Kun tulin takaisin Sydneyyn kaksi viikkoa sitten, erehdyin luulemaan et kaikki ois tosi easypreazy. Mut tosiasia on se, ettei mikaan elamassa oo loppujen lopuks liian helppoo. Varsinkaan uudelleen aloittaminen suurkaupungissa yksin.

Kun tulin takas, ajattelin tulleeni takas kotiin. Tutut maisemat, tutut ihmiset, mut tosiasia on se, etten mä oikeesti tunne täältä ketään. Kaikki mun reppumatkaajaystävät ovat jatkaneet matkaa. Mun on aloitettava alusta.  Asua viikko, kaks hostellissa. Hyvällä tuurilla samassa huoneessa asuu siistejä ja mukavia tyyppejä. Joutuu tekemään ruokaa kymmenien muiden ihmisten kanssa pienessä keittiössä. Siinä menee hermot. Tekee mieli lyödä kaikkia paistipannulla päähän. Ällöttävää on myös se, että joutuu käyttämään oksettavia yleissuihkuja, mis on seinissä hiuskarvoja ja sitten aamulla herää siihen kun joku kaivaa jotain vitun muovipussia tunnin. Ei ole helppoo nukkua samassa huoneessa kahdeksan muun ihmisen kanssa. Ja sitten pitää etsiä kuumeisesti töitä. Juosta haastattelusta toiseen. Toivoa, että tää on just se kiva paikka missä haluais olla töissä. Sitten yks aamu herää siihen kun on tosi yksinäinen olo ja haluais vaan tuttuun ja turvalliseen takas, mut silti kun kaiken ton yli pääsee tuntuu, että ois saavuttanut jotain suurta. Jotain sanoinkuvaamatonta.

Nyt vihdoinkin kolmen viikon jälkeen musta tuntuu, että olen pikku hiljaa asettautumassa aloilleni. Onnistuin saamaan töitä espanjalaisesta ravintolasta missä on tosi komeita managereita töissä. Siis ihan oikeesti sellasia namnam komeita. Sitten saatiin unelmakämppä rannalta kaverin kanssa. Se oli ihan huippu. Ihan rannalta. Mutta se omistaja oli ihan asshole koska se peruutti kaiken viime hetkellä. Only God knows what was on his mind. Joten oon yhä täällä hostellilla. Olen tottunut likasiin suihkuihin. Tottunut, että täällä olohuoneessa on 20 ihmistä mun kans samaan aikaan. Oon jopa saanut uusia kavereita, joiden kanssa juodaan bissee ja puhutaan elämästä. Sain myös töitä ihanasta kahvilasta, missä olin töissä viime vuonna. Se on rannalla. Aivan mahtava paikka. Aijon huomenna ottaa loparit sieltä espanjalaisesta ravintolasta ja tehdä (toivottavasti jos se pomo antaa) kokopäiväsesti töitä tuolla rannalla. Etin kämppää rannalta ja odotan kesää.

Täällä on ollut kivan aurinkoista, mutta enimmäkseen täällä on satanut koko viikon. Ens viikoks on luvattu aurinkoa, mutta jokaiselle päivälle on luvattu tyhmää sadetta, sadetta ja sadetta. Mut pitää toivoo, että aurinko löytää tiensä takaisin tänne (anteeks tähän väliin. Tapasin äsken yhden pojan englannista, jonka kanssa menin yhdessä tupakalle ja ajattelin onpas mukava pieni mies. Sitten se jäi tänne juttelee ja kysyi saiko se syödä mun lautasellisen ruokaa mitä mulla oli tässä äsken vielä. En halunut olla epäkohtelias joten sanoin okei maista vaan. Se söi KAIKEN. Anteeks mut? Siinä meni mun illallinen. Tyhmä pieni mies).

Mutta joo. Sellasta täällä. Ois pitänyt kirjotella useammin, mut tuntui että uin niin syvässä paskassa viime viikolla, etten halunut kirjottaa mitään. Mä oon sellanen prinsessa joka luulee, että kaikki tulee aina olemaan helppoo. Mut no gain no pain, eh? Asiat on nyt ihan kivasti, vaikkei mikään ole satavarmaa niin on silti ihan hyvä olo.

Ai niin, kävin edellis viikolla Australialaisella ennustajalle ja se kertoi mielenkiintoisia tarinoita mun edellisistä elämistä hihi. Ei voi ikinä tietää onko ne totta, mutta tosi hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita hänellä kuitenkin oli kerrottavana. Olen kuulemma ollut sotilaspäällikkö kahdessa edellisessä elämässä. Toinen sijoittui Englantiin. Ja yhdessä elämässä olin Titanicissa ja hukuin siellä. Siksi nyt pelkään vettä, enkä osaa uida. Hui. Rupesin kiinnostumaan uudelleensyntymisestä ja luen parhaillaan kirjaa missä ihmisiä hypnotisoidaan ja sitten ne kertoo transsitilassa edellisistä elämistään. Mun pitää nyt seuraavaks etsiä terapeutti joka hypnotisoi mut. Joten jäädään jännittämään mitä tapahtuu. Ai niin, olen ollut yhdessä elämässä kuulemma mies. Mun naiseuteni saattoi kärsiä tästä hieman. Mut onneks olen nyt lady.

