TeeJii on nyt niin nolla.

Rakkaat lukijat, kaverit, medbörjarit ja muut ihanat,

tän blogin lopullinen loppu on nyt tässä.

Olihan sitä jo mietitty. Blogilla oli useiden vuosien historia, ja alkuperäinen ajatus kirjoittaa anonyymiä valituspäiväkirjaa muokkaantui reissupäiväkirjaksi. Vaihdon aikana huomasin kirjoittavani tekstiä yhä vakavammin ja blogin lukijakunta kasvoi parhaimmillaan useisiin satoihin kävijöihin viikossa. Mä tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, mutta nyt tuntuu, että mua tarvitaan muualla.  

Kevät opetti paljon, ja senhän te jo tiesittekin. Tällä blogilla oli suuri rooli pitää mun mielenterveys pystyssä, kun asuin ensimmäistä kertaa ulkomailla. Kirjoittaminen auttoi selvittämään ajatuksia. Elämäntilanne on kuitenkin taas muuttunut rajusti, kun vaihto loppui, palasin takaisin kotiin ja olen nyt onnellisesti ympäröitynä tavalliseen arkeen.

Tälle avautumiskanavalle ei ole enää tarvetta. Julkaisin blogin alunperinkin siksi, että voin vaihtaa kuulumisia läheisimpien ihmisien kanssa, ja nyt olen heidän ympäröimänä.

En halua enää kirjoittaa kokemuksista läheisilleni, vaan haluan jatkossa kokea läheisieni kanssa.  

Siispä, kiitos seurasta ja nähdään IRL!

<3: Saara

(PS. Siitä edellisen postauksen pyöräretkestä. Se oli farssi. Luovutin pyöräilyn Pieksämäen juna-asemalle 450 kilometrin vesisateessa pyöräilyn jälkeen. Kaaduin kaksi kertaa, rengas puhkesi kerran ja kerran jouduin myös soittamaan sairaalan päivystykseen. Silti jäi paljon hampaankoloon ja olenkin varma, että Joskus vielä yritän uudelleen.. )

(pyöräily)matkakuumetta!

b4

Muistatteko vielä tämän aivopierun viime keväältä? Lähdin kuin lähdinkin suunnittelemaan tuota reissua ja huomenna aamulla on lähtö. Olikin jo edellisestä vaelluksesta kulunut monta päivää. Jaloista rakot parantuneet ja lihaskivut hälvenneet, tää paikka on siis jo Niiiin nähty.

Pakkasin tuolle halki Suomen -fillarointireissulle n. vartissa ja fillaria piti korjata kolmella nippusiteellä. Ja vaikka kesämökin ja kodin välillä on linnuntietä yli 700 kilsaa ja arvioitu saapumisaika kotiin on mun etenemistahdilla joskus joulukuussa, teknisesti ottaen mä olen jo kotimatkalla. 

See ya!

P.s Tajuan toki, että tämä on mun koskaan tekemistä päähänpistoista fyysisesti yksi rankimmista, mutta palataan siihen kun asia on ajankohtaisempi..

b3

Karhunkierros

aa0Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti, joka sijaitsee Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa. Sitä pidetään helppona ”harjoitteluvaelluksena” aloitteleville vaeltajille, olematta kuitenkaan liian helppo. Reitin varrella on paljon palveluja ja muista vaeltajista saa tukea ja turvaa. En itse luokittele itseäni enää aloittelevaksi vaeltajaksi, mutta karhunkierros oli jostain syystä jäänyt kokematta. aa9aa7Alkuperäinen vaellusreitti perustettiin jo 1950-luvulla, jonka jälkeen reitin linjausta on muutettu useasti. Perusajatus on kuitenkin säilytetty: alkumatkasta vaellusreitti kulkee tasaisessa ja helppokulkuisessa maastossa, mutta vaikeusaste kasvaa tasaisesti, polku vaikeutuu ja huipentuu viimeisien kilometrien raastaviin vertikaalisiirtymiin. Reitin loppuosuus puristaa varmasti jokaisesta vaeltajasta viimeisetkin voimat. aa3Karhunkierroksen kokonaispituus on aloituspaikasta riippuen  70-80 kilometriä. Reitin varrella on kuitenkin useita parkkipaikkoja ja mahdollisuuksia tehdä päiväretkiä, joten kaikilla on mahdollisuus käydä spottaamassa reitin hienoimmat nähtävyydet. Päiväretkien varrella on myös hurja määrä laavuja ja nuotiopaikkoja. Päiväretkeläisetkin pääsevät vaeltelujen makuun hetkessä makkaraa paistaessa. 🙂

Nuotiopaikkoja tarvitaan toki koko reitin varrella – Karhunkierros sijaitsee kansallispuistossa eikä nuotiota saa merkitsemättömille paikoille tehdä. Myös telttailu on sallittu ainoastaan merkityillä paikoilla. Telttamajoituksen lisäksi alueella on monia autiotupia, joten omaa telttaa ei välttämättä edes tarvitse.  aa1aa2Meidän joukkueen tavoitteena oli selviytyä reitistä ilman fyysistä tuskaa. Olen saman kaverin kanssa vaellellut jo jonkin verran ja koetaan osaavamme se homma jo aika hyvin. Helpolla pääseminen tarkoitti sitä, että jätettiin teltta, trangia ja painavat ruuat kotiin. Sen sijaan pakattiin kevyt hyttysverkko, kaasukeitin ja partiokaupasta saatavaa avaruusruokaa. Meidän rinkat painoivatkin ihan naurettavan vähän ja askel oli (melkein aina) kevyt. Ja se tarkoitti sitä, että vaellus oli (melkein aina) pelkkää nautintoa!aa6aa8En ole ennen vaeltanut reitillä, jossa on mahdollisuus nukkua sisällä jokaisena yönä. Vaikka vaellettiin kesällä, on luksusta päästä pitkän päivän jälkeen katon alle lepäämään ja kuivattelemaan varusteita.

