Monthly Archives

syyskuu 2017

Taianomainen Wales – luontomatkailijan paratiisi

Tässä jatkoa edelliseen tekstiin, jossa käsittelin reppureissuni Englannin puolta ja nyt vuorossa Walesin osa. Wales on siis yksi Brittein saarten neljästä osasta, se on oma maansa saaren länsiosassa ja sillä on myös oma parlamenttinsa ja oma kielensä, Kymri. Kymri taitaa vaikeudessaan vetää vertoja suomen kielelle. Kieli käsittää erityisen paljon konsonantteja ja tuntuu ainakin itselle aivan mahdottomalta lausua näitä sanoja. Minulle Wales on erityisen rakas, sillä juuri täällä sain 19-vuotiaana ensikosketukseni Iso-Britanniaan ja rakastuin täysin. Keväinen Abergavenny oli silloin kaunein paikka jota olin koskaan nähnyt. Wales on luontomatkailijalle paratiisi huikeine maisemineen ja upeine luonnonpuistoineen.

Severn Bridge erottaa Englannin ja Walesin puolet toisistaan, ja sitä pitkin mekin matkasimme. Eka pysähdyspaikka meillä oli Wye Valley, kaunis, vihreä laakso Wye-joen rannalla. Täällä pidettiin evästauko ja ihasteltiin Tintern Abbey-luostarin vanhoja raunioita. Annen kanssa myös innostuttiin patikoimaan läheisen kukkulan laelle metsäpolkua pitkin ja ihailemaan maisemia sieltä käsin.

Seuraava kohde meillä oli suljettu hiilikaivos, Big Pit, joka tätä nykyä toimii museona. Museo sijaitsee Blaenavonissa Etelä-Walesissa, toiminnassa kaivos oli 1880-1980. Tämä olikin mielenkiintoinen paikka, sillä me saatiin päähämme kypärät ja mukaan happilaitteet varmuuden vuoksi(!), sitten laskeuduimme hissillä alas 90m syvyyteen oppaamme Russellin kanssa. Russell oli ollut kaivoksessa töissä sen ollessa vielä toiminnassa ja hänen seurassaan kiertelimme noin tunnin verran kaivosta ja kuuntelimme mielenkiintoisia tarinoita. Kaivoksessa oli pimeää, hiljaista ja kosteaa, silloin tällöin menimme niin matalista paikoista että piti kävellä kumarassa. Kun kypärälamput sammutettiin, tuli aivan pilkkopimeää. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka ja hieno kokemus, ahtaanpaikankammoisten kannattaa ehkä jättää väliin.

Eka yöpymispaikka oli Abergavennyssä Black Sheep Backpackers, jossa makuusalit sijaitsevat pubin yläkerrassa. Iltasella testattiin vielä paikallista herkkua: pork faggots eli lihapullia tummassa kastikkeessa, ranskalaisia ja herneitä. Ehkä myös pari Strongbowta kyytipojaksi.

Seuraavana aamuna aikaisin liikenteeseen ja Breacon Beacons kansallispuistoon. Kaupungista toiseen matkustelun jälkeen kävely luonnonhelmassa teki erittäin hyvää. Pari tuntia kävelimme metsäpolkua matalan joen vierellä ja ihastelimme vesiputouksia ja kaikkialla kukkivia sinikelloja. Tunnelma oli suorastaan taianomainen. Vaikka oli kesäkuun alku niin sen verran kylmä oli kuitenkin että takki ja kaulahuivi olivat tarpeeseen.

Puistosta lähdettäessä pysähdyttiin syömään Hay-on-Wyen kirjakaupunkiin. Täällähän järjestetään joka vuosi kirjaviikot ja joka kadunkulmassa on käytettyjä kirjoja myyviä liikkeitä, niissä mekin tehtiin löytöjä.

