Bora Bora.

  • Huomenta.
Mä oon muuttanut tänne Rantapalloon ja nyt en osaa käyttää tätä uutta ohjelmaa ( niinku yhtään ) 😀 Koko viime yön ” kokeilin ” kaikkia nappuloita ja välillä hävitin koko jutun. Mä toivon, että nyt oppisin tämän uuden systeemin mahdollisimman pian.
 No mutta, asiani koskee Bora Boraa. Yay, vihdoinkin. Bora Bora on aiheuttanut mulle vähän päänvaivaa ja olen kymmeniä kertoja joutunut perustelemaan ihmisille miksi en mene sinne enää koskaan, enkä oikeastaan voi suositella muillekaan. Laskin tuossa piruuttani, että jos Suomesta lähtee häämatkalle Bora Boralle viikoksi, majoittuu kolmen tähden hotellissa ja syö hotellin ruokia sieltä edullisimmasta päästä, saa häämatkastaan maksaa reilu 7000/ viikko. Viikko! Oon jälkeenpäin yrittänyt kovasti miettiä, että mikä siinä sitten mätti, mutta en oikein tiedä vastausta. Ehkä mulla oli vain niin suuret odotukset, jotka eivät kyllä milläänlailla täyttyneet.
Kun mä aloin suunnitella tätä maailmanympärimatkaani, Tahiti ei ollut heti alussa mielessä, mutta koska se osui mukavasti siihen kohdalle niin olin, että yes! Jotakuinkin viime marraskuun lopulla löin kohteet lukkoon ja sain varmuuden, että mulla on mahis mennä Bora Boralle Tahitin kautta vaan siten, että se on yksi pysähdys mun Round the World-lipussa.
Bora Bora sijaitsee noin reilun puolen tunnin lennon päässä Tahitilta. Air Tahitilla on monopoli lentoihin ja lennot on ärsyttävän kalliit läpi vuoden. Meno-paluulento elokuussa kuumimpaan sesonkiin oli noin 350 euroa. Ei liene yllätys, että Bora Bora ei ole budjettimatkalaisen kohde. Silti, kaikesta huolimatta, Bora Bora oli edullisin saari millä kävin Ranskalaisessa Polynesiassa. Kaupasta ostettu ruoka oli jopa edullisempaa kuin Suomessa, eikä ravintolatkaan ihan övereitä olleet.
Lähdin Papeetelta aamuseitsemän koneella ja olin ihan innoissani. Kuitenkin siis Bora Bora, en koskaan ajatellut oikeasti pääseväni sinne. Ja nyt oon aulassa odottamassa lentoa, se oli hyvä tunne. Meillä oli myötätuuli ja saavuimme perille hieman odotettua aiemmin. Pääsee rantsuun pitkästä aikaa ja huljuttelemaan varpaita lämpimässä merivedessä. Ai että!
Bora Boran lentokenttä on omalla pienellä saarellaan ja sieltä on järjestetty jatkoyhteys pääsaarelle. Useimpien isojen hotellien asiakkaat saavat kyydin suoraan hotellille, jos maksavat $90 suuntaan. Toinen lautta on ilmainen ja matka kestää viisitoista minuuttia. Mä matkustin laivan kannella mukavasti ja ihalin maisemia. Pääsaari näytti tosiaan upelta aurinkoisessa aamussa.
Hetken päästä valkoisiin pukeutunut nuori mies tuli kysymään ihanalla rrranskalaisella aksentilla, että millähän saarella madamen hotelli sijaitsee. Mä en edes muistanut mun hotellin nimeä, saatika ollut tietoinen, että saaria on siis useampi.   No mä ajattelin, että ei hätää. Mä selvitän asian, kun ollaan perillä. Nämä ilmaiskuljetukset tulevat Vaitapen Bora Boran pääkylän satamaan. Mä olin aamulla laittautunut vähän enemmän ihmisen näköiseksi, olinhan sentään tulossa tällaiseen exclusive kohteeseen. Vene saapui laituriin ja mä kaivoin rinkkani Samsonite-vuoren alta. Lähdin etsimään automaattia, joka oli syvällä viidakossa. Tai siltä se ainakin tuntui, kun painelin hiekkatietä 30 kiloa tavaraa edessä ja takana, aurinko paahtaen suoraan päältä.
Kävin siinä samalla ruokakaupassa ja ostin selviytymispaketin pariksi päiväksi. Ruoan hinta tosissaan yllätti alhaisuudellaan.  Tulin takaisin satamaan aivan hiestä märkänä. Heti siihen viereen karahti minibussi ja ihana nainen veivasi ikkunan auki ” Madame Marié? ” ” Yes… Sí, oui? ” Minun kuljettajani. Mulla on kuljettaja. How did this happen?
 