P.S. I love traveling

• Tweettaa
• 

Tasan viikko sitten istuin lentokoneessa ja olin matkalle tänne Australiaan. Mulla oli silloin paljon perhosia mahassa. Tuntui mahtavalta palata takaisin. Mitä mahtaa tapahtua tällä kertaa? Onkohan Perthissä aurinkoista? Saanko cash in hand töitä… Tein päässäni alustavasti suunitelmia, että nukun yön lentokentällä, otan bussin keskustaan. Lähden kiertämään paikkoja.

Lento Helsingistä Singaporeen oli easybreazy vaikka kestikin 11tuntia. Nukuin melkein koko lennon ajan. Vieressäni istui isonkokoinen mies, joka ei oikeen mahtanut istumaan yhdelle penkille ja sitten se raukka huokaisi syvään kun mä istahdin sen viereen. mutta onneks lentokoneessa oli vapaita paikkoja, joten se vaihtoi paikkaa ja mä sain kaks penkkiä. Ihan huippua! Mulla oli oma sänky.

Singaporessa oli nopea vaihto. Teki mieli jäädä sinne. Mulla on joku ihme kutsumus tonne Aasiaan, mutta onneks sinnepäin olen jatkamassa reissuu joten ei hätää. Lähtöportilla oli heti kotoisa olo kun kaikki Aussit jonottivat takanani, puhuivat Aussi aksenttia ja mun teki mieli halata kaikkia ja huutaa “Hey mmmate I’m going back to Australia.” mut mä onnistuin hillitsemään itseäni.

Tällä lennolla tapasin ihanan nelikymppisen Englantilaisen naisen, joka on ollut reppumatkaajana koko elämänsä. Näin itseni siinä. Se oli tosi rento ja nuoren oloinen. Juteltiin elämästä ja kokemuksista. Se anto mulle numeronsa ja pyys soittamaan jos tarviin jotain Perthissä. Aivan ihana tyyppi.

Lentokoneen laskeutuminen on ehdottomasti jokaisen reissun yks kohokohdista. Se on vaan niin huippua kun lentokone on just laskeutumassa ja näet kaupungin valot vilkkuvan silmiesi edessä ja sitten kuuluu BUM ja lentokoneen pyörät ovat maassa ja tekis mieli huutaa onnesta. Oikeesti. Melkeinpä uskonnollinen kokemus.

Vietin ensimmäisen yön lentokentällä ja suunitelmana oli nukkua, mutta mä vaan pompin onnesta ja hymyilin kaikille vastaantulijoille. Suunittelin jo miten vietän päiväni, mut reissaamisen ensimmäinen sääntö on… asiat ei koskaan mene suunitelmien mukaan.

Nimittäin, sain ihme pöpön ja oksentelin kaiken aikaa kolme päivää. Makasin puoli tajuttomana sängyssäni ja mietin millasta se mahatauti mahtaa sitten olla Intiassa. En ole varma haluanko edes tietää. Varaamani hostelli oli vanha ja haiseva, eikä auttanut mua paranemaan yhtään. Mun huone oli likainen ja koko hostelli oli ihan kammottava. Hyi.

Mulla oli ihan kauhee olo. Olin epätoivoinen. Soitin sille ihanalle naiselle, jonka tapasin lentokoneessa ja se enkeli majoitti mut sen kotona 2 päivää. Sain oman huoneen. Se teki mulle riisiä, teetä, aamupalaa ja huolehti musta ihan kuin oltais tunnettu vuosia. Uskomatonta, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Sitten se vei mut tapamaan sen italialaisia ystäviä, jotka tekivät mulle aivan mahtavaa italialaista ruokaa ja sain juoda hyvää viiniä ja syödä mahtavaa jälkiruokaa. En tuu koskaan unohtamaan sitä, että se nainen herätti mut sanatarkasti eloon.

Olin siis melkein viikon Perthissä ja suurimman osan ajasta vietin sängyssä. Mutta mä paranin ja tuntui kuin oisin uudelleen syntynyt. Ruoka maistui entistä paremmalta ja kaikki oli vaan niin hyvin.

Buukkasin sitten lentolipun Sydneyyn ja tulin tänne. Olen asunut täällä aikaisemmin ja täältä voisin hyvin saada cash in hand duunia ja muutan rannalle kavereiden kanssa asumaan.

