Taitaa tulla kesä

Viimeinen viikko täällä Saimaalla on ollut kelien puolesta vaihteleva. Päivälämpötila on vaihdellut nollan ja plusviidentoista välillä. Yöllä on menty pakkasen puolelle. Uutisten mukaan kuluva toukokuu on ollut melkeinpä kylmin sataan vuoteen, mutta lupauksia kesän helteistä on jo tulossa. Viikonlopuksi on luvassa päälle kahdenkymmen asteen lämpöä. Ja sitä on odotettu!

Lumisade on ajoittain sen verran sakeaa, ettei vastapäätä olevia saaria näe.

Piipahdin Etelä-Savon puolella Puumalassa tapaamassa paikallislehden toimittajaa. Hän haastatteli minua kuulun mökkikunnan kesälehteen. Samalla reissulla kävin hakemassa lisää polttoainetta veneeseen ja tankkasin itsekin. Ravintola Hovin maukas lounas oli mukavaa vaihtelua retkiruoalle. Palvelu oli reippaan iloista ja sain tarjoilijalle kertoa 100 päivän reissustani Saimaalle. Puumalaan kerroin seuraavan kerran tulevani kesäkuun alkupuolella.

Toukokuun alkupuolen telttailusää on ollut vaihteleva.

Puumalasta suuntasin läheiselle Suur Mesiäisen saarelle, jossa on ankkuri- ja leiripaikka veneilijöille. Naapurisaaren kärjessä minua kävi tervehtimässä kaksi kalasääskeä, liekö pesimäpuuhissa hekin. Suomen suvi näytti kolean puolensa ja sain pystyttää telttaa lumi- ja raesateessa. Saaren nuotiopaikan puukatoksessa ei ollut halon halkoa, joten lämmittävä iltanuotio jäi haaveeksi. Uni tuli kuitenkin ja raikkaassa ilmassa (ja lämpimässä makuupussissa) nukuttaa mainiosti.

Lumisateen jälkeen sain nauttia upeasta auringonlaskusta.

Liekö naapurimaakunnassa yhtään sen lämpimämpää, mutta Puumalasta suuntasin Etelä-Karjalaan ja Ruokolahdelle. Lumikuurot seurasivat matkaani pohjoistuulen kera. Onneksi tuulen suunta oli myötäinen ja se hieman helpotti avoveneellä seilaamista. Matkan aikana sain seurata satojen yksilöiden hanhiparvia, jotka määrätietoisesti pyrkivät kohti itää.

Joinakin iltoina olen päässyt nauttimaan tyynestä ja melko lämpimästä säästä. Ja kahvista.

Ruokolahdella sain tukikohdakseni ystävieni Petterin ja Pian saunamökin. Oli luksusta päästä lämpimään saunaan sulattelemaan itseään. Saunamökki sijaitsee suojaisen lahdenpoukaman sopukassa ja täällä on ollut upeaa seurata lintujen kevätpuuhia. Käki kukkuu vastarannalla ja omaa kevätiloaan julistavat myös härkälinnut, joutsenet, lokit, kurjet ja kuikat. Kaulushaikara ”puhaltelee pulloonsa” ruovikossa, telkät viheltävät ohi lentäessään ja hanhiparvien kaakatus kuuluu ajoittain taivaalta.

Ajoittain, varsinkin aamuyöllä ja myöhään illalla meno äityy melkoiseksi. Eräänä iltana, puolenyön maissa oli pakko kömpiä makuupussista ja napata äänitin mukaan. Tyynessä yössä laulujoutsenten trumpetit ja kurkien ikiaikainen huuto (kuuntele yllä olevasta soittimesta) oli sellaista kevään sinfoniaa, mitä oli saatava talteen. Naapurissa uiskentelevan härkälintupariskunnan (kuunele äänet linkistä) yhteiselo tuli jo unenkin läpi aamuyöllä.

Reissumiehen pyttipannua risukeittimellä. Retkiruoan ei tarvitse aina olla kuivattua ja tylsää.

Perinteisellä bensa+lounas –reissulla piipahdin ravintola Alppimajassa, Rasilan kylässä. Bensaa koneeseen, maukasta lihamureketta reissumiehelle ja kunnan kuulumisia. Paikallislehtiä on mukava lukea ja tutustua alueen arkeen. Ruokolahdella kaivataan lisää radioamatöörejä ja uuden kunnanhallituksen kokoonpanosta on odotettavissa vääntöä.

