Tuesday night.

Mä oon täällä mököttänyt ja ollut ihan lohduttoman väsynyt. En oikein saa univelkaa nukuttua pois ja tuntuu, että käyn vähän hitaalla koko ajan. Olen kyllä valvonutkin. Olen tässä yrittänyt hoitaa vielä muutamia asioita kuntoon ennen perjantaita. Yritän saada itseni ymmärtämään, että on huomattavasti helpompaa ostaa esim prepaid-kortti puhelimeen täältä, kuin Mexicosta. Silti en vain saa aikaiseksi. Paniikissa sitten torstaina. Tänään sentään menin Applen liikkeeseen kyselemään vähän neuvoja ja ostin varajohdon koneeseen ja varakuulokkeet ipodiin. Mulla menee vuodessa ainakin parit, kolmet kuulokkeet. Kauhea skenaario, jos hajoisi kuulokkeet jossain tuolla etelässä. 
Täällä on kyllä aivan mieletön systeemi ja palvelu Applella. Sieltä liikkeestä mikään tuote ei lähde ulos ilman, että se on aktivoitu ja laitettu ihan täysin käyttökuntoon. Kaikki mallit kaikista koneista,  puhelimista ja ipadeista oli esillä väljissä pöydissä ja niitä sai testailla. Kun painoi nappia, niin siihen pyrähti sinipaitainen, mahtavalla jenkkihymyllä varustettu personal assistant kysymään ” How may I help you?”
Mähän olen aivan surkea kaikissa tälläsissä asioissa ja olin siellä tosi kauan ja sain taas tosi paljon tietoa miten kaikkia juttuja voi hyödyntää. Ja mitä kaikkea näissä on. Prepaid-korttia niillä ei ollut mulle antaa, mutta muuten sain kyllä vastaukset ihan jokaiseen kysymykseen. Kuten ” mikä on Macintosh?” ”Mikä se on se komentonappula?”
😀
Jalkauduin tänään taas tuonne lähimaastoon ja tänään tulin ensimmäistä kertaa sen tilanteen eteen , että oli pakko laittaa shortsit jalkaan. Mä en jotenki oo shortsityyppi. Autoilijatkin varmaan häikäistyi mun valkoisista koivista, joita tarkoin varjelin auringolta koko viime kesän. Vetelin vaan St. Tropezia reiteen asti jos nyt oli pakko näyttää säärtä. Viime keväänä havahduin ihan tosissani melanoomaan ja siihen, miten huolettomasti mäkin olen koko ikäni auringossa ollut. Vaikka mä oon verrattain paksunahkainen ( 😀 ) enkä pala helposti tai juuri koskaan, niin silti. Aurinkovoiteet on unohtunut vetäistä pintaan aika monena suvena. Niihinki liittyy niin paljon kaikkea propagandaa, pitäisi saada kunnon informaatiota.
Viime kesänä en ottanut aurinkoa ollenkaan, mitä nyt pari kertaa mökillä soutelin järvellä. Täällä ei obviously välty auringolta ja kyllä mä haluan rantsussa maata. Esimerkiksi heti perjantaina huljutan varpaitani Karibian meressä that´s for sure. Mutta hyvin suojautuneena. Mulla on perusvoiteena suojakerroin 30 ja ostin vielä sellasen vauvoille tarkoitetun 50 kertoimisen. Sitä ei kyllä varmaan tule käytettyä, mutta kun se puikko oli niin söötti ja siinä luki Protect your baby. Toi on ehkä se viimeinen ripe mun tänä keväisestä vauvakuumeesta. 😉
Koiralle. Olispa koira.

Vodka of Finland.
Downtown LA
Toi lähti nyt teillepäin. 
Käsi ylös kuka haluisi vaihtaa paikkaa mun kanssa?

Hupsista, unohdin Do not disturbin oveen viideksi päiväksi…

Jäljelle jäin ananas.
Thanks for ruining my day,  Britney.
Between Santa Monica & Melrose. I could live there.
Robin Hood lives here somewhere!

Kävelin tänään vielä pidemmälle Melrose Avenueta kuin sunnuntaikävelyllä. Sieltä se autuus vasta aukeni, kauempaa. Valitettavasti tässä vaiheessa autoton matkaaja joutui kääntymään takaisin, koska iltapäivän polttava aurinko + vedettömyys ei ole hyvä yhdistelmä. Siellä alkoi olemaan niitä makeita vintageputiikkeja ja Marc Jacobsia, Vivienne Westwoodia ja muita herkkuja (joiden kohdalla toki vaan kiihdytin vauhtia ja viuhahdin ohi vilkaisemattakaan) Kadun ylitys on itsessään paikoittain aika haastavaa. Yleensä vain isoissa risteyksissä on valot jalankulkijalle ja silloinkin ylitysaikaa on melko tarkalleen noin 15 sekunttia. Ei ne päälle aja, mutta musta tuntuu, että oon kokoajan kaikkien autoilijoiden tiellä. Ihmisillä on kiire töihin ja muihin asioihinsa ja mä piiperrän siellä liikenteen seassa. Olisi ehkä vähän helpompaa, jos tämä mun varteni olisi sanotaan nyt edes keskimittainen, niin mulla olis suuremmat mahikset tulla nähdyksi sieltä Landroverin ratin takaa. Nyt ne varmaan huomaavat vain nopeasti etenevän rusehtavan päälaen 😀

Mutta tosiaan, kyllä mä siinä kelasin miten mukavaa olisi mennä kokonaan tämä katu ilmastoidulla autolla ja vetäistä se parkkiin aina jonkin putiikin eteen. Lokaalit shoppailijathan täällä näyttää käsittämättömän hyviltä. Lähes poikkeuksetta heitä voisi kuvailla näin; Tumma, pitkä, kiiltävä tukka. Todennäköisesti luonnollinen, ihan oma tukka. Aivan käsittämätön kroppa. Oon tuijottanut niin monen naisen persettä ihan vaan miettien miten se voi olla noin täydellinen. Isot, hienot mustat aurinkolasit. Iso, vaatimattoman näköinen parin tonnin laukku. Ei logoja. Ballerinat jalassa. Niissä täydellisissä pikkujaloissa, jotka ei haise hieltä ja joidenka jalkapöydät kiiltää auringossa. Iso, yleensä valkoinen, tietysti virheettömän puhdas Mersumaasturi. He nousevat ylös ilmastoidusta maasturistaan freshinä, he tuoksuvat aivan järjettömän hyvälle. He hymyilee sulle! He katsoo sua silmiin ja hymyilee ( ei liene tarpeellista kuvailla hampaita?) He saattavat jopa tervehtiä sua sellaisella ihanalla pehmeällä äänellään. Heillä on aina jokin juoma kädessä, eikä tietenkään rahvaan Starbucksin kaltaisen ketjun Frappuccino, vaan jonkin paikallisen mehunpuristamon luomuporkkanamehu tai vastaava. Oon nähnyt niitä täällä. Mehu maksaa $8.
Tänään näin ruokakaupassa sellaisen jumalattaren, jolla oli kaksi pientä poikaa vaunuissa. Mä kuljin sen takana ja katsoin sitä sen lantiota ja pyörittelin silmiäni. Se ei ole synnyttänyt. Ei varmaan ole synnyttänyt!  Eikä ne siihen lopu, eilen kohtasin elämäni miehen liikennevaloissa. Se oli ilman paitaa lenkillä ja ylitettiin katua vierekkäin, mä kuvittelin, että ollaan kirkossa matkalla alttarille.

Kaikki kertaa säännöt ennen kuin lähtee ylittämään katua.

No joo, takaisin arkisiin asiohin. Tosiaan tänään kiertelin tuolla koko päivän ja poikkesin reitiltä aina jos jossain näin jotain kivaa, tai jos olin jo kulkenut siitä aiemmin. Kävin muutamassa koiranvaatekaupassa ja yhdessä niistä, kun avasin oven, oli siellä vastassa kolme villiä chihuvauvaa <3 Voi jessus! Muutenkin oon käynyt herkillä ja sitten sellaiset pienet vauvakoirat, just heränneet, unta vielä silmissään, tuijottaa sua ja haukottelee. Ei nyt mua alkaa taas itkettää :`)

Kotimatkalla piti käydä ruokakaupassa ja päätin mennä sinne Beverly Hills Farmers Marketiin, joka on toisella puolella tietä siitä edullisemmasta Ralphista. Fakta on se, että mähän rakastan ruokakauppoja. Mä en todellakaan oo ruoanlaittaja, enkä tiedä mistään mitään, mutta luotan omaan makuuni ja tykkään syödä hyvää ruokaa. Oli se sitten mitä hyvänsä. Varsinkin ruokakaupat Jenkeissä on mahtavia. Luonnollisesti sen takia, että kaikkea on hirveästi, ja kun on aikaa voi vaan kierrellä hyllyjen välissä ja katsella mitä kaikkea voisi olla tarjolla. No menin näistä Farmers Marketin ovista sisään ja tunsin kuinka ilopisu valuu Converseille ( noin niin kuin kuvainnollisesti ) OH MY GOD! Siinä vaiheessa olin hurmiossa ja sivuutin kaikki kommentit tämän mestan hintatasosta. Pyörin siinä ovella, varmaan ynähtelin innosta ja etsin katseellani ostokoria. Ei aikaakaan, kun siihen ilmestyi vanhempi herrasmies, kysyi tarvitseeko nuori nainen apua ja haki sitten mulle korin. Ohitin ensimmäisenä muffinsitiskin ja suklaannälkäisenä otin double choco muffinsin. $2,47. Kirosin jo kaikki jotka olivat sanoneet, ettei tänne kannata tulla, kun on niin kallis ruokakauppa.

