Travel day from hell

Päivä käynnistyi mukavan rauhallisesti Zabljakissa, Montenegron pohjois-osassa. Päivän agendana oli matkustaa bussilla Herceg Noviin, joka sijaitsee lähellä Kroatian rajaa, josta meidän olisi seuraavana aamuna helppo siirtyä Dubrovnikin lentoasemalle. Hotellissa saimme selvitettyä että bussi Zabljakin keskustasta kohti Herceg Novia lähtisi klo 13.30. Aikaa kulutettiin hotellin aulassa lueskelemalla ja cokista hörppien.

Ongelmat alkoivat ”bussiasemalla” ja bussiasemalla tarkoitan pientä työmaakoppia jossa ei ollut ollenkaan henkilökuntaa paikalla. Bussi kuitenkin saapui oikeaan aikaan paikalle ja kiipesimme kulkupeliin hieman hämmentyneinä ja epävarmoina siitä että olimmeko oikeassa bussissa ja mistä ne liput piti ostaa. Tässä pikkubussissa ei ollut lainkaan ilmastointia ja se oli aivan täynnä. Jouduttiin äidin kanssa eri paikkoihin istumaan, minun vieruskaveri oli vanha mies jolle minun vieressä istuminen oli ilmeisesti hyvin vaikeaa vääntämisestä ja kääntämisestä päätellen. Oli hirveän kuuma. Kun kaikki olivat bussissa niin alkoi lipunostoruljanssi. Kuski jolta meidän piti ostaa liput, ei puhunut lainkaan englantia, teki vain ristinmerkkejä kun ostin lipun Niksiciin, jossa meidän piti vaihtaa bussia. Niksicissä oltiin puoli tuntia myöhässä kello 15.30 joten jatkoyhteys oli jo mennyt. Onneksi Niksicin bussiasemalla oli henkilökuntaa paikalla, mutta kommunikaatio oli taas vaikeata kielimuurin vuoksi. Sitten päädyttiin ostamaan liput Kotoriin menevään seuraavaan bussiin koska se lähti jo tunnin päästä kun virkailijan mukaan bussi Herceg Noviin lähti vasta kahden tunnin päästä.

Bussi oli samanlainen kuin edellinen kulkupeli mutta onneksi ei aivan niin täynnä. Siinä sitten köröteltiin kolme tuntia Kotoriin missä jäimme pois bussista klo 20. Kun aloimme selvittelemään taksin välittäjän kanssa että miten pääsisimme Herceg Noviin, meille selvisi että bussi josta juuri jäimme pois, olisi vienyt meidät perille saakka. Uskomatonta. En tiedä kuka mokasi tässä, me vai Nicsicin lipunmyyjä vai mitä tapahtui mutta ärsytyskäyrä oli jo taivaissa kun ei oltu syöty aamupalan jälkeen muuta kuin suolapähkinöitä ja croissantit bussissa.

Otettiin sitten se taksi, se olikin sitten vihonviimeinen naula arkkuun. Taksikuski väänsi samantien musiikin volyymit aivan täysille ja lähti rallikuskimaisin ottein luotsaamaan meitä Herceg Noviin. Hän ilmeisesti yritti rikkoa kaikki nopeusennätykset sillä matkalla. Vajaan tunnin vei tämä matka ja koko ajan pelättiin henkemme edestä. Matkalla tehtiin monta äkkijarrutusta jolloin toki avattiin ikkuna ja huudettiin kirouksia muille tielläliikkujille, ohiteltiin tiukoissa mutkissa joissa näkyvyys oli nolla ja keskusta-alueilla ajettiin kuin moottoritiellä. Kolari oli hyvin lähellä monesti. Halusin kovasti poistua taksista kesken matkan, mutta edessä olisi ollut taas uusi dilemma kun olisimme jääneet tuntemattomalle seudulle vailla kulkuneuvoa ja yhteistä kieltä paikallisten kanssa. Päätimme siis purra hammasta ja toivoa parasta. Hermot olivat totaalisen riekaleina yhdeksän maissa illalla kun vihdoin pääsimme perille. Oli nälkä, jano, kuuma, väsymys ja kiukku, silti olisin voinut suudella maata jalkojeni alla siitä hyvästä että selvisin hengissä elämäni pelottavimmasta autokyydistä.

Majapaikkamme emäntä oli kaikeksi onneksi ihastuttava mummeli joka oli pihalla meitä vastassa ja auttoi äitiä kantamaan rinkkansa toiseen kerrokseen jossa huoneemme sijaitsi. Meillä oli ainoastaan mielessä ruoka ja kauppaan pääseminen, mikä tähän aikaan illasta vaikutti epätodennäköiseltä. Emäntämme kuitenkin vakuutti meille että ehtisimme kauppaan vallan mainiosti ja että meidän pitäisi nyt ehdottomasti istua alas lepäämään ja hän kaataisi meille drinkit.  Hän oli tehnyt kotipolttoista rakia ja tarjoili sitä anteliaasti meille mehun kera. Huhheijaa, kyllä iski sitten kunnolla tyhjään mahaan. Estelyistämme huolimatta meille kaadettiin vielä toiset samanlaiset, mitä emme tietenkään kohteliaisuussyistä voineet olla juomatta. Ärsytyskäyrä laski ja humala nousi. Olo oli suorastaan leppoisa kuin kävelimme läheiseen kauppaan. Ostettiin vettä, kakkua, munkkeja, oliiveita, sardiineita, jogurttia ja pari pientä tuliaispulloa saaden aikaan matkan suurimman kauppalaskun, 13e. Sitten terassille istuskelemaan ja nauttimaan matkan viimeisestä illasta rakin ja sardiinien ja oliiveiden parissa. Helvetillisellä matkapäivällä oli sentään aika hieno lopetus.

instagram
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply