Home Afrikka Sossusvlei – upeimmat näkemäni hiekkakasat!

Sossusvlei – upeimmat näkemäni hiekkakasat!

written by Anni | Rajatapaukset torstai, syyskuu 13, 2018

Sossusvlei kuuluu Namibian suosituimpiin nähtävyyksiin ja niinpä halusimme mahduttaa sen myös omalle kiertomatkallemme siitä huolimatta että se tiesi monen sadan kilometrin ylimääräistä matkaa. Mitä nähtävää Sossusvleissa sitten on? No, hiekkaa. Aivan jumalaton määrä hiekkaa.

Tarkemmin sanottuna Sossuvlei on alue Namib-Naukluftin kansallispuistossa, joka tunnetaan valtavista punasävyisistä hiekkadyyneistä. Itse kansallispuiston alueella ei saa yöpyä vaan lähin yöpymispaikka on 60 kilometrin päässä Sesriemissä, jossa pääportit alueelle aukeavat ja sulkeutuvat auringonnousun ja -laskun mukaan.

Jos haluaa päästä Sossusvleille ihailemaan joko auringonnousua tai laskua kannattaa majoitus varata joko Sossus Dune Lodgesta tai Sesriemin leirintäalueelta, joka on Namibia Wildlife Resortsin ylläpitämä. Jommassa kummassa majoittumalla varmistaa sen että liikkeelle pääsee jo tuntia ennen auringonlaskua ja palata täytyy viimeistään tuntia auringonlaskun jälkeen.

Myös leirintä alue toteutti paikan teemaa: hiekkaa silmänkantamattomiin

60 kilometrin matkan Sossusvlein parkkipaikalle saa kulkea hyväkuntoista asfaltoitua tietä, mutta siitä eteenpäin on vielä jatkettava pari kilometriä “tietä” joka sopii ainoastaa nelivetoautoille. Vaihtoehtoisesti voi tässä kohtaa turvautua puiston puolesta tarjolla olevaan kyytiin joka sukkuloi ensimmäisen ja toisen parkkipaikan välillä.

Itse teimme aluksi parkkipaikalla hieman tiedustelua siitä kuinka vaikeakulkuinen tie oikeasti on. Vaikka meillä oli neliveto alla niin meistä kumpikaan ei ole ikinä oikeasti vaikeassa maastossa ajanut, saati sitten hiekka-aavikolla. Lopulta rohkenimme kuitenkin yrittää ja muutama kauhunkiljahduksien saattelemana perille päästiin lopulta yllättävän helposti, (Tämä on toki erittäin helppo sanoa kun en itse ollut ratin takana!). Tämä pätkä ei ollut mikään varsinainen tie vaan kokoelma eri suuntiin mutkittelevia väyliä, joissa jokaisessa oli yleensä jotain vältettävää ja suurin haaste olikin valita oikea reitti tippumatta kovin suuriin kuoppiin ja pitää samaan aikaan tasainen vauhti jottei juutu irtohiekkaan.

 

Deadvlei

Yksi alueen suosituimmista nähtävyyksistä on Deadvlei, joka on dyynien keskellä sijaitseva savitasanko, jota koristavat pystyyn kuolleet kivettyneet akaasiapuut. Maisema on varsin erikoinen ja puiden rangat ovat vaikuttava näky oransseja hiekkadyynejä ja sinistä taivasta vasten.

Minulle Deadvlei oli ehkä pieni pettymys, se oli nimittäin yllättävän pieni alue enkä sitä järin kauaa jaksanut ihmetellä. Matka parkkipaikalta on “vain” 1,5 kilometriä, mutta hiekassa kahlaten sen tuntui vähintään kymmenkertaiselta. Lisäksi kunnon opasteita emme havainneet (enkä kyllä keksi miten niitä saisi hiekassa pysymäänkään), joten otimme vielä vähän lisäpituutta reittiin pienen harhailun kautta. Kovin kauaa ei siis aavikolla jaksanut pyöriä sillä aurinkokin paahtoi edelleen kuumana vaikka olimmekin iltapäivällä liikkeellä.

Elim dune

Ennen pimeän tuloa otimme suunnan Elim dyynille, jonka olin lukenut olevan erinomainen paikka auringonlaskusta nauttimiseen. Paikka on myös siitä kätevä että se on lähellä Sesriemiä ja siten portteja joista on poistuttava ennen tiettyä kellonlyömää. Valitettavasti ajankäytön suunnittelu hieman falskasi, sillä pääsi unohtumaan se että matkaa takaisin Sesriemiin päin on tosiaan se 60 kilometriä ja nopeusrajoitus tiellä 60 km/h. Lyhyelläkin matikalla selvinnee että matkaan pitäisi varata tunnin verran ja siihen päälle vielä itse dyynin päälle kiipeämiseen ainakin puoli tuntia, mieluummin se tunti.

Summa summarum, emme nähneet auringonlaskua dyynin päältä (emmekä mistään muualtakaan koska dyynille noustaan idän puolelta  ja aurinko jo niin alhaalla ettei siitä näkynyt vilaustakaan). Varttia ennen pimeää yritin vielä epätoivoista räpistelyä rinnettä ylös, mutta eihän siitä tullut kuin paha mieli. Varsinkin kun kaikki fiksummat, ajoissa paikalla olleet yksilöt tekivät jo lähtöä, ilta aikoi kovaa vauhtia pimentyä eikä minulla ollut mukana edes taskulamppua.

Dune 45

Jos Elim on suosittu auringonlaskussa niin the place to be auringonnousun aikaan on Dune 45, joka sijaitsee nimensä mukaisesti 45 kilometrin päässä Sesriemistä. Oletan että Namibian liikennepoliisi ei lue tätä, joten uskallan myöntää että auringonnousun kanssa kisatessa tuona aamuna ei tullut ihan täysin noudatettua tien 60 km/h nopeusrajoitusta. Pienellä ylinopeudella edellisillan toisinnolta vältyttiin. Emme missanneet auringonnousua vaan ehdimme juuri parahiksi dyynin laelle kun aurinko alkoi nousta horisontin yli.

Siinä hetkessä aloin vihdoin ymmärtää miksi Sossusvlei on niin suosittu ja kehuttu kohde. Nousevan auringon lämmin valo maalasi dyynit hehkuvan oransseiksi ja maisema muuttui hetkessä aivan satumaisen kauniiksi!

Voittajafiilis dyynin laelta laskeutuessa. Katariinalle kuvasta kiitos!

Muutakin nähtävää Sossuvleista olisi löytynyt, mm. 325 metrin korkeuteen kohoava Big Daddy, joka on yksi Namibian korkeimmista dyyneistä. Veikkaan kuitenkin etten olisi itse jaksanut rämpiä sitä ylös vaikka aikaa olisi ollut enemmänkin. Eräät Sesriemissä sattumalta tapaamamme suomalaiset olivat kiivenneet dyynin laelle aamuvarhain ja sumun peittämät aavikkomaisemat olivat kyllä todella upean näköiset. Mutta kun ei jaksa, niin ei jaksa. Kahden viikon intensiivisen kiertomatkan päätteeksi alkoi kestävyys loppua ja suoraan sanottuna hiekkaa oli jo nähty ihan riittävästi!

Sossusvleissa olisi myös voinut päästä kuumailmapalloilemaan, joka on ollut pitkään haaveeni, mutta 400 euron hintalapun nähtyäni oli pakko todeta että nyt jää seuraavaan kertaan. Retkiä järjestetään aamunkoitteessa ja uskon että dyynimaisema varsinkin sarastuksen aikaan on varmasti todella upea, joten jos joltain löytyy vähän enemmän massia taskun pohjalta niin lentelemään vaan!

Mainittakoon vielä että matka Sossusvleille ja sieltä pois kulkee lähes varmasti ohi Solitairen, joka on minimaalisen pieni paikkakunta. Tiedät löytäneesi sen kun alat ihmetellä tien vieressä makaavia värikkäitä vanhojen autojen hylkyjä. Loistava paikka pysähtyä hetkeksi jaloittelemaan. Solitairesta löytyy bensa-asema, pieni kauppa, kahvila ja mikä tärkeintä siisti vessa!

 

Kaikki Namibiaan liittyvät kirjoitukset pääset lukemaan Namibia-tagista.

Blogia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa!

You may also like

16 comments

Laura / Irtiottoja maailmalle perjantai, syyskuu 14, 2018 at 12:41

Voi Sossusvlei! Te ootte saanut kyllä enemmän tuosta paikasta irti kun me. Mua kyllä jäi korpeamaan niin että meillä meni tuolla kanssa ”hiukan” säätämiseksi ja ihan sitä parasta kokemusta ei näistä miljardeista hiekanjyväsistä saanut kasattua. Mutta aina ei voi onnistua, ja kyllä tuo silti on melkoisen upea paikka, vaikka periaatteessa pelkkää hiekkaa onkin! 😀

Reply
Anni | Rajatapaukset perjantai, syyskuu 14, 2018 at 14:28

Mä muistelinkin että teillä oli aika epäonniset seikkailut Sossusvleissa. No eipä mennyt meilläkään ihan putkeen, mutta toi aamun auringonnousu kyllä hyvitti edellisen illan toilailuja ja pettymyksiä. Ehkä tuolla Sossusvlein hiekassa on joku kirous joka estää täydelliset onnistumiset! 😀

Reply
Sisko / Hieman_vino lauantai, syyskuu 15, 2018 at 08:12

Upeat hiekkakasat teillä ollut! Varmasti ihan tarpeeksi kerkesi näkemään aavikkoa yhdelle kertaa. 🙂 Nuo vanhat autonraadot on kyllä mielenkiintoisia. 🙂

Reply
Anni | Rajatapaukset lauantai, syyskuu 15, 2018 at 09:23

Joo, kyllä päivässä ehti nähdä ihan riittävästi hiekka-aavikkoa meikäläisen makuun. Joku toinen kerta sitten lisää 😀
En tiedä miten autonraadot on Solitaireen päätyneet, mutta se on kyllä heille varmasti hyvä markkinointikikka. Paikka on vielä aivan Sesriemiin johtavan tien varrella, joten varmasti houkuttelee monet pysähtymään.

Reply
Katariina/Maisemajahdissa sunnuntai, syyskuu 16, 2018 at 21:36

Kyllä vaan on upeat hiekkakasat! Nämä ja safarimahdollisuudet olivat kyllä ehdottoman riittävät syyt päästä Namibiaan joku kerta 🙂

Reply
Anni | Rajatapaukset maanantai, syyskuu 17, 2018 at 19:22

Namibia on kyllä siitä hieno paikka että siellä voi safarin yhdistää moneen muuhunkin näkemisen arvoiseen paikkaan. Sossusvlein lisäksi Waterbergin kansallispuisto ja Spitzkoppe olivat upeita kohteita!

Reply
Frida Ingrid maanantai, syyskuu 17, 2018 at 10:55

Ihanan näköistä maisemaa! 🙂 Sossuvlei on omalla listallani ja ajattelin, että joulu-tammikuussa pääsen sen näkemään, mutta nyt näillä näkymin ollaan (taas vaihteeksi) vaihtamassa reissusuunnitelmaa ja Namibia jää todennäköisesti odottamaan vasta myöhempään tulevaisuuteen. Olen kyllä niin visuaalinen ihminen, että tiedän varmasti, että pitäisin juuri tällaisista aavikkomaisemista. 🙂

http://www.rantapallo.fi/fridaingrid

Reply
Anni | Rajatapaukset maanantai, syyskuu 17, 2018 at 19:34

No voi harmi, Namibia on kyllä upea paikka. Ymmärrän kyllä hyvin ton reissusuunnitelmien muuttumisen, itsellä ihan sama homma jatkuvasti 😀
Sitten kun Sossusvleille pääset niin ehdottomasti auringonnousun ja -laskun aikaan liikkeelle, silloin pääsee nauttimaan parhaasta visuaalisesta ilotulituksesta!

Reply
Anna-Katri / Adalmina's Adventures tiistai, syyskuu 18, 2018 at 10:28

Nuo Namibian aavikon maisemat ovat kyllä niin upeita – karun kauniilla omalla tavallaan tosi erilaisia kuin mikään muu paikka. Mä ainakin pidin ja hurjasti Namibiasta ylipäätään noiden hiekkakasojen lisäksi. 🙂

Reply
Anni | Rajatapaukset tiistai, syyskuu 18, 2018 at 12:49

Komppaan sataprosenttisesti, Sossusvlein kaltaista maisemaa en ole itse nähnyt ikinä missään ja se oli yksi syy miksi se teki minuun vaikutuksen. Ja Namibia kokonaisuutena oli todella positiivinen kokemus, olenkin oman reissuni jälkeen suositellut sitä aikalailla kaikille!

Reply
sari/matkalla lähelle tai kauas torstai, syyskuu 20, 2018 at 20:36

Oliko tuo se auto, millä särkille ajelitte 🙂 ?
Upeat hiekkadyynit. Me koimme samanmoisia Saharan dyyneillä. Melkoista voimaa vaatii tuossa sannassa kävely ja tuntuu ettei eteenpäin edes pääse.

Reply
Anni | Rajatapaukset perjantai, syyskuu 21, 2018 at 16:21

Haha, juu ei ollut 😀
Tiedossa oli kyllä että onhan se hiekassa käveleminen raskasta, mutta silti jotenkin yllättyi siitä kuinka tolkuttaman hidasta ja ärsyttävää se olikaan.

Reply
Jonnahah / Allergic to Kiwi lauantai, syyskuu 22, 2018 at 13:46

Tää paikka näyttää niin huikealta kuvissa! Valo-olosuhteet vaikuttavat paikkojen tunnelmaan kyllä paljon, vaikka täytyy sanoa että välillä se ainainen auringonlaskun- ja nousun metsästys on reissussa aika uuvuttavaa puuhaa 😉

Reply
Anni | Rajatapaukset lauantai, syyskuu 22, 2018 at 13:57

Näin on kyllä! Jos kyllä tuleekin vaan jäätyä nukkumaan, mutta kun tietää että tuonne tuskin ihan heti tulee uudellen lähdettyä niin ainakin tällä kertaa se jumalattoman aikainen herätys oli vaivan arvoista!

Reply
Juha Vihma / Kauas pöllöt karkaavat -matkablogi lauantai, syyskuu 22, 2018 at 14:52

Mielenkiintoista! Mulle iski nyt tästä sun kirjotuksesta matkakuume päälle! 😀

Reply
Anni | Rajatapaukset lauantai, syyskuu 22, 2018 at 15:12

Loistavaa, olen siis hoitanut hommani oikein! 😀

Reply

Leave a Comment