Löysin tiskin jossa oli dinnereitä. Eikä mitään perusdinnereitä, vaan esimerkiksi isoja jättilaisrapuja. Hyvää vaihtelua sille joka päiväiselle sushille. Joo joo tiedän, hirveän kurjaa joutua syömään sushia joka päivä 😉
Tässä vaiheessa huomasin sen täydellisen naisen ja seurasin sitä sellaiselle pisteelle mistä hän tottuneesti kauhoi kanakeittoa isoihin kuppeihin. Mäkin nostin katseeni sen ahterista ja huomasin, että siinä on deli. Fantastic. Mä kiersin sen, toisella puolella oli salaattia. Awesome. Tuoretta salaattia, pinaattia, punasipulia, PORKKANARAASTETTA. Lähdin kiikuttamaan jättiläisravut takaisin omalle paikalleen. Otin ison astian salaattia ja toisen ison astian lämmintä ruokaa. Pieniä makeita valkosipuliperunoita, pinaattikastiketta, kanapyöryköitä, perunamuusia…Kyynel silmässä lappasin sitä ruokaa lootaan. Eka lämmin ateria kolmeen viikkoon. Oikeaa ruokaa.

Menin kassoille jonottamaan ja siellä ei tarvinnut itse edes nostaa tuotteita hihnalle, vaan siihen oli palkattu henkilö. Odottelin siinä ja mun viereen parkkeerasi komea hopea (ei harmaa, vaan hopea) tukkainen mies.Yllä musta puku. Ei yhtään valkoista karvaa, ei edes sitä yhtä. Se katsoi mua sieltä korkeudesta, kumartui mun tasolle, hymyili ja kysyi karhealla, matalalla äänellään  ” So… Did you shop wisely today ? ”

Ahh! Lämmin ateria! Lämmin!

Oh boy I did! Muffinsi oli ehkä vähän too much, mutta muuten kaikki oli täydellistä. Loppusumma oli $33 eli käytännössä aivan sama kuin Ralphsilla. Oi, onneks voin käydä siellä vielä kaks päivää!

Melrose Avenue.

Amen!

Huomisaamuksi olen saanut kuskin hommattua ja kiertelen poikkeuksellisesti autolla vajaa seitsemän tuntia ympäri Losia. Ihan kiva. Voin sanoa. Saa jalat vähän levätä ennen perjantaita ja ärsyttävää lentokenttäveivaamista. Toivon, että saan hyvät unet tänä yönä niin ehkäpä tää väsymyskin alkais helpottamaan. 🙂

Aurinkoa päivään,


Mari

Sunnuntaikävely.

Autottomana Losissa olo on kyllä melkoista. Periaatteessa jos on loputtomasti aikaa, hermoja, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea sitä aikaa, niin bussilla ja joukkoliikenteellä pääsee. Mulla ei valitettavasti ole mitään noista ja kaikkein vähiten sitä kärsivällisyyttä. Tämä mun hotelli on north Doheny drivella, risteyskohdassa, mistä pääsee heti kadunylityksellä Melrose Avenuella ja toisesta päästä Santa Monica boulevardille. Pienen mäen päältä pääsee liittymään Sunset boulevardille ja Sunset Stripille. 
Tänään sunnuntaiaamuna aurinko nousi aivan pilvettömälle taivaalle. Mä heräilin hyvissä ajoin ja olin tikkana paikalla ensimmäisten joukossa paahtamassa niitä saakelin bageleita. Jotenkin silti siellä allasalueella vaan viihtyy joka aamu yli tunnin, vaikka siellä ei mitään syötävää olekaan. Siellä on luettavana USA Today ja niin pienet pöydät, että pystyy kuuntelemaan vieruspöytien keskustelut. Mä tykkään vaan istua ja kuunnella, kun vieraat ihmiset puhuu mun ympärillä. Muutamassa minuutissa oppii jo aika paljon vieraasta ihmisestä. Tietää missä hän asuu, ehkä millainen perhe hänellä on, miksi hän on täällä. Kaikkea mielenkiintoista. Olen kuuntelemalla oppinut jo, että Etelä-Californian paras museo löytyy Pasadenasta ja että Beverly Hills on kehittynyt Beverly Hillsiksi vasta 60-luvun jälkeen. Kiireettömät aamut on ihan mahtavia. 
Lähdin puolenpäivän aikoihin sunnuntaikävelylle ja samalla oikeastaan ensimmäistä kertaa kokeilemaan voiko Losissa tehdä tai nähdä mitään ilman autoa? 
Lähetän tästä teillekin Suomeen 🙂
Ruisleipä RIP.

Yellow, the new black.