Siellä mä istuin minibussin kyydissä, kun tämä tomera nainen lähti kyyditsemään mua hotellille. Matka kesti pari kymmentä minuuttia ja mä vetelin aamupala Pringleseitä sormet tahmeina ja katselin ikkunasta ulos malttamattomana. Kohta tulen paratiisiin. Ja hyvä, että kuljettaja tietää mun hotellin nimen, koska mulla ei oo hajuakaan.
Kun aikoinaan varasin hotellia valintani perustui vain ja ainoastaan hintaan. Sillä hetkellä kesäkuussa halvin hotelli oli Hotel Mai Tai ( mä muistin, että se nimi muistuttaa jotain drinkkia ) 170 euroa yö. Tämä on siis vain yöhinta, kaikki muu maksaa erikseen.

Mainittakoon, että se mikä tällaisissa kohteissa on mukavaa, on se palvelu. Koska se toimii. Täällä mä olin asiakas, jonka toiveet pyrittiin toteuttamaan ilman, että mun tarvitsi korvaa lotkauttaa.
Kuljettaja vei mut ihan hotellin ovelle ja siellä oli kaksi Polynesialaisnaista iloisesti vastassa. Ei aikaakaan, kun seisoin siinä aulassa tuoksuva lei kaulassa, drinkki kädessä täyttäen aamiaistoivelistaa. Tässä vaiheessa mä olin ekstaasisessa olotilassa. Siltä se ainakin tuntui. Joku mies lähti kantamaan mun kamat huoneeseen ja matkalla totesi, että mut on ylennetty sieltä halvimmasta puutarhanäköala huoneesta merinäköalaan. Mun huone oli valtava. Kylppäri itsessään oli mun vanhan Helsingin asunnon kokoinen, sänky oli iso ja motorisoitu sekä aitoja kukkia joka puolella. Ja tosiaan, iso parveke merinäköalalla. Parvekkeelta näkyi turkoosi laguuni, jonka on sanottu olevan maailman kaunein ja bungalowien kattoja. Ahh, kyllä likan nyt kelpaa! Hyvästi kaikki negatiiviset ajatukset!

 

lei kaulassa kuin parempikin turisti.

Vaihdoin nopeasti bikinit päälle ja keittelin instant-kahvin, jonka nautin omalla parvekkeellani. Katselin ja ihmettelin elämää, tässä mä nyt oon. Bora Boralla. Hotelli muodostui neljästä rakennuksesta ja bungaloweista. Näiden välissä meni tie ja sai olla todella tarkkana, kun sitä tietä ylitti. Kysyin respasta missä ranta sijaitsee ja  ne sieltä hymyillen viittoi tien toiselle puolelle. Tämä rannaksi kutsuttu hiekkaraita oli noin kymmenen metrin levyinen osuus, jolla pötkötteli hääpareja aurinkotuoleillaan. Bora Bora on häämatkakohde ja se, että olet sinkku ei unohdu siellä hetkeksikään. Jopa aurinkotuolit ovat pareittain.
Bora Boralla ei ole varsinaisia yleisiä rantoja, vaan hotelleiden omia yksityisrantoja, jotka eivät valitettavasti ole kummoisia. Istuin siinä toisella aurinkotuolilla ja katselin, kun nuoret parit rasvaavat toistensa selkiä ja katsovat toisiaan sillein, että siinä olisi menossa jokin suurempikin kahden sielun välinen tapahtuma. Mä en kuulu joukkoon. Mä olen täysin ulkopuolinen tässä kuplassa.
 Yritin keksiä jotain tekemistä loppupäiväksi mutta aktiviteettien kirjo loppui yleensä siihen lauseeseen, kun sanoin olevani yksin. Mulle hienovaraisesti, empaattisella äänellä ilmoitettiin, että täällä ei ole sulle mitään tekemistä, jos olet yksin. Kaikki on suunniteltu kahdelle, koska eihän kukaan tule tänne yksin. Kun kysyin, että no mitä voin tehdä yksin? ”No… Sä voisit vuokrata pyör..” ” Joo mä en todellakaan vuokraa pyörää. ”
Neuvottelin kuitenkin itselleni seuraavaksi päiväksi koko päivän kestävän snorklausretken. Sen pitäisi olla kivaa, snorklaus on kivaa.
Seuraavana päivänä palasin hotellille täysin kärähtäneenä sekä henkisesti, että fyysisesti. Olin onnistunut astumaan yhden merisiilen päälle kaksi kertaa molemmilla jaloilla ja hoipuin hotellille tupot varpaissa. Nahka oli syvänpunainen ja karrella ja päässä soi vielä hääparien yhteislaulu Bora Bora versio Waka Wakasta. Helvetti. Marssin selkä pitkänä suoraan huoneeseeni odottamaan seuraavaa päivää, että pääsisin pois.
Rasvailin koko illan palanutta ihoani kookosvoiteilla ja seisoin alasti ilmastoinnin alla, joka puhalsi täydellä teholla. Keittelin nuudeleita ja istuin parvekkeella ja kuuntelin polynesialaista musiikkia, joka kantautui jostain kaukaa.  Ajattelin siinä samalla vähän latailla kuvia koneelle ja kaivoin adapterin esiin ja etsin pistorasian. Ihmettelin, että mikä on kun ei mene ja yritin vähän voimakkaammin ja sitten PAM. Kaikki pimeni. Ei perse! Menin parvekkeelle ja totesin, että koko rakennus on pimeänä Bora Boran yössä. Ilmastointi oli kuitenkin viilentänyt mun huoneen sillein, että ajattelin voivani nukkua yön. Ei ainakaan ne kirotut ötökät seuraa valoa ja valloita taas kattoa, niin kuin viime yönä. Yöllä heräsin tuskaiseen kuumuuteen ja hiki kirveli palaneella iholla. Aamulla menin viattomana respaan kysymään miksi ilmastointi ei toiminut? Joku oli kuulemma polttanut sulakkeen. Kauheeta, kuka on voinut eikä ole edes kertonut! Sähkömies korjasi tilanteen kuitenkin nopeasti ja pahoitteli syvästi tapahtunutta. Eh… Voi toista, se olin minä!

