Olen eeeeeeeerittäin pahoillani moisesta karmaisevasta tauosta bloggailussa. Mutta sitten kun aattelee, niin on mulla toisaalta hyvä syy. Lontooaikaa on niin vähän enää jäljellä, ettei sitä mitenkään voi kuluttaa koneella istumiseen! (Toki tää tekosyy toimis vielä paremmin, jos en joka ilta istuis fesarissa ja kirjottelis sähköposteja ynnämuuta. Aikaa datailuun siis on, mutta jotenkin se kynnys oikeasti istua alas ja tosissaan näpyttää tänne blogin puolelle asiatekstiä kasvaa välillä aika isoksi ) Nöyrin anteeksipyyntöni siis!

Mutta, kuten viimeksi ehdin pikaisesti mainita, suunnitelmiin tuli muutos, enkä nyt sitten olekaan Lontoossa sinne heinäkuulle, mikä oli ykköspläni, taikka edes sinne toukokuun loppuun, mikä oli kakkospläni. Vaan lähden tasan tarkkaan kahden viikon kuluttua. Ja tää ei kuulkaa nyt oo yhtään kivaa, ei sitten niin yhtään.

No ei nyt sentään, on tässä hyvätkin puolensa. Tämä järjestely sopi perheelle huomattavasti paremmin, enkä halunnut heitä alun perin laittaakaan hankalaan tilanteeseen, joten tottakai suostuin tähän systeemiin kun asia tuli esille. Kun tosiaan siksihän tämä näin nyt meni, että mun piti päästä tulemaan sekä tässä kuussa että ensi kuussa Suomeen tekemään pääsykokeita, ja perheen oli hankala saada mulle tuuraajaa – sittenpä kävikin ilmi, että heidän edellinen aupairinsa olisi kiinnostunut tulemaan takaisin ainaskin kesän ajaksi, mutta töiden aloitus vasta toukokuun lopussa ei sopinut, vaan se oli vähän että nyt tai ei koskaan. Perhe toki mielummin ottaisi takaisin vanhan ja tutun ihmisen, josta pikku-A tykkää ja joka tietää miten hommat hoituu, kuin jonkun randomin. Täysin ymmärrettävä! Jotenka sovimme sitten että minä jään Suomeen tällä huhtikuun reissullani. Ja onhan tämä mullekin kätsympi siinä mielessä, että Suomessa äitin luona majaillessa mulla on aikaa oikeasti lukea sitten niihin pääsykokeisiin! Toisin kuin täällä, kun olisin viikot tehnyt töitä ja viikonloppuina vaan rumbaillut ympäriinsä.

Eli tässä mielessä Lontoosta kyllä tullaan lähtemään hyvin mielin, eikä kenenkään tarvi huolehtia että perheen kanssa olisi tullut ongelmia, tai että jotain sen vakavampaa olisi sattunut. Näin tässä nyt vaan kävi, ja harmittaahan se, mutta loppupeleissä oikein toimiva järjestely!

Olen nyt siis viimepäivinä yrittänyt kovaa vauhtia toteuttaa asioita, mitä halusin ennen Lontoosta lähtemistä kokea – kävin katsomassa Leijonakungas-musikaalin (vai kerroinko teille tästä jo? Oli miten oli, se oli IHAN MIELETÖN!!!), kävin British Museumissa, Brick Lane markkinoilla, turisteilemassa ympäriinsä, ja kaikkein tärkeintä, olen viettänyt laatuaikaa kavereitten kanssa ja ehtinyt vielä tavata muitakin ihania ihmisiä. Käynyt leffassa, nauttinut kanasubia jota en oo varma saako Suomesta (:D oleellista!), istunut pubissa, tanssinut lempiklubilla, ostanut kaupasta lempparisipsejä (pitäiskö alkaa kirjottaan seuraavaksi jotain mässyblogia?) ja niin edelleen! Vielä on toki juttuja, joita haluaisin nähdä ja tehdä, enkä tiedä ehdinkö niitä kaikkia, mutta nautitaan nyt siitä kaikesta mitä tähän mennessä on jo koettu

Lupaan yrittää päivittää blogia mahdollisimman tiheään vielä tässä ennen lähtöä (vaikka kyllähän nää mun blogilupaukset tiedetään…:D) ja luultavasti vielä kotiuduttuanikin pääsette kuulemaan tunnelmia ja fiiliksiä. Mielelläni myös tekisin jotain kokoavia postauksia sitten aupair-ajan loputtua siitä, mitä Lontoo toi tullessaan, mitä opin, näin, tein ja koin, mistä tykkäsin, mistä en, mitä kaipaan ja mitä en, millaista se aupair-työ nyt sitten tosissaan olikaan, kannattaako lähteä vai ei, mikä Lontoossa on niin kivaa (kaikki!) ja niin edelleen. Voitte toki myös aina esittää kysymyksiä tai heitellä postausideoita, jos haluaisitte kuulla tarkemmin jostain tietystä jutusta. Nyt allekirjoittaneen pitäisi kuitenkin alkaa pikkuhiljaa testipakkailemaan, kun keskiviikkona postisetä toi mukanaan hienon uuden matkalaukun vanhan ja luotettavan Samsoniteni rinnalle! Tulin siihen tulokseen, että tarvin ehdottomasti kaksi laukkua kotimatkalle Tavaraa on ehkis päässyt vähän kertymään. (Ja silti haluaisin vielä ostaa vaikka mitä ennen lähtöä. Onneksi olen au pair ja me ollaan köyhiä, niin ei tarvi.) Mutta ennenkuin yritän alkaa kasata kaikkea Lontoo-omaisuuttani sängyn päälle ja siitä matkalaukkuihin (yyh, ajatuskin ahdistaa jo:D), näytän teille mitä Oxford Streetiltä tarttui mukaani tuossa yksi päivä, kun palkka oli juuri pompsahtanut tililleni:

Iik iik, mitä se on mitä se on??

No tämmöset!!

Kattokaa nyt niitä! Aaaaaaaaah

Kiitos Aldo, JUST tämmösiä olin etsinytkin!! Lucky me