Aloitin Melrose Avenuesta Beverly Hillsin päästä. Mä muistelin, että Melrose avella olis hyviä vintage- ja kirppistyyppisiä putiikkeja ja taidegallerioita. Nämä kadut ovat niin pitkiä, ettei sunnuntaikävelyllä pääse edes raapaisemaan pintaa, mutta kävelin kuitenki varmaan pari kilometriä. Katu oli luonnollisesti hyvin siisti ja kohtasin myös muita kävelijöitä, mikä tuntui kivalta, koska on hieman aavemaista ajoittain kävellä ainoana autiolla kadulla. Tarjolla tosiaan oli gallerioita, jotka olivat kylläkin suljettu näin sunnuntaina. Vasemmalla puolella katua oli kahviloita ja lounasravintoloita terassit aivan täynnä ja ihmisiä jonotti vuoroaan. Oli jonkin verran kauppojakin, mutta luulen, että enemmistö kaupoista löytyy Silverlaken päästä, eli sieltä mihin Melrose Avenue päättyy. Oli ihanan rauhallista eikä vielä siihen aikaan juurikaan liikennettä. Paljon koiranulkoiluttajia. Hienoja autoja. 
Mähän lähdin kävelylle. Nauttimaan upeasta sunnuntaista, kentie pysähtymään johonkin kahville, ottamaan kuvia… Ensisijaisesti.
Vahingossa kävelin liikkeen ohi, jonka nimi on Kitson. Why not. Kitson. Ei voi olla huono. Taas kaksi kerrosta täynnä kaikkea ihanaa. Liikkeen alakerta on puoliksi kirjakauppa ja toinen puoli on vaatekauppa. Yläkerta oli poistomyynti. Kaikki -70%. Kaikkea ihanaa. Alkuperäiset hinnat lähtivät keskimäärin $400
Aivan fantastista! Kauheaa! Olkatoppauksia! Ihanaa! Mulla syke oli jo vaarallisen tiheä siinä vaiheessa, kun nousin portaat ylös. Pitsiä ja nahkaa ja kaikkea sikaihanaa mä en kestääää!
Mä en tiedä mikä mussa on muuttunut, mutta mä käännyin kannoillani ja lähdin takaisin alakertaan ja sieltä sujuvasti suoraan ulos. Otin pari kertaa henkeä siinä ulko-ovien vieressä ja tasasin pulssin ja jatkoin matkaa. 
Say no more.

Agreed!
Me too! Great minds think alike!
Santa Monica Blvd.
Beverly Blvd. Parempien ihmiset boulevardi.

Yay for liberty! Yay for.. yeah yeah you know already.

Santa Monica Blvd.
It sure is!

I HAD to get it.
Nousin yhden ylemmäksi seuraavalle kadulle Santa Monica Blvdlle.
Elämää! Ihmisiä, jalankulkijoita, ravintoloita, huomattavan paljon komeita miehiä, rasvattua lihaa lenkillä. Se osuus Santa Monica blvdtä sattui olemaan Boys town ja siltä osuudelta löytyy gay baria, speed datin only for men, liikkeitä joihin sisään astuessa kasvoille purskahti sellanen määrä testosteronia, että sitä sai sylkeä pois jonkun aikaa.
Boys town.
Happy feet in Los Angeles.

SMB on 39km pitkä ja päättyy aika likelle Tyyntävaltamerta. Mun sunnuntaikävely käsitti tästä hyvin, hyvin pienen osuuden, mutta olin siitäkin vähästä tosi innostunut. Olin sentään päässyt Losissa kävellen johonkin. Menen sinne ehdottomasti käymään vielä uudestaan ennen kuin lähden.

I think it´s funny.
Kuka arvaa?
Yeah me too man, me too.
Santa Monica Blvd.
Melrose Avenue.
Santa Monica Blvd.
See, it follows me EVERYWHERE!

Motel Holloway. 

Olin kävellyt jo lähemmäs neljä tuntia ja ylähuulihiki alkoi olla melkoinen. Suunnittelin vielä, että nousen ylös Sunsetille ja kävin katsomassa lähempää, että minkä kokoinen se mäki on ja sen nähtyäni siirsin sen tulevaisuuteen. Itseasiassa musta tuntuu, että siirrän sitä Sunsetille menoa jatkuvasti sen takia, että mä haluaisin mennä sinne Pekun kanssa. Jotenki kaikista mestoista tämä olis se missä olis nasta olla yhdessä sen kanssa.

En tarvitse kukkia hotellihuoneeseen, en tarvitse kukkia hotel…

Corkscrew for the wine.

Matomoikkaus?
Kotimatkalla seisoin Beverly blvdn ja Melrose aven risteyksessä liikennevaloissa. Jos nyt vielä kävisi kuitenkin kurkkaamassa sitä Kitsonia 😉
Tein muutaman hyödyllisen hankinnan, mutta oh boy… Tempting.
Erikoismaininta Converseille, jotka mulla on nyt ensimmäiset laatuaan. Mä en ole koskaan ollut erityisen viehättynyt näistä koristossuista, varsinkaan sen jälkeen, kun kaikille ilmestyi ne jalkaan. Ostin kuitenkin San Franista sellaiset ja nyt mulle valkeni miksi ne on niin tykätyt. Oon kävellyt koko päivän eikä tunnu missään.
Yay for liberty, Yay for gay,Yay for Converse!
Olen suunnitellut hommaavani kokopäiväisen kuskin itselleni yhdeksi päiväksi. Ajattelin, että se päivä voisi olla huomenna, mutta sain ostettua Ralpshilta korkinavaajan ja munhan on välttämätöntä juoda tuo Kellyn antama vinetto ennen perjantaita 😉 Eli ehkä siirrän tiistaille kuskin ja nautiskelen nyt  hyvää valkkaria. Tämä sunnuntai oli hyvä. Lämmin. Tosi hyvä päivä.
Toivottavasti teilläkin oli, ihanaa alkanutta viikkoa,
Mari

Done.