Bora Bora sunrise
Ai että sitä huutonaurun määrää.
Aamulla alkoi sopivasti satamaan, kun juoksin minibussille joka oli sekunilleen ajoissa paikalla kuljettamaan mua takaisin satamaan. Mulle heitettiin vauhdissa simpukkahelmet kaulaan ja kiitettiin vierailusta. ” Ehkä näemme sinut seuraavan kerran Mr. Oikean kanssa 😉 ”  Apua.
Istuin viimeiset minuutit Bora Boralla tukka märkänä viileässä minibussissa ja piirtelin höyrystyneeseen ikkunaan pieniä sydämiä. Ehkä tämä olisi tosiaan erilaista olla täällä jonkun toisen kanssa. Satamassa seisoin kaatosateessa katoksen alla ja odottelin lauttaa. Vihdoin se lipui laituriin ja mä olin niin helpottunut.
Lentokenttäsaarella aurinko paistoi ja juuri laskeutuneesta koneesta valui häämatkalaisia käsi kädessä. He kuvasivat itseään Bora Bora Airport-kyltin edessä. Taas yksi unelma toteutuu.
Kaunista lauantaita sateisesta Sydneysta,
Mari

Comments

Bora Bora. — 5 kommenttia

    • Kiitos :)) Voin sanoa, että kaikki ei kyllä ole aina mahtavaa. Matkaan mahtuu ylä- ja alamäkiä. Ja Bora Borasta ei kannata olla kyllä yhtään kateellinen. Oikeesti.

  1. Ma arvasin et ennemmin tai myohemmin joku bongaa sun blogin ja haluu sut niitten sivuille kirjottelemaan! 😀 Ihan huippu kirjotus, onneks et ainakaan maksanu tota 7000€/viikko, jos Bora Bora ei ollu sen arvonen 😛 Tosin kuvat tosta paikasta on aivan uskomattomia…

    • Kiitos! 🙂 Noi kuvat näyttää kyllä hyviltä, paremmilta kuin mitä luonnossa. 😉 Ehkä se on makuasia mutta mä en kyllä maksaisi tosta edes paria tonnia.

  2. Moi!

    Minusta Bora Bora oli hyvä tukikohta retkille lähisaariin. Niillä oli aivan mahtava sukellella ja seurata merenherkkujen elämää. Laitoimme tuoreesta tonnikalasta paikallista limellä raakakypsytettyä salaattia lounaaksi. Säät ja maisemat upeita. Hintataso melko korkea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *