Mausteinen Sansibar

Vaikka Sansibar ei kuulukaan idän arabimaille, se on kuin suoraan Tuhannen ja yhden yön saduista.

Pitkät hiekkarannat, joilla voi kulkea jättämässä jalanjälkiä koskemattomaan valkoiseen hiekkaan, huojuvat palmut, mausteiden tuoksu ja turkoosina tuikkiva meri… Tämä maustesaari on hohdokas kohde vaikka häämatkalle tai sukelluslomalle.

Sukeltajan Sansibar

Kuten kaikki sukeltajat tietävät, Sansibarin kirkkaat vedet ovat yksi maailman parhaista sukelluspaikoista. Muun muassa Bemban saaren edustalla on upea koralliriutta, jossa vilisee eksoottisia kaloja ja sukeltajia.

Sansibarin rannat ovat kokemisen arvoiset, sillä harvoin kohtaa niin valkeana hohtavaa hiekkaa. Se on kaukaa katsottuna kuin hienoa puuterilunta. Rannat ovatkin yksi Sansibarin matkailuvalteista. Aurinkotuolissa loikoilu ja sinisen eri sävyissä lainehtivan meren tarkkailu rentouttaa nopeasti.

Sansibarin mausteinen historia

Sansibar on nimitys, jota käytetään kahdesta Tansanialle kuuluvasta Intian valtamerellä sijaitsevasta saaresta. Sansibar sijaitsee Intian valtamerellä vain 40 kilometrin päässä Afrikan rannikosta.

Sansibarin pääsaari on nimeltään Unguja, mutta siitä käytetään myös nimeä Sansibar ja jotta ei tarvitsisi vaivata muistiaan liiaksi, Sansibarin pääkaupunki on sekin nimeltään Sansibar. Pienempi saarista on nimeltään Pemba. Sansibarilla puhutaan virallisina kielinä swahilia ja arabiaa mutta myös englantia ja ranskaakin.

Merirosvoja ja maustekauppaa

Sansibarilla on pitkä ja vaiherikas historia, johon kuuluu niin sulttaaneja, orjia ja merirosvoja kuin tuoksuvaa maustekauppaa.

Vaikka Amerikkaa kutsutaan kansojen sulatusuuniksi, ei Sansibar ole pekkaa pahempi. Sansibarilla ovat vaikuttaneet niin portugalilaiset, monet afrikkalaiset kansat kuin arabialaisetkin. Nykyisin suurin osa Sansibarin asukaista on afrikkalaisperäisiä mutta siellä asuu myös huomattava arabiväestö. Saarella eletty historia näkyy yhä kaupunkien arkkitehtuurissa, kulttuurissa ja ruuissa.

Aikanaan Sansibarin varallisuus tuli orja- ja maustekaupasta, mutta nykyisin iso osa tuloista tulee matkailusta. Saarilla on kuitenkin yhä myös tuoksuvia mausteviljelmiä, joilla kasvatetaan muskottipähkinää, kanelia, pippuria ja erityisesti neilikkaa. Mikään ei huumaa aisteja kuten kulkeminen auringossa pitkin vehreää viljelmää ja ilmassa leijuvan kardemumman tuoksun tunteminen.

Sokkeloinen Stone Town

Sansibarin sokkeloisessa Stone Townin kaupungissa näkee sadan metrin kävelymatkan aikana huiman kirjon eri kulttuureita. Lähekkäin sijaitsee niin minareetteja kuin kristillisiä kirkkoja, puhumattakaan hindutemppeleistä.

Stone Townin kiemuraisia katuja reunustavat niin vanhan arkkitehtuuri edustajat kuin modernit hotellirakennuksetkin. Erityisen kiinnostavaa vanhoissa Sansibarilaisissa taloissa ovat rauta- tai messinkiulokkeilla koristellut ovet, jotka kestävät kirjaimellisesti vaikka norsun hyökkäyksen – sitä vartenhan ne on rakennettu sellaisiksi. Ei silti, että Sansibarin kujilla kuljeskelisi vapaasti norsuja, sillä näitä nisäkkäitä ei saarelta löydy. Ovien malli tuli jo vuosisatoja sitten Intiasta, missä norsun hyökkäys ei ole ollut niin tavatonta.

Itämaista basaaritunnelmaa

Vilkkailla basaarialueilla voi elävästi aistia itämaisen tunnelman. Eksotiikkaa lisää se, että ei koskaan voi tietää, milloin kulman takaa paljastuu loistelias sulttaanin palatsi. Sansibarilainen ruoka on erinomaista lähes missä tahansa hienostoravintoloista pienempiin ruokapaikkoihin.

Stone Townissa kannattaa kokeilla esimerkiksi rantaravintoloita. Pääraaka-aine saarella on kala, jota valmistetaan taidolla. Värikkäät hedelmät ja virvoittavat juomat viilentävät kuumina päivinä, ja niitä saa tuoreeltaan vain muutaman askeleen päässä rannalta.