Myös vesihuolto oli helppoa: matkalla on niin paljon puroja, ettei vettä tarvitse kantaa mukana useita litroja. Me otettiin riski ja juotiin vettä ilman keittämistä. Hyvältä se maistui ja pysyttiin terveinä.

Koko reissu oli yhtä nautintoa. Kävelimme hiljakseen tuota 82km matkaa neljä päivää, pidimme pitkiä taukoja ja ehdinpä joku päivä nukkua päiväunetkin. Reitillä oli kohtuullisen paljon retkeilijöitä, mutta saimme aina yöpaikan autiotuvista kun lähdimme aamuisin aikaisin liikkeelle. Poluilla sai kuitenkin rauhassa kulkea ja toisista retkeilijöistä ei siis ollut yhtään haittaa. Tsemppailtiin toisiamme ja jaettiin matkavinkkejä – tiesittekö, että hyttysmyrkkyä voi tehdä myös itse?

Kaikenkaikkiaan Karhunkierroksesta jäi oikein hyvät fiilikset. Voisin lähteä uudelleen heti kun varusteet kuivuvat viimeisen päivän kaatosateesta. aa5P.s Arvuuttelimme matkan alussa tapaamiemme porojen määrän. Oikea vastaus on sitten 14, joista yksi kiintyi meihin niin paljon, että se seurasi meitä kilometrien matkan aina välillä polulla hölkötellen ja välillä metsästä ruokaa napsien!

Still alive

Ai mitä siellä leijonankidassa oikein tapahtui? Siellä, jossa vierailtiin reippaasti yli viikko takaperin, jonne menemistä pelkäsin ja jonka jälkeen en enää tänne blogin puolelle palannut?

No ensinnäkin, siellä oltiin asiallisia. Siellä kenelläkään (paitsi itselläni) ei ollut ryppyjä kauluspaidoissa ja siellä käytettiin kalliita hajuvesiä. Siellä katsottiin toisia ihmisiä suoraan silmiin sellaisella intensiteetillä, että epävarmimmat (minä) joutuivat katsomaan sivuun. Siellä ei haissut pelkästään raha, siellä haisi kunnianhimo.

Ne ihmiset olivat varmasti yksiä viisaimmista ihmisistä, jotka ovat koskaan jaksaneet kuluttaa aikaani yhdenkään koulutyöni kuunteluun. Ne ihmiset kuuntelivat hiljaa, sitten kysyivät niin hankalia kysymyksiä, että joiltakin (itseltäni) alkoi puntit tutisemaan. Ne katselivat kaukaisuuteen.

b2

Ne joivat makeuttamatonta kupla-smoothie-nollakalorista-terveysjuomaa, jota oli tarjolla pöydällä, ja niiden katseista näki, että ne ajattelivat meidän esittämäämme ratkaisua ainakin neljä askelta eteenpäin.

Kaikkein hienointa oli, että he antoivat kritiikkiä. He kertoivat, missä me tehtiin väärin ja missä onnistuttiin. He kysyivät, ymmärrettiinkö me varmasti heidän kommenteistaan ja haastoivat meidät kunnolla. Selvisi, ettei me ihan maailmaa pelastetukaan eikä keksitty uutta miljoonabisnestä, mutta kyllä meidän innovaatiossa oli kuulemma potentiaalia. Sitä esittäessämme me ei todellakaan oltu meidän mukavuusalueillamme, ja se oli pelkästään positiivinen asia. Nyt me tiedetään, että leijonankidasta voi selvitä pois. 

___

Leijonankidan jälkeen meitsi lähti suoraan kesälomalle. Toipumaan Kööpenhaminan uurastuksista ja takaisin omaan mukavuusalueeseen. Tän tekstin kuvat on otettu Suomen Kainuusta. Maailmalla ollessani kaipasin näitä maisemia kaikkein eniten koko Suomessa. Vaikka maailmalla on mukavaa, ei näitä seutuja voita mikään.

Seuraava matkakohde: 80 km vaellus Oulangan kansallispuistossa!

b1

// Last blog post I described feelings when me and a few other students were going to a big company to present some ideas built up in Copenhagen. We weren’t feeling too confident as the audience was known to be demanding. We had been given a tough challenge to solve.

To me those people were honestly the most educated respected people ever judging my own school work. It was easy to see, from the expensive perfume and clothes used. They looked at us straight into eyes when talking and they were really focusing on what we said.

They didn’t let us go too easy. They definitely asked questions and we did our best trying to answer. We surely couldn’t build the World peace or stop climate change, and maybe we couldn’t even fix the problem that was given to us. But we were still innovative and created a new way of thinking. That was what they told us.

One great thing they did was to give enough feedback. That was what we definitely needed. Critiques and positive feedback in a good balance. Afterwards we felt good surviving that challenge.

After that experience, it was time to say goodbyes to Copenhagen and fly back to my dearest part of Finland, Kainuu. Located pretty north and Eastern part of Finland, it is mostly forest and thousand lakes. This was the landscape I was mostly missing when living abroad, so needless to say how good I feel being back here.

My next destination is a nice 80 km trek in this landscape, so until next time then! 🙂