Sain huoneen vielä täältä samaisesta Beverly Terracesta. Varasin huoneen aluksi 5 yöksi ja katson sitten mihin majoitun ennen kuin nostan kytkintä ensi perjantaina. Jännittävää! Tulin tänne torstaina ja nyt on lauantai. Olen saanut tehtyä postaukset nyt tähän hetkeen asti ja voin sanoa, että on ranteet hieman jumissa. Tästä eteenpäin pyrin kirjoittelemaan enemmän realiajassa. 🙂
Innostuin siitä shuttlesta niin paljon, että bookkasin samanmoisen myös LAX:lta Beverly Hillsiin. Prime Time shuttle lähti ihan terminaali 4 edestä aivan minuutilleen siihen aikaan, kun olin varauksen tehnyt.
Kyyti kesti aika kauan, kun se kiersi monta terminaalia ja otti ihmisiä kyytiin ja sitten tiputteli pois. Maksoi $14 ovelta ovelle, works for me. Eikä siinä varmaan mennyt kuin 45 minuuttia lopulta. 
Mut oltiin upgradettu gueen-sizesta king-sizeen ja nyt mun huoneesta löytyy myös erillinen pieni vaatehuone. Siellä on myös jääkaappi (täynnä ruokaa) koska mun kroppa alkaa olemaan siinä pisteessä, että se ota vastaan enää yhtään bagelia, hilloa yms. Tuossa ihan vieressä on Ralphs ruokakauppa ja sen vieressä Beverly Hills Farmers Market (pricey of course) Ralphsissa on hyvän kokoinen orgaanisen ruoan osasto ja haalin sieltä kaapin täyteen kaikkea vihreää. Yritän löytää vielä jostain siemeniä, joihin ei olisi lisätty suolaa tai sokeria. 
Kuulostanpas mä tarkalta syöjältä 😀 Mä söin San Franissa (ainakin) neljä hampurilaisateriaa ja ainakin kuudet chiliranut. 
Itseasiassa nyt mulla alkoi taas tehdä mieli ranskalaisia.
My gear.

Lisää kuvateksti

Aaaw kitty!

Lare, otin noi siniset sinun kunniaksi <3

Uusi koti. 

Mua ei haitannut pysytellä sisällä koko eilistä päivää. Tänä aamuna oli ihana aurinkoinen aamu ja kellokin on nyt vasta kolme iltapäivällä. Lähden tästä Melrose Avenuelle ihmettelemään. Otan mukaan miniporkkanoita, kun tuossa kadulla asuu sellainen tosi pullea, harmaa orava. Se on aika perso kaikelle. Tänään aamiaisella näin hänet keikkumassa mun huoneen ikkunan päällä katolla, hän  siis tietää missä asun!

Yes, viikko eteenpäin näyttää erittäin lupaavalta! Täytyy keksiä joku kyyti rannalle alkuviikosta.

Ihanaa viikonloppua!

xoxo Mari

San Francisco is a city where people are never more abroad than when they are at home.

Mun aamut San Franissa koostui kahvista, oli niin ihana keitellä omalla pikkukeittimellä aamukahvit, kun huoneeseen leijaili tuore kahvintuoksu. Kun mä avasin kylppärin oven ja istuin lattialle meikkaamaan, pystyin samalla seuraamaan Tunteita ja Tuoksuja telkkarista peilin kautta. Yritin löytää Kaunarit, mutta tuloksetta. SF on tunnettu kahvistaan ja kahviloistaan, sen takia täällä vierailijan kannattaakin ihan ehdottomasti skipata Starbucksit yms. perusketjut ja oikeasti kierrellä maistelemassa kahveja. Täältä löytyy yli 130 kahvilaa pelkästään keskustan alueelta.

Tällä visiitillä innostuin myös leivoksista. Täältä löytyy melkein joka kadunkulmasta tai kivijalasta pienen pieni leivoskahvila tai cup cake-puoti. Mä en ihan joka paikasta viitsinyt ottaa maistiaista, mutta monesta putiikista tarjottiin ovella esim. keksi tai jokin muu pikkuherkku. Söin kyllä elämäni parhaan suklaakakun sellaisessa 24/7 dinerissa. Se oli aivan taivaallista, vaikka paikka aika räkälä olikin.

SF on myös maailmalla tunnettu yleisesti keittiöstään. Täällä on ihan käsittämätön määrä ravintoloita kaikilla mahdollisilla cuisineilla. Hinnatkaan tippeineen ei silti ole mitään Eurooppaan saatika Suomeen verrattavissa. Olis makeeta tulla tänne joskus jonkun kulinaristin ( Satun ) kanssa 🙂

Napa Valley on tuossa aivan vieressä ja siellä tuotetaan Californian viinit. Napa Valley on ihan ehdoton vierailukohde jos vierailee San Franciscossa. Sinne ajaa San Franista noin tunnin, 45 minuuttia jos on mies kuskina 😉 Napan alue on vehreää, hedelmäistä, tosi elävää. Ilma tuntuu puhtaalta. Valtavia viiniviljelmiä. Jokainen viinitila tarjoaa tutustumiskierrosta tilallaan ja viininmaistajaista. Olen ollut muutamalla tilalla maistelemassa, mutta valitettavasti niin nuorena, että viini ei maistunut miltään, ainoastaan rommikola teki vaikutuksen.