Seuraava kohteemme oli Dinas Brân. Tämä mystinen linnoitus on herättynyt spekulaatioita siitä onko Graalin malja mahdollisesti sijoitettu tänne. Täällä vuorossa jälleen patikointia korkealle vuorelle katsomaan raunioita. Mäki oli jyrkkä ja matkalla piti kulkea monesta puisesta portista joista hyvän Walesilaisen tavan mukaan kulkiessa pitää vastaantulijaa aina suudella kummallekin poskelle ja vielä kerran toiselle. Vihdoin viimein huipulle päästessä meitä tervehtivät huikeat näkymät jotka olivat kuin Sormusten Herrasta. Huippu oli yllättävän tasainen ja samettisen vihreä, keskellä sijaitsivat linnoituksen rauniot. Joka puolelle avautui huikeat näkymät.

Kun selvisimme alas, jatkoimme kaupan kautta päivän päätepysäkille eli Corweniin jossa yövyimme Linda´s Farmhousessa. Luvassa oli hostellimainen yhteismajoitus. Lisää vaatetta päälle ja ulos grillaamaan iltaruokaa. Farmhouse sijaitsi keskellä ei mitään, se ei haitannut sillä aikaa vietettiin seurustelemalla muiden reissaajien kanssa.

Aamulla Linda kokkasi meille tuhdin englantilaisen aamiaisen, sitten tienpäälle. Ekana pysähdyimme ihmettelemään Ugly Housea, eli pientä hauskaa kivitaloa keskellä upeaa rehevää puutarhaa (ei siis lainkaan nimensä veroinen). Ugly Housen idea oli seuraava: Walesin lakien mukaan talon saa rakentaa ja pitää itsellään vaikka se sijaitsisi toisen maillakin kunhan talo valmistuu iltahämärän ja aamunkoiton välillä niin että piipusta nousee savu. Tämä oli sellainen talo jonka joku velmu oli joskus rakentanut. Matkaa jatkettiin pian Conwyyn, keskisuureen kaupunkiin ja käytiin ihmettelemässä Britannian pienintä taloa. Kävelimme jonkin aikaa satamassa ja vierailtiin Knight Shopissa, jossa oli eri leffoissa käytettyjä miekkoja (movie props).

Sitten ajettiin Walesilaiseen kylään jolla on maailman kolmanneksi pisin nimi (katso yllä oleva kuva:). Saatiin passiinkin täältä leima todisteeksi. Tämän lyhyen pyrähdyksen jälkeen ajelimme eteenpäin läpi Llanberis Passin, upean jyrkkäreunaisen solan. Ympäröivät vuoret olivat kivikkoisia ja karuudessaan upeita, siellä täällä näkyi vesiputouksia. Harmi vaan että bussikuski ajoi kuin mielenvikainen. Tie kulki viimein solasta ylös vuorille Snowdonian kansallispuistoon. Mt Snowdon oli harmiksemme pilvien ja sumun peitossa, mutta maisemat olivat upeat. Hurjaa ajomatkaa jatkettiin Beddgelertiin, joka sijaitsee Snowdoniassa. Vaikka melkein koko kylä oli rakennettu ruskeasta kivestä, oli se hurmaavan kaunis, matala joki virtasi keskellä kaupunkia ja ympärillä kohoavat vuoret kukkivat vaaleanpunaisina alppiruusuista. Lähdettiin vielä pariksi tunniksi patikoimaan Snowdoniaan.

 

Caenarfonissa oli seuraava hostelliyö Totters Hostellissa ja olikin hyvä ja siisti hostelli. Majoituspaikka sijaitsi aivan linnan varjossa meren rannalla.

Aamulla aikaisin taas liikenteeseen ja ekana stoppina Aberystwyth. Koska turistikausi ei ollut vielä alkanut, saimme kävellä autiolla merenrannalla ja ihastella erivärisiä taloja rantatien toisella puolella aivan rauhassa. Lähdettiin myös ihailemaan maisemia korkealta eli Cliff Railwaylla ylös Constitution Hilliin. Veturi siis hinasi meidät viereiselle kukkulalle josta oli näköalat alas kaupunkiin ja Atlantille.

Seuraava pysähdyspaikka: Devil´s Bridge jonka kuulemma on itse paholainen luonut. Kyseessä siis kolme siltaa jotka on rakennettu päällekkäin. Päällimmäinen rautasilta on siis silloista se uusin ja se on rakennettu 1901, alempi kivisilta 1753 ja kaikkein alin kivisilta rakennettiin jo 1075. Silta kulkee yli Mynach joen ja ympärillä Coed Rheidol National Nature Reserven metsät. Lähdettiin täällä taas patikkareissulle, mutta tällä kertaa reitti näytti aika hurjalta. Alas laaksoon kulki ”rappuset,” jotka olivat erittäin jyrkät eikä osa askelmista ollut erityisen tukevia. Nämä ”rappuset” kulkivat alas laaksoon ja taas ylös. Onneksi maisemat sentään olivat hienot kun taas saimme ihastella korkeaa vesiputousta (Rheidol Waterfall) ja kaikkialla kukkivia rodoja. Löydettiin matkalta myös salakuljettajien luola.

 

Walesin matkan viimeinen kaupunki oli Cardiff, eli Walesin pääkaupungissa. Hostellina huippumoderni Nos Da. Illalla vuorossa baarikierros. Käytiin ekana 70-luvun baarissa, drinksut olivat halpoja ja tarjolla oli valtavia versioita jotka sai jakaa kaverin kanssa. Baarin sisustustyyli oli tietty taattu 70-lukua. Sieltä jatkettin ajassa eteenpäin 80-luvun baariin joka näytti olevan suoraan Saturday Night Feveristä. Tanssilattiakin oli koottu erivärisistä valaistuista tiilistä ja kasarimusiikki siis soi kaiken aikaa. Ilta oli yksi hauskimmista koskaan.

Viimeinen reissupäivä kierreltiin vähän Cardiffissa ja sitten Caerleoniin, jossa sijaitsee muinainen roomalainen amfiteatteri sekä sotilaiden parakit. Paikasta löytyi myös ilmainen museo johon oli koottu alueen roomalaislöydökset. Keli oli muuttunut aurinkoiseksi ja t-paidalla tarkeni. Ajettiin Walesista pois, mutta ennen Lontoota vielä pysähdyttiin Cotswoldissa Castle Combessa, joka on yksi Britannian kauneimpia kaupunkeja. Talot ovat vanhoja ja osa seinistä kasvillisuuden peitossa. Osassa myös olkikatot. Kylä näytti ikivanhalta, illuusion rikkoivat ainoastaan kadulle parkkeeratut autot. Kävimme myös kirkossa, jossa sijaitsi ristiritarin hauta.

Onko Wales muille tuttu? Millaisia kokemuksia teillä on sieltä?

 

 

instagram

Iso-Britannia, muutakin kuin Lontoo

Iso-Britannia on niin paljon enemmän kuin Lontoo, älkääkä ymmärtäkö väärin sillä mie rakastan Lontoota (jonne tälläkin hetkellä reissu suunnitteilla), mutta Brittein saarilla on paljon enemmänkin annettavaa. Jokin aika sitten toteutin ystäväni Annen kanssa molempien ison haaveen ja lähdimme kolmeksi viikoksi kiertelemään Englantia ja Walesia. Kyseessä oli siis reppureissu ja majoitukset otettiin pääasiassa hostelleista ja parista B&B paikasta. Junamatkustus ei ole Briteissä sen halvempaa kuin Suomessakaan, joten pääasialliseksi kuljetusmuodoksi valikoitui bussi, erityisesti Megabus, joka on Onnibussin kaltainen edullinen toimitsija. Suunniteltiin etukäteen matkareitti, mikä ei ollutkaan kovin helppoa kun oli niin paljon paikkoja jotka haluttiin nähdä, mutta osoittautui että kolme viikkoa onkin yllättävän lyhyt aika. Me molemmat suoritettiin vaihto-oppilaskausi Englannissa ja reissattiin sinä aikana melkein kaikki viikonloput ympäriinsä, joten tälle reissulle valittiin nyt paikkoja joissa emme olleet ennen käyneet. Myös majoitukset varattiin etukäteen. Minähän olen tunnetusti maailman pahin stressaaja, joten selkeät sävelet matkareitin ja majoitusten suhteen oli ihan ehdoton. En todellakaan kannata reissuissa mitään minuuttiaikataulua, mutta tykkään siitä että tiedän missä vietän yöni ja miten sinne pääsee, niin ettei tarvitse reissussa kuluttaa arvokasta aikaa niiden asioiden miettimiseen. Sitäpaitsi, mie rakastan suunnittelua.

Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valittiin Bath, jonne Lontoosta (josta reissu käynnistyi) oli matkaa vain vajaa parisataa kilometriä. Bathissa ajeltiin turistibussilla ihailemassa kaupunkia ja vierailtiin Roomalaisessa kylpylässä. Majapaikkana loistava YMCA. Eka kommelluskin sattui tällä etapilla, nimittäin vesipullo vuosi minun käsilaukkuun kastellen kaikki matkadokumentit, passin ja puhelimen. Matkadokumentit onneksi oli myös sähköpostissa niin että ne saatiin tulostettua uusiksi, passi kuivatettiin vaikka sivut jäivätkin vähän ruttuisiksi, puhelin oli mennyttä kalua. Ei muuta kuin puhelinostoksille mars ja matkabudjettiin kiva lovi.

Seuraavaksi oli vuorossa idyllinen pikkukaupunki Lacock ja sen liepeillä sijaitseva Stonehenge. Uskomattoman kauniissa Lacockissa on kuvattu mm. Harry Potteria ja Downton Abbeyta. Stonehenge oli vaikuttava ja kierreltiin sitä ympäri kuunnellen meille jaettua audioguidea.

Seuraavaksi matkamme vei Keski-Englantiin, Nottinghamiin jossa sopivasti vietettiin Robin Hood -kuukautta. Nähtiin Robin Hood patsas ja vierailtiin Nottinghamin linnassa, jonka pihalla järjestettiin Robin Hoodin aikakauden taistelunäytöksiä. Nottinghamin keskustassa satuttiin törmäämään Beatles-tribuuttibändin ulkoilmakeikalle, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja meidän iltapäivä oli sitä myöten täydellinen.

Koska kerran oltiin Nottinghamissa niin oli pakko päästä käymään Sherwoodin metsässä. Bussilla pääsi ihan kätevästi Sherwood Forest National Nature Reserveen, jossa saimme katsella videoita metsän historiasta ja täältä löytyi myös kahvila. Tarjolla oli monta eripituista metsäreittiä, mutta koska sattui olemaan sateinen ilma, valittiin käveltäväksi metsäreiteistä lyhin. Tässä satumaisessa tammimetsässä kasvoi myös Major Oak, eli tuhat vuotta vanha valtava tammi joka legendan mukaan oli itsensä Robin Hoodin piilopaikka. Meidän majapaikkana Nottinghamissa oli MidTown Hostel.

Nottinghamista jatkettiin Pohjois-Englantiin, Yorkiin, jossa maisemia ihailtiin näköalapaikalta Clifford Towerista ja käytiin Yorkin tuomiokirkossa York Minsterissä. Vierailtiin myös Jorvik Viking Centerissä. York oli joskus ollut viikinkien valtaama, ja kaupungista on löydetty paljon esineitä viikinkien ajalta. Jorvik Viking Centerissä oli esillä näitä esineitä ja lisäksi paikkaan oli luotu viikinkikaupunki jossa päästiin katsomaan miten viikingit elivät. Majapaikkana Yorkissa oli aivan ihana Holmlea Guest House.