Miksi en sitten jäänyt Perthiin? Sanotaanko niin, että siellä asuu mulle erittäin tärkeä entinen poikaystävä, jonka kyllä tapasin, mutta luulen, että molemmat tajus ettei meillä ole enää tulevaisuutta ja musta tuntui, että olin liian lähellä sitä. Mä tarviin omaa tilaa, jotta voin toipua hänestä.

Ajattelin siis viettää kivan kesän täällä Sydneyssä töitä tehden ja aurinkoa palvoen. Ehkä jopa surffaten (pitää löytää komea surffari joka opettais mua, mä en nimittäin osaa uida hehe) Sounds good, eh?

P.S. I love traveling

Vuonna 2008 Valmistuin lukiosta. Pidin työtäytteisen välivuoden, jonka aikana tein aivan liian paljon töitä ja purkasin pahaa oloani shoppailemalla aivan liian ihania korkokenkiä. Otin töihin aina mukaan Kilroy travelsin matkakertomus lehtiä, joita luin vähän väliä yövuorojen aikana. Ja sitten eräänä yönä yksi artikkeli muutti elämäni. Oon aina tiennyt että kuulun maailmalle, mutta se artikkeli todella muutti elämäni. Se kertoi miehestä, joka jätti kaiken ja lähti tyttöystävänsä kanssa reissaamaan maailmalle (okei mä en oo mies eikä mul oo tyttöystävää mut jotenkin se artikkeli puhutteli mua).

Rupesin tekemään kahta duunia samaan aikaan. Vähensin shoppailemistani niin että ostin vain ne korkokengät, jotka tuijottivat minua kaupassa söpösti ja kuiskasivat “take me home. I’m homeless.” En sentään voinut olla sydämetön.

Olin reissussa sitten melkein kaksi vuotta. Pääasiassa Australiassa, kävin myös upeassa Uudessa-Seelannissa ja Indonesiassa.

Maailmalla on vaan niin hyvä olla. Se vapauden tunne on uskomaton. Ja ne mahtavat ihmiset joita tapaat ja jotka tekevät matkastasi kultaakin arvokkaamman. Ne seikkailut kun menet hostelliin kysymään osoitetta ja hommaatkin itsellesi duunin purjeveneeseen matkaoppaaksi tai kun tapaat naisen, jolla on 20kissaa tai sitten kun bussissa viereesi istahtaa muusikko, jolla on mielenkiintoinen elämäntarina, ja jonka kanssa juttelette 10tunnin bussimatkan aikana kaikesta maan ja taivaan väliltä ja joka lopuks pyytää sun numeroa ja kysyy jos haluut mennä sen kans yöks puistoon nukkumaan (halus jotain seikkailua päiväänsä. Vaikka seikkailuhaluinen oonkin, jouduin kieltäytymään ja juoksin miestä karkuun).

No miksi tulin takaisin? Paraskaverini meni naimisiin ja oli aika saada uus näkökulma elämään. Miettii asioita uusiks. Aikuistua. Mennä kouluun. Hankkii ammatti ja asettua aloilleni. Tulin takas ja meni mahtavat kaksi päivää kun tajusin OONKO MÄ HULLU, MUN PAIKKA ON TUOLLA MAAILMALLA!!!!!!!!

Nyt 6kuukautta myöhemmin tässä mä oon. Valmiina uuteen seikkailuun.

P.S. I love traveling

Mitä: Yhdensuuntainen lippu Australiaan ja siitä kohti tuntematonta. Haluan nähdä, kokea, ihastua, rakastua, vaikuttaa, saavuttaa. Ehdottomasti Intiaan, Kiinaan ja ehkä Israeliin. Who knows

Kuka: 23-vuotias crazyass nainen, joka on pitänyt liian monta välivuotta, jättää tutun ja turvallisen oi maamme Suomen.

Tavoitteena: Nauraa paljon. Oppia meditoimaan ja arvostamaan elämää. Lähteä pakoon arkea. Opettaa Englantia kehitysmaissa. Elää kiireetöntä elämää. Tavata oikea prinssi. Syödä paljon hyvää ruokaa. Vaeltaa Himalajan halki ja kirjoittaa runoja enkeleistä. Nukkua rannalla. Ottaa paljon tatuointeja. Elää hetkessä. Teettää itse suunniteltuja vaatteita Thaimaassa. Oppia uimaan. Syödä paljon vesimelonia.

Milloin: Lento Helsingistä Perth, Australiaan 15.11.2011 Hello sun. Hello beautiful beaches. Paluu on iloinen yllätys.

Häh: Life is just too short to be wasted in your bedroom

P.S. I love traveling