Napan vierailuun riittää pari päivää. Päiväkin jos ei halua jäädä yöksi. Hotellit varsinkin Yountvillessa on tyriita mutta ihanaa luksusta. Yountvillessa on pienellä aluella monta huippuravintolaa ja putiikkia. Ihan kuin mini Rodeo Dr pohjois-Californiassa. Jos on aikaa ja vähän ylimääräistä rahaa, voi San Franista Napaan matkata Napa Valley Wine Trainilla. Kierrokset ja paketit voi koota oman mielensä mukaan ja matkan hinta määräytyy oman mukaavuudenhalun mukaan. Mä haluisin mennä tuolla, mutta tällä reissulla ei ole aikaa, rahaa, saatika sopivaa herraseuraa. Halvimmillaan Wine trainilla matkaa hintaan $109 sis. lounas ja upeat maisemat.

Ihan San Franin keskustasta löytyy portti Chinatowniin. Kyseinen Chinatown on maailman suurin kiinalaiskeskittymä Aasian ulkopuolella. San Franissa on 80 000 kiinalaissiirtolaista ja se tuo kaupunkiin tosi makeen tunnelman. Meksikolaisia San Franissa on huomattavasti vähemmän kuin Losissa. Chinatown on katsomisen arvoinen, mutta mun mielestä ne on kaikki samanlaisia. Täältä saa kyllä tosi edullisesti mausteita ja kankaita, jos sellaisia halajaa. Se on ihan lähellä Union Squarea, eli helposti siihen käppäilee ja voihan sitä vilkaista sinne miltä näyttää ja kuvauttaa itsensä portilla 😉

The star is out.

  San Franin  tunnetuin nähtävyys lienee Golden Gate Brigde. Se on reilut 2700m pitkä, aikoinaan maailman suurin silta. Se onkin aika majesteettinen! Sillan voi ylittää kävelemällä päästä päähän tai vain toiseen päähän ja tulla kyydillä takaisin (minä) tai vuokrata pyörän ja sotkee täysillä vastatuuleen (minä) Niin tai näin, kannattaahan se nähdä. Siltä on rakennettu siten, että se ei tuhoudu maanjäristyksessä ja se on ympärivuorokautisessa valvonnassa terrorismin-ja itsemurhakandidaattien varalta.

Kun sillan ylittää San Frania päin tultaessa joutuu maksamaan siltamaksun menopelin koosta riippuen. Henkilöauto on $6. Kaupungista poispäin tultaessa ei peritä maksua.

Siltaa ja SF lahtea voi ihailla myös maasta käsin Golden Gate Parkista. Sunnuntaisin puisto on täynnä piknikin viettäjää, mutta mä suosittelen kyllä. Takki kannattaa ottaa mukaan, siellä tulee kovaa.

The star is in ( Do not disturb)

look at that happy face!

Hard core SF turistit parveutuvat erityisesti Fisherman´s Warfille ja Pier 39 alueelle. Fisherman´s Wharf oli 1800-luvulla kalastajasatama ja nykyään aivan karsee turistirysä. Alueella on reilut sataa ylihintaista I love SF-kauppaa ja ravintoloita mm. Hard Rock Cafe. Kyllä sielläkin kerran elämässä pitää käydä, ja sitä paitsi siellä auringossa köllöttelee ne pulskat (haisuli) merileijonat. 
Suhteellisen läheltä löytyy myös Exploratorium tiedekeskus. Sieltä löytyy ihan mitä vain aikuiselle ja lapselle. Myös suosittelen myöskin Metreon keskusta. Se on noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Union Squaresta ja siellä on kaikkea tech shittia, leffateatteria, huvipuistoa.. you name it.

Lisää kuvateksti
Entäs sitten se Alcatrazin vankilasaari. Se on 2,4km rannasta merelle ja Al Capone istui siellä 5 vuotta. Suljetiin 1967. Sinne pääsee hybridilautalla Pier 33:lta. Mä en ole käynyt siellä. Olen kaukaa katsellut. Piste hybridilautasta. 

SF on eniten tunnettu vapaamielisyydestään! Yay for liberty! Yay for gay! Tiesittekö, että SF alkuperäinen nimi oli ”weed” tai ” grass”

Erinomaista.
Cyndi Lauper!
Ilmat ovat täällä aina ihanat, melko välimerellistä. Nahkarotsikelit läpi vuoden. I love it.

Happy feet

Pyykkipäivän opettelua.

3 sukat, 9 pikkarit, legginsit, aluspaita, verkkarit.

$54!!! Seriously!!!

Päivät kului nopeasti vain kaupungilla ihmetellen ja hengittäen tätä kaupunkia oikein varastoon. Ja vähän kauppojakin sivusilmällä katselin. Market streetiltä löytyy San Francisco Center, jossa on USA:n toiseksi suurin Nordstrom, Bloomingdales ja sata muuta yksittäistä kauppaa. SF on ihan älytön shoppailukaupunki, vaikka ei välttämättä heti ajattelisi niin. Union Sqaurella on Saks 5th Avenue, Macy´s, Neiman Marcus ja luksusputiikit. Mun mielestä kannattaa lähtea vähän syrjemmälle katselemaan,  nurkan takaa löytyy häröjä pieniä underground-liikkeitä ja oikeastaan ihan mitä vain.

Mun viides ja vika päivä tuli vastaan ihan liian nopeasti ja taas oli pakkaamisen aika. Vikan päivän ajattelin kruunata Cheesecake Factoryn aivan törkeän hyvällä juustokakulla. Valikoima on vaan niin käsittämätön, että jouduin aika kauan punnitsemaan eri vaihtoehjoten välillä. Päädyin kokeilemaan tällaista herkullisen näköistä Double cookie chip chocolate cakea. AHH!

…Antauduin lounaslistan vietäväksi ja tilasin vielä Club sandwichin. Aivan törkeen hyvää ja maksoi vaan $8 ja söin tuosta koko päivän.

Istuin siinä sängyllä kaikessa rauhassa nautiskellen eka tuota leipää ja odotin malttamattomana koska pääsen kakun kimppuun. Ihan kuin lapsena söi nopeasti, että pääsisi käsiksi jälkkäriin. Laitoin kakun jääkaappiin tekeytymään täydelliseksi ja pohdin hakisinko kahvin siihen sen kyytipojaksi, vai pilaisiko se mun makunautinnon. Kahvi saattaisi peitota joitan makuja. Kun mietin kuola valuen tätä seikkaa, oveen koputetaan. Siellä oli lähetti. Sain paketin! Paketti! Paketti! Paketti! Mä en saa koskaan paketteja!

Aaaw Kelly lähetti mulle viiniä viinitilalta missä hän on töissä! Kyllä lämmitti vanhaa, kyynistä sydäntä. Pitäisi itsekin enemmän yrittää muistaa ystäviään tällä tavalla, koska mä ainakin ilahduin ihan mielettömästi.

Tungin pullon kahteen villasukkaan ja sain kuin sainkin sen ehjänä Losiin. Nyt tarvitsen enää korkinavaajan ja voin rentoutua viinilasin äärellä.

Pakkasin illalla kamat kasaan, kun aamulla olisi tulossa aikainen herätys. Olin ottanut selvää muista, suhteellisen nopeista, vaihtoehdoista päästä lentokentälle. Varasin Super Shuttlen kimppakyydin netissä edellisenä iltana ja nouto olisi joskus klo 6.50-7.05 Matkan hinta $15, tippeineen $20

Purin, pakkasin uudestaan, purin, pakkasin uudelleen rinkkaa moneen kertaan. Harmi, kun en ole löytänyt mitään selkeää ohjetta miten rinkka pakataan oikein.

Olin aamulla pystyssä hyvissä ajoin kuin partiopoika ja hyvä niin, koska kyyti tuli etuajassa. Köröteltiin lentokentälle reilussa puolessa tunnissa. Lentokenttä oli ihanan tyhjä siihen aikaan aamusta eikä tarvinnut jonotella. Mun lento lähti klo 10.00, joten kerkesin kiertää kaupat, juoda aamukahvin ja käydä karkkikaupassa. Näin lakua olevan myynnissä, mutta eihän se ole samaa.

Back to LA. Ihanaa tulla tänne katsomaan sydäntäni, minkä jätin tänne vuonna 2003. See you soon.

” One day if I do go to Heaven, I look around and say; It ain´t bad, but it ain´t no San Francisco”




xoxo Mari

SF Easter.

Nukuin ensimmäisen yön tosi huonosti. Joka hotellissa missä oon tähän mennessä ollut on ollut jonkinlainen äänihaitta, mutta kyllä se tässä oli aivan hirveä. Katsoin kelloa vielä 02.30 enkä ollut nukkunut yhtään. Seitsemältä alkoi katutyöt. No eipä mulla ollut kiire ylös, oli pääsiäinen, kaikki kiinni ja treffit sovittu klo 17.30 vanhan ihanan ystäväni Kellyn ja hänen miehensä kanssa.

5 more minutes?

Kello yhdeltätoista olisi ollut Castrossa Jesus of the year-paraati, mikä varmasti olis ollut näkemisen arvoinen tapahtuma. Olin laittanut herätyksenkin siihen, että menisin sinne. Olin suunnitellut reippaasti käveleväni sinne, vaikka San Franissa on poikkeuksellisen hyvä joukkoliikenne. Raotin peittoa joskus kymmenen aikoihin sen verran, että totesin ulkona olevan upea ilma. Kadulta kuului läheiset Egg Hunting-meiningit. Pikkutyypit metsästi munia Union Squarella.  Oli vähän huono omatunto, kun ei huvittanut. Mun olo oli vähän under the weather. Ajattelin jo, että mulle oli tullut pikamasis, kun oli niin innoissani eilen. Luonnollinen tapa reagoida? 😀

Surkimus.

