näytti olevan ihan ok. Olisi ehkä kannattanut hengittää kerran syvään sisään ennen kuin päättää, että me otetaan tämä. Cabañas Quilánin mökkejä Castrossa en siis suosittele Chiloélla majoittujille, enemmän mökkitarjontaa näytti olevan Castron keskustan jälkeen ison tien varrella kuin ennen kaupunkia.

P1013226 P1013241

Huomaatteko muuten yllä olevan kuvan oikeassa yläkulmassa mustan epäselvän pisteen? Kyseessä on chiloelainen vitsaus, ihmissyöjäpaarma. Jostain syystä ne tykkäsivät minusta ihan hirveästi, ja niitä kierteli välillä kymmenittäin juuri minun ympärillä, kun taas kaikki muut lähistöllä olevat ihmiset saivat olla rauhassa. Nuo paarmat olivat isojen sontakärpästen kokoisia, purivat kipeästi ja kiertelivät ihan jatkuvasti ympärillä. Vastatuuleen kävellessä ne sentäs pysyttelivät selän takana, mutta todistetusti niin kovaa ei pysty juosta, etteivät paarmat pysyisi perässäsi. You can run, but you can’t hide. Veikkaisin, että nuo ovat riesana vain kesäaikaan kuten paarmat meilläkin, mutta olin kyllä ihan iloinen siitä, että enimmäkseen ihailtiin maisemia autosta käsin. Aina jalkautuessa syöksyi heti lauma verenhimoisia herhiläisiä kimppuun, joten maisemista nauttimisen sai unohtaa.

P1013245 P1013247 P1013274

Chiloé on tunnettu erityisesti puukirkoistaan, joita löytyy lukuisia ympäri saarta. Nuo kirkot ovat myös Unescon maailmanperintökohde, sillä puusta rakentaminen on suhteellisen harvinaista tuollapäin maailmaa. Suurin osa kirkoista on aika samantyylisiä, kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki. Me ei erityisesti noita bongailtu, mutta Chiloélla käydessä on vaikea välttyä näkemästä niitä. Osa kirkoista oli hyvinkin isokokoisia, ja ilman julkisivun pylväitä ja tornia, rakennuksia olisi helposti voinut luulla isoiksi ladoiksi. Henkilökohtaisesti en ehkä ymmärtänyt kirkkojen viehätystä, toisaalta suomalaiselle nyt mikään puusta rakennettu tuskin voi olla kovin eksoottista. Toinen silmiinpistävä juttu Chiloélla on vuorovesivaihtelu. Päivän ajankohdasta riippuen merimaisemat näyttävät aivan erilaiselta sen mukaan, onko menossa nousu- vai laskuvesi. Laskuveden aikaan vedenraja pakenee satoja metrejä merelle päin, ja suuretkin merenlahdet voivat olla täynnä pelkästään matalia lätäköitä. Chiloén vuorovesivaihtelu onkin ilmeisesti yksi maailman suurimmista, ja kyllä se maisemaa muokkaa tuolla kovastikin.

P1013275 P1013277 P1013299 P1013302 P1013319

Tuhkakupissa nukutun yön jälkeen herättiin siis saaren pääkaupungista Castrosta, jossa ei sielläkään ihan kamalasti nähtävää itse kaupungissa ollut. Kuuluisin nähtävyys taitavat olla nuo paalujen päälle rakennetut kalastajien värikkäät talot. Aamulla laskuveden aikaan maisema oli aivan erilainen kuin palatessamme, jolloin vedenpinta ulottui ihan noiden terassien tasolle.

P1013330 P1013341 P1013357

Toisena päivänä suunnattiin kohti saaren länsirannikon kansallispuistoa. Ajomatkalla sinne ohitettiin myös yksi järvi, varmasti ainut vesistö Chiloélla, jossa ei vuorovesivaihtelu vaikuttanut. Asutus oli tuolla pelkkää pikkuista kylänpahasta, ja kansallispuiston vierailtava alue oli pikkuinen puisto, jossa pystyi kävellä kilometrin parin lenkkejä, mikäli ihmissyöjäpaarmojen hyökkäyksistä huolimatta koki ulkoilmareippailun mielekkäänä puuhana. Tuo kansallispuisto oli itse asiassa sen verran huomaamaton, että ensimmäisellä kerralla ajettiin sen ohi ja jatkettiin niin pitkälle kuin tie jatkui. (Mikä ei ollut kovin kauas, kartan mukaan kuljettiin jo loppuaika keskellä ei mitään.) Pienen asutuskeskittymän luota löytyi myös pitkä ja sumuinen ranta. Tällä kertaa oltiin viisaampia ja jätettiin auto tien varteen, ja käveltiin viimeiset sata metriä rannalle paarmapilvessä. Huvittavinta oli, että oltiin nähty erään talon pihalla kyltti ”Pääsy rannalle 2000 pesoa”, ja hieman kauempaa rannalle pääsi ihan ilmaiseksikin. Ilmeisesti tyypit olivat keksineet hyödyntää pihansa vierestä kulkevaa rantatietä perimällä sen käytöstä maksua.

