2 viikkoa takana ja onhan meillä täällä ranchi !

  • Noniin. Nyt on torstai. Tasan 2 viikkoa oltu täällä. Siis Ausseissa. No tai siis minä. Ma – aamuna otettiin juna Sydneystä Armidaleen josta päästiin näppärästi bussilla Terterfieldiin. Onneksi matkalla jo netin kautta varattiin Tenderfieldista yöpaikka. Koska muuten ei oltais päästy mihinkään kun respat olis mennyt kiinni ennen yhdeksää. Mentiin hotelliin (115dollaria ) kun ei ollut hostelleja tarjolla. Nukuttiin hyvä yö ja tasan vaadittuun aikaan klo 10 kirjsuduttiin ulos. Heti käveltiin visitors info – pisteelle. Kysyttiin busseja Standthorpeen. No just päivän ainoa bussi oli mennyt. Tyypillistä. Tosi ystävällinen iäkkäämpi rouva pyysi meitä istumaan ja ottamaan rauhallisesti. Aikoi selvitellä koulubussin kulkua .. Tarjosi kahvit. No kohta hän tulee sanomaan että hän lähtee viemään meitä. Ihan hyvää hyvyyttään..haettiin hänen miehensä Paul mukaan ja pikku koira..Ja sitten Helen ajoi meidät Standthorpen keskustaan. Tarjosimme rahaa (50 dollaria) mutta eivät ottaneet vastaan. Paul sanoi että me tulemme tarvimaan niitä enemmän. Voi että meinas sydän sulaa! 💕 No sitten menimme tekemään isompia ruokaostoksia. Lisa aikoi tulla hakeen meitä. Ostimme ruokaa viikoksi koska osasimme varautua Korpi – olosuhteisiin. Ostimme kaikkea liiankin terveellistä. Nyt on harmittanut monta kertaa että miksi ei ostettu limukkaa ja olutta… 😂.  No, Lisa tuli kahden pienen tyttönsä kanssa meitä tervehtimään. 2.5 vuotias ja 6 kk ikäinen. Tosi suloisia. Sullouduttiin autoon ja eikun menoksi. 

Että jaahas. Käytiin ensin Lisan kotona mutka. Lisa on Rosien siskontyttö. Ja Lisa on Mary – Annen ja Johnnyn tytär. Kolme perhettä omistavat tämän omppufarmin. Rosien vanhemmat ovat Italiasta. Näimmekin yli 90 – vuotiaan vanhan Herran joka on sukunimeltään Savio ja alunperin pyörittänyt tätä hommaa. Nyt oli sokea ja kuuro mutta todella herttainen.

 

No niin..  Sitten Lisa toi meidät meiän asunnolle. Täällä ei ole asunut 2 kk ketään joten Lisa varoitti pölyisyydestä. No oli vähä muutakin kuin pölyä. Oli oikeastaan aika järkyttävä olo mutta onneksi oltiin Erikan kaa kahdestaan. Kun Lisa jätti meidät tänne niin alettiin heti siivoaan. Seitit pois…. Kuolleet hiiret ja linnut pois. Juu. Ällötti kyl mut pian tottui. Ekana iltana istuin jo pölyisellä sohvalla. Erika ei vielä iljennyt. En halua julkisesti mitään kuvia laittaa ettei tule ongelmia. Mutta… Homeinen sohva terassilla ja naapurin lehmien kakkoja ympäri pihaa. Lisa sanoi että jos lehmät tulevat pihalle aidan yli niin kannattaa mennä sisälle. Juu selvä!

Öö eka aamuna eli eilen me nukuttiin 9.30 asti. Oli tosi kylmä yöllä vaikka lämmitettiin takkaa illalla. Nukuttiin aika katkonaisesti. Ja Erikalla tuli migreenikohtaus yöllä niin se kävi vähä puklaileen. Niin olisi tullut jo 8.30 jälkeen 3 puhelua Lisalta. Soitin takasin ja kertoi käyneen meillä mut ovi oli lukossa. No tietenkin! En oikeen saanut mitään selvää sen puheesta…. Kai sillä jotain asiaa oli…

No me käytiin sitten kävelyllä. Vahingossa meni melkein kolme tuntia kun koitettiin oikaista huonolla menestyksellä..js yks reitti olis ollut lehmien keskellä menevä joten jätin väliin! Käveltiin siell omppupuiden lomassa ja yhtäkkiä alkoi haiseen kauhea mätä inferno… Olikin neljä kengurun raatoa sähköaidan vieressä. Hyi! Ja kohta näkyi lehmän raatoja laitumella.. Ei yhtää leväperästä touhua ei !

No kun päästiin väsyneenä kotiin oli edessä päivän paras osuus. Ruokailu! Tortillat syöty ja nyt tonnikala-tomaattikastike ja spagetti. Avot. Sitte alkoi Bachelor telkusta. Sitten nukuttiin. Mitäpä sitä muuta. Takassa tulet ja hyvä meininki. Tässä vaiheessa Erika jo istui sohvalla mun kanssa..mua vähä ällöttää noi meidän sängyt mutta Erika lohdutti että luteet ovat ainakin kuolleet kun ei 2 kk ole ollut tuoretta ihmisverta tarjolla.