No ei ollut! Olin vaan niin  hirveän väsynyt, kun monena yönä peräkkäin olen herännyt johonkin, jonkin ihmisen tuottamaan ääneen. Mä oon niitä ihmisiä jotka tarvitsee unta toimiakseen. En todellakaan tarvitse 8 tunnin yöunia, mutta edes neljän sillein, että en heräisi kertaakaan. Päiväunia en oikein osaa nukkua, en varsinkaan nyt näin lyhyellä SF vierailulla. Silti köllöttelin sängyssä aika pitkälle päivään ja selailin jo room servicen listoja josko tilaisi jotain syötävää. En tilannut, vaan sain itseni lopulta pienen sisäisen taiston jälkeen kangettua ylös sangystä. Sitä paitsi Jack in the Box on kahdenkymmenen askelman päässä ovilta ja siellä on parhaat ranut. Voikohan ihminen addiktoitua ranskalaisiin? No, mä voin kyllä mihin vaan. Geary streetillä oli kyllä muitakin ihan oikeita ruokapaikkoja, ja ihan tosi hyvän näköisiä ja hyvän hintaisia.

Yksi maailman parhaista tunteista on se, että kun liikkuttelee jalkoja sängyssä, ei tunne yhtään muruakaan.
Out she goes

Hissi oli kuin huoltoaseman vessa.

No added sugar sounds good to me.

Mun suosikki amerikkalainen <3 mun sisko.

Illalla oli mahtavaa nähdä Kelly. Nähtiin viimeksi 2005, kun olin pari viikkoa hänen luonaan Napassa. Kelly on mun vaihtariperheen tytär. Tavallaan. Voi että oli ihana nähdä ja muistella menneitä! Ja tavata Tim, Kellyn aviomies. Me bondattiin heti, kun tavattiin 2003. Mä oon syntynyt 24.1 ja Kelly 29.1 ja ollaan molemmat alle 160 senttisiä, eli meiltä löytyi heti ainekset elinikäiseen ystävyyteen. Me varastettiin Finlandia-vodkaa vanhemmilta ja sekoiteltiin Kellyn huoneessa joka maanantai-ilta Sex on the beachit. Mä vedin pihalla salaa roskiksen päällä harmaata Belmonttia. Joskus joutu vetää vaan puoleen väliin, kun ei koskaan tiennyt kuka hakee seuraavan kerran röökiä. Kierreltiin illat Targetissa ja kuunneltiin Popedaa sen faijan autossa. Kelly pelasti mut aina kaikista huonoista tilanteista mihin mulla oli tapana ajautua. Kiivettiin öisin mun ikkunasta meidän talon katolle ja katseltiin tähtiä. Lakkailtiin toistemme varpaita ja suunniteltiin, että mennään Vegasiin, kun täytetään 18. Mun synttäripäivä oli vielä perjantai, mikä toi extrajännitystä Vegasin matkaan. Miksi, en muista enää. Iltaisin lenkkeiltiin ympäri Napaa ja ulkoilutettiin pientä yorkkia, Lexia. Lexi ei jaksanut kävellä kuin kilometrin ja loppumatka sitä piti kantaa. Tuuletettiin mua aina joku vartti ennen kuin mentiin sisälle, kun oltiin pysähdytty jalkakäytävän reunaan istumaan tupakalle. Mä muistan vieläkin miltä se nurtsi tuoksui ja harmaa Belmontti maistui syksyisessä illassa. Good times.

Mä olin se, jolla oli aina jotain sutinaa tai ainakin joku tavoittelematon bachelor kiikarissa. Kellya ei Napan kollit juuri kiinnostaneet. Mä taas rakastuin joka toinen päivä. Ja Kelly parsi mun rikkoutuneen sydämen kokoon joka toinen päivä. 2008 ne paukautti Timin kanssa naimisiin Lake Tahoella. Ovat olleet yhdessäkin jo 7 vuotta. Ja kuinkas kauan mä oon ollut sinkkuna… Mä kyllä löydän vielä jonkun, Kelly sanoi.

Käytiin sushilla Japantownissa, mihin olisi ehdottomasti pitänyt tutustua paremminkin. Se muistutti ihan tosi paljon Osakaa. Sushi oli luonnollisesti hyvää ja jutskailtiin siinä valkoviinin äärellä kaikki menneiden vuosien ups & downsit, sekä käsiteltiin Euroopan talouskriisi, USA:n ulkomaalaispolitiikka sekä ilahdutin Timiä kertomalla, että Angry Birds tulee Suomesta.

Ennen kuin he lähtivät ajelemaan kohti Napaa, me mentiin vielä mun läheiseen Dineriin syömään breakfastit. Mä rakastan aamiaista ja voisin syödä niitä vaikka kuinka monta vuorokaudessa.

Sitten he saattoivat mut hotellille ja halattiin tiukasti ja luvattiin, että nähdään taas pian. Mun tyyppi. Mun sisko.

Vähän kehnosti alkanut sunnuntai kääntyikin oikein virkistäväksi illaksi. Olin juonut pari lasi valkoviiniä ja saatoin olla hieman tipsy, ainakin hymyilytti taas tosi paljon.

xoxo Mari