Kohta on aika hypätä jälleen paattiin ja jättää Ruokolahti ainakin hetkeksi taakse. Kompassisuunnan otan kohti Taipalsaarta.

Saimaalla tuulee

Hyppään paattini Rehulan kylän rannassa ja heilutan saattamaan lähteneille Jarille ja Paulalle. Lämpöasteita ilmassa on viisi ja kalastaja-Sergein mittarin mukaan vedessä yhdeksän. Pohjoisesta tuulee kohtalaisesti.


Saarten suojissa on mukava ajella ja nauttia aurinkoisesta kevätaamusta. Mantereen ja Suuren Jänkäsalon lossi ajaa väylän poikki. Hidastan vauhtia ja seuraan lossin kiireetöntä matkaa kaapelia pitkin laiturista toiseen.

Lossin jälkeen väylä kääntyy kohti pohjoista ja Kyläniemen kärkeä. Tuuli voimistuu ja se tuntuu todellakin tulevan pohjoisesta. Onneksi päälläni on paksu untuvatakki. Tuulen vaikutuksesta lämpöasteet tippuvat lähemmäksi nollaa.

Aallot kasvavat vajaan metrin korkuisiksi ja edessä näkyy jo vaahtopäitäkin. Vähennän vauhtia, mutta silti aallot roiskivat sisään veneeseen. Minulla ei ole kiirettä mihinkään ja päätän kurvata viereiseen Suureen Jänkäsaloon odottelemaan kelien paranemista.


Rantaudun tuttuun mökkirantaan, missä olen viettänyt aikaa monena kesänä. Mökin isäntä vinkkasikin jo etukäteen yöpymismahdollisuudesta. Mökki sijaitsee saaren tuulen suojapuolella ja tyvenessä aurinko tuntuu lämmittävän ihan mukavasti.

Saimaan vedenpinta on talven jälkeen todella alhaalla, mökkirannassakin rantaviiva on paennut viitisen metriä edelliskesästä. Levitän makuualustan rantatöyräälle ja rannan hiekalle. Pään alusena on rantaan ajautunutta, kuivunutta järviruokoa. Tässä kelpaa reissumiehen köllötellä ja katsella siniselle taivaalle vielä lehdettömien koivun ja lepän oksien alta. Vieressä kuksassa kuumaa kahvia.


Vieno tuuli keinuttelee rannassa olevaa ruokolauttaa. Sillä keikkuu ja kipittää sympaattinen rimppakinttu, yksinäinen västäräkki, taitavasti kuin tukkilaiset aikoinaan kevätuitoissa. Lintu nappaa hyönteisiä ruokojen välistä ja tulee melkein viereeni. Siinä me kahdestaan, Saimaan rannalla.


Ympärilläni tapahtuu muutakin; loiskuu, lentää, sukeltaa ja korisee. Joutsenia, telkkiä, koskeloita, sorsia ja sipejä. Näistä siipiveikoista lisää blogissani lähiaikoina.

Käki kukkuu Saimaalla

Tarkoitukseni oli lähteä Saimaalle heti toukokuun alusta. Saavuin Taipalsaarelle juuri parahiksi vapun alla ja samalla kävi selväksi se, ettei vesille ollut asiaa ihan heti. Pienimmät poukamat olivat jo avovetenä, mutta suurimmat selkävedet olivat vielä jäässä. Myöhäinen kevät näkyi myös täällä.

Kevään jäätilanne antoi lisäaikaa veneen kunnostukselle. Paattini on ”vanha leidi”, Simpeleellä 1970-luvun lopulla käsintehty puinen perämoottorivene. Veneveistämö Velj. Jäppisen tekemä vene on 4,5 metriä pitkä. Veneen perässä putputtelee vanha kolmekymppinen jammu. Vene oli talvehtinut katoksessa Taipalsaaren Rehulassa.

Mikäli veneen kunnostus olisi ollut pelkästään reissumiehen kapeilla hartioilla, vesille pääsy olisi koittanut aikaisintaan juhannuksena. Onneksi kavereissani on ns. tekijämiehiä ja –naisia, jotka tietävät, mitä tehdä. Vaihtelevassa kevätsäässä vene sai pintaansa uutta kiiltoa. Lakkaushommissa Teijo.

