” Poor Niagara ” sanoi Eleanor Roosevelt aikoinaan, kun Iguazun putoukset näki. Mäkin vähän sympatiseeraan nyt Niagaraa. Niagara saattaa olla kuuluisin ja Victorian putoukset ovat ehkä maailman suurimmat, mutta Iguazu on hienoin. Vesiputousten mersu.

Tottakai, tapani mukaan, yritin luistaa tästäkin. Oikeesti, 21 tuntia bussissa katsomaan vesiputouksia? Käsi ylös ketä oikeasti kiinnostaa. Omatunto ei onneksi antanut periksi tässä asiassa ja näin matkustin Buenos Airesista Puerto Iguazuun. Matkaa ei helpottanut se, että olin toista viikkoa oudossa rauhaskuumetta muistuttavassa taudissa.

Sanomattakin selvää, että Iguazun putoukset ovat yksi maailman luonnonihmeistä ja vaikuttavin mitä olen nähnyt. Ei nämä ole syyttä mainittu jokaisessa listauksessa kohteena, mitä kannattaa lähteä katsomaan. Jos nyt ei yksistään niitä, niin ainakin jos Argentiinassa tai Brasiliassa on. Putouksille meneminen on tehty niin vaivattomaksi, että mullakaan ei mennyt kertaakaan hermot. Buenos Airesista voi lentääkin, mutta kyllä linja-autossa on tunnelmaa

Putoukset ovat osa Iguazun kansallispuistoa ja sisäänpääsy maksaa 20 euroa. Samalla lipulla pääsee sisään myös seuraavana päivänä, sillä putoukset ovat kahden ( sori Paraguay, sua ei nyt lasketa ) maan Brasilian ja Argentiinan rajalla ja  yleensä otetaan kaksi päivää ja käydään molemmilla puolilla huokailemassa. Oikeasti huokailemassa, koska kaiken huminan ja pauhun keskelläkin voi kuulla ympäröivien ihmisten hengenvedot, kun he näkevät Devils Throatin.

 Argentiinan puolella on monia eripituisia vaellusreittejä, jos ihan hard coresti haluaa reippailla mutta onneksi myös minijuna, mikä kuljettaa melkein ovelta ovelle. Kävelyä ja portaita on silti paljon ja mulla oli pulssi kahdessasadassa, kun kuumehouruissani vaeltelin pitkin  polkuja ja raahauduin näköalapisteeltä toiselle. Kovasti kehutaan sitä Brasilian puoltakin ja sieltä saa paremman kokonaiskuvan putouksista ja kuulin myös, että siellä on mielenkiintoisia ötököitä (?) EU:n passilla ei tarvitse viisumia Brasiliaan, mutta rajanylitysmuodollisuudet ovat samat ja hei, saa Brasilian leiman passiin. Mulle riitti Argentiina vallan mainiosti, vaikka alunperin olin suunnitellut meneväni myös Brasilian puolelle. Putouksia voi ihastella kolmen kilometrin matkalta joka vinkkelistä ja niin läheltä, että kastuu, että oli siinä putousta kerrakseen.

Mun kirjallinen ilmaisutaito ei riitä milläänlailla kuvailemaan näitä putouksia niiden ansaitsemalla tavalla, mutta löysin tällaisen keraamiikkasarjan ( luit oikein ) jonka teema kuvaa aika hyvin Iguazun putouksia ja tätä meidän ihmeellistä maailmaa,

             

                             Other planets cannot be as beautiful as this one. - Rob Ryan

 

 

• Tweettaa
•