Ja nyt…. To – aamu ja kylmä yö takana taas. Hyi! Mut ulkona tarkenee. Epävarmuus velloo… Mä haluisin töitä ihan rahan vuoksi. Erika haluais saada kasaan 88 pvä farmilla jotta voisi hakea toisen vuoden viisumia. Hänen viisumi menee umpeen tammikuun puolessa välissä. Käveltiin heti aamutuimaan toimistolle. Nähtiin Rosie. Erika kysyi ystävällisesti että onko hänelle tarpeeksi töitä että saisi 3 kuukaudessa (joka on mahdollista kun on koko ajan samalla farmilla töissä) päivät täyteen. Eivät uskaltaneet luvata. Minä tein selväksi että olen käytettävissä milloin vain. Now me saatiin puolen tunnin kokeilu omenan pakkauksesta. Oli tosi hätäistä ja hikistä. Kuulema pitää oottaa ehkä ens viikkoon että saavat tarpeeksi porukkaa töihin että sitten urakoidaan pakkauksen kanssa. Uusi satokausi alkaa vasta tammikuussa. Mutta pakkausta pitäis piisata…. No mulle hyvä tieto! Meillä on työpäivä lauantaina. Eli huomenna voidaan vielä herätä ja syyä aamupala ja käyä kävelyllä ja ottaa aurinkoa ja katsoa kelloa että olisko jo lounasaika..sitten odotetaan taas että tulee ilta että saa tehdä ja syödä iltaruuan. Ja takkaan tulet (ei oo kirvestä niin hankala tehdä puita mutta just esim hajoitettiin yks rämä aita polttopuiksi ) ja tvtä ja sometusta  Paitsi edellä mainittu aika vähissä ku täällä ei oo wifiä ja mulla rajallinen datan käyttö / kk. Pitäiskin selvittää että saanko netistä ladattua lisää sitä. Toivottavasti koska ei täältä oikein mihinkään kauppaan pääse.

Ai nii oltiin me eilen reippaita tekemisen puutteessamme. Siivottiin (lapion ja pihaharjan avulla) lehmän sonnat pois pihalta. Kannettiin muutakin roinaa ja mm. se homeinen sohva yhteen kassaan.. Että Jospa Lisa joskus hoksaa sen kasan ja vie pois. Ollaan sen verran hyviä vuokralaisia että sietäisi olla töitä molemmille mutta… Tai vois saada vähä vuokran alennusta..koitin mä olla heti kun nähtiin Lisa ja lapset niin hulluna reipas niitten lasten kanssa että tekis hyvän vaikutelman. No en tiiä tekikö.

 

Nyt on kello 18.20 ja Erika jo kokkaa. Meen avuksi. Kunhan joudan

Jos joku miettii että olenko katunut.. En ole. Fyysinen ja raskas työ on mulle herkkupepulle hyvä elämänopetus. Rahasta stressaaminen myös on mulle hyvä kun ei oo sellaista stressiä viel koskaan tarvinnut kokea. Oon saanut kaiken nii helpolla. Mun elämä on ollut tosi helppoa ja mielekästä… Kaikki on sujunut. Ei oo juuri mitää vastoinkäymisiä tullut vastaan. Joten ihan oikein mulle ett pian soijaa pukkaa omppuhommissa ja rahaa pitää saada säästöön.

En oo tarkoituksellakaan säästellyt rahoja esim viime vuonna. En jättäisi mitää reissuja pois joita oon tehnyt rakkaiden ihmisten kanssa. Rahaa tulee ja sitä menee.

Mä oon nyt onnellinen kun saan vielä nauttia Erikan seurasta. Ja tästä hyvästä ku se kokkaa niin mä hieron sen hartiat illalla.

 

Heippa! !

 

Previous Post Next Post

3 Comments

  • Reply Laura perjantai, syyskuu 14, 2018 at 12:10

    Hyi että Reeta, ällöttävää nuo kuolleet eläimen raadot ja muut. Uskomattoman ystävällinen se nainen joka vei teidät sinne. tsemiä!<3 Kylmistä öistä tulee ihan Italia mieleen. 😀

  • Reply Hannu perjantai, syyskuu 14, 2018 at 12:53

    Ciao Reeta! Kiva ja rehellinen kirjoitus. Mitään kovia kokemuksia ei vielä taida olla lakkarissa, mutta onhan se hyvä, että on hienoisia haasteita ja että näkee elämän olevan muutakin kuin ruusuilla tanssia. Ei tulisi mieleenkään ajatella, että tuollaiseen seikkailuun ryhtymistä voisi katua, et ainakaan sinä. ”Matkailu avartaa” on hyvin kulunut sanonta, mutta tuollaisella matkalla se pitää kyllä monin tavoin paikkansa. Mukavia ja kiinnostavia seikkailuja!

  • Reply Laila tiistai, syyskuu 18, 2018 at 10:47

    Hyvä Retta.Terkut Jäämeren rannalta.Täällä eijjoo raatoja tullu vastaan kylläki poroja.On tarpeen tulla toimeen iha vaan ihtesä kanssa.Seki vie aikaa.Jatkat vaan edelleen jalat maassa systeemillä.Seleviät kyllä.Tapahtumarikasta touhuilua.

  • Leave a Reply