P1013362 P1013375 P1013391

Miehellä oli äärimmäisen hauskaa naureskella vieressä, kun minun ympärillä pyöri armeijallinen ihmissyöjäpaarmoja. Tässä kuvassa menossa oikeaoppinen herhiläisenhätyytys, reippaat heilutukset pään ympärillä ja äkkiä karkuun. Hiljaisilla hiekkateillä törmättiin myös heppoihin, jotka laidunsivat vapaasti talojen ympärillä ja olivat päättäneet siirtyä toisille laidunmaille, siististi jonossa tienreunaa pitkin. Mutta melko surkean laiheliineja nuo kyllä olivat.

P1013399 P1013424

Kansallispuistokin löytyi lopulta, ja koska pääsymaksu ei ollut huikea, 1500 pesoa eli pari euroa, käväistiin sielläkin tutkailemassa paikkaa. Parhaimmat maisemat löytyivät rannan lähellä kulkevilta poluilta, josta löytyi myös näköalapaikka. Ranta oli sama pitkä kaistale, jolla oltiin käyty jo aamupäivästä, joten ei jaksettu enää toista kertaa sinne käppäillä (koska paarmat), vaikka suurin osa aamun sumuistakin oli jo hälvennyt ja rannassa olisi ollut enemmän nähtävää.

P1013439

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä uudestaan Castrossa, tällä kertaa aamulla lätäköitä täynnä olleen merenlahden maisemat olivat aika erilaiset ja veneetkin kelluivat taas vetten päällä. Ja kun nyt Chiloélla oltiin, täytyi meidän päästä edes yhteen kirkkoon sisälle, ja Castron mahtipontinen Iglesia San Francisco oli siihen juuri sopiva kohde. Pikkukylien latokirkkoihin verrattuna tämä näytti omaan silmääni jo enemmän ”oikealle” kirkkorakennukselle.

P1013448 P1013483

Alla vielä meidän reitti Chiloélla. Pari päivää oli aika sopiva aika saarella kiertelyyn, yksi päivä mantereelta käsin olisi ehdottomasti ollut liian lyhyt aika. Reissun upeimpien paikkojen joukkoon Chiloé ei kuitenkaan yltänyt, enkä välttämättä saarelle lähtisi ihan varta vasten pitkän matkan takaa käymään. Mutta jos sattuu olemaan jo valmiiksi lähistöllä ja aikaa on, kannattaa ehdottomasti lähteä pariksi päiväksi tutkailemaan maisemia, jonne melko harva Chilessä käyvä turisti tuntuu suuntaavan. Mutta varokaa vaan, ihmissyöjäpaarmat ovat armottomia 😀

chiloe

Pari vinkkiä Chiloélle:

  • Bussilla pääsee ainakin Ancudiin ja Castroon. Auton vuokraus on kuitenkin paras tapa nähdä saarta, me vuokrattiin Puerto Monttista auto kahdeksi päiväksi hintaan 70 000 pesoa (eli n. 100€).
  • Autolautoilla maksu kerätään matkan aikana (kannattaa varata mukaan käteistä). Lautta mantereelta Chiloélle 12700 pesoa/suunta/auto ja lautta Quinchaon pikkusaarelle 3000 pesoa/suunta/auto. Mikäli on aikomus palata takaisin saarelta vielä saman päivän aikana, kannattaa matkaa maksaessa tiedustella, milloin lähtee viimeinen paluulautta, ettei tule ikäviä yllätyksiä.
  • Yleisin majoitusmuoto Chiloélla tuntuu olevan mökit, joita mainostetaan cabañas-kyltein ympäri saarta. Ancudin ja Castron liepeillä mökkejä on eniten. Me maksettiin neljän hengen mökistä yhteensä n. 70€. Paikallinen puhelinliittymä olisi ollut kätevä, jotta olisi voinut soittaa kylteissä olleisiin puhelinnumeroihin, kaikissa paikoissa kun ei tuntunut olevan mitään avoinna olevaa vastaanottoa. Huillincon lähellä järven rannalla näytti olevan kyllä myös jonkinlainen leirintäalue, ja Castrosta löytyy myös muutama hotelli sekä B&B-majoitusta.

Onko joku käynyt Chiloélla?