 

Tästä matka vei vielä pohjoisemmas, eli Newcastle upon Tyneen. Newcastle yllätti meidät molemmat suurkaupunkimaisuudellaan, metrokin löytyi. Newcastlessa oltiin vain yksi yö ja ensimmäinen päivä menikin lähinnä kaupungilla kävelyyn ja Chinatownissa herkutteluun.

Newcastlen parasta antia (ja yksi koko reissun kohokohtia) oli ehdottomasti Beamish Open Air Museum, jonne menimme toisena päivänä heti aamusta. Kyseessä on siis valtava ulkoilmamuseo joka käsittää kokonaisen kaupungin jossa esitellään elämää 1900-luvun alun Britanniassa. Alue on 14o hehtaarin kokoinen ja siellä voi tutustua mm. kaivokseen, maatilaan, kouluun, hammaslääkäriin, pubiin, pankkiin, kauppaan jne. Tänne kannattaa varata aikaa!

Seuraava kohteemme oli Birmingham, jonne ajeltiin iltabussilla viitisen tuntia. Birminghamissa shoppailtiin Bullringin ostoskeskuksessa ja ahmittiin suklaata Cadbury Worldissa. Cadbury Worldissa pääsee siis tutustumaan suklaatehtaan toimintaan ja läpi käydään suklaan historiaa ja valmistusta, pääsee tekemään omaa suklaata ja maistiaisiakiin jaellaan useaan otteeseen. Aivan loistava paikka, suosittelen ehdottomasti. Birminghamissa ehdittiin myös eksyä, mutta tällä kertaa meillä olikin loistava tuuri sillä eksyttiin keskelle Kings of Leonin ilmaiskeikkaa, jonka Barclays Bank oli ystävällisesti järjestänyt keskelle kaupunkia. Hostellimme Birmingham Central Backpackers oli myös loistava.

Meidän matka jatkui tästä Englannin puolelta Walesiin, seuraavassa postauksesta lisää siitä. Oletteko te reissanneet samoissa maisemissa? Millaisia kokemuksia on jäänyt mieleen?

 

instagram

Esi-isien jalanjäljillä Astuvansalmella

Koska parin kuukauden takainen Mikkeli/Ristiinan reissu meni vähän pieleen, päätettiin äipän kanssa antaa alueelle uusi tilaisuus. Kohteena siis toinen yrittämä Astuvansalmen kalliomaalauksille. Tällä kertaa ajettiin ainoastaan kerran vikaan, eikä sekään onneksi vienyt meitä kauas oikeasta paikasta. Autolla pääsee 2,5km päähän kalliomaalauksilta, loput matkasta on metsäpolkua. Sehän ei meitä haitannut kun tähän oltiin jo varauduttu. Vähän jännitti miten minun vasta parantunut polvi kestää epätasaisessa maastossa, mutta onneksi hyvin kesti. Kylmää hikeä pintaan nostattanut hirvikärpästen pelkokin osoittautui turhaksi. Kalliomaalaukset sijaitsivat Yöveden rannalla ja käsittävät 65 kuvaa, ollen täten siis yksi Suomen suurimmista kalliomaalauksista. Maalaukset olivat aika korkealla, mutta onneksi niiden alle oli rakennettu puinen taso josta saattoi niitä tähystellä. Hyvin sieltä erottui hirviä, ihmisiä ja käden jälki punamullalla maalattuina.

Meidän pari tuntia kestänyt metsäreissu oli kahden paikkeilla taputeltu ja hirveä nälkä oli tietysti. Äiti tiesi että Mikkelin Kenkäverosta löytyi loistava lounaspaikka, sinne siis. Itse en ollut koskaan käynyt, mutta aivan ihana paikka tuo Kenkävero. Kauniissa vanhassa pappilassa toimi ravintola, jonka lounaspyödässä oli tarjolla syksyistä lähiruokaa. Oli keittoa, alkupalapöytää, lämmintä ruokaa ja jälkkäriä. En ole pitkään aikaan syönyt näin hyvin, ruoka oli aivan 10+!

 

instagram