Aurinko oli viimeisten kesien aikana haurastanut veneen lakkapintaa. Vanhaa lakkaa rapsuteltiin ja hiottiin pois. Uutta lakkaa sudittiin tilalle ja maalia saivat niin veneen pohja, airot kuin rallitkin.

Aivan pelkkää työntekoa vapun tienoon veneprojekti ei ollut, vaan aikaa jäi herkutteluun ja hiihtokauden avaamiseen pienoisen takatalven saavuttua (hiihto-osuudellaan Jari). Lappeenrannan satamassa ravintolalaivat olivat jo avoinna ja torilla oli pakko käydä nauttimassa perinteinen Vety kahvin kera.

Veneen turvotessa laiturissa ehdimme käydä myös paikallisen kalamiehen kanssa verkoilla ja nauttia tuoreesta savukalasta. Kiitos Sergei jättiahvenista!

Kiitos kavereiden avun, vene kelluu laiturissa ja huomenna suuntaan Saimaalle. Keli jatkuu ajankohtaan nähden viileänä. Luvassa on pohjoistuulta ja viitisen astetta lämmintä. Reissumies suuntaan paattinsa kokan kohti Suur-Saimaata ja kesää. Se on tulossa, tänään kukkui käki ensikertaa.

Muurikka-herkuttelua kevätillassa

Ilta-aurinko lämmittää vielä mukavasti Saimaan rannalla. Viereisestä lahdenpoukamasta jäät ovat jo lähteneet, mutta isommilla selillä jäätä on vielä jonkun verran. Kokoonnumme terassin pöydän ääreen puuhakkaan päivän päätteeksi. Kevät on täällä.

Aurinkoinen ja hieman tuulinenkin päivä kului venettä laitellessa. Teijon ja Jarin suurella avustuksella ”vanha leidi” alkaa pikku hiljaa olla vesillelaskukunnossa. Toinen kerros lakkaa paatin runkoon ja tuoreet öljyt koneeseen. Toiveissa on, että loppuviikosta kastautuisimme Saimaaseen.

Muurikka-pannu nostetaan keskelle pöytää ja siitä voi kukin kasata itselleen sopivan annoksen. Runsaassa voissa paistettuja pottuja, sipulia ja lihapullia. Lihapullat on pyöräytetty hirven jauhelihasta, jonka nappasimme Teijon kanssa mukaan kievarista.

Samasta paikasta hankitut, suussa sulavat savumuikut hävisivät Saimaa-oluen kyytipoikana jo ensimmäisenä iltana Taipalsaarelle saavuttuamme.

Lihapullat nautitaan puolukkasurvoksen ja raikkaan salaatin kanssa. Väriä lautaselle tuovat hunajaporkkanat.

Alkumaljaksi nostamme koivunmahlajuomaa pakastekarpaloilla koristeltuina. Joku lirauttaa mahlan sekaan toistakin kirkasta juomaa, itse tyydyn mahlan omaan hentoon makuun.

Ruokajuomaksi korkkaan Saimaan Juomatehtaan Saimaa Red Ale –oluen, jota suositellaan riistaruoan painimeksi. Tölkin QR-koodin kautta selviää mm. juoman kotimaisuusaste ja siinä käytetyt eri humalalajikkeet. Humalakäpyjen määrä (3/5) kertoo juoman katkeruudesta ja tölkin kyljestä on tulkittavissa myös juoman värin tummuusaste (3,5/5). Oluen vahvahko maku sopii mainiosti hirven lihapullien kanssa.

Aurinko painuu hiljalleen metsän reunan taakse. Kaulushaikara puhaltelee jossakin rantapusikossa ja kuikat huutavat jossakin kauempana järvellä. Kevät on tullut Saimaalle.

100 päivää Saimaalla – yhteistyössä Opa Muurikan kanssa.

 

Menu

Hirvenlihapullat

Paistettuja perunoita ja sipulia

Hunajaporkkanat

Salaattia

Koivun mahlaa

Saimaa-olutta

Tilaa uudet jutut meiliisi!

Älä missaa reissumiehen päivityksiä, vaan tilaa ne suoraan sähköpostiisi.

Email address